About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

perjantai 6. tammikuuta 2012

Tänään tätä, huomenna jotain ihan muuta

Kirja putos lattialle ja sivut taittuivat -mämmikoura!

Sain se minäkin joulukuussa vihdoin ikioman HS:n ruokatorstain syntymäpäivälahjaksi Porvoon porukoilta. Ihanan paksu opas täynnä vaikka ja mitä, monelle tämä taitaa olla vanha tuttu, itselle uusi ja ihana. Ajattelin , etsiä joka kuukausi reseptin tai pari toteutukseen, kun kirja kerran on kuukausiin jaoteltu, reseptejä kun on niin paljon, että vaikea jäsentää. Mutta näin kuukausi kerrallaan luettuna, tulee varmaan paremmin haltuun.

Ensimmäinen toteutus oli juustoinen poropata, jonka toteutin hirvestä. Raaka-aineet kiinnittivät huomioni; balsamicoa ja pihlajanmarjahyytelöä pataan. Ja tietenkin suppilovahverot ja sinihomejuusto saivat veden kielelle.

Padasta tuli erinomaista, mutta aika vinkeän makuista. Sinihomejuustoa ei paljon maistanut, sen sijaan suppikset maistuivat vahvoina. Tein tämän vähän eri määrillä ja lisäksi koin välttämättömäksi hauduttaa tätä 1,5h ohjeistetun tunnin lisäksi. Ohje suositteli tätä perunamuusin kanssa, meillä syötiin parsakaalitäysjyväriisiä. Tämä muuten olisi varmaan mainio ruoka toteutettavaksi Shepherds Pie-tyyliin.


Kuvassahan tämä on aika kamalan näköistä, mutta käyttäkää mielikuvitustanne!


Juustoinen hirvipata
6-8 hengelle

500g hirvenkäristyslihaa pakkasesta
1  ISO sipuli
voita
4dl suppilovahveroita pakkasesta pilkottuna
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
vettä tai riistalientä (mulla vettä)
smetanaa tai kermaa (kermaa minulla)
100g sinihomejuustoa
 mustapippuria
suolaa
 2 rkl balsamiviinietikkaa
2rkl pihlajanmarjahyytelöä

Suikaloi kohmeinen liha pieneksi
Kuori ja silppua sipuli.
Ruskista liha padassa voissa (erissä kun on näin paljon), Lisää joukkoon sipulit ja sienet  ja kääntele hetken aikaa. Lisää vettä niin että lihat melkein peittyvät ja hauduta hilajlleen kannen alla 2,5 h. Lihan täytyy sulaa suuhun! Huolehdi, ettei pata kuivu lisäämällä tarvittaessa vettä.
Lisää lopuksi  vähän kermaa ja murennettu sinihomejuusto. mausta hyytelöllä, balsamicolla ja pippurilla ja suolalla jos olet käyttänyt vettä. Mausta siis maistellen mukavaksi.

Ja  tänään otan vähän ilmaa siipieni alle ja en kummastuisi jos seuraavan viikon aikana maistuisi pitkästa aikaa Spiegelei mit Bratkartoffeln und Leberkäse, Gulaschsuppe, Germknödel, Wurstsallad, Schwartswälder Kirchtorte, Apfelstrudel, Wiener Schnitzel, Kaiserschmarrn, Gluhwein, Jägertee, Heisse Schokolade (mit!) und so was!

Silläkin riskillä että kuulostan germaaniselta laatuelokuvalta:"Ja, Ich komme!"


keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Suippopaprikaa näinkin


Voisin tarjota näitä tapaspöydässa (toki vähän pienemmiksi siivutettuna). Tai yks per henki esim lampaanfileen kera. Maistuu myös bruchetta-tyyppisesti leivän päällä iltapalana. Maistuu maistuu!

Pannulla paahdetut suippoparikat

2 suippopaprikaa
1 prk lemppari fetaasi
oliiveja puolitettuna
pinjansiemeniä pannulla paahdettuna
rosmariinia hienonnettuna
mustapepparia
sitruunamehua kaiken päälle.

Puolita paprikat ja poista siemenet. Paahda paprikoita kuumalla paistinpannulla sen verran että ne alkavat paikoittain mustua. Tätä sinun ei pidä pelkäämän, vaikka tässä kuoria ei poistetakkaan. Ne eivät nimittäin jostain syystä maistu palaneelta vaan ihanan aromikkaalta hiileltä! Sammuta hella ja laita kansi paistinpannun päälle ja anna paprikoiden kypsyä kauttaaltaan pehmeiksi.

Nyt voit tehdä muista (feta, oliivi, siemenet ja tuore rosmariini) aineista  "sillisalaatin". Jaa seos tasan suippoparikoille Jauha päälle pippuria  ja purista sitruunamehua koko pituudelle.

Maistuu parhaalta hiukan haalealla paprikalla, eli jollet jostain syystä syö kaikkia kerralla, ja säilytät tähteitä jääkaapissa, voit uudelleen syödessä käyttää sitä hiukan mikron kautta. Täyte ei tästä pahastu, vaikka sekin siinä vähän lämpenee.


maanantai 2. tammikuuta 2012

Saganaki


Uuden vuoden ensimmäinen päivä. Kotona lasten kanssa. Takana maukkaasti ja pitkään nukuttu yö. Ei samppanjan aiheuttamia olovaurioita, koska kaadoin itselleni avaamani piccolon  (POP Pommery Champagne) viemäriin. Eihän se nyt mitään vuosikertasamppanjaa tokikaan ollut, mutta hiukan hämmennyin kun avattuani (kuitenkin aidon) korkin kaadoin lasiini nestettä, jossa oli noin 15 (heikosti)poreilevaa kuplaa. Ja itse mehukin oli sellaista väkevöitynyttä viiniä.

Toivottavasti tämä ei ole mikään ennuste tulevalle vuodelle!

No kuitenkin, ajattelin, että hieno, vähän vertauskuvallinenkin aloitus vuodelle on siivota jääkaappi. En tiedä teistä muista, mutta kodissani on kaksi mysteeristä aukkoa toiseen todellisuuteen. Toisen olen paikallistanut jonnekin kodinhoitohuoneen läheisyyteen. Se vetää puoleensa perheenjäsentemme sukkia. Ei pareittain, vaan yleensä vain toisen kerrallaan. Toinen aukoista sijaitsee vuorenvarmasti jääkaapissani. Se ei niinkään himiöi kokkausteni perään, harvoin kaapista katoaa mitään, vaan pikemminkin se kloonaa erilaisia avattuja säilyke-, hillo-, maustetahna- ja kastikepurkkeja. Sylkee niitä kaappiini  yksi kerrallaan kunnes jokainen hyllynnurkka ja kaapinoven kolo on niin täynnä, että myös tuoretavarat alkavat kätköilemään kaapissani vain osuakseen jälleen käsiini muutaman päivän (tai viikon) kuluttua viimeisestä käyttöpäivästä.

Oli aika siis aloittaa vuosi puhtaalta jääkaapilta ja niin heitinkin hyvästit varmaan parillekymmenelle erilaiselle purkille ja tuubille, parhaimmat olivat nähneet viimeiset hetkensä jo 2007.  Ja kuinka yhdessä jääkaapissa voi olla esim 3 avattua kaprispurkkia tai 2 avattua purkkia aurinkokuivattuja tomaatteja. Oliivipurkkeja en edes laskenut. Siis miten on mahdollista, että  jääkaapissani on tälläistä? Mustia aukkoja? Jos jollain nyt on taloudessaan nämä aukot toisinpäin, niin vois vääntää sen sukkaputken puhaltamaan meillepäin ja vaikka kerran kuukaudessa nielaisis ne ylimääräiset purkit mun jääkaapista.


Mutta löytyi sieltä yksi Saganaki-juustokin ja muuta vielä kaäyttökelpoistata yllätys(hyvään)iltapalaan.


Saganaki
2:lle

1 Saganaki juusto 50g
6-8 oliivia, tässä valkosipulitäytteisiä, puolitettuna
kourallinen rinksuloitua suippopaprikaa
muutama aurinkokuivattu tomaatin pala suikaloituna
öljyä niiden purkista/oliiviöljyä
kunnon tirskaus sitruunasta
mustapippuria

Leikkaa juusto kahtia ja aseta palat mataliin annosvuokiin, joiden pohjalle olet levittänyt aurinkokuivattujen tomaattien öljyä. Ripottele muut ainekset juuston päälle, lorauta vielä vähän oliiviöljyä (ei sitruunaa) ja laita uuniin  225 asteeseen kunnes juusto kuplii tai tuoksu kantautuu yläkertaan. Purista päälle sitruunanmehua, mustapippuria ja nauti alkupalana, iltapalana tai osana tapaspöytää tuoreen, rapeakuorisen maalaisleivän kera. Sen puutteessa myös Fazerin moniviljapaahtoleipä paahdettuna käy.

Tuota Saganakia oli tällä nimellä myynnissä ihan Cittarissa ja tämä ei ollut sellaista Feta-tyyppistä eikä Halloumityyppistäkään lajiketta, kuinka nyt kuvailisin sitä, aika tavallisen juuston näköistä. Fetastahan voidaan tehdä tätä myös, halloumi on ehkä turhaan kiinteää.

Mutta ilokseni puhtaasta jääkaapista sain siis vielä lisäbonuksena ihanan herkkuhetken. Vaikka olen kyllä päättänyt, että en tänä vuonna tapaile juustoja ainakaan yhtä kiihkeästi kuin menneinä vuosina.

Olen alkanut katsella porkkanoita sillä silmällä....



lauantai 31. joulukuuta 2011

Lakka-kinuskijäädyke ja tilinpäätös



Herkullisille jälkiruuille on aina kysyntää. ja vaikka omani teinkin joulupäivänä, sopinee tämä mihinkä muuhunkin ajankohtaan tahansa. Varsinkin jos sen tekee yksittäisannosvuuissa kuten alkuperäinen Maku-lehden resepti ehdotti. Minulla ei tuollaisia ollut, niin kiskaisin koko hoidon Tupperwaren hyytelövuokaan ja löin vielä kuusenkuva kannen päälle.


Lakat piti hakea kaupasta, eikä sitten jäänyt ainuttakaan koristeluun, päätin jouluisesti murustella jäädykkeen päälle piparia. Onko se sitten kaunistus, komistus vai kauhistus on kai katsojan silmissä. (Toivottavasti tästä ei nyt tullut ROSKAjäädykettä....)

Jäädykkeet ovat kivoja jäätelön korvaajia, jos haluaa tehdä itse pikemminkin kun availla kaupan jäätelöpakkauksia ja ellei kaapin perälle ole siunaantunut jäätelökonetta/lisäosaa. Kyllä jäätelöä kai voi valmistaa ihan käsipelilläkin, mutta käsittääkseni, sitä pitä käydä useamman kerran vatkaamassa jäätymisen aikana...ja sehän kuulostaa jännetupentulehdukselta, ellen nyt aivan väärin diagnosoi.

Pyöraytin tämän pakkaseen siis aattoyönä ja se kävi aika nopeasti. Vähän siinä tekovaiheessa hätkähdin kun kehotettiin paseeraamaan lakat, ja se kuulosti myös hirveän uuvuttavalta siinä vaiheessa, lakathan ovat yhtä suurta siementä, enkä ollut varma onnistumisesta. Siksi päätin ensin soseuttaa lakat ja sitten painelin vasta soseen siivilän läpi, liekö ollut turhaa se soseutus, mutta näin massa ainakin meni läpi melko kivuttomasti. Ja siemenethän nyt olisivat olleet tuossa jäädykkeessä pahempia kuin Dr Oetkerin hopeakuulat.

Ihan rinsessa!

Ohjeen kopion tähän suoraan.

Lakka-kinuskijäädyke


6 annosta

2 dl kuohukermaa
300 g vaniljarahkaa
3 dl lakkoja (paseerattuna)
2 rkl ruokosokeria
1 dl kinuskikastiketta

Koristeluun
1 dl lakkoja
Vaahdota kerma kulhossa. Sekoita rahkan joukkoon kermavaahto, paseerattu lakka ja sokeri.
Valuta päälle kinuskikastiketta nauhana. Kääntele seosta vain sen verran, että kinuski jää seokseen raidoiksi.
Nostele seos annosvuokiin. Jäädytä pakastimessa vähintään 4 tuntia, mielellään yön yli.
Kumoa jäädykkeet vuoista lautasille ja anna olla huoneenlämmössä vähintään 20 minuuttia ennen tarjoilua. Koristele kokonaisilla lakoilla.


Siinäpä se sitten oli, vuoden 2011 viimeinen ruokapostaus, numero 120. Blogin kirjoittaminen on ollut ihana pakopaikka arjen murheista, hetki omalle itselleni. Vuoteen on mahtunut monta ruokaoivallusta, monta epäonnistumistakin,kokeiluja, jännitystäkin (että lässähtääkö vai eikö lässähdä...), oppimista, uusia tuttavuuksia niin blogistaniassa kuin ihan elävänäkin... Viinitermiä lainatakseni, tämä on aika "antava" harrastus.
Siksi luulen, että myös elämäni kaksi tärkeintä saavutusta, ovat jollakin lailla  alkaneet nivoutua ruokamaailmaan tänä vuonna....




Pieni , suuri munamieheni....






josta on aivan pakko kertoa  seuraava anekdootti:
Kun valmistelimme Maitotytön ristiäisiä maaliskuussa, ja hra pappi oli meillä käymässä ja urho silloin vielä 6v tuli eskarista kotiin ja näki vieraan miehen olohuoneessa, kävi supisemassa minulle, että "äiti, äiti saanko esittää..." minä arvasin kyllä mitä, ja nyökkäsin myöntymisen merkiksi. Urho juoksi yläkertaan, puki munamiehen verhat ylleen ja tulla taapersi papin eteen. En koskaan tule unohtamaan lapseni repliikkivalintaa. Tillitti sielunhoitajaa suoraan silmiin ja kimitti:
" Pieni muna, suuri sielu!"

Ikionnellinen olen myös siitä, että tammikuussa sain vielä ihan ikioman sinappikoneen:


Voin suositella kaikille!

Yksi on joukosta poissa. Joulunaikana olen niin ikävöinyt myös omaa Obelixiani. Ovat säästyneet niin piparkakut kuin kakunkoristeetkin.
Kuva by Salme Mujunen

Ja niinkuin tavataan sanoa,
näihin kuviin ja tunnelmiin,
kiitoksia kaikille blogiani lukeneille
ja onnistuneita keitoksia vuodelle 2012!
Jokahittelle!
Nanna



perjantai 30. joulukuuta 2011

Puolukkainen Pavlova


Olin aaton ja joulupäivän jälkkärivastaava tänäkin vuonna ja Maku-lehden joulunumero 2011 osoittautui suureksi inspiraation lähteeksi, vaikka jos jonkinmoista opusta selailin. Sieltä nimittäin löytyi reseptit molempiin jälkiruokiini ja myöskin sitruunasilliin.

Jälkiruokaa reseptiä etsiessäni oli mielessä seuraavat seikat:
-ei saa olla liian raskas, ei kukaan jaksa  kaakkuja tai  raskaita kermaviritelmiä tuon syömisen jälkeen
-eli pitäisi olla kevyt ja mielellään raikas kuin ylitsevuotavan makea, sitä suklaatia kun tulee niistä rasioista kuitenkin
-hyvin esivalmisteltavissa, jotta jälkiruokahetken koittaessa ei enää suuria valmisteluja
-jotakin mitä ei nyt jatkuvasti syödä, vähän juhlavaa ja ehkä jouluistakin
-tulisi soveltua lapsosillekin, mikäli he nyt ylipäätään ovat syömisestä kiinnostuneita lahjahuumassaan

Tein sitten nämä puolukkupavlovat.

Olivat mielestäni herkku paikallaan. Marengin rapeudessa oli vähän sanomista, olisi voinut kai paistaa hiukan pitempään? Tai sitten ajattelin, että oliko tarpeen tuo tekoohjeessa mainittu uuninluukun avaaminen, meillä ainakin kun kiertoilmauuniin jää aina joku ihme hurina(puhallus?) päälle kun sen sammuttaa...?

Resepti kopioitu siis täältä

Puolukkapavlovat
8 annosta

3 kpl valkuaista
1 1/2 dl sokeria
1 rkl maissitärkkelystä
1 tl valkoviinietikkaa
3/4 dl suklaamakeisia (Wiener nougat -karamellirouhetta)

Puolukka-mascarponetäyte
250 g mascarponejuustoa
250 g maitorahkaa
150 g puolukoita
3/4 dl hilloa (puolukka)

Koristeeksi
1 dl puolukoita
2 rkl kinuskikastiketta
1/2 dl suklaamakeisia (Wiener nougat -karamellirouhetta)

Vatkaa valkuaiset puhtaassa kulhossa kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeria vähitellen koko ajan vatkaten, kunnes seos on kiiltävää. Lisää tärkkelys ja viinietikka ja vatkaa, kunnes seos on tasaista. Sekoita joukkoon karamellirouhe.
Jaa seos leivinpaperoidulle pellille nokareiksi (8 kpl). Levitä nokareet ympyröiksi (Ø n. 10 cm). Muotoile taikinan keskelle kuoppa lusikalla. Kypsennä marenkeja 125-asteisessa uunissa noin 1 tunti.
Kytke uunin virta pois, avaa uunin luukku ja anna marenkien kuivua uunin jälkilämmössä noin 2 tuntia. Vedä marengit leivinpaperin avulla ritilälle, ja peitä leivinpaperilla. Näin marengit säilyvät rapeina seuraavaan päivään.
Valmista täyte. Sekoita juusto, rahka, puolukat ja hillo keskenään. Annostele täyte marenkien päälle. Nosta pavlovat valmiiksi annoslautasille.
Koristele puolukoilla, kinuskikastikkeella ja karamellirouheella.

No niin, sainpas tänne alas nyt tälläisen kivan palkin kun menin kopipeistaamaan. Heti rangaistaan!

Meinasi muuten jouluaattonakin tulla itku kun huomasin alkaessani laittaa jälkkäreitä esille, että kotio jäi valmiiksi sekoitettu puolukka-mascarponerahka... Tai ehkä tulikin vähän.
Onneksi mummola on vain n. 800m päässä, joten kipaisin sen sitten hakemassa. Harmitti vain kun niin huolellisesti muka pakkasin kaiken mukaan....vai pitäiskö sanoa MEINASIN pakata....



torstai 29. joulukuuta 2011

Jouluaaton ruokadokumentaatio 2011

bangladeshilaista käsityötä

Kamerani on vihdoin palannut kotiin retkiltään, joten voin nyt dokumentoida jouluaattomme syömyksellisistä näkökohdista. Mitään mullistavaa ja erikoista ei jouluperinteissämme ole, haluan menun kuitenkin tallentaa tänne jo ihan itseäni ja perhettäkin ajatellen.

Joulupuuron nautimme kotona aamulla appivanhempien kera ennen saunaa, samoin torttukahvit. Pukkilogistisista syistä oli jouluruokailumme ajankohdaksi valikoitunut kello 15. Syömään ja aattoa viettämään kokoonnuimme äitini ja isäni kotiin, paikalla olivat sisarukseni, yhteensä 10 henkeä, Porvoossa asuvan Nikoveljen ja munKälyni viettäessä tällä kertaa joulua lapsineen kotonaan.



Mutta olihan tuossa säpiunää tälläkin porukalla. Äitini hoiti suuremmaksi osaksi ruuanlaiton, minä sain tuoda yhden sillin, saaristolaisleivän ja jälkiruuan, Nuutinminna toisen sillin ja  erittäin herkun sienisalaatin. isäni bravuuri on graavilohen valmistus, sekä kinkun leikkaus. Natasisko taisi valmistaa ainakin Waldorffin salaatin.

Katamme pitkän pöydän kauniisti, äitilläni on perinteisesti kattauksessa punaista ja kultaa/messinkiä. Ensin pöytään katetaan alkuruuat, sitten lämpimät kinkkuineen. Istumme kaikki paikoillamme ja erittäin sopuisesti kierrätämme vadit myötäpäivään syöjältä toiselle....tämä tosiaan vaatii vuosien harjoittelun....;D



Aatto Menu 2011

Alkuun 

Muikunmäti, smetana ja sipuli
Sitruunasilli
Gögisilli
Sinappisilakat
Valkosipulisilakat
Suutarinlohi
Roseepippurigraavilohi
Kylmäsavulohi,
Kylmäsavulohirullat
Metsäsienisalaatti
Viherpippuripatee
Waldorffin salaatti
Keitetyt perunat
xxx

ja sitten vielä

Rosolli
Lanttulaatikko
Porkkanalaatikko
Punajuurilaatikko
Imelletty perinalaatikko
Maksalaatikko ja puolukkahillo
Perinteinen sinappikuorrutteinen kinkku
Luumuinen kinkunkastike
Sinapit
xxx

kaiken kanssa

Äitin joululimppu
Saaristolaisleipä
Hapankorppu
voi
xxx

juomana

Kotikalja, maito,  joku viini? 
(anteeksi, mutta kun mä en juo viiniä jouluaattona...)
xxx

jälkiruokana, paljon, paljon myöhemmin

Puolukkainen Pavlova


 Lohirullat eivät ole joulupöytämme vakiovieras, mutta tällä kertaa mukana piparjuurijuustotäytteellä.



Monenlaista graavilohta on maisteltu ja tehty vuosien varrella, vaan ei ole isän roseepippurilohen voittanutta.


Kylmäsavulohi, straight from kauppa.


Kupeissa siis takavasemmalta lukien glögisilli, valkosipulisilli, muikunmäti, sipuli, glögisilli, sinappisilakka, suutarinlohi ja smetana. Minä olen enempi silakkaihminen kuin silli, mutta kaikki maistuivat. Sitruunasilli ja suutarinlohi olivat uusia kokeiluja, suutarinlohi oli todella hyvää kuutioina. Harmi vaan kun alkaa olla jo lohta samassa pöydässä liian monella tapaa.




Äitini valmistama joululimppu oli todella hyvää, mutta suurimmat kehut keräsi kyllä saaristolaisleipä. Tein sitä nyt ensimmäistä kertaa ja nyt voin sanoanyt tietäväni mistä johtuu, että rannikon ruotsinkielisten sanotaan kaikissa tuttkimuksissa olevan onnellisempia, pitkäikäisempiä jne... Onko mikään ihme kun heillä on tälläinen överherkullinen limppu, joka on helppo valmistaa ja onnistumisprosentti suuri. Toista se on kun rintapitäjien emännät täälä peräpohjolassa päivätolkulla hapattaa ja ruokkii jotakin leipätaikinan juurta, sitten sitä vaivataan niskat puuduksissa jumalattomas puises taikinatiinus (taikinan pitää olla isoo, että saa kerralla paljon, kun on niin työlästä) ja monehen kertahan kohotetahan ja vaivathan ja muotoollahan. On kuulkaa leipä lujas!


 Kuvaaja oli väsähtänyt pääruokaan mennessä. (Arvatkaa kuka ei suostu syömään maksalaatikkoa.?)
Äitini laatikot ovat herkullisia, ehkäpä syystä, että hän ei koskaan käytä korppujauhoja eikä kananmunaa niiden valmistuksessa! Tässä (siis edellinen) muuten tämän postauksen ehkä varteenotettavin vinkki. Punajuurilaatikkoa ollaan nyt syöty ainakin 5 vuotta ja meidän perheemme resepti sisältää siis punajuurta ja piparjuurituorejuustoa. Mielettömän hyvää, ellei parasta.

Kaikki oli siis kotitekoista, lukuunottamatta kylmäsavulohta hapankorppua, sinappia, maitoa, voita (no sitäkin isä teki kyllä viikko sitten)ja maksalaatikkoa, sekä maksapateeta, joita molempia on kyllä myös useampana vuonna tehty itse, mutta ei olla vielä löydetty täydellistä reseptiä kumpaankaan.


Aatonaattona Tiimarin 70% alekorista tarttui mukaan vielä äidille vietäväksi melko suloisen kitchit paikkakortin pidikkeet.

Ette muuten usko, niin näillä syömingeillä jaksoi pukin kanssa piirileikit!
Jälkiruoka syötiinkin sitten paljon, paljon myöhemmin.
Joulupäivänä menumme oli tasan sama, jälkkäriä lukuunottamatta  Mietimme tänä vuonna kyllä, että otamme ensi vuonna käyttöön  sen systeemin, etteä klo14 aikaan syömme lounaaksi ihanaisen kalapöydän, ja sitten joskus pukin käytyä kello 19. Kokoonnumme jälleen pöytään kinkun ja laatikoiden ääreen.
Tämän vuoden probleema oli muuten se, että kumpaan kattaukseen Waldorf tulee, oli sitten lopuksi molemmissa.

Erikoismaininnat vuosi 2011 omalta osaltani saa erittäin onnistunut kotikalja ja uusi tuttavuus luumuinen kinkunkastike. Kaikki muukin oli herkullista. Paitsi maksalaatikosta ei tietoa.

Keskustelimme myös pöydässä "toisenlaisen " joulumenun mahdollisuudesta. Mutta itse olen kyllä sitä mieltä, että jos vuodessa on vain n.2 päivää jolloin herkutellaan tähän tyyliin, syödään ne muu therkkumenut toisina päivinä. Ihan punaiset joulusilmälaput silmillä kapeakatseisesti jouluna.









maanantai 26. joulukuuta 2011

Nin-ja-Goooo! ( LEGO Ninjago-kakku)


Voi tapaninpäivän harmi. Olin ajatellut ehtiväni vielä joulupostailla, mutta otin ja jätin kamerani tänään anoppilaan kuvineen, että se siitä inspiraatiosta.

Onneksi voin postata viime viikon touhuja, vaikka ne eivät niin jouluisia olekaan: sain joulunalusviikolla tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä, vaikka se tarkoittikin kakkuhommia aatonaatoksi, päiväksi jolloin MEINASIN tehdä kaikkea muuta kuin... mutta voi olla ettei kukaan ikuna enää koskaan pyydä minua tekemään Ninjago-kakkua, joten tilaisuuteen oli tartuttava. Olen nimittäin myös siinä määrin niin laiska, etten huvikseni vain kyhäile näitä kakkuja itselleni.

Kakun piti olla suklainen, raikkaan marjaisa ilman kermapursotuksia. Ja tälläinen siitä tuli: kaakaoinen  6 munan sokerikakkupohja, 1 väliin suklaamousse, 2. ihanan raikas mustaherukkamousse ja päälle suklaakuorrutus kermasta, suklaasta ja voista. Kakku päällystettiin vielä ohuella kerroksella aprikoosihilloa, jotta kuorrutus olisi tasainen, mutta siinä himputin marmeladissakin oli kyllä sattumia.

Sankarit muotoiltiin edellisyön tunteina sokerimassasta. Ei sattunut olla punaista tai sinistä massaa, niin tuli sitten näitä mustavalkoisia hahmoja. Vaikka mittasuhteet saattavat olla pielessä, niin oon kyllä oikiasti aikas tyytyväinen näihin kovin vapaalla kädellä muotoilemiini lego-ukkeleihin.












Kultainen miekka


Sankarit aavikolla, ja huppuhienoa ruokastailausta: taaperon syöttötuoli oranssine pehmusteineen luo hienon kontrastin ninjagoille....


NIN-JAA-GOOOOOO! 
Onnea Vilmeri 5v!