Mitään kielimuuriahan meillä ei ollut, keittiökieli kun on todistetusti universaalia. Me nyt sitten höystimme sitä vuoroin suomella, saksalla ja välillä englannillakin, joskus jopa samassa lauseessa.
On tainnut vierähtää parikymmentä vuotta, kun viimeksi näin Janin. Parhaiten muistan Janin kuitenkin 7-vuotiaana nassikkana, joka ei suostunut syömään mitään muuta kuin makaroonilaatikkoa, jota tämä Au-pairtyttö kokkasi kaikki kiintiöt täyteen. Janilla on takanaan jo kymmenen vuoden ura A la Carte -kokkina Stutgartissa. Kun nyt sitten Janin Suomen vierailulla tavattiin niin tietenkin - kokattiin.
Ensiksi IsoHoo pyydysti meille hauen. Ilmeisesti ihan sisulla, minulta kun mökkitielle kaartaessa lipsahti jotakin sen suuntaista kuin "et soo vissihin täältäkään kalaa saanu".
Vaikka meillä oli menussa aivan muuta, aina on tilaa yhdelle hauelle. Koska toinen meistä on kokki ja toisen toinen nimi on suurpiirteisyys, minulla ei ole aavistustakaan kuinka paljon laitettiin mitäkin. Mutta tuli sietämättömän hyviä, keveitä, päältä rapeita ja sisältä pehmeitä ja maustuvaisia haukipyöryköitä tai nugetteja tai kuorukoita. Juu, haukikuorukoita. Hechtbällchen.
Haukikuorukat aka Hächtbällchen
Niin paljon kun annoksesta tulee...
Haukea, fileroituna, mutta ruodot ei haittaa
loraus kermaa
suolaa
pippuria
limen kuorta ja mehua
tuoretta persiljaa ja korianteria
maissi(tortilla)jauhoja (maseca)
öljyä friteeraukseen
Suolaa ja pippuroi fileet kulhossa ja lorauta päälle hiukan kermaa. Laita koko satsi pakkaseen, jotta saat sen tosi kylmäksi. Hienontaminen ei onnistu huoneenlämpöisenä, koska valkuaisaineet eivät sekoitu silloin hyvin. Tai jotakin (Huom. ei kielimuuria. Universal kitchen language).
Pyöräyttele kylmät ainesosat sauvasekoittimella tahnaksi. Mausta raastetulla limetin kuorella ja - mehulla, sekä lisää mukaan hiukan hienonnettuja tuoreita yrttejä, että saat melko löysän taikinan.
Muotoile taikinasta kahden lusikan avulla palleroita ja kierittele ne maissijauhoissa. Friteeraa kuumassa öljyssä kypsiksi.
Me kaikki oltais syöty näitä vaikka kuinka paljon, mutta suurimman osan söivät Urho)v ja Maitotyttö. Mitä herkkuja!
Onneksi oli muutakin. Maissijauhot, ne oikeat aidot tortillajauhot, tuottivat suurta tuskaa meille, tortillakeko on ruma ja repaleinen, onneksi se ei makua haitannut. Ja onneksi tänään pääsen Mirnan tortillakouluun.
Guacamole.
Pintasavustettua nyhtöpossua, salaattia, sipulia, papuja, juustoa, ranskankermaa, limeä....
Ja koska mikään ei ole niin suvaitsevainen kuin kaikkiruokainen ihminen, myös Janin turkkilaisia lihapullia.
Ihana illallinen. Älkää turhautuko reseptistä. Sellaista se kokkaaminen joskus vain on!
No onko se nyt ihme että sisuunnuttaa...
VastaaPoistaÄlä nyt, sehän oli vain kannustusta!
Poista