Juhlava sienisalaatti

Jotain sain vielä joulupöytään ujutettua jälkiruokien lisäksi. Kukaan ei ollut puhunut sienisalaatista mitään, joten ei kun toteutukseen, kun vielä löytyi Maku 6/2010 tämä kiinnostava ohje.

Juhlava sienisalaatti
8 annosta


4 dl suolattuja sieniä (käytin rouskusekoitusta)
50 g purjoa
1/2 kpl punasipulia
4 dl kermaviiliä
1 rkl omenaviinietikkaa
100 g kylmäsavustettua poronpaistia (alkuperäreseptissä 150g kylmäsavustettua ankanrintaa, mutta ei ehkä löydy meidän cittarista..)
1 dl saksanpähkinöitä (rouhittuna)
1/4 tl mustapippuria

Liota sieniä pari tuntia tai kunnes ne ovat sopivan suolaisia. Vaihda liotusvettä välillä.
Halkaise ja huuhtele purjo. Hienonna sipulit ja sienet.
Yhdistä sieniin sipulit, kermaviili, etikka, paloiteltu liha ja pähkinät.
Mausta pippurilla. Lisää suolaa vain, mikäli sienet ovat suolattomia.
Anna maustua jääkaapissa tarjoiluhetkeen saakka.

Uudenvuodenaattoksi oli tiedossa ihana illalliskutsu, mutta yleensä superterve Urho6v kehitteli kuumetaudin eli jouduimme perumaan. Kehittelin jo sitten aattomenuuta kotioloihin, just for the three of us, mutta katsoin parhaimmaksi itsekin sairastua, eli ei kun sohvalle maata. Pyysin Iso-Hoota tuomaan kaupasta jotain hyvää syötävää (jota minun ei tarvitse siis valmistaa). No sehän toi lenkkimakkaraa. Onneksi en nyt näin raskaana pysty kumota shamppanjaakaan, vaikka sanotaankin, että se käy juomaksi läpi aterian kuin aterian, en silti ole aivan varma lenkkimakkarasta...

Oikein Hyvää Uutta Vuotta 2011 kullekin säädylle!

Joulun jälkiruuat - 50/60 onnistumisprosentilla...

Pitäisköhän tuohon onnistumisprosenttiin nyt olla sitten tyytyväinen? 110% kai sitä lähtee tavoittelemaan, mutta varsinkin uusien reseptien kanssa on aina omat riskinsä. Ja välillä vanhojenkin...äitini sanoin: " Sullon viimeaikoona aika useen epäonnistunu nua jäläkiruaat..."

No joka tapauksessa tänä jouluna sai istuutua äitin valmiiden jouluherkkujen ääreen.

Minä olin kuitenkin saanut tehtäväkseni aaton ja joulupäivän jälkiruokien valmistuksen.
Siihen sitten kun oikein yritin panostaa, niin taisi vipahtaa ylikunnon puolelle!

Mutta aloitamme Joulupäivän jälkiruuasta jonka koin onnistuneimmaksi. Resepti on Kodin kuvalehden 24/2010 numerosta, päällyksiä ja koristeita tuunattu reseptistä poikkeavaksi. 14 ruokailijalle tein tupla-annoksen mutta laitan tähän alkuperäisen 6 hengen annoksen reseptiikan.

Joulumousse

200g maitosuklaata (osan korvasin tummalla, kun oli jäänyt jostakin)
4dl vispikermaa
1 tl kanelia

Päälle
hunajapaahdettuja mantelilastuja ja itsetehtyä suklaa kastiketta, pikku ruispipari

Sulata suklaa vesihauteessa. Nosta kulho vesihauteesta ja anna suklaan jäähtyä 15 minuuttia. Vaahdota kerma ja sekoita se suklaan ja kanelin kanssa. Annostele valmiiksi tarjoiluastioihin. Voit syödä heti tai laittaa jääkaappiin odottamaan.

Paahda hunajalla silattuja mantelilastuja 175 asteen uunin ylätasossa 5-10 minuuttia, kunnes hunaja kuplii ja tummuuu. Älä polta. Anna jäähtyä ja murra mantelikrokantti sitten paloiksi joita ripottelet moussejen päälle ennen tarjoilua. Lisäsin vielä omaa tekemää suklaakastiketta päälle , sekä jokaiselle koristellun minipiparin.

Jälkiruoka oli tosi helppo valmistaa ja maku oli ihan täysi 10. Teen kyllä suklaamoussea toistekkin. Se maistuu huomattavasti ylellisemmältä kuin mitä tekemisen vaiva antaa edellyttää. Suosituslistalle siis.

Aattona tein lapsille ihan omat jälkkärit, joiden syömiseen oli kaikilla (lapsilla) suuri hinku, kukapa ei nyt  jätskistä tykkäisi. Resepti/ idea oli painunut takaraivoon surffaillessani ennen joulua jollain ameriikan sivustoilla. Toteutus voisi olla pikkutarkempi ja nätimpi, koska idea on hauska, mutta vaikka ajatuksena oli, että nämä voi valmistaa pakkaseen etukäteen, tein näitä tietysti vasta viittä vaille jouluaaton päivällistä. Mutta onneksi lasten silmiin ne olivat AIVAN IHANIA! Lumiukkoja vaikka vähän näyttävätkin tipuilta.

Kahden lusikan lumiukot

vaniljajäätelöä
koristeet (tässä lakritsinauhaa ja porkkanan pala)
omatekoista suklaa kastiketta (purkki kondensoitua maitotiivistettä ja muutama pala tummaa suklaata)

Valmista suklaakastike kuumentamalla mikrossa maitotiivistepurkin sisältö ja suklaapalat. (tosi namia).
Valuta kastiketta shottilasin pohjalle. Tarvitset 2 erikoista aika pientä jäätelökauhaa (yksi omista kompastukivistäni, käytin "lihapullamuottia") tee kuhunkin lasiin kaksi palloa, isompi alle ja pienempi ylle. Koristele silmät, suu ja napit sekä muotoile porkkanasta nenä. Tähän ehkä voisi kehitellä jonkun kaulaliinankin. Laita pakkaseen odottamaan syöntiä, tai kuten tänä jouluaattona, ihan vaan pihalle, siellä oli taatusti kylmempi kuin pakkasessa ja ota vähän ennen syöntiä pehmenemään.

Nämä olivat lapsille tosi kivat, ei erikoisia aineksia, lapsia kiehtova ulkonäkö ja eikä liian suuria. Siis suurinpiirtein kahdella lusikallisella syötäviä ainakin aikuisen mittapuun mukaan.

Ja sitten aikuisten aaton jälkkäriin. Mitäs siitä nyt sanoisi? Kaikki söivät. Harva kehui. Sinänsä hyvältä kuulostava mutta toteutus alkoi ontua pahemman kerran. Resepti löytyi Valion sivuilta.

Puolukka-kardemumma pannacotta

En nyt toista epäonnistunutta reseptiä, voitte käydä linkistä katsomassa. Itse reseptikin on väärässä järjestyksessä, se alkaa puolukkakuorrutuksen tekemisellä. Kardemumma sopii ihanasti pannacottaan ja itse pannacotta osio olikin onnistunut. Puolukkakuorrutteen kanssa kävikin sitten vähän köpelömmin, taisin mennä reseptiä muokatessani sekaisin liivatteiden määrässä? sillä kun menin hakemaan jääkaapistani "valmista" jälkiruokaa, oli päällyskerros silkkaa puolukkavettä jonka sitten kaadoin pois ja löin sitten pakastepuolukoita siihen päälle kuorrutuksen sijaan hätäpäissäni. No ne olivat sitten kyllä vähän turhan happamia... Myös Pannacotassa oli mielestäni edellistä illasta voimistunut turhankin paljon jugurtin maku, sitä olisi voinut laittaa vähemmän. Tein pannacotan tälläkertaa yhteen isoon annosvuokaan, koska sitä oli helpompi siirrellä meiltä mummolaan, kuin 10 annosvuokaa.

Kaikilla oli sentään sen verran Xmas spirittiä, että yrittivät edes raikkaaksi kehua. Niin raikasta oli että yksinkertainen annos olisi porukalle riittänyt....

Jossain välissä olin silmäillyt mm. Maku-lehden  Luumujäädykettä, mutta en sitä ehtinyt myöskään loppujen lopuksi toteuttaa missään välissä.

Sen sijaan Glorian Ruoka&Viini 8/2010 esitteli hurmaavan näköisen Calva-Karpalokakun, jota valmisteltiin 3 päivää, aattona itse pohjan teki reseptistä  kotiin jouluksi tullut Janette, meidän muiden vieraillessa iso-mummolassa ja haudoilla. Kakku vietiin appila/anoppilaan tapanina, jonne perheemme miespuoliset menivät vielä viimeisille jouluruuille kun itse suuntasin kummityttöni valmistujaisiin. Eli en itse tuota sangen viinapitoista kakkua sitte edes pystynyt maistamaan. Iso- Hoo sanoi kuitenkin varovasti, että se oli melko pahaa. Tiedä sitten häntä.

Moni kakku päältä kaunis.

Hyvää Joulua!

Monta on hommaa ollut viime päivinä, mutta vielä ennen vuorokauden vaihtumista, hyvän joulun toivotukset kaikille blogiani lukeville!

Ruispiparit - mun piparit

Viime vuonna tein näitä ensimmäistä kertaa ja nyt toisella kertaa valinta varmistui vain. Nämä on mun pipareitani. Syystä että pidän näiden ja taikinan tummasta väristä, suutuntuman rapeudesta, rustiikista ulkonäöstä, leivottavuudesta ja ennen kaikkea mausteisesta intensiivisestä mausta.

Monet väsyneet  itkut on piparien kanssa  vuosien varrella itketty, kun taikinoiden leivontaominaisuudet olivat niin huonot, että lopuksi piparit olivat kuin jauhohunnulla kuorrutettuja ja täysin mauttomia. Niinpä monta vuotta tein piparit kaupan taikinasta, sitä kun sentään pystyy leipomaan. Äitini tekee Paraisten piparkakkuja, jotka nekin ovat hyviä maultaan, niinkuin yleensä äidin leipomukset pakkaavat olla. Yhtenä jouluna, ei niin kovinkaan kauaa sitten, piparit jäivät kokonaan leipomatta, vaikka olin taikinankin tehnyt, aika vain riensi ja niinhän siinä kävi, että leutona vuonna terassille  jäähtymään nostettu piparitaikina oli siellä samalla paikalla vielä pääsiäisenäkin.

Tämä käyttämäni resepti on Glorian RuokaViini 8/2009. lehdestä. Pahoittelen, kun joku sitä jo toisen kirjoituksen kommenteissa kysyi ja taisin sanoa, että se löytyy Koti&keittiö lehdestä....

Meillä leivotaan nykyään pipareita vain pikkumuoteilla, niillä kun saa niin suloisia suupaloja. Tänä vuonna tuli tähtiä, kuusia, enkelinpäitä, poroja ja possuja. Näitä pipareita en sen kummemmin koristele, "paljaat" piparit ovat mielestäni niitä aitoja suomalaisia. Sitten kun halutaan Urho6v:n kanssa alkaa sotkemaan kuorrutteilla, voidaan ostaa vaikka kaupasta valmiita pipariukkoja ja akkoja siihen tarkoitukseen. Nämä on mun Gourmet- piparkakut ja hyviä juuri näin.

leivontaa helpottaa varmaan nykyään myös kivitaso

Mutta pienet vastoinkäymiset kuuluvat asiaan, tällä kertaa sivujuonteen leivontaan aiheutti jauhettu korianteri, jota ei löytynyt kummastakaan isosta marketista, mikä oli mielestäni käsittämätöntä. Eikä edes äitin varastoista. Omista löytyi n. 1/2 rkl mutta kun resepti vaati 2! Ostin sitten siemeniä ja yritin ensin huhmareella, mikä ei aiheuttanut muuta kuin hajun irtoamista ja sitten laitoin ne sellaiseen moulinex silppuriin, joka vähän rouhi niitä, jauhetusta ei voi todellakaan puhua. Otin riskin ja kippasin nämä vähän krouvimmat mausteet taikinaan, eikä se maussa haittaa. Ulkonäössä ehkä on hiukan rakeisempaa, mutta suurin osa rakeisuudesta johtunee kuitenkin mantelijauheesta.

pikkumuotit on niiiiin syötäviä....

Mausteiset Ruispiparit (n. 80 kpl normaalikokoisia)
200g voita
2dl ruokosiirappia tai tummaa siirappia
3dl fariinisokeria
2rkl kanelia
2rkl jauhettua korianteria
1 1/2 rkl neilikkaa
1rkl inkivääriä
1rkl  maustepippuria
1/2rkl muskottipähkinää
2 kananmunaa
 3 1/2dl ruisjauhija
1 1/2 tl soodaa
2dl mantelijauhetta
4dl vehnäjauhoja
(alkuperäisessä oli vielä 2dl hienonnettuja karpaloita tai rusinoita, mutta niitä en ole vielä uskaltanut kokeilla, ehkä ensi vuonna...)

1. Mittaa voi, fariini, siirappi ja mausteet kattilaan. Kiehauta koko  ajan sekoittaen ja keitä kunnes sokeri liuennut. Jäähdytä seos.

2. Lisää kananmunat yksitellen ja sekoita tasaiseksi.

3. Lisää sooda ruisjauhoihin ja seos siirappiseokseen, lisää mantelijauhe. sekoita vehnäjauhot mukaan parissa erässä.

 4. Kokoa taikina tiiviiksi massaksi ja peitä kannella tai kelmulla ja anna tekeytyä yön yli jääkaapissa. (Jos viet terassille, älä unohda pääsiäiseen asti)

5. Työstä taikinaa noin 1/3 erissä. Kauli taikina kevyesti jauhotetulla alustalla muutaman mm. paksuiseksi. Tästä taikinasta tulee hyvät piparit sekä superohuina versioina, että reilusti paksumpinakin.
Ota piparimuotilla haluamasilaisia pipareita.

6. Paista 6 min. (about) 200 asteessa.

Ikävä rikkoa vuosikymmenten perinne, mutta ainuttakaan pellilistä en onnistunut polttamaan. Kirotut uuninajastimet vievät kaiken jännityksen leivonnasta.

Ja  niille, jotka ovat edelleen jatkaneet perinteisellä linjalla lohdutuksen sanoja: Joulu tuloo vaikka piparit paloo!

Odottavan äidin jouluglögi

Tässä samalla nautiskellen siemaillen...

Terästetyt glögithän ovat vähän niinkuin automaattisesti poissa äidin jouluiselta nautintolistalta, mutta raskausdiabetesdiagnoosin myötä myös moni muu herkku jää paitsioon. Joulunaikaa oli vaikea kuvitella ilman glögihetkiä ja siksi olenkin kuumeisesti yrittänyt miettiä itselleni sopivaa reseptiä, Valion sokeriton glögi kyllä menetteli, mutta jotenkin siinäkin on silti hyvin keinotekoinen maku.

Mutta joskus sokeakin kana jyvän löytää. Tuntuu että nyt löytyi todella hyvä sekoitus.

Aloitin keittelemällä omenatäysmehutiivistettä ja mausteita, maku kehittyi mukavasti, mutta silti tuntui, että tässä juodaan maustettua kuumaa omppumehua, kunnes keksin lisätä Rooibos veriappelsiini - juoman lehtiä sekaan. Osui ja uppos!

Odottavan äidin jouluglögi

1 l omenatäysmehua
2 tähtianista
2 kanelitankoa
1 tl neilikoita
1tl kokonaista kardemummaa
2rkl Rooibos veriappelsiini - juoman lehtiä

Kiehauta mausteet omppumehun kanssa , anna kiehua hiljalleen 10 min, lisää Rooibos -lehdet ja anna hautua vielä ainakin 15 min. Siivilöi glögi ja nauti perinteisesti rusinoiden ja mantelien kanssa.

Rooibos veriappelsiini on aivan tavallisen city-marketin tee-hyllyltä kainaloon napattua.
Ja kyllä tämä varmaan maistuisi terästettynäkin, varmasti kuitenkin veriappelsiinin takia ennemmin terävillä kuin viinillä jatkettuna.

Urho6v leikki keittiön automatolla (kyllä, se on lapsiperheessä lähes yhtä tärkeä keittiön sisutuselementti kuin tilava jääkaappi) pitkästä aikaa Autot- elokuvan autoilla kun keittelin glögiä ja piparkakkutaikinaa huomiselle. Urhon sanavarasto on hyvinkin kehittynyt, mutta välillä uudet sanat "kuullaan" väärin. Niinpä Urho kertoi leikkiessään, että pakkohan näitten on välillä mennä Mensa- asemalle!... No ehkä puhuvien autojen todella tarvitsee...
Edellisellä viikolla Urho kertoi kun oli katsellut Salatuja eläimiä (äidin kauhuksi). Siinä olivat nuoret keränneet rahaa hevosen ostoon, mutta kun he pääsivät tallille, karsina oli tyhjä: "Äiti, se omistaja sanoi , että Eetu (hevosen nimi) Oli lähtenyt PEURASTAMAAN..."

Jouluun kuuluvat kaneliässät

Lapsuuden joulujen ihanat muistot liittyvät  minulla vahvasti Oravan mummolan tunnelmiin ja perinteisiin.
Joka vuosi leivottiin jouluksi kahdenlaisia pikkuleipiä. 2 isoa voipaperilla vuorattua ruskeaa pahvilaatikkoa täyttyi piparkakuilla, joita säilytettiin kylmän vintin rappusilla. Toinen pikkuleipä , joka kuului jouluun oli kaneliässät.
Aikuisiällä, kaiken runsaudenpulan keskellä, nuo kaneliässät pääsivät vähän unohtumaan. Tänä jouluna oli aika taas kaivaa resepti esille.

Kaneliässät 
125g voita
3dl sokeria
3 munaa
1tl kanelia
1tl leivinjauhetta
6dl vehnäjauhoja

Pinnalle :
3rkl sokeria
2tl kanelia

Vaahdota voi ja sokeri.  Vatkaa munat joukkoon yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seoksee, Anna taikinan tekeytyä viileässä ainakin tunti, mielellään vaikka seuraavaan päivään.

Muotoile taikinasta sormenpaksuisia tankoja jotka leikkaat noin sormen pituisiin paloihin. Kieritä palat kaneli-sokeriseoksessa ja muotoile ässän malliin.

Paista 175 asteessa 10-12 minuuttia. Noin 3 pellillistä.

Helppo resepti, mutta olivat haasteellisia leivottavia. Ensin taikina tarttui kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin ja sitten jos lisäsi käsiin/pöydälle jauhoja, joka helpotti leivontaa, niin sokeri-kaneli ei enää tartu pinnalle.

Mutta jos kaneliässät on just SE joulupikkuleipä, niin leivottavahan niitä on! Tuli hyvä mieli.

Puolisurullinen joulutarina

Eräänä joulukuisena iltana, perheen palatessa kotiin, heitä kohtasi kaamea näky.

Perhe odotti näkevänsä suurella vaivalla väsätyn piparkakkulinnan ruokapöydän päällä, pisteeksi ii:n päälle siihen oli nyt hankittu jopa valaistus.

Vähänpä perhe osasi aavistaa, mitä talossa oli heidän poisssaollessaan tapahtunut.

Kamppailun jäljet kertoivat omaa karua tarinaansa.

Vain torneista vankin oli enää jäänyt pystyyn.

Led-valokaan ei ollut varkaille kelvannut. 

Vai olimmeko keskeyttäneet tihutyön kotiin tullessamme?

Ei, en usko.

Kotimme vartija ja puolustaja, uskon , että vain sinun herpaantumattoman valveutuneisuuteesi ja uskomaton taistelutahtosi puolustaessasi yksin kotimme yksityisyyttä sai tunkeutujat jättämään edes toisen torneista rauhaan.

Kiitos, rakas Obelix.

Kuvaaja pahoittelee kuvien huonoa laatua, joka johtunee traumaattisen tapahtuman aiheuttaneesta  käsien tärinästä.

Tajunnan räjäyttävä maa-artisokkakeitto

Nyt löytyi keittojen kuningatar. Sukat pyöri jaloissa ja taju meinasi lähteä. Saattaahan olla että huomenna ei enää tunnu tältä tai että meillä oli vaan niin jumalatoon nälkä. Mutta tänään jäi  kyllä kaikki herkkukeitot  sienikeitosta paahdettuun valkosipuliin yms sosekeitot kakkoseksi.

Ehkä osana keiton herkulliseen makuun oli sen naapuripitäjässä rakkaudella kasvatettu pääaines. Ystäväni Raija, vannoutunut palvelus-ja pelastuskoiraharrastaja, joka on myös armoitettu puutarhuri, toi minulle  viime viikon (koira)kokoukseen ruukullisen  kasvattamiaan pikkuruisia maa-artisokkia. Olihan niissä kuorimista, koska ne olivat aika moniulotteisia ja melko pienikokoisia, mutta maku tuntui olevan kohdallaan.  Raakana maa-artisokan maku muistuttaa hiukan perunaa, paitsi että peruna maistuu lähes kitkerältä sen rinnalla, niin hienostunut ja pehmeä on (aito lapualainen)maa-artisokka.

Raija oli piilottanut pienimmät alimmaisiksi!

Kuin tilauksesta, viimeisimmässä Glorian ruoka&viini -lehdessä 8/2010 oli maa-artisokkakeiton resepti. Pari pientä muutosta reseptiin tuli.

Pekaanipähkinöillä silattu maa-artisokkakeitto
alkuun 6:lle, pääruuaksi 4:lle

1 kg maa-artisokkaa
1 keskikokoinen peruna
1 purjon valkoinen osa
2 rkl voita
2 Fond du chef kasvisliemitiivistettä
1l vettä
2 dl kuohu- tai ruokakermaa (minulla sitä uutta Flora kuohu 26%, vai-mikä-se nyt-on)
2 huoneenlämpöistä keltuaista
1/2 tl valkopippuria myllystä

tarjoiluun
3/4 dl pekaanipähkinöitä
3 rkl saksanpähkinäöljyä, minä käytin tryffeliöljyä
 1dl kylmäsavupororouhetta, ohjeessa  6 siivua ilmakuivattua kinkkua

Kuori ja paloittele juurekset  n 2x2cm paloiksi ja laita ne kulhoon kylmään veteen estääksesi tummumista.
Viipaloi purjon valkoinen osa ja kuullota purjoa 1 min. voissa.
Lisää artisokat, peruna, kasvisliemitiivistekuutiot ja vesi kattilaan. anna liemen kiehahtaa ja jätä sitten kypsymään kannen alla miedolla tulellan. 20 min.kunnes artisokat ovat pehmeitä.
Kasvisten kypsyessä voi tpaahtaa pähkinät 225 uunissa pellillä n. 3-5 min. Siirrä lautaselle jäähtymään ja rouhi pähkinät. Jos käytät tarjoilussa ilmakuivattua kinkkua, voit paahtaa siivut yhdessä pähkinöiden kanssa.
Kauho puolet juuresten keitinliemestä  sivuun odottamaa. Soseuta keitto sauvasekoittimella sileäksi.
Sekoita keltuaiset kermaan ja kaada seos ohuena nauhana koko ajan sekoittaen keiton joukkoon. Lisää keitinlientä kunnes keitto on tarpeeksi ohutta.Mausta valkopippurilla.
Lämmitä keitto, mutta älä enää kiehauta.
Jaa keitto annoskulhoihin tai tarjoile suuresta keittokulhosta. Ripottele pinnalle paahdettu pähkinärouhe (rapeutta suutuntumaan, myös maku korostaa maa-artisokkaa), kylmäsavupororouhe (tuo suolaisuutta miedon kermaiselle keitolle) ja ripaus öljyä ( ei se nyt ainakaan huonontanutkaan keittoa, tryffelin mainen maku kyllä oli hyvin keiton tyyppinen).

Meillä siis tänään pääruokana. Lisänä oli vielä Sitä Leipää. Keitto on ansainnut kaikki käyttämäni ylisanat. Tehkää ihmeessä. Keitto on todella herkullista kaikessa mietoisuudessaan ilman tuota poroakin, mutta toisaalta poro teki siitä täysin vastustamattoman. Olen puhunut. Ja ennen kaikkea kehunut.

Kiitos Raija. Kiitos hyvä resepti.
Ihan ilman ainuttakaan yrttiä tai tujausta valkoviiniä tai sherryä tai... no oli siellä sentään vähän kermaa!

Suolaista pikatarjottavaa...

t

 Nyt kun kaikkien pakasteet pursuilevat  sinne torttuja varten hamstrattuja voitaikinalevyjä, on tämä resepti yksinkertainen ja helppo toteuttaa  vaikka iltateelle tai yllätysvieraille. Erityisesti toivon sinun muistavan reseptin joulun JÄLKEEN, kun pakastimesi edelleen pullistelee sinne joulutorttuja varten hamstrattuja voitaikinalevyjä....

Suolaiset voitaikinasarvet

Tarvitset:
1 Paketti voitaikinalevyjä tai tarvitsemasi määrä levyjä paketista. Yhdestä levystä aina kaksi sarvea.

täyte-esimerkki:
ruohosipuli tuorejuustoa,
juustoraastetta,
savukinkkurouhetta

voiteluun:
munaa

Levitä levyt sulamaan. Leikkaa kukin levy vinoittain halki- mikähän tämä termi nyt olisi?- pitkäkärkiseksi kolmioksi?

Sipaise kullekin palalle tuorejuustoa ja ripottele muut täytteet. Kääri rullalla aloittaen leveästä päästä.

Voitele kananmunalla ja paista 225 uunissa n. 20 minuuttia.

Kuulostaa Simo Simppeliltä, mutta kokoustamaan tulleet koiraihmiset repivät nämä suorastaan käsistä!

Roiskittu ja rapattu piparkakkulinna

Jälkieditointia: Selväähän on että hormasta ei saa ruusua, mutta en kestänyt katsella enää tuota alempaa linnakuvaa, joten raahasin tänä aamuna koko hässäkän ulos paremman kuvan toivossa. No edelleenkään horsmasta ei saa ruusua, mutta ei nyt ainakaan verenoainemittari näy kuten alemmassa kuvassa... :D

Aaltoja, ablodeja ja respektiä kaikille  piparkakkutalon värkkääjille. Varsinkin niille, joiden työntuloksena tulee pieni suloinen, yksityiskohdissaan kadehdittavan pikkutarkka luomus.

Meillä ei ihan sellaista saatu aikaan. Mutta saatiinpa edes piparintuoksua taloon ja purkutuomiota odottelevan näköinen, valtavan kokoinen linna, jonka seinät olivat niin kierot, että pysyäkseen edes etäisesti toisissaan  kiinni, tämä äityli tilkitsi ja paikkaili niitä vaahtokarkeilla. Taitaa olla jonkin verran perustusten pystyssä pysyminen myös ihan silkan rukouksen ansiota.

Parasta 2 illan projektissa oli se, että Urho6v piirsi linnaa varten selkeät piirustukset:

Tästä olikin hyvä jatkaa. Piparkakkuluomuksissa käytetään aina tietysti valmistaikinaakin, jo senkin takia, että se käyttäytyy yleensä ennalta arvattavimmin uunissa. Lisäohjeistus ja kaavat löytyivät Sunnuntai-sivuilta. Kehottivat ostamaan kilon taikinaa, ei kyllä meinannutkaan riittää, mutta saahan sitä kesken leipomisenkin suit sait hairaistua vielä lisää kaupasta yksi ekstra puoli kiloa, saa samalla vähän raitista ilmaa.

Eka iltana siis valmistettiin ja koristeltiin osat. Annettiin kovettua yön yli (ja sitten vielä seuraavankin) kunnes kokoamisoperaatioon oli kerätty tarpeeksi voimia. Kokoamisessa käytin kuumaa sokeria, jolla en tänä vuonna edes polttanut itseäni, välillä kaupan sokerikuorrutusta ja sokeriin kastettuja vaahtiksia silloin kuin osat olivat todella lerpallaan.

Tikkat olivat tärkeät, jotta linnan torneista saatiin kulkuyhteys. Vaaleanpunainen on eka kerta omatekoista pikeeriä jonka ronskista puserrin muovipussin reiästä. Tunnustettakoon kuitenkin, että lähdin rakennuksessa tavoittelemaan kauniita koristekaaria ja pikkutarkkaa suoritusta aivan siinä onnistumatta.

Myös riippusilta oli oltava.

Ikkunat olivat minulle uusi huippuidea, johon törmäsin piparkakkutaloreseptiä etsiessäni. Ennen kuin laitat osat uuniin, laita ikkunanreikiin murskattuja muumitikkareita, joita löytyy ainakin väreissä punainen, vihreä ja keltainen. Palat voivat olla vähän suurempia, tai mukana ihan murskaa, ne kyllä sulavat ihanaksi ikkunaksi uunissa. Loistoidea, sanon minä. Ja toimiva. Ja syötävä!

Jotta sellainen taideteos tällä kertaa. Linna oli valtavan iso. Se olisi varmasti söpömpi 3x pienempänä versiona. Ehkä jopa helpottaisi pystytystä. Onneksi pääarkkitehti tuntui olevan tyytyväinen. Ja itse rakentaja/toteuttaja tyytyy vain sanomaan, että rapatessa roiskuu!

Vähän viitseliäämmän emännän uuniperunat

Blogeista huokuaa jo näillä viikoilla sellainen jouluntuoksu, että sen voi melkein aistia kotikoneelta. Meillä kuitenkin kokkaillaan vielä tavallista arkiruokaa ja vasta suunnitellaan jouluruokia. Ehkä ensi jouluna löytyy sitten tästäkin blogista jotakin vinkkiä jouluruokia suunnittelevalle. Vaikka tänä jouluna taidan olla onnekseni/pettymyksekseni oman äitini patojen ääressä ( Onni=takuuvarma herkkulaatu, joutilas joulu/ pettymys= kun sormet kuitenkin syyhyäis jouluruuan tekoon).

Suurena perunan, niinkuin monen muunkin ruoka-aineen ystävänä ajattelin tehdä jotakin uuniperunaa arkiruuaksi ja päädyin seuraavaan reseptiin. Tuo viitseliäs emäntä en sitten tapaa olla minä, mutta välillä sitä ihminen hairahtuu arkenakin.

Vähän viitseliäämmän emännän uuniperunat
4:lle

4 isoa tai useita pieniä jauhoisia perunoita
voita
suolaa
paprikajauhetta
savukinkkua kuutioina
juustoraastetta
aurajuustoa
Dijon sinappia
sipulia
kermaviiliä


Ainesmäärät, eivät ole tässä niin tarkat, laita niin kuin hyväksi näet.

Paista hyvin pestyt perunat uunissa 225 asteessa kypsäksi.
Halkaise kypsät perunat ja lusikoi sisus kulhoon. Aseta kuorikupit odottamaan uuninpellille.
Survo perunan sisusta vaikka haarukalla kera ison kimpaleen voita ja mausta.

Tein 2 samantapaista täytettä kun toiseen ei haluttu sipulia(huokaus), eli tässä vaiheessa jaoin perunasurvoksen kahteen kulhoon.
Ensimmäiseen lähti sipuli, kinkku, sinappi, juustoraaste ja kermaviili, ehkä desi kutakin. Paitsi sinappia vain ruokalusikka! Ja yksi sipuli!
Toiseen sitten aurajuusto, kinkku ja kermaviili, taas noin desit.

Uunia vailla valmiit

Lusikoi täytteet kuoriin ja paista uunissa kunnes saavat vähän väriä pintaan, tarjoile salaatin kera.
Eihän näistä voi huonoja tulla. Täytteissä on vain oma mielikuvitus rajana. Mutta tälläinen sipuli-kinkku-juusto on tietysti aina perusvarma.

Ja nämä syödään sitten tietenkin kuorineen!

Herkullinen syntymäpäiväillallinen

Suomen juhliessa itsenäisyyttään, myös minä saan juhlistaa vuosien kulumista. Tällä kertaa sain tehdä sen valmiiseen pöytään istumalla, sillä pikkuveliNuutti perheineen kutsui oman perheeni syömään.

Tällä kertaa ei siis reseptejä, vain pieni makumuistelo ihanaisesta illallisesta.

Aloitimme lempeän kermaisella porkkanakeitolla.

Pääruokana oli Jamien ohjeella valmistettu valtavan kokoinen (1,6kg) luomukana , joka lepäsi peruna-palsternakka pedillä. Kanan sisällä oli sitruuna ja nahan alla oli mehevöittäjänä  mausteseos,  jossa oli ainakin valkosipulia, sitruunaa, timjamia, voita ja parman kinkkua. Kuori oli ihanan makuista ja rapsakkaa, samoin kuin täyte. Kana oli juuri sopiva, ei yhtään kuiva ja rintapaloihin sai vielä lisää makua valelemalla niitä liemestä kokoon keitetyllä kastikkeella.

Vielä täytyy erikseen mainita, että peruna ja palsternakkaa, jotka mitä ilmeisemmin olivat saaneet osansa kanasta valuvista liemistä, olivat myös erikoisen maukkaat.

Lopuksi sain onnittelulaulun jälkiruuan kera. Uuusimmassa Pirkassa oli ollut tämä ohje vadelmajäädykkeestä jossa on mukana myös turkinpippurirouhetta. Loppusilauksen antaa lakritsikastike.
Kyllä, kyllä, tämäkin oli yllätyksellistä ja hyvää.

PikkuveliNuutti oli vastuussa pääruuasta ja Nuutinminna eli hänen vaimonsa oli hoitanut etu- ja jälkiruuan.

Ja me vieraat vaan nautittiin!

Suosittelen ottamaan illalliskutsut kyseisiltä henkilöiltä vastaan!

Leipää ja voita

Kotona leivotun leivän ihanainen haju leijui eilen meillä. Tällä kertaa olin tyytyväinen myös itse lopputulokseen, viimeaikoina kun leivän leivonta on jostain syystä mennyt enemmän tai vähemmän  penkin alle. Tällä ohjeella tuli kuitenkin hyvää, pehmeää, vähän makoista ja sopivasti kuminaista.

Juuresleipä
4 pyöreää leipää, joita sopi 2 pellille

4dl vettä
1 dl kermaviiliä
1/2 l bataatti-perunasurvosta tai jotain muuta juuressurvosta (porkkana, lanttu, nauris...)
1 pussi kuivahiivaa
2rkl siirappia
1 tl suolaa
1 rkl kuminaa hienonnettuna
3dl ruisjauhoja
3dl hiivaleipäjauhoja
8-10 dl vehnäjauhoja

Lisää hiivapussi lämmitettyyn nesteeseen (sattui olla vajaa kermaviili purkki, siitä johtuen reseptissä), lisää sen jälkeen juuressurvos ja mausteet.

Kuminan voi murskata morttelissa

Anna yleiskoneen taikinakoukkujen käydä ja  lisää joukkoon pikkuhiljaa ensin ruisjauhot, sitten hiivaleipäjauhot ja lopuksi vehnäjauhoja niin , että saat sopivan kiinteän, muttei kuitenkaan liian kovaa taikinaa. Jauhojen määrä riippuu myös siitä kuinka lievää käyttämäsi juuressose on. Anna koneen vaivata taikinaa 10-15 min.

Ripottele vähä jauhoja taikinan päälle ja jätä se kohoamaan kaksinkertaiseksi.

Jaa kohonnut taikina 4 osaan ja taputtele pyöreiksi leiviksi uuninpellille, 2/pelli. Kohota vielä 1/2 h.

Pistele leipiin reikiä haarukalla ja paista niitä 200 asteessa uuninkeskitasolla n 30-35 minuuttia.

Ja sitten vaan leivän päälle voita!

Urhon6v kanssa syötiin leipää iltapalaksi.  Tunnetusti parhaat kannustusjoukot löytyvät (yleensä) kotoa.

- Mä haluaisin, että isi menis joskus siihen 4 tähden illalliseen.
- Mutta isihän ei kauhean usein tee ruokaa... (anteeksi, kamalaa asennekasvatusta!)
- No, ehkä parempi sitten sä meet...
- Mitäs mä sitten laittasin siellä?
- No, varmaan hernekeittoa ja raviolia! (Molemmat tulee meillä säilykepurkista...huokaus)