PERINTEINEN JOULU: PIPARKAKKUTALO

KAIKKI ÄITINI RESEPTIT JOULUKALENTERI

PERINTEINEN JOULU

23. LUUKKU: PIPARKAKKUTALO

Eikä mikään tavallinen piparkakkutalo vaan piparkakkukasvihuone. Joskus marraskuun alussa googlailin pipakakkuluomuksia ja aloin törmäillä erilaisiin kasvihuoneisiin. Olin heti, että tuollainen.

Sittemmin törmäsin myös suomalaiseen todella hienoon toteutukseen Pikku murusia - blogissa. Ja hän oli tehnyt myös PDF- tulostettavat kaavat, mikä on aivan mahtavaa! Ku ite tekee - Minnakin ehti toteuttaa omansa ja kun kerroin, että perästä tullaan, sain kaksi neuvoa:  pitää olla hyvät kaavat ja kirurginveitsi! Minnahan on oikeasti varsinainen kasvihuone-ihminen, Minnan teoksen kuva löytyy instasta.

Olen yrittänyt meinata tehdä tätä itsenäisyyspäivästä lähtien, mutta niin taas vaan meni, että kun oli meneillään viime hetken paniikki raivaus siivous, löytyikin yhtäkkiä suunnatonta aloitekykyä tämän piparkakkukasvihuoneen valmistukseen.

Jotensakin ihmettelen kuinka kaltaiseni suurpiirteinen mutkien oikaisija-tyyppi aina lankeaa tällaiseen pipertelyyn. En saa millään sellaista kaunista pikkutarkkaa jälkeä aikaan kuin monella ihailemallani piparkakkutalojen tekijällä on. Jotta saatte paremmin kiinni, niin esimerkkinä, että nuorempana olin todella kova ompelemaan. Mutta useimmiten ilman kaavoja, enkä ainakaan koskaan jaksanut harsia mitään... no, jäljestä saattaa huomata.

Jonkinlainen piparkakkujuttu  täytyy yrittää väsätä joka vuosi, Maitotyttökin sitä odottaa. Joskus se on vaan sellainen kaupasta ostettu koottavakin ollut, joka koristellaan, viime vuonna taisin tehdä sellaisen pipariseinäsilhuettikaupungin. On se yksi linnakin joskus tehty. Sillä oli puolisurullinen loppu.

Tässäkin projektissa tuli sen verran haastetta, että ei tästä mitään äiti-tytär projektia tullut. Maitotyttö kyllä ihaili luomusta estottomasti ja varsinkin misteliseppeleitä. En edes tiennyt, että se tietää mikä on misteli. Voihan Disney-joulut!

Linkki toimiviin kaavoihin on siis tuossa jutun alussa, kiitos Pikku murusia, että jaoit ne. Minäpä jaan muutaman vinkin omasta kokemuksesta:

• Piparkakkukasvihuone on yllättävän suuri. Minä kaulitsin ja paistoin liian pienen alustan (kun siihen ei ollut kaavoja...). tein sitten tuollaisesta puunsyykuvioisesta pahvista alustan, voitelin munanvalkuaisella ja ripottelin päälle sokeria, liukkauttakin ehkäisemään.
• Ijjunat on juuri ja juuri mitoitettu liivatelehdille. Älä suurentele niitä, tai koituu ongelmia.
• Kiinnitin ikkunat kaupan sokeriliimalla, pikeeri olisi varmasti ajanut saman asian, kuumaa sokeria siinä ei oikein pysty käyttää. Itse osat kiinnitin toisiinsa ja alustaan kyllä sokerilla.
• Tähän piti tulla kasveja sisälle ja pihalle, mm. vihreitä riisimuro kuusia, mutten kerenny.
• sokkeli on tehty maapähkinän puolikkaista. Pikeerillä sai aika hyvi täytettyä kaikkia aukot, vain harjaa jouduin tilkitä hiukan vaahtokarkilla.
• Ihan karmeat nuo kynttilät sielä sisällä, enää niitä ei saa poiskaan. Näyttävät siis liikaa siltä, että siellä on tekotuikku.
• Tsekkaa sitten, että sulla on kaikki osat. Ensimmäisen asennusyrityksen lopputulos oli, että hoksasin, että oho, takaseinä puuttuu.
• Taikinaa riittää just ja just 1kg, alustaan vielä 1/2 lisää. Ja liivatteita en laskenut, kun mulla on niitä sattuneesta syystä 1/2 kiloa! :)

Ja jos en huomenna ennätä enää mitään, niin Hyvää joulua!

PERINTEINEN JOULU: MÄTI & CO

KAIKKI ÄITINI RESEPTIT JOULUKALENTERI

PERINTEINEN JOULU

22.LUUKKU: MÄTI

Jos puhutaan joulupöydän extra-luxuksesta, se on minulle ehdottomasti mäti. Olen halunnut sitä tarjottavan joulukalojen joukossa aina laivaurani alkuajoilta, eli sellaiset 25 vuotta. On sekin perinne jo siis. Muistan, että äitini alussa vastusti, mutta pidinpäs pääni. 

Mäti meillä tarjotaan ihan "raakana" eli mäti ja sen tykötarpeet, smetana ja hienoksi silputtu sipuli, kukin omasta kulhostaan. Se on suurinta herkkua omasta mielestäni juuri näin ja niin vaivatonta, ei tarvitse vaahdottaa smetanaa ja tehdä mitään mätimousseja, vinkiksi kuitenkin, että sillä lailla saa mädin riittämääm isommallekin porukalle. Jouluna mädin kanssa nautitaan joko perunaa ja/tai itsetehtyä saaristolaisleipää. Rakastan mätiä kyllä kaikkina vuodenaikona ja sen kanssa on ihanaa myös paahdettu vaalea paahtoleipä ja tietenkin kuumat ja rasvaiset blinit.

Suosi kotimaista mätiä, jos vain mahdollista. Siian mäti on keltaista, muikun vähän oranssimpaa, molemmat ovat pieni"munaisia" kuten on mateenkin mäti. Kirjolohen mäti on kauniin oranssia ja paljon suurempaa (ja myös edullisempaa, itse tykkään noista pienirakeisimmista enemmän). 

Välillä on turvauduttava ulkolaiseen (usein kanadalaiseen) kun muuta ei saa käsiinsä. Joulun aikoihin minulla on onneksi salainen toimituskanava ja saan ostaa pari purkkia aivan upeaa lähimätiä, eli muikunmätiä Lappajärvestä, tuosta Pohjanmaan kummajaisesta, kirkkaasta ja syvästä meteoriittijärvestä. Se on aivan upean makuista ja ekologisesti kestävää, kuten kaikki kotimaisten vesistöjemme mädit.

Mäti on herkkä pilaantumaan, sulata se jääkaapissa ja käytä mieluummin vuorokauden kahden sisällä.

MÄTI & CO

200 g mätiä 
200 g smetanaa
1 punasipuli hienonnettuna
nmustapippuria myllystä

tarjoiluun: maalahden limppua tai muuta saaristolaisleipää

Asettele kaikki ainekset omiin kulhoihinsa. Sulata mäti jääkaapissa. jos se on pakastettua. Hienonna sipuli terävällä veitsellä.

Kokoa leivän päälle ainekset kerroksittain ja nauti!

PERINTEINEN JOULU: IMELLETTY PERUNALAATIKKO

KAIKKI ÄITINI RESEPTIT JOULUKALENTERI

PERINTEINEN JOULU

21. LUUKKU : IMELLETTY PERUNALAATIKKO

Imelletty perunalaatikko osoittautuu aina vaikeaksi rastiksi. Niin nytkin. Syistä:

• että mä odotin ensimmäistä lomapäivää ja oikein hifistelin kuinka yöllä mun laatikot imeltyy ja sitten paistan ne aamulla ja otan jumalaisessa päivänvalossa maailman ihanimpia imelletty perunalaatikko- kuvia. Arvannette, että toisin kävi. Lykkäsin laatikot uuniin kahdeksi tunniksi, kylläkin vasta 11 mais, mutta hyvinhän tässä ehtii kuvata. Menin laittamaan ulos jouluvaloja (joo siis meillä laitettiin nyt vasta jouluvalot ja sehän on toki joulun odotuksen ensimmäisiä hommia. Käsittämätöntä, että multa on jo viikon verran kyselty, että "no joko teillä on kaikki valmiina joulua varten?" Minkälaisena ihmisenä ne mua pitää? Mä en ikinä kysyisi keneltäkään tuota kysymystä...ja tiedän jo nyt että aatonvastaisena yönä mä paketoin viimeisiä lahjoja puoli neljältä). No siis siinähän menikin vähän kauemmin ja lopuksi laatikot paloo pinnasta (jouduin poistamaan palaneen letareen  tuosta pinnasta) ja yhtäkkiä oli hämärää. Onneksi oli jouluvalot, että näki tulla pihalta tupahan. Olis ne komiat kuvat olletkiin kiva yllätys. Alan jo tottua tähän laatuun.
• että meillä ei syöty lapsuudessa kai ollenkaan perunalaatikkoa, tai enhän mä tenavana piitannu mistään laatikosta. Nykyään on kun miehen suku on kovia perunalootafaneja. Mutta kun mä en oikeasti tiedä miltä sen pitäis maistua.  Niin miten sä teet sitten hyvää imellettyä perunalaatikkoa?
• että se on teknisesti ihan hyytävän vaikeaa. Tai teoriassa. Olen viime vuodet hengaillut töiden puolesta ruokaan ja elintarvikkeisiin keskittyvien kemistien ja muiden perunatieteilijöiden kanssa. Se reaktio mikä imeltää perunalaatikon on beta-amylaasi ja alfa-amylaasi, ensimmäinen tarttee 62-65 asteen lämpötilan ja jälkimmäinen 70-74. Sitten kun mittari näyttää yli 75 niin kaikki on ohi. Mutta millä ihmeen livulla ne on ennenvanhaan kylmissä tuvissa saanut tuon optimaalisen, aika korkean lämmön aikaan? Kun se on himppasen vaikiaa nykyäänkin.

Mutta niin sitä vaan tehdään perunalaatikkoa ja toivotaan, että kuu on oikias asennos. Ja perunootten lajike oikia. Että kuulemma jauhoosia, mutta sitte taas joku sanoo, että Rosamundasta tuloo mautonta.

Onneksi mä en tiärä miltä sen pitääs maistua. Perunalaatikon teos ei kannata muutenkaan sooloilla. On tärkeää, että perunat keitetään kuorineen ja suolatta, suola ja voi ja maito lisätään imellyttämisen jälkeen ja tietenkään ei saa jättää pois vehnäjauhoja, koska sen lisääminen aloittaa justiin sen amylaasin. Mutta aina voi lisätä siirappia jos amylaasit epäonnistuu...

IMELLETTY PERUNALAATIKKO

1 1/2 kg  jauhoisia elikkä tärkkelyspitoisia perunoita

1 dl vehnäjauhoja

2 tl suolaa, 

3 rkl voita

5 dl maitoa 

(sitä siirappia)

1. Keitä perunat kuorineen ja ilman suolaa kypsäksi. Säästä keitinvesi.
2. Kuori perunat lämpiminä, heti kun kykenet.
3. Soseuta lämpimät perunat esim sauvasekoittimella muusiksi, lisää keitinvettä niin, että saat sopivan paksuisen, normi muusin.
4. Tarkista, että muusin lämpötila on alle alle 65. Sekoita mukaan  jauhot ja imellytä kansi päällä esim. uunissa joka on 70 asteessa. Imeltymiseen menee ainakin 4-5 tuntia, voi hyvin jättää muusin yöksi imeltymään. Digimittari on ihan hyvä laittaa hälyyttämään jos lämpö uhkaa nousta korkealle.
5. Imeltynyt muusi muuttuu lieväksi ja kiiltäväksi ja makeaksi.
6. lisää imeltyneeseen muusiin maito, voi ja suola ja sekoita, tässä vaiheessa se on ihan lusikoitavaa velliä.Jos imellytys ei ole onnistunut, nyt sitä siirappia jokunen ruokalusikallinen.
7. Paista voidellussa astiassa 175 asteessa 2 tuntia. Perunalaatikko kuohuu kovin, joten täytä vuoka vain 1/3 osaa.
8. Perunalaatikko säilyy 3-4 päivää. Jos haluat sen pakastaa, pakasta massa ennen paistoa. Miksi? En tiedä, mutta kaikki sanoo näin.

Ja hilpeäksi lopuksi vielä puhelimella otettu kuva liesituulettimen valon alla. Kyllon komiaa!

Ystäväni Nelle on muuten tehnyt hienon jutun aiheesta Imelletty perunalaatikko.

Minä jourun lopettamaan sanoihin: Syökää lanttulaatikkoa!

PERINTEINEN JOULU: JOULULIMPPU

KAIKKI ÄITINI RESEPTIT JOULUKALENTERI

PERINTEINEN JOULU

20.LUUKKU: JOULULIMPPU

Joululimppu? Se on pyöreä ja tumman tahmean, joskus melkein mustan kuoren peittämä, ihanasti mausteinen joululeipä. Justiin se, joka aaton ja joulupäivän välisenä yönä voidellaan ensin reilusti kylmällä voilla, sitten omatekoisella sinapilla ja kaiken kruunuksi lätkäistään siivu joulukinkkua. Ai autuutta, mikä hetki (älä unohda kylmää maitoa)! Ei haittaa vaikka kämmenselkä jää aivan tahmaiseksi kun olet ujuttanut muovipussista limpunsiivuja (itseasiassa Kummityttö Riina oli sanonut äidilleen/tädilleni, että se tahmatassulimppukäsiosuus on ihan pakollinen osa joulua).

Taidatte jo tietää, että olen maharottoman kova leipäihminen. Niinpä joulunakin leipä on tärkeässä osassa joulupöydässä. Vakioksi on muodotunut kolmen leivän kori. Siinä on joululimppua, saaristolaisleipää ja hapankorppua ja oikeaa voita. Ja minä muuten syön jokaista noista leivistä jouluaterialla.  Äitini tekee yleensä 2 joululimppua jo etukäteen pakkaseen, samoin saaristolaisleipää, jonka teko on hullun helppoa, kai sen tiesitte?

Tänään leipaisin molempia ja voi tätä ihanaa makean mausteista hajua täälä kotona!

Niin, eikä se joululimpunkaan teko ole vaikeaa!

JOULULIMPPU
2 kpl

5 dl piimää
50 g hiivaa
1dl tummaa siirappia
2 tl fenkolia
2 tl pomeranssinkuorta
1 tl anista
1 tl kuminaa
1 tl suolaa
3 dl ruisjauhoja
7-8 dl vehnäjauhoja

Valele 1/2 dl siirappia, 1/2 dl vettä seoksella paiston aikana

1. Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi eli 37 asteeseen. Murenna ja liota hiiva sekaan.
2. Lisää siirappi ja mausteet.
3. Alusta taikinaan mukaan ruis- ja vehnäjauhot ja vaivaa taikinaksi. Kohota liinan alla kaksinkertaiseksi.
4. Painele jauhotetulla leivinalustalla ilmat pois taikinasta ja muotoile kaksi pyöreää limppua. Kohota vielä 1/2 h.
5. Paista limput uunin alatasossa, 175 asteessa. 20 min kuluttua voit alkaa voidella limppua siirappivedellä 5-10 min. välein. Limpun paistoaika on n. 50-60 min.

PERINTEINEN JOULU: KOTIKALJA

KAIKKI ÄITINI RESEPTIT JOULUKALENTERI

PERINTEINEN JOULU

19.LUUKKU: KOTIKALJA

Kyllä se niin on, että yhtä en vaihda, ja se on kotikalja! Kotikaljarakkaus tekee joulun juomavalinnoista niin helppoa.

Ei nimittäin ole mitään sen parempaa kuin oikein kylmä, sopivan hapokkaaksi käynyt makea kotikalja jouluruokien kanssa. True match made in heaven.

Olen aika kummajainen siinä, että en oikein tykkää aattona enkä joulupäivänä nauttia mitään alkoholipitoista, en tiedä, se on osa minua ja minun joulunviettoani, enkä yhtään jää kaipaamaan jälkiruokakonjakkia tai afterpukki-wiskiä, voinhan minä niitä ottaa joku toinenkin päivä. Eikä minusta edes viini, olipa se kuinka herttaisen marjaista ja pehmeää tahansa, oikein natsaa laatikoiden ja kinkun kanssa. Alkukalojen kanssa ymmärrän vielä hyvän oluen, mutta...

Kaljaa voi valmistaa kahdella tavalla, uutteesta tai maltaasta. Molemmat varsinaisia lähituotteita mulle, koska Laihian Mallas niitä Suomessa valmistaa (no, olisi se Koskenkorvakin mun lähituote ja Kyrö Distilleryn tuotteet...).

Kotikalja on ihana perinteinen juhlien ja pitojen juoma (oi mikä suksee se oli kesällä Urho15v:n rippijuhlissa kuumana kesäpäivänä!) ja vielä sitä tapaa monissa lounasravintoloissakin, silloin pitää kyllä tietää, kannattaako ottaa, eli onko itse tehtyä, teollinen on nimittäin aina ihmeen kitkerää. Siis aina. En ole vielä valmista hyvää pullosta löytänyt.

Molempien käymisaika on aika sama, eli kumpikaan ei ole toista nopeampi, uute kenties himpun verran "siistimpi" ja onnistumis% tasaisempi. Kalja ei nimittäin aina onnistu, joskus se ei vaan lähde käyntiin ja sitten se on kitkerää ja flattiä, mutta sekin juodaan. Muistan ainakin yhden joulu kun kotikalja oli niin erinomaista, että se äänestettiin perheessämme jouluruokien parhauskisassa ensimmäiselle sijalle. Maltaiden kanssa hääriessä syntyy, no, valtava määrä mäskiä, sen voi tietysti hyödyntää joululimppujen leivonnassa.

Uutepakkauksesta saat  3x 3 l kotikaljaa ja lisäksi tarvitsen vain sokeria,  selkeät ohjeet löytyvät pakkauksesta.
Selkeät ovat ohjeet myös mallaspussissa.

KOTIKALJA

 5 l vettä

 3 dl kaljamaltaita

2 dl sokeria

1/2-1 tl hiivaa tai 1/4 tl kuivahiivaa.

Kiehauta vesi ja kaada maltaiden ja sokerin päälle. Anna maustua ja jäähtyä kädenlämpöiseksi (37 astetta hiiva 40 astetta kuivahiiva).

Murenna hiiva ja lisää nesteeseen.

Peitä liinalla ja anna käydä lämpimässä vedottomassa paikassa 12-24 h.

Siivilöi, pullota ja laita viileään. Valmista juotavaksi seuraavana päivänä.

Kaljaa varten on kätevä ostaa yksi isompi muovikanisteri (esim 5 l), käteviä astioita kaljalle ovat myös puhtaaksi pestyt Mehukattipullot. Tarjolle tietysti kauniiseen lasikannuun.  

Ja sitten on aika nostaa lasillinen: Onneksi olkoon rakas isäni tasavallan presidentti Niinistön sinulle tänään myöntämästä lääkintöneuvoksen arvonimestä!

PERINTEINEN JOULU: ROSOLLI

KAIKKI ÄITINI RESEPTIT JOULUKALENTERI

PERINTEINEN JOULU

18. LUUKKU: ROSOLLI

Oikiasti pitääs otsikossa kyllä lukea sinsalla, eteläpohjalainen kun olen. Tuttu olis myös pelkkä salla, mutta niin se yleiskieli jotenkin ujuttautuu puheeseen, että meilläkin kotona useimmiten rosollista nykyään puhutaan. Mutta kyllä se sinsallaa on. Rakkaalla lapsella on vähän oma nimensä aina eri puolella Suomea;  myöskin sallatti, sallaatti, silsalla ja sitsalla. Rosolli nimitys on pojoispohjanmaalainen tapa kutsua tätä punaista salaattia. Itse rosolli- sana tulee venäjän suolavettä tarkoittavasta sanasta rossól. Venäjällä saman salaatin nimi on kylläkin vinegret, että miettikääpä sitä! (lähde Kielitoimisto)

Tähän kielitieteelliseen osioon pitää vielä lisätä, että omalle murteelleni sinsalla nimi on tietysti tullut ruotsin sillsalladista.

Kyseessä on siis kuitenkin juuressalaatti, joka on vanha pitopöytien ja joulun ruoka. Kyllä, puhutaan sadoista vuosista. Jonkinlainen versio on tunnettu koko Pohjois-Euroopan alueella (ja Venäjällä). Reseptit vähän vaihtelevat, mutta tuohon sinsallaan kuului kyllä mukaan jokin kala pieneksi silputtuna, silli tai suolasilakka. Jotkut laittaa perunaa, toiset ei.

Tämä oma versioni raikastuu omenalla ja maustekurkku antaa siihen juureksien vastapainoksi ihanaa suolaisuutta. Samoin käytän etikkapunajuuria, osa Suomea keittää ne.

Rosollia on edullista ja helppoa ostaa myös kaupasta, siinä voi halutessaan oikaista joulukiireissä. Vaikka ei siinä valmistuksessa ole kyllä kuin pilkkomisen vaiva ja porkkanoiden keitto. Ja kyllä se oikieasti maksaa vaivan.

Nyt kun olen "joutunut" tämän joulukalenterin tiimoilta jo tässä ennen joulua hääräillä ja maistella jouluruokia, joita yleensä yritän välttää ihan aatton asti (mutta pakkohan mun on ollut syödä nuo silakat ja waldorfit yms, kun ei ne jouluun olis säilynyt), niin vähän ajattelin, että meneekö maku ja fiilis jouluruuista.

Itse asiassa ja onnellisesti ei, sillä esimerkiksi rosollin löysin ihan uudestaan! Sitä kun otetaan siihen lautasella yhdessä kaikkien muiden kerran vuodessa herkkujen kanssa, se jotenkin hukkuu sinne. Mutta tänään kun maistelin tekemääni rosollia ihan vaan yksikseen, ja päälle kiepautin vaaleanpunaista vatkattua kermakastiketta, niin se rosolli oli aivan ylettömän hyvää ja raikasta ja maistuvaa.

Mietin jätinkö kuutiot liian suureksi, mutta toisaalta en halunnnut mössöäkään. Rosollin tarjoamistapa vaihtelee, sen voi tarjota raitoinakin, mutta meillä se aina sekoitetaan. Mausteeksi se ei kaipaa kuin  tuon ihanan vaaleanpunaisen kastikkeen.

ROSOLLI ELI SINSALLA

3 porkkanaa
3 etikkapunajuurta
1 punasipuli
1 omena (hapokas)
1 maustekurkku
kastike
2 dl kuohukermaa
hiukan suolaa ja sokeria mausteeksi
värjäykseen etikkapunajuurien lientä

Suhteuta ainekset toisiinsa! Sanoisin, että porkkanaa ja punajuurta yhtä paljon ja sitten näiden määrästä (ei yhteismäärästä) n. 1/3 omenaa, maustekurkkua ja sipulia kutakin. Eli suuntaa antavia ovat koot ja riippuvat kasvisten koosta.

Keitä porkkanat täysin kypsiksi (jääkaapissa muuttuvat hiukan kobe´vemmiksi ja kiinteämmiksi, eli nyt ei mitään al dentejä). Jäähdytä, kuori ja kuutioi. Valuta etikkapunajuuret ja kuutioi samankokoiseksi kuutioksi. Kuori ja kuutioi omena ja maustekurkku. Kuori ja hienonna sipuli oikein pieneksi.

Sekoita ainekset, ja valmista kastike vatkaamalla kerma kuohkeaksi vaahdoksi. Mausta vaahto pienellä määrällä suolaa ja sokeria ja värjää se etikkapunajuurien liemellä vaaleanpunaiseksi. 

Tämä joulu jää aikakirjoihin jouluna, jolloin löysin rosollin uudestaan.

PERINTEINEN JOULU: ROSEEPIPPURIGRAAVILOHI

KAIKKI ÄITINI RESEPTI JOULUKALENTERI

PERINTEINEN JOULU

17. LUUKKU: ROSEEPIPPURIGRAAVILOHI

Herkullisia, lohesta valmistettuja ruokia on kalapöytään tarjolla mieletön määrä. Niistä on pakko karsia julmalla kädellä. Lapsuuteni joulupöydässä Oravan mummolassa oli jonkin verroin helpompaa, sillä silloin ei kallista lohta pöydästä vielä löytynyt. Joulukaloista tärkein oli varmasti lipeäkala ja silakkaa ja silliä saattoi olla, silakkaahan se on perinteinen suutarinlohikin.

Lohi on siis verrattain tuore tulokas joulupöydässä. Meillä ehdoton ykkönen on isäni vuosikymmeniä valmistama roseepippurigraavilohi, lisäksi löytyy kylmäsavulohta. Tämän vuosikymmenen lisäys on ollut vielä lämmin, savustettu lohifile (sähkösavustimella se käy niin helposti), se kun maistuu myös perheen pienemmille ja itse kulloinkin raskautettuna olleelle (minä söin kyllä sushista lähtien raskaana ollessani). 

Siinä sitä alkaa ollakin jo tarpeeksi lajikkeita yhteen alkuruokapöytään (siis sillien, silakoiden, salaattien, perunoiden ja leivän kanssa), mutta usein ujutamme vielä yhden lohijutun mukaan. Niin hyvää on nimittäin tuorejuustolla täytetty lohirulla, lohipastrami  tai jääkellarin lohi, rillette, mousse ja ja ja....

Minä valmistin tällä kertaa graavilohta ihan miniannoksen tätä joulukalenteria varten. Kaupasta löytyy Saimaan tuore- kirjolohifileitä (ystävällinen vinkkaus itsekokeillusta tuotteesta, ei mainos), jotka ovat siis kotimaisia, puhtaassa järvivedessä mutta sisäkasvattamon hallituissa olosuhteissa kasvatettua kotimaista kalaa, joka myydään pienissä yhden tai kahden fileen pakkauksissa. Juuri sopiva tähän. Aattoa varten käsittelyyn tulee kyllä isompi file. Saimaan tuoreen ainoa huoni puoli oli, että leikattavat siivut jäivät vähän pieniksi soiroiksi. Mutta onko se nyt välttämättä huono.

Joskus kotona ollaan vertailtu ja tultu muuten siihen tulokseen, että kirjolohesta saa paremman makuisen graavikalan kuin merilohesta. Ei kyllä tieteellisesti todistettua.

ROSEEPIPPURIGRAAVATTU LOHI
500 g lohifileetä
1 rkl karkeaa merisuolaa
1 tl sokeria
2 rkl roseepippuria
muutamia tillinoksia

tarjottaessa koristele tillillä ja rosepippurilla

Huuhtele kalafilee kylmällä vedellä ja taputtele kuivaksi talouspaperilla.

Jos olet ostanut D-leikatun fileen, olet aika valmis aloittamaan, muussa tapauksessa trimmaa pois rasvainen vatsanahka ja tarkasta kylkiruotojen tilanne sormella kalan kylkeä "vastaruotoon" vetämällä. Nypi filee ruodottomaksi.

Ripottele suolasta ensin osa (1/3 osa) nahkapuolelle. Aseta filee sitten voipaperin päälle nahkapuoli alaspäin ja ripottele loput suolasta ja sokeri sen pinnalle.

Murskaa roseepippurit morttelissa ja ripottele fileen pinnalle,aseta siihen myös tillinoksat. Kääri filee voipakettiin ja sitten muovikelmuun ja aseta painon alle jääkaappiin. Kala saa graavaantua n 1-2 vrk.

Pyyhi graavaantuneesta kalasta  mausteet pinnalta ja leikkaa se sitten (taipuisa fileointiveitsi on paras) ohuiksi suikaleiksi hiukan vinoittain, paksummasta kohdasta kohti pyrstpäätä edeten,

Asettele viipaleet vadille ja koristele vielä roseepippurilla ja hienonnetulla tillillä.

Tiesitkö muuten, että graavilohi  on saanut nimensä ruotsinkielisestä sanasta grava, eli haudata. Lohen satoja vuosia vanha säilöntätapa täällä Suomessakin oli nimittäin haudata lohi viiko(i)ksi maahan suolan ja tillin kanssa, katajanoksien päälle (että neste valui kalasta pois).  Kyseessä on siis hapattaminen, eli graavilohen esiversiot olivatkin aikalailla hapansilakan kaltaisia. Että semmoista haudattua lohta se, gravad lax!