MAITOTYTTÖ LEIPOO KINUSKIKAKUN

Jotenkin ihanan astridlindgrenimäinen otsikko.  Vähän samaan tapaan kuin  Peppi saa hienon vieraan, Peppi astuu laivaan tai Peppi keksii pönkin.

Maitotyttö leipoo kinuskikakun.

Ja niin totisesti tapahtui. Kiitos kuuluu Myllärin kinuskipala-aineksille. Olen varmaan joskus maininnut, että Maitotyttö on innokas ja sitkeä leipuri. Sitkeällä tarkoitan, että hän jaksaa hokea haluavansa leipoa jotakin (hittituote muffinssit), niin  kauan, että minä vähintään muutun reseptiksi. Tai ainakin yritän muuttua joksikin herkulliseksi, nopeatekoiseksi, ainekset-löytyy-kotoa jutuksi, jossa Maitotytölle olisi mahdollisimman monta sopivaa tehtävää,  että päästäisiin elämässä eteenpäin.

Maitotyttö tahtoo leipoa. Ja usein.

Eiliseen mä-haluan-leipoa-maniaan löytyi aivan paras juttu noista Myllärin valmiista kinuskipala-aineksista.

Me niin leivottiin.

Ja mitäs siellä pakkauksessa on?

Siellä on jauhoseos.

Ja siellä on kuorrutepussi. 

Aineksista tulee puoli uunipellillistä eli jos haluat koko pellin, kannattaa ostaa kaksi pakettia. Tämä meidän on varmasti tehtävä sarjan toisen vaihtoehdon eli mokkapala-ainesten kanssa. Niitä ei voi kerta kaikkiaan tehdä pellillistä vähempää. Muuten tuo puolipellillistä vastaa  pyöreää piirakkavuokaa, johon voit hyvin tehdä kinuskipalat. Maitotytön leipomuksesta tuli tällä kertaa hiukan kakkumaisempi kun tein sen Ikean silikoniseen sydänvuokaan.

Lisäksi tarvitaan sulatettua voita 100g (voi käyttää myös rypsiöljyä), 2 kananmunaa ja 1 dl vettä. Minä sulatin voin ja rikoin kananmunat, muuten Maitotyttö suoritti kaiken kaatelun ja sekoittamisen ihan itse.

Ja kas huomaan: miksi minulla ei ole kaunista posliinista ja pastellinväristä taikinakulhoa?Eikö elämäni olekaan täydellistä?

Sekoitettu taikina voideltuun vuokaan ja paistoaikaa 15-20 min 200 asteessa uunista riippuen. Koska Maitotytön kinuskipaloista tuli ennemminkin kinuskikakku eli hiukan paksumpi, paistoin sitä 30 min. Suosittelen siis kokeilemaan hammastikulla onko taikina kypsää keskeltä, eli sitten valmis kun tikkuun ei tartu enää kosteaa taikinaa.

Paistumisen aikana sai keskittyä ihan rauhassa taikinakulhon rapaamiseen. On se vaan kätevä tässä tälläinen kevyt muovikulho...

Kuorrute oli myös yksi ilonaihe. Kuumensi vedenkeittimellä veden ja laitoin pussin notkistumaan vesihauteeseen. Saksilla nurkka auki ja pursotus onnistui jäähtyneen kaun päälle Maitotytöltä hienosti. Äiti levitti. Ihan helppoa!

Niinkuin oli pussin viimeisten tippojen maistelukin!

Arvottiin päälle mansikat vai vadelmat. Vadelmat voitti.

Luulen, että koko hyvin sujuneen leipomissession kriittisin vaihe oli kun äiti halusi ottaa kuvia portailla Maitotytön pidellessä kakkuvatia. 

Pysyykö, ei pysy, pysyy...

Pysyy jos pinnistää. 

Lisää Kinuski- ja mokkapalakokemuksia voit lukea Blogiringin kamppissivulta.

Ja sitten ARVONTA:

Kaikkien tähän juttuun kommentoineiden kesken arvotaan Myllärin mokka- ja kinuskipala-aineksia sisältävä tuotepalkinto. Voit kertoa vaikka missä tilanteessa itse käyttäisit näitä. Minä muuten otan näitä mukaan seuraavalle Tahkon reissulle, ei tartte rehata monia jauhopusseja yms. Kätsyä.

Kommentointi päättyy klo 12 keskiviikkona 13.7.2016.

Oliko mulla vielä muuta? 

• Urho11v saa tehdä tupla-annoksen mokkapaloja kun saapuu Kesäsiirtolasta. Ihan itte.

• Ja tärkein: HERKULLISIA olivat!

• Ja etten luule olevani Astrid Lindgren. Mutta pitäähän ihmisellä olla idoleita.

Melukylän lapset, ne sen sijaan asuu meillä.

Yhteistyössä Helsingin Mylly

VESIMELONI- GAZPACHO

Just nyt ei kärsitä helteestä. Pidetään aivan perus-Suomen kesää. Sataa ripsauttelee, tuulikin on vilipoosen sorttinen. Siihen saumaan uppoaa sopivasti ihanan raikas ja VIILENTÄVÄ gazpacho vesimelonista. 

Vaikka nyt esimerkiksi saunan jälkeen.

Jos nyt talvipakkasiin verrataan, niin onhan se gazpacho eli espanjalaislähtöinen kylmänä tarjottava kasviskeitto kuitenkin ehdottomasti kesäruokaa, vaikka vähän viileämpänäkin päivänä. Ihan täydellinen kesävierasmenu muuten, gazpacho-shotit alkuun ja grillissä valmistettu paella päälle. Sangriaa kannuun ja jo lähti illanvietto käyntiin.

Gazpachoa olen perusreseptin lisäksi valmistanut mm. mansikoista ja auringonväristä keltaisesta paprikasta ja kesäkurpitsasta. Nyt kokeilin vesimelonista ja maku oli todella hyvä! Muutenkin tämä on helppo valmistaa, ei mitään keittämisiä, senkun surauttaa ainekset keitoksi.Viihtyy jääkaapissa ja maut vaan syvenee, jos valmistaa jo edellisenä päivänä. Fetajuustosta tein tuohon päälle tuollaisen suolaisen cremen. 

Se, ystäväiseni, oli juurikin se piste siinä iin päällä.

Apetinalle työstämääni reseptiin pääset suoraan klikkaamalla tästä. Jos jostain syystä haluat reseptin norjaksi, sekin onnistuu tästä. 

Anteeksi. En vain pysty olla olematta!

K25 - TUKHOLMAN TÄRPPI

Kiitos saamani lehdistötiedotteen, onnistuin eksymään aivan superihanaan lounaspaikkaan ( avoinna kylläkin ilta 9:ään) Tukhoman ydinkeskustassa. 

K25 sijaitsee nimensä mukaisesti Kungsgatan 25:ssa. Se on katutasosta aukeava pitkänomainen tila, josta löytyy 11 erilaista ravintolaa.  Torstain lounasaikaan pöhinä oli melkoinen, istumapaikat riittivät juuri ja juuri, vaikka näytti kylläkin siltä, että  paljon noudettiin myös mukaan.

Alkupäässä löytyi pastapaikkaa, lähiruokahampurilaisia, leipiä ja välimerellistä ruokaa, mutta tunnelma tiivistyi perälle mentäessä. Mikä Foodieheaven! Meksikolaista, sushia, vietnamilaista, kiinalaisia nyyttejä, ihan ärsytti mitä mä näistä valitsen.

Onneksi tällä kertaa mulla ei oikeastaan ollut kuin yksi vaihtoehto. Olin tosiaan saanut lehdistötiedotteen, että Tukholman Farang on muutama viikko sitten aukaissut K25:een riisi-ja nuudelibaarin ja sitä olin siis varta vasten lähtenyt testaamaan ( no en nyt varta vasten Suomesta asti, mutta kerran kun olin Tukholmassa muutenkin).

Kaakkoisaasialaiset curry- ja nuudeliruuat ovat inspiroineet Farangin porukkaa kokoamaan kompaktin listan; aamupäivisin curreja ja salaatteja, iltaisin repertuaari laajenee myös keittoihin. Jim Lim sopii kuin nakutettu 250 paikkaisen Food Courtin sykkeeseen. Aurinkoiselta kadulta hämärään, valoin ja kirkkain väripilkkujen rytmittämään ruokataivaaseen astuttua, voi hetken kuvitella oikeasti olevansa iltahämärän tunkoksessa jossakin päin Aasia. 

Tasokas streetfood on myös kukkaroystävällistä. Tilaamani supermaukas ja täyttävä Mussaman Kurry kevensi kukkaroa 109 kr.

Sen verran pöljä olen, etten voinut olla kysymättä viereisen pöytäseurueen teinipojalta, että saanko ottaa kuvan hänen herkullisesta sushistaan. Tytär söi meksikolaista ja antoi sille vielä erikoismaininnan maukkuudesta.

 ...Precis som alla andra håll. Koll På dina värdesaker

Lämmin suositus kaikille Tukhoman kävijöille. Isommallekin porukalla löytyy ruokaa varmasti jokaisen makuun ja tämä on just tosi hyvä lounaspaikka vaikka päivä Tukholmassa risteilyllä. Jim Lim:stä kovasti suositeltiin myös illalla poikkeamista, täältähän saa ruokajuomaksi myös normialkoholit, että käy ihan illanistumispaikastakin. No, ainakin sulkemisaikaan asti. Ja pic nic eväät puistoon, why not.

Olen ihan takuuvarmasti menossa uudestaan. Nyytit, Pho ja meksikolainen nyt on ainakin pakko testata. Ja sushi.

Olis kiva kuulla mitä sä tykkäsit?

BULGOGI KOREASTI SALAATINLEHDELLÄ

Juhannuksena on monella jonkinlainen "heila" haussa. Joku haikailee tummaa, komeaa miestä, toinen sortuu viinipulloon. Mulle käy aina samoin, minä retkahdan korealaiseen.

Korealainen makumaailma ja ruuanlaittotapa vaan puhuttelee. Ihan olen itse opetellut ja asiaa tutkinut, mutta hyvää on tullut joka kerta. Bulgogi on tutuimpia korealaisia herkkuja maailmalla. Marinoitu ja grillattu naudanliha, "tuli-liha", kuten nimen voi kääntää, on yksinkertainen valmistaa ja lisukkeita voit vaihtaa mielen mukaan. Perinteisesti liha grillataan, mutta koska liha on kohtuullisen pieninä paloina ja yltäympäriin marinadissa, täytyy alla olla jonkinmoinen parila tai grillipelti (ota pala leivinpaperia, ja suurempi pala foliota, vuoraa folio leivinpaperilla ja taittele reunat ylöspäin, super paistoalusta grillaukseen). Valurautapannullakin onnistuu hyvin.

Bulgogin voi tarjota riisin kera, mutta aivan parasta se on lisukkeineen rapeaan salaattin käärittynä. This, my friend, is the Korean way. Ja nyt voin kertoa, että aivan ehdottomasti yli muiden sopii tähän tehtävään kotimainen Cosmopolitan-salaatti. Se on upean rapea ja makea ja säilyvä, kaikki huippuominaisuuksia salaatille. Tein Yo-juhliin kirkasta, pekonista perunasalaattia ja jäin kaipaamaan jotain keventävää ja tuoretta mukaan, niin maun kuin ulkonäön tähden. Keksin suikaloida mukaan rapsakkaa cosmopolitania, joka osoittautui juuri siksi mitä kaipasin. Salaatti kesti hyvännäköisenä ja rapeana ainesosiltaan melko raskaan salaatin seassa koko päivän! Pistäkää tämäkin vinkki korvan taakse. Uudet perunat salaattiin cosmopolitanin kera. Toimii! 

PikkuveliNuutin 3v. Eino-poika syö pestyjä salaatinlehtiä kädestään rouskutellen vaikka kuinka monta peräkanaa. Niin hyvää on!

Rödingin tila viljelee kotimaista Cosmopolitania koko kasvukauden ajan puhtaasti ilman kemiallisia torjunta-aineita ja sitä on saatavilla todella hyvin esim. K-kaupoista ja Lidlistä.  Se on hyvä perussalaatti ostaa aina kaupassa käydessä, koska se sopii monipuolisuutensa ja makunsa takia ihan kaikkiin käyttötarkoituksiin ja säilyy todella kauan jääkaapissa, jos sen jostain syystä täytyy siellä odotella.

Mutta takaisin bulgogiin. Älä stressaa lisukkeista, koska yksinkertaisimmillaan salaatinlehti saattaa sisältää vain lihaa ja ehkä pari siivua aasialaista päärynää, jonka minä korvaan kyllä ihan tavallisella. Tee niin paljon ja niin montaa kun hyvältä tuntuu, minä pilkoin kevätsipulia ja julienne-leikkuroin makoisia kesäporkkanoita ihan naturellina (porkkanan voi myös vaikka raastaa) ja marinoin ohuita retiisin ja kurkunsiivuja mummon kurkkujen tyyliin. Kastikkeen virkaa sai toimittaa majoneesi, jonka maustoin pienellä teelusikallisella gochujang-chilitahnaa, jota sitäkin saa nykyään marketeista.

 BULGOGI SALAATINLEHDELLÄ
4:lle

Liha
400g naudan enrecotéta tai ulkofilettä (marmoroitunut liha on tässä hyvä liha)
1 dl soijakastikestta
1/2 dl sokeria
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
4 kevätsipulia, valkoiset osat suikaloituna
1 rkl hienonnettua tai raastettua inkivääriä (reilu)
2 rkl seesamiöljyä
2 rkl seesaminsiemeniä

Laita lihanpala mielellään tunniksi pakkaseen niin saat helpommin leikattua ohuita siivuja. Halkaise filee tai entrecoté myös pituussuunnassa, että saat tuollaisia sopivia suupaloja.

Sekoita kaikki muut aineet marinadiksi. Laita liha marinadiin ja viileään maustumaan vähinttään 1/2 h.

Paista tai grillaa liha nopeasti kuumalla. 

Lisukkeet

1 kerä Cosmopolitan-salaattia
1 nippu suikaloituja tai raastettuja kesäporkkanoita
1 nippu kesäsipuleita varsineen suikaloituna
silputtua korianteria

marinoidut
6 retiisiä ohueksi suikaloituna
1/2  kurkku suikaloituna
1/4 dl väkiviinaetikkaa
1/2 dl sokeria
3/4 dl vettä

Sekoita vesi, etikka ja sokeri. Kaada viipaloitujen kasvisten päälle ja sekoita hyvin tai hölskyttele lasipurkissa, anna maustua 1/2 h.

kastike
1 dl majoneesia
1 tl Gochujang- tahnaa (tai shirachaa, chilikastiketta, sweet&sour chilikastiketta tms.)

Sekoita keskenään.

Tarjoilu

Asettele ruoka tarjolle lisukkeet omiin kippoihinsa, salaatinlehdet ja kastike, sekä  vastagrillattu liha erikseen ja anna kaikkien ruokailijoiden täyttää oma salaatinlehtensä. 

Ja pitääkö mun vielä huomauttaa, että haarukoita ja veitsiä ei ole tarpeen kattaa.

Mä luulen, että tällä reseptillä kokki saa taas aikaan melkoiset wau-efektit suhteellisen pienellä vaivannäöllä. Jotain Maukasta- Mari on muuten tuunannut melkoisen kokoelman marimaisia herkkureseptejä Cosmopolitan- salaatista tänne. Sivustolla on käynnissä myös kesäkisa, jossa arvotaan 4 h New Yorkin matka Gourmet-illallisineen. 

Laittakaas vetämään. Ja sitte salaattikauppaan ja lihat marinadiin!

Yhteistyössä Cosmopolitan-salaatti

KESÄN JYVIN PAELLA

Paella on  kesäklassikko, jota on pakko tehdä joka kesä ainakin kerran pari. Yhytän paellapannuni aina kaasugrilliin, siellä riisit mahtuvat kypsymään tasaisesti. Kesäruokana paella on vaan parasta isosta pannusta jaettuna rapean maalaisleivän kera koko porukan kesken. Kokkaamiseen voi myös osallistua isommalla porukalla, vaikka paella onkin aika yksinkertainen valmistaa, saa valmistuksessa varautua useamman raaka-aineen pilkkomiseen. Lopputulos palkitsee: Enemmän vaivaa, enemmän makua!

Paellan voi rakentaa lähes mistä tahansa raaka-aineista ja useimmiten mukana onkin ennakkoluulottomasti sekä lihaa, makkaraa, että mereneläviä. Minä päädyin testaamaan kesän ensimmäisessä paellapannussani Jyväbroilerin uutuustuotteita. Jyväbroileri on kotimaista laadukasta lihaa, valikoimasta löytyy ihanasti maustamattomat naturelli-tuotteet. Paellaan valitsin luuttomia broilerin reisileikkeitä, jotka ovat broilerin muihin osiin verrattuna maultaan ihan ylivertaisia. Tuotteisiin jätetty nahkaa takaa mehevyyden ja rapeaksi paistuessaan on myös parasta herkkua. Broileripekoni sopi mukaan rapeutta antamaan ja uutuusnakeista ja makkaroista valitsin tällä kertaa Mustapippuri-Merisuolanakin ja Feta-pinaattimakkaran. 

Perinteisestä paellasta otin mukaan paprikan, herneet, mausteet ja katkaravut, ne kun ovat lasteni herkkua. Paellaan saatiin uusi tumma säväys lisäämällä mukaan tölkillinen tomaattimurskaa.

Eikä se paella pettänyt tälläkään kertaa. Jyvää oli ja vaivan arvoista!

 

KESÄN JYVIN PAELLA
6:lle

3 rkl öljyä
1 pkt  (200g) Jyväbroilerin Mustapippuri-Merisuola Broilerinakkeja
1 pkt  (240g) Jyväbroilerin Feta-Pinaatti Grillimakkaraa
1 pkt (120g) Jyväbroilerin Broileripekonia
1 pkt (550g) Jyväbroilerin Naturelli  Reisileike Luuton
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 punainen paprika
1 tl savupaprikajauhetta
1/2 tl cayennea
1/2 tl sahramia
400g Arborio-riisiä
1 tlk tomaattimurskaa
3 dl kuivaa valkoviiniä
1,5-2 l kanalientä
2,5 dl herneitä (tuore tai pakaste)
180g katkarapuja
1 sitruuna
suolaa, mustapippuria, lehtipersiljaa

Aloita pilkkomalla kaikkia aineet. Pätki nakit ja nakkarat sopiviin suupaloihin ja puolita halutessasi reisileikkeet.  Pilko pekoni reiluihin paloihin. Kuori ja hienonna sipuli, samoin valkosipuli. Pilko paprika haluamasi muotoisiksi paloiksi.

Laita paellapannu grilliin ja kuumenna oliiviöljy. Paista pilkottuihin makkaroihin kaunis väri. Poista pannulta sivuun odottamaan. Ota seuraavaksi pekoniin ja reisleikkeisiin kaunis väri pannulla ja pane nekin sitten sivuun odottaamaan. 

Lisää pannulle sipuli, paprika ja valkosipuli ja pehmittele hetken miedolla lämmöllä. Lisää savupaprikajauhe, cayenne ja sahrami, sekä riisi. Anna riisien kuullottua läpinäkyviksi. Lisää lopuksi tomaattimurska, viini ja kanaliemi. Lisää pannulle myös broileripekoni sekä reisipalat. Anna paellan kypsyä turhia sekoittelematta n. 20 minuuttia. Lisää tarvittaessa kanalientä. 

Lisää lopuksi valutetut katkaravut ja herneet ja anna kuumeta.

Aseta lohkotut sitruunat pannulle, ripottele päälle halutessasi lehtipersiljaa ja nosta pannu ystävien keskelle pöytään.

Yhteistyössä Jyväbroiler

HÄRKÄPASTA JA KÄSIN TEHTY PESTO

Mulla oli sopivasti pala edellispäivänä kokonaisena grillattua naudan ulkofilettä, ruskeita herkkusieniä, pala parmesania, pussinpohja pinjansiemeniä ja ruukku basilikaa, kaapissa tietenkin kuivapastaa ja ruokaa piti saada pöytään nopeahkosti. 

Siljan italialaisen keittiön nimiin vannovan Tavolata-ravintolan listalla on hirveän suosittu härkäpasta-annos. Siinä on suurin piirtein juuri nuo ainekset, pakkohan mun oli päästä kokeilemaan kotikeittiössä. Koska mua on viime aikoina vainonnut konekato, sellaista tasaista kahden koneen viikkovauhtia aparaatit sanovat irti itsensä, kohdistin katseeni mun rakkaaseen jättimortteliin ja päätin hieraista peston sillä. Täytyy suositella. Vaikka se koneen hurautus on helppoa, näppärää ja sileää, niin käsin mortteloidussa pestossa on jotakin niin kauniin ruustiikkia, se ei ole niin tasaista, pinjansiemenet erottuvat eri kokoisina muruina eikä basilikaa ajeta laihaksi väriksi.

Koska tämä on mun blogi, otan oikeuden sääliä itseäni vielä hetken aparaattipuolella. Eilen kuvasin terassilla viimeisissä päivänvaloissa. Kuvattuani roudasin tietenkin tavarat takaisin sisälle, ensimmäisenä jalustaan kiinnitetyn kamerani. Olin ottanut kuvia ylhäältäpäin ja koska kamera-objektiivijärjestelmäni on mallia "ei pääse lähelle, ei kauas", olin joutunut venyttämään perintöjalustan eli isäni 70- luvulla Sveitsistä hankkiman (Ollut muuten aikoinaan varmaan ihan vimpan päälle peli, mutta haloo, 70-luvulla!)kolmijalan ääriasentoon, eli kamera oli siinä jossain pääni korkeudella. Nostin siis jalustan sisälle kameroineen ja levitin kolme jalkaa tukevasti seisomaan kun menin hakemaan ruokia ulkoa. Sisältä kuuluui karmea smash! tai olisiko ollut kräck! tai brombbbb! tai jotakin hirveää... jalustan yhden jalan lukko oli pettänyt ja koko hoito kaatunut pehmeälle laattalattialle.

Kameran objektiivin sisältö on muuten mielenkiintoinen, kun sitä pääsee näin pieniin osiin pilkottuna tutkimaan. Kiitos yhteisistä vuosista.

R.I.P

Teknisten laitteiden karma tuntuu seuraavan. Olen parhaillani junassa ja kuljettaja juuri kuulutti, että olemme menettäneet jännitteen, joka on aika olennainen asia sähköisesti kulkevalle junalle, rullailemme tässä ihan omalla painollamme.

Poistakaa minut junasta. Ehkä matka jatkuu sitten.

.

KÄSIN TEHTY PEST0

Rehellisyyden nimissä, tämän voi myös hurauttaa siloiseksi monitoimikoneella tai sauvasekoittajalla.

1 ruukku basilikaa 

2 rkl pinjansiemeniä paahdettuna

1 dl raastettua parmesania

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

1 dl hyvälaatuista oliiviöljyä

merisuolaa, mustapippuria

Survo kaikki kiinteät ainekset isossa huhmaressa ja sekoita lopuksi öljy joukkoon.

HÄRKÄPASTA

4:lle

400g penneä 

300g naudan ulkofilettä kuutioituna /raakana tai kypsänä: itsellä edellispäivän medium grillattu liha

200g ruskeita herkkusieniä hiukan pilkottuna

yllä olevan reseptin mukainen annos pestoa

suolaa, mustapippuria

oliiviöljyä paistamiseen

pinnalle parmesanlastuja ja mustapippuria

Valmista pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Pastan kiehuessa paista lihakuutiot oliiviöljyssä, suolaa ja pippuroi. Paista myös herkkusienet samoin.

Sekoita pesto valutettuun kuumaan pastaan. Lisää liha ja sienet, viimeistele parmesanlastuilla.

Juna kulkee taas! Vaikka oon kyytissä.

AITOA RAKKAUTTA - LÄHIRUOKATREFFIT

Sutelan Myllyn jauhot; tosi läheltä ja tosi tuoreesti

Positiivinen trendi, sitähän se on. Lähiruoka on kaikkien huulilla ja sitä myöten myös yhä useammassa vatsassa. Lähiruokaa suosimalla tukee paikallisia yrittäjiä, maaseudun elinvoimaisuutta, vaalii suomalaista ruokakulttuuria ja sanoo sanansa myös ekologisuuteen; lyhyemmät kuljetusmatkat, vähäisemmät pakkausmateriaalit; kaikki säästävät energiaa. Mielikuvissa lähiruoka kietoutuu vahvasti tuoreuteen, puhtauteen ja aitouteen, sillä ruoan jäljitettävyys eli sen alkuperätieto on yksi lähiruoan tärkeimmistä tunnusmerkeistä. Mäkelän perheen kananmunat Ilmajoelta ja Kortesjärveläiset perunat Pekan pellosta tuntuvat jotenkin tutummilta syötäessäkin. Ja vaikka esimerkit olivat tällä kertaa keksittyjä, juuri tätä minä, kuluttaja, haluan. Lähellä tuotettua turvallista ruokaa.

Merja Kosken kirjan kansi sen kiteyttää! Kirjan reseptiaitassa löytyy reseptit myös harvinaisemmille raaka-aineille kuten härkäpavulle, luomukvinoalla ja hampulle.

Lähiruoan käsite on hiukan epätarkka ja vakiintumaton, vaikka se EU lainsäädännössä  määritelläänkin maakunnan tai vastaavan alueen rajojen sisäpuolella tuotetuksi (2011). Silti edelleen voi lähiruoan mieltää myös laajemmin omassa tai naapurikunnassa tuotetusta ruuasta kattamaan koko kotimaisen tuotannon, joskus se voi käsittää koko EU-alueen. Kun nyt tässä puhun lähiruoasta, käsitän sillä kuitenkin hyvin paikallisen kotimaisen ruokatuotannon. Juuri ne naapuripitäjän Mäkelän perheen kananmunat.

Mitkä aromit!

Lähiruoka sai alkunosteensa erilaisista ruokapiireistä ja tietenkin ihan kansainvälisestäkin ilmapiiriin ja ruokaan suhtautumisen muutoksista. Ravintolat ovat tehneet lähiruoka-ajatuksen lanseerauksessa osaltaan uraa uurtavaa työtä, vaikka tuottajien löytäminen, kysynnän tasaaminen ja siihen vastaaminen ei aina ole sielläkään ongelmatonta. Lähiruoalla on kysyntää, sitä halutaan ostaa ja pientuottajia suositaan. Jotta lähiruoka olisi aidosti jokaisen ulottuvilla, sitä on saatava myös aivan tavallisesta kaupasta.

Meillä on nyt keitelty ihanaa Ohramannaa. 

Superilahduttavaa on, että k-kaupoissakin halutaan erottautua tuomalla paikallinen ruoka osaksi valikoimaa. Paikkakuntalainen ilahtuu lähiruoan ostomahdollisuudesta yhtä paljon kuin sitä odottaa kauppaan eksyvä vierailijakin. Aika harvalla paikkakunnalla on resurssit ympärivuotiseen toritoimintaan, siksi seudun tarjontaan onkin hieno tutustua vaikka paikallisessa K-kaupassa.  Ei Maaningalla tai Iissä ole mahdollista perustaa lähiruokatuotteisiin erikoistunutta kivijalkamyymälää.

Ihana Laila on lisännyt tuoterepertuaariinsa vihdoinkin toivotun Dijonin / Lailas Hyvät Maut.

Tuottajan ja kauppiaan teiden yhtyminen ei ole sekään aivan ongelmatonta. Kuinka saada ostovastaava kiinni, kuuntelemaan ja ostamaan tuote kauppaan?  Kesko on kehittänyt aivan oman konseptinsa pulman ratkaisemiseksi yhdessä muiden lähiruokatoimijoiden kanssa (mm. Ruokatieto, Aitoja Makuja). 

Lähiruokatreffejä on pidetty säännöllisesti eri puolella Suomea jo joitakin vuosia. Idea on saada tuottajat ja kauppiaat kohtaamaan toisensa kompakteilla messuilla, pienin kustannuksin. Uudet tuotteet löytävät paikkansa kauppojen hyllyiltä ja K-kauppiaat ja lähiruokatuottajat saavat mahdollisuuden verkostoitua. Myös moni tuttu Pirkka-tuote on lähiruokaa tietyllä alueella, niitä kun valmistaa yli 180 paikallista yritystä ja tuottajaa.

Kaunis tuoteperhe ihan tästä nurkan takaa.

Sain kutsun toukokuisille Lähiruokatreffeille Seinäjoelle. Nelituntinen tapaamisessa tuottajat esittelivät tuotteitaan kauppiaille pienen kynnyksen messuilla ihan perinteiseen tyyliin pienten esittelypöytien takaa. Tiiviissä ringissä tuottajiin oli helppo ottaa kontakti, kysellä tuotteista, valmistustavoista, ilman turhaa tärkeilyä, jotenkin lähiruokamaiseen tyyliin, ihmisläheisesti. 

Pienpanimot olivat toki edustettuna myös, useamman panimon voimin. Hurraa tällekin ilmiölle!

Tuottajan tapaaminen antaa tuotteelle kasvot. On turvallista tietää, että kun omissa arjen kiireissä nappaa kaupan hyllyltä sen lähiruokatuottajan jauhopussin taustalla löytyy myös aito suhde kauppiaan ja tuottajan välillä. Asioista on puhuttu, silmiin katsottu ja kädestä puristettu.

Aitoa lähiruokarakkautta!

Kaupallinen yhteistyö K-ruoan kanssa