Pages

tiistai 8. helmikuuta 2011

Väsyneen mutta onnellisen äidin sämpylät


Nämä postaukseni otsikot, ja kenties jututkin, ovat nyt sattuneesta syystä hyvin lapsentekohenkisiä. Mutta koska tämä on aidon ihmisen pitämä, oikeassa elämässä tapahtuvaa ruoanlaittoa ja ruokajuttuja käsittelevä blogi, toivon, että se ei häiritse ketään. Tosiasiahan on että se mitä tapahtuu meikäläisen arjessa ja juhlassa peilautuu suoraan tänne blogini juttuihin. Ja nyt on tämä maitotyttö aika vahvasti framilla.

Laitoksen pitkähköksi venähtäneeltä keikalta kotiuduttuani jääkaapissa odotti useampi purkki vanhentunutta maitoa. Anoppi siitä jo väänsi uunissa kropsua ja pannulla lättyjä, mutta aina vaan tavaraa oli tarjolla. Pullaa ei nyt kukaan jaksanut keskittyä vääntämään, mutta sämpyläthän voi aina tekaista. Varsinkin kun olin joulupukilta saamaani mainioon Apukokin keittokirjaan jo merkannut kokeiltavien listalle helppoakin helpommat lusikkasämpylät. Aineet sekaisin kulhossa ja lusikalla nostellaan  kokkareita leivinpellille. Ja mikäs sen helpompaa vähän väsyneelle äidille.

Esikuvareseptin tuorehiiva vaihtui kuivaan, neste vedestä maitoon ja kaurahiutaleet ruisleseiksi, mutta säveltäminenhän on sallittua.

Vaikka näiden sämpylöiden paras ominaisuus ei olekaan ulkonäkö, tuli niistä silti mielestäni ihan tarpeeksi hienoja. Ja pehmeitä.

Tämmösiä rumiluksia vielä uuniin mennessä


Väsyneen mutta onnellisen äidin sämpylät

1 pussi kuivahiivaa
5dl lämmitettyä maitoa
 1tl suolaa
1rkl hunajaa
0,5 dl öljyä
2dl ruislesitä
7-8 dl vehnäjauhoja

Pinnalle halutessasi jotain siemeniä


Mittaa kädenlämpöiseen maitoon suola, hunaja ja öljy. Mittaa leseet, osa vehnäjauhoista ja hiiva yhteen ja lisää ne nesteeseen. Sen jälkeen lisää loput jauhoista desi kerrallaan. Teen tämän yleiskoneen vaivatessa taikinaa, niin edes kädet ei sotkeennu. Taikina on hyvän paksuista silloin kun "voit vielä juuri ja juuri lusikoida kekoja pellille."

Anna taikinan kohota tunti liinan alla ja nostele se sitten kahden ruokalusikan avulla pellille keoiksi.
Ripottele päälle halutessasi sesamin-, unikon-, auringonkukan- tai niinkuin tässä kurpitsansiemeniä.

Paisto 225 astetta noin 20 minuuttia.

Oikein tuli pehmoisia ja makoisia sämpylöitä ja minusta yllättävän kauniitakin, vaikka resepti pelottelikin, ettei ulkonäkö ole välttämättä paras.


Urho6v veteli heti 3 iltapalaksi. Ja niin äiti oli edelleen (väsynyt mutta) onnellinen.

1 kommentti:

  1. Tottakai blogissa näkyy kirjoittajan elämä. :) Minusta se on nimenomaan viehättävää. aikakauslehdet on sitten erikseen. :)

    VastaaPoista