Resepti lasten jouluun - ei sisällä reseptejä

Pipareista parhaimmat; Ruispiparit

Joulu on lasten juhla. Tässä tapauksessa luen myös itseni lapseksi.

Joulu on minulle vuoden tärkein juhla. Rakastan sitä, enkä suostu stressaamaan ja valittamaan joulukiireitä. Tosiasia on kuitenkin, että olen joulun suhteen melkoinen Meinaaja. Meinaan tehdä jouluksi yhtä sun toista, kokeilla uudet kokkaukset, valmistella omatekoiset lahjat ja vihdoinkin siivota ne lipaston laatikot, koska kyllähän se siivous kuuluu myös luterilaisen joulun henkeen, sanoivatpa Martat kaapissa kyyhöttämisestä mitä tahansa.

Vaikka hyvin suunniteltu on puoleksi tehty niin kyllä mun meinauksista ainakin 70% jää toteutumatta. Mutta ainahan voi siirtää hyvät ideat ensi jouluun....

Keskitytään siis oleelliseen. On ihana päästä jouluun kiinni lasten kautta. Täälä maakunnassakin on järjestetty kaikenmoista kivaa. PikkuveliNuutti haki eräänä adventtisunnuntaina Urho7v  Campustalon musiikkisaliin, jossa MLL tarjosi ilmaisen joulukonsertin lapsille. Espoolainen kamarikuoro oli pitänyt musiikillisestikin huikean hienon esityksen ja laulattanut lapsia  juonellisessa "Kadonneet joululaulut" konsertissa.

Urho 7v koulu juhli joulua hiukan kolkosti Lakeuden ristissä. Oman luokan oppilaiden kesken oli koulupäivän aikaan myös pikkujoulu, jonne Urho vei luokkatovereilleen joulutervehdykseksi piparit. Tytöille sydämet ja pojille tähdet, omalla kirjaimella varustettuna.Sidoimme vielä kauniit nauhat pipareihin. Piparit oli Ikean ostotavaraa, ihanasti valmiiksi rei'itettyjä.

Yksi arki-ilta vierähti naapurin Minttu7v, Urho7v ja Hilja0v :n kanssa museolla, jossa lapsille järjestettiin ohjelmaa. Iltapimeällä saa kierrellä aitoissa, puorissa, tallissa yms ja etsiä taskulampuin varustettuna sinne kätkeytyneitä tonttuja. Kivinavetalla tarjottiin sitten mehua ja pipareita. Kävimme vielä taitopajassa Kaarakan talolla huovuttamassa muutaman huopahelmen. Ihana ilta.

Tallillakin oli pikkujoulut pienille ratsastajille. Me seniorit olimme jo herkutelleet itsenäisyyspäivän aattona Upan kartanon herkkupöytien ääressä. Junnut kokoontuivat nyyttäriperiaatteella. Sinne väkersin pikku minimuffinsseja.

Ihan 48 kpl.

Koivusalon talli on muuten ihan puolueettomasti ehkä maailman ihanin talli, olen siellä käynyt enemmän tai vähemmän yli 30 vuotta. Perjanta-illan ratsastustuntini 19-20 on sellainen pään nollaus viikon päätteeksi, että  ei paremmasta väliä. En tiedä muuten muista, mutta minun kohdallani ratsastuksenopettaja on ollut aina ensimmäinen jolle olen kertonut olevani raskaana....

Talille valmistuu juuri uusi VALTAVA maneesi, ja pikkujouluissa oli tietenkin maneesin ensimmäiset estekisat:

Urho ja Salma ristikkoluokassa

Muutaman naapuruston lapsiperheen kera meillä on tapana ollut joka joulu myös varata läheinen upea kota, kerätä lapset ja reput täyteen evästä ja hiipparoida lyhdyt kädessä kodalle illalla.  Lapset riekkuu ja leikkii, paistetaan makkaraa, ollaan hetki kiireettömästi ja kuulostellaan naapurien kuulumiset, lurautetaan ehkä jokunen joululaulu, paistetaan makkaraa ja siemaillaan glögiä. Tuleen tuijottelua kai ei voita mikään.

Tänään vihdoin koristeltiin  myös kuusi. 

 Tykkään meidän kuusen koristeista, narupallot ja tähdet olen tuonut Bangladeshista, huopakoristeita ostanut sieltä sun täältä. Yläkerrassa on sitten pieni tekokuusi, glitterkuusi. Urho7v. rakastaa kaikkea kiiltävää, mutta tässä kuusi asiassa olen ollut vähän itsekäs.

Mutta arvatkaa mitä MEINAAN vielä tehdä?

No paketoida....

Kaikille lukijoilleni, satunnaisille kävijöille, kanssabloggaajille, ystävilleni, tutuille, sukulaisille, perheelleni ja ratsastuksenopettajalleni Tanjalle (testaan tässä vaan, että lukeeko hän todella blogiani, kuten väittää ;D... )

Rauhallista ja maistuvaa, omannäköistä Joulua!

toivottaa Nanna

Vuoden 2011 joulukorttini. (Kortissa lisäksi teksti) Kuva on otettu Urhon ja Hiljan isoisoisoisoisän rakentaman tuvan portahilla. Siis isoisän, isoisän, isoisän!