Lapsehakureissu

Nyt alkaa olla kotona koeponnistukset siinä mallilla, että lähären laitokselle (niinkun tääläpäin synnytyssairaalaa kutsutaan) katsastamaan, joko tämä edessäni oleva etupenger haluaisi alkaa omaksi minäkseen.

On se niin ihanaa.... kun lapset kasvaa ja kehittyy....

Miksi kukaan ei ole kertonut mulle tästä juustosalsasta?

Joskus sitä ei näe metsää puilta. Olen jo pitkään kiroillut sitä kun kaupan hyllyjen valmispurkki salsat ovat niin syvältä (Ja joskus niitäkin tarttee kun haluaa jäädä soffanpohjalle tortillasipsipussin kera säälimään itseään). Tomaattipohjaisia ja jotakin chipotle-tyyppisiä ja salsa verde löytyy vielä Ok, kun tietää mitä ostaa, mutta guacamole ja juustosalsa, ne on kauheita. Älä tuhlaa rahojas kun syömättä jää!

Onneksi guacamole on helppoa ja herkullista itse tehtynä.

Niiiiiiin hyvää!

Tämä tuli mulle nyt vähän järkytyksenä, mutta ilmeisesti te olette kaikki muut myös tehneet itse omat cheddarjuusto-dippinne? Itse en jostakin syystä ole älynnyt koko mahdollisuutta. Paitsi tänä vuonna, kun jonkun teistä rakkaat kanssa-bloggaajani blogista näin ohjeen. (sori, en enää löydä juuri sitä).

Ruokavalioni ja sitä myötä postaukset on nyt viime viikolla ollut tälläistä tex-mex/meksikolaista  useana päivänä, mutta pantakoon nyt vaikka loppuraskauden piikkiin.

Mutta dippi oli hyvää. Kantsii tehdä itse. Toimi sekä kuumana että kylmänä. Nacho-annoksiin tai tortillasipseille tai whatever.

Juustosalsa

1paketti cheddar-sulatejuustosiivuja (se hochland merkkinen toimi ainakin hyvin)
1prk ranskankermaa
1 pieni tölkki  silputtuja jalapenoja (näitä löytyy sieltä texmex-hyllystä)

Sulata pienessä pinnoitetussa kasarissa juusto ja lisää ranskankerma joukkoon. Lisää jalapenot sulaneeseen massaan. Pieni purkki ranskankermaa riittää, mulla oli iso, siksi dipin värikään ei ole aivan niin intensiivisen keltainen.

Dig in!

Ali Baba ja 40 rosv...ääh kun Patakana ja 40 valkosipulinkynttä

Ninnkuin näkyy rouva ei harrasta sitomista...

Jatkamme täydellisen kanareseptin metsästystä -koskaan kylläkään virallisesti julistanut jahtia edes alkaneeksi...

Pikkuruinen, 1,1 kg,  marinoimaton ja ei pakastettu broileri sai kaikki kylvyt mitä keksin sille antaa. Vähän Jamie Oliverssiä, jotakin alkuperältään kai provencelaisohjeesta 40 valkosipulin kanssa ja lisäksi vielä kunnon suomalaista rautapataa. Kyllä lähti!

Patakana ja 40 valkosipulinkynttä
4:lle

1 kokonainen broileri
50g voita
1 sitruunan raastettu kuori
sitruunapippuria
suolaa
mustapippuria
hiukan öljyä
 tuoretta timjamia
1 sitruuna puolitettuna
40 valkosipulinkynttä kuorittuna eli n. 4 valkosipulia

6 jauhoista perunaa lohkottuna kuorineen
2 isoa porkkanaa

1 kananmentävä rautapata

matkalla uuniin

Huudo ja kuivaa kana.

Kuori valkosipulinkynnet (hohhoijaa, reseptin kovin työrupeama...).

Valmista maustevoi lisäämällä sitruunankuoret pehmenneeseen voihin + timjamia maun mukaan.
Tee rintanahan ja koipien kohdalle varovasti sormella pussit, jonne ymppäät voin, hieroskele se sitten nahan päältä hienosti  pitkin kanaa (no ei se niin nuukaa ole!).

Kanan päälle voit hieroa vähän öljyä ja sitten suolaa ja musta ja sitruunapippuria. Sisälle sitruunanpuolikkaat ja timjamia ja 4 valkosipulinkynttä.

Lohko perunat ja porkkanat isosti ja aseta padan pohjalle yhdessä laskujeni mukaan nyt 36 valkosipulin kanssa. Ripsauttele vähän suolaa ja mustapippuria päälle. Aseta kana kaiken päälle rinnat pystyyn ja sulje kanan kansi tiiviisti.

Laita pata 200 asteeseen uuniin ja anna olla omissa oloissaan 1,5 h. Lopuksi poista kansi, valele kanaa vähän pataan kertyneellä nesteellä ja anna kanannahan ihanasti rapeutua vielä puoli tuntia.

Ja näin sait koko aterian valmiiksi yhdessä astiassa. Kana imi itseensä hyvin makua, kuten myös kananvalumarasvan ja maustevoin alla muhineet perunat. Ennenkaikkea, kiitos padan ja sen tiiviin kannen, se ei ollut pätkääkään kuiva! Ja ne valkosipulinkynnet.... Voi pehmeyden pehmeyttä! Kannattaa puristaa niitä tahnaksi paahdetulle leivälle.

Aikas hyvä ja helppo ja myös edullinen sunnuntain herkkupäivällinen!

Meksikolainen aamiainen eli Chilaquiles

Suurena aamiaisten ystävänä tunnen varsinaista sielujen sympatiaa meksikolaisia kohtaan joiden aamiaisrepertuaariin mahtuu melko väkeviä (kooltaan siis) aamiaiscomboja. Jos olet harjaantunut aamiaisen syöjä, kuten minä, saat annoksen helpostia alas jo aamutuimaan, mutta voit soveltaa tästä myös brunssille tai vaikkapa lounasruuaksi. Krapularuuaksi vielä iltapäivälläkin, varsinaista lohturuokaa siis taas kerran.

Chilaquilesin pääainekset ovat maissitortillat, jotka saavat olla jo vähän väljähtäneitä, punainen tai vihreä salsa ja juusto ja sipuli, loput aineet voivat sitten vaihdella alueittain ja perheittäin. Itse konsultoin Natasiskoa, perheemme pikkutarkkaa Meksikon asiantuntijaa, kun nyt ensikertaa ihan itse valmistin chilaquilesejä. Eli meidän annokseemme kuuluuvat myös hyvin tyypilliset revitty kana ja paistettu muna. Ja salsa on verde!

Chilaquiles
4:lle reilusti

12 pientä maissitortillaa tai maissitortillasipsejä (natural) pussista iso kourallinen/ruokailija
öljyä paistamiseen
1 purkki Salsa Verdeä (löytyy ainakin Pirkalta)
3 kananrintaa revittynä
4dl juustoraastetta (mozzarella, Cheddar, Monterey Jack)
1 sipuli
korianteria tuorepuntti
4 munaa
1 purkki ranskankermaa

tarjoiluun lisäksi
papuja, kokonaisia tai esim frijoles refritos
kypsä avokado



Tortillat ja Salsa Verde pannussa

 Kana: Valmista kana jo vaikka edellisenä päivänä, tai käytä tähteitä, tai osta valmiiksi grillattuja paloja. Jos keitä kananrintapalat kuten minä, keitä niitä vahvassa kanaliemessä ainakin tunti. Vaikka kanat ovat periaatteessa kypsiä jo 15 min jälkeen, vasta tunnin kuluttua ne ovat ihanasti  pehmeitä kahdella haarukalla revittäviksi.

Tortillat: Voit käyttää siis myös nopeasti jo vähän väljähtäneitä maissitortillasipsejäkin, jolloin niitä ei tarvitse paistaa tietenkään öljyssä rapeiksi. Itse käytän pieniä maissitortilloja jotka leikkaan pieniksi kolmioiksi ja friteeraan pannulla parissa erässä n. puolessa sentissä öljyä rapeiksi ja nostan talouspaperin päälle valumaan. Tärkeintä on kuitenkin maun takia MAISSItortillat ja esim, meidän cittarissa ne löytyvät gluteeniton- osastolta, eivätkä ollenkaan muiden texmex tavaroiden joukosta....

Muut valmistelut: silppua sipuli ja korianteri, voit sekoittaa ne yhteen, raasta juusto ellei jo raastettu, kuumenna pavut, kuori ja pilko avokadot.

Lopulta: Kumoa Salsa Verde paistinpannuun, kuumenna se ja lisää sitten tortillakolmiot tai suikaleet hetkeksi sekaan, mutta älä paista mössöksi. Revityt kanasuikaleet voit halutessasi myös lämmittää.
Kokoa annokset lautasille: Alle tortillapalaset, sitten kana, juusto ja sipulisilppu, viereen pavut ja avokado ja tietenkin ne paistetut munat. Sunny side up. Ohenna ranskankermaa kylmällä vedellä, jotta saat siitä juoksevampaa, ja valuta sitä reilusti koko annoksen päälle.
Tarkastajan muutos/jälkisäys: Jokin meni tietysti väärin, eli tarkennuksena; siis salsa pannulle sitten tortillat ja sitten kana ja lopuksi juusto, niin , että sekin ehtii sulaa. Sitten loput päällysteet lautasella. Ja korianteri on tässä tapauksessa ihan oma lisäykseni, minulle kerrottiin, mutta senhän kyllä tiesin. Kiitos natsuli!

Herkuttele ähkyyn asti!
"Tuoksuu Meksikolta", kommentoi Iso-Hoo.
Ja minä vain söin, söin ja söin...
Luultavasti tein myös jotakin väärin (Nata? Uli?), mutta onneksi en itse ainakaan huomannut.

Jos et halua päästää itseäsi helpolla, voit tietenkin valmistaa pyös punaisen tai vihreän salsasi alusta alkaen. Tuo Pirkan Verde ajaa kylläkin asiansa.

Chilaquilesit voit valmistaa myös lasagnen tapaisena uunivuokaruokana, aineet vain kerroksittain ja 20 min. kuumennus uunissa.

Kasvisversion saat jättämällä kanan pois.

Jos mainostin Takoraisua teiniruokana, niin tämä taitaa olla kyllä jo ihan ehtaa äijämättöä!

Valokuvauksellisuus ei ehkä ole tämän annoksen plus+puolia....

Ja koska Tammikuun 2011 ruokahaaste on Latinalainen Amerikka, osallistumma tällä. Käykäähän äänestämässä kun se aika koittaa.... mulla taitaa olla silloin laitosreissu ja vähän kovemmat ponnistukset käynnissä.

Takoraisu saa hymyn huulille

En osaa aivan sanoa mikä tässä ruuassa on, mutta se tuo virneen naamalleni joka kerta kun törmään tähän reseptiin. Ehkä se on tämä japanilainen transkriptio Takoraisu joka tulee siis nimestä Taco Rice. Ja jotenkin tuo äänneasu on niin suomalaisittainkin kotoinen (kuvitteleppa jonkun keskieurooppalaisen esimerkikisi lausuvan nimeä - tai englantia puhuvan...).

Sanottakoon nyt, että en ole koskaan vieraillut Japanissa, mutta olen ymmärtänyt, että tämä on hyvin yleinen ruoka esim. lounaspaikoissa. Se on "keksitty" 60- luvulla Okinawassa kun amerikkalaiset sotilaat ilmeisesti söivät omia Taco Tex Mex -annoksiaan ja Japanilaiset tuunasivat oman versionsa korvaamalla tacokuoret riisillä.

On joskus hiukan arveluttavaa valmistaa itselleen tuntemattomia ruokalajeja, tarkoitan, että että et ole päässyt siis maistamaan miltä ne aidossa ympäristössä maistuvat. Tämä ruoka on kuitenkin japanilaisuudesta huolimatta niin ameriikan texmexiä, että en epäröinyt hetkeäkään.

Erittäin helppo ja nopea valmistaa ja tosi tosi hyvää. Ei mitään fine diningia, mutta oikein tälläinen teiniherkkuruoka!

Reseptin avokado, korianteri, paprikajauhe ja lime ovat omia meksikolaishenkisiä  lisäyksiäni, alkuperäinen resepti on siis vieläkin simppelimpi. Jauhelihan voit takuulla maustaa myös valmiilla taco-mausteseoksella, niin pääset vieläkin helpommalla. Riisiksi kelvannee mikä tahansa muukin.

Eikun kokkaamaan!

Takoraisu
4-5 hengelle

1 rkl kasvisöljyä
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 sipulia hienonnettuna
400g jauhelihaa
3 rkl soijakastiketta
1 rkl chlijauhetta
1tl jeeraa
1 tl suolaa
1 tl rouhittua mustapippuria
250g sushi riisiä valmistettuna kypsäksi pussin ohjeen mukaan
1 salaatinkerä
5 tomaattia
pari desiä juustoraastetta esim mozzarella, cheddar tai pizzajuusto
1 lime
1 avokado viipaloituna, purista päälle puolet limestä

tarjoiluun
tomaattisalsaa ja kermaviiliä

Kuumenna öljy ja pehmitä sipulit ja valkosipulit miedossa lämmössä. Lisää jauheliha ruskistumaan. Lisää mukaan mausteet ja anna paistua "kuivaksi".

Jokaisen lautasen pohjalle  pari desiä höyrytettyä riisiä, sen päälle jauheliha. Kokoa päälle salaatti tomaatti, juusto ja avokado ja lime lohko viereen, että jokainen voi puristaa siitä itse. Lopuksi vielä viimeistele annos makusimukaisella tomaattisalsalla ja reilulla lusikallisella kermaviiliä.

ITADAKIMASUUUUUUU!    ....vai kuinka se nyt meni....

Nonnan äyriäiskeitto - välimeren tuoksua pakkasilla

Nonnan äyriäisikeitto -resepti tarttui käteen Kotilieden 1/11 numerosta. Uuden Vuoden suunnitelma A:n kariduttua, se esitti suunnitelmaa B ( laitan sitä meille itselle kotona ), joka kuitenkin vaihtui suunnitelmaksi C (Iso-Hoo saunoi naapurissa, kun Urho ja minä taistelimme sängyn pohjalla flunssaa vastaan).

Onneksi tällä viikolla tuli Urhon saksankummitäti jälkikasvuineen visiitille, niin sain syyn tehdä tätä keittoa, joka kuulosti ah niin herkulliselta. Muuten meillä ei nyt ihan keskellä viikkoa kampasimpukoita syödä. Toisaalta, ehkä pitäisi useamminkin...

Kolmen alta kouluikäisen kanssa vaihdoin chili-tomaattimurskan tavalliseksi. Lisäksi yritin kautta linjan supistaa reseptiä, käytin vain esim. 500g katkarapuja kilon sijaan ja lisäksi ostin vahingossa kypsiä kuorimattomia, kun piti olla raakoja. Kaikesta huolimatta 6 hengen reseptistä tuli hirmuisen suuri annos, ja kuten kuvasta näkyy, sattumia riitti.

Postaan tähän nyt reseptin kuten se alkuperäisenä meni Kotilieden mukaan, kommentoin vain omat muutokset.

Nonnan äyriäiskeitto  (Nonnahan on siis Italiassa isoäiti)
6 annosta (jos syöjinä hevoset)

1 kg kuorimattomia katkarapuja (jaa no ei tässä kyllä sanotakaan että raakoja...)
1 l vettä
1 purjon valkea osa
2-4 valkosipulia
2 rkl oliiviöljyä
1tl sahramia
1 tl suolaa
1tl rouhittua mustapippuria
1 tl ruokosokeria
2 tähtianista
2 laakerinlehteä
muutama timjaminoksa
1 tlk säilöttyjä tomaatteja
 500g chilin makuista tomaattimurskaa
 1 palsternakka
 3 porkkanaa
 3 sellerinvartta
 4-6 perunaa
 1 paprika
 5ddl
 kuivaa valkoviiniä
(loraus anisviinaa) en käyttänyt
1 appelsiinin raastettu kuori
 1 rkl silputtua anjovista
500g lohta tai siikaa meillä lohta
500g kuorineen pakastettuja sinisimpukoita ( no ei todellakaan löydy meidän cittarista, siispä pelkät lihat)
500g pakastettuja kampasimpukoita
kuoritut katkaravut
1 dl lehtipersiljasilppua (tavallista meillä)
chiliä ( ei lasten takia )

Tässä vaiheessa ihminen tuntee nääntyvänsä jo pelkän ainesosaluettelon alle... eteenpäin saa pyrkimään ainoastaan mielikuva tuoksuvasta valkoviinin, valkosipulin ja tomaatin liitosta, joka muodostaa  höyryävän pohjan äyriäisille ja kalalle...maistan jo keiton suussani....

1. Kuori katkikset ja keitä kuorista liemi noin 20 min. Siivilöi kuoret liemestä.

2. kuullota öljyssä silputut sipulit, lisää mausteet, tomaattitölkit ja rapuliemi. Seuraavaksikuoritut ja paloitellut kasvikset, lopuksi viini, appelsiinin kuori ja anjovis

3. Kasvisten kypsyttyä lisää paloiteltu kala, äyriäiset ja persilja. tarkista suola.

Tarjoile tuoreen leivän kera. Valkosipuliaioli sopisi myös, mutta meni ilman tätäkin kruunua.

Ei paha.

Siis hyvää.

Mutta ei ihan 10+ myöskään. (korkeintaan 9-)

(Tee mieluummin vaikka gulassia)

nimimerkki "kuvittelinko taas liikaa mielessäni etukäteen".

Tässä juuri paiskataan äyriäistä pataan

Uusi arkikeitto

Aina ei jaksaisi samalla jauheliha/makkara/nakki/kalakeittolinjalla kun maailma on hyviä keittoja pullollaan. Mutta jotenkin sitä aina päätyy noihin lapsuudesta tuttuihin arkiruokiin. Miksi niitä sosekeittojakin tulee tehtyä niin harvoin, vaikka ovat helppotekoisia ja terveellisiä? Ja sitten en ikinä tee esim. linssikeittoja. Tyhmä, tyhmä, tyhmä kokki! Pitääpä ottaa tässä joku kerta itselle joku teemakakuukausi tai pari,vaikka joka tiistai uusi keittokokeilu tai keitto muunnos.

Nyt on kuitenkin tullut laitettua vaihteeksiYhteishyän Ruoka -liittestä 1/11 Meksikolaista kanakeittoa. Se oli nopeatekoinen ja mielestäni maistuva simppeli keitto. Ja ennenkaikkkea vähän erilainen. Tietenkin  Urho 6v, joka olisi ilmeisesti pitänyt ristiä aikoinaan Eino(ennakkoluulo)ksi, sanoi normaalit mäenoikein tykkäätästä/tämäonkummanmakuista -repertuaarinsa ja Iso-Hookin mutisi jotakin näämaissiteioikeinmaistu-suuntaista. Mutta sanonpahan vaan, että keitossa ei ollut mitään vikaa!

Alkuperäisen reseptin chilirouheen jätin pois Urhon takia ja me aikuiset ripottelimme sitä vähän pinnalle. Keitto käskettiin tarjoilla maissilastujen kera, mutta en viitsinyt muutaman lastun takia aukaista pussia. Hapankorppu rules!

Niin, vielä voisin sanoa, että keiton makujuju on tietysti tuossa ihanaisessa banaanissa. Se varmaan jakaa mielipiteitä, mutta mulla on useita muitakin ruokaohjeita, joissa on banaania ja tykkään pokkeuksetta niistä kaikista. Pizzassani en silti siedä ananasta (niin, enkä kyllä laita siihen banskuakaan...)

Meksikolainen kanakeitto
4:lle

300 g maustamattomia broilerin fileesuikaleita

1 rkl öljyä

1,5 tl currya

2 rkl vehnäjauhoja

8 dl vettä

2 kanaliemikuutiota

1 punainen paprika

1 vihreä paprika

0,5 tl mietoa chilirouhetta

1 banaani

200 g pakastemaissia

4 rkl ranskankermaa

 

Ruskista broilerisuikaleet öljyssä. Lisää curry sekä jauhot ja anna ainesten kypsyä hetki.
Kaada vesi päälle. Lisää liemikuutio, paloitellut paprikat ja chilirouhe. Anna kiehua hiljalleen noin 5 minuuttia.
Lisää viipaloitu banaani, maissit ja ranskankerma. Anna kiehahtaa. Tarjoile keitto maissilastujen kanssa.


Mutta en kyllä laita tätä meksikolaisen ruuan kategoriaan....

Juustofondue kuuluu talveen - vahvoja tunteita ja tujuja makuja

Kerran talveen pitäisi ainakin löytyä aikaa juustoiselle herkutteluhetkelle. Meillä se on usein ollut uusivuosi, tänä vuonna Nuuttiveljen perhe saapui padan ympärille herkuttelemaan loppiaisena. Juustofonduehän on seurustelu ruoka, joka jakaa mielipiteitä, aika moni tuntemani syö mieluummin lihafondueta. Mutta ken on kerran juustofonduen makuun mieltänyt... no se vain on oma juttunsa! (ja mulla on tänään sanat hukassa...?)

Vaikka mielelläni pitäisinkin itseäni jokseenkin avarakatseisena ihmisenä, niin juustofondue kuuluu siihen kategoriaan ruokia, jotka omassa mielessäni tehdään ja syödään juuri näin, eikä mitenkään muuten. En sano, että tapani ovat jotenkin ainoat oikeat ja sanonkin tämän nimenomaan siksi, että jos  itse dippailet vaikka sinihomejuustoon jotain hedelmää, sehän voi olla sinun oikea juustofonduesi. Mutta mikäli seuraava kuvaus tuntuu sinusta jokseenkin ahdasmielisen tiukkapipoiselta, se on siis oma ja perheeni käsitys juustofonduestä, käsitys joka kyllä melko puritaanisesti pohjautuu sveitsiläisiin perinteisiin. Perinteet sielläkin toki vaihtelevat alueittain, mutta tässä kylässä fonduen kanssa toimitaan siis näin:

Raakaineina raastettua juustoa, Gruyereä ja mustaleimaemmantalia , noin puolet ja puolet. Pohjana kuiva, kuiva valkoviini ja mausteena Kirsch-viina.

Juustofondue pata on keraaminen, paksupohjainen, se toisenlainen teräksinen roiskesuojilla on tarkoitettu lihafonduelle. Padan pinta hierotaan valkosipulin kynnellä kauttaaltaan.

Juustofonduen valmistus tapahtuu liedellä, mistä se sitten nostetaan pöytään  lämpölevyn päälle. Lämmönlähteenä voi polttaa spriitä, tai tarkoitukseen kehitettyä hyytelömäistä "pastaa".

Meillä on vielä myöhemmin hankittu yksinkertainen teräslevylisäosa, joka jakaa lämpöä niin, että fondue ei kärähdä herkästi pohjaan.

Dippaamme vain eilisen leipäkuutioita, tällä kertaa vehnä-, ruis-, ja moniviljapatonkia.

Juustofonduehaarukka on kolmipiikkinen. Saman näköinen kaksipiikkinen väkäsillä on lihafonduehaarukka. Pöytään katetaan erikseen tavallinen suuhunpantava syöntihaarukka.

Kun fonduepata saadaan pöytään alkaa kiivas pyöritys padan pohjia myöden. Leivänkannikat kannattaa leikata niin, että jokaisessa on pala kuorta. Jos onnistut pudottamaan palasi pataan,  naisen kuuluu suudella vasemmalla puolella istuvaa miestä ja miehenä kuuluu sinun tarjota seurueelle seuraava viinipullo.

Mistä pääsemmekin sulavasti juomatarjoiluun. Ruuansulatuksellisiin uskomuksiin perustuen, juustofonduen kanssa ei tarjoilla vettä olutta tai punaviiniä. Sen sijaan kuiva valkoviini tai musta tee ovat suositeltavia, myös Kirsch- napanterit (mutta se on kyllä järkyttävän makuista pontikkaa...).




Mustaa tee on alkoholiton vaihtoehto

Sitten keskitytään herkuttelemaan, seurustelemaan kiireettömästi, nauttimaan ainutlaatuisesta mausta ja ihanasta aromista. Pikku ähkyyn asti.

Jos kaikki on mennyt kuten kuuluu, kuivuu tyhjän padan pohjalla vielä juustokuori, joka suurena herkkuna irrotetaan lopuksi.

Jos sallitte kaiken tämän paatoksen jälkeen, lopuksi vielä resepti.

Juustofondue
4:lle
1 iso valkosipulinkynsi
300g Mustaleimaemmental
400g Gruyereä (puolet ja puolet on ihan hyvä suhde, tällä kertaa näin palateknisistä syistä.)
1/2 pulloa kuivaa valkoviiniä
1/2 dl Kirch- viinaa
3 kukkuraa tl maizenaa (tai perunajauhoja tai ohrakasta)
valkopippuria,
muskottipähkinää
pari ruokalusikallista sitruunamehua

Hiero valkosipulinkynsi keraamisen padan pintaan.
Kuumenna padassa liedellä puuhaarukalla sekoittaen viini ja siihen raastetut juustot kärsivällisesti sileäksi keitokseksi. Saa vähän kiehuakin.
Lisää maizeena viinaan ja sekoita seos nauhana juustoseokseen, anna porista sekoittaen vielä hetken, että ehtii sakeutua.
Mausta maltillisesti valkopippurilla ja muskotilla.
TÄRKEÄÄ: Purista lopuksi joukkoon vielä sitruunamehu, se edesauttaa ettei juustoseos ala erottua!

Vie pöytään ja aloita herkuttelu välittömästi, koska pataa kuuluu tavallaan sekoittaa koko ajan.

Ja vielä: jos juustokeiton valmistaminen pelottaa tai lähikauppasi ei myy Gryereä tai et saa käsiisi Kirchiä, mutta haluat päästä maistamaan ensimmäistä kertaa juustofonduetä, voit huoletta ostaa kaupassa myitäviä sveitsiläisiä valmisjuustofonduitä. Niissä on nimittäin yllättävän autenttinen, oikea maku ja niitä on vaikea saada tunarinkaan juoksettumaan. Kiireessä myös hyvä vaihtoehto.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, ja kaiken tämän jälkeen, syökää vaikka lusikalla, kunhan ainakin kerran elämässä kokeilette!

Saunaruoka-peesailua ja yhden tölkin oluttesti

Eipä ollut juolahtanut pieneen mieleenikään, tunkea kiukaan päälle makkarapussiin muuta kuin sitä itseään -makkaraa siis-, ennen kuin luin Pastanjauhajien saunaruuasta. Ajatus saunaruuasta oli jotenkin niin hillittömän hauska joten oli pakko päästä heti hyvin samalla tyylillä peesailemaan jauhajien reseptiä kaapin antimiin perustuen.

Saunamakkaraperunat kiukaalla

 2:lle pikkuannos

1 kiuasmakkarapussi

250g lenkkiä, eli sellainen puolikas kahden pötkön paketista

4-5 keitettyä perunaa

vajaa puoli pakettia koskenlaskijaa

kourallinen sinihomejuustoa

ruohosipulia silppuna

mustapippuria

Kuori perunat ja makkara, leikkaa kolikoikoisi ja asettele kerroksittain pussiin, murentele päälle juustot ja mausteet. Sulje pussi tiiviisti ja anna löhötellä puolisen tuntia kuumalla kiukaalla.

Jos tämä on sitä äijämättöä, niin maistui kyllä rouvallekin! En ole mikään suuri makkaran ystävä, joten perunat tekivät tästä annoksesta mielestäni paljon paremman. Pussiin emme jauhajien tapaan laittaneet sinappia, koska mieluummin molemmat laitamme kylmän sinapin/ketsupin/kurkkusalaatin valmiin annoksen päälle. (Huomasimme muuten saunassa keskustellessamme, että tämä taisi olla ensimmäinen asia vuonna 2011, josta olimme samaa mieltä. High Five!)

Illan saunomista ja ruokailua odotellessa iski myös hillitön oluenhimo ja niinpä passitin Iso-Hoon lähikauppaan noutamaan vaimolleen tölkin alkoholitonta. Osti myös toisen itselleen, mikä oli IV oluen juojalta jokseenkin kummallinen teko. Mutta hyvä, hyvä sinänsä.

Olut oli outo tuttavuus, en tiedä johtuiko tuosta yllä mainitusta oluenhimosta, vai ruuan ja oluen saumattomasta liitosta :D, mutta tuskin koskaan on pakkaskylmä olut maistunut niin hunajaisen täyteläisen maltaisen hyvältä.

Jos olisin parempi röyhtäilemään (tahdonalaisesti siis), niin nyt olisi ollut aterioinnin päälle ehkä sen paikka!

Loppuun vielä tunnelmakuva  saunasta kesäiseltä Maaningan mökkireissulta. Saunaan tuntuu mahtuvan monenmoista, mitä sinne ei ensiajatukselta pistäisi...

Pikkuveljen parempi alkupalaleipä

Näyttää siltä, että tässä hyvien ruokaravintoloiden tyhjiö -maakunnassa paras mahdollisuus herkulliseen ateriointiin valmiiseen pöytään istumalla on pikkuveli Nuutin  Ja Minnakälyn illalliskutsu.

Tullainen kutsu oli käynyt taas viime sunnuntaina, ja pakko mainostaa tässä tuota ihanan makuista ja onnistunutta alkupalaleipää.

Pikkuveljen parempi alkupalaleipä
aineita/ruokailija

kampasimpukka valkosipulivoissa paistettuna
3-4 isoa katkarapua jotka marinoitu persilja-valkosipuli- oliiviöljyssä
salaatinlehti
lusikallinen itsetehtyä guacamolea
paahdettu paahtoleipä
limeä puristettuna päälle

Leikkaa paahtoleivästä jollakin pyöreällä muotilla  pyöreä ja paahda se rapeaksi leivänpaahtimessa.
Paista kampasimpukat nopeasti valkosipulivoissa, että ne säilyttävät ihanan mehevyytensä.
Rakenna leipä: Alle leipä, sitten salaatinlehti, kampasimpukka, lusikallinen guacamolea, katkaravut ja kaiken päälle vielä reilusti puristettua limeä.

Luulen, että näin se tehtiin, vaikka osallistuinkin ainoastaan syöntiosuuteen.

Niin raikasta, niin herkullista... aivan gourmeeta!

Tammikuinen gulassikeitto

Usein tähän aikaan tammikuusta, kun lompsa on sallinut ja vatsakin ollut enempi lasketteluhousuihin sopivaa mallia on tullut suunnattua suksien kärjet kohti ykköslomapaikkaa eli Itävallan Alppeja. Sitä Stimmungia ei vaan saa mistään muualta.

Suosikki rinnelounaista (koska alppiloma ei ole vain laskettelua, se on myös syömistä!) yksi ehdoton on tietenkin edullinen ja aina maistuva Gulassikeitto. Tätäpä teki sitten yksi päivä niin kovasti mieli, että lähdin sitä tekemään ilman sen kummempia reseptejä. Ja lopputuloksesta on vain sanottava, että miksi ihmeessäen tee tätä useammin.? Ihana pakkaspäivän keitto. Toteutin pikaisemman arkiversion jauhelihasta, enkä yhtään moiti vaikka tiedänkin gulassin yleensä haudutettavan kokolihasta.

Nyt kun vain muistaisi mitä kaikkea tuli pataan heitettyä. Se meni kai näin:

Gulassikeitto

ainaskin 6:lle

400g sikanauta jauhelihaa

1 iso sipuli

2 valkosipulinkynttä

1rkl paprikajauhetta

vähän valkopippuria ja nustapippuria

140g purkki tomaattipyrettä

1-2 purkkia tomaattimurskaa (mulla oli vain purkillinen kotona, sekin riitti)

pari lasillista punaviiniä

lihaliemitiiviste (käytän nykyään niitä Fond du cheffiä kuutioiden sijaan)

vettä

3 porkkanaa

5-6 perunaa

1 punainen paprika

Ruskista jauheliha ja pehmitä sen kanssa kuutioitu sipuli. Mausta kuivamausteilla. Lisää pyree, sitten tomaattimurska ja viini.

Usein kuuluu sanottavan viinin käytöstä ruuanlaitossa, että käytä samaa kuin mitä joisit kyseisen ruuan kanssa (no tämä on vähän liioittelua mielestäni, saman TYYPPINEN riittänee, ei kai kukaan mitään arvoviinejä ala kastikkeeseen laittamaan...), mutta itseasiassa, ja nyt seuraa TUNNUSTUS: meillä jää useinkin  jopa 1/3 pullon pohjalle juomatta (tiedän, eikö uskomatonta, sentään molemmat nautimme viineistä...) ja sitten se sama pullo saattaa lojua kuukauden siinä... no minä kyllä käytän sumeilematta  erilaisiin pataruokiin ja bologneesen pohjaksi ja muihin tälläistä jo juomakelvottamaksi mennyttä viiniä. Ajaa kyllä tehtävänsä, sanon minä! Tälläinen ihana Masin Ripasso jämä oli tälläkin kertaa siis kyseessä.

Lisää loputkin aineet, kuoritut,kuutioidut ja pilkotut porkkanat ja perunat ja vettä sitten sen verran, että koostumus on keittomainen. Viimeisenä vielä paprikansuikaleet. Anna porista kypsäksi ainakin, tai paljon kauemmin jos sinulla on aikaa.

Paranee joka lämmityskerralla. Teeppä jo valmiiksi kun vietätte seuraavan kerran talviulkoilupäivää, jotka toden totta ovat tällä hetkellä puitteeltaan uskomattoman kauniita! Vain Suomessa voi olla tälläisiä talvia!

Ja vielä sanon, että keittoon voi upottaa vanhat tomaatit ja sitä voi potkaista ripauksella chiliä ja kuivattuja yrttejä. Meidän paprikajauhe taisi olla jotenkin tulista sorttia, koska keitosta tuli oikein lämmittävän mausteinen ihan ilman mitään chilejäkään. Maku ylitti kaikki odotukset.

Tarjoiltiin smetanakiehkuran kera. Ja lämmintä leipää.

Rukiinen kääretorttu

Eipä sitten ole tullut koskaan mieleen, että kääretorttu, tuo helppotekoinen, turhan usein unohdettukin kahvipöydän makea herkku, voisi olla leivottu ruisjauhoista. Mutta ostaessani HIENO TÄYSJYVÄRUISJAUHOja ennen joulua, oli paketin kyljessä ruiskääretortun ohje, joka tänään pääsi siis toteutukseen pohjan osalta, täytteen määräsi oma jääkaappi.

Voisko muuten joku kertoa mulle selkosuomella, mikä ero on ruissihtijauhojalla ja ruisjauholla ja mikä soveltuu parhaiten mihinkin?

Rukiinen kääretorttu
pohja

4 munaa
1 dl sokeria
1 1/2 dl hienoja täysjyväruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Pistä uuni kuumenemaan 225 asteeseen.
Vaahdota munat sokerin kanssa valkeaksi vaahdoksi. Lisää jauhot, joihin leivinjauhe seattu, varovasti sekoittaen vaahtoon.
Kumoa leivinpaperille uuninpellille ja paista n. 7 min keskitasolla.
Kumoa tortun pohja sokeroidulle leivin(tai voi)paperille ja irrota toinen paperi varovasti päältä. Anna jäähtyä.

täyte

2 purkkia tiramisurahkaa (valion sesonkituote)
2 banaania

Pilko banskut rahkan sekaan ja levitä kääretottupohjalle. Kääri rullalle. Kääri rulla leivinpaperiin (voipaperiin). Perinteiden mukaan myös sen päälle vielä sanomalehteen ja sitten viileään tekeytymään.

koristelu

Siivilöin päälle  tummaa kaakaojauhetta ja sitten kaikenmoista kakkukimalletta ja lumihiutaletta mitä kaapista löytyi. Tämän voisi tietenkin myös kuorruttaa rahkalla, kermavaahdolla, tuorejuustolla, suklaalla tai jollakin, mutta nyt näin simppeli.

Yhteenvetona voin sanoa, että ruis toimi erittäin hyvin. Eikös tämän pitäisi nyt olla myös hippusen terveellisempää kuin valkoisista jauhoista tehty? Täytteet olivat myös sopivaiset, tämä torttu ei ollut missään nimessä hirvittävän makea, mutta banskut antoivat sille vähän makeutta.

Leipuri puhunut.

Leipuri tyytyväinen.

Hirvikäristys - yksinkertaisesti vain parasta!

Kaikki kunnia kaikkien käristysten äidille eli poronkäristykselle, mutta minä vaan taidan olla kertakaikkiaan hirvikäristysihminen. Poronkäristystä olen syönyt kaikenmoista, huonosta erinomaiseen, mutta hirvikäristys on aina aina aina herkkua. Ja sitäpaitsi yksinkertaista valmistaa, lähes mahdoton epäonnistua. Sopii niin arkeen kuin vierasruoaksikin.

Ainut rajoittava tekijä näin kokonaismarkkinoita ajatellen lienee, ettei jokaisella varmaan ole omia käristyslihoja ottaa pakkasesta tai edes äidin pakkasesta, mikä suuri etu allekirjoittaneella on, kiitos metsämies-isän. Markettien pakkasissa myydään toki erilaisia riistakäristyksiä, saksanhirvestä tms, niistäkin varmaan tulee hyvää, mutta eriomaisuustakuun uskallan antaa ainoastaan kotimaiselle oikein käsitellylle hirvenlihalle. 

Mutta pitemmittä puheitta, mikäpä sen parempi resepti aloittaa bloggailu uutena vuonna 2011.

Hirvikäristys 

Köntti pakastettua kotimaista hirvenkäristyslihaa, meillä tällä kertaa 800g, siitä syö ehkä 6

voita, öljyä

suolaa, pippuria

laakerinlehti

vettä

Kunnon rautapata ja hyvin teroitettu tukeva keittiöveitsi.

Ota pala sulamaan noin 1h  ennen valmistumisen aloittamista, että saat ylipäätään järsittyä siivuja köntästä.

Terävällä veitselle vuolet sitten melko ohuita lastuja ympäri palaa ja laita aina satsi kerrallaan kuumaan rautapataan käristymään voi-öljyseokseen. Tässä hommassa tahtoopi näpit jäätyä ja ellei sinulla ole ruuanvalmistukseen pyhitettyjä ohuita puuvillahanskoja (no ei tod!) niin haeppa sieltä puhtaan pyykin korista ohuet, parinsa kadottaneet puuvillasukat ja vetäise ne käsiisi (nämä taas tuntuvat olevan ehtymätön luonnonvara monissa ( ainakin omani kaltaisissa) talouksissa...).

Ruskistettuasi kaikki, mausta lihat ja lisää vettä sen verran, että lihat peittyvät. Anna hautua kannen alla liedellä miedolla lämmöllä ainakin 3h. Tarkista kuitenkin aikaajoin, ettei neste pääse haihtumaan.

Tarkista pipppuri ja suola ja tarjoa käristys survottujen puolukoiden, perunamuusin ja esimerkikisi rakuunaporkkanoiden kanssa.

Mistä tämä ihana maku tulee, kun pataan ei edes panna mitään? Kaikenmoista smetanaa, hunajaa, chiliä ja tomaattia sopii aika-ajoin kokeilla hirvipadoissa, vaihtelun vuoksi, monasti on hyvää tullut. Silti tämä perussimppeli käristys on se hirvipatojen ehdoton numero yksi! Uskokaa pois!