Pages
▼
tiistai 6. maaliskuuta 2012
Mikroaamiainen
Kuka sanoo, että maanantaiaamuna ei voisi ilahduttaa itseään erikoisaamiaisella? Turha kaikkea on sinne viikonloppuun säästää, ehkä päinvastoin, maanantai ansaitsee jotakin spesiaalia.
Mikroaamiaisessa on se kiva, että se valmistuu nopsaan -yllätys, yllätys- mikrossa. Sen takia se on helppo valmistaa aivan ihan yksin myös pelkästään itselleen. Mulle tämä oli oikeastaan melkein lounas, koska odotettavahan oli, että saan Maitotytön tainnutettua ensin päiväunilleen. Sitten 5 minsaa kokkausta ja kymmenen minuuttia herkuttelua... tai taisi siinäkin mennä vaan 5 kun oli lapattava suuhun niin nopsaa, kun tuntui maistuvan.
Oma inspiraatio löytyi täältä. Minulla ei ollut persiljaa, mutta olipa korianteria (tiedän ei sama -vaan parempaa!) Tähän voi käyttää siis tomaattikastikkeen jämiä, tälläistä ei minulla ollut, mutta olin tätä silmälläpitäen ostanut kaappiin jo säilyketölkin Barillan Tomato and Basil -valmiskastiketta. Jos kerran niihin sortuu, kannattaa mielestäni valita italialainen merkki, jos se on alkuperäisesti tarkoitettu italialaisille, on se varmaan parasta mahdollista, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Tomaattinen aamiaismuna mikrossa
Pikkuinen laakea vuoka, ja vuuan koon mukaisesti:
tomaattikastiketta
1-2 munaa
persiljaa tai korianteria
mustapippuria
hiukan juustoraastetta (tässä parmesania )
kastikkeesta riippuen hiukan suolaa
Kaada vuuan pohjalle kastiketta, ja riko keskelle muna(t). Täytä reunatkin tomaattikastikkeella. Poksauta keltuaiseen terävällä veitsellä muutama reikä rikkomatta sitä. Ilman reikiä se räjähtää mikrossa (ainakin legenda kertoo näin), päälle mustapippuria ja muutama veto juustoa raastimesta.
Mikrota n. 600 Watilla vajaa minuutti kerrallaan n 2min. niin, että keltuainen jää vielä juoksevaksi. Kannattaa käyttää mikrokupua, koska myös tomaattikastike tykkää räiskyä pitkin seiniä. Ja mikäli sinulla on suurperhe, niin valmistat nämä tietenkin uunissa.
Päälle korianterisilppu ja paahdettua leipää, ehkä tikuiksi leikattuna, millä kaavit herkun suuhusi. Viereen lasi vastapuristettua appelsiinimehua. Sanomalehti ja ikkunasta tulviva maaliskuun aurinko.
Tälläisiä maanantaiaamuja kestää vaikka kuinka monta....
Liemessä Jenni oli kokannut juuri kanssa lounaaksi vähän samahenkistä, mutta ruokaisempaa; kikherneitä tomaatttia, fetaa ja munia. Vaikuttaa kokeiltavalta herkulta Lähi-idän keittiöstä.
Maanantaiaamuna pääsi päivänvaloon myös pieni "sivublogi" työnimellä Keittiöhöyryjä. Kommentoin tyylilleni uskollisesti (=tyylittömästi?) ruuanlaittoa ja ruokamaailman ilmiöitä kuukausittain Rasvatieto- sivustolla.
Hassua, ihan jänskätti.
Kävin heti lukemassa ensimmäisen postauksesi. Hyvä juttu. Sallivuus syömisessä on muuten jonkun lukemani jutun perusteella yksi nousevista ruokatrendeistä: Ei haluta, että syömisestä tehdään liian vaikeaa. Viime aikoina vallalla ovat olleet niin voimakkaat kieltoon perustuvat ruokavaliot, että tämän arvioidaan olevan seuraava käänne. Saas kattoo, mitä tuleman pitää
VastaaPoistaJa jotenkin tuntui luontevammalta kommentoida tänne, vaikka kommentti olisi kai kuulunut toisen blogin puolelle. Ehkä minä vielä opin.
VastaaPoistaMinäkin kävin lukemassa, mutten hoksannut yövuorosilmillä, missä siellä voi kommentoida, joten tulin tänne "kotiin" kiittämään, että kivasti kirjoitettu ja lisää kiitos! Ja kiva kun näki naamasi kuvasta kunnolla, sanoo nimimerkki ujo simpukankuori
VastaaPoistaJ&C:Kiitos kannustuksesta! Sinne ei voi muuten kommentoida lainkaan, kiva kuitenkin saada palautetta, että olitte käyneet siellä.
VastaaPoistaArvaa oliko niiiin vaikea löytää kuvaa...mallin vika! ;)
Onpas herkullisen näköinen aamiainen, tuo menisi mulla ainakin lounaasta! Hauska idea, kokeiluun :)
VastaaPoistaKiitos vinkistä, nyt tiedän millä herkuttelen huomenna!
VastaaPoistaAah miten herkun näköstä! Maistuis varmaan iltapalanakin. Olis muuten tomaattikastikkeen jämät kaapissa...
VastaaPoistaOlipa hieman koukuttava toi rasvavisa! Jouduin pelaamaan sitä niin monta kertaa että pääsin läpi (eli aika monta), huomenna varmaan Unileverin nörttiosasto katselee että kuka hyypiö täällä on käynyt tätä takomassa tsiljoona kertaa :)
Minuun kolahti se kommentti kokin onnellisuudesta, miten totta se onkaan! Haluaisin että joku oikeasti selvittäisi sen, että miksi tulee pahaa ruokaa jos kiukkuisena kokkaa? (siinä jo syy turvautua niihin pakastevihanneksiin)
VastaaPoistaHerkkua :) Tätä voisin minäkin tehdä :) mutta ehkä kuitenkin viikonloppua aamuna tai sitten yllätän ja teenkin, vaikka perjantaina :)
VastaaPoistaAnna,Riitta, Anna ja Sirpa: bloggarin päiväuni: olla inspiraation lähteenä ;)
VastaaPoistaSauvajyvänen: ihanan tarkkaa tekstinlukua, kiitos siitä ja palautteesta
Tulin taas raportoimaan :)
VastaaPoistaTämä mikroaamiainen on myös oivallinen iltapala. Teen toistekin. Nam.
kaunis Nelli: raportti vastaanotettu ilomielellä.
VastaaPoistaVai olet sinä merilläkin seikkaillut! Oli mielenkiintoinen tuon uuden blogin juttu. Ja yritän muistaa sen punaviinimarinadijutun:)
VastaaPoistaA. Vipunen : ...seikkaillut, toden totta... ihan vain Ruotsi/Saksa ja Tallinna väleillä... katos kaikkia ehtii kun vanhaks elääpi!
VastaaPoista