Kevään keltaista bataattikeittoa pinaatilla höystettynä

 

Tuoksuu vienosti kookosmaidolta, vaikea erottaa tuleeko keiton samettimaisen pehmeyden pohjalta nouseva makeus itse bataatista vai siihen sekoittuneesta kookosmaidosta. Muut mausteet täydentävät taustalla, vain korianteri nousee tapansa mukaan välillä pieneen sooloiluun, mutta suostuu kuitenkin tanssahtelemaan sivustalla peittämättä herkempiä makuja.

 

Vanhempani ovat meillä keittiöremonttia paossa, samalla siirtyi jääkaappiin erinäisiä aineksia, joista olisi keksittävä jotakin ateriaksi. Kun äitini mainitsi tuoneensa 2 bataattia, muistui heti mieleen, että ystäväiseni Virpi kehui vuodenvaihteen tienoilla moneen otteeseen (moneen otteeseen) tekemäänsä bataattikeittoa. Siihen hätään en saanut Virpiä langan päähän (ajatelkaa mikä katoava sanonta "langan päähän"! Meidän lapsemme eivät enää ehkä tule ymmärtämään parren alkuperää, samoin kuin "vedetään vessa", kun sitä nykyään on jo aika kauan painettu...), mutta muistelin, että kookosmaitoa ja chiliä keittoon tuli ainakin.  Äsken sitten vielä googlailin ja näitä bataattikeiton ohjeitahan oli runsaasti monenmoisia. Tämän omani siis tein tällä kertaa reseptittä, mielessä kuitenkin ystäväni kertoma, kokemukseni sosekeitoista sekä kookosmaidon innoittamana ehkä pieni orientaali twist ja loput oli sitten silkkaa puhdasta sattumaa, kuten se, että tuoretta chiliä ei meillä ollut ja kuinka se pinaatti sinne keittoon päätyi.

Ja oikeasti. Sosekeitot EIVÄT ole työläitä.

 

Bataattikeitto pinaatilla höystettynä

• 1 rkl voita
• 2 suurta bataattia kuorittuna ja kuutioituna
• 1 sipuli, hienonnettuna
• 1 tl inkivääritahnaa
• 2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
• vettä tarvittava määrä
• 1 tölkki kookosmaitoa
• 4 pakastepinaattikuutiota
• kasvisliemikuutio
• valkopippuria
• chilijauhetta
• reilusti tuoretta korianteria hienonnettuna

 Freesasin hetken pinnoitetussa kattilassa sipulia, valkosipulia ja inkivääritahnaa. Lisäsin mukaan bataatit, paahdin niitäkin hetken ja sitten kaadoin vedenkeittimestä kiehuvaa vettä niin, että kasvikset juuri ja juuri peittyivät.

 

Keitin bataatit kypsiksi. Aika riippuu tietenkin lohkojen koosta. Lisäsin hiukan vettä, koska se oli aika vähissä, sekä kookosmaitotölkin. Sitten hurautin sen sauvasekoittimella tasaiseksi.

 

Lisäsin kasvisliemikuution ja kuumensin keiton uudelleen kuumaksi. Tässä vaiheessa lisäsin keittoon kuumaa vettä, kunnes se oli haluamani paksuista. Maustoin keiton aika varovaisesti chilillä ja valkopippurilla. Sitten lisäsin pinaattikuutiot keittoon sulamaan. Ennen tarjoilua lisäsin suuren kourallisen korianterisilppua. Keitto nautittiin pahdettujen ruispalojen kera.

 

Niin siitä pinaatista. En uskaltanut luottaa, että Urho 5v lämpiäisi keitolle (kuten ei yleensä muillekaan ruuilleni...) joten päädyin valmistamaan ohessa poijalleni nopeasti pakastamastani  jauheliha/porkkana sekoituksesta kastikkeen ja sille pakastemuusia purkista. Muusi oli pinaattimuusia ja en halunnut antaa syytä muusinvieroksuntaan vihreiden pilkkujen takia, joten päädyin poistamaan purkissa olleet 4 pinaattibrikettiä perunakrikettien joukosta. Ja koska yritämme olla taloudellisia, lensivät ne hups vaan keittoon. Maussa en niitä niin huomannut, mutta eikös se ole melko terveellistä?

 

Keitto oli TOOSI hyvää. Aikuisseurassa vähän enempi sitä tuoretta chiliä ja vaikka alkuruuaksi paahdettujen ruisleipätikkujen kanssa.

 

Vielä täytyy ylistää tuota lemppariani korianteria tässäkin ja olla onnellinen, että sen kasvatus avomaalla on todella helppoa. Jos kuka tätä ei tiennyt, niin terveisiä vaan, yrtti joka onnistuu varmasti ja lisäksi vielä kasvaa nopeasti. Koko kesä nautitaan.

 

Urho ei suostunut maistamaan keittoa. 

Eikä jauhelihasoosia eikä muusia, söi vaan kurkut ja tomaatit lautaselta.

Kyllä on omena kauas puusta pudonnut!