Pages

torstai 14. huhtikuuta 2022

VIHREÄ PARSA ON HELPPO JA NOPEA HERKKU

 


Parsasesongissa on jotakin huumaavan  herkullista. Juttelin juuri Saksasta perheineen Suomeen muuttaneen ystäväni kanssa ja hän huokaili, kuinka he Saksassa keväisin herkuttelivat valkoisella parsalla. Ihan innostuimme googlaamaan, onko kotimaista tuoretta valkoista parsaa saatavilla, valkoinen parsa on nimittäin herkkä tuote, joka tosiaan pitäisi syödä ihan hemmetin tuoreena. Parasta olisi parsaravintola pellon vieressä (sellaisessa olen muuten ollut Visbyssä).

Sen takia, ehkäpä, olen vihreän parsan ylin ystävä. Se on mielestäni himpun verran kulutusta kestävämpi ja ylivoimaisesti monipuolisempi laittaa, voi paahtaa, grillata, paistaa, höyryttää...eikä tarvitse edes kuoria. Maistuu sitäpaitsi myös raakana.

Näin sopivasti pääsiäispyhien alla ilmestyi tänään Lännen Median tuottamat ruokasivut 9:ssä sanomalehdessä(Turun SanomatKaleva ja Lapin KansaIlkka-PohjalainenHämeen Sanomat ja Forssan Lehti, KeskipohjanmaaKainuun Sanomat ja Länsi-Suomi).

Vihreä parsahan on mitä mainioin alkuruoka tai lisuke myös pääsiäispäivän herkutteluaterioille. Toivottavasti tämä kuvakooste/teaseri innostaa myös sinut parsakokkailuihin. Täydelliset reseptit löytyvät lehdistä ja niiden verkkosisällöistä.

Pekoniin tai parmankinkkuun kääritty, grillattu tai paahdettu vihreä parsa on jo tuttu klassikko. Herkkua voi vielä herkullistaa lisäämällä nyyttiin useampi parsa ja niiden keskelle viipale mozzarellaa.

Kyllä, herkkumittarit singahtaa maksimiin!


Yksi mun juhlapöydän ja varsinkin noutopöydän ikisuosikki tarjottavista on vitello tonnato. Olen versioinut sitä niin kalkkunasta, possusta kuin broilerista, harvemmin vasikasta, joka on alkuperäisen reseptin raaka-aine, mutta huonosti tarjolla Suomessa. Beach house kitchenin Heli-Hannelen reseptillä oli Urhon rippijuhlissa tarjolla (liian vähän )pimento tonnatoa.

Nyt vasta tajusin, että parsa ja tonnatokastike ne vasta ovatkin huikea pari. Tarjoa parsa tonnatopedillä tai rempseästi tonnatokastikkeeseen dippailtavaksi. 


Rapsakaksi paistetut nuudelit ja parsa maistuvat yksinkertaisessa aasialaisessa salaatissa. Selkeät, minimalistiset ainekset, hyvä kastike ja se on siinä.


Vihreä parsa (niinkuin valkoinenkin) on mielettömän hyvää myös pelkän voisulan tai hollandaisekastikkeen kanssa. Mutta entäs avokadohollandaisen kanssa? Out of this world! Tämä maistuu myös vegaanille, koska nimestään huolimatta, se ei sisällä munia, ei voita. On silti kuohkean paksu, ihana makuinen ja - värinen hollandaisetyylinen kastike.

Ai niin, eikä tietenkään ympätä tuota kylmäsavulohta vegaanin lautaselle.


Hyvään pääsiäiseen sisältyy myös hyvä määrä suklaaherkkuja. Minimuffinipellillä paistuivat tällä kertaa minisuklaamuffinien sijaan brownie minipalat, ja se on todellakin ihan eri juttu. Pienessä minipalassa löytyy herkullista paistoreunaa ympäriinsä, ja samalla se brownien sitkeänpehmeä, syntisen suklainen sisus.


Ja sitten helpoista helpoin herkku, pääsiäisen värikäs Rocky Road. Omaan makuuni ehkä pikkasen tuhtia makeaa, mutta tuostapa nuo palaset ovat keittiönpöydältä kadonneet tässä viikon aikana...


Superherkullista pääsiäistä!

lauantai 2. huhtikuuta 2022

METSÄSTÄJÄN LEIPÄ JA KEVEÄMMÄT KATTILAT -KIRJA



 Kirja  saatu arvostelukappaleena.

Tulipa tehtyä Metsästäjän leipää. Mikä kasari- ja ehkäpä myös seitkytluku - ja ysäriklassikko.
Järisyttävän hyvää, ihan tiedoksi vaan.

Metsästäjän leivässä on siis alla leipä, sitten possunfilettä ja päällä metsäsienikastike. 

Inspiraatio  kokkailuun (sen lisäksi, että sattui olla raaka-aineet kaapissa) tuli Eeva-Maria Liskon (IG) tämän kevään uutukaiskeittokirjasta Keveämmät kattilat - Uudet inspiroivat ideat.

Vuosi takaperin tutustuin Eeva- Marian ekaan kirjaan, kun ketoilin.  Eeva-Marian punaisena lankana oli jo silloin, ettei kenenkään ketoilusta tehdä numeroa vaan useimmiten samasta reseptistä voidaan muuntaa sekä koko perheelle, että ketoilijalle sopivaa.

Nyt tuntuu, että E-M on aavistuksen verran vielä rentouttanut meininkiä:

Se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Kaikkia autuaaksi tekevää ohjetta elämään ei ole. Selaile kirjaa ja inspiroidu, sillä se ruokakirjoissa ja -lehdissä on kaikkein parasta: omaa makua miellyttävien reseptien ihailu, niiden käyttöönotto ja jakaminen eteenpäin. Nauti matkasta, ruoka-aineiden ostamisesta ja ruoan valmistuksesta yksin tai yhdesssä. Tee syömisestä mieleenpainuva kokemus. Keskustelu. Kuuntele musiikkia ja ajattele ääneen. Laula ja tanssi, jos siltä tuntuu. Ole läsnä hetkessä niin, että tunnet sen tärkeyden ja muistat tunteen myöhemmin.


Miten ilahduttava  reseptikokoelma. Kirjasta löytyy sovellukset niin keto, vhh tai paleokeittiöön, mutta myös ihan kaikille muille. Minua kuitenkin hykerrryttää erityisesti MUKAreseptit, jotka ovat siis erikoisversioita (esim. mukaperunasalaatti, kun ketoruokavaliossa ei perunaa liiemmilti käytetä.

Eeva-Maria kirjoittaa ihanasti  ja tsemppaa jokaista löytämään oman ruokahalunsa. Ihanat pikku tarinat täydentävät reseptiikkaa (ja saavat hymyn huulille):

Lausun hernekeiton tahallani juuri niin kuin se kirjoitetaan, ilman kahdennettua koota, ja voi maailma, se ärsyttää herra K:ta.

Kuvat, jotka nekin ovat Eeva- Marian ottamia, ovat herkullisen selkeitä ja oikean ruuan näköisiä (ei turhia muruja ja mausteita pöydällä).

Kirjassa on melkoinen reseptien kirjo, aina mustekalanlonkeroista siihen mukahernariin ja ihan kaikkea herkkua siltä väliltä. Sopii omaan, koko maailmaa syleilevään kokkausfilosofiaani hyvin. Tuskin jaksan odottaa kesää ja grillikautta, että pääsen kokeilemaan australialaisia Damper-grillileipiä, joista en ollut koskaan kuullutkaan.

Mutta ensin metsästäjänleipä.




METSÄSTÄJÄNLEIPÄ

Eeva-Maria Liskon kirjasta Keveämmät kattilat - Uudet inspiroivat ideat
 2:lle
1 ketopaahtoleipä (kirjassa erillinen ohje)
tai 2 viipaletta tavallista paahtoleipää
300g porsaan sisäfileetä
1 iso punasipuli
2 rkl öljyä paistoon
muutama rouhaus suolaa ja pippuria

Sienikastike
150 g siitakesieniä
1 rkl öljyä tai voita
2 dl mukakermaa(blenderissä 2 dl vettä + 40 g manteleita) tai ruokakermaa
2 tl lihaliemifondia tai puolikas kuutio
muutama rouhaus suolaa ja pippuria
ripaus valkosipulijauhetta
2 tl tuoretta persiljaa silputtuna

Kuori punasipuli ja leikkaa  ohuiksi rinkuloiksi. Kuumenna pannulla rkl öljyä, lisää sipulit öljyyn ja laske lämpötila puoleen. Kuullota sipuli maltillisella lämmöllä muiden osien valmistuksen ajan, sekoita välillä.

Tee ketopaahtoleipä ja halkaise kahteen osaa, paahda leivät. Siivuta possu  sentin paksuisiksi siivuiksi ja painele siivuja sormella littanammaksi. Siivuta sienet ja hienonna persilja.

Tee sienikastike: Kuumenna  1 rklöljy/voi, lisää siivutetut sienet. Kun sienissä on kaunis paistoväri, lisää kerma ja mausteet. Keitä kastiketta muutama minuutti, jotta se paksunee. Lopuksi lisää persilja

Kaada kastike kulhoon odottamaan ja huuhtele pannu. Kuumenna viimeinen rkl rasvaa ja paista possu kovalla lämmöllä minuutti puoleltaan. Suolaa ja pippuroi.

Kokoa leipä: Leivän päälle possusiivut, sienikastike ja päälle sipuli. Nam!


 Jouduin tietysti vähän soveltaa:

Mulla oli pakkasessa vaalean maalaisleivän siivuja, metsästäjän leivässä on kaksi pienehköä siivua vierekkäin. Pakkasessa oli herkkutatteja siivuina. Paistoin nesteet pois ja jatkoin ohjeen mukaan, paitsi ei mulla ollukkaan kermaa, joten käytin ranskankermaa.
Pakkasesta olin ottanut possua, joka osoittautui kasleri kuutioiksi, pilkoin pienemmiksi vielä ja paistoin.

Niin ihana lounas!

Ja niin kiva kirja!