Pages

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Kuohuva vinkki - ja toinenkin



Nyt alkaa olla kohta kevään kuohuvien sesonki. Mutta ei tämä juttu kyllä siihen liity. Vaan  tämäpäs liittyykin noihin hurmaavista hurmaavimpiin Sir Lintsin etanoihin. Natasiskoni oli tilannut niitä jonkun aterian alkuun pääsiäisen aikoihin ja koska pikkusiskoa täytyy joskus hemmotella, toteutin toiveen. Koska tiedän, että Natasisko ei pääse Ipadillään kommentoimaan tähän, voin ihan kertoa teille kaikille hänen puolestaan, että kehui etanoiden olevan vaatimattomasti parhaat eläissään syöneensä. Ja vielä voisin kertoa niille, jotka eivät Natasiskoani tunne, että Natan keskittäessä energiansa ensijaisesti salsan askeliin, on maailma -  ala kuin ala!- menettänyt samalla kriitikoista suorimman ja perusteellisimman....



Samoihin aikoihin olin saanut maisteltavaksi/kommentoitavaksi pullollisen Alkon perusvalikoimiin kuuluvaa unkarilaista Chapel Hill Chardonnay Brut - kuohuviiniä. Menisi kuulemma hyvin äyriäisillekin ja ehkä etanoillekin, ellei liikaa valkosipulia.

Tähän tartuin, koska olin hiljakkoin tehnyt noita huimia Sir Lintsin etanoita, joiden viettelevyys perustuu johonkin aivan muuhun kuin valkosipuliin hukuttamiseen. Viilensin pullon perusteellisesti, koska mikään ei ole niin kauheaa kuin vain lähes kylmä kuohuviini...,

Kannoin etanat pöytään, korkkasin kuoharin, maistoin... nooh, naah, niih, Brut on merkintä ja jossain oli  luonnehdittu erittäin kuivaksi, omaan suuhuni tuntui kyllä sen verran chardonnayn hedelmäinen runsaus, että ei ihan sitä mitä minä etsin kun rakastamiani rutikuivia kuohuvaisia siemailen.

Mutta SE legendaarinen muutos kun aloin nauttia juomaa yhdessä etanoiden kanssa! Aivan nappipari. Se hedelmäisyys ja pirskahtelevaisuus täydensi voiset etanat aivan hurmaavasti. Että napatkaa ihmeessä kyseinen pullo mukaan Alkosta mikäli aiotte näitä etanoita valmistaa. Yhdistelmä testattu ja toimivaksi todettu.
Eikä pullon hinta muuten päätä huimaa, 7,98.

Selvää on, että Svenssonit ovat tässäkin olleet meitä edellä, tämä on nimittäin jo 2011 ollut Ruotsin myydyin kuohuva.

Minulle kun unelma-ateria on sellainen, jolla nautitaan samppanjaa läpi aterian ja aloin muistella noita kokemuksia, joista useimmat ovat kyllä olleet kotona toteutettuja, ravintolassa samppanjan hinta kun karkaa käsistä siihen malliin, että alkumaljaa edemmäs ei kykene (onneksi hyvät cavat, vaikkapa, ovat todella hyviä), niin yhden ihanan aterian muistan (Silja Serenadelta), jossa ystäväni Virpin kanssa joimme Taittingeria ja herkuttelimme hummerilla ja risotolla...ja toden totta, alkuruuaksi söimme myös silloin etanat. Yksi niitä mieleenpainuvimpia aterioita, vaikka tarjolla ei ollutkaan miljoonaa lajia sitä sun tätä. Ja etanoissa oli kyllä valkosipulia.


Taannoisella Helsingin matkallani olin ympännyt vuorokauteen monta juttua, yksi niistä Ravintola Palacessa heti aamutuimaan. Tarjolla oli monen elintarviketuottajan uutuuksia, joita he olivat paikalla esittelemässä. Palace tarjoili alkupalat ja kuohuvan maljan, joka oli aivan järisyttävän hyvää - ja alkoholitonta.  Suosittelen lämpimästi alkoholittomaksi vaihtoehdoksi tai vaikka vaan ihan ylipäätään ainoaksi, kaikille sopivaksi kippistelymaljaksi kesän juhliin. Googlailemalla valmistaja löytyy Pohjois-Karjalasta asti, mutta sieltä (siis linkin alta) löytyy myös jälleenmyyjätkin ja ainakin Prismojakin on listalla.

Palacen palatkin olivat aika ihania

"Lehtikuohun raikkaan maun lähteenä ovat
Kiiskisten omalta sukutilalta käsin poimitut,
keväiset herukanlehdet.
Monelle juomasta tulevatkin heti ensisiemauksella mieleen
iloiset lapsuusmuistot kesäpäivästä mummolassa."

 
 Tästä jutusta piti tulla aivan lyhyt viinivinkki etanoille, mutta näköjään kuohui vähän yli...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti