Helmikuun ruokahaaste osoittautui mahdottoman vaikeaksi. Vaikka Herkkusuu jätti tavallaan kaikki mahdollisuudet avoimeksi, en millään keksinyt mitä haluasin viimeiseksi ateriaksi, se nimittäin oli haasteen aihe. Otin asian ehkä turhan mortaalilta kannalta. Pitäsisikö viime suupaloiksi syödä jotain mitä ei ole koskaan vielä maistanut vaiko kääntyä lapsuuden makumuistojen pariin, lohtumätön vai jonkun exkluusivisen raaka-aineen puoleen?
Itse asiassa haasteessa näemmä luki, että ateria voi olla myös viimeinen rakkaasi kanssa (ei kai nyt sentään ennen avioeroa?) pitkään aikaan. Kun huomasin sen, tajusin samalla myös (näin viime tipassa), että enhän ole jakanut mitään etanajuttua vielä, vaikka niitä sivupalkissakin mainostan lempilapsikseni. ja kun kaapissa oli yksi etanapurkki niin maanantai-ilta sai hyvinkin romanttisen käänteen iltapalan suhteen. Ainakin siihen saakka kunnes etanat oli syöty; Iso-Hoo meni siivoamaan keittiötä ja minä siirryin tänne työhuoneeseen tietokoneen ääreen.
 |
| Puitteet olivat ainakin kunnossa |
Yritin kehittää etanoihin jotain pikku twistiä, sitä löytyi tällä kertaa vuohenjuuston verran.
Etanat ja vuohenjuusto
3:lle
18 etanaa
100g voita
3-4 valkosipulinkynttä
1 puntti persiljaa
hiukan rakuunaa kuivana
4 siivua pekonia
2 viipaletta maalaispatonkia
pehmeää vuohenjuustoa, yks sellainen "viipaloitu rivi " niitä Chavrouxin vai mitä ne nyt on.
Tarjoiluun sitruunaa ja maalaispatonkia.
Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen.
Valmista valkosipulivoi sekoittamalla pehmeään voihin silputtu persilja ja puristetut valkosipulinkynnet sekä raakuna.
Paista pekoninsiivut melko rapeiksi (ei liikaa) pannulla.
Huuhtele etanat kylmällä vedellä ja kuivaa ne. Jaa ne etanapannun koloihin. Jaa valkosipulivoi tasan koloihin.
Silppua vaikka saksilla pekonit kolojen päälle, samoin murustele leipä ja lopuksi vuohenjuusto
Paista uunissa 10 minuuttia ja tarjoile heti.
Tai siis HERKUTTELE heti.
Juomaksi napattiin kaapista Rieslingiä, jonka arvelimme leikkaavan kivasti etana-annoksen rasvaisuutta.
 |
| Sitruunaa puristettiin raikastamaan kokonaisuutta |
Eli pitäydy 6kpl per henki.
Pohjanmaa on romantiikan kehto!
Tässä linkki äänestykseen
Onpa hyvän näköinen etanasatsi! Pekonit, romantiikka ja kaikki. Kelpais kyllä minulle viimeiseksi ateriaksi. Kuinkahan ei ole koskaan tullut mieleen, etä etanoita voi laittaa myös kotona ihan ite. Pitäisikin kokeilla. Onnea haasteeseen!
VastaaPoistaA.V:
VastaaPoistaNo etanathan on niin helppoja, että helpompaa ei oo kun mikrokaurapuuro.
Eli etanat alkuun ja onigirit päälle!
Tai toisinpäin.
Ah, mitä herkkua!
VastaaPoistaJa jälkkäriksi mun misut, eiks vaa?
tervetuloa mukaan ruokahaasteeseen, ja onnea. tulihan ne etanat sieltä vihdoin ja viimein!
VastaaPoistaRiikka: Niinpä tässä taitaa nyt olla sitten 3 blogin illallinen, tosiaan. herkku sellainen.
VastaaPoistaKiitos Herkkusuu ja sähän oot tottunut, että mulla kaikki kestää....
Täytyy nyt kyllä lakeuksien Nanna todeta, että tuo lopputulema ei ollut vahva näyttö romantiikan saralla - siivous & läppäri ei vastaa etelän vetelien romantiikkakäsitystä ;-)
VastaaPoistaEli ottakaapa siellä uusi yritys, vika ei voi olla etanoissa, ne näyttävät erinomaisilta.
Onnea haasteeseen tännekin. Olette bloganneet urakalla niin mahtavia juttuja, etten todella tiedä, ketä äänestää.
Jonna: =D No tuntuu, ettei me parempaan tällä hetkellä pysty 14 "huumaavan" avioliittovuoden jälkeen pienten lasten kanssa. Ja usein on vaan se siivous &läppäri... (tai meillä on kiinteä kone...)
VastaaPoistaEli jospa tämä on sitä todellista rakkautta kun ei enää romantiikkaakaan tarvita... <3
Näihin romantiikkakeskusteluihin sopiikin erinomaisen hyvin Liebster blog eli rakkausblogi-tunnustus (kehno saksa!), joka olisi jaossa tuolla Soppakellarin puolella! :)
VastaaPoista