Oli ne. Ihanan kuohkeita, silti pintarapeita ja huumaavan hyvän makuisia. Pääosassa maa-artisokat ja kantarellit. Ajatus lähti oikeastaan siitä, että kävin kuokkimassa ylös puolitoistavuotta maassa olleet maa-artisokkani. En oikein tiedä edes kuinka niitä tulisi hoitaa. Nyt kunnostin maan ja painelin pienimmät takaisin maan uumeniin vähän harvempaan. Sato ei ollut kummoinen, ne suuretkin olivat hyvin pieniä. Kauniita kylläkin, lähes hohtavan valkoisia. Joku maassa/paikassa lienee kuitenkin ongelmana, samalla palstalla olevat mansikat ja perunat eivät nekään ole suorastaan nousukiitoon lähteneet. Niukkaa satoa. Paitsi lipstikka. Viihtyy! Loppukesästä upotin maahan vielä Ailalta saamani piparjuurijuurakot, joten ens kesänä on taas uusi yritys.
Mutta siis maa-artisokat, pienet sellaiset. En halunnut keittoa, pyrettä tai sipsejä tällä kertaa, enkä edes uunipaahdettuja. Mutta perunaletut. Miksei sitten maa-artisokkaletutkin? On se Maa-artisokan maku niin hieno, että tais peruna jäädä toiseksi. Pari perunaa laitoin kyllä taikinaan, kun en tiennyt kuinka maa-artisokka käyttäytyy.
Maa-artisokka-kantarellilätyt
4:lle
250g maa artisokkaa
1iso tai 2 pientä perunaa
0,5 l kantarelleja tuoreena tai vastaava määrä pakastettuna
1 sipuli
1 kananmuna
1 rkl tuoretta rosmariinia
1 rkl vehnäjauhoja
suolaa ja valkopippuria
lehtipersiljaa pinnalle
voita paistamiseen
Keitä maa-artisokat ja perunat kypsiksi. Jos sinulla on perunaprässi, niin prässää kasvikset lumeksi vielä lämpöisinä, näin niitä ei tarvitse edes kuoria.
Kuullota silputtua sipulia, kantarelleja ja rosmariinia voissa, kunnes sipulit pehmeitä ja sienten neste haihtunut. Sekoita maa-artisokka-perunalumeen jauhojen kanssa. Mausta suolalla ja valkopippurilla.
Paista jäähtyneestä taikinasta letupannulla voissa pikkuletut kullanruskeiksi molemmin puolin. Tarjoile ruskistetun voin ja lehtipersiljasilpun sekä raikkaan salaatin kanssa.
Vein sitten muka oikein kuvausvermeet ulos raikkaan syksyiseen keskipäivään ja häärin terassilla kameranlinssin takana. Yhtäkkiä etsimen kuvaan ilmaantui käsi ja reipas pikkutytön ääni tokaisi: "Mäkin laitan tätä nurmikkoa tähän."
Ja laittoi. Oikeasti nurmikkoa.
Loistava idea tehdä maa-artisokista lettuja. Meillä on jo syöty risotot ja keitot, joten kaikki uudet ideat ovat tervetulleita :)
VastaaPoistaAi niin, unohdin risoton. Sitä en oo vielä tehnyt. Teenpä kohta.
PoistaLuova kuvausavustaja. Sinun kuvistasi saattaa tässä lähiaikoina tulla suorastaan avantgardinistisia (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan, ja taisin kirjoittaa sen vielä väärinkin...)
VastaaPoistaMielenkiinnolla odotan mitä meillä maasta nousee. Pienen penkillisen maa-artisokkaa istutin keväällä.Varret ovat ainakin komeat.
Ihana assari! Mun kuvia ei monneksi pysty kun parantamaan.
PoistaJuu, mutta onko tarpeeksi komeat. Munkin varret oli osa mun pituisia, mutta silti eivät ees kukkineet. Oikein komiat on kaksmetrisiä ja yli ja hienossa keltaisessa kukassa kesällä. oon nähny, mutten omalla pihalla.
No niin tässä se taas nähtiin. Kun ei paremmasta tiedä, omat vaikuttaa komeilta. Ei ne olekaan komeita. Takaisin maanpinnalle...
PoistaHei Jonna, anytime! Jos tuntuu, että leijut liian korkialla, niin ota vaan yhteyttä allekirjoittaneeseen maanpinnalle palauttelijaan... ;)
PoistaJa meillä ei maa-artisokat sanoneet mitään. Ei ollu komiaa vartta, kun ei ollu vartta lainkaan. Käänsin maan, ei yhtään mitään. Nekin, jotka olin laittanut maahan, olivat kadonneet. Että kyllä, Jonna, ne sinun varret on tosi hienot!
PoistaMutta letut kuulostaa taivaalliselta, erityisesti ruoholisällä :D
Ja Hanneleen yhteyttä, kun haluat lämpöä ja vertaistukea! :)
PoistaNurmikko raikastaa!
VastaaPoistaHuumaavan ihanan tuoksuiset letut, tänne asti.
Mä olen toistaiksekis tykännyt maa-artisokasta varmaan eniten raakana, jääpalakylvystä tulleena.
Mulla oli eilen oikei raaka-kasvispäivä, Söin porkkanaa, punajuurta, retiisiä, fenkolia, kukkakaalta ja varsiselleriä. Onne ne hyviä.Maa-artisokka puuttu kyllä, mutta edellisviikolla söin kyssäkaalia, se vasta hyvää ja makiaa olikin, raakanakin
PoistaTotta. kyssäkaali on raakana ihan paras!
PoistaRakastan maa-artisokkaa! Lättyset menee kokeiluun.
VastaaPoistaHyvä Veera!
PoistaTää on taatusti ns. kättelyruokaa. Täytyypä testata!
VastaaPoistaMitä? Puutarhanpällistely, sen tiiän, mutta kättelyruoka?
PoistaJoo se on näitä tämän vuoden hömpötyksiä. Kättelyruoka kuvaa sellaista ruokalajia tai ateriaa, jonka päätteeksi on aivan pakko kätellä ruuanlaittajaa. Pitäiskin muuten lisätä sellainen kategoria!
PoistaNam! Nämä menee kokeiluun.
VastaaPoistaToivottavasti otat myös kuvia ja kenties julkaiset, koska olet kyllä ruokastylistinä aivan omaa luokkaas!
PoistaMahtava ohje maa-artisokalle,tätä pitää kyllä kokeilla.Tosin kantarelleja ole,pitää kai korvata ne osterivinokkailla.
VastaaPoistaVarmasti suuhunsopivia myös osterivinokkailla!
Poistavoi että onkin ihanan kuuloista! näitä täytyy saada!
VastaaPoistaNo sinä toiminnan ihiminen luultavasti kokkaat näitä jo ennemmin kuin myöhemmin!
PoistaIhania lettuja, pitää kokeilla. Maa-artisokka on herkkua ! :)
VastaaPoistaNiin on, todella. Ajattele, että joskus kokkikoulussa opetettiin, että maa-artisokkaa ei suositella laitettavaksi ravintolan listalle! En ole toki kokkikoulua käynyt, tämän kertoi minulle huippuhauska chef Risto Mikkola. Vai oliko se hänen kaverinsa. One or the other....
PoistaMaa-artisokka ja kanttarellit - ihana yhdistelmä! :)
VastaaPoistaMä oon piskuisen ylpeä tästä reseptistä.
PoistaMahtiohje! Menee testiin..
VastaaPoistaHei kiva, että mäkin kokkaan joskus jotain järkevää!
PoistaJuuri syötiin maha täyteen ohjeellasi tehtyjä artiskka-kanttarellilättyjä. Herkullisia! Kiitos uudenlaisesta maa-artisokkaohjeesta. Naapurilta saatiin artisokat ja pakastimesta löytyi vielä rasiallinen toissasyksyisiä kanttarelleja.
VastaaPoistaVoi kiitos. Kommentit on aina kivoja, mutta erityisen lämmittäviä ovat sellaiset, jotka ovavat oikeasti kokeilleet reseptiä ja onnistuneet!
PoistaSaattaa olla ruoka(puoli)ammattilaiselle hyvinkin tuttua, mutta laitanpa tähän vielä hyväksi havaitsemani ohjeen kanttarellien pakastamisesta: tyhjään muovirasiaan ( esim 750 ml tavanomainen jäätelörasia) puhdistetut ja ehkä vähän pienityt kanttarellit, hanasta päälle niin kylmää vettä kuin tulee, kansi kiinni ja pakastimeen.
VastaaPoistaNo pitääpä koittaa, oon ollu siinä luulos, että vesi rikkoo äätyessään jotenkin sen ruuan rakenteen. Mutta hyvä jos ei,kokeillaan ensi sieni kaudella. Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaImartelevaa kyllä, mutta kyllä moon aivan sataprosenttinen amatööri tällä ruuanlaittosaralla. Varsinainen sopankeittäjä. Mutta ei se vähennä ruuan tuomaa nautintoa, eikä kokkaamisen iloa, ja tieto lisääntyy kun asiasta on kiinnostunut, joskus jopa taidot. Ja sitten vielä on hienoa kun omat taidot karttuu, niin todella alkaa arvostaa alan kovan luokan ammattilaisia! Kuin myös vaikka tiukan budjetin armoilla kokkaavia laitoskeittiölaisia.