Pages

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Olisko se sitten läskisoosi?


Tämä ei ole sitten mikään puolivuosikymmentä suvussa varjeltu läskisoosi-resepti. Eikä myöskään se Ainoa Oikea läskisoosi. Ei tässä ole myöskään tehty mitään modernisaatiota, eikä kastikkeessa ole mitään twistiä.

Kylkisiivupaketti vain hyppäs marketissa kärryille ja sai minut nostalgoimaan läskisoosilla. Pitäähän sitäkin tehdä aina välillä. Onhan Suomi varmaan  ennen enemmän tai vähemmän ruokittu ruskealla kastikkeella ja sen variaatioilla, ainakin 3 minua edeltävä sukupolvea. Ja kyllä olen minäkin osani saanut ruskeista soosseista.

Tämä versio ei ole mikään esimerkki myöskään ruskeasta kastikkeesta, mutta tällä kertaa tämä ruoka syntyi näin tai ainakin vähän sinnepäin.

läsät grilliin...
Läskisoosi

300-400g  possun kylkisiivuja tai onko ne kastikelihankin nimellä joskus?
1 sipuli
1porkkana
2rkl vehnäjauhoja
vettä
2dl purkki kermaa tai jotakin rypsikermaa (5%) niin on vähän köykääsempää
1lihafondikuutio
röpsäys sinappia
polenkymmentä kokonaista MAUSTEpippuria (tai enemmän
suolaa, paprikaa, valkopippuria

Tarjoillaan kuorineen keitettyjen perunoiden kera.

Paista läskisiivut erissä rapsakoiksi pannulla, mausta lihat aina paistoerän lopussa. Lisää viimeisen erän mukaan myös pilkottu sipuli ja porkkana ja palojen ruskistuttua ja sipulin pehmettyä, ripottele jauhot päälle. Sekoita ja anna jauhojenkin vähän kypsyä rasvan imeytyessä niihin. Sekoita pannun pohjan peiton verran vettä mukaan ja sekoita tasaiseksi. Lisää pannulla lihat ja kerma,fondi ja mausteet., anna hautua liedellä puolisen tuntia. Säätele kastikkeen paksuus lisäämällä tarvittaessa vettä.
 Kurikannatoni kertoi joskus, että hänen edesmennyt anoppinsa laittoi aina kaikki ruskeatkastikkeet (lihapulla, makkara, nakki, liha, läski, maksa yms) uuniin hautumaan pariksi tunniksi miedolle lämmöllä. Silloin niiden maut muokkaantuvat niin hyviksi, ettei parrempaa voi olla.



Kyllä oli hyvät läskissoosit ihan hellaltakin. Vaikka ette tiedä tykkäävänne läskisoosista, niin luulenpa vaan, että on se teidänkin geeneissä. Suomalaiset. Medborgare.




8 kommenttia:

  1. Kylläpä on herkullisen näköistä, harvoin vaan tulee tehtyä, toki sitä lapsuudessa Pohjois-Karjalassa oli useastikin (eikä vielä ainakaan ole sydäntauti uhannut), tälläiset vanhanaikaiset ruuat ovat siinäkin mielessä mukavia, että ne tuovat mieleen monia lapsuusmuistoja. Joku ruoka tai tuoksuhan voi todella palauttaa muistikuvia monenlaisista asioista.
    Kuvasi ovat kauniita, kiitos blogistasi !

    VastaaPoista
  2. Ah, mahtavaa! Juurikin pohdiskelin, että pitääpä tehdä kotiranskalaiselle suomalaista läskisoosia ja katsoa miten suu sitten pannaan.
    Taidanpa laittaa ensi viikon ruokalistalle, kiitos vaan toteuttamisinspiraatiosta!

    VastaaPoista
  3. Ah, vesi herahti kielelle, kyllä tulee lapsuus mieleen. Ei ole muuten tullut enää n. 20v. läskisoosia eteen, joten kiitos, tämä on kokeiltava. Vahva makumuisto siitä tulee, heti kun luin läskisoosi, maku oli selkeänä muistissa :-D

    VastaaPoista
  4. Nostalgiaa, pitäisikö tämän medborgaren kaivaa sitä läskisoosigeeniä esille, vaikka en muistaakseni suuremmin rakastanut tätä silloin aikoinaankaan. Ehkä geeni ei ollut silloin vielä tullut esille ;-)

    VastaaPoista
  5. Anonyymi:Kiitos kun vaivauduit kommentoimaan. Olen samaa mieltä, monet ruuat ja tuoksut ovat niin lohdullisia juuri niiden lapsuusmuistojen takia!

    Marimaalla: Varmaan se panee, että Bon Appetit! ;D

    Tuuki: Ja reseptejä ja tekotapoja on varmaan paljon parempiakin, tämä oli vain tälläinen nopia vääntö. Mutta kyllä se hyvää oli. Tänään muuten otin pakasteesta satsin jauhemakspihvejäni, keitin perunat, pilkoin läskit vähän pienemmäksi ja lämmitin kastikkeen jämät maksapihvin kera kastikkeeksi.

    Suolaajahunajaa: Mutta sehän se onkin niin outoa juuri tämäntyyppisissä geeneissä, että vaikka lapsena olisi ollut hyvinkin piilevänä, niin kypsemmällä iällä muuttuu jopa dominoivaksi :)

    VastaaPoista
  6. Mulla tää ainakin pitäisi olla geeneissä, niin paljon isä on siitä AINA puhunut. Ei ole mitään muuta oikeaa ruokaa kuin läskisoosi. Ehkäpä juuri siitä ylettömästä hehkutuksesta johtuen oma innostus on kutakuinkin nollassa tai sen alapuolella... Mut ei tää kyllä pahalta näytä. Enkä kyllä muista sille muuten lapsenakaan nikotelleeni kuin sen nimelle. Hmmm...

    VastaaPoista
  7. eikö yleisin suomalainen ruoka ole "kastiketta ja perunaa" tai "perunaa ja kastiketta"? ;)

    VastaaPoista
  8. Ja ennekaikkia RUSKIAA kastiketta!

    VastaaPoista