4 sisaruksen illallisia

Joku jo kyseli, että mitäs ne sun muut sisarukset kokkaili , ja nyt on siis vihdoin aika tehdä yhteenveto ennen virallista voittajan julistusta.

Jos olet käynyt blogissani aiemmin, saatat tietää, että TV ohjelman innoittamana olemme järjestäneet sisarusteni perheiden kanssa 4 sisaruksen illallisia. Koska asumme eri puolilla Suomea, on toteutus venynyt vuoden mittaiseksi, mutta eihän se haittaa. On aina ollut jotakin mitä odottaa. Päätimme heti alussa, että illallisille tullaan aina koko perheen voimin, viimeksi meitä oli siis jo 12! Se ei olekkaan ihan mikään pieni 3 ruokalajin illallinen, joten tässä kisassa on ihan omat haasteensa ollut myös kokkauksen määrässä ja ylipäätään syömään sijoittamisessa esim. sinkun kaksiossa. 

Säännöt menivät jotakuinkin niin, että molemmat puolisot voivat osallistua kokkaukseen ja Natasiskoni olikin tiiminä yhdessä tekopoikamme Uliseksen kanssa. Pisteet jaettiin 1-6 sekä ruuasta ja tunnelmasta, suljettiin kuoriin ja toimitettiin isälleni, joka tulee suorittamaan pisteiden laskun. Lisäksi isäni sponsoroi kilpailun palkinnon, mikä se sitten mahtaakaan olla? Päätimme myös, että vain voittaja julkistetaan, muut sijoitukset saavat jäädä ikuisiksi arvoituksiksi.

Pahoin pelkään, että on mahdotonta postata illallisista aivan tasavertaisesti. Tähän syynä on esimerkiksi se, että kesällä PikkuveliNuutin luona otin paljon kuvia, mutta  muiden sisarusten kuvat on otettu pimeissä sisätiloissa... ja Nikolla esim. välissä piti nukuttaa 10 kk Maitotyttöä jne, eli kuvat eivät aina tee oikeutta. Ja luultavasti en pysty olemaan lisäämättä myös omia mielipiteitäni tänne. Että sanon tämän nyt vaan, jos itse pohdiskelet kenen kuuluisi voittaa, ettei itse kokonaisvaltainen illaliselämys välttämättä toistu samalla tasolla postauksessani.

Omaa pääsiäisenaikuista illallistanihan osaan tietenkin hehkuttaa ihan suvereenisti.

NIKOLLA

siarusten yhteispotretti ensimmäisillä illallisilla. Tässä vaiheessa oltiin vielä kavereita...(vitsivitsi)

Ensimmäinen illallinen oli siis lähes vuosi takaperin itsenäisyyspäivän aikoihin Porvoossa. Reissutunnelmia olenkin postannut jo aiemmin. Nyt siis ruuat.

Surautimme hotellilta tilataksilla aivan kuten alkuperäisessä formaatissa, joissa meidät vastaanotettiin kuohuvalla maljalla ja ensimmäisellä kiperällä kysymyksellä, mitä malja sisälsi. Salainen ainesosa osoittautui muuten  raparperilikööriksi!

Ilona, silloin8v oli osallistunut menun suunnitteluun ja koska on hiukan valikoiva syöjä serkkupoikansa Urhon tapaan alkuruuaksi valikoituivat ne herkuista parhaimmat (onneksi Ilonalla on parempi maku kuin Urholla, muuten olis syöty purkkiravioleja), eli 

Avocado ja Graavilohiveneet

Veljeni Niko on myös japanilaisen ruuan ystävä ja pääruuaksi oli hankittu Kauppahallista ihanaa marmorihärkää, josta sitten yhdessä tofun ja valikoitujen vihannesten kanssa oli valmistettu pääruuaksi riisin kera

Suki Yaki

Lihanpalat kastetaan vatkattuihin kananmuniin ennen syöntiä. Taisi olla kaikille ihan ensimmäinen kerta tätä ruokalajia eli plussaa hienosta yllätysmomentista. Ja makukin oli siis herkullinen, niinkuin muuten oli järjestään joka illallisella!

Ihanaksi lopuksi tarjoiltiin

Kirchillä terästettyä hasselpähkinäjäädykettä

kermavaahtoa ja minttusuklaata

Tähän on aivan pakko liittää tämä epätarkka kuva, kun jälkkäriä odotellessamme piipahdin keittiöön, jonka laskutilat olivat kaikki käytössä ja keittiönpöytä oli kannettu olohuoneeseen. 

Kulissien takana jälkkäri annosteltiin siis lattialla...

Nikolla ja munkälylläni oli muuten ihana astiasto kaikkine liemikulhoineen ja vateineen, tuollainen kultareunuksinen. Vanhempani toivat sen shipmentissään heille Bangladeshista, siellä kun ne olivat puoli-ilmaisia. Meiltä muiltakin sisaruksilta kysyttiin halukkuutta, mutta KÄÄK, emme silloin kukaan halunneet minkäänlaisia kruusattuja astioita. Kuinka dorkia voivat 3 sisarusta olla?

Nikolla, niinkun ei minullakaan, ollut painettua menua, eli en muista mitä me juotiin, muutakuin sen, että juomatarjoilut oli kauhiat! ( siis paljon ja montaa laatua). Illan ohjelmana lasten leikkiessä yläkerrassa oli parisuhdepeli. En muista kuka sen voitti, mutta ei me ainakaan!

Porvoon illallinen oli tunnelmaltaan aivan huippu, ehkä osana oli ekakerran jännitys ja odotus ja muutenkin mukavaksi osoittautunut Porvoon reissu.

 PIKKUVELINUUTILLA

PikkuveliNuutti ja NuutinMinna saivat järjestää illallisen heinäkuussa. Tunnelma potkaistiin käyntiin kesäisesti mansikoiden ja keltaisen lesken kera.

Myös Menu oli nähtävillä:

Menu

~~~

Mansikoita ja shampanjaa

~~~

Gazpacho-keitto

Valkosipulileipä

~~~

Ribseja kolmella tapaa

Marinoitua kaalia

Raikas perunasalaatti

~~~~

Kahteen kertaan tehty suklaafondantti

Vaniljajäätelö

~~~

  

Vins

Veuve Clicquot

Castellblanch Cava Rosado

Torres Atrium Cabernet Sauvignon 2009

Torres Celeste Tempranillo 2009

Jacob's Creek Shiraz Cabernet Sauvignon 2009

Vuokatin makea tilaviini                    

Bière

Mallaskosken Kuohu Tumma

Mallaskosken Kuohu Vaalea

Hello World

Corona

Karhu

Ja voisko kesämenuta raikkaammin aloittaa kuin Gazpacholla!

Grillimestari oli sitten päättämättömyydessään ja meidän muiden onneksi tehnyt ribsejä peräti kolmella tapaa: Sweet and Sour, tomaattipohjainen, chilinen B-B-Q kastike ja sitten kuivamausterub. Siinä sitten kilvan arvottiin kunkin suosikkeja ja taidettiin pistellä aikamoinen kilomäärä parempiin mahoihin.

Jälkiruuan herkullinen- ja kyllä, valuva -, fondant sai nimensä siitä sattumasta, että kun Fondant oli jo annoskulhoissa, huomasi kokki, että jauhot oli pöydällä...ei muuta kun kaapimaan aines takaisin kulhoon ja jauhojen lisäys. Onnistui näinkin.  Varsinkin NuutinMinna on hyvin luomu/lähiruokamielinen ja niinpä jäätelötkin ja mansikkasorbetti, jota ei kyllä menussa lue, olivat jonkun pikkujätskilän herkullisia tuotoksia.

Ja sitten oli kesän ja hyttysten kunniaksi otettava pakollinen ja aina yhtä riemastuttava mölkkyturnaus. En muista kuka voitti, mutta ainakaan se en ollut minä.

Laulun sanoin, ilta sai arvoisensa päätöksen kun kokoonnuimme sisälle harvinaiseen herkkuun ja oikeaan retrofiilistelyyn. Saimme nimittäin kukin pelata ainakin yhden erän Ataria. Kone on vuodelta 1982 (ensimmäinen ilmestyi 1981?) ja pikkuveljellä on vielä vino pino toimivia pelejä siihen. Tennistä, nyrkkeilyä, Pac-man'iä

En tässäkään voittanut, mutta ainakin osasin pelata. (vrt nykypelit)

NATASISKOLLA

Natalla tarkoittaa oikiasti Uliseksella, koska Natasiskon yksiö olisi tainnut olla jo tunnelman riemuvoitto...

Mutta Turkuun siiis suunnattiin lokakuun viimeisenä lauantaina, juurikin sinä saakutinmoisena lumipyry viikonloppuna. Autoton cooking-team oli lopuksi käynyt ruokakaupassa taksilla, kun pyörällä ei sohjolumessa päässyt etenemään 12 hengen ostosten ja juomien kera. Eli saattoi olla kallein illallinen.

Aina ennen illallisia arvailtiin, mitä kukin tekee ja N&U:n kohdalla kyllä uumoiltiin vahvasti jotakin Sushin ympärille, Uli, on nimittäin ihan supersushiexpertti, tai sitten tietenkin meksikolaista. Mutta pääsivät kyllä yllättämään!

MENÚ

Coctel de bienvenida

Malibu lemonade

Picaderas

Tostones con ketchup

Yuca frita con mayonesa picante

Fritos maduros

Plato fuerte

Sopión de habichuelas con arroz blanco y aguacate

Postre

Dulce de leche con piña

Bebidas

Agua de melón cerveza, cidra, ron,, refresco de cola, café

Menu oli siis Dominikaanisesta tasavallasta, missä Nata aikoinaan ensimmäisinä suomalaisina vietti vaihto-oppilasvuotensa. Ulin asuntoon oli tuotu myös karibialaista tunnelmaa kukkaköynnöksin, coctailsateenvarjojen ja musiikin muodossa. Ja Rommin!

Alkurinksuissa, jotka tässä vielä ilman lantrinkia, oli Natasiskon suosikkia kookoslikööriä, ja on se niin hyvää! Sitäpaitsi oli tosi raikasta, ei ollenkaan mitään ylimakeaa.

Minä olin jo luopunut sushiajatuksesta koska mua oli pyydetty tuomaan paikalle friteerauskeitin. Ja alkupalaksi saatiinkin ihania, ja hyvin tyypillisiä frittereitä parin dipin kera. Maistui pienimmistä suurimpaan.

Toivottavasti nämä menee nyt oikein. Tostones ketsupin kera orn siis friteerattua keittobanaania ja Fritos maduros on samaa banaania hiukan kypsempänä ja makeampana.

Mausteisen majoneesin kanssa tarjoiltu Yuca  el Manioki oli  myös tosi hyvää. Tiedättekö, että manioki on aina kypsennettävä, raakana se sisältää nimittäin yllättävän paljon syanidia!

Pääruoka oli pataruoka avokadon ja riisin kera. Siinä oli useita plaatuja lihaa, mausteista makkaraa ja kaikenmaailman eksoottisia kasviksia, edduja sun muita. Hyvää oli ja tuoksuvaista. Otin lisää.

Jälkkärikuva jäi jostakin syystä uupumaan, mutta se oli sellaista itsekeitettyä kondensoitumaitotyyppistä juttua, vähän äkkimakiaa. Ehkä olin niin shokissa, että kuvauskin jäi.

Vielä tarjoiltiin espressot ja  domikanilaista laaturommia spritella, kuten tapana on. Ruokajuomana oli myös jamaikalaista olutta. 

Plan A ohjelman suhteen oli ollut, että paikalle saapuu salsaopettaja ja pistää meidän muidenkin lanteet liikkumaan, mutta valitettavasti kukaan ei ollut saatavilla tuona kyseisenä iltana.

Sen sijaan jatkoimme peliteemallisia ohjelmaosuuksia tälläkin illallisella, tällä kertaa Bon Appetit-pelillä. Lapset soitteli samassa tilassa Youtubesta musavideoita, joten vipinää riitti.

Ulilla oli myös seinällä vaikuttava valokuvateos. Kuvan on ottanut Natasiskon ja Ulin Kolumpialainen ystävä, taiteilijanimeltään Joan de Silva. Hän kierteli valokuvaamassa Guatemalalaisia vankeja, ja tässä kuvassa -mitä ei ole vaikea uskoa- on paikallinen massamurhaajapsykopaatti.

Maitotyttökin  katseli eilen mun kanssa näitä kuvia ja tokaisi tämän nähdessään selkäni takaa: Huiiiiiii! ja sitten hetken mietittyään: "Hullu!" En edes tiennyt, että osasi moisen sanan!

Siinäpä ne oli, 4 sisaruksen illalliset: ihanaa yhdessäoloa, mielettömän hyvää ruokaa, pientä skabailua ja hetki arjesta irrottautumista. Olisi kiva tietää, että jos olisit saanut osallistua yksille kekkereille, minkä olisit valinnut ja miksi?

Ja nyt jäädään sitten jännäämään voittoa. Kokoonnumme itsenäisyyspäivän jälkeen Helsinkiin ja siellä kuulemme voittajan. Mutta parastahan tässä oli osallistuminen! Joka tapauksessa.