About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

lauantai 18. elokuuta 2012

Tamales


Varoitus: Postaus saattaa sisältää kohtia jossa autenttista meksikolaista keittotaitoa sovelletaan suomalaiskeittiössä. Valmistuksessa käytetyt raaka-aineet ovat osittain tuotu Meksikosta, eikä niille löydy välttämättä korvaavuutta Suomesta. Olen pahoillani, ellet voi kokeilla tätä kotona.

Tamales, yksikössä siis tamal, tuottaa ensimmäisenä juurikin tämän kielellisen ongelman, mutta päätin tehdä yksiköstä suomalaisittain monikon, eli kutsua näitä tamaleiksi, koska tamaleskeskiä (?) en saa millään lausuttua sujuvassa muodossa ilman kielen reväyttämistä. Tai ehkä sanon välillä kuitenkin tamales, se taas tuuntuu oikeammalta kuin sissisotureilta kuulostavat tamalit.

Tamales on ikivanha, jo atsteekkien ajoilta (huh huh, taitaa tulla pitkä postaus...) tunnettu meksikolainen ruokalaji jossa maissin tai-banaaninlehteen kääritään maissitaikinaa, jonka sisällä on lihaa, chilejä tai juustoa. Tamales nimi tulee Nahuatl - kielestä joka on yksi Meksikon alkuperäiskielistä (jonka vaikutuksia espanjan kieleen Natasisikonikin on tutkinut ). Tamalit eivät ole sinänsä monimutkaisia valmistaa, mutta hitaita ja aikaa vieviä. Meksikossa niitä myidäänkin kadulla suurista padoista. Tamales on perinteisesti juhlaruoka, sitä syödään häissä ja hautajaisissa ja joulun aikaan ja aina kun perhe ja suku kokoontuvat yhteen. Niiden valmistukseen saa uppoamaan helposti koko päivän, varsinkin kun niitä tehdään usein heti sata tai enemmän kerralla. Maissinlehtupussin takanakin on Tamales ohje johon tulee mm. 6kg lihaa ja 15kg jauhoja.

Kun lapsuudenperheeni tekopojan (joo, tässä on tarina takana) Uliseksen vanhemmat olivat tulossa kuudetta kertaa Suomen visiitille heinä-elokuun vaihteessa ja olivat tulossa vanhempieni luokse Pohjanmaallekin viikonlopuksi, esitin heti Ulin äidille Mirnalle, että tehtäisiin taas tamales-päivällinen. Olen tehnyt niitä kerran aikaisemminkin Mirnan kanssa, silloin teimme possutäytteisiä ja juustotäytteisiä. Nyt valmistimme kanaa salsa verdessä, eli siis vihreässä kastikkeessa.

Ja näin se käy.
Huuhtele maissinlehdet ja levittele keittiöpyyhkelle (keittiöpyyhkeitä ei voi koskaan olla taloudessa liikaa) kuivumaan. Meillä oli sekä uusia, että edelliskerran jäljiltä pestyjä ja talteen laitettuja kuoria, joita voi siis laihialainen  käyttää useamman kerran.


Revi muutama lehti sidontanauhoiksi.



Valmista taikina erittäin suuressa, laakeassa kulhossa. Minulla oli suuri tupper, mutta itseasiassa paremmin olisi käynyt tavallinen pesuvati, sillä matalat laidat ovat parempi. Alemmassa kuvassa on sekoitettu vasta sula voi ja jauho. Meillä ei ollut oikeaa maissijauhoa tälläkertaa, Masa de Nixtamal, vaan kokeilimme kuinka onnistuvat, jos käytämme puolet Harina de Maiz eli maissijauhoa ja Maiz de Arepa, joista tehdään maissitortilloja venezuelaisittain. Sillä näitä jauhoja meillä nyt oli. Onnistuivat ihan hyvin, väri on kylläkin keltainen, normitamalit ovat valkoisia. Mutta makukin oli kuulemma oikea.


Sitten mukaan kaadetaan vähän kerrallaan kanankeitinlientä. ja vaivataan. Tai nimenomaan ei vaivata siten kuin pullataikinaa vaan rivakasti kiertävällä kädenliikkeellä nostellaan taikinaa  pyörittäen, jotta se saisi ilmavuutta. Tämä on aika raskasta hommaa, kovasti minua siihen nyt valmennettiin. Taikinasta tulee sitten aika sileä ja aika pehmeä, mutta jauhoista johtuen se ei siis ole leipätaikinamainen vaan, no, tamalestaikinamainen!


Sitten ota toiseen käteen maissinkuori ja levitä leveämpään päähän ohuesti noin ruokalusikallinen taikinaa.



Taikinan päälle nosta lusikallinen lihakastiketta tai muuta täytettä. Meillä oli siis kanaa salsa verde.


Kääri tamal kiinni rullalle, ei haittaa vaikka kuori ja taikina menevät vähän limittäin kuten kääretortussa. Sido paketti molemmista päistä.


 Asettele tamalit sivuun odottomaan höyrytystä.


Höyrytykseen tarvitaan mahdollisimman iso, korkea kattila. Minulla oli 10 l kattila, jonka pohjalle asensimme höyrytysritilän, jonka alla oli laakea, matala keraaminen creme brulee vuoka, että saimme tilaa vähän suuremmalle määrälle vettä. Keksimme myös, että vanha kunnon mehumaija oli oiva tähän tarkoitukseen. Kyllä Mehumaija oli ihmeissään!

Asettele kattila täyteen tamaleja, pohjalle ensin vesi tietenkin, kansi päälle ja anna kypsyä höyryssä 45-60 min. Tarkista kypsyys. (kuinka? No, en minä vaan tiedä, ikävä juttu ellei kotonasi ole sattumalta käymässä meksikolainen mama...)


The Mexican invasion of my kitchen

Mirna oli valmistanut täytteen jo edellisenä päivänä, joten me 4, Mirna, Uli, Natasisko ja minä teimme 30 tamalia keittokuntoon parissa tunnissa. Mirna ja minä teimme taikinan, täytimme maissinlehdet, Uli ja Natasisko sitoivat tamalet. (haa- kuuluuko monikko ollakin tamalet, ei tamalit?)

Tamalet saivat kaverikseen frijoles refritos. eli paistettuja papuja, jotka tässä valmistuvat kattilassa. Sitähän syödään melkein kaiken kanssa, mutta ei ole kyllä yhtään sellaista kuin se purkkitavara refried beans.


Juomaksi tehtiin kivalle kesäpäivälle muun tarjottavan lisäksi raikasta vesimelonijuomaa kannullinen, meksikossa ollaan kovia tekemään näitä tämäntyyppisiä, esim kurkusta ja limestä.Vaaleampi on ihan mun tekemää raparperimehua, joka oli vähän liian hapokasta ulkomaiseen makuun.


Siinä ne papukupit nyt ovat sitten, korianterilla silattuna.


Ja itse tamales. Syöjää kohti varataan 2-4. Neljästä tulee jo ihan superähkyyn. Tamalekset voidaan kuoria jo ennen pöytään tuomista. Aika tyypillisesti meksikossa ruuat annostellaan lautasille jo valmiiksi keittiössä (varmistetaan, että kaikille riittää), mutta tämä emäntä halus tamalet ja muut hässäkät pöytään, ja vielä kuoret päällä.



Päälle sitten salsa verdeä (tai muuta salsaa) ja pavut viereen.


Tässä vielä läpileikkaus  santsiannoksesta. Nämä ei ehkä oo kaikkein kuvauksellisimpia, paitsi kuoret päällä ihania.


Kysyin Mirnalta sitten, että mitä mä voin tehdä jälkkäriksi, muuta kuin flania en oikein tiennyt . Natasisko kertoi, että meksikolainen jälkkärirepertuaari ei oo valtava. Mirna ehdotti Jelloa, joten sitä minä tyttö sitten tein. Ja olipas sekin hyvää oman maan mansikoista.


Mirna toi myös tälläisiä herkkuja, kuin toffeeta öylätin sisällä ja ilmeiseti jotenkin valmistettu vuohenmaidostakin. Nameja. Kaiken kaikkiaan meillä oli ihana meksikolainen perhepäivällinen,  10 aikuista ja 3 lasta.


Kai se sukureseptikin on nyt sitten luovutettava. Huomaan taas, että mulla on tosi huonot muistiinpanot, enkä muista taas mitään, mutta karkeat virheet varmaan oiotaan lähisuvun ja tekopoikien taholta.


 Tamales kana salsa verde- täytteellä, suomalaisin kompromissein
n. 20 tamalea, me teimme annoksen puolitoistakertaa
Täyte:
Valmista mielellään jo edellisenä päivänä.
4 luullista kanan rintapalaa
1 sipuli,
3-4 valkosipulinkynttä
suolaa

Keitä kanat kypsiksi puolisen tuntia sipulien kanssa  runsaassa suolatussa liemessä. Meksikossa käyttävät yleisesti painekattilaa, jolla homma todella nopeasti ohi. Säästä liemi ja revi kananliha pieneksi paloiksi. Sekoita  lihat Salsa verdeen ja keitä hetkinen. Anna jäähtyä ja säilytä jääkaapissa, jos täytät tamalet huomenna.

Salsa Verde
1 purkki Pirkka Salsa verdeä, löytyy mieto ja hot. Salsa verdeä ei pysty itse valmistamaan, koska siihen tarvittavia tomatilloja emme ole vielä tähän mennessä löytäneet Suomesta. Mutta tuo pirkan on siis valmistettu  meksikossa ja meidän perheen testivoittaja. Mirnalla oli kuitenkin yksi purkki tomatilloja mukanaan ja tuunasimme tai jatkoimme pirkkaa laittamalla kastikkeen tehosekoittimeen ja perään nipun korianteria, tomatillot ja pari 4-5 romaine salaatin lehteä, jotka pitävät huolen varsinkin vihreän värin intensiivisyydestä.

Tamales taikina
Maissinkuoria/Hojas para tamal
800g Maiz fe nixtamal (mutta sen puutteessa kokeilimme 400g Harina de Maiz ja 400g  Maiz de Arepa)
375 g voita sulana
4 rkl leivinjauhetta
2 rkl suolaa
1 l + Kanan keitinlientä

Sekoita voi ja kuivat aineet. (käsin), lisää sitten vähitellen kanalientä (vähintään se litra) ja työstä taikinaa kunnes saat siitä melko pehmeän ja koossa pysyvän. Tämä on nyt niin näppituntumalla tehtävää. Tiedän jo vähän kahden kerran jälkeen miltä taikinan tulee tuntua. Pohjalainen vääntää taikinaa kuulemma aivan kuin meksikolainen!

Loput teko-ohjeet selviävätkin yllä olevasta kuvatarinasta, joten en niitä kertaa tähän.

Jos meksikolainen ruoka kolahtaa, niin tuosta sivupalkin hakemistosta meksikolainen klikkaamalla löytyy monta muutakin tosimeksikolaista reseptiä.

Minä vaan oon nyt niin onnellinen, että Mirna on siirtänyt mulle sukupolvien tamalestaidot.

Ai niin, tähteeksi jääneet tamalet ovat aivan huippuhyviä voissa rapiaksi paistettuna seuraavana päivänä . Ja taas papuja viereen.



perjantai 17. elokuuta 2012

Kilvoottelua kakunkoristelun jalossa taidossa

Pavlovan koristelu käy parhaiten rennolla kädellä

Seinäjoelle on tulossa tänä syksynä, lokakuun puolivälissä ihkuihana messu-uutuus Herkkumessut. Toivottavasti niistä saadaan kehitettyä hieno perinne  keskelle syksyn harmautta.

Messuille on tulossa myös kakunkoristelu - kilpailu. En itse kylläkään ehdi osallistua, mutta pakko peukuttaa hyvän ja kivan kisan puolesta. Osallistumisaikaa on nimittäin  enää kuun loppuun saakka, eli nyt mielikuvitus liikkeelle! Aiheena alkukarsinnassa on  lasten synttärikakku.

Sarjoja on kaksi, alle ja yli 16 vuotiaat. Lähettämällä kuvan koristelemastasi kakusta osallistut Facessa ja järjestäjän nettisvuilla äänestykseen, jonka perusteella molemmissa sarjoissa valitaan 6 loppukilpailijaa messuyleisön eteen. Messuilla on sitten puhdas pöytä; järjestäjä antaa aiheen, tarvikkeet ja koristeltavan kakun....wautsi mikä painetehtävä!


Eilen syötiin intiaanikesän kunniaksi terassilla Racletten jälkkäriksi vanhempieni (ja NaapurinUllan) kanssa tuota ylläolevaa Pavlovaa, koska odotetut vieraat joutuivat perumaan tulonsa  lapsen masutaudin takia (Tästä jäit paitsi Kata!) Äsken yritin etsiä myös muita kakunkoristelujeni onnistumisia ja epäonnistumisia....

Kesällä mansikkakakku ajaa asiansa  pelkän kiilteen ja pursotusten kera.


Ristiäiskakkuja on ollut kunnia tehdä jo useita, kun tämä naapurusto tuntuu olevan niin sikiäväistä. Maitotytön tossut onnistuivat hienosti. Ei menny kun yhdet roskiin ennen tätä paria.


Rosaliina Sofialle lähtivät nämä koristeet viime sunnuntaina. Uskokaa tai älkää, ne on muotoiltu rapujuhlien välissä. (En ole viime tipan ihmisiä en)


Josta aasinsiltana arkistoista löytyvään ihanaan porkkanakakkuun, joka odotti kotona viimeksi laitokselta kotiuduttuani. Asialla oli natoni NuutinMinna. Joka muuten eilen pyöräytti ihanan suloisen pojan Elli5v:lle pikkuveljeksi. Onnea koko perhe!


Angry birds olis pakko ottaa uusiksi, tuli niin huonoa jälkeä. Onneksi oli vaan yllärikakku veljelle.


Näistä oon sensijaan aika ylpeä


Ja Lego ninjago hahmoissa ylitin ehkä itteni...


Josku paras tulos syntyy ihan strösselöiden, ainakin stressittömin. Vaikka se koristeensyöjäkoirani onkin jo edesmennyt. Ehti onneksi saamaan 9-vuotis kakkunsa.



Tällä hetkellä sormet syyhyä kaikenlaisten ameriikan villitys sokerimassataiteilujen ja kesän marjasesongin jälkeen eniten johonkin retrokakkuun. Siis siihen, joka on koristeltu (miljoonilla) irtokarkeilla tai sitten suomalainen klassikko säilykehedelmistä  tehdyin kukin kerman päällä. No niissä en kyllä ollut koskaan oikein taitava.

Mun muita koristeluja löytyy vanhoista postauksista yllin kyllin ja en minä kuitenkaan oo edes kaakkuihminen. Eli ei tässä tartte sen kummempaa kondiittorintaitoa. Uskoa vaan, että sulla on näkemys! (sitäkään ei siis varsinaisesti tarvita ;D)

Mutta hei, osallistu, jos suinkaan kynnelle kykenet. Ja käy ainakin facebookissa tykkäilemässä, niin saadaan menoon vähän vauhtia.

torstai 16. elokuuta 2012

Kaikille Safkaa!


Ihan pikkuisen jännittävää oli käydä pistäytymässä Alexander ja Hanna Gullichsenin Safkaa -kirjan julkkareissa. Minkähänlainen fiilis oli isäntäparilla, kun vieraastakin tuntui tältä?

Pariskunnan Rafla -ravintolassa järjestetty tilaisuus huokui kuitenkin samanlaista lämpöä - ja nyt en viittaa ainoastaan paikan päällä vallinneeseen lämpötilaan - kuin koko keittokirja. Vai mitä mieltä olette siitä, että luettuani kirjan omistuskirjoituksen, meinasi tirahtaa pari kyyneltä heti poskelle. Samaa sanoi muuten eräs toinen vieras....

Kirjan reseptit sen sijaan saavat tuskin ketään kyyneliin. Junassa kohti pohjanmaata mulla oli ihanasti aikaa tavata kirja kannesta kanteen ja merkkasin sieltä jo vaikka kuinka monta to do-listalleni.. Luulen, että aloitan punajuuri-perunasipseillä, sillä kasvimaallani taitavat punajuuret jo pyrkiä keittiöön. Mitään maatamullistavia uutuksia kirjassa ei ole, eikä sellainen ole ollut haussakaan, mutta juuri semmoisia ihania testattuja pikkutwistejä että kauha alkaa jo pyöriä kädessä. Piparjuurismetanaa hirvikeiton päällä, sitruunäöljy carpacciolle, Ris au vin, hapankaalilaatikko, muutamia houkuttelevia kalareseptejä... Merianturassa on ihan paras kommentti: "Nauti arvokas kala hyvässä seurassa, yksin."

Paikan päällä oli valikoima loistavia makupaloja resepteistä. Kiitos vaan, olen oikein tyytyväinen ja otettu, että kirja on nyt hyllyssäni heti tuoreena. Tai ei tosiaankaan hyllyssä vaan valmiina tosi toimiin.

Hanna, joka on tuttu Chicling- blogista vastaa kirjan kuvista ja tekstistä ja hänen puolisonsa Alexander (kokki) kirjan reseptiikasta ja annosten valmistamisesta. Kaikki annokset on kuvattu kummemmin  stailaamatta matkalla hellalta ruokapöytään. 

How AITOA is that?




maanantai 13. elokuuta 2012

Rapujuhlakatujuhlat


Koska meidän lyhyellä, 6-vuotiaalla kadulla asuu vain mukavia ihmisiä, järjestämme joka kesä itsellemme katujuhlat. Lisäksi olemme adoptoineet mukaan yhden perheen seuraavalta (paljon pitemmältä) kadulta. Välillä on pystytetty iso katos kääntöpaikalle ja suljettu koko katu, toisinaan linnoittauduttu jonkun terassille tai pihamaalle. Ohjelmassa on aina monenlaisia leikkejä ja pelejä sekä aikuisille, että lapsille, mm. mölkkymestaruus, sekä tietenkin hyvää ruokaa ja juomaa. Tai no jos ei hyvää juomaa ( joskus on joku tullut kipeäksi) aina välttämättä, niin ainakin paljon juomaa.  Ajankohdaksi on nyttemmin vakinaistunut ensimmäinen lauantai koulujen alettua, eli siis viime lauantai meilläpäin.

Jo viime vuoden juhlissa päätimme, että tänä vuonna pidetään rapujuhlat. Ihan kaikki eivät olleet rapuja koskaan syöneet, mutta ennakkoluulottomasti kaikki lähtivät mukaan. Koska asumme Velkavuorella, kuten asuinaluettamme niin leikkisästi kaupungilla kutsutaan, tyydyimme järjestämään köyhän miehen rapujuhlat, eli saalis löytyi marketin pakastealtaasta. Minun takaa löytyi riittävä määrä rapuveitsiä, joten päädyin organisoimaan juhlien syömäosuuden ja listasin muille heidän tuomisensa. Paikalla oli  12 aikuista ja 8 + 3 lasta, nuo 3 peräänkattottavia eli Maitotyttö & kumppanit muut  9- 4 vuotiaita. Paikkana meidän katettu terassi jonka 12 hengen pöydän ääreen saimme aikuisille rapupöydän ja naapureista tuotiin lapsille sitten pari samanlaista pöytää, jotta hekin saivat oman pitkän pöytänsä.


Katoimme rapupöytään valkoisen paperiliinan, -kaitaliinan  ja -servetit, mutta muuten käytimme oikeita astioita, eli lautaset, keittokulhot, lusikat, rapuveitset, leipälautaset, sormienpesukupit, viini/olutlasit, vesilasit, jalalliset snapsilasit ovat kuvanottovaiheessa vielä pakkasessa.. Lisäksi voita, tilliä, sitruunalohkoja, luostarijuustoa (ruotsalaiseen rapupöytään kuuluu juusto, ja tämä on juuri se oikea maukas kermajuusto, maistuu ihanalta rapuleipien välissä, siis syömiskertojen, ei kerrosleipänä...) Paahtoleivät löytyivät apupöydältä 3 paahtimen vierestä. Katosta oli ripustettu paperilyhtyjä.


Pesukuppiin tietenkin sitruunanlohko ja mustaherukanlehti.


Ja snapsipulloon jääkaulus. Eikö olekin kaunis, ja snapsit pysyvät jääkylminä. Ainut etikettivirhe taitaa olla, että kyllähän tässä Ilmajoen naapurissa pitäisi pullossa lukea Koskenkorva! Sen verran kotiseuturakkaita. Mutta toisaalta, mehän ollaan myös hirrrrrrveen kansainvälisiä...

Pakasterapujen käsittely ja tuoreutus

Ota pakasteravut sulamaan 2 vuorokautta ennen suunniteltua syöntihetkeä.  Vuorokauden jälkeen keitä ravuille tuoreliemi:

Tuoreliemi

6 litraa vettä
2 dl merisuolaa
10 rkl sokeriA
pari punttia tilliä, mielellään kruununtilliä

Kiehautu vesi isosssa kattilassaja keitä n. 10 minuuttia suolan ja sokerin  ja tillin kanssa. Jäähdytä. Kaada liemi kohmeisille ravuille tai sulaneille ravuille, joista olet kaatanut nesteen pois ja anna tuoreutua vielä vuorokausi.

(Tämän liemen suhteet otin talteen SoupOpera-blogista) Liemen tulisi riittää 50 ravulle, meillä oli 6 kg, eli 6 pakettia  ja tein liemen puolitoistakertaisena.

Rapujuhlakatujuhlien Menu 2012

Juustoinen suppilovahverokeitto
Bataattikookoskeitto
ruisleipä

xxxx

Ravut
Paahtoleipä, voi, tilli, sitruuna
Luostari-juusto

xxx
Luumu.nektariini, raparperi.crumble ja vaniljakastike
Kahvi ja tee

Lapsille grillattiin hodareita heti alkuun sipseineen ja tykötarpeineen. Jälkkäriksi ihana jälkiruokavastaava Kiuru oli leiponut heille kuppikakut.


 Lapsille oli myös tarjolla chilitöntä bataattikeittoa, taisi sitä yksi syödäkin. Lisäksi kaikki lapset olisivat halutessaan saaneet rapuja, siinä vaiheessa vain 10 tikkua laudalla kiinnosti ravunsyöntiä enemmän. Vanhat kunnon pihaleikit! Meidän perheen tämän kesän hitti on ollut juuri tuo mainittu. En itsekään muistanut, että se oli niin hauskaa.


Alkuruuaksi tekaisin suuresta määrästä suppilovahveroita (joita siis oli vielä sopivasti pakkasessa)keiton jonka salaisuuselementit olivat Kipparikalle- ruokakerma, sulatejuusto, sherry ja sokeri. Onnistuin jopa saamaan sen kitkerän takapotkun pois, joka joskus pakastesuppiskeittoihin ilmestyy, ja maistui siis omassanikin ennen kuin aloin tuunauksen. Keitto meni ihan viimeiseen tippaan, vaikka olin tehnyt myös varakeiton, mikäli jollakulla olisi jotakin henkilökohtaista sienien kanssa.


Varakeitto toi vähän väriä elämään. Taisivat sitäkin ottaa kaikki vielä sienikeiton päälle. Oli hyvää. (Kuka sitä nyt omia keittojaan haukkumaan....)



Yhdessä tuumin vihkiydyimme siis ravunsyönnin saloihin. Ja pyrstöt keräsimme  ihaniksi leiviksi. Joille sitten täräytettiin aina snapsit ja ennenkaikkea snapsilaulut, joita olin kopioinut kaikille. Kivoja veisuja löytyi mm. täältä Kannat Kattoon-blogin kautta.
Suosituimmaksi taisi nousta yksinkertainen Jaakko Kullan - melodialla laulettava

Lapin Kulta, Lapin Kulta
Karjala, Karjala
Sininen ja Olvi
Sininen ja Olvi
Koff, Koff, Koff
Koff, Koff,Koff

Se meni niin hienosti jopa kaanonissa, että pahoin pelkään tänään on muutama lapsi lauleskellut sitä koulussa....

Ihana leipä

Harmittaa vietävästi, että illan jälkiruuasta (Kiitos taas ihana Kiuru) ei ole minkäänlaista kuvaa... se maistuu niin ihanalta illan pimetessä.....

Saas nähdä, mitä me ensi vuonna keksitään?

Mutta ystävällisenä kehoituksena, jos ette ole koskaan vielä pitäneet rapujuhlia, niin kannattaa ryhtyä toimeen, ihan vaikka näiden pakasterapujen voimin, niillä meikäläinenkin on juhlinut jo vuosikymmenen. Etiketistä eikä syöntityylistä kannata olla huolissaan, tämä on niin sotkuista puuhaa, johon kuuluu kaikenmoinen imeminen ja ryystäminen, ettei tyylistä kannata kantaa huolta. Etikettiin kuuluu pikkuisen sekin, että kokeneemmat syöjät neuvovat uudempia ja uudemmat rohkeasti ihmettelevät.

En tosin pahastuisi, mikäli joku kutsuisi minut tuoreiden rapujen ääreen. Ihmisellä täytyy olla unelmia. Note to self.: Syödä joskus tuoreita rapuja.


perjantai 10. elokuuta 2012

Lomalla töissä


Juuri niin. Miten kukin asian haluaa ymmärtää. Vietin heinakuun töissä keskellä kesälomaa/hoitovapaata/"pakkolomaa". Ei ollut helppoa lähteä urakoimaan leppoisista kesätunnelmista, ennenkaikkea lasten jättäminen kirpaisi pitkän kotona olon jälkeen. Kyseessähän oli nimittäin laivatyö, eli olin kokonaan poissa 10 päivää kerralla ja välissä vain poikkeuksellisesti viikon kotona.

Itse työ, vaikkakin kiireistä, oli silti pitkästä aikaa tervetullutta, nautin asiakaspalvelusta. Laivalle omanlaisensa työrytmi, työkaverit ja ylipäätään kaikki rutiinit laivan päällä tuntuivat heti tutuilta ja ennenkaikkea ruuan parissa työskentely pitkästä aikaa on inspiroivaa. Sitä täytyy imeä vaikutteita silloin kun niitä on mahdollisuus saada. Ja ettei nyt kenellekään jää epäselväksi toimenkuvani, olin tarjoilemassa siis 250 paikkaisessa Bistro Maximessa. Näin kesäisin lomakuukausina asiakaskunta on aika erilaista kuin muulloin. Lapsiperheitä hyvin, hyvin paljon ja meno joskus sen mukaista. Maximessa on kuitenkin upea lasten Buffet, josta löytyy alku- ja jälkiruokineen kaikki mahdollinen lapsille ( siis tyyliin grillattu kana, paistettu lohi, häräpihvi, ranskikset, spagetti, .. no on siellä ne lihapullat ja ranskiksetkin), helpottaa ja nopeuttaa muuten monen perheen syömärumbaa - sillä osalla perheistä sitä sallittakkoon rumbaksi kutsuman ja ihan luen omani tähän mukaan haaveillessani upeasti käyttäytyvistä ja kaikkiruokaisista lapsista. Saa lapset toki listaltakin syödä.

Välillä onmyös tilauksia, ensimmäinen kuva onkin japanilaisryhmien suosimasta Neptunus-menusta, jonka kuvassa näkyvä äyriäisvati aloittaa. Ja allaoleva valkosuklaajälkiruoka mustikoineen lopettaa. Nämä taisivat olla muuten  ainoat kuvat, jotka ehdin työaikana napata. Että uskokaa nyt, haipakkaa riitti.


Otsikko on siis myös ymmärrettävissä toisin. Etten aivan olisi riutunut ikävään, päätin, että kun töissä on kerran käytävä, otetaan kaikki irti. Helsinki Tukholma reitillä on nimittäin omassa toimessani mahdollisuus käydä päivittäin myös satamassa. Välillä satama-aikaan on turvallisuusharjoitukisa, viikkopalavereita tai sitten ihan vaan univelkaa, joka on nukuttava pois, mutta periaatteessa päivittäin on mahdollisus päästä kaupungille. Siispä äiti voisi viettää pientä minikaupunkilomaa, vuoroin Tukholmassa ja Helsingissä. Helsingissä innostuin koluamaan kahviloita, kesän parhaimmisto onkin esitelty dellisissä postauksissa.

Äidin minilomat töissä koostuivat siis erilaisesta haahuilusta erilaisissa kohteissa, suunnattomasti nauttien vain omasta seurasta kesäisissä pääkaupungeissa. Muutaman kerran tapasin toki Helsingin puolella ystävääni Virpiä ja kummityttöä, Tukholmassa oli muutaman kerran työkaveri mukana. Mutta ihaninta on vain olla yksin kaikkien ihmisten keskellä. Ihanat lomaviikot!

Yhtenä päivänä suunnistin Östermalmin kauppahalliin. Mikä ihana paikka ja mikä valikoima. Kauppahallissa on myös todella paljon houkuttelevan näköisiä ravintoloita, ensi kerralla "oikealla" Tukholman-reissulla lunastan muuten täällä. Ihania äyriäipaikkoja esimerkiksi. Minä poloinen olin kuitenki täyttänyt vatsani lähtiessä messin hernekeitolla (sen täytyi siis olla torstai-päivä), joten nappasin mukaani vain herkullisen paahdetun pitan Beirut Expressistä. Vai oliko se Libanon Express? Muutenkin kiva kaupunginosa kierrellä.



Vanhassa kaupungissa oli käytävä kaffeella yksi päivä, jotenkin hädissäni syösyin ensimmäiseen mitäänsanomattomaan kahvilaan, jota sitten harmittelin kävellessäni kohti keskustaa ihanien paikkojen ohi.


Toisena päivänä taas aamiaista siivotessamme ihanat työkaverini saivat idean mennä lounaspiknikille kanavanrantaan ja sinne sitten pyöräiltiin. Oikein hyvin eväin. En kerro, ettette tule kateellisiksi.


Kiitos kaverit mukavasta heinäkuusta.


keskiviikko 1. elokuuta 2012

Niin monta kahvilaa, niin vähän aikaa...


Jos mahdollista, vielä  Brooklyn Cafeeta pienempi ja intiimimpi kahvila löytyy ihan Espan kupeesta Unionin-kadulta. Cafe du Coin on tuttu jo parin vuoden takaa, oven edessä ulkona on kaksi piikkiriikkistä pöytää ja sisällä muutama. Paikka onkin lounas aikaan varattu lounasasiakkaille, kahvinjuojat saavat napata kahvinsa mukaan. Paikan lounasta en ole koskaan kokeillut, mutta mikäli ne ovat yhtään niin maistuvaisia kuin esim. rouvan  munakoisoleivät, en emmi suositella.


Kahvilassa on hyvin hyvin ainutlaatuinen sekasotkun vaikutelma. Lähes kuin omasta keittiöstäni. Rouva palvelee asiakkaat suurella sydämellä, täälläkään ei asiakkaan tarvitse jäädä notkumaan tiskille kahviaan odottelemaan, palvelu pöytiin ja pöydistä pois pelaa.


Jostakin kuvakulmasta löytyi näinkin rauhallisen näköinen nurkka.


Ystäväni Virpi ja minä istahdimme tällä kertaa pelkille latte kupposille, niiden kanssa tarjotut sokerihippuset
kruunasivat nautintomme.



Oikeasti ihan ensimmäinen, mainittava Helsingin kahvilatuttavuuteni on Kalevankadun Gran Delicato. Edellä mainittu ystäväni Virpi on osallisena läheisessä Kampagalleriassa ja monet monituiset kerrat olemme hakeneet Kostakselta Ciapattat mukaamme tai istahtaneet kahvin ääreen niitä nauttimaan. Ja mitkä Ciapattat! Luulen, että kaupungin parhaat!  Maukas, rapea leipä ja upeat täutevaihtoehdot; kannattaa kokeilla myös täällä munakoisoa ja artisokkaa, ihania juustoja, ja laadukkaita leikkeleitä.


Tunnelmaltaa Kalevankadun  (2001 asti toiminut)  kahvila on  sopivan kivinen, rosoinen ja ilmava, pikantisti vanha.

Kostas-herra on avannut toimipisteen myös aivan ydinkeskustaan, keskelle Kämp Galleriaa. Jos pyörit aivan keskustassa, käy testaamassa upeat salaatit ja leivät siellä. Myyntipiste on keskellä salia, mutta näet myös sivussa olevaan avoimeen keittiöön. Niin, mistä tunnistaa hyvän kahvilan?  Yksi kriteeri voisi olla, että suolaiset tuotteet eivät löydy tunti(päivä)kausia seisoneina vitriinistä vaan ne valmistetaan tilauksesta superfresseinä.


Kuvani ovat tällä kertaa kaikki Kämpistä, paikka on kiva ja kaunis, mutta osa Kalevankadun Charmikkaasta ilmapiiristä jää uupuumaan. Kävin minä silti täällä  kahdesti helsinkipäivinäni...koska ne ciapattat vaan ovat niin hurjan hyviä.



Lisäksi pöydässä oli paljon Iltasanomia parempaa luettavaa asiakkaille!


Vielä on mainittava yksi kahvilalöytö. Alekanterinkadun kahvilapaahtimo La Torrefazione, jossa on  siis oma paahtimokin. En tiedä mikä sai minut kesällä kiipeämään toiseen kerrokseen  sisätiloihin, mutta onneksi kiipesin. Jälleen aivan järjettömän hyvät tuotteet paikanpäällä tilauksesta valmistettuna,  huomaavainen ja ilmeisen baristainen palvelu, nyt kesällä asiakkaita ei ollut liikaa, mutta kesäkauden ulkopuolella paikka on kuulemma joskus liiankin täynnä.

Hyvännäköinen paikka (hyvännäköisille asiakkaille...)! Kamera kotona, anteeksi laivassa.

Vielä jäi kokematta esimerkiksi Marin ja Laurin vinkkaama Sävy Kalliosta, ja Jonnan Mattolaituri. Ja alan kyllä uskoa, että vielä monta monituista ihanuutta löytyy. Saapi suositella. Jos vielä joskus tulee piipahdettua isoolla kirkolla.

Hauskinta tässä kahvila bongaamisessa on se, että minä en edes juo kahvia. En ole koskaan juonut,
Lattea/cappuccinoa ja muita machiaattoja ei lasketa.