Urho6v. ja minä alettiin tehdä iltapalavoikkareita. Ei oikein mikään sytyttänyt, eikä sielä jääkaapissa ollut oikein leikkeleitäkään. Mutta olipahan yksi tähteeksi jäänyt paistettu kananrinta. Miten olisi siis jonkinlainen tuulesta tempaistu kanasandwhich? Siis mulle. Urho6v. tykkää eniten paahtoleivässänsä YLEENSÄ omasta ylähuulesta.
Ja vaikka kuinka yritän vastustella ja pinnistellä , en-sano, en-sano, en-sano...niin nyt se taitaa lipsahtaa... Ja siitä se ajatus sitten lähti: (Tikkurilan takia kärsin nyt vääränvärisestä talosta ainakin seuraavat 10 vuotta!)
Nopsa kanatahna
3-4 sandwhichiin
1 grillattu kananrintaleike pieneksi kuutioituna
2 rkl majoneesia
1rkl amerikkalaista "keltaista" sinappia
n. 10 cm pätkä pieneksi kuutioitua tuorekurkkua
1 pieni kotimainen omena pieneksi kuutioituna
Pippuria
Kuutioin ensin kaikki aineet ja sekoitin majoneesin ja sinapin kanssa. Tahna oli kuitenkin sen verran rouheaa että päätinkin heittää ainekset pikku Moulinex Multitrioon eli sellaiseen pikkuiseen tehosekoittimeen ja hurruutin hetken aikaa. Näin tahnasta tuli kiva ja levityskelpoinen ja paremmin leivän välissä pysyvä.
Makua ja koostumusta saat muunneltua majoneesin ja sinapin määrällä. Laitoin tuota ämericcäläista sinappia, jonka maulla ei ole mitään tekemistä kotimaisen sinapin kanssa, mutta joka tuo sandwhich muistoja jenkkilästä, sielä kun leivän puolikkaat usein sivellään kyseisellä aineella. Courmet-kokit laittakoot sitten vaikka dijonia.
Kiva iltapalasandwhich tuli kun täytin paahdetut täysjyvävehnäpaahtoleivät tahnalla ja leikkasin kolmioiksi. Näistä tulisi hyviä eväsleipiä. Ihan näin itseni junassa aukomassa eväspussia ja syventymässä kerrankin maistuviin kolmioleipiin ( ei niihin vitriinissä myytäviin kauhistuksiin; mulla on muuten hyvä tonnikalatäyte-ohjekin). Ja kyllä tämä tahna menisi rieskarullissakin tai jossain ruisnapin päällä tarjoillesssa. Bageleissa...
Niin, sen vielä piti sanomani, että täytteen just se jokin oli omena. Älä siis jätä sitä pois!
Urho6v oli jo ekat ylähuulipaahtikset nauttinut, kun valmistauduin omalle iltapalalleni. Ja Urhon alkoikin tehdä sitten vielä mieli "niitä siinä sellaases konees tehtyjä kerrosleipiä".
No äiti sitten voikkarigrilliä lämmittämään. Niihin sain ujutettua vipat kinkunsiivut ja vähän juustoakin. Edamhan -kirjaimellisesti- venyy myös lämpimiin sandwhicheihin.
Tosi käteviä, mutta uskoa vaativia ovat ne pussit, joissa voi tehdä lämpimiä täytettyjä paahtiksia leivänpaahtimessa! Jotain sen tapaista materiaalia ovat kuin ikileivinpaperikin. Jos vain paahtimen paahtoaukko on riittävän antava, sinne mahtuu kaksi leipäviipaletta, väliin juustoa, vaikka kinkkua, sinappia, koko hoito pussiin ja paahtimeen. Ja sitten sormet ristiin ja puhelin käteen, että jos sittenkin pitää palokunta soittaa. Ei tarvi, tulee hyviä kerrospaahtiksia ja olen tehnyt valmiiksi niitä jääkaappiin koululaisia varten tai evääksi ja töissä paahtanut. Mietin, että pysyisikö tuo bloggaamasi kanatahna siellä kyydissä... Pitänee kokeilla:-)
VastaaPoistat:uusi lukija, pastanjauhajien kautta tänne löytänyt
Tervetuloa vaan!
VastaaPoistaTäytyy sanoa, että never heard moisista pussiista! Mutta periaate ei kuulosta pöllömmältä...
Täytyypä pitää silmät auki kaupassa.
Niitä on ollut sillä osastolla, jossa on foliovuokat, leivinpaperit sun muut sellaiset tykötarpeet. Joku kotimainen valmistaja. Ja ne siis ovat monikertakäyttöisiä, meillä ollut kaksi kappaletta varmaan jo vuoden käytössä eikä näy kulumisen merkkejä.
VastaaPoista