VIIKKOMENU 48

Uuteen viikkoon, uuteen viikkoon. Ensimmäinen adventti ohi, enkä edes tajunnut! 

Tällä viikolla arkiruokaillaan ja vähän herkutellaankin!

MAANANTAI: LOHI-LEIPÄJUUSTOKEITTO

Helposti, aivan helposti kruunaa leipäjuusto myös lohikeiton! Ihana keitto, toden totta!

TIISTAI: JAUHETTU MERIMIESPIHVI

Sarin keittokirjassa tehdään jauhelihapihvit vähän toiseen malliin. Hyvin maistuvat nekin.

KESKIVIIKKO: HÄRKÄPAPU-QUESADILLAT

Nyt ollaan jo ihan suosikkiosastolla. Ja ajassa ennen härkistä. Onnistuu nämä quesadillat siitäkin, näiden täyte on kuitenkin härkäpapurouheesta. Melko houkuttelevia, vai mitä?

TORSTAI: KOLMEN KAALIN NAKKIBORSSI

Nakkikeitto ja kolme kaalia. Hip hip, hurraa!

PERJANTAI: DAN DAN NUUDELIT

Viikon mausteet klassikossa Singaporesta.

LAUANTAI: KUKKOA VIINISSÄ

Tämän viikon pataruoka eksyi lauantaille. Klassikko jos mikään tämäkin!

SUNNUNTAI: HIRVI-PÄRÄMÄTSIT JA SIENISALAATTI

Tää on niin jännä ruoka. Testatkaa!

VIIKON LEIVONTA: KUUDEN KERROKSEN RED VELVET

Jos joku on liikaa, niin nämä ovat. Pieni pala riittää pitkälle. Överiydessään kuitenkin herkulliset. Koska pekaani.

VIIKON XTRA: GRAAVILOHICEVICHE

Ihana raikas ja kaunis graavilohivariaatio, joka todella kannattaa pitää kielessä koko joulukuun ajan.

ja jos olisin Tampereelta, sanoisin nyt, että somMORO!

Uuteen viikkoon, uuteen viikkoon!

YHDEN KUVAN UUNIPERUNAT -TONNIKALALLA

Muuten mun pääkoppani kestää kyllä tämän pimeyden. Sillä jo huomenna voi sataa lunta ja pakastaa. Kestän kun haaveilen joutuisasta ladusta, hissikapulan kolinasta ja liukkasta jäästä, punaisista poskista pienessä pakkasessa ja askelten narinasta lumella.  Että yksi pyry-yö voi muuttaa tämän mustan märkyyden kuunvalossa sinertäväksi hangeksi.

Vain valokuvausta en kestä. Koska se on kuvausta ilman valoa, eikä sellaista olekaan. Päivän muutamat valoisat tunnit olen töissä tai viikonloppuisin viimeaikoina pikaluistelukisoissa. Huomenna on tämän viikon ainoa päivä kuvata...kuinka monta ruokaa sitä ehtis tehdä?

Ja jos useamman ehtis, kuka helevetti ne oikein syö?

Otin noista uuniperunoista salamalla ainakin 30 kuvaa ja ne on ihan hirveitä. Pakko mennä tällä parhaimmalla huonolla. On se luokaton. 

Uuniperunat, ne oli kuitenkin oikein hyvä arkiruoka salaatin kera.

Tähän 2. kuva, vaikka aineksista...

Uuniperunat tonnikalalla
 4:lle
4 isoa jauhoista uuniperunaa (vaikka Rosamunda)
hiukan öljyä
1 tlk tonnikalaa 
1 punasipuli
50 g voita
150g hyvää juustoraastetta
suolaa ja pippuria

Pese uuniperunat, kuivaa ne ja öljyä pinta. Paista 200 asteessa n, tunti.

Kuori ja silppua sipuli, valuta tonnikala. Halkaise kypsät perunat ja kaavi sisus  kulhoon. Sekoita mukaan voi, punasipuli ja tonnikala ja puolet juustoraasteesta. Mausta suolalla ja pippurilla.

Lusikoi täyte takaisin perunanpuolikkaiden kuoriin ja ripottele pinnalle loppu juustoraasteesta. Kuorruta uunissa kunnes juusto sulaa.

Tähän vielä yksi kuva, vaikka sellainen syntinen, jossa lusikka uppoaa perunaan ja juusto venyy jotenkin viettelevästi.

Nämä arjen sankarit on kyllä mun lemppareitani, varsinkin kun rakastan perunaa. Oiva hävikkiruoka, tähän voi upottaa myös kermaviilit, smetanat ja tuorejuustot, sekä lihat ja makkarat ja kinkut joita on jääny kaappiin lymyämään. Ja pekonin! Kunhan et ny kerralla kaikkia samaan perunaan...
 

MEX-MEX, TURKU

Tiedät jo varmaan, että rakastan meksikolaista ruokaa. Meksikolaiset ovat suuria aamiaisihmisiä ja niin olen minäkin. Chilit, lime, korianteri, siinä on mun pyhä meksikolainen kolminaisuus. Mustapavut, pehmeäksi kypsytetty ja nyhdetty liha ja avokado, kaikki myös tärkeitä. Niin ja maissi, tietenkin, maissijauhoista valmistettu tortilla, sen tuoksu ja maku on kuin tiivistetty suupala Meksikoa.

Autenttisuuden lähteille ovat minut opastaneet Meksikossa asunut Natasisko ja tekopoikamme Ulises ja aina Suomi-vierailullaan Ulin äiti Mirna. Vaikka en ole Meksikon maaperälle jalkaani pistänyt milloinkaan, tunnen itseni aika etuoikeutetuksi, kun olen saanut niin paljon ensimmäisen käden tietoa ja kokemusta. Koska olen ollut pohjattoman kiinnostunut ja utelias ja nämä rakkaat ihmiset ovat kaikki ruuan supertietäjiä, jo parikymmentä vuotta olen imenyt itseeni mausteista Meksikoa. Lucky me siis!

Ihan siinä määrin, että meillä vieläkin, kaikkien näiden vuosien jälkeen, lensi vaahto suupielistä, kun innostuimme Turun vierailulla Ulin kanssa sättimään Hans Välimäen käsittämättömän ignoranttia tuomarointia Top Chefissä, oliko se nyt 2012, kun ohjelmassa kilpaili meksikolainen Eder Rodriguez (Taisi silloin olla töissä Smörissä). En muista tehtävänantoa, olisiko joku ollut lapsuusmuisto tai autenttisuus, joka tapauksessa Eder kokkasi jotakin meksikolaista, jonka tuomaristo dissasi epäaitona ja väärän makuisena. Niinkuin Uli sanoi (suu vaahdossa!) : "Eikö ne ymmärrä aitoja meksikolaisia makuja? Toinen kokkaa isoäitinsä perinnereseptiä ja suomalainen tuomari sanoo, että sorry, väärän makuista!"

Eder on perustanut siskonsa Gabyn kanssa sittemmin meksikolaisen ravintolan Suomen sydämeen, Turkuun. Pääsin Mex-Mexiin lounaalla kun piipahdin Turussa yhdistetyllä työ- ja siskomatkalla (siskomatkalla vietetään ilta, yö ja lounas Turussa asuvan Natasiskon kanssa), ja siskoni tietenkin  vei mut lounaalla sinne (mun palkkani juoksee nyttemmin nimittäin Turun Yliopistosta ja olin kokouksessa sopivasti samalla kadulla Pharmacityssä).

Että lucky you vaan, turkulaiset!

Teillä on siellä, ehkä vähän syrjässä ydinkeskustasta, aivan ihana meksikolainen ravintola. Sisustus on raikas ja kliseetön ja ruoka tehdään pyyteettömällä hartaudella tuoreista aineksista. Joka päivä valmistetaan ruoka vain sen päivän tarpeisiin.  Ravintola on auki arkisin lounasaikaan 11-15 ja silloin tarjoillaan 10€ maksava 3 ruokalajin päivittäin vaihtuva menu.

Kun astuu ravintolaan sisään, siellä tuoksuu juuri oikealta, sanoo Natasiskoni, ja minä voin vain uskoa sanaansa. Avokeittiö on heti ravintolan ulko-oven vieressä, joten kokkailua on kiva seurata. Löytyy sieltä sitten vähän intiimimpikin nurkkaus, jollei välitä seurata ravintolan pöhinää.

Meidän lounaallamme oli  alkuun maistuva porkkanakeitto.

Siitä jatkettiin possuquesadilloilla. Selvääkin selvempää, että annoksen guacamole ja frijoles on paikan päällä tehtyjä. Niin lempeän maistuvaa. Niin oikeaa. Mää asusisis Turus, mää kävisisis tääl joga päivä. Miälevvigast!

Jälkkäriksi oli marjaista panna cottaa. Meksikolainen ruokakulttuurihan ei ole mikään jälkiruokien ehtymätön tavara-aitta, mutta tämän verran sopiikin keittiötä fuusioida. Tärkeintä on ihanat maut.

Pakko oli juoda vielä meksikolaiset kaakaot.  Siis pakko. 

Ja olin vähän utelias innostuttiin  juttelemaan ravintolanpidosta Gabyn ja Ederin kanssa. He siis käsittääkseni hoitavat kaksistaan koko ravintolan koko ajan. 

Hyvä niin, ruoka on erinomaista ja palvelu lämmintä ja ystävällistä. Olen melkein alkanut vihata noutopöydissä jonottamista, varsinkin näin syysflunssakaudella. Kuinka ihana on kun joku kantaa ruuan pöytään ja astiat pois. Suuri plussa.

Iltaisin voit herkutella myös listalta. Turussahan on myös mainio pikaruokapaikka Taco Nito, mutta Mex-Mex on tunnelmaltaan ja menultaan hyvin erilainen.  Alkuviikon ravintola on auki 11-15 , to-pe  11-15 ja 17-22.00 ja lauantaisin 16-22. Haluan testaamaan tuon Trip to Mexicon seuraavalla kertaa kun pääsen siskon luo kylään.

Joten huonosta Turunmurteestani huolimatta (mutta turkulainen itsetunto kestänee tämän... no, ANTEEX!) sanon, että olette kyllä onnekkaita Turkulaiset. Teillä on Meksikolainen ravintola.

Käykää siis siellä nauttimassa, kiirettömästä, pöytään kannetusta lounaasta. Käykää töitten jälkeen. Käykää lauantaina. Pitäkää kiinni tästä ravintolasta.

Ulko-Turkulaiset: Monta on Turussa ihanaa ruokapaikkaa, mutta Meksikon ystävät löytävät pöytänsä kyllä täältä. Suosittelen.

Tuliko se nyt selväksi? Että olen meksikolaiseen ruokaan kallellaan ihan häpeilemättömän puolueellisesti ja  siksi Turussa  menen MEX-MEXiin!

Mä vaan nyt mainostan häikäilemättömästi, koska Mex Mex on hyvä juttu. Käy tutustumassa Facebookissa, sieltä löytyy myös päivittäiset lounaslistat.

PERSIMONIA JA VANILJAA, SINISIMPUKKAA JA KOOKOSTA

…juuri oikeenlaista kemiaa, vai kuinka se meni?

Ainakaan viikonlopun kokkaus ei tämän helpommaksi ja nopeammaksi - ja sanoisinko huolettomammaksi - voi mennä. Mukana on silti rutkasti makua ja juuri sitä pientä extraa, joka erottaa arjen kokkailut viikonlopusta.

Sinisimpukat on vaan niin hyviä. Vaihtelua perinteiseen reseptiin saat muuttamalla liemen kookospohjaiseksi ja maustamalla sen aasialaisittain. Se on varsin helppoa kun yhdistää mukaan inkiväärin, valkosipulin, sitruunaruohotahnan, chilin, kalakastikkeen ja korianterin.  Tämä resepti onnistuu tuoreista, joiden käsittelyyn on hyvät ohjeet K-Ruokasivuilla, mutta aivan hyvin voit käyttää pakastettuja kuorellisia sinisimpukoita, kuten minä tein.  Pirkalta löytyy myös vihersimpukoita ja kampasimpukoita, joihin löytyy hyviä reseptejä tuolta samalta kokoomasivulta. Simpukoita ei tarvitse edes sulattaa vaan ne voi lisätä kasariin jäisenä. Rapeakuorinen patonki viimeistelee aterian, sillä saa pyyhittyä talteen viimeisetkin rippeet koukuttavan herkullisesta liemestä.

Hyvä ruoka huutaa hyvää jälkiruokaa. Valitsin raaka-aineeksi persimonin, sitä kun on kaupan hyllyt juuri nyt täppösellään. Persimon on juuri se tomaatinkuorinen, omenankokoinen, poltetun oranssin värinen hedelmä, joka tunnetaan myös kaki ja sharon nimillä. Jostain syystä kaki on minulle tutuin, mistä lie mukaani tarttunut, koska en ole kyllä kakia, tai siis persimonia, liiemmin syönyt.

Jos sinäkin olet pyöritellyt tuota hedelmää käsissäsi ostopäätöstä punniten, tässä muutama fakta:

Persimonin kuuluu olla pehmeä kauttaaltaan, silloin se on kypsä ja oikein makea maultaan. Ruskeat pilkut kuoressa eivät haittaa, ne eivät todellakaan ole merkkejä pilaantumisesta. Raaka persimon on nimittäin juuri yhtä pahaa kuin esim. kypsymätön papaya ja mango. Mutta kypsä sen sijaan..!

Persimon pestään, kanta poistetaan ja paloitellaan vaikka tomaatin tapaan lohkoiksi, voi nauttia ihan sellaisenaan tai käyttää samaan tapaan kuin vaikka luumua tai persikkaa, siis makeista suolaisiin ruokiin. Erityisen helppoa on soseuttaa persimon kuorineen päivineen (no sitä kantaa ei) ihanan paksuksi soseeksi, joka antaa kivan piristyksen vaikka aamupuuroon.  Minä halusin vielä vartissa valmistuvaa pääruokaakin nopeamman jälkiruuan ja yhdistin persimonsoseen vatkattuun vaniljavaahtoon, keksimuruihin ja pähkinäiseen, paahdettuun, rouhittuun pellavaan, joka  toden totta kruunasi annoksen.

Sinisimpukat kookosliemessä

4:lle

1 kg simpukoita tuoreena tai pakasteena

2 rkl oliiviöljyä

2 salottisipulia

2 valkosipulinkynttä

1 rkl sitruunaruohotahnaa

1 punainen chili

1 rkl raastettua inkivääriä

3 dl valkoviiniä

400g kookosmaitoa

1 rkl kalakastiketta

3 kaffirlimenlehteä

1 dl hienonnettua tuoretta korianteria                  

Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Pehmittele niitä muutama minuutti miedolla lämmöllä kasarissa tai padassa. Lisää pilkottu chili, sitruunaruohotahna, kalakastike ja inkivääri ja kuumenna kunnes tuoksut nousevat pintaan. Possauta mukaan valkoviini, sitten kookosmaito ja lisää mukaan kaffirlimenlehdet.  Kuumenna kiehuvaksi. Lisää mukaan esikäsitellyt tuoreet simpukat tai jäiset pakastesimpukat ja laita kansi päälle. Höyrystä simpukoita 2-3 minuuttia kunnes simpukat avautuvat. Lisää korianteri ja tarjoile heti rapean leivän kera.

Muista heittää kaikki aukinaiset simpukat pois kun putsaat eläviä. Älä syö simpukoita, jotka ovat edelleen kiinni kypsennyksen jälkeen, tämä koskee sekä eläviä, että pakastesimpukoita.

Persimon-vaniljakippo

4:lle

3 kypsää persimonia

2,5 dl vaahtotuvaa vaniljakastiketta

5 täysjyvä-digestivekeksiä

2 rkl paahdettua, rouhittua pellavaa

Pese persimonit, poista kannat ja soseuta sauvasekoittimella. Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi. Murskaa keksit. Kokoa jälkiruoka asettamalla keksimurut pohjalle ja sitten kerroksittain vaniljakastiketta ja persimonia. Ripottele pellavaa aina hiukan persimonin päälle.

Ja vielä kauniskin tuli kaupan päälle!

Kaupallisessa yhteistyössä K-Ruoka

VIIKKOMENU 47

Kyllä vain, tännekin ennätti se flunssa. 2 viikonloppua ja niiden väli on mennyt melkoisessa sumussa. Asiat jonottavat, niin kivat kuin ikävät, kun 100kg painava pää jomottavien hartioiden välissä ei jaksa toimia.

Vesisateinen kotikisaviikonloppu tekojääradalla ei varmaan oloa auttanut, mutta mieltä se piristi. Go Urho, go!

Viikon 47 ruokainspiraatio oli tietysti koostettava:

MAANANTAI: JUUSTOMAKAROONI AMERIKAN MALLIIN

Tämä on aivan tuore resepti tältä syksyltä, mutta sopii maanantaihin kuin nenä päähän! Nuhainenkin!

TIISTAI: TATTARILLA TÄYTETYT SUIPPOPAPRIKAT

Tattarilla täytetyt suippopaprikat ovat sekä piristävän kauniit, että hurmaavan maukkaat maultaan. Tattari on jotenkin tosi hyvää ja suippopaprika ihanan makeaa.

KESKIVIIKKO: PIKA-PHO NAUDANJAUHELIHASTA

Sriracha-pullosta kun töräyttää, niin tähänkin keittoon saa kunnon bofortit. Muuten maistuu koko perheelle. Viikon jauhelihat näinkin.

TORSTAI: SRIRACHA-LOHI

Apua, ei mulla oo mitään sponsorisopimusta srirachan kanssa, nyt huomaan, että tuli toinenkin srirachallinen resepti perään. Toisaalta hyvä, jos ostit pullon nuudelikeittoa varten. Mä voisin kyllä ruiskia sitä ihan kaikkiin ruokiin! (mihin haluan tujuutta). Tämä lohi on kyllä älyttömän hyvin maustettu. Ja KERTAKAIKKISEN NOPEAJAHELPPO.

PERJANTAI: KASARILÄMPPÄRIT

No perjantaina fiilistellään kasariläppäreillä. Tekeekö mieli jo? Muistatko: kinkku, ananas, tomaatti, juusto? Vai oliko teillä jauheliha-paprika kenties?

LAUANTAI: SIIRAPPINEN SEESAMKANA

Tämä resepti on vaatimattomasti yksi parahaista kanalle. Ja just niille tarjouksessa oleville koipireisille. Padasta tulee pöytään todellista herkkua! Omia lemppareitani!

SUNNUNTAI: MOSKOVANPATA

Eikä kannata heti laittaa sitä pataa kaappiin pölyttymään. Moskovanpata on tässä tehty hevosesta, mutta kyllä se käy laatuun myös hirvestä tai naudasta. Ihanan tuhtia talven alusherkkua. Tehkää, jos ette oo tehneet ja jos ootte, niin varmaan tiedättekin, että kannattaa tehdä uudestaan. Nyt kun muistutin.

VIIKON LEIVONTA: SUKLAA-MAAPÄHKINÄPIKKULEIVÄT

Paras tapa päästä eroon kaapissa lojuvista keskeneräisistä maapähkinävoipurkeista. Mutta muista ostaa uus ens viikolla....

VIIKON XTRA: ROSMARIINIGLÖGI

Koska nyt jos koskaan alkaa glögikausi olla parhaillaan, ehdotan tätä omenaista, glögiä, jonka pelkkä tuoksu rentouttaa. Oi rosmariini,  glögi!

Aina kiva kuulla, jos inspiroiduitte viikkomenustani. Pistäkää viestiä. Niillä elän yhden päivän syömättäkin!

JALOVIINALLA MAUSTETTU KANANMAKSAPATÉ JA JOULULAHJASTRATEGIA

Hupsista! Kerrankin ajoissa asialla joululahjojen suhteen. Olen mukana Heirolin kampanjassa pähkäilemässä gastronomista lahjamaailmaa ja tämä postaus on toteutettu yhteistyön tuloksena.

Rakastan joulua. Rakastan lahjoja. Rakastan joululahjoja. Älkää tulko minulle ehdottelemaan lahjattomia jouluja, kyllä aikuisetkin ovat lahjansa ansainneet. Eikä joululahjoissa parasta ole edes niiden saaminen, vaan antaminen.

Ihan parasta on hankkia lahjat yhdestä paikasta, yhdellä kertaa

Eihän sekään ole aivan mutkatonta. Lahjat voisi ostaa pitkin vuotta, silloin kuin kohdalle sattuu ja vielä edulliseen hintaan. Käytännössähän tätä taktiikkaa ei harrasta kuin isäni, eikä hänkään joulun tullen löydä kaikkia hankkimiaan lahjoja kätköistään.

Hienointa olisi antaa jotain itse käsin tehtyä, mutta tosiasia on että joululahja-askartelut sekä huipentuvat että rajoittuvat jouluaattoaamuyöhön, kun paketoin lahjoja ja väsään väsyneitä nättejä pakettikortteja. Lahjoihin, joista viimeiset on hankittu edellisenä päivänä, yleensä syystä, että en ole lahjahankintoja osannut taaskaan mitoittaa ajankäytön ja kustannusten suhteen. Sellaista hikihatussa paniikinomaisesti kelloa vastaan säntäilyä, kiroten, etten muista enää ainuttakaan erinomaisista lahjaideoistani (olisit kirjannut ylös pitkin vuotta!) ja nekin, jotka muistan, ovat loppuunmyytyjä.

Kuulostaa palaselta joulustressiä. Mutta ei. Kyllä minä rakastan joululahjoja.

Ihastuin verkkokaupassa näihin laadukkaisiin eväsastioihin. Urho12v tarvitsee ainakin treenipullon ja pikkuveljeäni voisi ilahduttaa soppakulholla. Lounasravintolan antimiin kun välillä kyllästyy.

Parhaimpia kehittelemiäni joululahjastrategioita on yhden pysähdyksen taktiikka. Se on nerokas yksinkertaisuudessaan. En kyllä toisaalta ole vielä koskaan päässyt ajatusta varsinaisesti toteuttamaan, mutta nyt kyllä jo melko lähellä. 

JOULULAHJASTRATEGIA: Hanki lahjat kaikille aina yhdestä paikasta, vaihtele paikkaa eri vuosina. Kirjakauppa on ikisuosikkini. Kuinka helposti sieltä saisi lahjat kaikille, ihan kaikille!
Muita paikkoja vois olla  joku käsityöläisputiikki,lippupalvelu, elokuvat tai vaikkapa ravintolahjakortit (öö..osalle ainakin Mäkkäriin). Tai miksei kierrätys (ja kukkaron) hengessä myös kirppis. Ja nyt ihan parhaana Heirolin verkkokauppa!

Tuo vuoka on vähän kuin omakin toivelahja, sopii vaikka mihin, tuonne voisi paistaa myös jonkun makean sisääm valmiiksi. Iloisen punainen leivontakulho ilahduttaa siskon leivontapuuhia.

MYYTINMURTAJA: Itse ottaisin ihan mielelläni sen paistinpannun. Se on kuulkaa aikoja elenyt myytti, että älä osta paistinpannua vaimollesi lahjaksi. Nykyäänhän sen voi ostaa jopa miehelleenkin (ja salaa käyttää itse). Ruuanlaitto perheen kanssa ja perheelle on parhaita rakkaudenosoituksia ikinä. Siksi siihen liittyvät lahjatkin ovat mieluisia, paketista ilahtuu niin kotikokki kuin hifistelijä. Ovathan kauniit ja toimivat välineet edellytys myös toimivalle kokkailulle.

Viilaraastiin. Jokaisen ruokahifarin unelma!

Istun siis koneelle ja tutkin hyvin jäsenneltyä verkkosivustoa. Löydän sieltä lahjat sekä tuoteryhmittäin, hinnoittelun mukaan, että lahjaksi-osion, josta löytyy ryhmitellyt  lahjat vaikka, lapselle, lenkkeilijälle ja viiniharrastajalle.

Paketteihin on ajatukselle  valittujen lahjojen lisäksi kiva liittää henkilökohtainen tatsi (no just sillä pakettikortilla...), vaikka printtaamalla mukaan ruuanlaittovälineelle sopiva resepti. Tietysti mukaan voi liittää jo aineksetkin, mutteripannun kylkeen pussi laatuespressoa ja vuokaan siemenleivän ainekset. 

Induktioliedelle sopiva espressopannu lähtee parhaille kavereille.

Kaikista kivointa on valmistaa ruuanlaittoastiaan joku maistuva makupala. Tälläinen lahja on parhaillaan lahjan saajalle ojennettuna joulutervehdyksenä. Miten kävisi vaikka Jaloviinalla maustettu kananmaksapaté kauniissa keraamisessa vuoassa? Vaivaton toteuttaa vaikka viestiikin ennen muuta viitseliäisyydestä ja rakkaudesta. 

JALOVIINALLA MAUSTETTU KANANMAKSAPATE

2 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
600 g broilerinmaksaa (löytyy pakasteena)
150 g voita
1 dl ***Jaloviinaa
1 dl kermaa
2 rkl rosépippuria
1 rkl tuoretta timjamia
1 tl suolaa
1/2 tl maustepippuria
1/2 tl mustapippuria
100g kirkastettua voita
tuoreita salvian lehtiä koristeluun

Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulit ja pehmittele niitä muutama minuutti miedolla lämmöllä. Säästä puolet voista, loput voit käyttää paistamiseen Siirrä kulhoon odottamaan. Paista sitten sulatetut ja kuivatut broilerinmaksapalat (voit pilkkoa pienemmiksi) pienissä erissä muutama minuutti käännellen kypsiksi. Käytä paistoon voita ja lisää mukaan timjami. Viimeistele jokainen erä possauttamalla mukaan annos jaloviinaa. Laita mukaan viimeiseen erään myös 1 rkl rosépippureita. Laita maksa samaan kulhoon sipulin kanssa, lisää kerma, mausteet, ja huoneenlämpöinen voi nokareina. Aja karkean siloiseksi tahnaksi sauvasekoittimella. Maista. Kenties haluat lisätä suolaa tai pippureita. Laita tahna vuokaan ja anna levätä jääkaapissa 1/2 tuntia.

Sulata kirkastettu voi. Asettele patén päälle salvianlehdet ja lusikoi pinnalle kirkastettu voi. Laita jääkaappiin jähmettymään.

Koristele vuoka kivalla narulla ja pakettikortilla. Vie tervehdyksenä naapureille tai ystäville. Varsinkin jos sinut on kutsuttu nauttimaan yhteisestä ateriasta.

Joka hintaluokkaan löytyy sopiva lahja. Piparimuotit on kiva tapa muistaa vaikka päiväkodin tätiä. Itse ainakin ilahduin tilaukseni mukana tulleesta Heirolin tervehdyksestä.

Tämän kampanjan yhteydessä järjestetään myös arvonta. Jätä blogini kommentteihin linkki omaan Heirolin- sivuilta löytämääsi joululahjatoiveeseen. Osallistut 75€ arvoisen Heirol-verkkokaupan lahjakortin arvontaan. Arvonta-aika on 1 viikko eli kommentoi viimeistään sunnuntaina 20.11. 2016 

...PikkuveliNuutti on opettanut, että jos haluaa Joulun olevan täydellinen lahjojen suhteen, kannattaa itse ostaa itselleen juuri SE toivelahja. Yllä omani!

Ihania Joululahja-hetkiä jokaiselle!

Perinteisessä nostoarvonnassa lahjakortin voitti Suklaapossu Leipoo. Onnea kovasti voittajalle!

Yhteistyössä Heirol

Tykkää Heirolista myös facebookissa! 

VIIKKOMENU 46

Jonsei muuta, niin viikkomenusta huomaa ainakin ajan mielettömän kiirimisen...Voisin vannoa, että just vasta tein viime viikkoisen ja nyt ollaan taas dead linen äärellä. Toki oikeasti vasta huomenna, mutta mennään nyt päivää aikasessa, koska huomenna on luvassa jotakin aivan muuta.

Hyvää isänpäivää vain kaikille isille huomiselle, me matkustamme tänään ystävien luo herkuttelemaan, sopivasti lentokentän kupeeseen, koska IsoHoo aikoo ottaa huomenna siivet alleen. Urho jäi mummolaan pikaluisteluleireilemään.

Ja minä aavistan flunssan tulon. Kauan tässä terveenä taplattiinkin.

MAANANTAI: IHANA PAPUKEITTO
Paprikainen ja tomaattinen papukeitto on tulvillaan makuja. Ihanan tuhti ja täyttävä, pavut kyllä vastaa proteiinin huuteluun.

 TIISTAI: PIERUSALAATTI
Nimestä viis, tämä salaatti on niin hyvää. Kukkakaalia, pekonia ja kananmunaa, kaikki omaa sydäntä lähellä. Resepti on lainattu Ruotsin kokkikuuluisuudelta Tommy Myllymäeltä, jolla on ehkä omaa vatsaani herkempi laitos, koska postaukseni loppukaneetissa ilmoitan, että ei tämä nyt niin ylenmääräisesti pierettänyt.

KESKIVIIKKO: HASHWEH
Jos ei lausumisesta halua ottaa paineita, niin ainoa vaikeus tässä ruuassa on nimen oikeinkirjoitus. Todellinen koko perheen ruoka, mutta kerrankin vanhasta, tutusta jauhelihasta jotain uuden makuista.

TORSTAI: SUSHIBURRITO
Torstaihin mennessä alkaa iskeä paniikki viikon kalakiintiöstä. Näiden sushiburrittojen lohi pelastaa. Ja oikeasti, tännehän voi laittaa sisälle ihan mitä tahansa, koska tämä on kuitenkin burrito!

PERJANTAI: CHORIZO-BURGER
Perjantaihin tehdään jotain parempaa suupala-ruokaa. Resepti on Kokki-Pottilan Hannelen Suupaloja kirjasta. Sieltä löytyy liuta perjantai-reseptejä!

LAUANTAI: KATKARAPUKASARI
Katkarapuklassikko kahdeksankytluvulta puolustaa aina paikkaansa. Kun vain muistaisi tehdä tätä herkkua. Nyt muistaa kun muistutin. Ihanaa riisillä tai uunperunan täytteenä.

SUNNUNTAI: LOHTA ARTESAN
Sunnuntaina on aikaa näpertaa vähän enemmän. Näpertely on kuitenkin kaiken sen vaivan arvoista. Itsetehty leipä ja 2 kielenvievää kastiketta kruunaavaat kalatacomaiset artisan-leivät. Ottaa vieläkin pattiin, ettei resepti innostanut ketään kilpailussa, johon sillä osallistuin. Koska herkullista tämä ainakin on!

VIIKON XTRA: OMENAINEN HIRSSITUOREPUURO
Mitä tähän nys sanoisi? Voi että on herkkua ja nättyä teherä!

VIIKON LEIPOMUS: BAGELS

Bagelit olisivat ihan oivaa brunssikamaa. Jos et ole koskaan tehnyt itse niin kokeile. Mikä ulkonäössä kenties havitään, niin maussa voitetaan, kun omat kädet sotketaan taikinaan.

Täällä Kaikki äitini reseptit- Nanna, junassa jossain Parkanon jälkeen.