MUUTAMA VOILEIPÄKAKKU

 

Tänään löytyy lehdissä (Reseptit löytyvät Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi) juttua voileipäkakuista ja niitähän te kaikki rakastatte! Voileipäkakku on ollut jo vuosikymmeniä juhlien suolaisten tarjoilujen ykkönen, suurinpiirtein siitä asti kun valmiiden voileipien aikakausi päättyi, jossain siinä kasarin alkuvaiheilla, sanoisin. Voileipäkakun tekemisessä yhdistyvät pitkälti samat raaka-aineet, mutta niiden tekeminen on nopeampaa, säilytys helpompaa ja huomattavasti vähemmän tilaa vievää. Tiedättekö, että ennen vanhaan esimerkiksi nuorisoseurojen keittiöissä oli erikseen voileipäkaapit, pyörillä olevat, johon leipätarjottimet saatiin hienosti pinottua.

Rakastin niitä leipiä! Vaalealle leivälle kananmunaa ja anjovista, tummalle kinkku, juusto, tomaatti ja purjeeksi väännetty kurkku. Tietenkin se persiljatupsu myös.  Oi että ne oli hyviä!

Ihan samalla lailla en ole itse koskaan lämmennyt voileipäkakulle, tunnen tässä suuren vaikutuksen äitini mielipiteistä, joka ei ole erityisemmin piitannut koskaan voileipäkakuista ja niitä on harvemmin nähty lapsuudenkotini juhlapöydissä.

Kaikki on kuitenkin suhteellista, enkä suurena leipäfanina voi tietenkään kuin syödä hyvällä halulla hyvin valmistettua voileipäkakkua.

Tätä kylmäsavulohikakkua olen tarjonnut aikoinaan bonustyttäreni Janeten rippijuhlissa ja onhan noista bileistä aikaa jo yli 20 vuotta. (Tarjolla oli myös kesäkurpitsa-katkarapukeittoa.) Tämä keikauskakku on ulkonäöltä kivan erilainen, silti helppo toteuttaa.

Vegaaneista tarjottavista parhaimpia ovat  ehdottomasti ne joiden vegaaniudesta ei tarvitse tehdä numeroa. Triokakkuni on helpon herkullinen ja ihanasti oikaistu, käytän siinä hyväksi kaupan valmiita tahnoja guacamolea, hummusta ja Juureva-punajuurilevitettä. Mitkä värit, mikä maku ja mikä helppous! Viitseliäämpi tekee toki tahnatkin itse ja jos teet suuren määrän kakkuja, se kannattaa. Pienelle määrälle ostan kaupasta.

Voileipäkakkujen koristelussa olen aina ihmetellyt sitä - kylläkin näyttävää - tyyliä jossa pinta peitetään valtavin pursotuksin ja rullatuin leikkein ja juustosiivuin. Siitähän on vaikea leikata ja todella kalliiksikin se tulee.

Trendi tänä päivänä on (ainakin minulla) kohti yksinkertaista, luonnollista koristelua. Tähän voi yhdistää yrttejä ja kukkia kaupasta ja luonnosta. Tästä mun lihakakusta tuli ihan unikkopellon näköinen, eikö vaan?

Mun salainen aseeni muuten liha- ja kalakakuissa ovat kylmäsavutuotteet. Niissä pienikin määrä tuo paljon herkullista makua täytteeseen!

Voileipäkakun voi tarjoilla myös vähän runsaammalla salaattipedillä kuten tämä kasvispohjainen kääretorttu yläkuvassa. Kääretortun tapaan rullattu voileipäkakku on muuten ehkä nopein tapa valmistaa kakkua.

Ehdin kokeilla myös TikTokissa trendaavaa reseptiä, jossa täytteet kasataan uunipellille, koko komeus peitellään voitainalevyllä, paistetaan ja sitten käännetään oikein päin. Vaikea päättää oliko paras maku punasipuli, raparperi ja valkosuklaa, päärynä ja vuohenjuusto vai vanha kunnon omena-kaneli.

Hyviä lukuhetkiä! Toivattavasti löysitte inspiraatiota! Onhan tässä juhlia tulossa monella!

JUOMIA JUHLAAN JA ARKEEN (ilman alkoholia)

Tämä kuva saat mut todella hyvälle tuulelle joka kerta. Siinä on ihan koko perheen boolia juhlapöydän katseenvangitsijana, yksinkertainen, mutta näyttävä koristelu marjoilla ja syötävillä kukilla. Maistuu muuten just niin raikkaalle kuin näyttääkin.

Tämän postauksen aiheena on siis tänään sanomalehdissä (Reseptit löytyvät Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi) ilmestynyt ei ruoka- vaan juoma-aukeama. Yksinkertaisia reseptejä kesän juomiin ja vinkkejä vaikka sinne juhlapöytään.

Juhlista puheenollen, alkumaljaa ei kannata laistaa. Kun vieras vastaanotetaan ja hänen kanssaan nostetaan juhlan kunniaksi alkumalja, tulee siitä heti vähän erilainen fiilis  ja juhlantuntu.  Eikä maljan tarvitse olla aina alkoholillista. Vieraat liikkuvat usein paikasta toiseen autolla ja mukana on alaikäisiä, niin aina kova hääriminen kahden vaihtoehdon kanssa. Eikä alkoholi kaikkiin juhliin sovikkaan, esimerkiksi rippijuhliin, kun rippinuori ei ole vielä juomaiässä(saattaa jo luulla olevansa).

En hirveästi perusta itse noista alkoholittomista kuohujuomista, kun ne on tehty versioimaan alkoholillista alkuperäistä, mutta sen sijaan kotimaiset juohuvat juhlajuomat ovat tosi hyviä. Yksi suosikkini on aina ollut Lehtikuohu, mutta nyt tykkään, se kun on lähijuomaa, NaturePaavolan Kuohumahlasta, jossa ihanasti maistuu raparperi ja mesiangervo. Todellinen artesaanijuoma arvokkaaseenkin tilaisuuteen.

Mutta. Minulla on hihassa myös ässä, raikas ja ylen edullinen vaihtoehto, joka kuohuu tuossa kuvan lasissa. Enpä paljasta tässä, mitä siinä on, koska se on niin naurettavan helppo toteutus ja kuitenkin niin passeli. Katsokaa nyt jotain sieltä lehdestäkin! Mutta sen paljastan, että meidän perheessä se tunnetaan nimellä saudisamppanja, ja kyllä, olishan tässäkin tarina takana. Lehteen nimesin sen kuitenkin omenakuohuksi.

Jos sitten palataan arkeen ja kuumaan kesäpäivään ja virkistävään juomaan. Itsetehdyssä on aina se spessu leima ja kerralla voi tehdä isomman satsin, jolloin ensimmäisen tekemisen jälkeen ei ole enää vaivaa kuin jäiden annostelussa. Näin ainakin kun puhutaan jääteestä! 

Yks paras juttu siinä on myös se, että ainakin makeuttamatonta kuumaa teetä juovalle jääteet ovat kyllä usein hillittömän makeita. Itse tekemällä pääset siis sokerikenraalin paikalle.

Muista vaan, että paljon jäitä. Paljot jäät myös sulavat hitaammin, eivätkä vetistä juomaa!

Mä muuten rakastan erilaisia Ice cream- Float juomia, eli siis jäätelöä pitkässä liemessä. Aikoinaan merillä, kiireisinä ja kuumina työpäivinä, kun tuntui ettei kerinnyt vessaan, ei syömään ja pelkkä vesi ei enää antanut energiaa, mä tein itselleni aina  jo lapsuudesta tuttua sitruunasoodaa. Jäätelöä ja sitruunalimpsaa isoon tuoppiin ja vielä extra turaus lime cordialia, eli sitä baarin nestemeäistä limeä. Jos Red Bull antaa siivet, niin tuo kyllä teleporttaa taivaisiin!

 Vaikka en varsinaisesti tavallista kahvia juokaan, jääkahvit tuntuvat sopivan mun pirtaan. Ne tuntuu niin fresheiltä ja jotenkin energiaa antavilta, ihan pukkaavat eteenpäin.

Mun yksi salainen pahe OLI (huom oli) joskus ysärin lopussa ja uuden vuosituhannen alussa muuten Battery, ja vieläkin tykkään sen niin keinotekoisesta mausta. Sen voimin paiskittiin pitkiä työvuoroja laivalla, oi niitä aikoja. Lasten takia olen jättänyt energiajuomien juomisen ja ryyppään nykyään enimmiltään ZeroColaa. Joskus, tosi tosi harvoin, kerran tai kaksi vuodessa, ostan Batteryn ja pelkään että joku löytää tyhjän tölkin meiltä....

Tämän sivutarinan jälkeen palaan kahviin. Jääkahviin. Ne on niin ihanan muunneltavia. Kuvissa nutellakahvi, jäätelökahvi ja kookoskahvi.

Ja sitten sitä Piña Coladaa. Kun mä olin siellä kuuluisalla Meemiristeilyllä (mun IG:ssä on juttua tästä, jollet tiedä mikä se on) Vappuna ja juttelin tutun baarimikon (tai nyt oli kyllä kyseessä baarisari), hän kertoi, että karaokessa soi koko ajan Cha cha cha ja yhtäkkiä Piña Coladalla on taas vientiä (siis koskahan viimeksi ?).

Käärijä-ilmiö on kyllä hauska. Miten tämä hypetys on lähtenyt lentoon ja ilman tavallaan mitään pyyntöä tai ohjausta,  VR - kiviäijätkin pukeutuu vihreään boleroon. 

Hauskinta on, että aivan hirvieästi jutt liittyy myös juomaan, mikä on tietysti sanoituksista luettavissa, mutta myös ruokaan. Kaikki vihreä on käärijä sitä tai tätä. Aika hauskaa vai mitä? Mutta ei aikaisemmin oo ollu mitään ruokaa. Vai muistatteko Huilumies- nakkipeltiä, Nuku pommiin-lihapullia tai Lappoonia- savulohimoussea? Anteeksi, tuli vähän isoäidin aikuiset euroviisibiisit- mieleen. No, silloin lapsuudessa Euroviisut oli kevään SE tapahtuma. 

Nyt meinaan kattoa. Ja pidän kaksin käsin juomasta kiinni. Tai jalostan vielä vähän ja teen Piña Colada -pirtelön!

Ja boolimaljasta vielä: Ne tulee taas! Koska jalalliset lasisäiliöt menee aina koristeiden kanssa tukkoon.