Pages

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Ja mitä tekee merimiehen muija?



(Kun merimies on pääsiäisen merillä). No; Moules à la marniere eli valmistaa tietenkin sinisimpukoita merimiehen vaimon tapaan.

Resepti on vanha tuttu klassikko maustettuna ripauksella fenkolia, herkku on niin helppo ja hyvää, että jaetaan se tässä, vaikka se monelle tuttu onkin. Mutta ihan siltä sattumalta, että jonkun repertuaarista vielä puuttuu. Ohje tässä on 3kg simpukoita, eli ruokaisen alun ja tuhdin jälkkärin kanssa meitä söi tällä ohjeella 7 aikuista ja yksi vajaa 2 vuotias.


Kovin homma ruuassa on simpukoiden puhdistuksessa. Käy läpi jokainen simpukka ja varmista että ne ovat kunnolla kiinni tai sulkeutuvat, jos kopautat niitä hiukan pöydän reunaan. Heitä pois avonaisena pysyvät, sekä rikkoutuneet kuoret. Harjaa samalla simpukat puhtaaksi ja raaputa pikkuveitsellä parrat (kuoriin takertunut "levä") pois. Huuhtele kylmällä vedellä.

Kuullottele sitten kattilan tai kasarin pohjalla reilu 5 min. sipuleita ja fenkolia sekä timjamia, että saat ne ihanan pehmeiksi ja kuultaviksi. Kaada sekaan viini, lisää mustapippuri ja suola maistellen. Kuumenna liemi kiehuvaksi.

Laita simpukat kiehuvaan liemeen. Simpukoiden ei tarvitse uida liemessä, koska ne höyrystetään. Peitä  astia kannella ja anna simpukoiden höyrystyä kypsiksi, n. 5 min. Sekoita mukaan lehtipersilja ja pyöräyttele kauhalla hieman simpukoita, että kaikki pääsevät käymään liemessä. Vie välittömästi tarjolle, tarjoile maukkaan vaalean leivän kera. Muista kattaa pöytään astiat myös tyhjille kuorille. Toppaa leipää liemeen ja syö simpukat käyttäen tyhjää kuorta pihteinä. Mikäli törmäät simpukkaan, joka ei ole avautunut, jätä sekin syömättä.


Simpukat merimiehen muijan tapaan
6:lle

3kg sinisimpukoita 
2 fenkolia pieneksi silputtuna
2 sipulia hienonnettuna
6 valkosipulinkynttä hiennottuna
1 nippu tuoretta timjamia lehtiä riivittynä
2 nippua lehtipersiljaa silppuna
1 ja 1/2 pulloa kuivaa valkoviiniä 
mustapippuria myllystä
suolaa tarpeeksi (maista)

Ja teko-ohje tulikin jo läpikäytyä tuossa alussa.

Tämä pitkäperjantain ateria tarjoiltiin lapsuudenkodissani, jossa toimin simpukkamestarina. Äitini hemmotteli meitä alussa ihanilla kananmunakatkarapuleivillä.


Äitini hemmotteli meitä myös lopussa ihanalla, tuhdilla muttei liian makealla suklaisella juustokakulla, jossa dominopohjan päälle paistettiin suklaatuorejuustomassa, sen päälle sitten kermavaahtoa ja onneksi pakkasestani löytyi päälle vielä kotimaisia vadelmia.

Varoitus. Nyt fiilistellään...


Suklainen reunus...omnomnom....




Isot, pulleat vadelmat...



...hyvää, hyvää ja vähän vielä hyvää...


...alkaako mennä perille?

Resepti oli hiljattain ollut Pirkka/YH/ MeNaiset tai jossakin, josta kaikki seurueen naiset olivat sen ponganneet (paitsi minä). Mutta jos juuri törmäsit jossakin tähän reseptiin, niin joo, tämä on just se resepti. 


 Pikkuisen trullit olivat ehtineet tehdä jo taikojaan pitkänäperjantaina kun simpukkaliemestä tuntui uupuvan suolaa ja kakun pohja oli osittain palanut (koska se oli kakkuvuoka oli nostettu uunista ja jätetty jäähtymään kuuman levyn päälle) ja viinivalinta simpukoillekaan ei ollut kaikkein onnistunein. 

Tänään pikkutrulleja hyviteltiinkin ylenmääräisesti, jotta pääsiäisen loput ateriat saadaan hoideltua kunnialla läpi.

(Ja olihan se ateria oikiasti herkullinen, yhteistuumin valmistettu ja nautittu.)

Jatketaan! Hyvää pääsiäistä vielä!  


3 kommenttia:

  1. Moules a la marnierea on muutama kerran tehty, mutta tätä fenkoliversiota pitää kokeilla seuraavaksi. Tällä hetkellä fenkoli tunkee lähes jokaiseen ruokaamme ja sopii varmasti loistavasti tähänkin!

    VastaaPoista
  2. No fenkolihan sopii tähän niin hyvin, että ihan tuntuu, et ainahan se on tähän kuuulunu...
    Pääsiäisen aikana tein uudelleen sr lintsin etanoita. Joissa siis fenkolia, siskoni mielestä olivat parhaimmat koskaan syömänsä! Ja se on kranttu.

    VastaaPoista
  3. Saiaiko muillekkin tuon herkullisen kakun ohjeen?

    VastaaPoista