Pages

maanantai 10. toukokuuta 2010

Sisäinen sokerileipuri


Äitienpäivän kunniaksi oli mahdollisuus päästää taas sisäinen sokerileipuri valloilleen. Syytän kaikkia ihania kakkublogeja siitä, että tälläinen harvakseltaankin leipuri alkaa himiöidä kakkuunsa jos jonkinlaista koristusta. Ennen sentään riitti mansikat (kesällä pakastettiin oikein erikseen yksittäin parhaimmat mansikat talven kakkuja varten), tai jos oikein taiteelliseksi heittäytyi, niin saattoipa kerman pinnalle asetella persikanlohkoja kukkasten muotoon.

Eli oikein nöyränä näpertelin Bake&Party- liikkeestä ostamiini silikonimuotteihin tuollaisia auringonkukka/päivänkakkara tyyppisiä kukkia sokerimassasta. Ja olin itse hirveän tyytyväinen. Olin jo 3x vieraillut kyseisessä liikkeessä, mutta en koskaan ostanut mitään, kun en tiennyt oikein mihinkä mitäkin käytetään. Pari viikkoa sitten liikkeessä pidettiin lyhyt esittelytuokio ja nyt maltan tuskin odottaa, koska pääsen tekemään liljoja tms.

Prinsessankakusta meillä on aina tykätty. Se oli valintamme niin hääkakuiksemme kuin ristiäisjuhliin. En tiedä kuinka teillä tehdään nämä kakut, mutta minä käytän ainakin seuraavanlaista oikotietä, jonka nyt jaan kanssanne.

Ja kakuntekoon

Itse kakusta ja täytteestä tyydyn sanomaan, että tein nyt tosi pienen 3 munan kakun 20cm vuossa. Sokerikakkupohjani teen aina periaatteella kaikkia aineita yhtä paljon. Ensin päätän kananmunien lukumäärään ja sitten otan 2 samanlaista lasia, johon toiseen särjen munat ja viereiseen lasiin sitten yhtä paljon sokeria. Nämä vatkaan vaahdoksi. Vaahto on valmista kun pystyt piirtämään pintaan  taikinaa valuttamalla kahdeksikon.

Sen jälkeen sama määrä vehnäjauhoja, nyt korvasin puolet perunajauholla. 2tl leivinjauhetta sekoitin jauhoihin ja sitten varovasti siivilän läpi munasokerivaahtoon. Sekoita hyvin


Voideltuun ja jauhotettuun vuokaan, 175 asteisessa uunissa n. 30 min.

Kostutin kakun tällä kertaa päärynämehulla, mikä tahansa mehu käy tai vaikka maito. Silloin kun tehtiin niitä persikkakoristeita kostukkeena oli tietysti vedellä jatkettu persikan liemi!

Täytteeksi vatkasin 2 dl vispikermaa johon sekoitin sellaista sitruunaista kermanvahvennetta - miksikä hitsiksi sitä nyt sanotaan, löytyy kyllä marketistakin- joka tekee kermasta vähän tykympää. Kermaan sekoitin sitten kuningatarmarjapilttipurkin. Tuossa kerman vahventajassa oli jo niin paljon makeutta, että sokeria ei kaivattu vaikka piltti onkin makeuttamatonta.

Ja sitten ne niksit:

Oikeasti kai prinsessakakku kootaan ensin kuten tavallinen kakku ja sitten kakun päälle laitetaan kermavaahtoa tai kiisseliä tai jotain, jonka avulla siitä muotoillaan puolipallo ennen marsipaanin levitystä. Kuulostaa aivan liian hankalalta ja epöonnistumisen riski tuntuu suurelta... tehköön taitavemmat näin. Anna-Liisa-tädiltäni (hän on kyllä itseasiassa tosi taitava!)olen oppinut seuraavan keinon:


Ensin leikkaan jäähtyneen kakun sahalaitaisella veitsellä 3 levyksi. Sitten etsin kaappini kätköistä muovisen tai lasisen tai vaikka keraamisen kulhon, jonka pohja on sopivasti puolipyöreä. Vuoraan kulhon tuorekelmulla. Tähän aloitan nyt rakentamaan kakkua. Pohjalle ensin levy, kuten ylemmässä kuvassa, sitten kostutus, täyte, toinen levy, sama homma, viimeinen levy ja kostutus, muovit kiinni ja vaikka yön yli tekeytymään. Helpointa on jos kakkulevysi ovat samankokoisia kulhon suuaukon kanssa kuten minulla tässä.



Ja tämä viimeinen kuvasarja kertoneekin loput.
Aamulla kumosin kakun tarjoilulautaselle ja poistin muovit.
Kaulin marsipaanin tomusokerilla jauhotetun tuorekelmun päällä ohueksi ympyräksi (no, tai ainakin sinnepäin...).
Tuorekelmun avulla marsipaani on helppo nostaa kakun päälle, sitten se painellaan varovasti ympärille. Lopuksi leikkasin reunat pois.
Olin myös vatkannut 2 dl vispikermaa sen jäykistelyaineen kera ja se oli tarkoitus levittää ohuesti kakun pintaan, koska näin kai kuuluu tehdä. (Marsipaani istuu paremmin?)
Mutta yllätys-yllätys. UNOHDIN!
No onneksi tuo ei tuntunut ainakaan tälläkertaa haittaavan. Sitten vaan edellisyön koristelutuotokset pintaan.
Äitin muuten tekee samalla tyylillä, mutta vähän erilailla, eli hän sanoi että laittaa sen marsipaanin jo tuonne kulhon pohjalle valmiiksi. En muista kyllä tätini näin opettaneen, mutta ehkä olen UNOHTANUT!

Kakku pääsi äitienpäivämenuumme jälkiruoaksi kahvin kera. Urho5v ja Elli-serkku 2v söivät onnessaan kakun koristeet. Näinhän sen kuuluukin mennä. Olivat sitäpaitsi takuulla upean ulkonäkönsä ( :D) lisäksi makoisampia kuin ne "pahviruusut" joita itse lapsena aina kakuista himoitsin ja jotka jämähtivät lopulta ikävästi aina kitalakeen.

1 kommentti: