Pages

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Kannukaupalla jäätävän hyvää . Mansikka Daiquiri


Lähes pelkkää mansikkaa maussa. Hapot nostetaan vielä kaakkoon puristetuilla limeillä. Rommia tuskin maistaa, mutta siellä se on. Tai sitten tanssijalkaa alkaa vipattaa muuten vaan. Ja laulattaa.

Kesällä drinksut kannatta ehdottomasti valmistaa kannukaupalla. Talvella ei pöytään nostettu hileinen bilekannu saa ollenkaan aikaan samanlaisia huokauksia kuin kesän lämpöaallon alla. Testattu  kyllä ihan viileämpänäkin kesänä, kuten esim. nyt. Mansikka Daiquiri kaivaa kesätunnelman esiin vaikka väkisin. 


Tämä mansikkainen herkku on ollut kesäsuosikki jo lähes 10 vuotta. Vai mitähän siitä on aikaa kun Tuija ja Esa tätä tarjoilivat Helsingin kodissaan? No, sen muistan (verbi valinta saattaa tuntua teistä oudolta tässä yhteydessä), että 3 pariskuntaan juotiin illalla kokonainen iso laatikollinen mansikoita, muistaakseni 8 kannullista.
(Tuija ja Esa ovat sitä paitsi älyttömän hyviä tanssimaan  ja lisäksi Esalla on melkoinen basso, huom. katso ensimmäiseen kappaleen loppuosa, itsekin lauloin kyllä tosi hyvin sinä iltana... ).

Sittemmin tätä on nautittu ainakin kerran kesässä, välillä terassinmaalaus talkoissa, välillä etkojen tunnelmankohottajana. Lähinaapuritkin on tartutettu ja eilen katubileissä tartutettiin loputkin.


Mansikka Daiquiri kannussa
1 kannu, 6-7 annosta

2 litraa tuoreita mansikoita
2,5 dl vaaleaa rommia
3 limen mehu
1 dl sokerilientä
jäitä tai mieluummin jäämurskaa

Lisäksi tarvitset blenderin. (NaapurinUlla hankki talouteensa todistettavasti blenderin juuri tätä tarkoitusta varten, nautittuaan muutaman kannullisen lasillisen ensin meillä.

Sokeriliemi 
5dl vettä
5dl sokeria

Kuumenna kiehuvaksi, jotta saat sokerin liukenemaan veteen, Pullota lasipulloon tai -purkkiin. 

Perkaa mansikat. Kaikki ainekset saavat olla mahdollisimman kylmiä, eli rommi voi olla pakkasesta ja sokeriliemi niinikään jääkaappikylmää.

Laita jäämurskaa blenderiin. Surauta. Lisää sokeriliemi, rommi ja limen mehu ja sitten mansikoita muutama desi kerrallaan, aina surautellen välillä. Tässä on nyt kiinni paljon koneesi tehoista eli jaksaako se esim. murskata jäitä. Sen mukaan voit lisäillä jäitä ja muita. Mansikoiden ja makusi mukaan voit lisätä myös sokerilientä jos siltä tuntuu.

Tarjoile heti, jäähdytetyistä laseista.

Postaus ei sitten ole tehty yhteistyössä yhtään kenenkään kanssa, baarikaapissa vaan sattuu olemaan bacardia ja hienoja drinkkikannuja. Compliments of  my very own bartender.

torstai 26. kesäkuuta 2014

Jotakin veheriää


Tuli kerralla kesän suosikkisalaatti tai lisuke, miten sen nyt ottaa.
Äiti oli tämän bongannut Tomi Björckin grillireseptivihkosesta, teki ja suositteli, kun Maitotyttökin oli kauhonut pikku masuunsa kaksin käsin.

Ja vain 4 ainesosaa. Kerrassaan nerokasta. Raikasta. Kestää parikin päivää helposti jääkaapissa.

Ja tilli. Voi tilli! Se ainut toinen yrtti jota me suomalaiset käytimme viime vuosituhannella. No kalan kanssa, ja uusien pottujen. Ja ehkä tillilihassa, ellet sattunut elämään siinä viharakkaus-suhteessa, josta kyllä monella uupuu tillilihan suhteen se rakkaus-osa.

Tillihän on itseasiassa yksi niitä spessuimpia yrttejä. Ainutlaatuinen ulkonäkö, ainutlaatuinen maku ja tuoksu. Ei tarvitse miettiä, että onko tämä nyt kirveliä vai jotakin muuta iisoppia (myönnän, en sokko tunnistaisi kumpaakaan, harvoin käyttämiäni). Tilli on huumaavaa ja passaa niin moneen muuhunkin kun noihin perinteisiin.

Justiinsa niin kun tämänkin salaatin juju. Todella!


Kurkku-feta-tillisalaatti
Puolita annos jos haluat puolta vähemmän... Paitsi ettet halua, trust me!

2 kurkkua
180g hyvää pehmeää fetaa
puntti tilliä
1 sitruunan mehu

Silppua kurkku tosi pieneksi kuutioksi. Silppua tilli. Murusta feta haarukalla. Sekoita kaikki yhteen ja purista päälle sitruunan mehu. Ehkä muutama pyöräytys pippurimyllystä, mutta koska se olisi jo 5. ainesosa, niin ei pakko.

Loistava lisä kaiken grillatun viereen makkarasta lampaan fileeseen. Tai miettikääs pitaleivän välissä tätä ja ehkä grillattua kanaa tai sitten nyhtöpossua. Jes, on muuten lapa jääkaapissa huomiselle eli  tämä täyte testiin huomenna. Ihan heti kun palaudun provinssin järkkärivuorosta. Pitat tulee muuten sitten vakuumipussista.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Grilliribsit 2014 - ne parhaat!

 
 
 
Tämä on mun paras  possun grilliribsi-reseptini 2014. Koska en ole muunlaisia vielä tehnytkään tänä vuonna. Meinaan kyllä koittaa keksiä pyörää vielä uudelleen, mutta ensin on otettu kunnonmakupohjat tällä jo aikaisemmin julkaistulla ohjeella. Ihan vaan laitan uuspostauksena, koska jollakin on kuitenkin mennyt ohi. Pikku muikkari.
 
Ikikysymys on paahtaako vai keittääkö ribsit. En tyrmää keittämistäkään, koska jo vanha kansahan sanoi, että joka keitetyn paistaa, se makian maistaa. Jollain peri-amerikkalaisella  BBQ- sivustolla  luin kuitenkin pönkitystä  paahtamiselle, tavalle millä olen tehnyt ribsejä viime vuodet. Itseasiassa olen alentanut lämpötilaa ja pidentänyt paahtoaikaa alkuajoista.
 
Lihaa keittämällä saadaan nimittäin...makoista lientä! Sinnehän ne makuaineet vesiliukoisena liukenee!
 

 
Ota siis possun panosvyöt tarpeeksi ajoissa huoneenlämpöön. Asettele uuninpellille leivinpaperin päälle ja hiero kuivamausteseoksella. 
Paahda uunissa 150 asteessa n. 2h kunnes tunnet lihan alkavan vetäytyä luista.
 
Sudi ribsit yltä päältä grillauskastikkeella. Grillaa niihin tahmeat pinnat varoen palamista miedolla lämmöllä.
 
Leikkaa pienemmiksi paloiksi ja kalua luut puhtaaksi.
 
Ohje mausteseokselle ja Hoisin-kastikkeelle löytyy TÄÄLTÄ.
 
Näin yksinkertaista se on. Voit toki käyttää jotain savunmakuista valmiskastikettakin.
 
Onko Nälkä -blogista löytyy myös aivan hillittömiä grillauskastikkeita. Hillittömien grillausohjeiden lisäksi.
 
 

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Kun Ahti EI suo antejaan



Kerrassaan viheliäistä. IsoHoo vietti lähes koko juhannuksen puskissa, virveli tai onki kädessä.  Ei sieltä kyllä mitään noussut, ei kalan palaa.


Maitotyttö nosteli sen sijaan haavilla Huimapäitä, muuta niitä emme kukaan suostuneet syömään.


Juhannus meni, jollei kiinnitetä huomiota skitsofreeniseen säähän joka esitti koko repertuaarinsa rakeista auringonpaisteeseen noin puolentunnin vaihteluvälein (ainoastaan lämpötila pysyi sitkeästi samoissa alhaisissa lukemissa), erinomaisesti ystäväperheen vieraana mökillä, pihalla peuhaten ja hyvin syöden ja saunoen.


Kotiin tullessa piti ottaa vielä viimeiset juhannusfiilistelyt ja syödä iltaeines omalla terassilla. Pukeutumiskysymys, niinhän ne sanovat.

Ja vaikka ei kotikaapissa juuri mitään ollutkaan, olin onneksi ostanut uusia perunoita varten  vähän sillejä ja silakkaa. Kesän parhaat uudet perunat tulevat naapuripitäjästä Kurikasta Kiskolan Vellun pellolta. Ahti soi antejaan aurinkokuivattu tomaatti & balsamico silakan muodossa ja jääkaapista löytyi myös Vestan ihana pikkupurkki perusmatjessilliä, voita ja taikinajuureen leivottua luomuruislimppua, jonka kävin hakemassa citymarketista. Sanoisin, että aika herkullinen lautanen mausta tinkimättä, vaikken tällä kertaa varsinaisesti itse viljellyt/marinoinut/suolannut/hapattanut/kirnunnut.

Mutta ei aina tartte. Tein sentään sillröra:a, josta tulikin aivan hitokseen hyvää. 4  ainesosaa jaksaa sekoittaa. Kaapissa oli muuten (Taste of Helsingissä) Strömsö - Mickael Björklundilta saamani Ahvenanmaan meijerin creme fraiche purkki, joka osoittautui koostumukseltaan ja maultaan loistavaksi.


Sillröra simppelisti

100g Mattjessilliä paloina (esim. Ahti)
200g Creme Fraichea
2 kovaksi keitetyä kananmunaa
1 dl hienonnettua ruohosipulia

Pilko sillipalat ja kananmunat rouheasti ja sekoita ranskankermaan. Sekoita mukaan vielä ruohosipuli. Täysrasvainen ranskankerma takaa tuollaisen tanakan olomuodon röralle. Sitä on helppo sipaista limpunsiivun päälle tai perunan kylkeen.

Paistettiin vielä grillin sivukeittimellä lättyjä. Kiehautin raparpereista ja viimeisistä pakkasmansikoistani hillon ja vatkasin kermat. Voiko olla mitään herkullisempaa -tai suomalaisempaa?


Sillä taas olen suomalaisen työn puolesta puhujana muistuttamassa, että jokainen meistä voi vaikuttaa valinnoillaan. Jos kukin meistä ostaisi kympillä enemmän kuussa suomalaisia tuotteita, tekisi se 10 000  uutta suomalaista työpaikkaa vuodessa. 



Katsoppa vielä toisenkin kerran tuota "perunakattauskuvaa". Helposti nuo kaikki tuotteet löytyisivät myös ei-kotimaisina versioina. Toisaalta helposti ja ensiluokkaisen maun säilyttäen pystyin tekemään valintani myös kotimaisina. Kannattaa miettiä siis.(Kampanja myös Facebookissa).

Varsinkin perusjutuissa. Valitsee vaikka kotimaisia kahvinsuodatinpusseja ulkolaisten sijaan. Näin ajattelen itse, että voin sitten ostaa vastaavasti aitoa italialaista Parmeggianoa kun sitä tarvitsen, kun suosin perusjutuissa kotimaista.



Terassilla syönti -menuun kun liitettiin vielä lapsille maito, aikuisille raikasta Kevyt Olo karpalovissyä (Olvi) ja päräytetään kunnon Presidentti-kahvit (Paulig), niin on todella taas otettu haasteesta koppi, ota sinäkin . Kampanjamuistutuksia näkyy kerran kuukaudessa blogissani vuoden loppuun asti. Yhdessä tärkeällä asialla on kanssani Kokit ja potit - blogi. Ja ihan luonteillemme sopivasti, kun minä nautiskelen ruuasta ja juomasta terassilla, aherretaan KokkiPottilassa puutarhassa!
http://www.blogirinki.fi/
Yhteistyössä  Suomalaisen Työn Liitto




perjantai 20. kesäkuuta 2014

Juhannustanssit


Sinä juhannuksena olin nipin napin kolmekymppinen. IsoHoo oli merillä eikä minulla juhannussuunnitelmaa.Päädyin ihanan nuoruudenystäväni Katriinan kanssa pelamaan ja syömään makkaraa legendaarisiin edesmenneihin Suviyön Suurraveihin. Ravien loputtua päätimme poiketa tanssipuolella, ihan vaan yksillä pyörähdyksillä.

No ei siinä kahden nätin tytön pelaamisen nostattama puna poskillaan tarvittanut kauaa juhannusruusuna seistä. Oma tanssipartnerini oli jo hyvinkin  kypsään ikään ehtinyt sisu-pastillin tuoksuinen, hiukan horjahteleva herrasmies. Lähdin kuitenkin, äiti on opettanut, että jos pyydetään, niin lähdetään.

Sattuneesta syystä muistan tuon juhannustanssin vieläkin. Herra oli ujonkin sorttinen, koska emme siinä kumpikaan mitään puhuneet. Pakollisen toisen tanssin loppupuolella hän kuitenkin rohkaistui, rykäisi ja kysyi: " Oletko sinä se näyttelijä?" "Olen", vastasin ja tanssimme tanssimme loppuun taas äänettöminä.

En tänä päivänäkään tiedä keneksi hän minua luuli, enkä miksi vastasin myöntävästi. Joskus mietin onko tuo kohtaaminen juhannustansseissa jäänyt jonkun muunkin mieleen kuin omaani?



Saimme viime hetken kutsun ihanan ystäväperheen ihanalle mökille juhannukseksi. Hoisin BBQ-kastike on keitetty herkullisimmille ribseille ja purkillinen grillatuilla paprikoilla terästettyä chimichurria surautettu mukaan härälle. Mansikat on limesokeriliemessä, lohi pakataan kylmälaukkuun ja paperikassillinen maailman parhaita uuniperunoita Kurikasta Kiskolan Vellun pellolta lähtee matkaan. Luvassa sadetta, 5 lapsen elämöintiä, paljon hyvää ruokaa ja ylenmääräistä vieraanvaraisuutta. Äskön vieläs soittivat ja käskivät ottaa hanskat mukaan!

Hyvää Juhannusta!

torstai 19. kesäkuuta 2014

Eka grilliin ja päälle sitte chimichurriii!


Ottakaa koppi mun ajatuksenjuoksusta. Lopputulos palkitsee.

Natasiskon synttäreillä siskoni sanoi, että Chimichurrikin olis ollut hyvää grillaamamme naudan kanssa. Ihan samaa olin ajatellut minäkin. Kertoi myös, että Meksikossa oli kerran saanut chimichurrikastiketta tarjottuna pizzan kanssa. Ja tietenkin mielettömän hyvää oli ollut.

Hmmm. Kesä, grilli, pizza, olut. Grilli, joo, muttei pizzakiveä. Ja laiskuutti. Aina jaksa sitä pizzataikinaa (no siinä nyt kyllä ei OIKEASTI oo mitään vaivaa). Mutta jos on vaikka hirveästi syöjiä, niin helpotetaan vähän. Nyt saa kaupasta myös vähän paksumpia vehnätortilloja, jotka sopivat mainiosti tälläiseen avomallin quesadillaan tai pizzatortillaan. 



Pari  pointtia kokemuksen äänellä. Grilli saa olla miedolla, tortillat palavat pohjasta hyvinkin äkäisesti. Jos vahinko pääsee tapahtumaan, ota vaan uusi tortilla,  laita palaneen päälle ja käännä. Kun nostat palaneen pois ovat täytteet uudella tortillalla.

Miedolla grillatessa päälliset saisivat olla "kypsiä". Paista siis chorizo ensin pannulla, samoin mm. herkkusienet ja paprika.

Osan täytteistä, rucola , avokado, yrtit, ilmakuivatut kinkut yms. kannattaa laittaakin vasta grillatun tortillan päälle tarjoiluvaiheessa. 

Jossa vaiheessa lisätään sitten sen huippusilauksen antavaa Chimichurria päälle.

Reilusti, kuten kuvista näkyy.


Chimichurri

2 punttia lehtipersiljaa
1/2 puntti korianteria
1 dl oliiviöljyä
1/2 dl punaviinietikkaa
2 valkosipulinkynttä
1/2 tl suolaa 
1 tl sokeria
1 tl savupaprikajauhetta

Laita kaikki ainekset korkeaan kulhoon ja sekoita blenderillä tuusannuuskaksi. Valmis! Paitsi, että viihtyy jääkaapissa tasaantumassa yönkin yli, paranee vaan.

Chimichurrista on monenlaista versiota, tämä on yksi. Alunperinhän se on argentiinalaisten grillimestareiden lihakastike, mutta se sopii erinomaisesti myös kalalle ja kasviksille. Eiliset uudet perunat tänään vartaassa grillattuna ja syöntivaiheessa chimichurria päälle. Todella nam!

 
Koko grillaus idea lähti Sinebrychoffin kesäkampanjasta, jossa olusille pitää löytää kavereita grilliin. (Muiden ideoita pääset lukemaan tästä) No sehän on todella helppoa. Mikä nyt ei oluen kanssa sopisi? Tähänkin olisi mainiosti voinut parittaa vaikka meksikolaista Coronaa, mutta kun näin Budweiser-tölkin, olin jo niin pitkällä omissa nostalgioissani, että It's Bud for me, vai miten se meni?

Joka tapauksessa, tälläiselle texmex-henkiselle tarjottavalle istuu tosi hyvin amerikkalainen vaalea  ja kevyt lager. 


Avomallin tortillat grillissä ja Chimichurria

Pohjat
4 paksua vehnätortillaa
250g pehmeää buffala Mozzarellaa
rasia kirsikkatomaatteja

Lisäksi:

raakachorizoa pannun kautta
punasipulia

tai 

herkkusieniä ja paprikaa pannun kautta

tai 

limevalkosipulikatkarapuja (pirkka)

tai

ihan mitä keksit

Puolita tomaatit, revi mozzarella ja lisää muut haluamasi aineet.

Grillaa miedossa grillissä kunnes juusto sulaa, ehkä 3-4 minuuttia.

Tehkää monta erilaista ja leikatkaa 4 osaan tai jokainen duunaa oman lempparin. Tärkeintä, että päälle kaadat reilusti chimichurria.


Mun Budweiser- nostalgioinnit juontaa juurensa Michiganin vaihto-oppilasvuodelta, jossa ensimmäisen 1/2 vuotta asuin perheessä, joka harrasti belgialaisten työhevosten kasvatusta. Me kuljettiin pari ensimmäistä kuukautta suurin piirtein näyttelystä toiseen, vähän kuin sirkuslaiset, samat perheet ja hevoset vain vaihtoivat paikkakuntaa. Hevoset olivat joko Belgians, Percherons tai Clydesdales, kaikki lempeitä jättejä, joita puunattiin enemmän kuin missejä kisoissa. Vuosi huipentui Toronton Royal Winter Fair'ssä , jossa esiintyi mm. hurmaava  8-hevosen valjakko eli Budweiser Hitch (Mä kyllä muistelin, että hevosia olis ollu peräti 12, mutta ehkä alitajuntani on alkanut liioitella).Tiedättekö, tuo valjakko kääntyy vaikka pennin ympäri.

Vaikka en mä nyt tainnut kyllä (oikiasti, äiti!) 16- vuotiaana sitä kaljaa kittailla, niin ehkä näiden hevosten takia Budweiser tuotemerkki jysähti päälle kuin lekaharkko. Mulla oli (ja on vieläkin jossain varastossa) esim. Budweiser-tölkki puhelin. No haloo, siis lankapuhelin, kännyköitä ei oltu vielä edes aavistettu silloin.

Nyt kun sain olutlähetyksen ja nostin sieltä vuosien jälkeen Budweiserin käteeni...

 Juu, olis mulla näitä, muistoja!



Yhteistyössä Sinebrychoff

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Puutarhajuhlat sisätiloissa sään sattuessa!

  
Ja sattuihan se!

Kun porukka on mukavaa ja tunnelma iloinen, ei pettymyskään ole suuri vaikka puutarhajuhlat vaihtuisivat sisätiloihin, niin kuin viime torstaina kävi. Olimme saapuneet kuuntelemaan Philadelphia- kisan voittajien julistusta. Vähän pelonsekaisin tuntein, koska palkintona olisi molemmille 2h Dinner in the sky- kokemus. Joka panee korkeanpaikan kammoisen vähän nieleskelemään. Että en mä olisi sitä palkintoa halunnutkaan (no tottakai olisin halunnut!)...

Yläkuvassa on toisen voittajista,  Tiskivuoren emännän ihanan sitruunaiset lohitartaletit. Alla mun  rouheva piirakka.

 
Lohi-parsaboston oli myös huima idea Herneetkin rokkaa-blogista.

 
Koska kaikki viisi finalistia olivat suolaisia annoksia (no hei, raakaineena oli ruohosipuli tai valkosipuli tuorejuusto), olivat Helsinki Food Companyn ihanat emännät tekaisseet makeannälkään ihastuttavat sesonginmukaiset raparperijälkkärit.


Cecibin keittiössä oli ideoinut  maukkaan perunasalaatin, sekö jos mikä on oivaa tarjottavaa monenlaisissa juhlissa.


Ehkä kaikkein huikein makuelämys ja myös todella kaunis, oli Terhin keittiössä Tuulihattu taikinasta rakennettu kakku mansikoineen. Eli ansaittu toinen voittaja.


Näille tarjoomuksille oli mukava kallistella  Pernod Ricardin tarjoamaa, ah- niin trendikästä puolimakea Mum samppanjaa. Nää ei ollut mitkään kahvikekkerit.

Oli tosi hienoa olla mukana finalistien joukossa (vaikka en tällä kertaa saanutkaan ihanan tuomarin ja reseptisparraajamme Teresa Välimäen pahvista kuvaa kotiin viemiseksi). Tapasin ihan tapaamattomia ruokabloggaajia vanhojen tuttujen lisäksi, ja se on aina kivaa. Ja koska tila oli mukavan intiimi, meillä olikin oikein mukavat keskustelut koko porukallakin.

No, ainakin yksi huono vitsi Lidlistä ja ex-aviomiehestä taisi tulla laukaistua. En voinut vastustaa.



Kiitos kaikille osallisille, nähdään taas ja tuota suolaista tuulihattukakkua teen muuten kummitytön rippijuhliin!

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Menu ja ihanan juhlan resepti - ilman reseptejä


Juhlat ovat ihania. Vaikka erilaisia, niin silti parhaimmat tasavertaisen unohtumattomia. Jokaisella meillä on oma reseptimme parhaimpiin hetkiin. Omissa lempijuhlissani saatetaan joutua tinkimään vaikka puitteista, säästä tai musiikista, joskus jopa siivosta, mutta parhaaksi ne tekee ehdottomasti a)seura; omat rakkaat ihmiset ja ystävät sekä a+)ruoka. Tietenkin ruoka.

Joten kun juuri 40 täyttänyt Natasisko oli tulossa pikavisiitille ennen salsantäytteistä kesää Kuubassa, päätimme me sisarukset järjestää siskolle yllätysjuhlat, samaan tapaan kuin Nikoveljen nelikymppisillä. 

(Yläkuvassa muuten siskoni. Joku voisi väittää että Elovena-Tyttö, mutta kyllä tuo on siskoni)

Resepti tuttu: Kaikki paikalle. Pitkä pöytä koreaksi meidän terassille, minä suunnittelin Menun ja annoin armosta äidin tehdä muutaman ruokalajin. Ja Pappa betalar.








Menu Natasisko 40v

xxx
Vapaasti käyskennellyttä härän hyvin marmoroitunutta ulkofilettä grillissä
Melkein japanilaista kastiketta

Limemarinoidut kanavartaat
Minttu-feta-granaatinomenasalsa
Grillattu maissi

Grillattua bataattia kookoskastikkeessa

Vihreä salaatti fenkolipiristyksellä

xxx

Raparperia, raparperigranitea, limemarinoituja mansikoita, jugurttimoussea

Äitin Brita-kakku


Ihan muutaman kuvan ehdin vain näköjään räpsäistä, mutta annettakoon se köksälle anteeksi. Äitini valmisti salsan ja salaatin ja isäni putsasi hummerin, muuten jobi oli all mine. Menu oli tuttuun tapaan täynnä uusia kokeiluja ja kuten monesti olen menuistani ennenkin sanonut, ilman johtolangan häivää. No, ehkä se juuri tekeekin menuistani mun näköisiä, vähän sitä sun tätä.

Grillasin kolme jotain 600 ulkofilepalaa kokonaisena ja leikkasin sitten ohuiksi viipaleiksi, lihan päälle valeltiin sitten ponzu- tyylistä kastiketta, joka saa sen maistumaan ihanalta. Muutenhan se ei maistu juuri miltään. Kuvia 0. Kanavartaat oli lähinnä lasten takia, mutta ne osoittautuivatkin vahingossa tosi hyviksi. Samoin tuo salsa oli huippuhyvää, reseptin voisin julkaista jostakin uusintaotosta, siinä kun pitää olla vadelmaviinietikkaa, eikä meillä ollut kuin vadelmabalsamicoa, joka tietysti värjäsi sen kauhean näköiseksi.

Menun floppi oli bataatit tai varsinkin tuo kookoskastike oli ihan yhtä tyhjän kanssa, eli sitä reseptiä en julkaise ikuna. Grillattu bataattihan on ylihyvää, vaikkapa näin, eli se jäi hiukan harmittamaan.

Jälkkärissä hain hiukan apuja Sieltä vai pitäisikö sanoa Sinnestä.

Samppanjaa juotiin ja proseccoa ja punaviiniä ja vissyä ja olutta ja mustaviinimarjamehua.

Ilma oli alussa hyvä, mutta sitten sankarin temperamentin lailla muuttui myrskyksi ja jälkiruualle vetäydyimme sisätiloihin. Syntymäpäiväsankari itse pysyi kyllä juhlan kunniaksi aivan tyynenä tällä kertaa. Ja luulen, että isosti onnellisena.

Koska me kaikki rakastetaan; tytärtä, pikkusiskoa, isosiskoa, tätiä, kälyä, natoa ja kummitätiä. Onnea vielä meidän kaikkien Elovena Natsuli!

Ja nyt se itkee jossakin Kuubassa kun se lukee tätä! (paitsi ettei sielä vissiin oikein pääse nettiin).



perjantai 13. kesäkuuta 2014

Helsinkiä maistamassa


Jostakin syystä kohti TOH2014-aluetta kohti kävellessä ajattelin mennä vuosien yleisurheilun MM-kisoja, muistatteko niitä,  joissa satoi koko ajan  mielikuvituksellisen lujaa ja joihin olin ostanut IsoHoolle ja avecille (lähetin suosista kaverin matkaan) synttärilahjaksi liput.

Taste of Helsinki 2014 on kansalaistorilla, eli heti siinä Kiasman takana jo 3:tta kertaa järjestettävä, ruuan ja herkuttelun festivaali, jossa Suomen huippuravintoloiden aikaansaannoksista pääset kerrankin nauttimaan mutkattomassa ilmapiirissä ja kohtuukustannuksin.

Iso käsi Festivaalin ideoineille Barry ja Mira MacNamaralle, jotka festarin aikana saavat pikkuisen vielä apua n. 400 hengeltä, sekä tietenkin yhteistyökumppaneilta.

Pääkaupunkilaisille, juttu on varmasti jo tuttu, mutta paikkaan soisi löytävän myös muualta Suomesta, kun junat ja bussit ja autot kulkee. Helsingin henki tänään, se on kulinarismi!

Pikku sade ei haitannut lain, varsinkin kun kojuilla kohtasi sitä peräänkuulutettuakin- mutta täältä tosiaan löytyvää-  lämmintä palveluhenkeä ja monella luukulla saattoi tavata itsensä keittiömestarin aurinkoisesti hymyilemässä. Kiitos mm.  Smakbyn Michael Björklund juttutuokiosta (på svenska!), Askin Filip Langhoff hurmaavasta palvelusta ja Juuri- ravintolan Ilja Björs joka käsittämättömän aurinkoisena (ja suunsoiton seurauksena) kantoi 3 annostani läpi festarialueen toisessa nurkassa olevaan telttaan, jossa olin yhyttäytynyt Soppa-Hannan ja Kulinaarimuru-Jaanan seuraan.

Ja se ruoka! Söisi suu, vetäisi vatsa, vaan ei kestä hennot sääret! Parhaani kuitenkin tein, kaikesta nautin ja paljon jäi harmikseni maistamatta. 


Ja kuvaamatta. 


Smakbyn:Ahvenanmaan pannukakusta, luumuja ja kermavaahtoa

Smakbyn, Åland ;Itämeren kalatartar sekä rapuja ja siianmätiä

Ask: Porsaankylkeä, varhaisperunaa & sipulia

Askin jälkkäri oli super-taivaasta!
Ask: Suolaheinää & valkosuklaata - Erikoismaininta: Taivaallinen jälkkäri!


Juuri: Prässättyä graaviahventa


Juureen tuhlasin viimeiset markkani, Ravintolan menu oli onnistuneen tasapainoinen. Älkää tehkö kuten minä melkein tein, ja ylenkatsoko punajuurimakaroonilaatikkoa. Nimittäin huippu.

Juuri ; Punajuurimakaroonilaatikko
Juuri: Kuttujugurttijäädyke, lakritsia, vadelmaa ja fenkolia

Hummerimakkara ja sahramirisotto erottautui suuhuni myös herkkujen herkkuna.
Demo: Hummerimakkara, sahramirisottoa, rakuunadressing

Toistuvia trendejä, mutta hyvinkin erilaisin toteutuksin tuntuivat olevan pitkään kypsytetyt lihat, vuohenmaito ja lakritsa. SamiTalbergin lakritsa-korvasienimunakas ansaitsee vielä maukkuusmainonnan ja Postresin luukulla naureskelimme, että kaiken tämän ruokahuuman keskellä, mitä suomalainen tilaa. No uusia perunoita ja anjovisvoita! Ehkä hiukan turhankin simppeli...mutta hyväähän sekin oli.

Aika mielivaltaisesti maistelin annoksia, koska tilaisuuteen osallistumismahdollisuus tupsahti eteeni hiukan yllättäen, en ollut tehnyt etukäteissuunnitelmia ja kun ne sääret ovat mitä ovat oli pakko karsia, omalla kohdallani kartoin sitten tutumpia ravintoloita, esim Farangia ja Kaartin Hodaria&Hummeria, vaikka tiedän, niin tiedän, kuinka olisin nauttinut niiden annoksista.

Laitetaan nyt vielä kuvat Suomen ja Ruotsin kokkimaajoukkueiden kutsuvierasaloituksessa tarjotuista "ammuspusseista". Kun kaikki huuhdottiin arvoisesti alas Taittingerilla, siitä oli hyvä jatkaa Terhin keittiössä -Terhin kanssa alkuiltapäivän kierrokselle. Käytyäni välillä syömässä toisessa tilaisuudessa toisia herkkuja palasin tosiaan vielä alueelle ennen junani lähtöä.


Vuohenputkimoussea

verimakkaraa


Ja vielä iloiseksi lopuksi pieni vinkki sunnuntainkävijöille. Le Creuset myi kaikki esillä olevat ihanuudet pois puoleen hintaan messujen päätyttyä.


Have yourself a Taste of Helsinki!