Syytä hymyyn

Luulin jo kadotttaneeni  5 vuotta sitten muutossa sitruspusertimeni "sisätapin", meinannut useasti heittää muut osat kaatopaikkakuormaan ja katsellut uusia koneita sillä silmällä, mutta onneksi  en, sillä yhtäkkiä se hyppäsi kouraani nurkkakomerosta.

Tapaan langeta kaikenmoisiin härveleihin, vaikka kunnon kokki kai pärjäisi suurinpiirtein pelkällä veitsellä. Helpompi melkein luetella mitä mulla EI oo: leipäkone ja omenapora ainakin puuttuvat... (huom joulupukki, tämä ei ole lahjatoive). Mutta oikeasti voin suositella näitä muutaman kympin maksavia sähköisiä sitruspusertimia. Jos haluat aamulla itsellesi ISON lasin vastapuristettua tuoremehua, niin käsikäyttöisellä jyystäminen käy kyllä voimille ja on aika hidasta. Tässä painat vaan hedelmänpuolikasta ja tuo keskiosa hurruttelee nopeasti edestakaisin mehut irti.

Nyt talvella on vielä oikein sitrushedelmien halvat markkinapäivät, niitä kannattaa hyödyntää. Vastapuristettu mehu on nestepuolella varmasti topvitosessani: Se, samppanja, rasvaton maito, kotikalja, vesi saattaisi tuo lista kuulua, järjestyksestä en tiedä. Takaa tulee kyllä lujaa punaviini, konjakki ja Coca cola Zero jäillä.

Mutta kuitenkin; säilytän sitruksia aina jääkaapissa, koska ne a)säilyvät siellä hyvin ja b)ovat sitten ihanan kylmiä nautittuna.

Nannan suosikki tuoremehucoctail 


1 verigreippi
2 appelsiinia
1 lime tai sitruuna

Tästä annoksesta tulee yleensä 0,5 l mehua, sopii juuri kerralla tuohon koneeseen ja tuohon lasiin. Joskus appelsiinien mehukkuudesta riippuen voi joutua lisäämään yhden.Sitruunaa tai limeä käytän vähän vaihdellen.

Tän kun kippaa naamaansa aamupäivällä aivan tuntee kuinka vitamiinit ja energia kohisee suonissa ja suu vääntyy onnelliseen hymyyn.

Ja jos joku nyt ajattelee, että kyllä ne hetelmät on paras syödä paloina, ettei menetä kuituja, niin voin sanoa, että oon niin laiska kuorimaan, että mun jaffat jää kyllä kaappiin ja toiseksi: tällä sitruspusertimella hedelmistä jää pelkät kuoret ja hedelmäliha jää tuohon siivilään ja niksi onkin se, että ennen juomista se kaavitaan siitä suuhun teelusikalla. On suloisen makeaa ja kosteaa kuitua. Naminaminam.

Monimutkaisten todennäköisyyslaskelmien perusteella olen tullut  siihen tulokseen, että kävijälaskurissani (löytyy alimmaisena oikeasta palkista) menee nyt lauantaina 18 helmikuuta 200 000 kävijänmäärä rikki. Se tuntuu aivan uskomattomalta, muistan kun aloittaessani odotin useita kuukausia, että 100 kävijää tuli täyteen. taisin tosi kauan odottaa ennenkuin 30 kävijää tuli täyteen...

Blogini alkoi siis 2 vuotta sitten helmikuussa, joten otetaanpa kaikki sille, kukin lempijuomaansa! Tässä pitäisi kai pitää joku arvontakin, mutta ei mulla ole nyt mitään palkintoakaan.. Sovitaanko, että nämä on sellaiset OPM-synttärit?

Nöyrä kiitos kailkille blogini kävijöille ja lukijoille ja kommentoijille sekä kanssabloggaajille, jotka olette hirrrrrveen ihania.

On ilo jakaa teidän kanssanne reseptejä, onninstumisen ja epäonnistumisen elämyksiä ja pieni pala elämääni.

Jatkojalostamisen kuningatar

Ikinä en ole halunnut prinsessaksi,en lapsena enkä aikuisena.(Prinessakeittiö on silti ihana blogi!) Mutta kun tässä blogatessa saa itselleen ihan vapaasti arvonimiä jakaa, niin kuningatar tuntui erittäin hyvältä. Aika saada vähän uutta verta kehin, Elisabetti ja Silviakin ovat jo niin vanhoja. Ja sitäpaitsi "Jatkojalostamisen mestari" kuulosti liian urheilulliselta ja "Jatkojalostamisen jumalatar" turhan suureelliselta, jopa pohjalaiselle.

Edelliseen postaukseeni punajuuripihveistä sain  nimittäin kommentin Kotiharmilta, että pihvien kanssa sopii erityisen hyvin Feta-pinaattipaistos. Ja sekös harmitti suuresti, kun minulla olisi ollut pinaattiakin jääkaapissa.  Siksi mitä kunniotettavimmassa tarkoituksessa (huomaatteko kuinka kuninkaallinen puhetyyli tarttuu), Me päätimme jalostaa tähteeksi jääneen Lidlin herkkusieniriston (ei siitä sen enempää) yhdessä pinaatin ja fetajuuston kanssa uunihässäkäksi, paistokseksi eli laatikoksi, jäljelle jääneiden punajuuripihvien kaveriksi.

Tämä on nyt sitä tähteitten jalontamista, eli kehotan luovuuteen ja jaan oman tekotapani enemmän kuin annan millintarkkaa reseptiikkaa. Eikä tätä varten  tarvitse risottoa alkaa keittelemään, riisikin on varmaan ok, kunhan siitä löytyy tarpeeksi makuja.

Feta-pinaatti-risottopaistos

1 litra tähteeksi jäänyttä risottoa
Nyrkinkokoinen määrä hyvää murenevaa fetaa
1 rasiallinen tuoretta pinaattia
2 munaa
4dl maitoa...tai riittävästi

Sekoita risottoon murennettu feta ja pinaatinlehdet ja laita ne sopivankokoiseen voideltuun uunivuokaan. Sekoita munamaito ja kaada joukkoon. Uunissa 200 asteessa puolisen tuntia. Saa jäädä vetelän puuroisen risottomaiseksi.

Oli kyllä hyvää niiden punajuuripihvien kanssa. Ruuan ongelma on, että kellä ihmeellä jää koskaan risottoa tähteeksi? Tähän ongelmaan kannattaa  kokeilla Lidlissä kausittain myytävän tee-se-itse risottopussin ostamista ja sen 4hengen aterian valmistamista yhdelle äidille ja ruokaennakkoluuloiselle ekaluokkalaiselle.
Saat sitten seuraavana päivänä tehdä tätä herkullista paistosta.

Dig in !

Punajuuripihvit sydämellisesti uunissa

Minäkin aivan riahaannuin kun sydäntä pukkas joka tuutista ystävänpäivän kunniaksi ja ajattelin valmistaa lapsille ja itselleni punajuuripihvit. Ohjekin oli jo valmiina, maanmainiosta  Apukokin Keittokirjasta (Järvinen, Koski) ja ajttelin, että nämä mahtavat taipua myös sydämen malliin.

Ja hyvin taipuivatkin. Parhaimmillaan väri/muoto oli varmaan uuniin mennessä, uuni yllättävän paljon imaisi punakkuutta pois, muoto kesti kyllä oikein hyvin.

Pihviloiset olivat hyvin miedosti maustettuja lasten takia ja ajatus oli ensin tehdä niille  kylmä fetajugurttikastke, joka olisi varmaan toiminut, riisiä ja parsakaalia oli tarkoitus pistää lisukkeeksi. Sitten kaapista hyppäsi käteeni joskus Lidlistä ostamani  herkkusienirisotto pussi (lisää vain neste, olen vähän heikko hairahtumaan välillä tälläisiin) ja aloin sitten sitä vääntämään. Kun riisit olivat jo padassa tajusin, että tämän risoton kanssa nyt ei ehkä sovi fetajugurttikastike. Ehkä. Siis ei. Päädyin sitten  lautasen reunalle assettelemaan rucolaa, tomaattia ja fetaa (no ei sekään sen risoton kanssa sovi, mutta mitä sitten, kai täällä saa ihminen kokata kuinka ihminen HALUAA!)

 Juu, feta sopi pihvien kanssa. En ole mikään kasvispihvin syöjä, vaikka aina katson himoiten näitä reseptejä, mutta nämä olivat siis mummomaisen lempeän hyvänmakuisia, itse olisin kaivannut ehkä pikkuisen räväkkyyttä... hienonnettua kaprista tai ehkä korianteria....

Mutta se nyt ainakin on todistettu, että tästä taikinasta voi muotoilla vaikka barbababoja.

Vähän muokkasin reseptiä.

Punajuuripihvit

3 punajuurta
5 perunaa eli samanverran kuin punajuurta, mulla oli pieniä perunoita
1 sipuli
1 iso valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
2 kananmunaa
2 rkl korppujauhoja
1/2 tl suolaa
1 tl Välimeren yrttimausteseosta
mustapippuria myllystä

Keitä ja kuori punajuuret ja perunat etukäteen.

Raasta jäähtyneet punajuuret karkeimmalla terällä. Muhenna perunat. Kaikki saa olla aika krouvia, että jää hiukan tekstuuria pihviin.

Kuori ja hienonna sipulit ja pehmitä ne öljyssä pannulla.. Sekoita kaikki aineet keskenään ja anna taikinan maustua hetken jääkaapissa.

Voitele uuninpannun päällä oleva leivinpaperi oliiviöljyllä. Jaa taikina reiluisi keoiksi pellille ja muotoile kostutetuin käsin pihveiksi. Pyöreitä onnistuu varmaan 12, sydämiä tuli  9. Laitoin jo keot vähän sydämen malliin laittamalla kaksi lusikallista taikinaa aina pihviä varten  vinoittain alhaalta yhteen ja ylhäältä irti.

Nyt muuten tuli sanottua maailman yksinkertaisin tekotapa erittäin vaikeasti. Mutta älä hermostu.

Paista 225-asteessa ensin 15 minuuttia. Käännä pihvit sitten lastalla ja jatka vielä 10 minuuttia.

Urho7v sanoi syödessä, että "Äiti, tämä liha on tosi pehmeää".

Lätyt eli letut eli ohukaiset eli krepit

Lätyn taivas; vuohenjuustoa, lakkahilloa ja kermavaahtoa

Meillä ehdottomasti lätyt. Samoin kuin mumma, ehdottomasti ei mummo, mummi tai mummu tai mikään muu.
Rakkailla asioilla nimiä riittää ja minulla nämä kaksi asiaa liittyvät hyvin vahvasti yhteen. Olin Oravan Mummani (toinen on Kortesjärven Mumma) 13 oman lapsen jälkeen "kasvatee", koska asuin vauvasta lukioikään varmaankin yhteensä 10 vuotta enemmän tai vähemmän mummolassa vanhempieni opiskellessa ja työskennellessä ulkomailla.

Ja tietysti olen ollut se hellitty ja lellitty. Muistan kuinka Mumma tuli aamulla navetasta herättämään pientä ekaluokkalaista kouluun, harjasi pitkän tukkani, sylkäisi kämmenpohjiinsa ja siloitti hiuksiini alkaessaan patukoida (teillä ehkä letittää?) liukkaita ja sähköisiä (ja takkuisia...) hiuksiani kahdelle patukalle (palmikolle?).

Lätyt muistuttavat minua aina rakkaasta Mummastani. Jos minulla oli paha mieli tai tunsin itseni kipeäksi, Mumma paistoi aina herkullisia lättyjä. Ja aina ne auttoivat, mahakipuunkin. Joskus taisin kyllä vähän narrata, että mahaani koskee tietäen, että vain Mumman lätyt toisivat parannuksen.

Lätyt ovat käteviä myös palkitsemiseen ja lahjontaan. Eilen lätyn paistoon oli 3 hyvin perinteistä syytä:

1) Kaapissa oli puoli litraa pari päivää vanhaa sinistä maitoa.

2) Palkitseminen; Urho7v lähti  viereiseen laskettelumäkeen kahden  samanikäisen kaverinsa kanssa ihan päinsä. Tai kaverin äiti vei ja haki, mutta päinsä siis laskettelivat ( ja kuulemma menivät "reileistä" -äidin sydäntä kylmää..) siellä neljä tuntia.

3) Itseni lohduttaminen; Urho7v nimittäin tuumasi tunkiessani monoja kotona sen jalkoihin (joo, kyllä äitin apu vielä kelpaa), että:" Niin äiti, tämä nyt tarkoittaa sitä, että olen jo ISO POIKA, kun meen yksin mäkeen..."

Lättytaikina
Sopiva pienelle perheelle, tehkää isommalle enemmän

5dl (vanhaa) maitoa
1 iso muna
3 dl jauhoja, meillä 2 dl vehnäjauhoja ja 1 dl ohrajauhoja
1/2 tl suolaa

 Vispaa kananmuna rikki maidon joukkoon. Lisää suola ja jauhot ja vispaa sileäksi taikinaksi. Anna taikinan seistä ainakin vartti.

Paista voissa isoja tai pieniä OHUITA lättyjä, hyvä valurautapannu on ehdoton hommaan, kunhan saat hellaasi sopivan lämmön.

Voi pannulle tirisemään, kauhalla taikinaa sopivasti pannuun ja kallistele taikina reunoille asti tai pyöräytä se metallilastalla leviälle.

Ensin paistetaan toiselta...

...ja sitten toiselta puolelta.

Urho7v nautti lättynsä  perinteisesti hillon ja kylmän maidon kanssa. Pelkkä hienosokerikin on muuten aika voittamaton .

Mutta minäpä muistin, että  Sipulan Merituuli se mennä vuonna ehdotteli lätyt täytettäväksi vuohenjuustolla, lakkahillolla ja kermavaahdolla. Ja näin tapahtui.

Lättytaivas!

Tähän on omiaan se "kuoreton" juusto, joka myydään valmiina viipaleina

Tulipa tämäkin päivä nähtyä. Ei riittäny pelkkä bloggaaminen vaan piti itkeä ja blogata.

Pilttiniksi

Kun meillä nyt sattuneesta syystä noita pilttipurkkeja kertyy, ja ehkä jollakin muulla on sama tilanne, niin tässä aika hauska pikkuvinkki uusiokäyttöön. Jos meinaan ootte tehneet tarpeeksi jo suklaa-pistaasikipposia....Sallittakoon tälläinen  askarteluvinkki (joka ei erikoistaitoja tarvtse) tänne ruokailun lomaan, ja tämähän tavallaan LIITTYY ruuanlaittoon....

Eli säästä lastenruokapurkkien kansia (toki muutkin lasipurkkien kannet käyvät!). Tässä nyt täytyy ihan maksamattomana mainoksena todeta, että itseasiassa juuri nuo Piltti-merkkiset kannet ovat aivan mainioita, koska ne ovat söpön ruudullisia ja tekstittömiä.

Pese ja kuivaa kannet huolella. Liimaa kansien sisäpuolelle haluamasilaisia kuvia tai tarroja. Tässä on käytetty Tiimareista löytyneitä ostettuja, joista suurin osa oli vielä tuollaisia "topattuja pulleroita", se tuo kansiin mukavaa käsin kosketeltavaa tekstuuria.

Jos ostat tuplat tarrat, saat aina kaksi samanlaista kantta tekemällä aikaan pahvisista muistipelikorteista poiketen maistelun kestävän muistipelin. Meillä vielä haasteeksi riittää yhdet kuvat tyyliin "missä lehmä?".

Tässä pieni osa omasta kansipelistä.

Tämän ihastuttavan simppelin leluvinkin sain Maitotytön fysioterapeutilta Jaanalta. Meidän kohdalla tässä on tarkoituksena eräänlainen käden kiertoliikkeen "jumppa". Lapsi tarttuu kanteen kädellään ja kääntää kätensä nähdäkseen sisäpuolella olevan kuvan.

Maitotytöllä diagnosoitiin synnytyksen jälkeen nimittäin Erbin pareesi. Se on olkahermospunosvaurio, joka aiheutuu nimenomaan ahtaasta synnytyksestä.
( Maitotyttö avustettiin imukupilla, mutta jäi silti hartioistaan kiinni niin, että vetävää kätilöäkin piti vaihtaa...).
Näitä onnettomia juttuja sattuu 1-3 vauvalle tuhannesta, ja se on todella harmittavaa koska lapsi on yleensä muuten ollut täysin terve.
Erbin pareesi ilmenee siis enemmän tai vähemmän halvaantuneena käsi ja olkavartena. Maitotytön oikeassa kädessä liikkuivat ainoastaan sormet. Paranemista on vaikea ennustaa, sen näkee oikeastaa vasta ensimmäisen vuoden aikana. Päivittäinen jumppa ja passiivisten liikeratojen ylläpito ovat olleet osa päivittäistä rutiinia, kuten alussa myös erilaisten tuntoaistimusten tarjoaminen. Keväällä fysioterapeutti aloitti viikottaiset kotikäynnit, nyt vuoden alusta käy enää kuukausittain. Pari kertaa on käyty TAYSsissa käsikirurgilla ja ensimmäiset puolivuotta kuukausittain omalla SEKSin lastenpolilla (lyhennetäänko Seinäjoen keskussairaala noin?).

Pahimmissa tapauksissa käteen jää virheasento ja  se saattaa olla myös pienempi ja tietenkin heikompi, joten se vaikuttaa mm. ammatinvalintaan. Meillä näyttää nyt, että olemme saaneet parhaimman lottovoiton ikinä, Hiljan liikeradat ovat palautuneet yksi kerrallaan, enkä usko, että asiaan vihkiytymätön huomaa edes mitään Hiljan liikkeistä. Likka on ollut myös itse tosi touhukas neiti, Voima-Manta, kuten pappa häntä kutsuu, siirtelee oikeallakin kädellään tuoleja, aukoo kaappeja, repii kirjoja hyllystä ynnä muuta jumppaa. Koko ajan! Ja näyttää, että oikeakätinenkin on tulossa. Pienempänä vauvana käytti kyllä hienosti kaikkia 4 raajaansa, esim kirjoja "lukiessaan".

Että hirrrrrveeeeen onnellisia olemme tällä hetkellä!

Sitten vaan kannet nurin ja kääntelemään!

Juustohampurilaissalaatti -voi ameriikka!

Lähtökohtaisesti - mikä ihana suomalainen täysin turha sana - hyvä juustohampurilainen on hyvää. Hyvä salaatti on niinikään hyvää. Mutta ehkä vain amerikkalainen osaa yhdistää nämä kaksi yhdeksi annokseksi joka myöskin on hyvää, mutta satuttaa niin suomalaista sielua ristiriitaisuudellaan, salaatinhan tulee olla myös terveellistä ja vaikka tässä tuota viherpuolta tuleekin syötyä niin ei tuo juusto, voiset krutongit ja jauheliha tätä mitenkään kovin kevyeksi salaattiherkuksi tee. Mutta onko sen nyt niin väliä, jos tätä syödessä tulee hyvä mieli?

Ohje on Pioneerwoman'in peruja. Luin salaatista myös toisesta suomalaisesta blogista ja nyt en kauhukseni muista mistä, vaikka muka mieleeni sen painoin, että voisin siihen viitata. Ilmaise siis itsesi vaikka kommenteissa, jos luet tätä.

Olen muokannut vähän ainemääriä, tälläisessä reseptissä ei ne ole niin nöpönnuukia, neljälle hengelle tässä yritellään kuitenkin tehdä.

Juustohampurilaissalaatti

400 g naudan jauhelihaa
 4 rkl ketsuppia
1 rkl amerikkalaistyylistä keltaista sinappia
1 rkl dijon-sinappia
1 rkl savuista B-B-Q kastiketta
2 isoa sämpylää, tai 4 paksua leivänviipaletta 
aika paljon voita
romaine tai jääsalaattia yks "erä"
2 dl oranssia cheddarraastetta
4 tomaattia (talvisin mielstäni eniten makua on luumutomaateissa)
2 maustekurkkua
1 punasipuli

Ruskista jauheliha paistinpannussa, kaada pois mahdollinen ylimääräinen rasva. Mausta jauheliha makusi mukaan ketsupilla, sinapeilla ja B-B-Q-soossilla. Laita setti syrjään, mutta pidä lämpinä.

Paloittele sämpylät kuutioiksi, sulata ruokalusikallinen voita pannulla ja laita leipäkuutiot sekaan. Paistele miedohkolla lämmöllä leipäkuutioita noin 10 min, lisää aina joukkoon ruokalusikallinen voita kerrallaan, kunnes kaikki leipäkuutiot ovat voisen paahtuneita. Siirrä syrjään.

Koska ihminen on kerkiävä kone, olet tällä välin varmaan ennättänyt repiä salaatin, kuutioida tomaatit, raastaa juuston, leikata punasipulista henkäyksen ohuita renkaita ja vaihtaa vauvalle vaipan. Hyvä, sitähän minäkin!

Enää jäljelle salaatin kokoaminen: salaatti alle, päälle jauheliha ja sen päälle juusto. Sitten tomaatit ja sipulit, lopuksi vielä rapsakat ja aah niin voiset leipäkuutiot kaiken komeuden ympärille. Lasiin jonkun sortin kolloo ja ei kun syömään.

Makaroonilaatikko

Kyllä. Meillä syödään makaroonilaatikkoa. Esimerkiksi viime viikolla. Sopivasti eilen blogiystäväni Jonna kauniista Suolaa&Hunajaa blogista asiasta kyselikin. Tokkopa tarkoitti asiaa ihan kirjaimellisesti, mutta koska huumorintajuni on pohjalaisen olematonta,. tässä tulos.

Siis syömme kyllä kotona tehtyä makaronilaatikkoa. Pastaruuista vain ehkä vieläkin useammin menee valmistukseen spaghetti Bolognese, se on meidän arkiruokien tiukka ykkönen. Jostain syystä meillä ei koskaan valmisteta makaroonimössöä, tuota lapsiperheiden (isien) valmistamaa suosikkiruokaa. Sen sijaan viime viikolla söimme mm. purkkihernekeittoa. Eli  tavallista, tavallista. Ruokakohokohtien bloggaaminen saattaa vääristää kuvaa aterioistamme.

Tämä kääntyis vielä makaroonimössöksikin.

Mutta nitä annettavaa minulla olisi makaroonilaatikolle?. Mukailen itsekin aina pussin kyljestä ohjetta. Ehdottomasti en ala lisäilemään sinne pakastevihanneksia tai tomaattimurskia. Eihän se sitten ole enää makaroonilaatikkoa. Jostain syystä makaroonilaatikko kuuluu kuitenkin 10 eniten googlatun reseptin joukkoon, ilmeisesti joku kaipaa siis reseptiä, vaikka se pussin kyljessä oleva on kyllä ihan hyvä.

Yksi rakas muisto kuitenkin makaroonilaatikkoon liittyy. Ollessani aikoinani Etelä-Saksassa Au Pairina, perheen 7 vuotias Jan-poika oli nirsoista nirsoin. Jopa nirsompi kuin Urho7v. Jan myös saattoi kätkeä ruokiaan esim. suuriin olohuoneen vaaseihin, joista ne hajullaan sitten paljon myöhemmin paljastuivat. Kun Au Pair oli ensin siivoamista siivottuaankin yrittänyt päästä hajusta....
Ainut ruoka mikä  suomalaissaksalaiselle Janille kelpasi oli Macaroni Auflauf, tuttavallisemmin siis makaroonilaatikko. Sitä sitten tehtiinkin Janille suurin piirtein aina edellisen loputtua. Ja sen Au pairin, joka teki maailman parasta makaroonilaatikkoa nimi oli Nanna. ;) (ja heillä on ollut ainakin 16 aupairia)

Mutta nyt siitä pussin kyljestä:

Makaroonilaatikko

	5dl	sarvimakaroonia
	400g	jauhelihaa
	1	iso sipuli
	1-2tl	suolaa
	1tl	currya
		hiukan valkopippuria
	1tl	paprikajauhetta
	3	kananmunaa
	7dl	maitoa

Keitä makaronit pakkauksen ohjeen mukaan (lihaliemi tekee terää!). Ruskista jauheliha ja sipuli. Mausta kypsä jauheliha. Sekoita liha ja makaronit ja kaada voideltuun vuokaan. Sekoita kananmunat ja maito (tai lihaliemi) ja kaada vuokaan. Kypsennä 200-asteisen uunin alatasolla 1 tunti. Laktoosittoman makaronilaatikon saat käyttämällä lihalientä.

Resepti: Arja Savela, Myllyn Paras Oy (muokattu)

Jan on muuten nykyään a'la Carte- kokki Stuttgartilaisessa ravintolassa!

Ja makaroonilaatikon kanssa tarjoillaan ehdottomasti ketsuppia. Tämä on juurikin se ruoka, jonka takia tuo pullo kököttää kaapissamme.

Ja vielä varoituksen sana: en yleensä laita tähän curryä, mutta nyt laitoin kun kerran aloin tuota pussiohjetta tarkkaan lukemaan. Useimmiten tämä valmistuu ihan näppituntumalla. Olisko sitä vähän lipsahtanut vai oliko curryni niin voimakasta? Tulos oli kyllä melkoisen  keltainen ja voimakkasti curryltä maistuva. Mikä johti siihen, että Urho7v:n  se maistui omituiselta.

Eli oikeastaan, kuka söi ja kuka ei meillä makaroonilaatikkoa viime viikolla?

Urho muuten kuittaisi eilen mulle johonkin, en nyt muista mitä hänelle paasasin syömisestä , mutta kuitenkin, että: " ai siksikö kun sä teet monen AIKUISEN mielestä hyvää ruokaa?"

-huokaus- kieltäydyn lukemasta rivien välistä....