REHELLINEN KINKKUKIUSAUS

 

Kukaan ei varmaan etsi rehellistä (ja huumorintajuista) kinkkukiusausta. Se nyt vaan on tällainen, oma, googleoptimoimaton sanapari kinkkukiusaukselle, joka on perinteinen, se ainoa oikea, herkullinen, helppo, täyteläinen, suussa sulava, maailman paras, mummon, kotitekoinen, yksinkertainen, alusta asti...vai millä hakusanoilla sinä etsisit kinkkukiusauksen reseptiä?

Niin yksinkertaista ruokaa ei olekaan, ettei sille reseptiä netistä haettaisi. Makaroonilaatikko, jauhelihakastike, pyttipannu, kinkkumakaroonisalaatti, hernekeitto, kaikki keikkuvat listoilla blogini haeskelluimmissa resepteissä. Ja nyt on turha tulla sanomaan, etteikö blogistani löytyisi myös eksoottisisempia reseptejä, koska te kyllä tiedätte, että niitä vasta löytyy.

Kyllä minä itsekin välillä googletan jonkun tutun ja turvallisen reseptin paistoaikaa tai nestemäärää, vaikka aika rohkea olenkin tekemään oman pääni mukaan ja vankalla kokemuksella (syteen tai saveen). Tosi perinteisten ja arkisten ruokien kohdalla ajattelen lämmöllä, että siellä on joku, joka on päättänyt opetella tekemään ruokaa myös perinteitä kunnioittaen tai on saanut näyn äidin tai mumman tekemästä ruuasta, jota ei ole sushien ja hampurilaisten välissä ehtinyt aikoihin syömään. Ja nyt sitten tavoittelee samaa ihanaa tunnetta ja makua.

Aika vahvasti miellän itse kinkkukiusauksen kotiruuaksi. Juuri eilen skippasimme lounaspaikan, jossa oli ruokana kinkkukiusausta. Jotenkin en vain halua ravintolaan syömään sitä. Samanlainen kompleksi mulla on muuten lohen kanssa. Sivuutan sen aina automaattisesti ravintolan listalla, kotona tulee niin usein tehtyä kaloista juuri lohta.

Kinkkukiusaus on siitäkin ihana ruoka, että voit tehdä sen ylihelposti pakastetusta peruna-sipulisekoituksesta, kinkkusuikaleista ja kermasta. Viisi minuuttia ja loppu aika uunissa haudutusta.

Mutta voi sen tehdä kokonaisista perunoistakin ( ja minä tein, välttääkseni huomautukset sipulinpaloista). Oma äitini tykkää tehdä sen juuri näin aina, alusta asti (ja sipulin kanssa). Vaikka olen erittäinen tyytyväinen siihen pakastesekoitus kinkkukiusaukseen, niin pakko sanoa, että se kotona tehty on vaan sitten kumminkin jostain syystä vielä parempaa!

KINKKUKIUSAUS

6:lle

n. kilo perunaa

200 g palvirouhetta

1 rkl sipulijauhetta

150 g (savu)juustoraastetta

suolaa ja pippuria

5 dl kermaa ja maitoa (Kippari ruokakerma sopii myös hyvin)

persilja on kivaa pinnassa

Kuori perunat. Kookkaat perunat on nopea kuoria ja paloitella. Leikkaa perunat ensin siivuiksi ja sitten siivut suikaleiksi.

Voitele uunivuoka. Lisää sinne perunapalat ja palvirouhe, juusto sekä mausteet. Sekoita.

Lisää kermamaito Pökkää uuniin , 200 astetta tunniksi, tai niin kauan, että perunat on varmasti kypsiä. Jos pinta alkaa tummua, peitä foliolla.

 Lisukkeiksi sopii ihanasti etikkapunajuuret tai raikas kaalisalaatti ja mummonkurkut tietenkin.

Muuta: Sipulijauheen voit korvata hienonnetulla sipulilla, saatan kyllä laittaa reilumminkin kuin ruokalusikallisen.

Mulla oli juustona tässä sellaista koskenlaskijamurua, sitä ei taida olla myynnissä kyllä kuin suurtalouskeittiöpuolella.

Maidot ja juustot voi vaihtaa laktoosittomiin, mutta on ihanaa myös jos ei tartte, koska pitkään haudutettaessa ruokaan tulee niistä sellainen ruskean punertava sävy. Tämä näyttää mun mielestä raikkaammalta.

NALYSNYKY ELI UKRAINALAISET JUUSTOLETUT

Viime viikkoina olen useasti  googlaillut netistä ukrainalaisia ruokia. Olen etsinyt sopivaa perinteistä reseptiä, jonka valmistaisin blogiini, osoittaakseni omalla tavallani  myötätuntoa ja tukea kaikille ukrainalaisille. 

Reseptin osuessa kohdalle, tiesin, että tämä se on. Nalysnyky, nalisniki, nalesniky, oikeasta kirjoitusasusta en mene takuuseen, mutta onhan meilläkin lätyt, letut ja ohukaiset.

Nämä ukrainalaiset täytetyt juustolätyt kolahtivat senkin vuoksi, että lätyt ovat itselle olleet aina se kaikista lohduttavin ja parantavin ruoka. Oravan mumma paistoi lättyjä aina kun mulla maha oli kipiä tai mieli allapäin. Ja aina auttoi. Siinä taisi olla mukana aimo annos rakkautta ja välittämistä, joka toi pienelle potilaalle lohdun ja helpotuksen.

Nalysnykit ovat henkäyksen ohuita lättyjä, näin ohuita en ollut koskaan vielä saanut aikaan. Niiden sisälle tulee raejuustosta ja tuorejuustosta sokerilla (ja rusinoilla) maustettu tahna. Letut rullataan täytteen kanssa ja asetellaan uunivuokaan ja voidellaan ylt´ympäriinsä sulalla voilla. Niitä paistetaan uunissa ainakin tunti, että ne oikein kuumenevat ihanasti läpikotaisin. Tarjoillaan tomusokerilla hunnutettuna. Toki voit tarjota marjojen, hillon suklaakastikkeen kanssa, mutta ymmärtäisin, että tomusokeri on se normaali. Perinteinen lisuke taitaa olla myös ranskankerma.

Nalysnykyt maistuvat yhtä lailla arjessa kuin juhlassa, niitä tarjoillaan usein esimerkiksi häissä. Mahtavaa on sekin, että letut voi paistaa  edellisenä päivänä ja täyttää ja paistaa seuraavana päivänä. 

Muistaa täytyy myös se, että ruoka ei tunne eikä kunnioita valtioiden rajoja. Nalysnykyt paistuvat myös myös vaikka Venäjällä, Puolassa ja Romaniassa. 

NALYSNYKY - UKRAINALAISET TÄYTETYT JUUSTOLETUT

n. 12 kpl

taikina:

3 dl maitoa

4 kananmunaa

2,5 dl jauhoja

2 rkl sokeria

50 g sulaa,  hiukan jäähtynyttä voita

1/8 tl suolaa

täyte:

450 g raejuustoa

250 g tuorejuustoa

1 dl sokeria

(1 dl rusinoita)

Pinnalle 25 g voita ja tomusokeria

Aavistus öljyä paistoon

Valmista taikina mielellään tehosekoittimessa (kannusta myös helppo annostella taikina) tai sähkövatkaimella. Sekoita ainekset sileäksi ja ohueksi taikinaksi. Anna seisoa 30 min - 2 h.

Paista letut  keskilämmöllä hyvällä isolla teflonpannulla, jonka pintaan voit talouspaperilla sipaista hiukan öljyä muutaman lätyn välein. Kaada pannulle, pannun koosta riippuen 2-3 rkl taikinaa samalla pannua kallistellen niin, että taikina leviää tasaisesti pannulle. Paista n. 1 min, niin että reunat kuivahtavat, mutta lättyjen ei tarvitse saada kovasti väriä. Käännä ohutreunaisella lastalla ja paista toiselta puolelta vielä 20 s. Nosta jäähtymään leivinlaudalle tai tarjottimelle. Älä pinoa lettuja kuin vasta jäähtyneenä. Pinoamisen jälkeen voit vetäistä päälle muovikelmun, niin reunat pehmenevät.

Juustotäytettä varten käytä mahdollisimman pienirakeista raejuustoa. Voit puristaa juustosta ylimääräisen nesteen pois harson tai siivilän avulla.  Sekoita raejuusto, tuorejuusto ja sokeri tahnaksi ja mausta halutessasi rusinoilla.

Mä vähän huijasin tässä, olin voinut käyttää sauvasekoitinta ja tehdä silempää juustotahnaa, kuten tapana näyttää olevan.

Voitele uunivuoka. Ota lettu kerrallaan ja levitä sille  täytettä. Rullaa lettu, käännä reunat nätisti sisäänpäin. Lado vuokaan ensin yksi kerros letturullia ja voitele sitten voilla. Ensimmäisen kerroksen päälle voit lisätä toisen kerroksen. Ja lopuksi voitele vielä kauttaaltaan voilla.

Paista foliolla peitettynä tunti 175 asteessa tai kaksi tuntia 100 asteessa.

Tarjoile lämpinä tomusokerin ja vaikka marjojen kanssa.

Cook for Ukraine! 
Slava Ukraini!

 

SYÖMÄÄN! ÄITIEN TEKEMÄÄ KASVISRUOKAA

 

Koronavuosiin mahtuu yksi  erityisen ihana valopilkku. Osallistuin yhteisöllisen keittokirjan, Syömään! Äitien tekemää kasvisruokaa- kirjaan 6 reseptin voimin.

Meidät 12 äitiä keräsi yhteen jo yhden kasviskeittokirjan kirjoittanut @kauniinelämänkoulu Lotta Lahti, joka myös haastatteli meistä jokaisen, testasi ja valmisti reseptit, jotka Viola Minerva sitten kuvasi. Tuloksena mielestäni (aina oon itte itteni kehunut ja kyllä on kehuja riittänyt)  Cozy Publishing ´n kevään 2022 kaunein keittokirja, jossa kokataan kasvisruokaa laidasta laitaan aina vegaanisista resepteistä niihin, jossa kesäkeiton pintaan lätkäistään ruokalusikallinen voita (hoh hoijaa, kenenkähän resepti?)

Kirjassa on myös paljon lukemista reseptien lisäksi, äitien haastatteluista koostetut osiot rytmittävät kirjan sisältöä ja antavat vertaistukea erilaisille äideille, vinkkejä  ja filosofiaa perheen kasvisruokahuoltoon.

Missään nimessä tämä ei ole kuitenkaan mikään kasvisruokakeittokirja  äideille vaan suunnattu ihan jokaiselle joka on kiinnostunut kasvisruokaresepteistä. Itse ostin tämän kaksikymppiselle, kasvisruokavaliota noudattavalle kummitytölle. Voitte vaan kuvitella, että piti sitten myyjälle kertoa, että niin tuossahan on minun nimeni ja viisata kannesta...  

Piti myös suorittaa klassinen, miten kirja on esillä Akateemisessa kirjakaupassa- käynti...

Testireseptinä jaan kanssanne  Chop suey´n, tuon amerikkalaisten kiinalaisruon kasvisreseptiversion. Se on siitä ihana, että sitä voi muokata melin määrin kasvisten mukaan. Ihanan värikäskin se on ja tosi helppotekoinen.

kuva kirjasta by Viola Minerva

Chop suey

4 annosta

Kastike

1 dl kasvislientä

4 rkl soijakastiketta

2 rkl maizenaa

2 rkl riisiviinietikkaa

2 rkl ruokosokeria

Wokki

2 rkl öljyä

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 rkl raastettua inkivääriä tai inkivääritahnaa

Valitse makusi/saatavuuden mukaan ainakin 6 eri kasvista seuraavista

sipuli

porkkana

varsiselleri

parsakaali

punainen, keltainen ja/tai vihreä paprika

herkkusieni

valkokaali

pak choi

bambunverso

sokeriherne

mungopavunitu

pinnalle 1 rkl seesamiöljyä ja hienonnettua kevätsipulia

Aloita valmistamalla kastike. Sekoita kasvisliemi, soija, maizena, riisiviinietikka ja ruokosokeri keskenään. Laita syrjään odottamaan.

Pese, kuori tarvittaessa ja pilko tai suikaloi valitsemasi kasvikset. Kutakin ainesta olisi hyvä olla 2-3 desiä pilkottuna, sipulia riittää kuitenkin yksi kpl.

Kuumenna wokki tai iso paistinpannu.  Laita öljy, inkivääri ja valkosipuli ja sipuli pannulle ja anna kuumeta varovasti. Kun öljy on kuumaa lisää valitsemasi listan kasvikset listan osoittamassa järjestyksessä, muutama kasvis kerrallaan, muutaman minuutin välein kunnes kaikki ovat napakan kypsiä.

Sekoita lopuksi mukaan kastike ja anna sen paksuuntua kauniin kiiltäväksi.

Viimeistele ruokalusikallisella seesamiöljyä sekä hienonnetulla kevätsipulilla. Tarjoa riisin kanssa.

 

Ihan tein omaa reseptiäni siis keittokirjasta.Toki muutkin kasvikset, kuin reseptissä mainitut käyvät. Tyhjentelin kasvislokeroa ja sieltä lähti pannulle kukkakaalia, palsternakkaa, soijapapuja, lehtikaalia, sellerinvartta ja paprikaa. Kuvasta jäi pois vielä kiinankaali ja sipuli. Eli ihan mahtavasti kahdeksaa kasvista!
Ja jos syöjät tykkäävät tulisuudesta, lisää kernaasti mukaan myös chiliä! Kevätsipuli puuttui tällä kertaa repertuaarista, mutta korvasin sen ruohosipulilla.

Mulla on sellainen oma keittokirjaindeksi. Kun avaan uuden keittokirjan ja vaikka rakastankin lukea ihan kaikkia niin parhaita ovat ne, jotka inspiroivat minut kokkailemaan ja kokeilemaan, ne joiden reseptit suorastaan huutavat päästä pannulleni.Syömään kirja on niitä pullollaan.

Jos nyt ihan muutamia mainitsen, niin Lotan äidin perinneresepti Kaalinlehtirieskat, tulinen fetadippi tirokafteri, Kookoskaakao, Jättipavut tomaattikastikkeessa, Omenamuffinit maapähkinävoisydämellä ja Paahdettu peruna-parsasalaatti

Itse tarjoilen teille,Chop Suey´n lisäksi, kesäkeittoa, rapeita ja nopeita linssitacoja, kukkakaalippopseja dipin kera, uuniperunoita metsäsienitäytteellä tai texmextäytteellä ja paistettua vegepeltiriisiä.

Isäni, joka on tietysti hirveän ylpeä (+viiskymppisestä) pikkutytöstään, käski laittaa kuvan myös kirjan takakannesta, joka tiivistää hyvin kirjan annin.

Muutama viikko sitten vietettiin tunnelmalliset julkkarit Dream&Cozy´n tiloissa, oli hienoa päästä tutustumaan muuhun tekijäkaartiin.

Mitäs tässä jää tehtäväksi kun toivoa, että kirja löytää mahdollisimman moneen hyllyyn,  ihana vieminen vaikka kevään ylioppilaalle! Kiitos Lotta, että rekrysit minut mukaan ja vedit tämän akkalauman ajatukset suvereenisti painokoneen läpi. 

CHORIZOPASTA

 

Arkena tarvitaan arjenpelastajia. Tai no ei oikeastaan tarvita arjen PELASTAJIA, sillä arkihan on ihmisen parasta aikaa. Arjen ulkopuolella elämä on yhtä juhlaa, mutta kyllä se onni täytyy löytyä siitä jokapäiväisestä arjesta, vai mitä?

Jos en inhoaisi yli kaiken sanontaa Elämä on tässä ja nyt, voisin sen tähän kirjoittaa...

Jotta ihana arki olisi mahdollisimmaan jouhevaa ja takutonta, on hyvä olla takataskussa  reseptejä, ettei ainakaan arjen ruokahuolto ole se mihin ensimmäisenä kompastuu.

Nopeus, edullisuus ja maku ovat tietenkin avainsanoja kun etsitään hyvää arkiruokaa.

Chorizopasta valmistuu parissakymmenessä minuutissa. Pastan kiehuessa valmistat kastikkeen, lopuksi yhdistät ne ja se on siinä. Makua on, ihanan täyttävää, eikä raaka-aineet paljoa maksaneet. Lidlissä löytyi joku 100 g viipaloitu chorizo-tapasrasia, käytin sen tähän ja määrä riittää hyvin.Reseptissä siis käytetään kestochorizoa, ei raaka-makkaraa. 

CHORIZOPASTA

4:lle
280 g spaghettia (tai muuta pastaa)
1 rkl öljyä
1 sipuli hienonnettuna
 1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1/2 punainen paprika kuutioituna
100 g chorizoa siivuina

2 rkl tomaattipyrettä
1 tlk tomaattimurskaa

1 tl paprikajauhetta

1 tl kuivattua oreganoa

1 tl sokeria

suolaa maun mukaan

mustapippuria myllystä

Pinnalle tuoretta basilikaa ja raastettua parmesaania

Laita vesi kiehumaan spaghettia varten ja kun se kiehuu lisää suola ja spaghetit, keitä purutuntumaltaan napakoiksi, siivilöi vedestä.

Kuullota öljyssä sipuli ja valkosipuli, lisää paprika  ja chorizo kun sipulit ovat pehmenneet muutaman minuutin.

Lisää tomaattipyree ja - murska, lihaliemikuutio ja mausteet. Anna kastikkeen muhia viitisen minuuttia tai kunnes pasta on valmis. Jos kastike vaikuttaa liian sakealta, voit lisätä siihen vettä.

Lopuksi sekoitat kastikkeen ja  spaghetin keskenään. Ihanan herkullinen loppusilaus on tuoreet basilikanlehdet pinnalla, jos vain niitä löytyy. Ja tietenkin pari höyläystä parmesaania!

KUINKA KÄYTÄT YRTTEJÄ?

 

Runsaskätisesti, olisi oma vastaus kysymykseen. Yrttien hyödyntämisen kannalta yks tärkein vinkki itsellä on, että älä säilytä vaan käytä ne mahdollisimman nopeasti, ennenkuin ne menevät huonoksi.

Kuluva viikko 11 on nimetty yrttiviikoksi, joten minäkin innostuin tekemään aukeamallisen juttua ja reseptejä yrteistä Lännen Median lehtiin. Tässä orastavassa keväässä, yrteillä saa ensituntumaa tulevan kasvukauden kokkauksiin.

On superihanaa, että yrttejä on saatavissa runsaasti läpi vuoden. Aikamoisen herkkää tavaraa ne kuitenkin ovat ja sitä kalliimpia, mitä enemmän  niistä syntyy hävikkiä.

Kesällä yritän kasvattaa itse mahdollismman montaa lajia, että voisin käyttää niitä vieläkin sumeilemattomammin ja runsaskätisemmin. Ja pistää jopa pakkaseen asti. Vaihtelevalla menestyksellä näin tapahtuukin. Yrtit pakastan silppuna, mutta Merituulen vinkistä aion ensi vuonna pakastaa myös kokonaisia lehtiä lehtipersiljaa.

Sekin vielä pitää muistaa, että yrtit eivät ole samasta puusta kaikki. Mikä säilytys sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Olisi kiva kuulla onko sinulla joku erityisen hyvä niksi, millä pidät yrttejäsi hyvänä. 

Tabouleh on  alunperin libanonilainen persiljasalaatti. Se  on vähän niinkuin pasta carbonara salaattien, joukossa, eli yksi eniten väärinymmärretyistä resepteistä, ainakin jos alkuperää haluaa kunnioittaa (Pasta carbonaran saattaa olla, ainakin lounasravintoloiden tulkinnan mukaisesti lähes mitä tahansa kermaan hukutettua, esim, kinkkua ja herkkusieniä...

Tabouleh´ssa juttu nimittäin on persilja. Sitä laitetaan vähintään 5 dl ellei puolta enemmän ja suhteessa tuohon vain muutama ruokalusikallinen bulguria. Tiraus minttua piristeeksi ja ai että.  Tätä muuten teen pääsiäisenä jonkun sortin lampaan kaveriksi. 

Yrtit kuuluu mulla aina annoksen aterian viimeistelyyn, enkä nyt tarkoita tupsua persiljaa,  ja niitä kuluu myös ruuan ohessa tarjottaviin kastikkeisiin, marinadeihin. Tuo yläkuvan broilervuoka on marinoitu yrttikastikkeessa ja viimeinen silaus tulee pintayrteistä. Siellä on muuten alla ihanasti maustunutta bataattia ja palsternakkaa.

Kuivattuja yrttejäkään ei sovi unohtaa, mutta niidenkin ominaisuudet kannattaa opetella. Kuivattu oregano tuo erittäin runsaasti makua, kun taas kuivattu basilika on melko mitäänsanomaton lisä verrattuna oman itsensä huumaavan tuoksuiseen ja makuiseen tuoreversioon.

Yrtit ovat ihania myös leipä- ja sämpylätaikinoissa ja joku focacciahan se vasta varsinainen yrttileipä onkin. Minä innostuin leipomaan superpehmoisia yrttisämpylöitä, joissa yrttiä löytyy sekä taikinasta, että niiden pintaan sivellystä yrttivoista. Nämä ihanat pikkusienet imaisevat lautaselta viimeisetkin kastikkeen ja  yrttien rippeet talteen.

Yrttejä kannattaa laittaa - ja edelleen runsaalla kädellä - myös niihin kaikkiin arkisimpiinkin ruokiin. Tämä ruohosipulimuusi jakoi perheessäni kiivaasti mielipiteitä. Itselle tämä oli ehkä 6/5, rakastan tälläisia rouheita, täynnä makua olevia ruokia (tässä ei siis todellakaan kuorittu edes perunoita) ja pidän silkinsileää perunamuusia ehkä maailman tylsimpänä ruokana. Mutta kuten sanottu, asiaa jakaa mielipiteitä...

Viimeisimpänä yttikastikkeiden kuningatar, pesto. Aina kun teen tätä huumaavan tuoksuvaa, kauniin vihreää ja huikean makuista klassikkoa, mietin miksi en tee paljon useammin. Pesto on niin ihanaa (ja helppoa), että se on hyvää jopa kaupan purkissa....mutta kyllä itse tehty vaan on ylivertainen.

Käytä pestoa tietenkin pastan kanssa, ihanasti se sopii myös pizzakastikkeeksi ja erilisiin voileipiin. Lisää lusikallinen keittoon, marinoi ja mausta lihat ja kasvikset ja kyllä, pesto maustaa muusinkin. Ja uunilohen! ja maustevoin! Älkääkä unohtako ihania paistettuja pestomunia! Koska grillikausikin lähestyy, kannattaa pestoa alkaa urakoimaan. On muuten ihana maustaja mozzarellalle, halloumille, vuohenjuustolle ja ihan vaan salaatissa.

Pesto innoitti mua myös listaamaan muita kuuluisia yrttikastikkeita ja niitähän löytyy. Löytyy myös sellainen, jota en ole vielä koskaan syönyt, saati tehnyt, mutta aion tilanteen korjata pikimmiten. Kuulette kyllä.

Mutta tämän postauksen kuvien reseptit siis Lännen Median tuottamina sanomalehdissä (Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi) ja niiden verkkosivuilla.

Ja ihan, että ettette unohda. Parhaat yrttien säilytysvinkit kommentteihen! Kiitos!

VALKOSIPULINEN MUNAKOISOPAISTOS PERSIASTA , MIRZA GHASEMI

 

Yksi mulle tosi rakas maailman ruokakulttuureista on Lähi-idän keittiö. Se on myös ihanasti edelleen se suuri ja tuntematon, se mistä kerta toisensa jälkeen löytyy uutta kokattavaa. Rakastan myös sitä miten se aina vaan idemmäs kuljettaessa alkaa pikkuhiljaa muuntua aasian keittiöksi.

Suuri tuntematon, edelleen, vaikka teinivuosina Saudi-Arabiassa vietetty aika opasti sen verran syvälle Lähi-idän keittiöön, että kun näen kuvia, tai maistan tiettyä makuja, alkavat aistit täydentää kuvaa automaattisesti, kuulen musiikiin ja arabialaisen puheensorinan, haistan ympäristön hajut, hiekan, kuumuuden, soukin, ja näen ne soukin pikkukadut ja putiikit silmissäni. Iholla pyörii kuuma ja kuiva aavikon tuuli tai taivaalta vaatetuksen läpi porottava aurinko.

Monet mielenkiintoisimmista keittokirjoistani ovat tuolta alueelta ja kun otin uudelleen selailuun Sabrina Ghayourin Persiana- kirjan, tuli itselle merkattua taas kovin monta uutta reseptiä. Eli ei kun töihin.

Tiedän, että teitä on siellä monta munakoison rakastajaa, ja monta, jotka voisivat lähteä sille tielle, mutta munakoisoa tulee käytettyä aina muutamaan samaan reseptiin. Joihin yllättävästi saattaa sitten kyllästyä.

Persiana- kirjasta löytyi Mirza Ghasemi, joka on peräisin Pohjois-Iranin Gilanin maakunnasta. Munakoiso paahdetaan ja siihen lisätään valkosipuli-kurkuma-tomaattiseos, lopuksi mukaan sekoitetaan vielä kananmunaa. Jos haluat tehdä vegaanin version, kananmuna  voi kyllä jättää pois ja makuelämys on silti huippu.

Kirjassa ruokaa kokataan kuudesta isosta munakoisosta, mutta päädyin pienentämään ohjetta ja vähän muokkailin sitä googlen ystävällisellä avustuksella. Kahdesta isosta munakoisosta saa ihan hyvän aterian perheelle kun lisukkeina iso vati riisiä ja mielellään ihanaa arabileipää. 

MIRZA GHASEMI

3-4:lle
2 isoa munakoisoa
(oliivi)öljyä
6 lihavaa valkosipulinkynttä
1 tl kurkumaa
2-3 isoa, kypsää tomaattia
1 reilu rkl tomaattipyreetä
1/2 tl sokeria
1/2 tl mustapippuria
1 tl suolaa
1-2 kananmunaa
Koristeeksi laitoin korianteria, vaikke se tähän kuulukaan.

Jos mahdollista, paahda munakoisot kokonaisina, grillissä tai kaasuliekillä/avotulella kunnes niiden pinta kupruaa ja mustuu ja malto tuntuu pehmeältä.

Tai paista niitä 200 uunissa folion päällä n. tunti. Silloin jää pikkuisen puuttumaan sitä savun makua, jota tässä haetaan. Mutta hyvä vaihtoehto näin talvella.

Tee kypsiin munakoisoihin viilto ja kaavi pehmeä sisus lusikalla odottamaan kulhoon. Jos tulee "paloja" hienonna veitsellä.

Paina valkosipulinkynsiä veitsen lappeella hiukan murskaksi, poista kuoret ja viipaloi. Kuullota valkosipulinkynsiä keskilämmöllä varovasti, älä anna ruskistua.Kun viipaleet alkavat kypsyä, sekoita mukaan kurkuma.

Lohko tomaatit ja lisää ne pannulle. Muhita 20 min, kunnes lohkot ovat hajoavan kypsiä. Lisää sitten munakoisojen liha,  tomaattipyree ja loput mausteet. Kypsennä 6-8 minuuttia.

Tee seokseen kolo ja kaada sinne haarukalla sekoitettu kananmuna, anna hyytyä ja sekoita sitten munakoisopaistokseen. 

Tarjoile leivän ja/tai riisin kera. Minä valitsin ja.Tietenkin.

Jotta sädekehäni kasvisruuan valmistamisen suhteen ei ala ketään häikäistä, tunnustan, että paistoin vielä lisäksi curryllä maustettuja kanan fileekuutioita, ihan vaan, että jokainen ruokailija pöydässä saisi varmasti tyydytettyä nälkänsä.

Mirza ghasemia aion tehdä seuraavan kerran pääsiäisenä kun saan pöydän ääreen sisarukseni ja vanhempani, jotka kenties laillani nauttisivat tällaisesta Lähi-idän kattauksesta. Vähän kypsää lammasta, hummusta, oliiveja ja kenties juhlan kunniaksi Za'ataria leivän päälle!

HOTELLEISTA JA VARSINKIN HOTELLIAAMIAISISTA

 

Vuotta on takana vasta kaksi ensimmäistä kuukautta ja olen ehtinyt viettää jo 8 yötä hotellissa! Miten näin on päässyt käymään?

En hirveästi matkustele työni vuoksi, ainakaan tällä erää, ja kaikki nämä yöpymiset ovatkin liittyneet pikaluistelukisoihin ympäri Suomen. Tänä kautena kisoja on ollut enemmän muilla paikkakunnilla kun saatiin vuosien jälkeen kisat myös Kuopiossa ja Jyväskylässä. Kahdesti kisat olivat kaksipäiväiset, joten yövyimme myös 2 yötä. Suomessa välimatkat ovat kohtuullisen pitkiä ja ajokelit talvisin saattavat olla aika yllätyksellisiä, eikä viiden tunnin automatkan päälle starttiviivalle asettunut ole kyllä parhaassa vireessä. Siksi mieluummin saavumme rauhassa edellisiltana. Lisäksi, kannatan intohimoisesti aina junakyytejä, ja niin Helsinkiin, Poriin kuin Jyväskyläänkin olemme siirtyneet raiteita pitkin.

Siellä täällä olen napsinut kännykkäkuvia, mutta en kovin ahkerasti. Olkoon ne jutun kuvituksena.

Hotellin valinnassa tärkeimpiä ovat sijainti ja hinta. Siksi puolet öistä on Scandic hotelleissa (jäsenkortti) ja Sokostakin on tullut käytettyä samasta syystä. Toki noiden isojen ketjujen hotelleihin liitän myös jonkinmoisen taatun peruslaadun.

Olemme yöpyneet siis ihan perushotelleissa

• Sokos Hotel Tripla
• Scandic Pori
• Kylpylähotelli Rauhanlahti
• Sokos Hotel Puijonsarvi (2 yötä)
• Scandic Jyväskylä City
• Scandic Pasila (2 yötä)

Ja alustuksena on vielä sanottava, että nämä ovat mun omia näkemyksiä, eikä kaikki pidä samoja asioita tärkeinä.

Mutta noin yleisesti, rakastan hotelleja ja nämä kisareissut ovat olleet myös ihania irtiottoja arjesta, minilomia ja laatuaikaa lasten kanssa, puolet Urhon, puolet Maitotytön kanssa. On aina jännittävä avata ensimmäistä kertaa hotellihuoneen ovi ja nähdä puhdas, pedattu huone. 

Ihana on myös pujahtaa raikkaiden lakanoiden väliin.Viime reissulla mentiin Urkin kanssa nukkumaan eka iltana kympiltä ja toisena ysiltä ja posoteltiin 8:30 asti. Oli ehkä tarvetta noille unille.  Ihana on kyllä myös viettää hotelliyö aivan yksin.Olkoonkin, että tuollaisilla työreissuilla usein saapuu myöhään ja väsyneenä ja herätys on tosi aikaisin.

Useamman kerran woltattiin pizzat huoneisiin, ravintolat kun menivät välillä niin varhain kiinni. Mutta ihana picnicfiilis siinäkin.

Tässä jutussa aion nyt kyllä sekä simppailla että kehua. Olisi kiva kuulla myös sun hotelliajatuksia.

Huoneista

Siisti huone on kaiken a ja o. Ja yleensä huoneet ovatkin siistejä, samoin nämä, Rauhanlahden ysärimeininkiä lukuunottamatta, ovat olleet hiljattain remontteerattuja tai kohtuu uusia. Pasila, esimerkiksi, on kokenut melkoisen muodonmuutoksen viihtyisäksi ja valoisaksi, muistikuvieni pimeästä ja ahtaasta hotellista. Tripla uusimpana oli todella ihana ja avara ja näköalat upeat.  Kylpyhuoneen sisustus ja taso antaa helposti huoneelle ylellisen leiman, jos se on tarkkaan harkittu.Vedenkeitin on ihanaa plussaa, silityslauta ja -rauta tuntuu löytyvän kaikkialta. Nykyään alan tarkistaa myös löytyykö Chromecaster. Lasten kanssa plussaa on uima-allas, vaikkei nyt kyllä näistä ehditty saunoa kuin Rauhanlahdessa.

Palvelu

Palvelu on ollut kaikkialla hyvää, vaikka se koronarajoitteiden takia onkin ollut vähän rajoittunutta. Pitää erikseen varata saunavuoroa, varata aamiaisaikaa yms... itse ilahduin Pasilassa kun tajusin, että he eivät kysyneet halusinko välisiivouksen (no eikös se vähän kuulu hotellielämään) vaan sängyt oli päivän aikaan käyty petaamassa. 

Sänky

Olen tosi hyvä nukkumaan, enkä yleensä minkäänlaisesta sängystä nouse kipeänä ylös. Oma suosikkini on kovahko sängy matalalla tyynyllä. Muutaman kerran on sattunut huono tyynysesonki, vaikka osassa on valittavana useampikin tyyny. Ilmeisesti useammin ja useammin huoneisiin laitetaan leveä parisänky, se on ihana! Jos Maitotyttö haluaa nukkua äitin kainalossa, ei tarvitse pelätä löytyvänsä lattialta sänkyjen välistä.

Lakanat on tosi tärkeät. Paksut ja luonnonmateriaalia. Nyt olen  huomannut olevani jonkin verran prinsessa ja herne tyyppiä. Herneitä ei ole kyllä vielä sängystä löytynyt, mutta nykyään tuntuu hitti olevan nesteen läpäisemättömät patjansuojukset. Ymmärrän kyllä yskän, mutta silti ne ovat minusta inhottavia. Eivät toki aivan sairaalan muovien veroisia, mutta kyllä mä tunnen ja aistin sen hitsin vinyylin siellä alla. Enkä tykkää.

Aamupala

Tästähän mun oikeasti piti puhua ja mulla on ihan liikaa sanomista:

Miinukset ja plussat sulassa sekamelskassa

• Miksi ihmeessä, aikalailla poikkeuksetta, aamiaisilla on joka hotellissa sama (ja siis täysin sama tuote) kun tulee leikkeleisiin ja juustoihin?
• Miksi sama pätee paistovalmiiseen leipävalikoimaan? Missä paikalliset leivät?
• Upeaa oli kun pöydässä oli "Marian leipomat sämpylät ", vaikka.

• Leivän leikkauspiste on viehättävä ajatus, mutta kerää ruuhkaa ja kannikoita. Oli tosi virkistävää kun yhdessä hotellissa oli nuo paistovalmiit siivutettu valmiiksi nätisti koriin, siitä oli ihana ja hygieenistä ottaa.
• On tosi kiva trendi, kun tarjottavia ripotellaan sinne tänne, eikä kaikki oli yhden linjaston  varrella tai ahtaassa välikössä. Innovatiiviset ja erilaiset ratkaisut tarjoilussa, padat, kipot ja tarjottimet houkuttelevat huomattavasti enemmän kuin  perus GN-pakit.

• Paikallisia ruokatuotteita tuomaan väriä ja eloa valikoimaan, kivoja kylttejä niistä kertomaan.
• Tarpeeksi henkilökuntaa aamiaiselle. Mikään ei harmita ja yökötä niin kuin täynnä astioita seilaavat pöydät etsiessäsi omaa siistiä nurkkaa.  Tämä oli kyllä aikaisempaa paremmin mielestäni hallussa. Vain yhdessä hotellissa kokkipoikaraukka yritti pitää huolta sekä tarjoiluista, että asiakaspaikoista yksin....

• Hävikki ajattelu on tullut myös aamiaiselle. Kuulin asiakkaan valittavan kun näkemiään laskiaispullia ei ollutkaan riittävästi tarjolla ja oli juuri ennättänyt mainostaa lapsille. Tämä on kyllä ymmärrettävää, mutta pöytään voisi tuoda enemmänkin ylijäämä extroja, ja nämä laskiaispullatkin olivat juuri sellainen. Että ei koskaan kohdillaan.
• Meillä on ollut hauskoja kädenvääntöjä pekonista: Scandicin pekoni on nykyään lähes kinkkumaista, Sokoksella on enemmän se perinteisempi. Että tiedoksi vaan,  tiedän, että hotellivaraus on perustunut myös pekonin laatuun.
• Teekannut ovat ihana lisä.
• Ja ne lautaset. Miten ihana on käyttää reilunkoista lautasta teeasetin sijaan!
• Ja miksi, oi miksi Sokos olet jättänyt pavut pois?
• Ihana pieni juttu, ja just tällaisilla jutuilla saadaan sitä persoonallista otetta, oli kun yhdessä hotellissa munakokkelin vieressä oli pienet kulhot pekonimurua ja viipaloitua kevätsipulia.

Mun tyypillinen aamiainen sisältää siis teetä ja tuoremehua, ehkä smoothia, jos on. Puurot, jugurtit, croissantit yms jää syömättä. Kasaan mielelläni lautasen, joka muistuttaa englantilaista aamiaista, eli kokkelia, pekonia, papuja, tomaatit ja sienet ovat todellista bonusta.Nakit ja makkarat ei. Sitten sitä tuoretta leipää, juustolla ja leikkeleillä ja taas pekonilla. Lopuksi yritän ottaa jotain hedelmää, kun kaikki mielestäni tarkkailevat kuinka epäterveellisesti syön....

Aamiaishaaveita

• Monipuolinen ja laadukas valikoima, ei tarvitse olla suuri, mutta jotakin omaa ja erilaista. Muistiin on jäänyt esim. Porvoossa Pariisin Villessä oli ihanaa peltilpiirakkaa (lähituottajien raaka-aineista) ja saman kaupungin RUNOssa tomaatit tarjoiltiin mozzarellan kanssa marinoituna. Myös Tukkilan B&B tilalla oli ihana pieni,  mutta rakkaudella valmistettu aamiaismenu 
• Tuskin uskallan haaveilla kokista, joka paistaa aamiaismunasi kuten haluat.
• Tai pöytiintarjoillusta kahvista/teestä...

Jotenkin pitäisi vielä rohkeammin irrottautua tuosta geneerisestä aamiaisbulkista, sitä toivon.

Ja vaikka valitsenkin perushintaisen ketjuhotellin, väitän silti, että asiakkailla on aina pieni odotus ja usko saavansa  jotakin extraa. Hotelliyö on aina tai ainakin sen soisi olevan, vähän edes lux. Muutenhan vois mennä kaverin sohvalle yöksi (Kiitos Virpi, kyllä sitäkin on kulutettu! Ja sekin on kyllä aina lux. Yleensä siihen kuuluu jopa kampaamopalvelut aamulla....).