AVOKADOSUKLAALEVITE (on vegaani)

Kaikkeen sitä. Ihminen suklaanhimossaan. Sitä niinkun vainuaa parhaimmat suklaareseptit niin, että päätyy instagrammin kautta lopulta sveitsiläiseen ruokablogiin, jossa valmistetaan viettelevän näköistä VEGAANIA suklaalevitettä yhdistelemällä muutama ainesosa, joista yksi on avokado. Ja jos sveitsiläinen kehuu suklaalevitettä, niin minä kyllä ostan.

Yksi mieleenpainuneimpia lapsuusmuistoja Sveitsistä on sveitsiläinen välipala. Ihanaa rapeakuorista, taikinajuurista maalaisleipää siivu ja siivun päälle taitettiin rivi tai kaksi suklaalevystä. Ai että, mikä energiabuusti. Kokeilkaa vaikka.

Reseptin innosti testaamaan Fanny the Foodie-blogi, eikä ihan vähiten herkullisten kuvien takia. Tai sen tunnelman; kuinka terveellisyyttä uhkuva aamiainen ja samalla ihanan syntisen suklainen. Kadehtien katson aina  toisten trendikkäitä aamiaiskuvia. Miksi omalta pöydältäni ei koskaan löydy smoothie bowlia tai jotakin hedelmillä, pähkinöillä tai marjoilla tuunattua puuroa, vitsi, ei edes ikinä niitä viherpipermehuja. Mun aamiaiset haisee pekonille varmaan viiden kilometrin päähän. Ikävystyttävän vanhanaikaisen perinteistä.

Vaikka en mä kyllä meinaa pekonista luopua. Joskus silti voisi kai tarjota paahtiksen päällä suklaista avokadolevitettä tuoreilla marjoilla tai hedelmillä koristettuna. Pähkinää. Kookoslastuja.

Uuuu....

AVOKADOSUKLAALEVITE

1  täydellisen kypsä avokado 
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
2 rkl mantelimaitoa
6 pehmeää taatelia, kivi poistettuna

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja surauta tahnaksi. Onnistuu myös sauvasekoittimella. Avokadon tietysti puolitat ja koverrat hedelmälihan pois, ettet nyt aivan kokonaista heitä sinne blenderiin.

Taatelit on niitä hedelmäosastolla pahvirasiassa myytäviä pehmeitä, ei niitä taatelikakun valmistuksessa käytettäviä palikoita.

Sitten vaan tahnaa leivän päälle ja tahnan päälle marjoja, banskua, mangoa, mitä mieli halajaa. Tahna ei ole kovin makeaa vaan oikein suklaisen rikasta, niinpä joku hedelmäsokerinen juttu on omiaan leivän päällä.

Kyllä teidänkin täytyy ostaa tämä. Ihan vaan maun ja tunnelman takia. My five seconds as a maalaishipsteri in the morning.

Huomenna voidaan taas paistaa sitä pekonia.

GOTTHARDS KROG, UUMAJA

Kuva GK nettisivuilta

Gotthards Krog'issa on aivan oma, unenomainen tunnelmansa. Sisustus on runsas, messinkiä ja samettia, menneen ajan fiilistä joka siirtää sinut suoraan jonnekin englantilaisesta laivanvarustamosta kertovaan sarjaan purjelaivojen aikakaudelta(mikä sen nimi oli, jossa oli se partainen laivanvarustaja ja oliko se hänen siskonsa, joka oli businessnainen, Elisabeth?). Kaikki on  toteutettu niin uskomattoman taitavalla silmällä ja loistavalla maulla, sillä jonka ruotsalaiset tuntuvat imeneen jo äidinmaidossaan. Eipä ihme, että Krouvi palkittiin parhaasta ravintolasisustuksesta vuoden 2015 ravintolagaalassa Ruotsissa.

Gotthars Krog toimii aivan upean, sanoisinko suolanmakuisen ylellisen Stora Hotellet'in yhteydessä. Ravintola on saanut nimensä Gotthard Zetterbergiltä, joka kuulluu olleen melkoinen karäktääri ja Storahotellin ensimäinen ravintoloitsija. Nuoruudessaan myös merenkulkija, joka seilasi itse Nordenskjöldin kanssa Grönlantiin 1883.

Pääsin yöpymään hotellissa paluumatkalla Hemavanista ja pongasin ihanan ravintolan alakerrasta, mutta vilkaisu ruokalistaan ja sitten 4 tuntia autossa istuneihin lapsiin sai minut kaitsemaan pesueeni (ihanaan) huoneeseemme ja hain iltaeväät viereiseltä mäkkäriltä. Luulen, että se ei ollut loppupeleissä huono valinta kokonaisuuden huomioon ottaen. Kuukausi reissun jälkeen minulle tuli työmatka Uumajaan ja varasin heti 3 hengen seurueellemme illallispöydän Gotthardista.

Ihan rankan ja pitkän kokouspäivän jälkeen, jonka lounas koostui kokouspöydän hedelmistä, pretzeleistä, juustosta ja kinkusta, oli ihana istua nauttimaan ruuasta. Hämyisässä ravintolassa kamerani ei kyennyt miljöökuviin, jospa vaan uskotte minua, että sisustus on upea. 

Historiallinen rakennus oli aikoinaan yhdistelmä merimieskirkkoa ja hotellia. "Rakennus huokuu historiaa, joten annamme historian tuoda oman mausteensa myös menuumme. Useimmilla listamme annoksilla on tarina kerrottavana ja jokainen tarina  voi muuntua reseptiksi. Luomme oman twistimme klassikkoannoksiin yhdistämällä paikalliset raaka-aineet inspiroituen meristä, satamista ja vieraista kulttuureista." Suunnilleen noin kertovat ravintolan nettisivut. Ja annokset olivat, niinkuin sisustuskin, monikerroksisia ja runsaita, täynnä ihmeteltävää.

MONTPELLIER savustettua juuriselleriä, hapankermaa, mantelia taimenen mätiä, katsuobushia (kuivattua tonnikalaa)

VENETSIA suippokaalta ja karhunlaukkaa, purjoa, mätiä, osterikreemiä, levää

OSAKA pomeloa, inkivääriä, retikkaa, muskottipähkinää, kurkkua mantelelia, friteerattua purjoa, tuoretta tofua...

Alkupala numero II.  RABAT Tartar, couscous, harissa, paahdettuja pistaasipähkinöitä, chermoula, jugurtti, granaattiomenaa....

ROSTOCK Punajuurta ja pitkääpippuria, savustettua kastanjaa, mustakaata, murskattua perunaa, punasipulilientä, paistettua helmikananrintaa ja "slarvsylta", ihan emme tiedä mitä sylttyä se oli, lähinnä muistutti prässättyä (Villisian?)lihaa, mutta pahaa se oli.

SAN DIEGO jalapeñoa, savua, grillattua avokadoa, bartaattipyreetä, frittimaissia, lihalientä ja prässättyä häränposkea

MONACO maa-artisokkaa, kirveliä, kuivattua perunaa, papuja, rakuunaemulsiota, hillottujapikkusipuleita, kermaista meiramilientä ja turskaa

Nää annokset on kuulkaa niin vaikeita, että vaikka mulla on ruokalista tässä, en voi vannoa mikä tämä molempien seuralaisteni jälkkärivalinta oli. Se oli ehkä NAGOYA misojäätelöä, inkivääriä, mikrokakkua, shisoa ja hillottua puolukkaa tai SIMRISHAMN jossa ruusunmarjasorbetti tai ehkä lista oli muuttunut syömisen ja sen tallentamiseni välillä. Joka tapauksessa komponentteja riitti tässäkin annoksessa, eikä ollut kuulemma mitenkään sykähdyttävä.

ALMERIA Crème Brûlée , vaniljaa ja sitrusta

Muutamaa notkahdusta (larvsylta ja tuntematon jälkiruoka) nautimme ruoasta, annoksista riitti syömisen lisäksi myös keskustelua.

Paikan miljöö, palvelu, astiat, ruokalista, ruoat ylipäätään saavat monta plussaa ja tähteä.

Miinukset lähtevät sille, että paikka ei ollut täynnä maanantaina kello 19 eikä se ollut sitä myöskään klo 22 poistuessamme ja olimme varanneet pöydän, silti meidät leidit ohjattiin sohvannurkkaan pikkiriikkiseen pyöreään pöytään (just kokoa wienerkahvila), johon hädin tuskin saimme lautasemme mahdutettua. Ja jossa hankala istua, kaksi sohvalla ja yksi tuolilla. Miksi ihmeessä ei voitu antaa yhtä lukuisista vapaana olevista 4 hengen pöydistä? Tuli vähän sellainen tunne, että luokiteltiinko meidät kastiin öö, tämä tunne voi tietysti olla vain omaa epävarmuutta. Muuten meitä palveltiin miellyttävästi. Pöydästämme näki kylläkin ihanasti suoraan luukulle ja sen takana olevaan upeaan keittiöön, jossa mm, ihania koristekaakeleita. Valitettavasti keittiön yleisilme oli kuitenkin sottainen tai sekava, kaiken maailman jauhopusseja oli tungettu sinne ja tänne. Ja hei, oon mä nähnyt ravintolankeittiöitä, tiedän koska ne näyttää sekaisilta ja koska siltä, että tehdään töitä. Lisäksi luukulla kylmät annokset viimeistellyt ja jälkiruoat rakentanut nuori kokkinainen pisteli aivan häpeämättömästi sormilla suuhunsa varmaan joka kolmannella kerralla kun otti näppeihinsä jotakin. 

Mutta reilusti reilusti siis kuitenkin plussalla. Että suosittelen ehdottomasti jos ja kun löydätte itsenne Uumajasta, joka muuten on aika ihana paikka.

(EPÄ)TÄYDELLINEN HOLLANDAISE

Se on nyt selvästi sesongissa. Hollandaise-kastike nimittäin. Ainahan se maistuu Eggs Benedict tai kalan kanssa mutta nyt on sesongissa sen ehkä parhain kaveri, eli parsa, parsa, parsa...

Olisi kiva sanoa, että kastikkeiden tekoa turhaan mystifioidaan, eihän siinäkään ole muuta kuin maut ja rakenteet kohdilleen. Jostakin kumman syystä olen aina kaikkien  maustevoiden ja kylmien dippien kannalla kun ruualle kostuketta etsitään. Koen kastikkeet jotenkin hirmu työläiksi ja omasta kauhastani lähtiessä myös usein ei niin hyvän makuisiksi. Kaikki perinteiset kastikeruuoat kyllä onnistuu ja pastankastikkeet, mutta jostain punaviinisoosista näen ihan painajaisia.

Kun rappaan niin useimmiten myös roiskuu...

Mutta noin vain sitten uskaltauduin tekemään taas hollandaiset, pari kertaa ennenkin olen onnistunut siinä, mutta nyt olen kadottanut sen pomminvarman ja helpon reseptin. Jos katsoo tuota hollandaiseni rakennetta niin sen ei kuuluisi varmastikaan olla noin vaahtoavaa, mutta innostuin käyttämään sellaista sauvasekoittimen vispiläpäätä ja sekös sen kastikkeen aivan vaahdotti kun innostuin lisäämään sitruunamehua vähän turhankin paljon.  Kastike meni siis hiukan lieväksi myös. Mutta tykkään sitruunasta, joten ei se haitannut, ei minua, ei parsoja eikä lohta, eikä edes Iso-Hoota.

HOLLANDAISE-KASTIKE

200g voita
3 munankeltuaista
1 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl valkoviiniä (tai vettä)
suolaa 
sitruunamehua

Sulata voi mikrossa tai kattilassa. Laita munankeltuaiset, viinietikka ja viini ja suola kulhoon ja vispilöi kuohkeaksi.

Aseta kulho kevyesti poreilevaan vesihauteeseen (Kulho siis sellaisen kattilan päälle, jonne se ei uppoa mutta pohja kuitenkin koskettaa vettä) ja vispaa koko ajan kunnes seos paksunee ja vaalenee, n. 3 min.

Ota pois vesihauteesta ja lisää voi vispilöiden kastikkeeseen pieni määrä kerrallaan kunnes sinulla on paksu ja kermainen hollandaise kastike. Mausta sitruunamehulla ja tarkista suola. 

Varsinainen pika-ateria alusta loppuun oli valmis 20 minuutissa; kastike, parsat ja lohimedaljongit ja välillä otin myös kuvia. Hyvää oli.

Nyt menen seuraavaksi tsekkaamaan nousemassa olevan pullataikinani, tajusin juuri että laitoin litraan nestettä vain puolen litran hiivat...

Sanoiko joku joskus jossain, että epätäydellisyys on vapauttavaa. Ja kissan viikset!

Muita parsareseptejä:

Parsaa mestarikokin tapaan
Parsakeitto piparjuurikatkaravuilla
Frittiparsat
Ihana parsapasta
Pohjaton parsapiirakka

POHJATON PARSAPIIRAKKA JA TILAA JA NOUDA -PALVELUN TESTAUS

Kaupallisessa yhteistyössä K-Ruoan kanssa

Mietin ja mutustelin mielessäni, mitä itselleni ennen kokkaamatonta tekisin parsasta. Parsan, niin kuin monen muunkin raaka-aineen kanssa kun sitä useimmiten palaa klassikoihin. Friteerattua parsaakin olen kokeillut ja hyvää sekin oli, mutta silti mikään ei voita yksinkertaista voisulaa tai hollandaisekastikkeen makua yhdistettynä tuohon vihreään pötkylään.

Pohjaton parsapiirakka osoittautui hyväksi löydöksi. Se on varmasti vähähiilarisen ruokavalion noudattajan ykköspiirakka, vaikka omat vetovoimatekijäni ovat ennemminkin sen nopea valmistelu ilman taikinapohjan kanssa hösäämistä ja tietenkin maku. Mieheni luultavasti väittäisi sen nimen korreloivan ruokahaluni kanssa.

Piirakka irtoaa vuoasta kuin unelma ja on niin kaunis, että sen kyllä kehtaa kantaa kahvipöytään. Vaikka oikeastaan tämä piirakka on kyllä parhaimmillaan keväisellä brunssilla (Huomaatteko, kuinka neonvalot välkkyvät tässä kohtaa: VAPPU! VAPPU!) tai piknikillä. Oivallinen se on myös salaatin kera lounaana tai keveäksi aikuisten illalliseksi.  Tosin ei tämä piiras kyllä sisällä mitään lapsille sopimatontakaan, mutta antakaa kun mä vapaasti pyörryn (heti sen jälkeen, kun olen vetäissyt ison ruksin seinälle), sinä päivänä kun meidän Urho 11 v. tai Maitotyttö 5 v. ilmoittavat haluavansa parsapiirakkaa illalliseksi. Niin ei vain tapahdu tavallisessa, oikeassa elämässä.

POHJATON PARSAPIIRAKKA

400-500 g vihreää, ohutta parsaa

1 punasipuli tai 4-5 vartta kevätsipulia

5 munaa

2 dl kermaa

250 voimakasta juustoraastetta (esim. gruyére, emmental)

 ¼ tl valkopippuria

½ tl suolaa

1 rkl raastettua parmesaania

öljyä piirakkavuoan voiteluun

Laita uuni kuumenemaan 175°. Voitele 22+ cm halkaisijaltaan oleva piirakkavuoka öljyllä ja ripottele pohjalle raastettu parmesaani.

Huuhdo parsat ja katkaise pois puiset tyvet. Pilko varret noin sentin paloiksi, jätä nuppukohdat suuremmiksi ja halutessasi viisi vartta koristeeksi. Hienonna sipuli. Käytin punasipulia, mutta kevätsipuli toimisi varmasti vielä paremmin. Punasipuli ei ollut kovin esteettisen värinen valmiissa piirakassa.

Sekoita kaikki loput aineet yhteen ja lisää parsanpalat sekä sipuli seokseen. Kaada piirakkavuokaan, asettele koristeparsat haluamallasi tavalla ja paista uunissa 60 min. Piirakka on kypsä, kun puutikulla kokeillessa tikkuun ei tartu mitään.

Anna jäähtyä 10 min. ennen leikkaamista.

Tällä viikolla olen kokeillut itselleni muutakin uutta ja kätevää, nimittäin K-Kaupan tilaa ja nouda -palvelua .

Olen niitä ihmisiä, jotka yleensä tykkäävät ruokakaupassa asioinnista. Olen vähän sellainen hyllyjen väleissä samoilija, enkä siksi selviä cittarikäynnistä pienilläkään ostoilla alle tunnissa.

Maanantaina, flunssaisena, miljoonan hoidettavan asian ahdistamana ja väsyneenä kirjauduin paikallisen K-Supermarketin palveluun. Kuinka hienoa olikaan ajaa iltapäivällä kaupan parkkipaikalle (kun ensin olin hakenut Urhon haitaritunnilta ja Maitotytön päiväkodista) ja lähettää tekstari, että täällä ollaan! Pari minuuttia myöhemmin kassit kannettiin autolle ja minä maksoin ostokset siinä omalla autollani pankkikortilla. 

Nyt kun olen rekisteröitynyt palveluun, hoituu tilaaminenkin nopeasti. Ensimmäisellä kokeilukerralla tosin olin hieman hidas, kun etsiskelin ”hyllyiltä” tavaroita. En muistanut, että avokado on hedelmä, eikä kasvis… Tilaaminen kuitenkin nopeutuu koko ajan, kun oma näppäryys kasvaa. Aikaisemmin tehdyn tilaukset voi myös tallentaa niin, että voit muokata ja täydentää sitä seuraavalla kerralla. Ei olisi ollenkaan hullumpi idea tilata vaikkapa kerran viikossa kaikki peruskamat, maidot, juustot, kasvikset jne. kerralla! Kävisi sitten vaan itse hifistelykierroksella kaupan liha- ja kalatiskillä. Vaikka palvelu on maksullinen, väitän, että herätysostosten tekeminen varmasti vähenee ja sitä kautta myös säästöä syntyy.

Vaikeinta palvelun käyttäminen oli mielestäni liha- ja vihannesostoksilla. Esimerkiksi varhaiskaalin määrä piti ilmoittaa kiloissa. Paljonkohan painaa siis kaksi kaalinpäätä? Useissa tuotteissa oli onneksi ilmoitettu arvioitu paino. Esimerkiksi: veriappelsiini 1 kpl n. 300 g. Se oli tervetullut apu! Useat kasvikset kuitenkin ovat esipakatuissa, valmiiksi punnituissa paketeissa, joita on sitten helppo tilata kappalemäärin.

Olin todella tyytyväinen saamaani palveluun. Itse noudattaessa tavaran keräys maksaa 4,60€. Muovipusseista ei veloitettu erikseen. Lisäksi ainakin Seinäjoella on mahdollisuus myös kotiinkuljetukseen. Se olisi maksanut n. 12 euroa (sis. tavaran keruun). Ylipäätään on huippua, että palvelua tarjotaan ympäri Suomen, eikä pelkästään pääkaupunkiseudulla.

Ihan kokonaan en pysty harrastuksestani, eli kaupassa käymisestä luopua, mutta tilaa ja nouda - palvelu helpottaa kyllä hienosti kiirearkea. Ja miettikääpä pyhien aluspäiviä! Joku NIIN ostaa perustarvikkeet tilaa ja nouda -systeemillä!

ZEYTUUN

Kenelle ja koska viimeksi on (ilmainen) vesi tarjoiltu näin kauniisti? Zeytuun nappasi pisteet kotiin jo ensimmäisen vesikannun kohdalla.

Zeytuun on yksi Tampereen ehdoton helmi. Tuomiokirkonkadulla, kivenheiton päässä rautatieasemalta sijaitseva pikkiriikkinen Lähi-idän ravintola ja kahvila on auki 10.30-21. Voit myös tilata annokset kotiin. Kutsuvan tuoreet annokset valmistettiin silmiesi edessä ja 8 h seurueellemme järjestettiin hymyssä suin tuolit, jotta pääsimme ahtautumaan kaikki samaan 6 hengen pöytään. Muutenkin palvelu oli iloista ja ystävällistä. Palvelua.

Paikan sisustuksessa on unohdettu Lähi-idän kliseet ja ruokahalua ja odotuksia nostaakin entisestään paikan raikas, valoisa ja siisti sisustus.

Ja ne annokset! Meze- lautaset olivat ihanan tuhteja ja maut kohdillaan. Taboulleh oli juuri kuten pitääkin, persiljasalaattia aavistuksella bulguria, baba ganoush oli vielä parempaa kuin itse tekemäni ja hummus aivan täydellistä. Falafelit upean mehukkaita. Paikan arabilätyt tulevat kuulemma Turusta; oli ihana kun leivän päälle oli aitoon tyyliin ripoteltu Za'ataria ja sumakkia. 

Enemmän tälläisiä huippu kasvisravintoloita!

Ja ettei kenellekään tulisi mitään väärinkäsityksiä, lisäisin, että Zeytuun, joka on muuten oliivi arabiaksi olisi helmi ihan missä tahansa kaupungissa. Missä tahansa.

KAIKKI MAISTUU PIIMÄVELLILTÄ

Kuva Matti Hautalehto

Mietin, että kumpi se olisi vetävämpi otsikko, tuo ylimmäinen vai Seinäjoen Superkesä. Siitä tässä taitaa olla enemmän kyse kuin piimävellistä. Paitsi nyt niin kuin henkilökohtaisella tasolla. Enempi piimävellistä.

Mutta superkesää tänne lakeuksille toden totta ennustetaan. On Provinssi, on Tangomarkkinat, on Vauhtiajot. On ristuksen suuri ja komia ja upouusi jalkapallostadioni ja  veikkausliigan kultaa puolustava SJK. On ASUNTOMESSUT. Ja joka välis kaikkia isoompaa ja piänempää (muttei koskaan vaatimatoonta) tapausta. Ja meille tuloo taas kesäkanoja. Nuan niinkun henkilökohtaasella tasolla.

Seinäjokista laifstailia esittelöö juuri uunituore (ja tosi hiano!) munkomia -lehti, joka on luettavissa myös verkossa. Outi ja Matti tulivat meille yks tammikuinen päivä ja olivat varmahan kolome tuntia, kun meillä oli niin hauskaa. Ja nuavvaan syntyi juttu munkin komiasta ja viälä vireo kaupan päälle. Videosta selvinnee tuo otsikkokin. Ei kyllä aivan yksinkertaanen juttu, tuo piimävellin tuunaus. Sen vaan sanon.

Nanna kruusaa piimävellin- video

Ja ulukopaikkakuntaalaaset: Suurin osa seinäjokisista puhuu aivan normaalista!

Tervetuloa Seinäjoelle 2016!

KOREALAISET RYPPYPERUNAT GAMJA JORIM

Oon pikkuisen kallellaan ollut jo kauemman aikaa tuonne korealaiseen keittiöön. Sieltä löytyy vaikka mitä ennenkokkaamatonta herkkua. 

Niin kun nämä ihanat, pikkuiset, ryppyiset, tahmeana kiiltelevät pikkuperunat, joita voi syödä sekä lämpinä että kylminä. Mitä pienemmät ja nätimmät perunat, sitä su(o)laisempi makuelämys. Eli uusia perunoita....Niin hullu en ole minäkään, että tuunaisin Suomen kesän superherkut, nuo mustan maan kalpeat mukulat, korealaiseen ulkoasuun, mutta juuri nyt on oikea aika kokeilla näitä, kaupoissa kun alkaa olla tarjolla suht edullisia uusia perunoita muilta mailta. Niitä aina tekee mieli ostaa, mutta eivät ne maultaan kuitenkaan vedä vertoja Suomen siskoilleen, etten kuvittelekaan syöväni mitään pyhä kolminaisuutta tyyliin peruna, voi, tilli ja suola. (Siinä taisi olla kyllä nyt jo neljäskin osapuoli...).

Mutta esimerkiksi israelilaiset tai kreikkalaiset uudet perunat suorastaan säteilevät tässä reseptissä.

Gamja Jorim taitaa olla näiden perunoiden korealainen nimitys  ja ne ovat sellaisia suolaisen makeita. Sopivat vaikka tikun nokasta tarjottavaksi cake popsien tyyliin. Minä en millään, en sitten millään malttanut olla lisäämättä ruokalusikallista Gochujang-chilitahnaa, joten omistani tuli sopivan takapoltteisia x-rated perunoita (ainakaan omat lapseni eivät välitä poltteesta). Mutta ilman chiliäkin makuelämys on hieno.

Korealaiset ryppyperunat Gamja Jorim

1 kg pieniä uusia perunoita (sellaisia ulkolaisia, joissa pysyy kuori pestessä kiinni)
2 rkl öljyä
3 rkl soijakastiketta
2 rkl siirappia (tai sokeria, käytin agavesiirappia)
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 rkl gochujang-chilitahnaa
1 rkl seesamiöljyä
1 rkl seesaminsiemeniä

Pese perunat ja kuivaa ne. Lämmitä isossa paistinpannussa öljyä ja laita perunat kypsymään  kannen alle n. 20 minuutiksi, eli kunnes hyvin napakan kypsiä (siis melkein kypsiä). Heiluttele pannua aina
4-5 minuutin välein, että perunat saavat väriä kauttaaltaan. 

Lisää sitten pannulle soija, siirappi ja valkosipuli ja chilitahna jos käytä sitä, ja paista ilman kantta vielä ainakin 5 min. heilutellen, jotta kastike leviää tasaisesti. Perunoiden pitäisi olla lopussa ihanasti tahmaisia, kauniin ruskeita ja kuori on vetäytynyt sillä lailla kivasti ryppyyn.  Vähä kuin sormenpäät kylvyssä. Ja hyvässä suolassa, lisää soijaa, ellei.

Lisää lopuksi seesamiöljy ja -siemenet. Pyöräytä taas pannua sillä kokkien keveällä ranneliikkeellä (tai sitä imitoiden) muutaman kerran ja tarjoile perunat heti tai vaikka vasta huomenna jääkaappikylminä. Molempi parempi.

Pari muuta korealaista inspiraatiota blogistani aikaisemmilta ajoilta:

Korealaiset lihapullat
KFC-Korean Fried Chicken
Korealainen soppa
Pika-Kimchi
Kimchi Bokkeumpap

VOITA KITCHEN AID TAI LOHDUTA ITSEÄSI PITALLA

Pitaleivät on mun makuun. Itsetehdyt varsinkin. Täyttä mystiikka miksi ja kuinka ne pullistuu uunissa ihaniksi, pulleroisiksi taskuiksi. Sisälle voi laittaa lähestulkoon mitä mielesi tekee, mutta nämä mun sitruunapossutäytteiset kyllä osuu  omiin makuhermoihin aikas tujusti. Vähän (paahdettua) paprikaa (joka siis on vähän kuin pekoni, aina hyvä) ja sitten reilulla kauhalla tsatsikia päälle. Sellaista spesiaalitsatsikia jossa on mukana reilusti, niin reilusti fetajuustoa....

Pitaleipien teossa ei todellakaan ole mitään mystiikkaa, ja tämä ruoka on ihan nopea ja näppärä valmistaa arki-iltanakin. Kasviksia ja lihoja voi varioida määräämättömiin. Ja sä tiedät, että mä en tuomitse kaupan pitaleipiäkään, koska meillä niihin turvaudutaan myös aika ajoin, jos tuntuu, ettei oo tarvetta taikinaterapialle. Mun mielestä muuten paras lämmityskeino niille on ihan leivänpaahdin, pistää vaan paahtumaan vielä toisenkin kerran.

Sitruunapossulla ja Apetinajuustotsatsikilla täytettyihin pitaleipiin löytyy resepti täältä. Se on muuten puolaksi 

Domowy chlebek pita z cytrynową wieprzowiną i sosem tzatziki. Edelleen niin käsittämätöntä, että joku ehkä lukee mun laatimaa reseptijuttua puolaksi jossain Puolassa...

Ja sitten vielä se VOITA KITCHEN AID- osio. Tämä on muuten kuuma vinkki ja jos joku tosissaan haluaa kotiinsa tuon keittiökaunottaren, niin nyt olisi melko hyvät tsäänssit.

Apetinan makutiimistä on leivottu tastetwistereitä, eli vuorollamme kerran kuukaudessa tuunaamme jonkun klassikkoreseptin. Yhtenä jujunahan koko sivustossa on, että resepteissä on  useimmiten joku Apetina-tuotteilla tehty twisti.

Apetina.com aloitti myös kampanjan, jossa joka kuukausi jaetaan parhaaksi äänestetylle reseptille joku ihana keittiövempain, tässä kuussa siis tuo Kirchen Aid-klassikko. Osallistuaksesi jaa instagramissa kuva jostakin syötävästä aikaansaannoksesta, jossa joku oma  tastetwistisi #tastetwist. Apetina poimii nuo sivuilleen, jossa kuka tahansa voi käydä äänestämässä niitä. #tastetwist -reseptin ei tarvitse sisältää mitään Apetina tuotteita. Siellä on nyt parhaalla reseptillä vissiin 140 ääntä ja tiedän, että aika monella teistä olis mahdollisuudet saada paljon enemmän jos vähän viel huutelette kansaa äänestämään. 

Hakekaa se Kitchen Aid sieltä Suomeen!

Tai ainakin pirun hyvä pita-ateria resepti....

Kampanja ei ole vielä Suomen sivuilla, joten klikkaa oikean yläkulman aukeavasta maavalikoimasta kohta Global.

Kaupallinen yhteistyö: Apetina