Vanhan (kalastajan)halsterin mä löysin yllättäin...

("Kalastajan" on mukana otsikossa vaan siksi, että saan koko päivän päässäni soineen Mamban biisin rimmaamaan.)

Jos joku multa kysyy - ja ilmaisen nyt mielipteeni vaikkei kukaan ole keksinyt vielä kysyäkään - että minkä kalan jättäisin maailmaan, jos vain yhden voisi jättää. Mulle se olisi ehdottomasti SILAKKA! Se vaan on niin monimuotoinen kala ja jotenkin niin suomalainen. Ja heleppo peraata! Meni nimittäin nuoruudessani kauan, ennenkuin hoksasin miksei omassa kodissa laitetut paistetut silakat olleet varsin niin hyviä kuin lapsuudessa nautitut. No minä kun sorruin aina ostamaan sinänsä käteviä silakkafileitä. Ja paistettujen, ruisjauhoissa kieriteltyjen silakoiden maku ei vaan ole se sama fileestä. Puuttuu nääs kirjaimellisesti se selkäranka. Sanomattakin lienee selvää, että olen niitä, jotka syövät silakan häntineen, ruotoineen kaikkineen. (Pää ja silmät kyllä jää)

Ainakin toiselle paistopinnalle kannattaa ottaa kunnon karsinogeenit :)

Iso-Hoo toi kaupasta tänään satsin silakoita ja siinä laulellessani tosiaan muistin, että vähän käytetty mutta hyvin käytetyn näköinen halsterini lojuu jossakin autotallin tienoilla. Se löytyi eikä sitten muuta kuin silakasta molemmin käsin niskasta kiinni, vasen paikallaan ja oikea käsi rusauttaa pään kidusten takaa irti sitä itseeni päin kääntämällä, sormi "kaulaaukkoon", vedetään sormella maha auki ja samalla sisuskalut pois. Huuhdonta ja valmis. Minuutissa kuulkaa perkaa nopiammin silakoita kun nostelee fileitä paketista. Eikä vaadi voimaa eikä ota mihinkään kipiää. Jopa perunankuorimisesta voi saada rakon käteensä kun tarpeeksi tekee, mutta tästä ei.

Mielessäni alkoi jyllätä mielikuva portugalilaisen satamakaupungin kujilla grillatuista sardiineista ja jotakin tälläistä lähdin hakemaan. En kyllä tiennyt miten, mutta ajattelin, että oliiviöljy ja sitruuna saavat yksinkertaisuudessaan toimittaa eksotiikkaosastoa.

Silakat halsterissa

Kokonaisia silakoita
savusuolahiutaleita
sitruunanmehu
ruisjauhoja
valkopippuria

tarjoiluun sulatettua persiljavoita

Perkaa silakat. Huuhdo ja kuivaa vähän. Aseta silakat kulhoon jonne puristat sitruunanmehun, ripottele mukaan reilusti savusuolahiutaleita, vähän valkopippuria ja sitten lopuksi pölläytin mukaan vielä ruisjauhojakin. Sekoittelin ainekset tasaisemmin silakkasatsiin ja asettelin silakat vieri viereen halsteriin.

Halsteri kannatta ehkä öljytä ensin. (Toisaalta ne halsteriin tarttuneet rääppeet olivat  kyllä tosi makoisia)

Halsteri kaasugrilliin miedolle lämmölle kunnes kalat kypsän näköisiä. Silakat ovat niin eri kokoisia ( ja grillit eri kuumuisia), että vaikea sanoa aikaa, mutta toisaalta niitä ei esim. lohen tai tonnikalan tapaan pysty varsinaisesti ylikypsentämään. Mikäli ruodot tarttuvat karvamaisesti kurkkuusi, olisit saanut rapeuttaa silakoita vielä hetken.

Sulatin kattilassa vielä voita ja hain kasvimaalta viime vuoden kylvöksistä keväällä ponnistanutta sileää ja kähärää persiljaa silppuna mukaan. Sitä kaadoin vielä tarjoilussa silakoiden sekä kaveriksi keitettyjen uusien perunoiden ( joissa on kuori kun viime vuoden perunoissa, ei saa irti ei pesemällä!...ehkä ne ovatkin viime vuotisia uusia perunoita...arghh...) päälle.

Ja olivatpa hyviä! Ihana situuna ja savusuola, ihana rapeus. Niin hyviä, että vielä yksi kuva vaikka onkin lähes identtinen edellisen kanssa.

Och en till.