Oliko se nyt sitten Simeoni joka näin houkuttelevin elkein sitä ruokaa laitteli. On ihmisiä, jotka eivät sylje lasiin, ja minä en AINAKAAN sylje pataan, mutta tätä keittoa valmistellessani ja kiivasta porinaa katsellessa tuli vaan niin "ennenvanhaanen olo", että rupesin kuvittelemaan jotakin alkeellista asumusta, jossa pellavapukuiset jukolanveljekset itselleen apetta laittelivat.
Kyse on siis siitä, että päätin vihdoin laajentaa lipstikkakokemusrepertuaariani, kasvi kun on 4:ssä vuodessa kohonnut kiistatta puutarhani ei vain helppohoitoisimmaksi vaan myös komeimmaksi ja kukoistavimmaksi kasviksi. Sitä on jo kuulkaa siirretty ja jaettu, siitä on annettu muille uusia alkuja ja siinä se vaan joka kevät nousee entistä suurempana. saadaan varmaan parin vuoden päästä tehdä halkoja varsista!
Lipstikka eli Liperi on siis vanha yrtti kai jostain Persian suunnalta, mutta Euroopassakin viljelty jo antiikin ajoista. Sitä on käytetty erilaisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin (esim. yskä) mutta minä kuten moni muukin olen käyttänyt sitä "lihaisen" makunsa takia lihaliemikuution asemesta keitoissa. Käykäähän googlailemassa, en ala nyt Wikipediaksi Wikipedian paikalle.
Mysi Lahtisen lipstikkakeitolle löytyy montakin erilaista reseptiä (?), mutta minä ihastuin tietenkin tähän, jossa hän ehdottomasti suositteli käyttämään keiton teossa rautapataa. Yhdessä pitkän valmistusajan kanssa se sai tosiaankin mielikuvitukseni pyörimään; mitenkä hieno keitto jonnekin keski-ajan harrastajien meetingiin tai larppaajien (jos olisin ollut nuori 15 vuotta aikaisemmin, olisin varmasti hurahtanut tähän) kokoontumisajoihin tai miksi niitä pelaamistilaisuuksia kutsutaan? Tai eksotiikkakeitoksi suomalaisen maatilamajoituksen seisovaan pöytään itsetehdyn näkkärin kera, eräoppaan tulilla, vaikka mitä tuli mieleen.
Varsinkin kun keitto sitten myös oli erittäin hyvää ja jotenkin tuhdin makuista. Mysin ohjeella tuli kyllä pikkasen suolaista, joten jätän omassani yhden kanaliemikuution pois. Mysillä niitä oli siis 2+1 kasvisliemikuutio. Lisäksi surautin keiton sileäksi, mistä esikuvani ei maininnut ja koristelin kurpitsansiemenillä. Jotenkin väkisin tästä tuli sitten hyvin pohojalaanen keitto. Kiitos ja anteeksi Mysi.
Lipstikkakeittua rautaparas
6 löykkiä (jos ne on kovan julumetun kokoosia, väheeki piisaa)
Ilimajoen meijärin kirnuvoita paistamishen (Moon ajan hermolla, pikkuusen tuatebränräystä)
Kaffikipollinen siliputtuja lipstikan lehtiä, tai paa enemmänki, jos sullon varaa
4 ruakalusikallista vehenäjauhoja suurustamhan
pualitoista litraa vettä
varovaasesti valakopippuria
yks sokurinpala
yks kasvisliämikuutio
yks kanaliämikuutio
kaks resiä maittilaa (no se on kermaa, jonsetta oo ikään kuullukkaan)
Kuari ja silippua löykit ja pehemittele niitä sitten vois siälä rautaparan pohojalla. Älä kumminkaan rupia ruskistamhan. Paa silaputut lipstikanleheret joukkohon. Anna hautua joku minuutti. Sitte varistat ne jauhot siihen päälle ja sekootat hualellisesti ja lopuuksi kaarat veren siihen päälle.
Ja ei kun taas taas sekoottamhan. Lopuuksi lyä pathan viälä valakopippuria mausteheksi, se sokuripala ja liämikuutiot ja pualet maittilasta. Anna keittyä hilijoollensa ainaki tunti kaikes rauhas.
Täs vaihees sullon jo varmahan kovettu näläkä, niin survaase ny se keitto viälä siliäksi jollaki pamiksilla, lisää loppu maittila, kuumenna. Sitte vaan särpelemhän. Kelepaa muuten tillata isoommankin porukan! (mutta tee sitte keittua vähä enemmän...)
Voi että, tämä resepti oli ihan super! Oli pakko lukea sanasta sanaan. Minulle ihan vierasta, mutta rakastan kaikkia murteita! Ilahdun, jos laitat toistekin tällaisia ;)
VastaaPoistaMeidän viime viikonloppuna ryytimaahan istutettu lipstikan alku ei taida ihan vielä riittää tähän soppaan, mutta loppukesästä tämä resepti menee kyllä kokeiluun!
VastaaPoistaOmenaminttu, kiitos. Minäkin rakastan murteita, mutta osaan vaan tätä omaani.
VastaaPoistaLiisaMaalla: No hyvä että loppukesästä on sitten jo Lipstikkamaalla!
Meillä on kans ihan hillitön liperi. Sitä on kans jaettu ystäville ja kylän miehille. Aina vaan komistuu.
VastaaPoistaEn o saanu mitään keittua siitä aikaseks, mutta aattelin kokeilla lipstikka-maustevoita possulle tai kanalle. Ja muuten, mulla kasvaa nyt sitten eräti ihan 2 kpl koriantereita. Aion niitä nyt sit opetella, sun kehotuksesta... :D
Häätysköhän sitä tuommosta keittua jokukerta kattilallinen päräyttää? Mahtasko ne läpitki sitä syyä?
VastaaPoistaHyvä Tusla! Suosittelen korianteriin totuttautumisessa meksikolaisia ruokia, ne kun vaatii sen korianterin, että pääsee oikeaan makumaailmaan.
VastaaPoistaJa kyllä mäkin sen parsapenkin vielä joskus laitan!
Campasimpukka: Onko läpit jotakin sukua klopiille? Voi tätä ihanaista äidinkieltämme!
VastaaPoistaMeni muuten hetki ennenkun osasin yhdistää sut ja entisen minäs.Kiva kun oot alkanu bloggaamaan kans!
Läpit ovat sama kuin kläpit eli lapset Rovaniemen korkeudella, Torniojoelle päin mentäessä. Ja klopit vissiin ovat pikkupoikia:) Hassua, kun oma murre on jäänyt taakse kotipaikan vaihtumisen myötä, mutta sieltä se löytyy kyllä, kun vähän raaputtaa!
VastaaPoista