Mustajuurikeitto -älä tee näin!

Kertoisko ensin hyvät vai huonot uutiset? Enten tentten....

Hyvät siis: Viime perjantaina kun tyhjentelin ennen yöpakkasia viimeiset kasvimaani elätit, nostin sieltä myös ihanaisia mustajuuria yhden metrin rivin. Kylvin ne jo keväällä 2010, mutta ei niistä kyllä mitään tullut vielä viime syksynä. Onneksi en ole niin tarkka kääntelemään kasvitarhaani, tänä keväänä nimittäin huomasin että siinähän tiukassa rivissä puskee jotakin maastani, juuret näyttivät olevan pitkät ja suorat, siis nämähän täytyy olla ne mun mustajuuret! Näitä olis varmaan pitänyt myös harventaa... No joka tapauksessa, sato korjattiin viime viikolla ja se olikin kinkkistä. Ne olivat niin tiukasti maassa, ettei niitä saanut vedettyä ylös. Naps vaan napsahtelivat poikki ja valkoista maitoa tihkui  katkokohdasta, melkeinpä pulppusi. Talikolla kun kuopaisin, niin kaikki mullat lähtivät ympäriltä, vaan mustajuuret seisoivat edelleen tiukasti pystyssä, juuri jossain syvyyksissä.

Aattelin keiton sitten keitellä. Joku ulkolainen black salsify'n käsittelyohje käski pestä juuret hyvin, keittää ja sitten jäähdytetyistä juurista hieraista kuoret pois. Näin ei kallisarvoista juurta menisi hukkaan. Minä kyllä en moiseen urakkaan ryhtynyt, aika reippaasti vetelin kuorimaveitsellä puhtaaksi ja upotin kylmään sitruunaveteen odottamaan. Se, tai etikkavesi, estää juuren tummumisen. Kuoriessa kannattaa laittaa myös jonkun sortin kirurginhanskat käteen, mustajuuren maito nimittäin tahraa ja limaa.Punnitsin kuoritut juuret, ja niitä jäi 400g. Kuoria oli varmaan hyvä ettei toinen mokoma...

Sen vielä sanon, ennen varsinaista reseptiä, että keitetty mustajuuri tosiaan maistuu kuin valkoiselta parsalta, tästä voisi tehdä jonkun parsamaisen alkuruuan.

Seuraava resepti on varmaan aivan toimiva, kun ottaa huomioon yhden seikan jolla sain koko keiton tosi kitkeräksi. Siihen asti se oli täydellistä samettia.

Otin näet mallia ruokalan olut-maa-artisokkakeitosta.

Mustajuurikeitto

400g mustajuurta kuorittuna ja pilkottuna

1 iso jauhoinen peruna kuorittuna ja pilkottuna

3 salottisipulia kuorittuna ja hienonnettuna

2rkl voita

n. 8dl kanalientä

2 dl kermaa

1/2 l vehnäolutta (suosittelen kokkia juomaan itse ennemmin kuin laittaa tähän keittoon)

suolaa

pinnalle:

 2 dl katkarapuja

1dl hienonnettua lehtipersiljaa ja ruohosipulia

1/2 sitruunan mehu

"sekoita kaikki pintamausteet yhteen"

Freesaa juuret, perunat ja sipulit kattilan pohjassa voissa. Lisää kanaliemi ja hauduta kypsäksi. Soseuta keitto. Lisää kerma ja kuumenna kiehuvaksi.

Tässä vaiheessa keitto todella hyvää. Mutta olin niin paljon kuullut oluella kokkailusta ja pelkkää hyvää, niinpä kaadoin tuon pullon vehnäolutta sekaan vaikka määrä vaikuttikin suurelta.

mustajuurikeiton vihollinen nro1

Keitto kuohui aivan ihanasti, mutta voi ei, maku muuttui, eikä parempaan suuntaan! (tämä oli nyt se huono uutinen). Ainokaiset omakasvatetut herkkujuureni ja minä tapan ne oluella!

Mitä sitten olisi pitänyt tehdä? Voi olla, että pari desiä olutta olisi vielä ollut ok. Tai sitten valkkari. Tai pelkkä kerma oli ihanaa.

Mut näin kävi. 

Tarkista vielä suola ja lado jokaiselle lautaselle ruokalusikallinen noita katkarapuja. Aattelin niinkun vaihteeksi, ettei aina, savuporoa, pekonia tms krutonkia.

Tämä oli tietennkin äidilläni syödyn sunnuntaipäivällisen alkukeitto, eikä kukaan kehunut. Kylla kaikki nyt söivät sen, mutta jälkimaku oli tosi kitkerä. PikkuveliNuutti melkein kehui: "kummallista, mitä enemmän tätä keittoa syö, sitä paremmalta se alkaa maistua..."

Kaikkeen siis tottuu...

Onneksi äitini pääruuat olivat (as always)onnistuneet:

Vihersalaatti, pinjansiemeniä ja kuivattuja karpaloita.

Äidin ihanat kermattomat valkosipuliperunat.

Ja hirven ulkofilettä valkosipuli-persiljavoilla.

Jos mun alkukeitto oli ylipahaa, niin jälkiruokana oli sitten sitä mun  ylirumaa Angry Birds- kakkua.

Pitäisköhän mun nimeni mukaisesti tosiaan pysytellä vain noissa äitini reseptien jakamisessa?