KUINKA KÄYTÄT YRTTEJÄ?

 

Runsaskätisesti, olisi oma vastaus kysymykseen. Yrttien hyödyntämisen kannalta yks tärkein vinkki itsellä on, että älä säilytä vaan käytä ne mahdollisimman nopeasti, ennenkuin ne menevät huonoksi.

Kuluva viikko 11 on nimetty yrttiviikoksi, joten minäkin innostuin tekemään aukeamallisen juttua ja reseptejä yrteistä Lännen Median lehtiin. Tässä orastavassa keväässä, yrteillä saa ensituntumaa tulevan kasvukauden kokkauksiin.

On superihanaa, että yrttejä on saatavissa runsaasti läpi vuoden. Aikamoisen herkkää tavaraa ne kuitenkin ovat ja sitä kalliimpia, mitä enemmän  niistä syntyy hävikkiä.

Kesällä yritän kasvattaa itse mahdollismman montaa lajia, että voisin käyttää niitä vieläkin sumeilemattomammin ja runsaskätisemmin. Ja pistää jopa pakkaseen asti. Vaihtelevalla menestyksellä näin tapahtuukin. Yrtit pakastan silppuna, mutta Merituulen vinkistä aion ensi vuonna pakastaa myös kokonaisia lehtiä lehtipersiljaa.

Sekin vielä pitää muistaa, että yrtit eivät ole samasta puusta kaikki. Mikä säilytys sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Olisi kiva kuulla onko sinulla joku erityisen hyvä niksi, millä pidät yrttejäsi hyvänä. 

Tabouleh on  alunperin libanonilainen persiljasalaatti. Se  on vähän niinkuin pasta carbonara salaattien, joukossa, eli yksi eniten väärinymmärretyistä resepteistä, ainakin jos alkuperää haluaa kunnioittaa (Pasta carbonaran saattaa olla, ainakin lounasravintoloiden tulkinnan mukaisesti lähes mitä tahansa kermaan hukutettua, esim, kinkkua ja herkkusieniä...

Tabouleh´ssa juttu nimittäin on persilja. Sitä laitetaan vähintään 5 dl ellei puolta enemmän ja suhteessa tuohon vain muutama ruokalusikallinen bulguria. Tiraus minttua piristeeksi ja ai että.  Tätä muuten teen pääsiäisenä jonkun sortin lampaan kaveriksi. 

Yrtit kuuluu mulla aina annoksen aterian viimeistelyyn, enkä nyt tarkoita tupsua persiljaa,  ja niitä kuluu myös ruuan ohessa tarjottaviin kastikkeisiin, marinadeihin. Tuo yläkuvan broilervuoka on marinoitu yrttikastikkeessa ja viimeinen silaus tulee pintayrteistä. Siellä on muuten alla ihanasti maustunutta bataattia ja palsternakkaa.

Kuivattuja yrttejäkään ei sovi unohtaa, mutta niidenkin ominaisuudet kannattaa opetella. Kuivattu oregano tuo erittäin runsaasti makua, kun taas kuivattu basilika on melko mitäänsanomaton lisä verrattuna oman itsensä huumaavan tuoksuiseen ja makuiseen tuoreversioon.

Yrtit ovat ihania myös leipä- ja sämpylätaikinoissa ja joku focacciahan se vasta varsinainen yrttileipä onkin. Minä innostuin leipomaan superpehmoisia yrttisämpylöitä, joissa yrttiä löytyy sekä taikinasta, että niiden pintaan sivellystä yrttivoista. Nämä ihanat pikkusienet imaisevat lautaselta viimeisetkin kastikkeen ja  yrttien rippeet talteen.

Yrttejä kannattaa laittaa - ja edelleen runsaalla kädellä - myös niihin kaikkiin arkisimpiinkin ruokiin. Tämä ruohosipulimuusi jakoi perheessäni kiivaasti mielipiteitä. Itselle tämä oli ehkä 6/5, rakastan tälläisia rouheita, täynnä makua olevia ruokia (tässä ei siis todellakaan kuorittu edes perunoita) ja pidän silkinsileää perunamuusia ehkä maailman tylsimpänä ruokana. Mutta kuten sanottu, asiaa jakaa mielipiteitä...

Viimeisimpänä yttikastikkeiden kuningatar, pesto. Aina kun teen tätä huumaavan tuoksuvaa, kauniin vihreää ja huikean makuista klassikkoa, mietin miksi en tee paljon useammin. Pesto on niin ihanaa (ja helppoa), että se on hyvää jopa kaupan purkissa....mutta kyllä itse tehty vaan on ylivertainen.

Käytä pestoa tietenkin pastan kanssa, ihanasti se sopii myös pizzakastikkeeksi ja erilisiin voileipiin. Lisää lusikallinen keittoon, marinoi ja mausta lihat ja kasvikset ja kyllä, pesto maustaa muusinkin. Ja uunilohen! ja maustevoin! Älkääkä unohtako ihania paistettuja pestomunia! Koska grillikausikin lähestyy, kannattaa pestoa alkaa urakoimaan. On muuten ihana maustaja mozzarellalle, halloumille, vuohenjuustolle ja ihan vaan salaatissa.

Pesto innoitti mua myös listaamaan muita kuuluisia yrttikastikkeita ja niitähän löytyy. Löytyy myös sellainen, jota en ole vielä koskaan syönyt, saati tehnyt, mutta aion tilanteen korjata pikimmiten. Kuulette kyllä.

Mutta tämän postauksen kuvien reseptit siis Lännen Median tuottamina sanomalehdissä (Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi) ja niiden verkkosivuilla.

Ja ihan, että ettette unohda. Parhaat yrttien säilytysvinkit kommentteihen! Kiitos!

VALKOSIPULINEN MUNAKOISOPAISTOS PERSIASTA , MIRZA GHASEMI

 

Yksi mulle tosi rakas maailman ruokakulttuureista on Lähi-idän keittiö. Se on myös ihanasti edelleen se suuri ja tuntematon, se mistä kerta toisensa jälkeen löytyy uutta kokattavaa. Rakastan myös sitä miten se aina vaan idemmäs kuljettaessa alkaa pikkuhiljaa muuntua aasian keittiöksi.

Suuri tuntematon, edelleen, vaikka teinivuosina Saudi-Arabiassa vietetty aika opasti sen verran syvälle Lähi-idän keittiöön, että kun näen kuvia, tai maistan tiettyä makuja, alkavat aistit täydentää kuvaa automaattisesti, kuulen musiikiin ja arabialaisen puheensorinan, haistan ympäristön hajut, hiekan, kuumuuden, soukin, ja näen ne soukin pikkukadut ja putiikit silmissäni. Iholla pyörii kuuma ja kuiva aavikon tuuli tai taivaalta vaatetuksen läpi porottava aurinko.

Monet mielenkiintoisimmista keittokirjoistani ovat tuolta alueelta ja kun otin uudelleen selailuun Sabrina Ghayourin Persiana- kirjan, tuli itselle merkattua taas kovin monta uutta reseptiä. Eli ei kun töihin.

Tiedän, että teitä on siellä monta munakoison rakastajaa, ja monta, jotka voisivat lähteä sille tielle, mutta munakoisoa tulee käytettyä aina muutamaan samaan reseptiin. Joihin yllättävästi saattaa sitten kyllästyä.

Persiana- kirjasta löytyi Mirza Ghasemi, joka on peräisin Pohjois-Iranin Gilanin maakunnasta. Munakoiso paahdetaan ja siihen lisätään valkosipuli-kurkuma-tomaattiseos, lopuksi mukaan sekoitetaan vielä kananmunaa. Jos haluat tehdä vegaanin version, kananmuna  voi kyllä jättää pois ja makuelämys on silti huippu.

Kirjassa ruokaa kokataan kuudesta isosta munakoisosta, mutta päädyin pienentämään ohjetta ja vähän muokkailin sitä googlen ystävällisellä avustuksella. Kahdesta isosta munakoisosta saa ihan hyvän aterian perheelle kun lisukkeina iso vati riisiä ja mielellään ihanaa arabileipää. 

MIRZA GHASEMI

3-4:lle
2 isoa munakoisoa
(oliivi)öljyä
6 lihavaa valkosipulinkynttä
1 tl kurkumaa
2-3 isoa, kypsää tomaattia
1 reilu rkl tomaattipyreetä
1/2 tl sokeria
1/2 tl mustapippuria
1 tl suolaa
1-2 kananmunaa
Koristeeksi laitoin korianteria, vaikke se tähän kuulukaan.

Jos mahdollista, paahda munakoisot kokonaisina, grillissä tai kaasuliekillä/avotulella kunnes niiden pinta kupruaa ja mustuu ja malto tuntuu pehmeältä.

Tai paista niitä 200 uunissa folion päällä n. tunti. Silloin jää pikkuisen puuttumaan sitä savun makua, jota tässä haetaan. Mutta hyvä vaihtoehto näin talvella.

Tee kypsiin munakoisoihin viilto ja kaavi pehmeä sisus lusikalla odottamaan kulhoon. Jos tulee "paloja" hienonna veitsellä.

Paina valkosipulinkynsiä veitsen lappeella hiukan murskaksi, poista kuoret ja viipaloi. Kuullota valkosipulinkynsiä keskilämmöllä varovasti, älä anna ruskistua.Kun viipaleet alkavat kypsyä, sekoita mukaan kurkuma.

Lohko tomaatit ja lisää ne pannulle. Muhita 20 min, kunnes lohkot ovat hajoavan kypsiä. Lisää sitten munakoisojen liha,  tomaattipyree ja loput mausteet. Kypsennä 6-8 minuuttia.

Tee seokseen kolo ja kaada sinne haarukalla sekoitettu kananmuna, anna hyytyä ja sekoita sitten munakoisopaistokseen. 

Tarjoile leivän ja/tai riisin kera. Minä valitsin ja.Tietenkin.

Jotta sädekehäni kasvisruuan valmistamisen suhteen ei ala ketään häikäistä, tunnustan, että paistoin vielä lisäksi curryllä maustettuja kanan fileekuutioita, ihan vaan, että jokainen ruokailija pöydässä saisi varmasti tyydytettyä nälkänsä.

Mirza ghasemia aion tehdä seuraavan kerran pääsiäisenä kun saan pöydän ääreen sisarukseni ja vanhempani, jotka kenties laillani nauttisivat tällaisesta Lähi-idän kattauksesta. Vähän kypsää lammasta, hummusta, oliiveja ja kenties juhlan kunniaksi Za'ataria leivän päälle!

HOTELLEISTA JA VARSINKIN HOTELLIAAMIAISISTA

 

Vuotta on takana vasta kaksi ensimmäistä kuukautta ja olen ehtinyt viettää jo 8 yötä hotellissa! Miten näin on päässyt käymään?

En hirveästi matkustele työni vuoksi, ainakaan tällä erää, ja kaikki nämä yöpymiset ovatkin liittyneet pikaluistelukisoihin ympäri Suomen. Tänä kautena kisoja on ollut enemmän muilla paikkakunnilla kun saatiin vuosien jälkeen kisat myös Kuopiossa ja Jyväskylässä. Kahdesti kisat olivat kaksipäiväiset, joten yövyimme myös 2 yötä. Suomessa välimatkat ovat kohtuullisen pitkiä ja ajokelit talvisin saattavat olla aika yllätyksellisiä, eikä viiden tunnin automatkan päälle starttiviivalle asettunut ole kyllä parhaassa vireessä. Siksi mieluummin saavumme rauhassa edellisiltana. Lisäksi, kannatan intohimoisesti aina junakyytejä, ja niin Helsinkiin, Poriin kuin Jyväskyläänkin olemme siirtyneet raiteita pitkin.

Siellä täällä olen napsinut kännykkäkuvia, mutta en kovin ahkerasti. Olkoon ne jutun kuvituksena.

Hotellin valinnassa tärkeimpiä ovat sijainti ja hinta. Siksi puolet öistä on Scandic hotelleissa (jäsenkortti) ja Sokostakin on tullut käytettyä samasta syystä. Toki noiden isojen ketjujen hotelleihin liitän myös jonkinmoisen taatun peruslaadun.

Olemme yöpyneet siis ihan perushotelleissa

• Sokos Hotel Tripla
• Scandic Pori
• Kylpylähotelli Rauhanlahti
• Sokos Hotel Puijonsarvi (2 yötä)
• Scandic Jyväskylä City
• Scandic Pasila (2 yötä)

Ja alustuksena on vielä sanottava, että nämä ovat mun omia näkemyksiä, eikä kaikki pidä samoja asioita tärkeinä.

Mutta noin yleisesti, rakastan hotelleja ja nämä kisareissut ovat olleet myös ihania irtiottoja arjesta, minilomia ja laatuaikaa lasten kanssa, puolet Urhon, puolet Maitotytön kanssa. On aina jännittävä avata ensimmäistä kertaa hotellihuoneen ovi ja nähdä puhdas, pedattu huone. 

Ihana on myös pujahtaa raikkaiden lakanoiden väliin.Viime reissulla mentiin Urkin kanssa nukkumaan eka iltana kympiltä ja toisena ysiltä ja posoteltiin 8:30 asti. Oli ehkä tarvetta noille unille.  Ihana on kyllä myös viettää hotelliyö aivan yksin.Olkoonkin, että tuollaisilla työreissuilla usein saapuu myöhään ja väsyneenä ja herätys on tosi aikaisin.

Useamman kerran woltattiin pizzat huoneisiin, ravintolat kun menivät välillä niin varhain kiinni. Mutta ihana picnicfiilis siinäkin.

Tässä jutussa aion nyt kyllä sekä simppailla että kehua. Olisi kiva kuulla myös sun hotelliajatuksia.

Huoneista

Siisti huone on kaiken a ja o. Ja yleensä huoneet ovatkin siistejä, samoin nämä, Rauhanlahden ysärimeininkiä lukuunottamatta, ovat olleet hiljattain remontteerattuja tai kohtuu uusia. Pasila, esimerkiksi, on kokenut melkoisen muodonmuutoksen viihtyisäksi ja valoisaksi, muistikuvieni pimeästä ja ahtaasta hotellista. Tripla uusimpana oli todella ihana ja avara ja näköalat upeat.  Kylpyhuoneen sisustus ja taso antaa helposti huoneelle ylellisen leiman, jos se on tarkkaan harkittu.Vedenkeitin on ihanaa plussaa, silityslauta ja -rauta tuntuu löytyvän kaikkialta. Nykyään alan tarkistaa myös löytyykö Chromecaster. Lasten kanssa plussaa on uima-allas, vaikkei nyt kyllä näistä ehditty saunoa kuin Rauhanlahdessa.

Palvelu

Palvelu on ollut kaikkialla hyvää, vaikka se koronarajoitteiden takia onkin ollut vähän rajoittunutta. Pitää erikseen varata saunavuoroa, varata aamiaisaikaa yms... itse ilahduin Pasilassa kun tajusin, että he eivät kysyneet halusinko välisiivouksen (no eikös se vähän kuulu hotellielämään) vaan sängyt oli päivän aikaan käyty petaamassa. 

Sänky

Olen tosi hyvä nukkumaan, enkä yleensä minkäänlaisesta sängystä nouse kipeänä ylös. Oma suosikkini on kovahko sängy matalalla tyynyllä. Muutaman kerran on sattunut huono tyynysesonki, vaikka osassa on valittavana useampikin tyyny. Ilmeisesti useammin ja useammin huoneisiin laitetaan leveä parisänky, se on ihana! Jos Maitotyttö haluaa nukkua äitin kainalossa, ei tarvitse pelätä löytyvänsä lattialta sänkyjen välistä.

Lakanat on tosi tärkeät. Paksut ja luonnonmateriaalia. Nyt olen  huomannut olevani jonkin verran prinsessa ja herne tyyppiä. Herneitä ei ole kyllä vielä sängystä löytynyt, mutta nykyään tuntuu hitti olevan nesteen läpäisemättömät patjansuojukset. Ymmärrän kyllä yskän, mutta silti ne ovat minusta inhottavia. Eivät toki aivan sairaalan muovien veroisia, mutta kyllä mä tunnen ja aistin sen hitsin vinyylin siellä alla. Enkä tykkää.

Aamupala

Tästähän mun oikeasti piti puhua ja mulla on ihan liikaa sanomista:

Miinukset ja plussat sulassa sekamelskassa

• Miksi ihmeessä, aikalailla poikkeuksetta, aamiaisilla on joka hotellissa sama (ja siis täysin sama tuote) kun tulee leikkeleisiin ja juustoihin?
• Miksi sama pätee paistovalmiiseen leipävalikoimaan? Missä paikalliset leivät?
• Upeaa oli kun pöydässä oli "Marian leipomat sämpylät ", vaikka.

• Leivän leikkauspiste on viehättävä ajatus, mutta kerää ruuhkaa ja kannikoita. Oli tosi virkistävää kun yhdessä hotellissa oli nuo paistovalmiit siivutettu valmiiksi nätisti koriin, siitä oli ihana ja hygieenistä ottaa.
• On tosi kiva trendi, kun tarjottavia ripotellaan sinne tänne, eikä kaikki oli yhden linjaston  varrella tai ahtaassa välikössä. Innovatiiviset ja erilaiset ratkaisut tarjoilussa, padat, kipot ja tarjottimet houkuttelevat huomattavasti enemmän kuin  perus GN-pakit.

• Paikallisia ruokatuotteita tuomaan väriä ja eloa valikoimaan, kivoja kylttejä niistä kertomaan.
• Tarpeeksi henkilökuntaa aamiaiselle. Mikään ei harmita ja yökötä niin kuin täynnä astioita seilaavat pöydät etsiessäsi omaa siistiä nurkkaa.  Tämä oli kyllä aikaisempaa paremmin mielestäni hallussa. Vain yhdessä hotellissa kokkipoikaraukka yritti pitää huolta sekä tarjoiluista, että asiakaspaikoista yksin....

• Hävikki ajattelu on tullut myös aamiaiselle. Kuulin asiakkaan valittavan kun näkemiään laskiaispullia ei ollutkaan riittävästi tarjolla ja oli juuri ennättänyt mainostaa lapsille. Tämä on kyllä ymmärrettävää, mutta pöytään voisi tuoda enemmänkin ylijäämä extroja, ja nämä laskiaispullatkin olivat juuri sellainen. Että ei koskaan kohdillaan.
• Meillä on ollut hauskoja kädenvääntöjä pekonista: Scandicin pekoni on nykyään lähes kinkkumaista, Sokoksella on enemmän se perinteisempi. Että tiedoksi vaan,  tiedän, että hotellivaraus on perustunut myös pekonin laatuun.
• Teekannut ovat ihana lisä.
• Ja ne lautaset. Miten ihana on käyttää reilunkoista lautasta teeasetin sijaan!
• Ja miksi, oi miksi Sokos olet jättänyt pavut pois?
• Ihana pieni juttu, ja just tällaisilla jutuilla saadaan sitä persoonallista otetta, oli kun yhdessä hotellissa munakokkelin vieressä oli pienet kulhot pekonimurua ja viipaloitua kevätsipulia.

Mun tyypillinen aamiainen sisältää siis teetä ja tuoremehua, ehkä smoothia, jos on. Puurot, jugurtit, croissantit yms jää syömättä. Kasaan mielelläni lautasen, joka muistuttaa englantilaista aamiaista, eli kokkelia, pekonia, papuja, tomaatit ja sienet ovat todellista bonusta.Nakit ja makkarat ei. Sitten sitä tuoretta leipää, juustolla ja leikkeleillä ja taas pekonilla. Lopuksi yritän ottaa jotain hedelmää, kun kaikki mielestäni tarkkailevat kuinka epäterveellisesti syön....

Aamiaishaaveita

• Monipuolinen ja laadukas valikoima, ei tarvitse olla suuri, mutta jotakin omaa ja erilaista. Muistiin on jäänyt esim. Porvoossa Pariisin Villessä oli ihanaa peltilpiirakkaa (lähituottajien raaka-aineista) ja saman kaupungin RUNOssa tomaatit tarjoiltiin mozzarellan kanssa marinoituna. Myös Tukkilan B&B tilalla oli ihana pieni,  mutta rakkaudella valmistettu aamiaismenu 
• Tuskin uskallan haaveilla kokista, joka paistaa aamiaismunasi kuten haluat.
• Tai pöytiintarjoillusta kahvista/teestä...

Jotenkin pitäisi vielä rohkeammin irrottautua tuosta geneerisestä aamiaisbulkista, sitä toivon.

Ja vaikka valitsenkin perushintaisen ketjuhotellin, väitän silti, että asiakkailla on aina pieni odotus ja usko saavansa  jotakin extraa. Hotelliyö on aina tai ainakin sen soisi olevan, vähän edes lux. Muutenhan vois mennä kaverin sohvalle yöksi (Kiitos Virpi, kyllä sitäkin on kulutettu! Ja sekin on kyllä aina lux. Yleensä siihen kuuluu jopa kampaamopalvelut aamulla....).

MAAILMASTA NOPEIN KANA-FETAKASTIKE

Ja myös maailmasta parhaimpia maultaan. Tämä Karita Tykkän IG-feedistä nappaamani resepti on, sen lisäksi, että se valmistuu 10 minuutissa, aivan superherkullista ja makua täynnä. Vaikka aineksisa onkin niukasti, valkoviini, feta ja kerma tuovat kanakastikkeeseen ihan upea maut. Melkein yhtä hyvää kuin Marry Me-kana!

Edellisen postaukseni tatti-fetakastike on tämän reseptin toinen versio. Hyvin nämä olisi voinut summata samaan reseptiinkin ja kuitata, että vaihda sienet kanaksi, mutta näissä on kuitenkin sen verran luonnetta, että saakoon molemmat oman postauksensa.

Karita kertoi, että hän tekee yleensä molempia versioita yhtäaikaa, kun osa perheestä tykkää kanasta ja Karita on taas hulluna sieniin (molemmat hyviä proteiinin lähteitä). Minähäm tein sitten aivan samoin, kahden kastikkeen taktiikalla. Laitoin uuniperunat uuniin kypsymään jo hyvissä ajoin ennen kastikkeen tekoa ja tattiversion nautinkin sen kanssa. Muu perhe sai sitten valita. perunan lisäksi mulla oli jääkaapissa ylijäänyttä riisiä ja pastaa, joten päästiin kokeilemaan näitä ihmekastikkeita vähän kaikkien kanssa.

Kana-fetakastike

4:lle
2 rkl öljyä

300 g broilerisuikaleita tai suikaloitua broileria
1 sipuli hienonnettuna (tai 1 rkl sipulijauhetta)
mustapippuria myllystä
4 dl kuivaa valkoviiniä
2 dl kermaa
1 kana- tai kasvisliemikuutio
100g fetajuustoa
tuoretta tai kuivattua (lehti)persiljaa pinnalle

edit: viininmäärä saattaa tuntua isolta, voi korvata puolet vedellä


Kuullota paistinpannulla öljyssä kana ja sipuli.
Mausta mustapippurilla.
Lisää pannulle viini ja kerma, sekä liemikuutio.
Keitä kokoon kastikemaiseksi.
Murustele sitten fetajuusto sekaan ja sekoita. Juuston ei tarvitse sulaa, saa jäädä sattumiksi.
Viimeistele persiljasilpulla ja tarkista vielä suola.

Ettepä arvaa, mikä oli etä-äidin ultimate lounas? Kun molempia, tatti-ja kanaversioita jäi ihan pikkuisen, yhdistin ne ja söin viimeisen uuniperunan kanssa!

TYKKÄÄN TATTI-FETAKASTIKKEESTA

Ai että kun tykkään tästä kastikkeesta. Tykkään siitä uuniperunan kanssa, tykkään riisin ja tykkään pastan kanssa.

En malta olla sanomatta, että tykkään (ja luulen, että sinäkin tykkäät), koska alunperin tämä on Tykkään resepti, johon ilokseni törmäsin Karitan instassa.

Karita tekee tämän herkkusienistä, mutta koska mulla oli pakkasessa paloiteltuja herkkutatteja niin voiko nyt olla parempaa. Resepti on ihan superhelppo ja yksinkertainen, niitä tapauksia, jossa lisukkeen laittoon täytyy varata aikaa kauemmin.

Mulle tämä oli niitä reseptejä, joiden kaikki raaka-aineet löytyivät kotoa, joten ruuanlaittopäätös oli helppo. Tietysti 10 minuutin valmistus on aina, ja varsinkin arkena, bonus, mutta tekisin tätä, vaikka tämän teko ottaisi 5 tuntia. Niin hyvää nimittäin tuli ja niin helposti. Sienet, sipuli, valkoviini, kerma ja feta. Taivaallista!

 

Tatti-fetakastike

4:lle

2 rkl öljyä

5dl pakastettuja herkkutatteja pilkottuna

1 sipuli hienonnettuna

mustapippuria myllystä

4 dl kuivaa valkoviiniä

2 dl kermaa

1 kana- tai kasvisliemikuutio

100g fetajuustoa

tuoretta tai kuivattua (lehti)persiljaa pinnalle

edit: viininmäärä saattaa tuntua isolta, voi korvata puolet vedellä

Kuullota paistinpannulla öljyssä tatit ja sipuli.

Mausta mustapippurilla.

Lisää pannulle viini ja kerma, sekä liemikuutio.

Keitä kokoon kastikemaiseksi.

Murustele sitten fetajuusto sekaan ja sekoita. Juuston ei tarvitse sulaa, saa jäädä sattumiksi.

Viimeistele persiljasilpulla ja tarkista vielä suola.

Tarjoile vaikka uuniperunan kanssa, ne on aina mun sydäntä lähellä.

Tästä makukombosta saa hyvän kastikkeen myös pastan tai riisin kanssa.

Ja tosiaan, käyhän tähän kaikki muutkin pakastetut metsäsienet ja kuivatutkin ennallistettuna. Voit tehdä Karitan tyyliin myös tuoreista herkkusienistä tai vaikka siitakkeista.

Sienet on kyllä ihania! Ja niin ravinteikkaita!

Voit tehdä tietenkin ilman viiniäkin, mutta vähän niinkuin risotossakin, siitä tulee just se vastustamaton maku. Jos kastike menee liian paksuksi, niin ohennan sitä vedellä sitten, nämä maut ei heville laimene.

 

IHANAT, PIKAISET LOUNASNUUDELIT TOMAATIN JA KANANMUNAN KANSSA

Toisinaan joku resepti vaan hyppää silmille ja huutaa isoon ääneen, että pakko kokeilla mua! Niin kävi juuri tämän reseptin kanssa. Se löytyi ruotsalaisen tv-kokin ja keittokirjailijattaren Jennie Walldénin IG -feedistä, josta muuten löytyy paljon muutakin, usein vähän aasialaistyyppistä (ja korealaista!) inspiroivaa.

Meillä on varsinkin Maitotyttö ihastunut Mama-pikanuudeleihin, ja hyvähän se on, että osaa jotain itselleen laittaa, mutta vähän aina mietin, että voisihan siinä olla muutakin syömistä kuin liemi ja nuudelit. En ole saanut Maitotyttöä innostumaan nuudeleiden tuunauksesta.

Niin suosittuja kuin pikanuudelit ovatkin, niin  itsekeitelty pikateria nuudelien ympärille on kyllä niin herkkua, ettei voi puhuakaan samana päivänä pikanuudeleiden kanssa. Aikaa tämän annoksen tekemiseen ei saa tuhrattua 10 minuuttia kauempaa, jos nyt sitäkään.

Useinkaan en ole huomannut tomaatteja yhdistää nuudeleihin, mutta ne olivat supermehukas lisä. Kasvisversionkin saat helposti vaihtamalla kanaliemen kasvisliemeen ja korvaamalla munan vaikka tofukuutioilla.

NUUDELEITA, TOMAATTIA JA KANANMUNAA

1 syöjälle

1 hienonnettu valkosipulinkynsi

1 tl inkivääritahnaa tai raastettua inkivääriä

2 kypsää tomaattia lohkoina

4 dl kanalientä

80 g vehnänuudeleita

1 iso, vispattu kananmuna

1 tl seesamiöljyä

1-2 tl japanilaista soijaa

1 tl gochugaru- chiliä tai 1/2 tl paprikajauhetta + 1/2 tl chilihiutaleita tai 1/2 tuoretta punaista tai vihreää chiliä 

neutraalia öljyä paistoon

tarjoiluun kevätsipulia ja korianteria, pikkutomaatteja ja seesaminsiemeniä

Keitä nuudeleita 2 min ja siivilöi ja huuhtele kylmällä vedellä, jotta kypsyminen pysähtyy.

Paista valkosipulia ja inkivääriä kuumassa öljyssä muutama sekunti. Lisää tomaatit ja paista muutama minuutti.

Lisää kanaliemi ja valitsemasi chilivaihtoehto ja anna kiehahtaa.

Valuta mukaan vatkattu muna ympyrän muotoon, anna olla 20 sekuntia ja sekoita.

Mausta soppa seesamiöljyllä ja soijalla

Lisää lopuksi nuudelit ja anna niiden kuumentua läpikotaisin.

Nuudeliannoksen viimeistelet  makusi mukaan, tuoreella korianterilla, salaattisipulilla, kenties myös muutamalla halkaistulla pikkutomaatilla ja paahdetuilla seesaminsiemenillä.

LASKIAISEN RESEPTIT: MAKEAT HERKUT JA KUUMAT KEITOT

Aurinko paistaa, hanget hohtaa ja hiihtolomakauden aloitus kurkkaa nurkan takana. Ennätysluminen talvi ja Pekingin talviolympialaisten hiihtomenestys on virittänyt tavallisen tallaajankin hiihtohalut huippuunsa. Laskiaissunnuntaita vietetään 27.2 ja laskiaistiistain pitkät pellavat lasketellaan viikolla 9, joka on meidän hiihtomaviikko, 1.3.

Näitä talven huippuhetkiä enteillen laadin Lännen Medialle ajankohtaisen ruoka-aukeaman, jota julkaistaan eri sanomalehdissä (Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi).

Tässä vinkit näistä herkuista tänne omaankin blogiin. Sitä mieltä olen, että perinteisiä herkkuja, laskiaispullaa ja pannareita täytyy ainakin olla, jos klassikkoon haluaa vaihtelua, voi kokeilla uusia versioita.

Hyvä kuuma keitto maistuu ulkoilun jälkeen. Ehkä paremmalta kuin mikään muu.

 

 

Tuonne hillo- ja nutellahyllyille on ilmestynyt jos jonkinmoista makiaa uutuuslevitettä. Biscoff-tahna on näistä yksi. Se on sellainen  paahdetun kinuskin tai wilhelmiinakeksin makuinen levite. Siitä sai mahtavan täytteen laskiaispulliin. Tervetullutta niille, jotka ei siedä mantelimassaa tai ovat totaalisen kyllästyneitä hilloon.

Hillot voi sitten säästää minipannareihin, joiden uusi muoto syntyy muffinipellin avulla. Hillot ja kermat pysyvät ihanasti kuppimaisten pannarien sisällä.

Itse lukeudun niihin, jotka rakastaa mantelia. Sen takia mantelisarvetkin maistuvat piirun verran paremmilta kuin pelkät tavalliset. Nämä sarvet valmistettiin siitä aukirullattavasta valmistaikinasta, joten valmistus vaikka aamiaisen makeaksi palaksi käy sutjakkaasti.

Innostuin myös tuomaan laskiaispullamakuja raakaleivontaan. Jostain syystä raakaleivonta on kuulostanut jonkin verran työläältä aina, mutta sitähän se ei ole. Nämä kardemumman makuiset pienet raakapullat on niin helppoja valmistaa, että homma sujuu vaikka lasten kanssa yhdessä.

Jos mikä keitoista kuuluu laskiaiseen, niin se on kyllä hernekeitto! Olen tosissani sitä mieltä, että purkkihernekeitto on  Suomen paras valmisruoka. Ja miksikö, koska se maistuu hernekeitolta, ei teolliselta. Hyvillä mielin vetelen siis purkkihernaria vatsaani, mutta annas olla kun sen hernekeiton valmistaa alusta asti kuivattuja herneitä liottamalla ja palvatusta sianpotkasta. Eihän voi parempaa olla!

Laivatyöaikoina opin lisäämään keiton päälle raa'an sipulin, ja sepäs vasta onkin herkkua ja tuo vähän rouskuakin muuten niin pehmeän koostumuksiseen ruokaan.

Hernekeitto on helppo valmistaa myös kasvisversiona. Senkin pidän aika simppelinä. Lihan sijaan herneitten kaveriksi pääsee porkkana ja sipuli ja maku on tutun hernekeittoinen. Mutta sitten kun halutaan irroitella  niin hernekeitto valmistuukin kikherneistä, pienellä linssilisäyksellä ja lähi-idän maustein.Kaunis keltainen väri keittoon tulee yhdistelmästä punaiset linssit ja porkkana.  Kyllä on hyvää!

Jos hernekeitto pitääkin miehen ladulla, niin gulassikeitto vie minut aina suoraan aurinkoisille alpeille ja mutkamäkeen. Välillä on aivan hämmentävää lusikoida kotoista gulassikeittoa ja ihmetellä, kuinka tämä voikin maistua näin oikealta. Jauheliha ei ole se perinteisin gulassikeiton raaka-aine, mutta nopeuttaa valmistusta ja suomalaiselle tuttuna raaka-aineena maistuu myös Eino Ennakkoluuloiselle.

Jostain syystä hän on aika usein nähty vieras ruokapöydässämme...

Mutta, jos lopetan tämän vähän sillälailla urheilijafiiliksin, että näihin kuviin ja tunnelmiin!Nauttikaa Suomen talvesta. Vielä ei kuulu olla kevät, nyt on talvi. Ihana talvi!