About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

maanantai 29. kesäkuuta 2020

GRILLATTU FLANK STEAK


Kaikki kehuu niin flankkiä eli naudan kuvetta grillissä ja viime viikonlopun instan selailu ainakin näytti sen, että se oli valikoitunut useiden viikonlopun grillailujen  päätähdeksi.

Tekisi mieli aloittaa, että uskokaa tai älkää, mutta... hetken tuota ilmaisua pyöriteltyäni päädyn laittamaan sen seuraavaan muotoon:

Varmaan uskotte, kun kerron, että minä olen kuitenkin onnistunut sössimään flankin sitkeäksi purukumiksi joka kerta jo muutaman kerran. Sellaiset kokemukset auttamattomasti pudottavat kyseisen osan grillauslistan häntäpäähän (On se kana vaan niin helppoa grillattavaa! Ja entäs makkara? Mitä jauhoisempaa, sen helpompaa, voin vain suositella...). Kunnon entrecotepihvin kanssa on vähän sama asia kuin flankin kanssa: se on maukkainta ja mehevintä grillattavaa, mutta kun siinä epäonnistuu, niin silloin se on lautasliinan syljeksittävää, oksennusrefleksin aikaansaavaa kimmoista pureksittavaa.

Olihan taas alkupuhe hyvälle grillireseptille.

Kun rekossa oli tarjolla Ylämaan karjan kuvetta, niin johan minä sitä ostin taas, ja kiitos kyllä, onnistuin valmistuksessa, kun seurasin hyviä ohjeita. Eilen meillä syötiin siis tosi hyvää flänkkiä.



Hyvät ohjeet löytyivät yllä olevasta grillauksen tiiliskivikaunottaresta, joka on Sweet Food O'Mine -blogia pitävän Sarin ja miehensä Patrickin käsialaa. Täältä löytyi myös idea ja ohje ihan mielettömään chipotle-maustevoihin!

Marinoin ohjeen mukaisesti, mutta sitten aloin miettimään, miksi se mun kuve on aina niin helvatan epäonnistunutta. Nyt on turha (no ei kyllä ihan 100% turhaa...) tulla sanomaan, että se pitää grillata nopeasti ja vain mediumiksi, KYLLÄ MINÄ SEN TIEDÄN! Arka aihe. Mieleen kävi sellainen, että jospa sitä flankkiäkin pitäs vähän putsailla, ihan kuten fileetäkin, että se kaupasta/teurastamosta tullut ei oo kuitenkaan aivan paistovalmis sellaisenaan (Älkää nyt naurako, jos asia teille ihan pässinlihaa!). No, kun ne on aika siistin näköisiä, niin voihan sitä ihminen erehtyä tällaista luulemaan. Eikä useimmissa ohjeissa  lue putsauksesta mitään. Paitsi jos googlaat erikseen cleaning flank.

No marinoidun lihan putsaus on hiukan haastavaa, mutta aloin hommaan. Kyllä siinä on irrotettavana sitä hopeista kalvoa pinnalta, sitä joka pitää sen lihaksen paketissa, niin elossa kuin grillatessakin, Eli sitä, joka ei viiden minuutin grillauksella sula minnekään. Rasvapattikohdista ei kannata niinkään olla huolissaan.

Grillattu, vetäytynyt flank kuorrutettiin chipotlevoilla ja se oli aivan sairaan hyvää! Tälle chipotlen ihanan savuisen tuliselle alttarille jouduin kuitenkin uhraamaan lapseni, jotka kieltäytyivät syömästä liian pippurista! ja miks tää on näin tulista - flänkkiä. Uhraus oli kyllä arvoisensa, jäipä mulle enemmän mutta ehkä ensi kerralla jätän toisen päädyn voitelematta. Koska uhkaukset (ei voida koskaan mennä ulkomaille, kun te ette syö mitään) ja järjen ääni (siinä ei ole yhtään pippuria, vain chiliä) eivät tehonneet.

Flänkin lisäksi tein ihanaa salaattia (joka ei kelvannut lapsille), grillasin oliiviöljyssä ja sitruunamehussa kieräytettyjä broccoliinejä, joiden pintaan raastoin parmesania, sekä noita jo niin nähtyjä, mutta edelleen omanlaisiaan grilliruoan testattuja timantteja,  aurajuustotäytteisiä, pekoniin käärittyjä herkkusieniä. No ei niitäkään lapset syöneet. Tarkemmin ajatellen taisivat syödä vain pöytään jälkkäriksi katettuja vesimelonin ja Piel de sapo -melonin siivuja, ja sekin meinas loppua siihen kun Maitotyttö kysyi mitä tää toinen meloni on ja menin sitten suomentamaan nimen. Sehän on nimittäin rupikonnan nahka -meloni.


Grillattu Flank steak ja chipotle-maustevoi

(ohje Suuri Grillauskirja, kursiivilla omat sooloilut)
n. 800 g naudan kuvetta eli flank steak

marinadi
 1 tl kuminaa jauhettuna (näin lukee kirjassa, oletan tämän nyt kuitenkin tarkoittavan juustokuminaa eli jeeraa, joka on kyllä aivan eriasia?)
2 tl korianteria jauhettuna
1 tl oreganoa
1/2 tl savupaprikaa  (käytin savupaprikaa)
1 tl mustapippuria myllystä
1 tl sipulijauhetta
1/4 tl cayennepippuria
1 tl suolaa
4 rkl öljyä

Poista lihan pinnalla mahdollisesti olevat vaaleat tai hopeanhohtoiset kalvot.

Sekoita marinadin kuivat aineet. Lisää öljy ja sekoita
Hiero seos lihan pintaan ja laita tiiviisti suljettavaan muovipussiin tai marinointikulhoon  ja viileään 4-24 h.
Grillaa suoralla lämmöllä 250 asteessa 3-4 minuuttia per puoli. Mä grillasin 4 min, käännin ja sitten vaan 2 min toiselta puolen, mun liha oli jotenkin tosi litteän ohut ja paistui yllättävän nopeasti. Jos sulla on mittari, niin 54 astetta olis hyvä.
Nosta liha grillistä, kääri folioon, ja anna vetäytyä n. 10 minuuttia. Jopa 15, multa tuli edelleenkin nestettä hirveästi leikattaessa. Vetäytymisen aikana on just hyvä aika grillata kasvislisukkeet.
Leikkaa liha ohuiksi viipaleiksi poikkisyin.
Voitele chipotlevoilla ja nauti. 

Chipotlevoi

1 chipotle-chili
70 g pehmeää voita

Sari ja Patric teki oman voinsa kuivatusta ja liotetusta chipotlesta. Minä tykkään niistä pienistä säilyketölkki-chipotleista. Kun avaan tölkin  ja käytän 1-2 chiliä, jakaan loput mini-minigrippusseihin ja pakastan. Sellaisen pussin otin pakkasesta tähänkin.

Surauta tehosekoittimella voi ja chili tahnaksi. Laita jääkaappiin odottomaan.

Tämä oli kyllä niin herkkua, että tuun laittamaan parin muunkin jutun päälle tänä kesänä!

Oli niin kiva, että vihdoin onnistuin flank steakin kanssa. Se on todella hirmu hyvää  ja mutkatonta sekä nopeaa valmistaa. Sen kanssa kuuluu ehdottomasti joku ihana pikantti aasialaistyylinen kastike tai maustevoi. Uusinta otetaan kohta pikaa, ja hyvillä mielin!


torstai 25. kesäkuuta 2020

TUPLAMAISSISALAATTI


Teinpäs eilen illalla oikein ihanaa ja uudenlaista salaattia  grillattavien kylkeen. Tästä tuli vähän aikuisosastoa, sillä vaikka Maitotyttö ottikin aimo annoksen lautaselleen, kun salaatissa oli kerran popcorniakin, niin hän totesi, että tänne on piilotettu jotain väkevää.

Ehkä mun pitää tuunata kids-versio tuplamaissisalaatista vähemmän hapokkaalla kastikkeella, eikä sekoittaa poppareihin chipotle tapascoa.


Ehdottomasti uusi ja erilainen salaatti ja omasta mielestäni tosi herkku. Grillattu maissi toi sopivasti makeutta, popparit ja jäävuorisalaattirouskua ja kastikkeen yllättäjänä toimii sinihomejuusto. Cheddarin oikeutuksesta samassa kastikkeessa en ollut ihan varma, toiko se jotain lisämakua tai kermaisuutta? En sitä varsinaisesti maistanut. Mutta ohjeessa luki kylläkin pitkään kypsynyttä cheddaria ja mä käytin vain ihan tavallista cheddarraastetta.

Arvatkaa, kenen resepti? No Jamie Oliverin T-I-E-T-E-N-K-I-N! Resepti löytyy Jamien kohtuu-uudesta VEGE- kirjasta, jota olen ennenkin kehunut. Kirja uppoaa muhun niinkuin kuuma veitsi voihin, ehkä siksi, että Jamie on kuitenkin itsekin sekasyöjä ja, että reseptissä käytetään raaka-aineina kasviksia, ei niistä jalostettuja lihankorvikkeita. Mä tykkään!


Ja näin se tehdään:

TUPLAMAISSISALAATTI

Alkuperäinen resepti Jamie Oliverin VEGE-kirjasta
4:lle lisäkesalaattina/puolitin Jamien ohjeen, muuten paitsi kastikkeen osalta

3-4 dl valmistettuja mikropoppareita
Tabasco chipotle-kastiketta
öljyä paistoon
2 kokonaista esikypsennettyä maissintähkää
1/2 kerä jäävuorisalaattia
4 kevätsipulia
30 g cheddarjuustoraastetta
30 g sinihomejuustoa
6 rkl luonnonjugurttia
1/2 valkosipulinkynsi
2 tl englantilaista sinappia (Mitä se on? Mulla oli vaan dijonia)
2 rkl valkoviinietikkaa
1 tl Worchesterinkastiketta
kourallinen tuoretta korianteria

Jamie teki popparitkin itse (1dl jyviä), mutta otin ja oikaisin ja tein mikropoppareita. Kun ne ovat valmiita, sekoita niihin muutama reilu loraus Tabascosoosia.

Paahda maissintähkiin pannulla vähän paistopintaa, nosta sitten jäähtymään. 

Silppua jäävuorisalaatti karkeasti. Viipaloi keväsipulit ja lisää molemmat poppareiden kanssa samaan kulhoon.

Valmista kastike surauttamalla tehosekoittimella juustot, jugurtti, valkosipuli, sinappi, etikka ja worcestershiren kastike (tiesitkö, että se lausutaan WU-stö-shö:n kastike? En nyt käyttänyt foneettisia merkkejä, koska kaikki eivät ole ehkä oppineet niitä käyttämään -enkä löydäkään niitä tästä hemmetin koneesta- mutta noiden painottomien tavujen Ö kirjain mallaa tietenkin schwa äännettä eli sitä jotain ään ja öön ja oon välimuotoa kuten esim englannin epämääräinen artikkeli lausutaan. Suurinpiirtein selitettynä.) sekä valkoviinietikka soseeksi. Murenna sinihomejuusto ensin.

Leikkaa maissinjyvät irti tähkistä ja lisää ne salaattikulhoon. Kaada päälle kastike ja sekoita. Nypi pinnalle korianterilehdet.

Kannattaa tarjoilla salaatti heti. Popparit ei tykkää liottamisesta.






maanantai 22. kesäkuuta 2020

MAHTAVAT KANA-CRUNCHWRAPIT


Näitä crunchwrappejä on pitänyt tehdä jo pitkään. Reseptikopiointia esikuvastaan Taco Bellistä, paitsi että nämä kotona tehtävät maistuvat kyllä niin paljon paremmilta.On toi nimi vähän kömpelö, se kertoo siitä, että nämä kääräistään suurimpaan kaupasta löytyvään tortillalättyyn ja sisälle laitetaan vielä tortillasipsejä rouskuksi. Täytteessä paljon juustoa, mutta myös salaattia, tomaattia ja punasipulia.

Ja mä niin tiesin, että tämä on juuri sellaista teinimättöä, joka menee meidän perheessä alas. Mun teinivuosista on aikaa kulunut jo runsaasti, mutta mähän rakastan kaikkea amerikkalaista texmexiä, eli uppoaa todellakin. Helppo tehdä, silti spesiaali tunnelma kun näitä tekee.

Vapise nachopelti, täältä tulee crunchwrap!



Crunchwrappien teossa pitää vaan yksinkertaisesti pitää pää kylmänä. Ei liikaa täytteitä, vaikka näiden kuuluukin olla muhkuja. Vaimomatskuu oli tehnyt vegecrunchwrappejä grillissä ja sieltä sain monta hyvää vinkkiä.
  • Osta kaupasta suurimmat vehnätortillat mitä löytyy. 30 cm halkaisija olis mahtava, mutta 26 cm käy myös.
  • Älä levitä täytettä kuin halkaisijaltaan 12- 13 cm alueelle
  • Kannattaa ostaa ehkä pyöreitä nachoja kolmiomallisten tortillasipsien sijaan, koska niiden kulmat tulee lätystä helposti läpi.
  • Mulla oli hunajamarinoituja kanasuikaleita (koska niitä nyt oli) jotka maistoin tacomausteella. Voit käyttää kanan sijasta myös tacomaustettua jauhelihaa. Grillikanan jämät käy oikein hyvin tai keitä rintapaloja ja nyhdä lihaksi, se olis ehkä paras vaihtoehto.
  • Sujauta syöjän mukaan väliin pikkelöityjä jalapenoviipaleita tai jotakin tuoretta chiliä


Mä kuulkaa oikein aattelin ottaa vaihekuvia. Niissä on vain se ongelma, että mä unohdan ottaa niitä joka vaiheessa! Mutta mä aloitin ihanasti ja peitin  (mikrossa lämmitetyn) tortillan keskustan juustokastikkeella.


Seuraavaksi tulee kana (tai jauheliha) ja tähän väliin käy ne jalapenot ja chilitkin.


Sitten ne peitellään maustamattomiin tortillasipseihin, tai ne pyöreät nachot on parempia.


Tässä vaiheessa kokkaus tempaisi mukanaan ja kuvien otto unohtui.  Sipsien päälle tuli siis kermaviiliä/ranskankermaa, suikaloitua jäävuorisalaattia/romainea, kevätsipulia/punasipulia, tuoretta korianteria, pilkottua tomaattia ja lopuksi juustoraastetta.


Päällimmäiseksi voit leikata toisesta tortillasta apukannen, voit käyttää myös niitä minikokoisia tortilloja, meidän kaupassa ei niitä nyt vain ollut.
Ja sitten homma pakettiin: nostele reunat laskostaen keskellä, siitä tulee vähän kuin mutterin mallinen. Ei se ole kovin vaikeaa, mutta tietysti koko ajan pitää pitää pakettia kasassa. 

Siksi en kyennyt ottamaan vaihekuvia.

Nosta pannulle, jossa tilkka öljyä, saumapuoli alaspäin, paista keskilämmöllä kaunis väri ja käännä. Siinä vaiheessa pysyy jo kiinni. Toiselle puolelle kans kaunis väri.

Seuraavasta kuvasta näkee aika hyvin tuon taittelun.

Lopuksi leikkaat crunchwrapit puoliksi ja  huudat kaikki herkuttelemaan. Jos teet isomman satsin niin  ennen puolittamista voit pitää lämpinä uunissa, ehkä n. 100 asteessa. 

Nämä onnistuvat myös siis grillissä ja erityisen hyvin tietysti parilagrillissä, ei tarvi ees käännellä.





KANA- CRUNCHWRAP

4 kpl
4 isoa vehnätortillaa + 4 miniä tai pari isoa, joista voi leikata kannet
2 keitettyä kananrintaa nyhdettynä (tai suikaleita n. 500g) kypsennettynä
1 rkl tacomaustetta
valmista juustodippiä
maun mukaan pikkelöityjä, hienonnettuja jalapenoja
nachojasipsejä, natural
1 tlk kermaviiliä
suikaloitua jäävuorisalaattia tai romainea
1 punasipuli tai 4  kevätsipulinvartta hienonnettuna
runsaasti hienonnettua korianteria
2 kuutioitua tomaattia
150 g juustoraastetta

Lämmitä tortilla notkeiksi, mikrossa se käy helposti, jos ei ole, niin sitten pannulla.

Levitä aina yhdelle tortillalle, n 12-13 cm halkaisijalle keskustaan reilu ruokalusikka juustokastiketta, sopivan reilusti kanalihaa, jalapenoslaisseja. Välikerrokseksi peitä keskusta tortillalastuilla. Lusikoi niiden pinnalle kermaviiliä, ja sitten kasvikset: jäävuorisalaatti, sipuli, korianteri, tomaatti, ja lopuksi reilusti juustoraastetta.

Aseta keon päälle kanneksi pikkutortilla tai leikkaa isosta pala.

Taittele reunat apukannen päälle siististi laskostaen. Nosta saumapuoli alaspäin pannulle keskilämmölle ja paista kaunis paistopinta. Käännä ja paista kaunis väri toisellekin puolelle.

Puolita valmiit crunchwrapit.

AAAAWESOME!  (Kyllä meidän teini nyt häpeäis mua...)


torstai 18. kesäkuuta 2020

JÄÄKAAPIN JUHANNUSSIIVOUS


Kaupallinen yhteistyö Maku Kitchen Life

Minä oon imenyt itseeni jossakin suvun äidinmaidossa, että kaks kertaa vuodessa pitää tehdä suursiivous, jouluna ja juhannuksena. Se nyt ei kyllä ole yhtään toteutunut kohdallani, tai ainakin jäänyt hyvästi puolitiehen. Lähinnä siitä on jäänyt riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunne ja nostalginen kaipuu siihen kun kaikki ikkunat oli tosiaan pesty ja lattialle levitettiin puhtaat matot ja oli imuroitu kattoja myören, kaapeista nyt puhumattakaan. Saipi tulla juhannus ja joulu.

Nykyään on jo viisaampaa väkeä, eikä varmaan omatuntokaan soimaa enää kaikkia näin ankarasti. Hyvä viikkosiivous ja ylläpitosiivous ja kodin organisointi, niin on siistiä joulun ja juhannuksen väleissäkin. Näinhän se on etevimmillä.

Täytyy olla iloinen kun jonkun nurkan saa järjestykseen joskus. Ja tällä kertaa se nyt oli meidän jääkaappi.


Inspiraatio tarvitaan aina, ja tällä kertaa ne olivat nämä 5 kipaletta Maku Kitchen Life jääkaappisarjan kirkasta laatikkoa, 2 kapeaa ja kolme leveää. Olen näitä jo kattellut aikaisemmin ja tuuminut, josko niillä saisi aikaan järjestystä kaaokseen.


Jääkaapin ovestani puuttuu yksi hylly, miksi hemmetissä ne aina rikkoontuvat niin helposti. Tarvisisin sen hyllyn. Mutten enää jaksa tilata 14 v vanhaan jääkaappiin, koska se hylly olisi varmasti kallis ja kun saisin sen paikoilleen, jääkaappi luultavasti kuolisi vanhuuteen.

Ongelma jääkaapissani on miljoonat maustetahnat ja purkit ja putilot, toinen ongelma ruuantähteet, joita aina sinne säilön ja unohdan. Itseasiassa tuo jääkaappikuvani ei ole niin paha kun se voisi olla, koska viime kesänä sain varastoon toisen jääkaapin, ja nykyään säilön sinne kauppareissusta osan maidoista ja juomista, vihanneksista ja lihoista. Pysyy keittiön kaappi hiukan väljempänä.

Silti sitä on aivan tarpeeksi hankala käyttää. Viime viikolla etsin yhtä fetaa, jonka tiesin takuulla siellä olevan, enkä löytänyt kuin vasta kolmen päivän päästä. Ja näin käy usein. Ostan uusia kapriksia ja aurinkokuivattuja tomaatteja ja dijonsinappia ja currytahnaa, kun en löydä niitä avattuja kaapista.


Tyhjäsin kaapin, pesin kaikki hyllyt ja seinät ja sen ihanan vedenpoistoaukon, josta pitää poistaa vanupuikolla jotain ektoplasmaa, tarkistin päiväykset ruuista ja JÄRJESTIN JÄÄKAAPIN!

Nuo Maku jääkaappilokerot on helposti pestäviä, kirkkaita (näkee sisällön) kovanmuovisia laatikoita, jotka todella auttoivat organisoinnissa. Pistin suolaisia juttuja yhteen, toiseen kaikki hillot, kolmanteen inkiväärit, chilit, sitruunat yms, joista juuri nyt oli vähän pulaa (ja nämä kuvat on ennen kauppareissua) neljänteen juustopussit yms ja yhteen aamiaisleikkeleet. Laatikot on helppo vetää reunakahvasta ja pääsee käsiksi esim. kaikkiin purkkeihin ilman koko hyllyn purkamista. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan...

Lopputulos on mitä järjestelmällisin jääkaappi. Jopa tilava. Mikä suuri muutos mahdollista pienellä investoinnilla! Mulle tulee juhannus sittenkin.


Keittiööni saapui myös ehkä maailman ihanin lottusankoo, eli biojäteastia. Siinä on tiivis kansi ja jonkinmoinen hajunsyöjä juttukin siinä kannessa, ainakin se siltä näyttää.

Olen hieman nolona, että mulla ei ole kompostia, en ole omakotitaloasumisaikana vaan ikään saavuttanut sitä tilannetta, että olisi ollut ylimääräistä lämpökompostorin ostoon, vaikka mieli olisi tehnytkin. Ja jätehuollon piiriin pitää olla useamman talon kimppa, eikä kukaan muu ole ollut oikein kiinnostunut.

Uuden jätelain myötä tämänkin pitäisi lähiaikoina muuttua ja biojätteelle tulee vihdoin ihan oma jäteastia kotipihaan.

Mulle on nyt sitten maailman kaunein biojäteastia oottamassa.


torstai 4. kesäkuuta 2020

RUOKAA KORONAN AIKAAN X



Kesälaitumet. Niiden aukeamiseen on hyvä päättää 10 viikon koronaruokien kirjaaminen. 10 viikkoa, joita ei vielä vuoden alussa osannut kukaan ennustaa. Niistä on selvitty ja varovaisesti katsellaan tulevaisuuteen.

Lapset päättivät kouluvuoden kahden lähiviikon jälkeen. Maitotyttö aloittaa syksyllä kolmosen ja Urho15v. sai peruskoulunsa päätökseen. Miten haikeaa ja ihanaa samalla kertaa. Todistuksenjaosta palaavia odotti kotona kotona ruusut ja pappa kävi luovuttamassa jo perinteiset stipendit.


Tapana on ollut viedä lapset ravintolaan koulujen päättymisen kunniaksi, nyt vaihtoehtona oli noutoruoka. Maitotyttö päätyi Luckiefun's sushiin ja miesväelle toin pizzaa.


Orastavan kesäloman kynnykselle alkoi tuntua jo pientä koronataltioinninkisaväsymystä. Unohdin merkata ruokia ylös ja viikon päästä en todellakaan enää muista mitä tuli syötyä.

Kännykällä räpsittyjä ruokakuviakaan ei löydy kuin muutama.

Toukokuun viimeisellä viikolla syötiin siis ainakin seuraavia ruokia. Lapsillehan oli tietenkin koululounas.
  • Pinaattikeittoa tein kahtena päivänä itselleni lounaaksi, en ihan alusta asti, mutta Appetit -pakasteesta. Oli ihan pakko, kun meinas jäädä trauma edellisestä pinaattikeiton syöntikerrasta.
  • Maanantaina paistoin meille aivan ihanat kuha-annokset...roskikseen. Kehtaako tätä oikein edes tunnustaa. IsoHookin huokaili, miten hyvännäköistä, mutta sylkäisi ensimmäisen palan suustaan. Suolaa, suolaa, liikaa suolaa. En nyt aina oikein käsitä näitä aivopierujani, vetoan sekavuuteeni sillä, että olen työn puolesta viime aikoina testaillut silakan happokypsennystä ja tehnyt eri vahvuisia happoliemiä tietyillä suolapitoisuuksilla. Että en sitten varmaan niinkun ajatellut enää selvinpäinäpäisesti tai osannut käyttää "common sense" kuten presidennti Trump (I'm no chef, but I use my common sense...if it works in 20 minutes, it'll work better in 12 hours, hän varmaan sanoisi!), googlailin missä suolaliemessä sitä kalaa tulisi suolata ennen paistoa (olen yleensä harrastanut vain pintasuolausta) ja useassa julkaisussa suolaliemi oli 10%. Mutta kai niitä piti pitää siellä vain max 20 min, mutta minäpä jätin sunnuntailta yli jääneet fileet maustumaan yön yli. Anteeksi te pari Kraaterijärven kuhaa, jotka elitte ja varsinkin kuolitte turhaan, vain päätyäksenne roska-astiaan. Niin, tässä nyt kun innostutaan hävettäviä tunnustuksia tekemään, niin ei mulla ole myöskään bioastiaa!
  • Omin päin herkuttelin myös salaatilla, sillä syntisellä: varhaiskaalia, pekonia, aurajuustoa, kermaviiliä.


Arki-illoissa listalta löytyi ainakin
  • Kanatortilloja
  • Kinkkukiusausta (viimeisiä vanhoja perunoita ja Lakeuden Highlandin ihanaa palvirouhetta, vanhaa kermaa; tuli todella hyvää tästä melko tylsästä arkiruuasta)
  • Hot Doggeja. Ne ovat oiva ensiapu kaikkina vuorokaudenaikoina orastavan nälkäkiukun hillintään
Ihanasti sattui tälle viikolle myös kolme juhlanaihetta, joista otettiin kaikki irti.
  • NataSiskolle pidettiin torstaina, ihan oikeana päivänä, syntymäpäiväjuhlat kello viiden teen merkeissä, tästähän olenkin jo kertonut. Kerran vielä samalla kuvalla huomio:
  • Toinen juhla oli tietysti koulujen päätös ja terassilla nautittu noutoruoka tädillä  ja Arnoldsin donitseilla vahvistettuna. Tämä seesteinen ja lämminhenkinen lounastilaisuus ei aivan täysin toteutunut suunnitelmien mukaisesti, kun toinen juhlituista päätyi mököttämään puku päällä huoneessaan sängyssään mahallaan maaten ja suostui kylmän pizzan pariin vasta muiden kaikottua.Varsinaisen noutoruokapäivän kruunasi vielä siskon tarjoama Mäkkärireissu (naisväelle) päivän puuhien päätteeksi.
  • Kolmannet juhlat sunnuntaina olivat Elli-serkun 13v. synttärit kivassa kesäsäässä kotinsa terassilla. PikkuveliNuutti ja NuutinMinna tarjosivat herkullisen aterian, kana- ja naudanlihavartaita sataykastikkeella, nuudelisalaattia, vesimelonia ja ananasta, patonkia ja cokista ihanista pikkupulloista. It´s the small things that matter! Jälkkäriksi nautittiin itsetehtyä mehevää suklaakakkua tuoreilla marjoilla. Ja sitten seurueemme vetäisi läpi varsinaisen kesäpelitrion: Joukkuekroketti, joukkuemölkky ja 10 tikkua laudalla. Kyllä olikin kivaa! Pelaajien ikähaitari siis 5-73 v.



Vaikka minä en ole vielä lomalla ja IsoHoo on lamautettuna lomautettuna, pääsevät lapset edes kesäloman huomaan. Kohdelkoon se heitä hyvin!



Muuta terapeuttista puuhaa tällä viikolla oli Maitotytön kanssa pikavauhtia alulle potkaistu operaatio kepparitalli ja maanantai-illan kampaajakäynti Pinkissä, äitin kanssa ostetut kesäkukat, juoksukoulu ja muut metsälenkit NataSiskon ja MeimiTheRottweilerin kanssa sekä iltalenkit  ja vihreän syöttö tämän  komistuksen kanssa.




Palaan epätavalliseen kesään ehkä kerran kuukaudessa jonkinmoisen yhteenvedon muodossa, listaan kuukauden highlighteja tai jotakin sen suuntaista.

Juuri nyt, houkuttaa ihana kesäsää ja auringonpaiste ulkona. Taidan siirtyä terassille. Omalle. Tai ainakin kasvimaalle.


keskiviikko 3. kesäkuuta 2020

KELLO VIIDEN TEE



Pidettiin pienet teekutsut. Oli NataSiskon syntymäpäivät ja kello oli tasan viisi.

Kun aloimme tutkia Afternoon tea -käsitettä tarkemmin, tajusimme, että asiasta on monenmoista tulkintaa. Kello viiden tee ei olekaan ihan yksiselitteinen konsepti.

Totta puhuen, mitä enemmän asiaa tutkittiin, sitä sekavammaksi meni. Mutta jotenkin se meni näin, ja erityisesti sekoittaa se juttu, että Tea-nimitys, varsinkin perinteisen työväenluokan parissa, tarkoittaa ihan kunnollista iltaruokaa. Mutta Afternoon Tea on siis yleensä ennen kello viittä, kevyt teehetki, jossa on vähän kakkuja, skonsseja ja ehkä sormileipiä, High Tea on sitten kello 5 ja siitä eteenpäin ja siinä on lisäksi jotain lämmintä piirakkaa tai nakkipiiloja tms.


Mutta pidimme sitten omanlaisemme. Ja tämänlaiset niistä tuli:

Kello viiden tee 
menu

Kurkkusandwich
Mansikka-basilika-tuorejuusto sandwich

Juusto-pekoni-pinaatti miniquiche
Karamellisoitu sipuli- ja vuohenjuustopiiras
Skonssit, kirsikkahillo ja kermavaahto
Vadelma-manteli pikkuleivät
Äidin Britakakku

Juomat: samppanjaa Möet & Chandon, teetä Teeleidin valikoimista, Mango Madness ja Puerh-teetä, lapsille Fanta hedelmälimpsoja


Teekekkerit oli kiva tapa viettää synttäreitä vähän eri teemalla. Natasisko toi kukkia ja isot numerofoliopallot rekvisiitaksi, muttei me muistettu ostaa lautasliinojakaan. Mietimme kuumeisesti, mistä löytäisimme hopeanvärisenkannun teelle, sellaisen arvokkaan korkean, muisteltiin, että äidilläkin sellainen on, mutta kukaan ei jaksanut alkaa purkaa autotallia, jonka kätköissä se ilmeisimmin lymyää. Kuvan kaksikerroksinen tarjoiluvati on myös äitiltä lainassa. Itseasiassa löysin kolmikerroksisen kaupasta, ostin sen, mutta kun pääsin kotiin alin lautanen oli halki kiinnityskohdasta.Reckless woman!

Tarjoiluja suunnittelimme viikko tolkulla. Kun pikkutarkka ja leväperäinen suunnittelevat, siinä on välillä haastetta.  Jouduin luopumaan ehdottamistani peribrittiläisistä fairycakes'eistä tai sellaisista pienistä perhosmuffineista. Sisko ei innostunut kyllä noista pikkuleivistäkään, mutta pidin niistä kiinni kynsin hampain ja lopulta ne olivat siskonikin mielestä parhaimman makuisia tarjottavia. Quicheissä ja vuohenjuustopiirakoissa oli joku informaatiokatkos, kumpikin puhuimme eri asioista ja lopputuloksena poltin uunissa piiraan päällä olevat punasipulit. Tuunattiin niitä sitten jotenkin, hauskinta oli, että nekin olivat lopulta kahden maistajan suosikkeja!

Petyimme kurkkuvoileipiin, joissa maistui liikaa voi ja jäimme miettimään mikä olis parempi tyyli (voita oli ihan ohuelti), Mansikkabasilikaleivät olivat tosi hyviä.

Skonssit olivat tuoreeltaan myös todella hyviä ja oman puun kirsikoista (tai saattaa olla naapurinkin) äitin tekemä kirsikkahillo kermavaahdon kanssa sai ne maistumaan vielä paremmilta.

Muutamat reseptit siis kehiin:


Tuoreet skonssit hillolla ja kemavaahdolla

12 kpl (alkup. ohje Valion)
3 1/2 dl vehnäjauhoja 
3 tl eivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1 rkl sokeria
3/4 dl sulatettua voita
1 prk (200g) kermaviiliä

Yhdistä kuiva-aineet ja lisää kermaviili ja voisula. Sekoita sen verran, että taikina on tasaista.

Nostele lusikalla pellille kokkareita, ja muotoile ne pyöreiksi korkeiksi pulliksi jauhotetuin käsin. Nämä vois paistaa myös muffinssivuossa.
Kypsennä 200 asteessa uunin keskiosassa 15-17 min.
Tarjoile tuoreeltaan hillon ja kermavaahdon kera.



Vadelma-mantelipikkuleivät (Thumbprint cookies)

230 g huoneenlämpöistä voita
1,5 dl sokeria
 5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl karvasmanteliaromia
paistonkestävää vadelmamarmeladia

Vatkaa sokeri ja voi vaahdoksi. Lisää karvasmanteliaromi ja jauhot, sekoita. Laita taikina kelmun alle lepäämään puoleksi tunniksi jääkaappiin.

Muotoile  jähmeästä taikinasta pieniä palloja (coctaillihapullan kokoisia) leivinpaperin päälle uunipellille. Litistä pallot sitten painamalla  peukalolle keskelle, kolo. Peukalotekniikka toimii vähän huonosti ja mä oonkin painanut kolon käyttämällä jotain pienen maustepullon korkillista päätä. Jos taikina murtuilee reunoista voit reunoja muotoilla samalla takaisin ehjiksi. Vinkki on myös, että painaa kolon heti kun on pyörittänyt pallon, eikä tee sarjatyönä jolloin pallot vähän kuivahtavat ja murtuvat herkemmin.

Sekoita marmeladi ja pursota sitten pursotinpussilla kolot täyteen hilloa. Helpompi näin, mutta toki kahdella pikkulusikallakin onnistuu nostaa hillonökeröt. 

Paista 180 asteessa 12-14 min. Koristele halutessasi pursottamalla tomusokeritahnaa pinnalle (sekoita suhteessa 1 dl tomusokeria, 1 rkl vettä).



Kurkkusandwich 

12 kpl
8 tuoretta paahtoleipäviipaletta
oivariinia 
kurkkua
suolaa
valkopippuria

Viipaloi kurkku ohuiksi viipaleiksi ja suolaa kevyesti. Maista kurkkuja, että ne eivät ole liian suolaisia  (tässä vaiheessa voi niitä huuhtoa ja taputella kuiviksi) ja mauta vielä aavistuksella valkopippuria.
Levitä siivut peittämään 4 leipäsiivua. Kurkut saa asetella limittäin. Nosta joka leivälle kansi päälle. Paina kämmenellä leipää lyttyyn/tiiviimmäksi samalla kun leikkaa reunat pois. Leikkaa sitten leipä kolmeen suorakaiteen muotoiseen palaan. HOX: Peitä leivät kostealla talouspaperilla ja laita kannelliseen rasiaan tai kelmun alla, sillä niiden pinta kuivuu ikävästi hirveän helposti. Disclaimer: Päädyttiin kurkkuleivissä tähän yksinkertaiseen toteutukseen aikamme eri mahdollisuuksia googlailtuamme. Levitettiin oivariinia mahdollisimman ohut kerros, mutta meidän mielestämme se maistui kuitenkin vähän inhottavalta, ei raikkaan kurkkuiselta kuten oletin. Tuorejuustoa ja majoneesia löytyy vaihtoehtoina. Ensi kerralla taidetaan yhdistää kuitenkin kurkku ja kylmäsavulohi samaan leipään.


Mansikka-basilika-tuorejuusto sandwich

12 kpl
12 paahtoleivän palaa
200g maustamatonta tuorejuustoa
3 rkl majoneesia
1/4 tl suolaa
250 g mansikoita
tuoretta basilikaa

Sekoita tuorejuusto, majoneesi ja suola ja voitele sillä leivät.
Viipaloi mansikat. Asettele  puolelle leivistä mansikat limittäin, basilikan lehtiä ja toinen leipä kanneksi. Paina kämmenellä reilusti  kerrosleipää matalaksi ja leikkaa reunat pois. Leikkaa leivät sitten kolmioiksi.
Huom! Tätä en kokeillut, mutta toinen varmasti kokeilemisen arvoinen tekniikka on se, että kaulimella kaulitaan leivät ensin litteiksi, poistetaan kuoret ja sitten voidellaan jne.

Mini quicheet (tai minimunakkaat tai frittatat) valmistuivat tällä perusohjeella, täytteiksi muutettiin vain pekoni, pinaatti ja voimakas juustoraaste. Nämä on yks mun suosikkitarjottavia. Valmistuvat niin näppärästi minimuffinssipellillä ja maistuvat erinomaisesti huoneenlämpöisinä.

En ala selostaa noita piiraita, joihon tuli karamellisoitua punasipulia ja vuohenjuustoa, tehtiin valmiille lehtitaikinapohjalle ja resepti eli niin kovasti tekovaiheessa ja lopulta tuli kaksi versiota, joista kumpikaan ei ollut sitä mitä haettiin, mutta osan mielestä kuitenkin erinomaisia vahinkoja (paitsi niiden mielestä, jotka hakivat jotain muuta).

Ja äidin britakakku, kyllähän te tiedätte, ettei sitä mikään voita.



Vaikka välillä naljailen pikkusiskoni erikoisista erilaisista luonteen piirteistä, harvoin me oikeasti mistään riidellään. Natasisko osaa nimittäin hoitaa senkin homman ihan itsekseen.

Meillä on ollut erikoisen mukava vuosi, kun siskoni on asunut tämän lukuvuoden Seinäjoella tehden espanjanopettajan sijaisuutta. Minä olen saanut nauttia siskon seurasta ja vertaistuesta, herkutella yhdessä ja Urho ja Maitotyttö ovat saaneet varsinkin nauttia tädin seurasta. Monet elokuva-illat ovat Maitotyttö ja Natasisko yhdessä viettäneet. Harrastuksiin on löytynyt aina kuskausapua jne. Vaikka siskoni kyllä väittää, että aina kun hän tulee meille niin Urho kysyy, että 
- Koska sä lähdet?
 ja Maitotyttö
- Miksi sä tänne tulit?

Mutta ehkä sieltä rivien välistä on luettavissa se rakkaus.

Nyt on aika siskon muuttaa takaisin kotiinsa Turkuun ja kyllä mulla on haikea mieli. Vaikka siskoa on mukava morjestaa Turussakin, on se silti vähän kaukana tästä arjesta. Tulee olemaan paljon yksinäisempää ilman siskoa.

Rakastan sua, Nata Emilia! Oot mulle tärkee!



maanantai 25. toukokuuta 2020

RUOKAA KORONAN AIKAAN IX


Tervetuloa viimeisteltyjen ruokakuvien ja kiehtovien tarinoiden pariin koronaviikolle IX! Luulen, että tämä sarja tullee päätökseen viikolla X kesälaidunten avautuessa.

En meinannut tähän "kansikuvaksi" löytää enää minkään sortin säällistä sisäänheittokuvaa, mutta koska viime viikolla 21 saatiin tuntumaa ensimmäisiin kesäisiin päiviin, kuvakunnian saakoon Kolmen kaveria - jätskit, herkullisen värikkäine kääreineen ja sisältönä, joka lunastaa lupauksen vähän kuin mun blogi

Sillä jäätelöä pitää ihmisen kesällä syömän! Ja sunnuntaina nämä testattiin.

Lapset ovat siis ensimmäistä kokonaista viikkoa koulussa, eikä lounaksista tarvitse murehtia. 

Maanantai
Mulla oli koko päivän aivan armoton nälkä. Söin eineshampurilaisen (ja kiitos riitti taas hetkeksi) ja banaanin ja jugurtin lounasaikaan ja koko ajan oli nälkä.

Viiden ruuaksi tein meidän perheen luottoreseptiä, Saudikanaa. Sitä tehdään aina kun koipireidet ovat jossakin puoli-ilmaisessa tarjouksessa. Noissa on usein se marinadi, mutta suit sait huuhtelen sen kylmällä vedellä, taputtelen palat kuiviksi ja maustan kanan molemmin puolin suolalla ja runsaalla curryllä.

Kanojen alle laitetaan riisipeti (riisiä ja vettä), joka saa mausteekseen kokonaisia neilikoita, kardemummaa, kanelitangon ja roimasti rusinoita, koipireidet päälle ja uuniin puoleksitoista tunniksi kunnes nahka on supermaistuvaa ja rapeaa ja kanaa ei enää luistaan pysty nostamaan lihan irtoamatta. Ihanat tuoksut tulee kaupan päälle. Tämä resepti taitaa oikeasti olla äitini kehittämä, saudimakuja mukaillen.



Tiistai
Tiistaina tein kunnon lounasruuan meille kotona oleville aikuisille. Mulla oli nimittäin itse savustettua lohta jäljellä viime sunnuntailta ja siitä tulikin aivan ihana lohikeitto. Pieni vaiva ja hyvä ruoka, toisin kuin eilinen koko ajan kaapilla naahiminen.



Minä poistuin kello viideksi SU:n kokoukseen joten kello viiden ruoka jäi IsoHoon harteille.
Tunnetustu hänen bravuurinsa on ollut viime vuoden porilainen ja semmoiset eväät hän sitten laittoi itselleen ja lapsilleen.
Meillä oli sikäli poikkeava kokous, että grillasimme makkaraa ja söimme Katin tekemän ihanan juustokakun. Mutta  neljä tuntia siinä taisi sitten kyllä vierähtääkin. Paljon oli asiaakin.


Keskiviikko
Lounailin ihan yksin, joten tein itselleni samanlaisen porilaisen kuin muut söivät illalla.
Kello viiden ruuaksi meillä oli sitten jonkinlaista kananuudelihässäkkää. "Jonkinlainen" sanan negatiivisimmassa merkityksessä. Tais mausteet unohtua tai jotain.Tuo oli jotain Maggin ostamaani pikanuudelia, jonka piti saada käytettyä ja se oli ihan mössöä.



Torstai
Ihana helatorstai, vapaa keskellä viikkoa. Sen kunniaksi myöhäinen pekoni muna aamiainen.

Ootteko huomanneet, että kun syö kunnon aamiaisen niin on lounaalla jo hirmu nälkä? Onneksi oli tähteitä kaapissa. Osa söi lohikeiton loppuun ja parantelin eilisen vokin syömäkuntoon.

Ihana lämmin päivä päättyi perus grilliburgereihin. Laidun Herefordin ihanat raakapihvit sujahti kaupan sämpylöiden väliin peruslisukkeiden kera. Oli kyllä hyvää taas. Teenkö mä jotenkin usein hampurilaisia? No niitä lapset ainakin takuuvarmasti syö.


Perjantai
Paluu arkeen. Mä korvasin lounaan  amerikkalaistyylisellä kinkkukerrosvoileivällä.
IsoHoo teki purkista neljän aikaan itselle ja Maitotytölle hernekeittoa, Urho oli teillä tietämättömillä.
Kun tulin viiden maissa Reko-jaosta, mulla oli tietysti hirveä nälkä ja oli pakko päästä heti paistamaan niitä superkomeita osterivinokkaita. Pastan kanssa ihana ruoka! Hernekeitto jäi alkukeitoksi kun IsoHookin pisteli kaksi lautasellista. 


Lauantai
Taisin reilu viikko sitten tehdä bolognesekastikkeen Lakeuden Highlandin karitsan jauhelihasta. Kun se oli niin hyvää ja hirvenjauheliha on loppu, tein sitä taas. 



Mutta jos lounaalla syötiin hyvin, niin niin syötiin illallakin.
Päätin yhtäkkiä kuumentaa kamadoni pizzakiven ja tein 6 kpl ehkä elämäni parhaita pizzoja, vaikka hyviä olen tehnyt ennenkin. Täytyy ottaa toisinto ja jakaa postauksessa grillipizzaniksit.



Sunnuntai
Sunnuntain herkkuateriaksi paistoin Lappajärven hyvän makuista kuhaa (Rekosta). Paistoin loput osterivinokkaat ja tein hyvän salaatin. Kiitos, sunnuntai. 
Illalla vielä tuoreet mansikat ja köyhät ritarit.


Viikot kuluvat siis normitöissä, josta tietysti täytyy olla onnellinen, että niitä on, extratöistä ja blogista, ruuanlaitosta. Lähes jokapäiväisistä lenkeistä koiran kanssa (nyt kun mieheni on kotona lomautettuna, hän kantaa päävastuun koiran lenkityksestä, minulla kun on kuitenkin ruoka, pyykki ja siivous töiden lisäksi. Ei meillä ehditä kyllä siivota!  Meimin kanssa tehdyt lenkit ovat tällä hetkellä enemmän terapiaa - ja vähän juoksukoulua- kuin velvoite). Rapakuntoisten juoksikoulua takana 1/3 osa eli 4 viikkoa! Juoksukoulua on 3 x viikossa, muuten useimmiten pitkiä lenkkejä metsäpoluilla 6-9 km.

Metsässä mieli lepää. Niin todella.


Toinen henkireikä - nyt ja aina- on ehdottomasti talli. Sunnuntaina sain mukaani myös Maitotytön joka heti testasi Bella-ponille kevään uutta harjamuotia.

Näistä hevosentuoksuisista hetkistä tyttöni kanssa olen aina haaveillut.

Tähän tekisi mieli kirjoittaa kaikki latteudet, joista eniten vihaamani on Elämä on tässä ja nyt (Vai oliko se toisinpäin?).

Mutta koska olen vannonut, että moisia imelyyksiä ei blogistani tule koskaan löytymän (keskityn vain käyttämään hienoja ja harvinaisempia suomen kielen muotoja, joiden nimiä en muista enää, kuten tässäkin postauksessa vaikka tullee, syömän ja löytymän) en niitä nytkään tähän kirjaa. Mutta jos siis en vihaisi, voisin kirjoittaa.

Toisina päivinä olen pikkuisen onnellinen.

Enkä ole vielä ehtinyt edes aloittaa puuhastelua puutarhassa.