Kaupallisessa yhteistyössä Apetina
Toisinaan mä vähän yritän pyristellä vastaan. Joku uusi trendiruoka alkaa ilmestyä vatsaan vastaan blogeissa ja lehdissä ja kaikkialla ja musta alkaa tuntua, että kaikki tätä on jo tehneet, en taida edes viitsiä. Tai päätän, ettei tuo nyt voi kummosta olla kun en minäkään ole sitä viitsinyt koittaa valmistaa. Tai en halua tehdä samaa kun muut. Tai joku muu mahdollinen tyhmä syy (huomatkaa, yhtään en epäillyt ettenkö OSAISI, vaikka se kyllä kannattaisi ehkä ottaa huomioon kuitenkin jo listan alkupäässä).
Lopputulos yleensä on se kuuluisa "miksi en tehny tätä aikaisemmin?"
Niin kävi vähän kukkakaaliwingseillekkin. Kun tein niitä ensimmäistä kertaa syksyllä kun naapuruston golffaajat (minä en golffaa, minä laitan ruokaa) tuli meille syömään ja vaikka niiden rakenne hiukan kärsi pikkuisesta odottelusta ja dipitkään ei tainneet olla kovin erikoisia, niin kaksi pellillistä kukkakaaliwingsejä loppuivat pöydästä ensimmäisenä (toki tämä saattaa vain kertoa muun tarjottavan tasosta...).
Ja jos nyt sattuu vielä olla joku, joka on laittanut silmät aina kiinni kun on nähnyt tämän somehittiruuan (nyt voit jo avata pelkäämättä olevasi trendipelli, tällä hetkellä aikaansa seuraavat ovat jo ohittaneet kukkakaaliwingsit ja tunkevat parhaillaan joulutorttuihin vihreitä kuulia ja SITÄ en aio kokeilla
Ensimmäisellä kerralla pyörittelen loppuvaiheessa kukkkaalit Siipiveikkojen tulisessa soosissa, onhan se ainoa oikea, etikkainen hot wings -kastike. Apetina pyysi mua kokkaamaan oman versioni kukkakaaliwingseistä ja niihin kokeilin savunmakuista BBQ- kastiketta. Toimii myös erittäin hyvin. Dippipuolella noustiin tällä kertaa voittoon, mitäpä ei erinomainen juusto ja sitruunaiset yrtit pelastaisi!
Kannattaa kokeille tätä mun reseptiä, koska tein aika radikaalin muutoksen myös paisto-aikoihin. Miksi ihmeessä kaikki reseptit järjestään paistavat kukkakaaliwingsejä 20+20 min? Siinä on kuulkaa puolet liikaa eikä riitäkkään! SAVUISET KUKKAKAALIWINGSIT - resepti löytyy siis Apetinan- sivuilta.
Sivuilla, ihan niinkuin Apetinan juustoillakin, on uusi syvänsininen ilme.
Mehän on tietenkin kokeiltu vihreitä kuulia (ja samaan konkurssiin myös Finlandia-marmeladikuulia) joulutorttuhin, kauniita ja muuten hyviä, mutta kuukeleista tulee paiston jälkeen jäähtyessään vähän sellaisia kristallisoituneita ja sitkeitä, kovasti hampaisiin takertuvia. Pysytellään siis perinteisissä luunutäytteisissä tortuissa. (Sellainen havainto vielä, että veljentyttäresi on äitiään taitavampi tortuntekijä. Ilonan omat on kauniin symmetrisiä, mun näyttää siltä kuin kolmivuotias olisi muotoillut ne väärällä kädellä,)
VastaaPoistaTunnistan itseni alun kuvailusta. Mä olen todella vastarannan kiiski, kun puhutaan jostain trendi- tai hittiruoasta. Sitten, kun se kovin hypetys on laantunut, niin "uskallan" kokeilla :)
VastaaPoistaKokeilin eilen illalla reseptiä. Todella hyvää, mutta dippi omaan makuuni liian raskas. Ensi kerralla korvaan ainakin majoneesin mahdollisesti myös ranskankerman kermaviilillä. Sitten varmaan osuu omaan mieltymykseen paremmin.
VastaaPoista