Hyviä vappu(munkke)ja kaikille!

Viime viikolla tarttui Bake&Party-liikkeestä mukaan ylläoleva härveli. Ja sehän on: Donut maker elikkä munkkiautomaatti!
Ja mikä sen parempi aika testaukselle kuin munkkien kulta-aika vappu. Laite on 5dl vetoinen, mutta mukana oleva taikinaresepti ei täyttänyt kyllä kuin puoli pönikkää.

Donitsit

• 2 munaa
• 1/2 dl sokeria
• 1/4 tl suolaa
• 2rkl sulatettua voita tai öljyä
• 3 3/4 dl vehnäjauhoja
• 4 tl leivinjauhetta
• n, 1dl maitoa (laitoin ainakin 2)

Vatkaa hiukan munia, lisää sokeri, suola ja öljy. Sekoita jauhot keskenään ja lisää maidon kanssa taikinaan. Täytä munkkimasiina taikinalla ja vapauta painiketta apuna käyttäen  munkkirenkaita kuumaan öljyyn.

Paista kuumassa öljyssä kauniin ruskeiksi. Nosta reikäkauhalla talouspaperin päälle hieman valumaan. Kieritä kaneli-sokeriseoksessa. Nauti tuoreena.

Plussat ja miinukset

+ värkki tosiaan toimi!

+ taikina helppo ja nopea, koko homma ohi alle tunnissa

+ munkit kauniin näköisiä, keveitä ja hyvin kohonneita (no hei, 4 tl leivinjauhetta!!!)

mutta

- henkilökohtaisena miinuksena se, että en voi oikeasti sietää ns. donitseja tai tuollaisia kakkutaikinamaisia munkkeja, vaan tykkään hiivalla kohotetusta pullataikinasta tehdystä rinkulasta. Ja nämä olivat siis just noita kakkujuttuja, sinänsä kyllä hyvän makuisia.

Elikkä seuraavan kerran teen perinteisen pullataikinan erittäin löysänä ja kokeilen toimiiko donitsi-apuri sen kanssa. Jos toimii, niin niistä tulee varmaan todella keveitä löysästä taikinasta, siis herkullisia.

Mutta joka Arnoldsilla valitsee niitä pikkuisia cakedonitseja tykkää myös näistä!

Hyvää Vappua kaikille!

Kanan eväät ja pekonin paistovinkki

Viime lauantain grillatuille kananpuolikkaille oli tietysti keksittävä jotain kaveriksi lautaselle. Paistoin kaupan puolivalmiit ciabattat lämpimäisiksi pöytään ja valmistin kahta "salaattia". Sumisalaatti ja perunasalaatti sopinevat ajankohtaisesti vaikka vapun piknikille, joten ei kun reseptiä.

Kuukausi sitten iskin siis silmäni  Sillä Sipuli blogissa esiteltyyn sumisalaattiin. En ollut moisesta ikinä kuullutkaan. Kaunis väri, itämaissuuntautuneisuus ja se yksinkertainen tosiasia, että tämä oli jotakin täysin uutta, sai minut päättämäään tehdä tätä ensi tilassa. Sitä paitsi meillä syödään aivan liian vähän rehuja/ kasviksia (koska ne eivät sisällä herkkumakuja voita ja suolaa? : )...) Joten joskus on pakko ihan päättää yrittää keventää.

Tällä kertaa toteutin reseptin tipitarkasti Sillä sipulin ohjeen mukaan, joka meni siis näin:

Sumisalaatti

• 
  
  noin kilo punakaalia
• 
  
  2 porkkanaa 
• 
  
  pari kourallista sipulinvarsia pakkasesta (tai 4 kevätsipulia) 
• 
  
  ½ dl seesaminsiemeniä
• 
  
  (4 rkl mantelilastuja) 
• 
  
  1-3 pkt pikanuudeleita

Kastike

• 4 rkl riisiviinietikkaa
• 2 rkl sokeria
• 1 tl merisuolaa 
• 1 dl (oliivi-tai) rypsiöljyä 
• ripaus mustapippuria
• suolankukkia ripoteltuna salaattiin

 Aineiden osalta minulla oli punakaalia ehkä hiukan vähemmän, seesaminsiemeniä hulahti ehkä enemmän eli n. desi ja pikanuudelilevykkeitä oli se 3(siis nämä ovat sellaisia maustamattomia).

Valmista kastike kuumentamalla pienessä kattilassa riisiviinietikka, sokeri ja suola, kunnes ovat sulautuneet yhteen. Jäähdytä ja lisää lopuksi tähän siirappimaiseen kastikkeen joukkoon öljy.

Suikaloi kaali ohueksi. Raasta kuoritut porkkanat. Silppua kevätsipulit/varret.

Yhdistä vihannekset ja kastike. Tämän voit tehdä jo edellisenä päivänä jotta kaali pääsee oikein maustumaan.

Paahda sesaminsiemenet kuivalla pannulla koko ajan sekoittaen.

Nuiji nuudelilaatat pussissaan esimerkiksi kaulimella pätkämurskaksi. Tässä kohtaa saat hyvin purettua kaiken viikon aikana kertyneet agression. Nuudelit ottavat  sen  vastaan ilman syvempiä psyykkisiä vaurioita, toisin kuin puoliso ja lapset.

Lisää keittämätön nuudelimurska ja siemenet salaattiin. Hyvää tuli!

Jos edellisessä noudatettiin ohjetta kirjaimellisesti, toinen salaatti olikin tuttua ja turvallista ominta tyyliäni, eli mitäs kaapista löytyy. On hienoa tehdä uusia ruokia turvallisesti reseptin kera, mutta koska elämänfilosofiani kallistuu enemmän tuonne eihuoltahuomisesta -puolelle, heijastuu se usein myös ruuanlaittopuolelle. Myönnän, että saatan suunnitella päässäni päiväkausia vieraille tarjottavia tai jotakin juhla-menyytä, mutta se, että hakisin reseptit käsiini ja kirjoittaisin kauppalistan etukäteen jää usein tekemättä. Siinä sitä sitten ostetaan jotain ja sitten siitä tehdään jotain.

Ensiksi meinasin tehdä vaan uunilohkoperunoita (nam, niissähän on rasvaa ja suolaa...) mut *gulps*, kaapissani olikin vain 5 perunaa. Kun syöjiä oli 5 aikuista ja kaksi lasta, en halunnut lähteä sille linjalle, että olisin ruokailun alussa ilmoittanut, että kullekin on sitten vain korkeintaan 4 lohkoa perunaa, niin jotain muuta oli kehitettävä. Eli perunat kiehumaan ja perunasalaatin tekoon. Kunpa muistaisin nyt kaiken mitä sieltä kaapista sitten löytyi...

Perunasalaatti Nannan tapaan

(eli mitä kaapista löytyy)

5 perunaa, kuorittuna, keitettynä ja reilusti lohkottuna

2 kananmunaa, keitettynä ja lohkottuna

1 pkt pekonia, mikrossa kts. alempaa, paloiteltuna

1 punasipuli suikaleina

1dl mustia oliiveja

1dl valkosipulinversoja (ne ovat nuo pavun näköiset, ruokalahjaksi saatu ystättäreltäni Virpiltä, lasipurkki)

reilusti hienonnettua persiljaa

Voi halavattu. Tämä on nyt sitten muokkaus jälkikäteen. Jäi kuin jäikin 1 aines pois. Katselin äsken tuota ensimmäistä kuvaa ja kästin, että laitoinhan minä sinne salaattiin purkillisen papujakin.Kyseessä olis joku Organic mix tölkki eli, kidney, pinto ja valkosisia papuja suolavedessä. Kuinkas saatoin unohtaa?

 Sekoita kaikki ainekset yhteen.

Kastike

1dl oliiviöljyä

2rkl sinappia

2rkl viinietikkaa

ripaus sokeria.

ravista kaikki kastikkeen aineet yhteen ja sekoita salaattiin. Tarkista maku ja rouhi tarvittaessa pintaan mustapippuria ja suolaa.

Pekoni mikrossa

Tämä on sitä ameriikkaa taas tämä pekonin valmistus. Sääli kun en hoksannut ottaa selventäviä kuvia asiasta, mutta yritetään (tuhansilla) sanoilla.

Miksi? Koska pekonin valmistus näin on kärytöntä, ja vähärasvaisempaa  eikä vaadi seisomista pannun ääressä.

Miten? Ota suuri lautanen ja laita sen pohjalla 2 arkkia talouspaperia päällekkäin. Levitä pekonit vierekkäin paperille, laita päälle uusi kerros paperia ja loput pekonit sen päälle. Lopuksi vielä yksi paperi. Laita mikro päälle, ensiksi ehkä 5 min, käy sitten kurkistamassa ja lisää aikaa tarpeen mukaan, nyt ehkä muutama minuutti kerrallaan. Tehoista ja pekonimäärästä riippuen aikaa kuluu aina 12 minuuttiin asti (mulla on paketille 7 minsaa aika hyvä).

Irrota talouspaperit pekoneista ja nauti/käytä pekonit kuten haluat. Kyllä, pekonit ovat erittäin rapeita. Kyllä ne ovat ruskettuneet. Kyllä, ne ovat hiukan keveämpiä koska ylim. rasva on imeytynyt talouspaperiin. Keittiö on ihanan kärytön ja yksi pannu vähemmän pestävänä.

Kyllä, nämä olivat oikein hyviä lisukkeita kanalle. Hyvällä ruokahalulla syötiin ja lisäannoskauhalla käytiin useamman kerran.

Grillikauden avaus

 Näin aikaisessa en ole kyllä ikinä ollut. Mutta tulipa nyt launtaina 4 asteen koleassa säässä avattua grillikausi. Urho5v. olisi halunnut myös syödä ulkona, mutta sille laitoin kyllä stopin.

En kuulu niihin, jotka harrastavat extreme grillailua talvisaikaan vaan miellän grillauksen kuuluvan aika lailla kesä ja kärpäset -genreen. Tästä aikaisesta hairahduksestani syytän alkanutta bloggailuani ja sen myötä tiiviimpää muidenkin blogien seurantaa. Sillä kun minä paistelin maksapihvejä viikko sitten esiteltiin Siskot kokkaa - blogissa uskomattoman herkullisen näköistä kokonaisena grillattua kanaa.

Kokonaista kanaa olen uskaltanut grillata vain muutaman kerran toissa kesänä kun Glorian ruoka ja viini lehdessä muistaakseni oli  se grilliresepti jossa kanan pyllyyn tungettiin kokonainen oluttökki (meillä Urho silloin 3v. risti sen kyllä kaljapurkkiin tungetuksi kanaksi...). Kana onnistui silloin hyvin ja tuolloin vasta tajusin epäsuoralla lämmöllä grillaamisen mahdollisuudet. Sitä ennen kun tuntui että uskalsin grillata ainoastaan ruokia, jotka vaativat vain muutaman minuutun paistoajan.

Oma toteutukseni Siskot kokkaa- kanasta meni siis näin: hain kaupasta 2 Kariniemen  kokonaista marinoitua uunibroileria. Aioin kyllä valmistaa niille oman marinadin, mutta olin perjantai-iltana niin väsynyt dramaattiselta ratsastustunnilta tultuani, että se jäi. Launtaina otin kanat sitten huoneenlämpöön ja päätin halkaista ne kahtia, kuten olin nähnyt Nigellan tekevän jossain ohjelmassaan. Ronskisti kiinni kanasta ja puolita se vahvoilla keittiösaksilla leikkaamalla 2 identtiseen osaan. Selkärangan puolelta voit leikata selkärangan vierestä ja sitten uudelleen toiselta puolelta selkärankaa, jolloin olet irroittanut sen siis kokonaan. Roskiin meni.

Olin ajatellut sivellä toisen kanan pinnan esikuvani käyttämällä chutneyllä johon tuli siis

• 2 rkl mangochutneytä 
• 2 rkl sitruunachutneytä 
• 2 rkl soijaa 
• n. 3 rkl öljyä (esim. rypsiöljy)

mutta kaupasta en löytänyt sitruunachutneytä, joten korvasin sen puristamalla mukaan puolikkaan sitruunan.
Toisen kanan sivelin laiskana tyttönä kaupasta ostetulla valmiilla BBQ Glace - SUIHKEELLA (joo, oli helppo käyttöinen).

Tässä likat matkalla grilliin.

Laitoin siis kananpuolikkaat nahkapuoli ylöspäin 2:lle foliogrillialustalle välttääkseni grillin sotkeentumista ja mahdollisia glazesta johtuvia liekinleimahduksia. Olin esilämmittänyt kaasugrillin, asetin kanat keskelle grilliä ja suljin keskimmäiset polttimot jättäen vain 2 ulointa päälle ja suljin kannen. Tästä on kyse kun puhutaan epäsuoralla lämmöllä grillaamisesta. Voitelin ja suihkutin kanoja n. 10-15 min. välein. Niitä ei siis tarvitse käännellä.

Täytyy myöntää, että haju oli huumaavaan ihana! (huom.  Pohjanmaalla puhutaan aina hajusta, hyvästä tai huonosta... tuoksu kuulostaa hienostelulta) Ei ne minuuttipihvit ihan tältä haise!

No niitä tuli grillattua melkein tunti ja vartti, mutta glazen ansiosta kanat olivat pysyneet mehevinä ja olivat joka puolelta hyvin kypsyneitä. Edes siivet eivät olleet kuivia.

Siitäpä sai sitten valita tummaa tai vaaleaa, kukin makunsa mukaan. Paloittelin kananpuolikkaat vielä 3 osaan; koipireisi ja rintaosa kahtia, jotta pystyi sitten maistamaan molempia laatuja.
Ja voiton vei -rummunpäristystä-  mangochutney marinadi! Tuo mustan kanan glaze, vaikkakin herkullisen näköistä, oli niin suolaista, että nahka jäi syömättä. Itse lihaan sekin oli kyllä jättänyt mukavan savunmaun.

Eli hienosti onnistuupi grillissä myös kookkaammat palat. Olihan lautasella vielä muutakin, mutta ehkä siitä enemmän ensi kerralla.

Ei muuta kun grillit kuumiksi!

Pastamaisempi juttu

 

 

Televisionkatselu on nykyään tosi minimissä. Ei edes ruoka- ja sisustusohjelmia ehdi katsoa. Toisinaan TV on auki oikeaan aikaan ja pääsen nauttimaan jostakin kiinnostavasta ohjelmasta (koska oikeasti en kyllä tiedä enää milloin mitäkin tulee). Rachael Rayn kokkausta jäin katsomaan jaksoksi alkuvuodesta ja mieleeni jäi muhimaan mielenkiintoinen kreikkalainen gulassi. Ruokaan lisätty kaneli jäi kiehtomaan. Mistä tuo nimi ruualle tulee, ei jummarra, mutta hyvältä kuulosti. Siis kreikkalaisuuden vielä ymmärrän kun käytetään mm. fetaa, munakoisoa ja pinaattia...mutta gulassiko tulee tomaattimurskasta ja lihasta (joka on vielä jauhettua)?

 

Nyt sitten muistin reseptin ja etsin sen netistä ruuanlaittotarkoituksessa. Katsoin tarvittavia aineita. Ja ei oota riitti; munakoiso, kalamata-oliivit, sitruuna, sekä orzo-pasta. Ja mitähän se on? Näytti ohjelmassa sellaiselta jättiriisin malliselta, mutta en ole koskaan siihen törmännyt missään. No ehkä täytyy vähäsen  soveltaa.

 

Nimenkin voi varmaan jo muuttaa.Tällä mentiin:

 

Fusillia ja kreikkalainen ragu (toivottavasti bolognalaiset eivät käänny haudoissaan)

 

• 2 rkl oliiviöljyä
• 400g jauhelihaa
• 1 iso sipuli hienonnettuna
• 3 valkosipulin kynttä raastettuna tai puristettuna
• 1 tl oreganoa tai 2 tuoretta oksaa
• 2 hyppysellistä kanelia (mun oli aika isoja)
• mustaa pippuria
• Iso paprika reiluina lohkoina
• 200g latva-artisokkaa (omani oli pakaste, on myös tölkissä)
• 500g tomaattimurskaa
• lasi valkoviiniäviiniä
• kasvisliemikuutio
• 150g kuivaksi puristettua sulatettua pakastepinaattia
•  desin verran murennettua fetajuustoa
• persiljaa (unohdin)

Sopiva määrä keitettyä kierremakaronia tai muuta pastaa.

Ruskista jauheliha ja mausta mustapippurilla, kanelilla ja oreganolla.
Lisää sipuli, valkosipuli, paprika, latva-artisokka, tomaattimurska, viini ja liemikuutio.

Tässä vaiheessa laita pasta kiehuvaan veteen. 

Anna hautua 10 minuuttia. Sekoita joukkoon pasta  ja ripottele päälle fetamurut ja persilja.

Tarjoile.

Oli maittavaa, vähän erilaista, kaneli toi kuin toikin oman kivan säväyksen, sekä makuna, että tuoksuna.
Helppoahan tämä oli tehdä myös, vaikka ainesluettelo näyttääkin pitkältä. Mutta fiilispohjalta pataan vaan kun heitteli tavaraa, ei tuntunut ainakaan työläältä.

Rouva Rey oli tähän valmistanut vielä sitruunasta, oliivista ja persiljasta lautaselle annoksen päälle ripoteltavan gremolatan. Mun mielestä tässä nyt oli kyllä makuja tarpeeksi, joten en sitä tehnyt. Ja kun ei ollut niitä aineitakaan. Teen sitä kyllä varmasti joskus, mutta en ehkä tähän ruokaan kaipaa enää enempää.
Kokeilkaapa välillä jotain tämän tyylistä! Kanelia ja fetaa, ja siinä välissä vähän kaikkea!

Säilykehirvenlihakeitto ja ankkastukin pääteasema

Kuinkas se radiomainos nyt menikään? "Kokataanko teillä avaamalla säilykepurkki vai valmistamalla Burgundin pataa?"  Ainakin tänään meni tuonne ykkösvaihtoehdon puolelle, sillä kaappi oli melko tyhjä, kauppaan ei oikein keriinnyt, nälkäkin oli ja sitäpaisi Iso-hoo oli himoinnut vanhemmiltani viime viikolla saamastani hirvenlihasäilykkeestä tehtyä nötköttisoppaa siitä lähtien kun sai tietää mitä tuo etiketitön säilykepurkki sisälsi.

Eli sitä sitten. Hirvenlihasäilykettähän voi pistellä ihan sellaisenaan ruisleivän tai vaikka näkkileivän päällä. Lasi piimää siihen päälle ja tulee niin juureva olo että!
Säilyke on siis samantyyppistä sikanautapurkin kanssa, huomattavasti vähärasvaisempaa vain. Myös maku on yllättävänkin mieto. Ja vaikka purkissa, niin lienee ihan lähiruokaa parhaimmillaan. Luulen, että tämäkin hirvi juoksenteli vielä vuosi sitten pitkin Kortesjärven mettiä.

Koska päivällisen teemana oli myös 'nopeastiruokaaheti', kaivoin pakastimesta salaisen aseeni, tuon arki-iltojen moninkertaisen pelastajan, peruna- keittovihannespussin. Pakko hehkuttaa kyseistä tuotetta, sillä se on todella hyvä. Kasvikset ovat reiluina paloina ja niissä on myös makua. Lisäät vain veden, lihaliemikuution ja keittosi lisukkeen; jauhelihaa, nakkia, makkaraa, kanaa, seitä, savulohikuutioita, lihaa, mitä teillä nyt sitten perunapohjaiseen keittoon ikinä pannaankin. Vaikka sitä nötköttiä. Maistuu oikein kotoisalta, on aivan ehdoton lapsiperheessä, meilläkin menee varmaan kerran viikossa jossain muodossa. Pussin hinta lienee n. 1, 80 ettei siinä perunankuorimisella paljon tuntipalkoille pääse. Ja sitten voi tietysti alkaa variomaan myös lientä; tomaattimurskaa, tuorejuustoa, kermaa, kookosmaitoa... ideoita otetaan vastaan.

Säilykehirvenlihakeitto

• 1 l vettä
• 1 säilykehirvenlihapurkki (tästä keitto on saanut omaperäisen nimensä...)
• 1 pss peruna+ keittovihanneksia (pakaste)
• 2 lihaliemikuutiota
• persiljaa tai korianteria

Kiehauta vesi vedenkeittimellä saadaksesi nopeasti kiehuvaa vettä. Kumoa kattilaan kiehuvan veden joukkoon pakastepussin sisältö ja viipaloitu tai lusikalla kaivetut hirvenlihasattumat. Lisää myös lihaliemikuutiot. Anna porista n. 15 min tai kunnes perunat kypsiä. Tarkista maku ja viimeistele persiljalla tai tässä tapauksessa korianterilla, se oli ainoa 'twist', jonka tähän annokseen keksin toteuttaa. No, sanontahan kuuluu. "säilykehirvenlihakeitto säilykehirvenlihakeittona..." (jössös, että mä rakastan tuata sanahirviötä).

Soppa maistui koko väelle paahdettujen ruisleipien kera. Mukana oli myös pitkältä Aasian turneelta palannut Isosisko (Urhon). Tätä harvinaista perhekokoontumista juhlistaakseni huomasin pöydällä viime viikkoisen ankkastukinpuolikkaan joka suorastaan huuti muuntumista köyhiksi ritareiksi. Meilläpäin se tapahtuu todella simppelisti. Pullasiivut kastellaan molemmin puolin maidossa ja paistetaan kauniin väriseksi voissa pannulla. Siinä se. Osa nautti niistä tähän tapaan:

 Todelliset nautiskelijat eivät toisaalta hautaa ritarillista ankkastukkia lisukkeisiin, vaan vain korostavat sen makua ripauksella sokeria...

*ankkastukki= eteläpohjalainen murreilmaisu pullapitkosta

Pekoniset maksapihvit

Liian harvoin tulee laitettua maksaa vaikka se on herkullista ja edullista ruokaa kaikissa muissa muodoissaan paitsi maksalaatikkona. Ja sekin on kyllä edullista. Jokunen aika sitten tuli pitkästä aikaa laitettua jauhemaksapihvejä, kun netissä tuli ohje vastaan. Tarkemmin ottaen Pekoniset maksapihvit -ohje (ruokala/Matleena Lahti).

Hyviähän niistä tuli tälläkin kertaa. Eikä kylläkään palaneita, vaikka tuossa kuvassa paistopinta näyttääkin uhkaavan mustalta. Täytyy kyllä sanoa, että paistolämpötilaa saa hetken hakea, pihvit ottavat värin todella nopeasti.

Pikkuisen mukailin alkuperäistä reseptiä, eli raastoin sinne porkkanaa mukaan myös ja tuoretta meiramia ei ollut, enkä sitten muistanut laittaa kuivattuakaan. Mutta tässä ohje porkkanan kera.

Pekoniset maksapihvit
4:lle


1 sipuli hienonnettuna
1 rkl voita
400 g jauhettua naudan maksaa
2 dl perunaa raastettuna (esim. Rosamunda)
2dl porkkanaa
100 g pekonia silputtuna
1 muna
2 rkl korppujauhoja
1,5 tl suolaa
1 rkl siirappia
0,5 tl mustapippuria
voita paistamiseen
tuoretta meiramia
puolukoita


Kuullota sipuli voissa pehmeäksi. Sekoita maksaan jäähtynyt sipulisilppu sekä muut ainekset. Anna mureketaikinan tekeytyä jääkaapissa reilusti ennen paistamista. Annostele taikinasta pihvejä suoraan paistinpannulle ja paista ne voissa kypsiksi.

Meillä pihvit nautittiin siis perunamuusin ja puolukkahillon kera
Lisäksi suikaloin 3 isoa sipulia, kuullotin niitä pannulla voissa, maustoin balsamicolla ja annoin hautua pehmeiksi. Maku vielä kohdalleen ripauksella suolaa ja sokeria.

Siinä se. Aika vaivatonta arkisapuskaa. Ylimääräiset pihvit voit pakastaa, niin seuravalla kertaa suoriudut vieläkin nopeammin ruuanlaitosta. Tai nauti iltapalaksi kylmänä ruisleivän päällä. Tai syötä rotweilerillesi, mutta sitähän MINä en tehnyt, vaan annoin loput äidille ja isälle.

Urho 5v. tykkää maksalaatikosta. Koska isikin tykkää.

Äiteen salaanen herkkuhetki

Kotona työskentelemisessä on se hyvä puoli, että voi syödä koska haluaa ja mitä haluaa. Tai no, mitä kaapista löytyy. Useimmiten se on tietenkin edellisten päivien tähteitä tai sitten voileipää. Tällä viikolla kuitenkin kevätti niin hirmuisesti, että teki mieli myös vähän herkutella keväisesti. Varsinaista reseptiä tässä ei tule, mutta ehkä ideaa kuinka  voi hemmotella itseään ihan samassa ajassa kuin jos tekisit pari voileipää.

Ja mikäs sen keväisempää kuin parsa ja alkanut parsakausi joka oli ensimmäisen herkkulounaani innoittajana. Voisipa tuo otsikko olla myös "Parempia parsoja odotellassa", sillä mikä idea on parsakaudessa kun myytävänä olleet parsat ovat Perusta? No, ne menivät kuitenkin täydestä minulle, olivatpa suorastaan herkullisia, joten voin vain kuvitella mitä tuoreemmat lähiversiot (vaikka edes Euroopasta) olisivat olleet.

Vihreän parsan valmistus on nopeaa, niitä ei tarvitse kuoria, leikkaat vain puumaisen kantaosan pois. Sitten keität ne napakoiksi vähäisessä vedessä n.5+min. Parsat söin kylmäsavulohen ja valmispussista mikrottamani Hollandaise-kastikkeen kera (jossa oli vanha parasta ennen merkintä...). Ei ehkä aivan kaikkien taiteen sääntöjen mukaista, mutta kyllä se silti oli HERKULLISTA! Tuo yhdistelmä toimii!

Herkkuhetki numero 2 sai alkunsa Siskot kokkaa -blogin kukkakaalireseptistä. Ihmettelin, etten ole ikinä tajunnut valmistaa kukkakaalia noin yksinkertaisen viettelevästi. Kyseessä ovat siis paahdetut kukkakaalet parmesanilla. En toista nyt tuoretta reseptiä tässä, pääsette sen itse linkistä katsomaan.

Kukkakaalikeitto on nam. Kuorruttu kukkakaali on nam. Raaka on nam ja sitten mulla on yksi hyvä  kylmä lisäkeresepti (kukkakaalta, jugurttia, sinihomejuustoa...) joka on tosi nam. Intialaisessa kukkakaali on aina nam... Mutta voi poijjaat tämä oli NAM! Parmessanin raastoin  päälle vasta paistamisen jälkeen, sekoitin ja sinne sekin suli. Valkosipuli, sitruuna, valkoviinietikka ja oliiviöljy suolan ja mustapippurin kera suhteellisen pitkältä kuulostavan paistoajan (0,5h) kanssa kuumassa uunissa oli joku maaginen yhdistelmä... Tehkää hyvät ihmiset, sopii lisäkkeeksikin vaikka mille, minä kyllä vetelin sen uunivuosta haarukalla siltä seisomalta.

Punajuurihummus

Blogistianiassa matkatessani törmäsin  Simply Recipes -blogiin ja nappasin heti mukaani Beet Hummus - eli punajuurihummus ohjeen. Äsken googlailin vastaavia reseptejä vähän muualtakin ja huomasin, että tämä ensimmäisenä löytämäni resepti olikin  erilainen kuin suurin osa muista samalla nimellä kulkevista. Eli tässä versiossa on vain punajuuria ja tahinia, ei lainkaan kikherneitä, joita siis on perushummuksessa ja näissä muissa resepteissä oli siis sekä kikherneitä, punajuurta että tahinia. Ensi kerralla täytynee kokeilla tuota versiota jo vertailun vuoksi. Olisiko tälle sitten osuvampi nimi punajuuritahini?

Lopputulos oli jumalaisen väristä, hienon makuista tahnaa joka sopii mielestäni vaikka liharuuan lisäkkeeksikin sen lisäksi, että se on sellaisenaan ihanaa dippailtavaa vaikka pitaleivän kanssa.

Helppoa dippiversiota varten kokeileppa leikata ihan kaupasta ostamasi pitaleivät 6:ksi kolmioksi, levitä ne uunipellille, suihkuta päälle ohuelti oliiviöljyä ja lopuksi ripottele jotakin karkeaa sormisuolaa hiukan pitojen pinnalla. 230 uuniin hetkeksi ja sitten lusikoimaan tahinia kolmioilla. Dippailtavaksi sopii myös kurkku-ja selleritangot amerikkalaishenkisesti.

Punajuurihummus

• 
  
  4 keskikokoista punajurta, puhdistettuna, keitettynä, kuorittuna ja kuutioituna
• 
  
  2 rkl tahini sesamtahnaa, jota nykyään löytyy varmaankin kaikkien kauppojen eksotiikkahyllyltä
• 
  
  1/2 sitruunaa puristettuna, ainakin (5rkl?)
• 
  
  1 terhakka valkosipulinkynsi, hienonnettuna
• 
  
  1rkl jauhettua kuminaa
• 
  
  1sitruunan kuori raastettuna
• 
  
  Reilu ripaus suolaa
• 
  
  mustapippuria myllystä maun mukaan

Laita kaikki ainekset monitoimikoneeseen ja pyöritä seos tasaiseksi. Maista ja justeeraa vielä mausteet kohdalleen jos tarvetta.

Tahna säilyy jääkaapissa n. 3vrk, mutta sen voi myös pakastaa!

Reseptistä tulee n. 5dl.

Huom! Ei kannata tarjoilla olohuoneen valkoisen maton päällä olevalta sohvapöydältä....

Pääsiäispyhien päätösmeny

Pääsiäispyhien lähestyessä loppuaan, oli aika vielä yhdelle kokkausrupeamalle. Vieraaksi saimme molempien vanhemmat, mistä syystä ateria sai kiitettävästi positiivista palautetta, lienevätkö sitten vain kannustusmielessä

lapsiaan kehuneet...

3 päivän lampaanlihansyönnin jälkeen vain yksi asia oli varma; en laita lammasta. Ja siitä se idea sitten lähti!

Hedelmäinen katkarapucoctail

Pestolla kuorrutettu uunilohi

Vuohenjuusto-pekoni risotto

Paistettua fenkolia, voita ja valkoviiniä

Rahka-juustomaljat

Ettei tästä postauksesta tulisi liian pitkä, tyydyn osassa resepteissä ylimalkaisuuteen. Myös siksi, että ne valmistettiin ehkä hiukan, no jos tätä laittais -periaatteella. Fenkoli-lisäke ja jälkiruoka ansainnevat kunnon reseptiikan. Ohjeet siis kuudelle.

Hedelmäinen katkarapucoctail

noin desi seuraavia ainesosia pikottuna tai puolitettuna:

• 
  
  kurkku
• 
  
  miniluumutomaatit
• 
  
  päärynä
• 
  
  viinirypäle
• 
  
  surimisuikale
• 
  
  jäävuorisalaattia ja rucolaa

Kaikki aineet sekaisin kulhossa, mukaan

• 
  
  seafood rub seasonilla (perhaps not such a good idea...) maustettu kermaviilipurkki

asettelin ruuan coctailtyyppisin maljoihin ja laitoin jokaisen päälle 3kpl

• 
  
  jättikatkaravunpyrstöjä

Ja sitten vauhdilla pääruokaan

Pestolla kuorrutettua uunilohta ja vuohenjuusto-pekonirisotto

Olin ostanut puolikkaan, suuren lohifileen ja halusin valmistaa sen mahdollisimman helposti (koskahan olisin hakenut mahdollisimman monityövaiheista reseptiä...?) maistuvaksi.  Päätin kuorruttaa fileen purkillisella pestokastiketta (tämä on Nata-siskon bravuureita) ja hetken mielijohteesta ripottelin pinnalle vielä kauttaaltaan sesaminsiemeniä, 175 astetta ja 20 minuuttia uunissa. Lohi, ei missään muotoa ollut kuivaa, mutta kuten kuvakin antaa ymmärtää, lievästi kuitenkin ylikypsää, minkä huomaa varsinkin tavasta jolla lohi lohkeilee paloiksi sitä otettaessa.

Risotto valmistui Jamie Oliverin risottoreseptillä, joka löytynee useammastakin hänen kirjastaan, omalla työpöydälläni lepäsi Alastoman kokin paluu. Varsiselleriä en laittanut, koska en ollut sitä muistanut ostaa. Ihan omapäisesti sitten lisäsin lopussa yhdessä parmesaanin ja voin kanssa mukaan myös 200g pehmeää vuohenjuustoa ja puolikkaan silputun pekonipaketin , jonka olin paistanut pannulla (siis pekonit, en niiden käärepaperia). Päälle hiukan tuoretta timjamia. Risotto tuntui saavan ihan aitojakin kehuja, joten sen kunniaksi vielä yksityispotretti:

Paistettua fenkolia, voita ja valkoviiniä

Tämäkin on Jamien resepti Alastoman kokin paluusta.  Yritin valmistaa sen pieteetillä ja odotin lopputulosta innokkaasti. Jotain taas unohtui eli en muistanut leikata fenkolin yläosia irti ja syödessämme vähän ihmettelimme sen osan puumaisuutta, kunnes tarkastin kesken syönnin reseptistä, että ne kuului poistaa. Sillälailla tyttö, laitappa vähän usiammin fenkolia niin opit! Muuten se oli anismaisuudessaan onnistunut lisäke kalalle ja kaikenkaikkiaan (keskiosan) suutuntuma oli ihastuttavan rapsakka.

• 
  
  3 suurta fenkolia
• 
  
  1 valkosipulinkynsi (kuori ja viipaloi)
• 
  
  3 isoa nokaretta voita
• 
  
  2 viinilasillista vermuttia mutta minä käytin kuivaa valkoviiniä, koska jaska lupasi, että sekin käy
• 
  
  suolaa ja vastarouhittua pippuria

Poista fenkolista kaikki vahingoittuneet pintaosat JA NE YLÄOSAT (säästä vihreät lehtihaituvat koristeluun).

Viipaloi fenkoli esim. pystysuunnassa neljään osaan

Heitä vuokaan kaikki muut aineet paitsi lehtihaituvat. Repäise pala leivinpaperia, kastele se kylmällä vedellä. Rutistele, jotta paperi pehmenee. Asettele se sitten hellästi fenkoleitten päälle, älä koko astian. Paperi saa fenkolit paistumaan ja kypsymään viinihöyryissä - mikä tekee niistä hemmetin hyviä, sanoo Jamie.(itse en käyttäisi sanaa hemmetin, vaan jotain suorasukaisempaa hoolla alkavaa "alamaailmaan" viittavaa)

Paista fenkoleita 225 asteessa 20 minuuttia ja ripottele haituvat ennen tarjoilua päälle.

Ainut asia mikä ehkä estää sinua kokeilemasta näitä harvemmin laitteuja uuniherkkuja lienee hinta; fenkolit maksoivat kokonaista 2,47€...

Ja viimeisenä, mutta ei lainkaan vähäisimpänä

Rahka-juustomaljat

Koti ja keittiö- lehden numerosta 4/2010 löytyi tämä ihanainen resepti tässä muodossa:

Pohja:

• 8 digestivekeksiä
• 40 g voita

Täyte:

• 250 g maitorahkaa
• 200 g maustamatonta tuorejuustoa
• 2 dl vispikermaa
• 1 vaniljatanko
• 1/2 tl jauhettua inkivääriä
• 3/4 dl sokeria
• 4 liivatelehteä

Lisäksi:

• 1 mango
• 2 passiohedelmää
• akaasiahunajaa

1. Murskaa keksit. Sulata voi ja sekoita keksimurskaan. Painele keksiseos juomalasien pohjalle.

  

2. Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.

  

3. Sekoita maitorahka ja tuorejuusto. Vaahdota kerma ja lisää rahkaseokseen. Halkaise vaniljatanko. Raaputa sisus täytteeseen. Mausta inkiväärillä ja sokerilla.

4. Liuota liivatelehdet tilkkaan kuumaa vettä. Lisää liivate ohuena nauhana täytteeseen samalla sekoittaen. Sekoita tasaiseksi. Lusikoi täyte juomalaseihin keksipohjan päälle. Laita kylmään jähmettymään pariksi tunniksi.

5. Kuori ja paloittele mango. Laita mangopaloja laseihin rahkatäytteen päälle. Halkaise passiohedelmät ja lusikoi sisukset mangopalojen päälle. Valuta lopuksi annosten päälle akaasiahunajaa.

Omat oikotieni:
ei ollunna vaniljatankua - käytin vaniljasokeria
ei ollunna tuaretta mangua - käytin säilykettä
no ei ollunna niitä intohimon hetelmiäkään - käytin granaattiomenaa (tai graniittiomenaa, kuten CM mainosti)

äläkä unta nää jotta jotakin akaasiahunajata - käytin tuiki tavallista , oli eres juaksevaa kummiskii

Lopputulos oli ihanainen, juustokakkumainen, ja juuri sopiva lopetus tälle kevyehkölle menyylle (no olihan sitä voita ja juustua vähä joka ruokalajis, mutta ei kerrota kellekään)

Jaksoikohan joku lukea tämän loppuun(muut kuin sukulaiset)? Kertonette ystävällisesti, mikäli ylipitkät postaukset kieltävä direktiivi on astunut jo voimaan. Tietää ainakin mitä pykälää rikkoo.

Hot-hot-hot jälkkäriä ja lempeää lisäkettä

Aika kaivella esiin lankalauantain menyyn puuttuvat palaset.
OSA 1.
Nurinkurisesti  aloitamma jälkiruualla. Resepti on taas kerran perintöä rakkaalta ystävältäni ja poikani kummitädiltä Virpiltä. Virpikin sen on varmasti jostakin  bongannut, mutta tarkempaa sukuselvitystä en osaa nyt tähän hätään antaa,  googlatessa löytyi ainakin Ylen sivuilla resepti nimellä Chili-ananashöystö. Tuo nimi ei kyllä tuo mulle mieleen jälkiruokaa, mutta siitähän tässä on kyse. Ja aika jännittävästä sellaisesta kun makea ananas kohtaa tulisen chilin ja suhdetta lempeän happamasti tasoitellaan jogurtilla.

Chili-ananas
n. 6:lle

• 1 kypsä tuore ananas - kypsä ananas tuntuu käteen raskaalta ja tuoksuu makealta ja sen keskimmäiset "latvalehdet" irtoavat helposti niistä vedettäessä
• 1 punainen chilipalko
• 1  rkl voita
• 2 rkl ruokokidesokeria tai minä käytin viimeksi fariinia
• 3 dl paksua maustamatonta turkkilaista jogurttia

1.Poista ananaksesta kova kanta ja vihreä yläosa. Leikkaa hedelmä neljään osaan. Poista kustakin lohkosta puinen keskiosa ja leikkaa hedelmäliha sitten irti kuorestaan. Lohko ananas reiluiksi paloiksi.

 2. Halkaise chilipalko ja poista siitä kaikki siemenet. Hienonna chili. Ja jos oikein tuliseta tykkäät ja laiskottaa, jätä siemenet sekaan... näin minä tein

3. Sulata voi pannussa ja kuullota chilisilppu. Lisää ananaslohkot ja sokeri. Paista kovalla lämmöllä muutama minuutti.

4. Nosta kuumat ananakset jälkiruokalautasille. Lisukkeeksi Turkkilaista jugurttia, joka on niin ihanan paksua ja tönkköä, ettei sitä tarvitse valutella ja sen maku on juuri se oikea.

Ja sitten enää yksi kommentti: NAM!

OSA 2

Sitten se revityn lampaan lisäkesalaatti:

 Paahdettua paprikaa fetan ja mantelilastujen kera

Tämäkin on siis Nigellan resepti kuten revitty lammas,jonka kanssa sitä tarjoili hän, ja nyt myös minä, ensimmäistä kertaa. Ja kyllähän Nigella taas tiesi mikä natsaa minkäkin kanssa. Tein tämän itse ulkomuistista, mutta nyt siis sain kuin sainkin sen googlattua ulos. Keittokirjahyllyssäni kun on valitettavasti Nigellan mentävä aukko.

 Eli näin resepti toteutettiin meillä:

• Purkillinen pitkiä paahdettuja paprikoita (säilyke lasipurkissa); tämä olikin reseptin suurin oikotie ja nopeutus, rakkaudella ruokaa valmistavat paahtavat tietenkin tuoreet paprikat herkullisiksi oman pikku uuninsa grillivastusten alla.(Paprikat paahdetaan mustiksi, jonka jälkeen musta kuori irrotetaan ja heitetään pois) 
• n.100g fetajuustoa palana
• 1dl manteli lastuja
• 1rkl oliiviöljyä
• vähän puristettua sitruunaa
• hienonnettua persiljaa (tämä jai minulta pois mutta sen sijaan rouhin varmuudeksi mustapippuria, vaikkei sitä alkuperäisessä näytä olevankaan

1. Asettele pitkäksi leikattuja paprikasiivuja  limittäin laakealle vadille ja murenna feta tasaisesti päälle

2. Paahda mantelilastut polttamatta kuivalla paistinpannulle ja ripottele ne päällimmäiseksi.

3. Purista päälle hiukan sitruunaa, ripottele hyvälaatuinen oliiviöljy, kenties se persilja, mielellään sileälehtinen välttääksemme tupsuefektiä, ja kenties se mustapippuri.

4. Kanna vati pöytään lampaan viereen  ja nauti täysillä ruokailijoiden kehuista. Tietäisivätpä kuinka helppoa ja nopeaa...

Ja vielä kerta kiellon päälle siis koko meny muistin virkistyseksi.

Granaattiomenalla ja mintulla maustettu revitty lammas

Yrtti-valkosipuliset uuniperunalohkot

Uunipäärynät

Paahdettua paprikaa fetan ja manteleiden kera

Tsatsiki

Pitaleipää

Chili-ananas

Aamen.

Uunipäärynää pääruualle ja pääsiäistä kaikille!

Tämän pääsiäisen reseptilöytö sattui silmiin Me Naiset lehden numerosta 12/2010. Päärynä On Urho-pojan lemppari-hedelmä, muutamia toimivia salaattireseptejä tiedän päärynällä ja jälkiruoka-osastollahan päärynä on kuumana tai kylmänä pääosassa herkussa jos toisessa. Mutta pääruuan kanssa sitä ei ole tullut nautittua aikaisemmin, kumma kyllä, onhan samalle lautaselle tiensä löytäneet varmaan useimmat hedelmätiskin asukit.

Valmistin lisäkkeen tarkasti reseptin mukaan - niin, no, se ei ollut tässä tapauksessa vaikeaakaan- ja se yllätti positiivisesti. Kaverina oli  siis tällä kertaa Revittyä lammasta, mutta kuvittelen että ne soveltuvat niin possun, naudan kuin kanankin kaveriksi. Suloisen pehmeä, olematta liian makea, timjami ja sinappikastike toivat kuitenkin makuun ryhtiä. Lisäksi myös kauniin näköinen lautasella.

Uunipäärynät

4:lle

• 
  
  2 päärynää
• 
  
  1/2 rkl oliiviöljyä
• 
  
  1 rkl hunajaa
• 
  
  1/2 tl timjamia
• 
  
  1/4 tl suolaa
• 
  
  ripaus mustapippuria

kastike:

• 
  
  1 tl sinappia
• 
  
  1 rkl punaviinietikkaa
• 
  
  1 rkl oliiviöljyä

 Kuumenna uuni 175 asteeseen. Halkaise päärynät kahtia ja koverra siemenkota lusikalla pois,

Nosta päärynät uuninkestävään astiaan. Valuta öljy ja hunaja hedelmille. Ripottele päälle timjami, suola ja pippuri.

Laita astia  uuniin n.20 min tai kunnes päärynät ovat pehmeitä. Vatkaa kastike ainekset yhteen. Tarjoa päärynät lämpinä lisäkkeenä kastikkeen kera.

Kastikkeen valutin päärynöiden päälle jo siirtäessäni ne tarjoiluastiaan, ei tarvinnut sitten selitellä pöydässä, että tämä kastike kuuluu päärynän päälle...

Aion tehdä tätä uudestaankin (lue=tarjoilla kaikille mahdollisille ruokavieraille "uutuutena"). Suosittelen. Enpä usko voivan mennä vikaan, ellen nyt innostu polttamaan päärynöitä karrelle (knock on the wood)!

Tämä pääsiäinen on ollut kiva ja kiiretön ja plakkariin on kivasti kertynyt blogattavia ruokia tuleville päiville. Arjen keskellä kun ei viitsi aina juttua vääntää kun syödään kolmatta päivää samaa, käydään äidin ruokapöydässä arkivierailulla tai lämmitetään se Lidlin ravioli. Voishan sitä tietysti pitää vaikka einespinaattilättyvertailun.

Mutta siis kuluvina pyhinä on mukavasti tasapainossa päässyt kahdesti valmiiseen pöytään (äiti-kullan) ja lauantai sekä huominen, toinen pääsiäispäivä olen saanut/saan tarttua itse toimeen. Eilen siis nato kera miehensä ja lapsensa tulivat yökylään ja menu oli seuraava:

Granaattiomenalla ja mintulla maustettu revitty lammas

Yrtti-valkosipuliset uuniperunalohkot

Uunipäärynät

Paahdettua paprikaa fetan ja manteleiden kera

Tsatsiki

Pitaleipää

Chili-ananas

Juomina naton tuomat punaviinit ja vesi. Koska pääruoka äityi noin moninaiseksi, en tarjoillut alkuruokaa, vaan kaikki tarjoiltiin kerralla muhevan rustiikisti. Ja kyllä maistui. Laitan lähiaikoina reseptejä tulemaan.
Huomenna on tarkoitus kokkailla jotakin kalapanotteista appivanhemmille (molempien). Onkin ollut 3 päivän lammasmaraton.

Koska vuosi sitten tähän aikaan en vielä omistanut minkään sortin digikameraa, niin saan nyt vasta näin pääsiäisen loppumetreillä välitettyä Hyvän pääsiäisen toivotukset kaikille tunnelmakuvien kera. Trulliteltu siis on ja pääsiääsvalakiat nähty. Ei se oo pääsiäänenkään pelekkää syämistä! (...mutta onneksi suurelta osin...)

Hyvää Pääsiäistä kaikille siis!

Ihaninta lammasta ikinä - varmasti joka pääsiäinen! eli NYHTÖLAMMAS

Lampaan tai karitsan fileestä, paahtopaistista ja kyljyksistä saa loihdittua herkuista herkuimpia lammasruokia, mutta jotenkin ennen kaikki viritelmät lampaan paistin  tai-viulun ja muiden vastaavien kimpaleiden kanssa ovat olleet jonkinasteisia pettymyksiä. Lihan suutuntuma on toisinaan märän nariseva, joskus vähän sitkahtavakin ja maku sen mukainen. Ihan sama kuinka marinoin, montako valkosipulinkynttä tungen viiltoihin lihan sisään, valelenko kahvilla, kermalla vai  kuorrutanko hunajalla. Tuoksu voi vielä vietellä valmistamisen aikana, mutta syötyä tulee vain "se ensimmäinen otto", lisäsiivuja en lautaselleni enää nosta.

Saattaa toki olla, että sinun pääsiäislampaasi on keskimäärin paljon onnistuneempi (ei kai sullakaan nyt aina voi tulla erinomaista?), mutta mikäli allekirjoitat yhtään kokemuksiani, haluan kyllä jakaa tämän oman pääsiäislammasreseptilöytöni. Se on aina takuuvarmasti herkullista ja uskomattoman helppotekoista. Joka tätä on kerran valmistanut, ottaa sen repertuaariin iäksi.

Kehua tietysti uskaltaa, kun resepti ei ole omani, vaan Nigellan. Eikä tämä toki ole mikään pääsiäisresepti, mutta pääsiäisenä lammasta tulee tehtyä, niin miksei sitten tätä, vaikka se tarjoilutavaltaan onkin vähän epäortodoksinen (voihan suomenkielellä sanoa noin?). Kyseessä on siis jo aikaisemmin slow foodin yhteydessä mainostamani Warm shredded lamb salad with mint and pomegranate. Resepti sinällään voi tuntua aika vaisulta, mutta se oli aikoinaan yksi ensimmäisiä näkemiäni Nigellan jaksoja ja rouvan tapa valmistaa se teki todella suuren vaikutuksen ja sai veden herahtamaan kielelleni jo pelkkää ohjelmaa katsoessani.

Nigellan lämmin lammassalaatti mintun ja granaattiomenan kera
eli tuttavallisemmin meillä Revitty pääsiäislammas


Nigellan resepti omilla kommenteilla

• 1 lampaanlapa tai -paisti/viulu, luulla tai ilman, n. 2,5 kg
• 4 shalotti- tai tavallista sipulia halkaistuna, mutta ei kuorittuna
• 6 kokonaista valkosipulinkynttä 
• 1 iso porkkana kuorittuna ja halkaistuna
• suolaa
• 1/2 l kiehuvaa vettä
• reilu kourallinen tuoretta hakattua minttua
• 1 granaattiomena

Rautapadassa hellalla ruskistan palaa hiukan nahka/läskipuolelta, ei niin tarkkaa, liha saa kyllä uunissa värin myös. Nosta liha pois ja freesaa padassa kasviksiin vähän väriä (kasvikset eivät tule syötäväksi, ne ovat antamassa makua liemeen), suolaa ne reilusti ja laita paisti takaisin pataan, lisää vesi ja odota , että se kiehuu. sitten vain peittelet paistin foliolle ja työnnät sen 140 asteiseen uuniin.

Ja reseptin ihanuus on tämä: Paisti saa olla uunissa vaikka koko yön. Se ei siellä tuossa lämmössä ja nesteessä kuivu vaikka paistoaika heittelisi minnepäin tahansa. Suosittelen kuitenkin minimipaistoaikaa 5h, eli aamullakin on paisti vielä mahdollista laittaa uuniin. Yön aikana paistossa on kuitenkin jotakin joulukinkkumaista tenhoa ja meillä on se tapa otettu ensisijaiseksi. Eli voi sitä paistaa 10 tuntiakin,ja mitä kauemmin sen parempi!

Kun otat paistin uunista, kääri se tiukasti folioon ja voit antaa sen levätä useammankin tunnin foliokääreessän. Tämä ruoka on nimensä mukaisesti siis lämmin, ei kuuma.

Ennen tarjoilua tulee esiin reseptin toinen hienous: Ei tarvitse etsiä sitä parasta paistinleikkuuveistä eikä ihmetellä mistä päästä tätä viulua alkaa leikata. Otat käsiisi kaksi haarukkaa, ja huomaatkin heti, että kun kosketat lihaa, se suorastaan sulaa haarukkasi kosketuksesta (aah, ja niin se tulee käyttäytymään myös suusssasi!) revi siis liha haarukoilla  ja asettele suurelle  laakealle vadille. ja kun sanon asettele, se tarkoittaa siis että ET ASETTELE. Folion päälle jäävät kaikki luut, läskit, kalvot ja ligamentit ynnä muut (reseptin kolmas hienous), jotka eivät ole vielä uunissa sulaneet. Tarjoiluvadille jää vain täyttä lihaa. Suolaa se, kaikki suuremmat hiutalesuolat on tässä myös kivoja, ja ripottele päälle minttusilppu.

Loppusilauksena, mutta myös maun antajana, halkaise granaattiomena ja puserra siemenet ja mehu lihan päälle. No ei sitä kyllä niin vaan puristeta, mutta Nigellalta löytyy konsti tähänkin. Pitele puolikasta lihan päällä ja taputtele kuoripuolelle isolla puulusikalla. Ensin tuntuu, ettei mitään tapahdu, mutta hetken kuluttua siemenet alkavat tippua vadille. Granaattiomenan voit korvata myös sitruunanmehulla ja ehkä jopa raastetulla kuorella, maku tulee olemaan hiukan erilainen tietenkin.

Jokatapauksessa resepti on uskomaton ja lammas satumaista. Aika monta käännynnäistä olen tälle saanut ja toivon, että sinäkin kokeilet. Nautimme tänään lampaasta äitini valmistamana, kuva on sieltä, mutta oman lampaani laitoin juuri uuniin huomisia mahdollisa vieraita varten. Tässä menee:

kyseessä siis tälläkertaa luutonta Uusi-Seelantilaista tarjouslammaspaistia.

Lampaan kanssa Nigella tarjoili paahdettuja paprikoita ja fetaa. Meillä on havaittu hyväksi paksuun turkkilaiseen jugurttiin valmistettu tsatsiki, tänään oli lisäksi Tabouleh-salaattia, pitaleipiä ja viininlehtikääryleitä. Sekä valmistamini uusi tuttavuus, josta lisää seuraavalla kertaa. Jostain syystä lammas saa kaikki kreikkalais/lähi-itä reseptit pyörimään päässä.

Jos jotain jää tähteeksi, ne kannattaa lämmittää foliossa, koska aivan kylmänä lihan rasva jähmettyy valkoiseksi hyhmäksi. Se ei ole ulkonäöllisesti eikä maullisesti kovin kivaa. Sitten vaikka pitaleivän tai tortillan väliin ja herkuttele. Arvaat kai, että Nigella söi tätä pitaleivän välissä jo seuraavana yönä. Mitähän sen äijä tuumaa kun vaimo luuhaa kaiket yöt jääkaapilla?

Muokkausta huhtikuussa 2015: Ihanat ihmiset käytte niin pilvin pimein katsomassa tätä reseptiä ja uskon, että moni on tätä pääsiäsien parhautta/helppoutta myös kokeillut, niin oli pakko lisätä tänne muutama kuva , jotka olivat patempia kuin nuo 2010 otetut, jotka eivät tee ansiota reseptille. Jätin kuitenkin alkuperäiset kuvat, eli ne on nuo kaksi pienempää. Hyvää lammaspääsiäistä kaikille!