Viikon kalaruoka: Kypsä lohitartar ja käsienpesua

Meinaa mennä tässä kuussa vallan makian puolelle koko blogi, mutta onhan meillä ruokaakin syöty. Ja myös vaadittuja viikottaisisa kala-annoksia. Eilenkin erittäin innovatiivinen (NOT!) pakastelohkoperunat vuokaan, kypsennys, päälle sitten loppurasia kirsikkatomaatteja puolitettuna, yksi sipuli viipaloituna, tonnikalapurkin sisältö, suolaa, pippuria, pari kourallista juustoraastetta ja vielä10 min. kuumassa uunissa. Syötiin Chunky salsa -purkin jämien kanssa. Oikein varsinainen arkimättö, eikä kai tätä nyt voi kalaruuaksi laskea :). Mutta voin kertoa salaisuuden: maistu tosi hyvältä. Söin aivan liikaa. Urho6v sen sijaan kieltäytyi syömästä, koska a) tua ei näytä kovin herkulliselta b) ja mä tiedän maistamattakin, että tuo ei maistu hyvälle. Aukottomia perusteluja. Mutta kyllähän kasvava eskarilainen nyt raa'alla porkkanalla ja banaanillakin (no se oli taas vuorostaan vähän ylikypsä, kuorin koko banaanin, ettei näe mustia kuoria...) pärjää. (huokaus)

Mutta siis on meillä tehty "kunnon" ruokaakin. Pirkasta löytyi tälläinen kokeiluun mennyt resepti.

KYPSÄT LOHITARTARPIHVIT(5 annosta)

n. 600 g nahatonta lohi- tai kirjolohifileetä

1 (iso) sipuli
1 kananmuna
2 rkl kapriksia
2 rkl piparjuuritahnaa
1/2 tl mustapippuria
(ripaus suolaa)

Paistamiseen
juoksevaa margariinia tai öljyä

Leikkaa lohi pieniksi kuutioiksi, hienonna sipuli ja kaprikset. Sekoita lohikuutioiden joukkoon sipuli, muna, kaprikset, piparjuuritahna, pippuri ja halutessasi ripaus suolaa. (Huom! kaprikset ja piparjuuritahna sisältävät suolaa). Paista seoksesta lettupannulla pihvejä. Taikinasta tulee noin 12 pihviä.


Reseptissä oli kivaa kun ei tarvinnut sotkea mitään erillisiä koneita tai myllyjä kalan hienontamiseen, vaan krouvisti veitsellä pienittiin. Lisäksi tässä oli mun ikisuosikkejani kaprista ja piparjuurta, niin tämähän voi olla pelkästään hyvää.

Lisäksi pilkoin muutaman tomaatin ja tyhjensin oliviipurkin lopun tomaatti-oliivi salsaksi ja paahdoin uunissa jauhoiset, öljyllä sivellyt, suolatut ja pippuroidut perunanpuolikkaat lisäkkeeksi. Päälle kermaviili- tilli kastike johon taisin murskata yhden valkosipulinkynnenkin.

Oikein maukasta ja vaihtelua lohiruokiin. Kysymys tietenkin kuuluu, että mikäli sinulla on lohifilettä, miksi et pääsisi vielä helpommalla ja paistaisi medaljongit tai palat vaan rapeaksi pannulla. Kaprikset ja piparjuuret voi laittaa sitten vaikka sen kanssa tarjottavaan kermaviili- tai jugurttikastikkeeseen. Mutta jos sulla on jotakin pikku kuutiota tai suikaleita, tee näitä.

Ja sitten vielä se käsienpesu: Kun kalaa käsittelee, alkavat kädet yllättäen haista kalalle. Superserkkuni on varsin kätevä ihminen ja toi Maitotyttöä katsomaan tullessaan äitylille omatekemää saippuaa. Yksi käytetty ainesosa oli kahvinpurut, ja kylläpä tällä saippualla pestessä lohenhajut sormista lähti. 

Pesu sujuu varmaan ilman erillistä ohjetta

Näin sievästi oli saippua pakattu.

Itsetehdyt lahjat ovat parhautta!

Macaron kynnys ylitetty

Nyt voin sitten minäkin sanoa valmistaneeni Macaroneja. Vai pitääkö sanoa Macaronsseja? Tiedä tuota, mutta tietänettä mitä minä tarkoitan. Noita  pastillisateenkaarenvärisiä herkkuleivonnaisia, joissa 2 marenkimaista (mutta parempaa) kuorenpuoliskoa kiinnitetään toisiinsa jollakin suussasulavaisen ihanalla täytteellä. Macaroneja tuntuu putkahtavan esille nykyään kaikkialta, lehtien sivuilta, televisio-ohjelmista, blogeissakin niitä on tehty runsaasti.

Macaronit ovat todella vanha leivonnainen, sen juuret juontavat ainakin 1500-luvun Ranskaan, minä en ollut kyllä niistä vielä 5 vuotta sitten koskaan kuullutkaan. Mutta nyt olen! Jotenkin liitän ne ylellisen elämän makeisiin hetkiin,

Ylellistä elämää Etelä-Pohjanmaalla....

...toisaalta on mieleeni jäänyt, että macaronien teossa jos missä voi helposti epäonnistua. Ne lätsähtää, halkeilee,  kuori ei nouse pitsimäisen jalkaosan päälle, kuori on kiilloton tai röpöläinen tai spruuttauksen jälki on näkyvissä, tai... no en oikein tiedä kaikkia tapoja epäonnistua, kun olen itse vasta kerran kokeillut valmistamista. Voisivatkohan ne olla myös pahoja?

Sopivasti haastellinen tehtävä siis tuomaan jännitystä perheenäidin arkeen, varsinkin kun ensimmäinen valmistuskerta tähtää tuotoksen tarjoamisiin ristiäisissä. No, sen verran on sanottava, että en kyllä kenellekään kertonut tekeväni niitä, eli uunipellilliset olisi voinut kenenkään kaipaamatta liuttaa roskiksiin jos pahin scenario olisi toteutunut. Sitäpaitsi äitini olisi tainnut saada slaagin, jos olisi tiennyt mun vielä näitä kokeilevan.

Reseptejä löytyy sitten vähän googlettamalla joka lähtöön. On lähes ydinfysiikkaa (ainakin mulle) lähenteleviä ohjeita, jossa keitellään sokerilientä lämpömittarin kanssa, mutta yllätys yllätys, tartuin otsikkoon Macarons  (Helppo Ohje!). 

Macarons

100g mantelijauhetta

110g kananmunan valkuaista (n. 3 kpl)

200g tomusokeria

4 rkl sokeria

väriainetta ja makuaineita tarvittaessa (vaniljasokeri, erilaiset aromit)

Luojan kiitos, joulupukki oli tuonut mulle vihdoin keittiövaa'an, jonka nyt valjastin vaativaan mittaustehtävään. Jostain muualta olin lukenut, että munanvalkuaisia kannattaa paremman lopputuloksen saamiseksi "vanhentaa"! 1/2 - 1 vrk. Niinpä valkuaiset aamulla varhain kuppiin odottamaan iltamyöhällä tapahtuvaa salamyhkäistä leivonta-operaatiota.


Mantelijauheen pitäisi olla kai jotakin superhienojakoista. Kysyin sitä eräästä leivontaliikkeestä, heillä ei kuulemma ollut, käski ajamaan hienommaksi tehosekoittimella. No, älä tee niin, se vain  pakkuuntui ja "massautuu". Terässiivilän tai paremminkin sihdin läpi sitten painelin sitä, ja siinä oli kyllä urakkaa, ei meinannut läpi mennä. En tiedä oliko tämä ollenkaan tarpeellista vai kenties onnistumisen avain?

Mutta siis sekoita keskenään mantelijauhe sekä tomusokeri. Vatkaa sähkövatkaimella valkuaisia kunnes ne alkavat vaahtoutua. Lisää sokeri ruokalusikallinen kerrallaan. Vatkaa vaahto on paksuksi, kiinteäksi ja kiiltäväksi. Nyt voit lisätä väriaineen. Minä aion tehdä oikein hennon vaaleapunaisia, mutta kun minulla ei -näköjään- ollut hajuakaan kuinka paljon pinkkiä pastaväriä pitäisi lisätä (no todella vähän;kai joku riisinjyvän kokoinen määrä) niin sitten laitoin muka vähän ja se olikin aivan liikaa, eli Maitotytön juhlissa syötiin sitten melko sähäkän pinkkejä macaroneja.

Sekoita manteli- ja tomusokeriseos nuolijalla valkuaisvaahdon joukkoon. Taikina ei saisi olla liian kovaa, muttei myöskään liian löysää. Kokeile koostumusta laittamalla pieni nokare leivinpaperille, tuloksena pitäisi olla tasainen pinta eikä siihen saisi jäädä huippuja. Jos jää, on taikina liian paksua ja sitä tulisi vielä hetki sekoitella.

Taikina ohjeistettiin laittamaan pursotinpussiin jossa on iso pyöreäpäinen tylla ja  pursottamaan halkaisijaltaan noin 2cm kokoisia nappeja leivinpaperilla vuoratulle pellille. Ei onnistunut mun (uudella) tyllalla ollenkaan, laitoin lopuksi  kertakäyttöpursotinpussiin ilman tyllaa, leikkasin siihen reiän ja pursotin siitä. Leivinpapru pitää olla muuten sitten  just pellin kokoinen, muuten reunoilla oleva paperi vääristää noustessaan kuorten muodon. Kopauta peltiä pari kertaa pöytää vasten (kyse ei ole taikauskosta, vaan ehkä ilmakuplien tasauksesta?), ja anna sen jälkeen niiden levätä noin tunnin verran.

Lämmitä uuni 150 asteeseen, ja paista macaroneja keskitasolla noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä ja täytä pursottamalla.Pariuta ennen täyttöä samankokoiset kuoret, koska ne on kumminkin kaikki erikokoisia. Niin saat sopusuhtaisia lopputuloksia. Kuoret voi hyvin pakastaa ja täyttää myöhemminkin. Parhaimmillaan macaronit ovat päivän parin päästä.

Ai niin, se suussasulava täyte.

Vadelmamarmeladi ja valkosuklaa-ganache

Spruuttasin aina puolikkaan reunoille valkosuklaa rinkulan ja laitoin lusikalla keskelle vadelmaa. Pursotus olisi kyllä tainnut käydä helpommin myös marmeladille. Ganache tarkoittaa yksinkertaisesti sulatettua (valko)suklaata, jota lievennetöön kermalla, siihen mulla ei ollut reseptiä tai ohjetta ja siksi eka satsi menikin roskikseen.

Mutta näin, kun ei oo liian kriittinen, voi olla tyytyväinen. Ei nua nyt täydellisiä oo, mutta kyllä ne nyt mielestäni onnistuivat sen verran hyvin, jotta tarjolle kehtasi panna. Seikkailut Macaronien kanssa varmasti jatkuvat, James Bondillakaan ei oo tainnu olla näin jänskää koskaan. Unohda siis koe-erät ja tarjoudu sinäkin vaikka valmistamaan näitä ystävättäresi häihin 100 hengelle. Pitää adrenaalitason korkealla!

Ja jollei olisi ollut niin kiire, olisin asetellut nämä niin ettei kuvassa olisi näkynyt ainoatakaan nyppypintasta...

Ristiääskaakku ja koristeet

No onhan näitä nähty. Mutta ei meillä. Siksi sallinettekin lapsellisen ylpeyteni oman kätösteni tekeleistä.

Näistä tuli niin suloisia! Olin niin täpinöissä, että huikkasin tekoyön jälkeisenä päivänä jokaisen ohikulkevan naapurin kattomaan mun "kaakunkoristeeta".

Ristiäisiä edeltävän viikon yöt luuhasin netissä etsimässä ideoita kakkusivuilta. On sielläkin runsaudenpula, sanon minä.  Lopulta tuntui, että hilluin välillä Pionilaakso - Mansikkamäki - Ewelyn's Cakeheaven ja mietin mitä osaisin ja uskaltaisin tehdä. Kas harjoitteluun ei ollut aikaa, oli onnistuttava kerralla. Pääsin sitten parina päivänä pujahtamaan myös pariksi tunniksi kaupungille ja ryntäilin kolmen kakkutarvikkeita myivän liikkeen välillä (luojan kiitos, tänne on rantautunut edes niitä, ei olisi enää netistä kerinnyt tilailemaan) yrittäen miettiä mitä välineitä tarvitsisin ja ylipäätäänkin, että mitä niillä kaikilla oikein tehdään.

Here is my lopputulos:



8 munan pyöreä täytekakku, jossa yksi väli valkosuklaamoussea ja toinen mansikkamoussea. Kakku on tosi korkea, koska täytevälitkin ovat paksuja. Kokosin sen saman säädettävän kakkuringin avulla, millä paistoinkin, olisko ollu 26 cm. Täytin kakun illalla ja aamulla vuorasin sen samalla valkosuklaamoussella mitä oli välissäkin ja kaulin valkoista vaahtokarkkimassaa ison ympärän, jonka kaulimen avulla nostin kakun päälle. Sitten vaan liimasin koristeet, ja olin tyytyväinen. Toki kakun päällinen jäi takaa vähän vajaaksi kun mulla ei ollu mitään mittaympyrää kaulitessani ja tuunasin sitten sinne sellaisen aaltomaisen reunapalan, mutta ei haitannut. En ole niin kriittinen.

Koristeet olin askarrelut pari yötä sitten, että ehtivät kovettua. Nekin on eri värisistä ja makuisista vaahtismassoista.

Siinä saldo. Sanonpahan vaan, että ensikertalaiselta meni väsätessä varmaan 5 tuntia. Kukat on tehty  sellaisilla erikokoiseilla painettavilla muoteilla, muotoilin terälehtiä sitten vielä erikseen sellaisella virkkuukoukin tyyppisellä pallopäisellä työkalulla. Eniten ylpiä oon noista tossuista. Niihin oli vain paperikaavat, muuten silkkaa käsityötä, mutta ohjeet oli hyvät. Takana näkyy eka versio, joka alkoi mennä niin päin pyllyä, että piti aloittaa alusta.

Lähikuva vielä. Omaan äitiini teki lähtemättömän vaikutuksen nuo "silkkisatiiniset kengännauhat", joita hän jo tuolla Maitotytön ristiäisten kommenteissa mainostikin. No ne on kyllä vaan ihan Eurokankaasta...

Mutta piru vie, onhan nämä tennarit söpöt!

Täytyihän ihmisellä olla vielä suunnitelma B:kin mikäli tossut ei olisi onnistuneetkaan. Kaupassa oli myynnissä vauvasilikonimuotti, jonka ostin. Sinne sitten tuollaasta ihonväristä vaahtismassaa, pual tuntia pakastimessa ja irrotus. Uskomattoman tarkka pieni vauva ryttyineen kaikkineen.

Suloista. Kaikkien kymmenien eri blogien ristiäiskakkujen inspiroimana päädyin asettamaan vaavin ruusunlehtipedille. Mulla oli sopivasti tennareista valkoisen ja vaaleanpunaisen massan kaulintarippeet pöydällä. Kaulin ne  sellaiseksi hiukan marmoroiduksi, kaksiväriseksi levyksi. Leikkasin  leikkauspyörällä pisaranmallisia paloja ja käytin taas niitä pallopää virkkukoukkuja muotoiluun ja asettelin ne sitten lomittain ympyrän muotoon.

Värittelin tuota tukkaa vielä ruskeaksi. Siskoni oli sitä mieltä että tuo "tasoero" laadussa vauvan ja terälehtien välillä oli hiukan silmiinpistävä, mutta yhtäkaikki, minä olin tyytyväinen. Paitsi, että eihän mulla ollu kuin yksi kakku. Niinpä vaaveli pääsi nukkumaan macaron- vadin keskelle!

Ja se kakku maistuikin hyvältä.

Suloiset Mini-juustokakut

Kaikki mikä on miniatyyrikoossa on niin sydämelleottavan suloista. Vaikka joskus koiraa hankittaessa yksi kriteeri olikin SUURI koko, niin näissä äitiyden maitohöyryissä kun saa päivittäin suukotella pieniä sormenpäitä ja kippuravarpaita ja puristaa pientä rakkauspakkausta mini-ihmistä sylissään (huom. ei saa ravistaa /Ej omskakas!), näyttää kaikki pieni kauniilta.

Miksei sitten pikkiriikkiset juustokakutkin? Mastermind reseptin takana on tietysti tuo Amerikan mantereen minibaakkelssien kuningatar Bakerella. Ajattelin että Maitotytön ristiäisiin nämä helppotekoiset leivonnaiset sopivat kuin nenä päähän. Ja nopsastihan nämä väänsin vielä samana aamuna kun kastetilaisuus oli puolilta päivin.( Tokihan hyvin suunniteltujen juhlien emännällä oli jo hommat loppusuoralla sunnuntaiaamuna, ei tarvinnut enää kuin kuorruttaa täytekakku, valmistaa savusiikamousse, siivota työhuone, siivuttaa kalkkuna, kattaa pöytä, raivata eteisen vaatekaappiin henkaritilaa, kylvettää vauva,käydä itse suihkussa, laittaa tukka ja meikki, silittää isännän kaapista kaivettu ryttyinen puku jota olin kehottanut kuntotarkastamaan koko edellisen viikon, paistaa ciapattat ja siivuttaa ne....Onneksi macaronssit tuli täytettyä jo edellisyönä).

Ohjeen minikakut tehtiin siis karkkivuokiin ja S-marketista löysin kuin löysinkin  pikku pusseissa minidigestivekeksejä, jotka passasivat vuokien pohjalla. Ne kannattaa asentaa ylösalaisin eli kupera (vai onko se kovera?) puoli alaspäin niin istuvat paremmin.

Mini-juustokakut

 Minikarkkivuokia (foliomaisia)

Pohja:
Mini digestivekeksejä

Täyte:
2 pakettia maustamatonta tuorejuustoa
2dl sokeria
3 munaa
1 rkl vanilliinia
1 rkl sitruunamehua

Päälle:
Cherry Pie Filling (löytyy ainakin cittreiden amerikkaosastolta metallinen säilyketölki...toki kotimaiset  marjat käyvät hyvin, mutta minä nyt sokeasti menin reseptin mukaan)

Sekoita täytteen ainekset.
Levitä uuninpellitäyteen minivuokia. Ehkä olisi saanut kauniimpia jos vuoat olisi laittanut minimuffaripellin syvennykseen, mutta kun siihen mahtuu niin vähän (24?) niin löin pellin täyteen. Jokaisen vuoan pohjalle yksi keksi väärinpäin. Sitten täytettä pari lusikallista joka vuokaan. Tässäkin saisi parhaimman lopputuloksen varmaan pursottamalla täyte tasaisesti keskelle vuokaa verrattuna omaan tyyliini yrittää sihdata täyteklöntti putoamaan keskelle vuokaa. Vähän onnenkauppaa!

Paista 15 minuuttia 175 asteessa. Anna jäähtyä. Koristele kakkuset kirsikkapiirakantäytejutskalla(Cherry Pie Filling). Tai marjoilla. Tai vaikka mangokuutioilla. Whatever tickles your fancy.

Ensikerralla aion kyllä yrittää tehdä samalla tekniikalla hyydytettäviä juustokakkuminareita. En ole koskaan ollut hirviä paistetun juustokakun ystävä ja musta tuntuikin, että täyte ja pohja sulautuivat uunissa jotenkin toisiinsa. Kuvittelisin, että hyydytetyssä olisi pohjan keksi ihanana rapsakka vasten viileän raikasta juustotäytettä. Ehdottomasti meinaan kokeilla.

Mutta S-Ö-P-Ö-J-Ä-hän nämä olivat!

Mumman eli äitini leipomat  sydämelliset vadelmatäytteiset herrasväen pikkuleivät eivät jääneet kyllä yhtään varjoon kahvipöydässä. Sööttiä! Ja nämäkin olivat ihan minisydämiä.

Kukkakaalta ja aurajuustoa

Tämä on herkullinen ja helppo tarjottava buffettiin. Enempi ehkä kesäruoka, niinkuin sesongin mukaan, mutta koska tätä oli jo aikoinaan Urhon ristiäisissä niin tein taas. Jotakin uutta, jotakin vanhaa, jotakin lainattua, jotakin sini...ai niin ne taisi ollakin häät. No toteen meni meilläkin jos tämä luetaan "vanhaksi", (oli kyllä ihan fressiä!), uutta olkoon vaikka limelohi uutta, ja lainattua oli esim, kastepöytä ja kastemalja Elli-serkulta, kun en löytänyt Urhon ihanaa tinaista maljaa...

Aurajuusto-kukkakaali

1, 5kg kukkakaalta
3 pussia aurajuustomurua
Iso puntti ruohosipulia silputtuna
pari tippaa tabascoa
3rkl Worchesterin kastiketta
0,5 l maustamatonta jugurttia

Pilko kukkakaali syötävän kokoisiksi kukinnoiksi ja ryöppää nopeasti kiehuvassa vedessä, niin että ne jäävät vielä aivan rapsakoiksi. Sekoita kaikki aineet (jäähtyneet kukkakaalit!) yhteen isossa kulhossa, koristele ruohosipulilla.

Tämä on siis aika iso resepti. Varmaan 30:lle noutopöytään. Ellei joku saa kukkakaalihimokohtausta. Tai paikalle satu sinihomejuustoaddiktia.

Voitteko uskoa, että ristiäisiä edeltävänä lauantai-aamuna cittarissa ei ollut ollenkaan tuoretta kukkakaalta! Ulkolaistahan se olisi ollut joka tapauksessa, mutta nyt oli jossain päin eurooppaa joku kuljetuslakko joka oli sotkenut toimituksia. Ei ollut todellakaan aikaa lähteä kukkakaalin perään ympäri pitäjää, joten otin suuren riskin ja ostin pakastekukkakaalta. Sulatin sen, mutta en enää erikseen ryöpännyt, ettei mene pehmeäksi. Ihan hyvin toimi, mutta osta kuitenkin ensisijaisesti tuoretta!

Vihersalaatti kuivatuilla karpaloilla ja pinjansiemenillä

Salaatti kuuluu kai olennaisesti buffet-tyyppiseen ruokailuun. Usein niitä on tarjolla jopa 3-5 sorttia. Hyvä salaatti on jumalaista, sitä tekee mieli syödä vaikka ei yleensä niin salaatista piittaisikaan. 

Salaattien kohdalla olen kumminkin tosi kriittinen. Luvattaman usein ne 3 salaattia tarkoittavat esim. kahta kiinankaali- tai jäävuorisalaattia, toisessa on suurinpiirtein ananasta ja toisessa herne-maissi-paprikasekoitusta. Se kolmas on tietenkin sitten pastapohjainen mössö, josta on paha mennä sanomaan mitä siinä ylipäätään on. Kaiken päälle vaan suurelle kauhalla jotakin paksua kaloripitoista voimakkaanmakuista sinihome tai valkosipulikastiketta ja kyllä maistuu...

Oonkohan mä vähän huonolla tuulella?

No, joka tapauksessa, Maitotytön juhlissa minä halusin tarjota simppeliä, mutta hyvännäköistä ja raikkaanmakuista salaattia. Ja yksi plaatu saa riittää. Varsinkin kun se tarjoillaan tästä jumalattoman suuresta posliinikoolista, jonka muuten sain Iso-Hoolta lahjaksi Urho6v:een synnyttyä. Tiedettähän, usein aviomiehet hellivät vaimojaan synnytyksen jälkeen esimerkiksi korulla tai juurikin isolla posliinivadilla (?)....

Raikas vihersalaatti kuivatuilla karpaloilla ja pinjansiemenillä

Erilaisia salaattilaatuja, tässä jääsalaatti, rucola ja viinisuolaheinä

basilikaa

pinjansiemeniä

kuivattuja karpaloita

kirsikkatomaatteja

Revi salaatinlehdet ja basilika, paahda pinjansiemenet kuumalla pannulla ja sekoita salaattiin yhdessä tomaattien ja karpaloiden kanssa.

Ennen tarjoilua lisää kastike.

Kastike

oliiviöljy

vadelmavinaigrette

välimeren yrttiseos

sormisuolaa

mustapippuria

Sekoita kastikkeen aineet  esim ravistamalla kannellisessa lasipurkissa. Lisää salaattiin.

Musta oli juuri sellainen salaatti kuin mitä ajoinkin takaa.

Kaharen paistin pirot

Avataanpa  ristiäismenun lihatarjonta hirven routapaistin (tai jääpaistin, routa vain kuulostaa ihanammalta) kuvalla, koska se on näistä pikaisesti napsituista kuvista ehkä parempi. Tällä tavoin (jäinen paisti yöksi uuniin matalaan lämpöön ja sen jälkeen suola/mausteliemeen marinoitumaan) on meidän perheessä hirvipaistia valmistettu ehkä viitisen vuotta. Siitä tulee toisin kuin normi uunipaistista melko takuuvarmasti hyvää, ei koskaan kuivaa, ja valmistus on siis uskomattoman helppoa. Se sallii myös "syötäiskö huomenna hirvipaistia" kaltaiset inspiraatiot kun paistia ei tarvitse päiväkausia sulatella.

Hyvää paisti oli tälläkin kertaa. Näihin juhliin sen valmisti äitini. Tekovaiheessa oli vähän dramatiikkaa, kun vanhempani olivat lähteneet aamulla hautajaisiin, paisti oli uunissa ja siinä vieressä lappu "antakaa paistin olla uunissa", veljeni perheelle joka yöpyi mummolassa. No pikkuveliNuutti oli tullut sitten käymään ja vilkaissut paistin lämpömittaria joka näytti 75 ja reseptissä piti kai olla 60 kun valmis. Nikoveli sitten soittamaan minulle, että mitä nyt tehdään ja minä sitten kehotin että kai se nyt on pakko ottaa pois. Joten he ottivat ja löivät paistin valmiina odottavaan marinadiin. Minä en ole koskaan käyttänyt jääpaistissa lämpömittaria, kun nyt vasta sain digisellaisen ja myös siitä syystä, että EIHÄN SIIHEN JÄISEEN PAISTIIN SAA MITÄÄN MITTARIA TYÖNNETTYÄ! No tämä meni ohi siis meiltä kaikilta kolmelta fiksulta sisarukselta, paistomittari siis ei ollut lähelläkään paistin keskustaa....  eli paisti ei ollut kypsä. No äiti tuli kotio ja löi paistin takaisin uuniin. Kaikesta tästä konhotuksesta huolimatta emme siltikään saaneet paistia pilattua ja se maistui kaikille äitini valmistaman pihlajanmarjahyytelön kera. Ei se nyt mitään roseeta ollut, mutta mehevää kylläkin, ja juuri näin siitä pidänkin.

Vitello Tonnato- kuvan väritys on hieman ankea, mutta sen unohtaa popsiessaan herkkua. Saisipa annokseen visuaalisestikin näyttävyyttä, jos olisi vaikka lisännyt tarjottimen sivuille/päälle rucolaa mutta , believe me, juuri siinä kohdassa ei kertakaikkiaan (niin, meillä ei ollut sitä erillistä keittiöapua...) kerennyt kun heittää vadit pöytään. Tämä on mainio noutopöytäruoka, Perinteisesti siis vasikkaa mutta onnistuu mainiosti possusta tai kalkkunasta, niinkuin meillä nyt.

Ja valmistus meni näin:

Kalkkunaa Vitello Tonnaton tapaan

1,5 kg kalkkunan filettä (3 pakettia) (voisi olla myös sitä kalkkunarullaa, mistä saisi varmasti tosi nättejä siivuuja, mutta sen kilohinta oli tällä kertaa tuplasti fileen hinta, niin tämä äityli säästi)

tonnikalakastike:

2 purkkia tonnikalaa

4dl majoneesia

8rkl kapriksia

10 anjovisfilettä

loraus kermaa

1 sitruunan mehu

koristeeksi rucolaa, parmesanlastuja ja isoja kapriksia (tämä koristeluvaihe jäi siis valitettavasti hunningolle kun tuli kiire saada vadit pöytään)

Valmista sekä kalkkuna, että kastike valmiiksi jo edellisenä päivänä.

Kalkkunanfileet huoneenlämpöön tuntia ennen paistoa. Laita paistiin mittari. Kaada uunivuon pohjalle kanalientä, etteivät fileet kuiva uunissa. Lämmitin uunin ensin 200, laitoin kalkkunat sinne, käänsin uunin 150:iin ja  paistoin kunnes mittari hälytti 72 astetta. Kääräisin fileet ensin folioon vetäytymään ja laitoin yöksi jääkaappiin. Aamulla sitten leikkasin fileestä mahdollisimman ohuita siivuja. Tästä tuli kyllä aika paljon, mutta jätin päätypalat suosista leikkaamatta ja niistä tein viikolla sitten meille kalkkunakeittoa. Usein liha keitetään tähän ruokalajiin, mutta uunissakin kalkkuna jäi tosi meheväksi. Viime kesämä tein possua, ja se kyllä kuovahtaa tosi helposti uunissa.

Kastike: Sekoita tonnikala, majoneesi, pienet hienonnetut kaprikset, hienonnetut anjovisfileet, kerma loraus ja sitruunamehu, mausta suolalla jos tarpeen. Voit surauttaa kastikkeen tehosekoittimessa tai sauvalla. Tarkista maku. Jos seuraavana päivänä kastike tuntuu liian paksulta, sitä voi ohentaa vedellä.

Paras kastike syntyy laatuaineiksista, tonnikalasta oliiviöljyssä ja itsetekaistusta majoneesista. Mutta kyllä tämä hyvää tuli purkkimajoneesistakin. Kaikkea ei aina ehdi, eikä tarvi!

Asettele liha vadille ja sen päälle puolet kastikkeesta. Koristele rucolalla, parmesanilla ja isoilla varrellisilla kapriksilla. Tarjoile puolet kastikkeesta erikseen, niin vieraat voivat lisätä itse.

Tähän tulee himo! Ja kyllä reseptiä kyseltiin! Kannat kattoon - blogi oli keksinyt tarjota näitä myös coctailpalojen muodossa, olivat olleet kuulemma menestys.

Pöydässä oli tarjolla myös rosmariiniuunilohkoja, ruisnappeja ja kaupan esipaistetuista  aamulla paistettua ciapattaa. Ja näkyypä tuossa tuo savusiikamoussekin, josta luulin, ettei minulla ole edes kuvia.

Ensi kerralla vielä yksi noutopöytä -postaus, sitten päästään makeiden kimppuun. Jostain kumman syystä vaan ei meinaa ehtiä koneelle...ei edes öisin...nukkuakin pitää....