Pages

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Zuccini zienissä


Kanttarelliset brunssiletut kuulostivat sen verran herkulta, että jotakin sinnepäin piti itsekin tehdä. Sienimetsä on vielä korkkaamatta tältä syksyltä, mutta onneksi tuossa metsänreunassa pukkaa kangasrouskua aivan reippaasti ja kun itse en pane pahaksi rouskun roisimpaa makua niin valinta oli helppo. Kesäkurpitsalätyt ovat myös olleet tekolistalla ja valmistukseen pääsi ensimmäinen googletuksen tulos eli Kotilieden resepti,

Meidän perheemme tiistaipäivälliseksi siis valmistin kesäkurpitsalettuja ja rouskusalaattia. Ajattelin, että Iso-Hoo saattaa suhtautua ruokaan nuivasti niin valmistin sitten myös kermaista muhennosta rouskuista. Se päätyi Metsästäjänleipä-tyyppisesti hunnuttamaan juustokuorrutuksen kera jauhelihapihviä paahtoleivällä.

Aika retro...

Ja koska TIESIN Urho7v:een suhtautuvan erityisen nuivasti ainakin rouskusalaattiin (ja todistetusti nyt myös kesäkurpitsalättyihin), niin tein sitten pojalle, vielä leivän pelkällä pihvillä ja niukalla juustolla. Että semmoinen äiti täälä, aina vannonut, että kaikki syö sitten samaa ruokaa...huokaus.

Eli niin siinä kävi, että sain syodä yksin kesäkurpitsat rouskusalaatilla. Ja sen verran uteliaisuutta herätti myös sienileipä, että pitihän sitä syödä sitten sellainenkin. Tämä kevyt ruokailu sopikin ehdottoman hienosti juuri maanantaina aloittamaani kevennettyyn elämäntapaani (lue rieetti!), jonka nyt saatoin aloittaa lopetettuani Maitotytön imetyksen. Oli nimittäin taas sellainen operaatio, että taisin lihoa imetysaikana 5kg. Olen kuullut urbaanilegendoja naisista, jotka jopa laihtuvat imettäessään...

Kesäkurpitsaletut

1 kesäkurpitsa (noin 300 g)

2-3 munaa
1 dl kaurahiutaleita
0,5 dl vehnäjauhoja
1-2 valkosipulinkynttä
ripaus yrttisuolaa
ripaus mustapippuria
tabascoa tai cayennepippuria

Raasta kurpitsa.
Lisää raasteeseen munat, kaurat ja jauhot ja valkosipulimurska.
Mausta. Tosi reilusti sitten, omistani tuli näillä ripauksilla aivan liian mauttomia.
Paista paksuja lättyjä voissa lättypannulla.

Tarjoile kirpakan rouskusalaatin kanssa niin saat jotakin balanssia makuun.

Rouskusalaatti


3dl ryöpättyjä rouskuja silputtuna
1 sipuli
1dl maustamatonta jugurttia
1dl ranskankermaa
ruohosipulia silppuna
mustapippuria
suolaa
 
Sekoita ainekset salaatiksi. Tarjoile kesäkurpitsalettujen päällä.laita kuvaa varten vielä basilikanlehdykkä annoksen päälle, vaikkei sitä reseptissä mainitakaan.
 
 
(mikäli postauksen kirjoittaja kuulostaa lievästi *****untuneelta, asiassa saattaa olla vinha perä, mikä mitä ilmeisimmin johtuu post-lactating syndroomasta)

sunnuntai 28. elokuuta 2011

(kaupan)Tortellineja ja puutarhurin kastike


Rehvakkaasti nimitin kastikkeen puutarhurin kastikkeeksi, kun niin monta ainesosaa sai näppärästi hairaistua omasta puutarhasta. Jos kuitenkin olisitte todistamassa kasvimaani - lievästi sanottuna - rehevöitynyttä tilaa tänä vuonna, niin voisitte kyseenalaistaa tuon "puutarhuri" nimikkeen. Yhtä kaikki, jyvät ovat erottuneet akanoista kun kasveista pontevimmat (esim.mangoldi) ovat puskeneet itsensä läpi vesiheinäpensaikon. Ja yllättävän monta satovarmaa suosikkia (esim.porkkana) on myös tuon vaipan alle jäänyt. Mutta eiköhän se ole kylvökausi ensi vuonnakin, en ole ainakaan kuullut että kenellekään olisi langetettu kasvimaanpitokieltoa huonon hoidon takia. (Mutta jos olisi, voisin olla vaaravyöhykkeessä).

Tämä oikein maukas ja simppeli ruoka perustuu siis kahteen asiaan. 1. piti saada nopeasti joku kastike kaupan kuivatortellineille ja 2. kyllä, kesäkurpitsa, yksi ainokainen taimeni, kuului todellisiin selviäjiin, eli satoa on pukannut tasaisesti.

Tortellinit puutarhurin kastikkeella
2-4:lle, vähän kurpitsankin koosta riippuen

1 kesäkurpitsa*
1 sipuli
3-4 valkosipulin kynttä*
öljyä
1 kasvisliemikuutio
140g tomaattipyrettä
vettä
yrttejä, esim
basilika,*
timjami.*
rosmariini,*
lehtipersilja*
sitruunamehua
suolaa
mustapippuria
 kourallinen pinjansiemeniä


Valitsemisiasi kuivatortellineja haluamasi annosmäärä.

Laita tortellinit kiehumaan.

Freesaa öljytilkassa pannulla kuorineen (ainakin jos omasta maasta) pilkotut kesäkurpitsat, pilkotut sipulit ja hienonnettu valkosipuli. Älä polta.

Lisää loput aineet, vettä vielä tosi varovasti. Anna porista hetki ja soseuta sitten sauvasekoittimella sileämmäksi. Tarkista  maku ja lisää mustapippuria ja tarvittaessa suolaa. Lisää vettä mikäli liian puuromaista. Paahda pinjansiemenet.

Siivilöi tortellinit ja sekoita kastikkeeseen. Ripottele päälle pinjansiemenet, niistä tulee ihana suutuntuma.Tarjoilee pecorino- tai parmesanlastujen kera.


tässä vielä pecorinon kera

asteroidut* ainesosat oli sitten omaa tuotantoa

perjantai 26. elokuuta 2011

Chorizo-kaalipata


En ole mikään suuri makkarankuluttaja, mutta nyt on ostettu monta pakettia chorizo-raakamakkaraa, kun huomasin, että Saarionen on sellaista alkanut toimittamaan. Meilläpäin kun ei ole aikaisemmin ollut valikoimissa siskonmakkaroita kummempia raakaversioita.

Viime kerralla mukaan tarttui myös muheva kaalinpää ja ajattelin sitten haudutella vähän mausteisempaa ja tomaattisempaa pataa perinteisen sijaan.

Chorizo-kaalipata

 4 chorizo- raakamakkaraa (unohdin katsoa grammamäärän) mutta siis yksi paketti
n. kilo kaalta
1 iso sipuli
3 porkkanaa
1dl puuroriisiä
kasvisliemifondikuutio
140g tomaattipyrettä
mausteeksi suolaa, mustapippuria, paprikaa, cayennepippuria,
lopuksi hiukan tuoreita yrttejä, meillä rosmariini ja lehtipersilja
tilkka öljyä
vettä

Suikaloi kaalia ja sipuli ja laita pataan öljytilkkaan pehmenemään. Lisää vettä niin, että kaalit juuri ja juuri peittyvät. Piko porkkanat mukaan ja puristele kiehuvaan pataan myös chorizo-pallukoita suoraan suolesta (kuulostipa pahalta...). Lisää myös riisi, tomaattipyre, fondi ja kuivat mausteet.

Anna porista pienellä tulella vähintäänkin riisit kypsäksi, mutta kauempikaan ei tee pahaa. Tarkista maku ja lisää yrtit. Tarjoile hyvän leivän kera. Oli kivan tulista ja loput isosta satsista laitoin pakkaseen, ettei yksin tarvitse koko viikkoa syödä samaa.



sunnuntai 21. elokuuta 2011

Varsin viettelevä vadelma-vesimelooni-vuohenjuusto-valaatti



Siis salaatti! Pikkuisen pikkuveliNuuttia kopioden.Tai paremminkin Nuutinminnaa.

Raikas ja ihanan kesäinen. Palaneista patongeista huolimatta.

Vadelma-vesimelooni-vuohenjuustosalaatti
ainesmäärät niin, että kaikille riittää

Muutamaa herkullista salaattilajiketta
vadelmia tuoreina
vuohenjuustoa kiekkoina
vesimelonia kuutioituna
patonkia viipaleina
vadelmavinaigrettea
balsamicosiirappia

Paahda vuohenjuustot patonkien päällä uunissa. Jollet polta patonkeja kuten minä, ne on myös kivempi syödä.
Revi salaatit kulhoon, pirskottele vinaigretilla ja sekoita käsin nostelemalla.
Lisää muut aineet, lopuksi patongit vuohenjuustoineen. Valuta niiden päälle vielä balsamicosiirappia.

Hyvää tulee yrittämättäkin!

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Goooood mooorning Vietnaaaam! : Thịt nướng


No en ole kyllä paikan päällä nyt enkä koskaan aikaisemminkaan, mutta onnistuuhan ne vietnamilaiset pidot omalla terassillakin. Asia  on nimittäin niin, että vietnamilainen ruokahan on jo pitkään ollut hitti ja ymmärtääkseni varsinkin rapakon tuolla puolen se on nykyään supersuosittua.

Koska autenttiset Vietnami-kokemukset puuttuvat, saattaa olla, että moni asiaan vihkiytynyt kiemurtelee nolona tätä lukiessaan. Puhumattakaan nyt syntyperäisistä. Mutta tälläiseen tulokseen päädyin asiaa  tutkiskeltuani.

Thịt nướng on vietnamilaista possua, jota paistellaan kadunkulmissa eräänlaisessa halsterissa. Sitä voidaan sitten lisukkeiden kera syödä kulhossa nuudeleiden päällä tai siitä voidaan rakentaa  bánh mì,vietnamilainen patonki tai sämpylä. Minä lähdin jälkimmäiselle tielle, sillä olen muutenkin leipänarkomaani.

Originaali resepti

Vietnamilaista grillattua possua  Thịt nướng,  bánh mì - patongissa

1 kg possun filettä

2 sipulia hienonnettuna
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 sitruunaruohoa pienenä hakkeluksena
2 rkl sesaminsiemeniä
2 rkl ruokosokeria
1/2 tl suolaa
 1 rkl hunajaa
2 rkl kalakastiketta
1 rkl sesamiöljyä
1/2 rkl öljyä

Tarjoiluun:
vehnäsämpylöitä
paahdettuja suolapähkinöitä, tuorekurkkua, etikkaporkkanoita, korianteria tai minttua, kevätsipuliöljyä, ja tulista kastiketta, sipulirouhetta


Viipaloi possu n. puolen sentin paksuisiin viipaleisiin. Yhdistä muut aineet sekaisin marinadiksi ja kääntele lihat sitten kauttaaltaan marinaadin peittoon, jätä jääkaappiin mieluummin vuorokaudeksi, mutta ainakin yön yli.

Öljyä halsteri ja levitä lihat halsteriin mahdollisimman ohuelsi kerroseksi, jotta lihat saisivat grillautuessaan mahdollisimman karamellisoituneen pinnan. Grillaa polttamatta  kypsiksi.



Täydellisestihän karstoittumista ei voi estää...Kuulunee ainkin omaan grillaustyyliini, valitettavasti.


Liha on kuitenkin herkullisen tuoksuista ja makuista. Kuten sanottu, tätä voi tarjota nuudeli- tai riisipedillä mutta Banh mi -leipä lisukkeineen kuulosti houkuttelevimmalta.


Paahdettuja suolapähkinöitä, kurkkua, sipulirouhetta, kevätsipuliöljyä, joka valmistettiin kaatamalla kuumennettua öljyä varsineen pikottujen kevätsipulien päälle,etikkaporkkanoita (valmistettu vähän kuin mummon hölskytyskurkut ilman tilliä), korianteria ja chili- ja kalakastike-pohjaista kastiketta ja lihaa  aukaistuun vehnäsämpylän sisään aseteltuna.
Todellakin Nam, Vietnam.


Mutta haluaisin kyllä päästä vertaamaan aitoon. 

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Mansikkalassi lasissani


Kun kesä oli vielä kuumimmillaan ja viime vuonna perustamani 50 taimen mansikkamaa puski hulluna satoa (no, ihan sopivasti), tein tämän lassin iltapäivän virkistykseksi ja ruokailun alkuun. Ruoka ei ollut kyllä intialaista, mutta passasi se vietnamilaisenkin etukupiksi. Muta sehän onkin jo toinen juttu se.



Mansikkalassi

1l mansikoita
1/2 l maustamatonta jugurttia  (tykkään laittaa tähän valion purkista juoksevampaa, en turkkilaista)
1/2dl hunajaa
ripaus suolaa
jäämurskaa

Perkaa mansikat tehosekoittimeen ja hurauttele survokseksi hunajan ja suolan kera. Lisää jugurtti ja jäämurska ja hurauta vielä sekaisin. Tarjoa heti.

Lassi (makea) kai tehdään useimmiten mangosta mutta kyllä nämä mansikatkin siellä viihtyivät. Suurimman polemiikin aiheutti suola. Ruokavieraat (sisaruksiani, eli USKALSIVAT sanoa),hämmästelivät kuinka olin mennyt panemaan suolaa eli pilaamaan hyvän lassin. Että vain siihen peruslassiin tulee suolaa. Minä yritin puolustaa, että kyllä se hyvää tekee helteellä suolatasapainolle...

No myönnetään, että sitä taisi mennä puoli ruokalusikallista ripauksen sijaan ja se tosiaan lassissani lasissani  maistui. Mutta en anna periksi, siksi suola edelleen reseptissä. Laittakaa te muut hyvin kevyellä kädellä!

perjantai 5. elokuuta 2011

Kuin kaksi marjaa... (naurettava piirakka)


Nyt ei voi sanoa, etteikö lopputulos olisi onnistunut. On muuten sitten niin prikulleen mallinsa näköinen, että aivan naurattaa. Lisäksi tämä on ehkä helpoin piirakka mitä voi tehdä, ei tarvitse vaahdottaa sokeria ja voita, tai sokeria ja munia, tahi liata sormiansa nyppimällä jotakin muruseosta. Silti piiras oli pehmoinen ja houkutteleva, juuri sopiva mustikka-sesonkiin.

Resepti löytyi Kotivinkki lehdestä, tämä postauskin meni nyt uberhelpoksi kun satuin sattuneesta syystä räppäämään kuvan tuosta reseptistäkin.

Klikkaa kuva suuremmaksi niin näet lukea ohjeenkin
Ja jotta tämä kaikkinainen helppous ei olisi vielä tässä, piirakan myös loppujen lopuksi valmisti Natasisko, kun itse valmistelin grillattavia ja huomattiin että jaahas, jälkiruoka uupuu ja mitäpä tässä nyt äkkiä nopeasti vielä ehtii, onneksi jääkaapissa oli hiukan MiinaKummitytön tuomia mustikoita, joita en kaikkia ollut laittanut pakastimeen. Natasisko muisti heti tämän reseptin , jota oli jo lehteä selaillessaan hekumoinut, kun on -sanojensa mukaan- juurikin tämäntyyppisen piirakan ystävä. Minä ehkä kallistun enemmän johonkin rapsakkaan murotaikinaan.

Mutta piirakka maistui ja oli niin pikkutarkkaan (tekijälleen ominaisesti) esikuvansa kaltainen, että rohkenisinko vielä toistaa itseäni ja sanoa, että aivan nauratti!

Ja nauruahan ei ole koskaan liikaa tässä maailmassa.

torstai 4. elokuuta 2011

Ulkona syömässä


Raikasta raparperimansikkamehua


Välillä sitä pääsee meikäläinenkin valmiiseen pöytään. Tai oikeastaan aika usein, kun vanhempani asuvat kävelymatkan päässä. Mutta äitin ruokia ei lasketa. Koska ne on aivan omaa kastia.

Sen sijaan parasta mitä Seinäjoki voi tarjota helteisenä heinäkuun perjantai-iltana ulkonasyömisen suhteen löytyy ihan näin vaan puolueettomasti pikkuveliNuutin terassilta. Tämä tulee sydämestä, vaikka lainaankin vähän ao henkilöä, hän nimittäin sai minut lähes kyyneliin kirjoittamalla naamakirjapäivitykseensä että "parasta mitä Seinäjoki voi tarjota lounaan suhteen: siskon tekemät enchiladat". Ne olivat kyllä quesadilloja mutta yhtä kaikki, sisko olin siis minä, eikä se meksikolaisempi. Ja kaikki sisarusparvessa kasvaneet tietävät, että ei ne kehut siellä varsin aina ryöppyä. On kylläkin sanottava, että pikkuveliNuutti oli 7-vuotiaana myös sitä mieltä, että minun pitäisi osallistua kaikkine 163cm-kilot väärissä paikoissa -ominaisuuksineni myös Miss Suomi kisoihin...

Melkoinen jono on kertynyt postattavia reseptejä, mutta tänään haluan jakaa siis nämä herkkuhetkeni teidän kanssanne kuvin ja muutamin sanoin. Lisätkää tuoksu, maku ja hyvä seura (Maitotyttö 6kk, Urho7v, Elli4v, PikkuveliNuutti, alku-ja jälkiruokavastaava Nuutinminna sekä Natasisko) ja olette taivaassa!

Elikkä se mehu (omatekoinen, tietysti) oli todellinen janonsammuttaja, vissyyn lantrattuna.


Alkuruoka oli annossalaatti. Salaattipedillä lepäsivät mansikat ja vadelmat sulassa sovussa grillatun vuohenjuustopatonkien kanssa, Balsamicosta keitetyn siirapin hännystämänä.


Tosiaan pyhä salaatti! Lisäksi kotikeittiössä sai juuri kun sain  viimeisen suupalallisen surutyön tehtyä vielä yllärinä keittiöstä yhden encore- patongin...



Pääruuan kera maistuivat ihanaisen makeat, uunissa voin, pippurin ja suolan kanssa haudutetut uuden sadon nauriit.

Ja itse pääruokana oli Possunribsejä kahdella tapaa:



Uunissa, tahmaisen ja makean B-B-Q soosin kera. Ribsit oli esikeitetty.



Toiset oli käsittääkseni esikypsennetty uunissa ja hierottu mausterubia pintaan ja sitten grillattu kuiviltaan.

Molemmat olivat herkullisia, täydellisen kypsiä. Jos suosikki on pakko valita, se oli ehkä tämä kuivarub tällä kertaa, koska mausteissa oli pikkuisen enemmän potkua.

Mutta molemmat maistuivat. Kaikille. (Jos Urho7v.ei lasketa, sehän on niitä purkkiraviolimiehiä)


Väli-ajalla pelattiin jalkapalloa.


Kaiken kruunasi tietenkin jälkiruoka.



Semifreddoa kauden marjoilla Marsalalla kostutetun sokerikakkupohjan päällä.

No ei vaiskaan. Ihan tavallinen paketti vaniljajäätelöä, kylläkin itsetehdyn paketinmallisen sokerikakkupohjan päällä. Ja olihan siinä ne kauden marjat. Ja ihanan makuistakin se oli. naurettiin vaan syödessä, että kuinka mä voin kuvailla sitä blogissani...

Ja ihaninta vielä kun sai vain istua ja syödä. Ei esivalmisteluja eikä loppusiivouksia. Vain nautintoa.
Mitenkähän se pikkuveliNuutti on äitynyt näinkin mahdottomaksi grillimestariksi. Ehkä jää energia kun on Euroopan parhaammaksi valitussa työpaikassa töissä?



Ja tuon muuten laitoin ihan piruuttani.