Blinejä siskokullalle

Ei onneksi ehtinyt helmikuu ihan loppuun ilman blinejä. Paikalliset ravintolat kun ei tunnu tarjoavan mitään bliniviikkoja täälläpäin, niin toki niitä on sitten tehtävä itse. Äitini kanssa on yhteinen blinipannuarsenaali ( joista 1 peräti oma!) eli eilen illalla paistettiin sitten kolmen rautapannun voimin. Teflonisia en ole vielä kokeillut, ne ei vaan tunnu oikeilta. Mutta niitäkin on jostain alennuksesta arsenaaliin hankittu. Tai siis äiti on. Minä kannustin.
Reseptit on aina hakuusas, milloin mistäkin lehdestä tai jauhopussin kyljestä. Nyt  muistelin viime vuoden reseptiä Koti ja Keittiö -lehdestä joka onnistui hyvin, ja onneksi se löytyi.

Pienillä muunnoksilla matkassa kuitenkin nesteiden ja jauhojen kanssa

Perinteiset blinit


noin 10 isoa bliniä
2 dl maitoa
2 dl bulgarian jugurttia (no mulla oli kyllä turkkilaista, joka hivenen liian paksua tähän tarkoitukseen)
20 g hiivaa
3 dl tattarijauhoja
3 dl vehnäjauhoja
3 munaa
3 rkl sulatettua voita
1/2 pulloa olutta (laitoin enemmän koska taikina oli tosi paksua tällä kertaa)
1 tl suolaa

Paistamiseen:

voita tai kirkastettua voita

Olen tullut siihen tulokseen, että tuo kirkastettu voi on aivan must. Se ei "likaa pannua" eikä tarttuile kiinni.
Tähänkin annoksen paistoon sain käytettyä sitten melkein paketillisen voita. Kirkastettu voi valmistetaan, sulattamalla voi ensin  kattilassa ja kuorimalla syntyvä pintavaahto mahdollisimman tarkasti pois. Sitten rasvan annnetaan seisoa hetki, jolloin "sakka" laskeutuu pohjalle. Nyt kirkastettu voi on kaadettavissa varovasti toiseen astiaan odottomaan paistoa, sakan sait toivottavasti jätettyä kattilan pohjalle.

Mutta ensin taikinan tekoon. Alkuperäisestä reseptistä kommentoinnilla höystettynä:

1. Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää puolet jauhoista.

Anna tekeytyä huoneenlämmössä yön yli. Itse tein aamulla ja illalla puoli kahdeksan aikaan aloin paistaa

2. Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Lisää taikinaan keltuaiset, loput
jauhot, voisula ja olut sekä suola.

3. Vaahdota valkuaiset ja lisää taikinaan varovasti käännellen.

4. Paista blinipannulla sentin paksuisia blinejä. Laitan myös uunin lämpöiseksi n .125C ja sitä mukaan kun paistosta valmistuu laitan blinit uuniin ritilän päälle odottamaan, Yllättävää kyllä, näin niiden rapeus ei kärsi lainkaan, ja ennen kaikkea väki/vieraat pääsevät kaikki yhtäaikaa syömään. Viimeiset blinit nostetaan suoraaan lautasille ja kutsutaan ruokailijat pöytään, näin ensimmäinen blini on se herkullisin... mutta erittäin hyvin ne kestävät tämän lämpökohtelun!
Ainakin jos niitä paistettiin rautapannulla, kohtuu lämmössä. useaan kertaan käännellen ja joka välissä aina kirkastettua voita lisäten. Muuten sain taikinasta varmaan 15 bliniä...

Aah, herkullinen, kuuma, rapsakka, yhtä aikaa kuohkea ja rasvainen blini.... ja ne lisukkeet. Lisukkeissa helposti sortuu liioitteluun, jo runsaudenpulan takia. Melkein sanoisin, että normi ihminen ei jaksa 2-3- bliniä enempää ja 4 täytevaihtoehtoa on ihan maksimi.

Meillä oli eilen siis

• Suolakurkku, hunaja ja smetana

onko se sitten varsinainen blinin päällys, mutta yhdistelmähän on jumalainen ja sopii tähänkin, ja sen saa nopsaan esille kun ei tarvitse oikeastaan kun lohkottaa kurkut.

• Siianmäti, puna- ja keltasipulisilppu, smetana

sama vika, nopeasti esille, ja ehdottomasti blinipäällisten aatelia

• Kylmäsavulohi ja sienisalaatti

taas lohi helposti kaupasta ja sienisalaatin tekaisin ylihelposti  roiskauttamalla  sekasienitölkin purkilliseen kermaviiliä ja tuhrauttamalla sekaan runsaasti sipulia.

• Savuporomousse

Päivän kokeilu ja ehdoton menestys! Sopii myös varmaan tuulihattuihin yms täytteisiin. Tänään aion tarjota loput kokoustamaan tuleville Kennelkerhon tytöille rieskarullien muodossa. Tuosta edellisestä lusikat-sikin-sokin- kuvasta näyttää koko mousse puuttuvan mutta onneksi kuva löytyi. Reseptihän kopioitiin tuosta samaisesta K&K blinilinkistä, jossa oli myös monta muuta kokeilemista odottavaa täytevaihtoehtoa. tarkoitus oli eilen kokeilla Wasabi-avokadokatkarapu-lisuketta, mutta marketin avokadot olisivat olleet vasta 2 viikon päästä kypsiä, eli se jäi. Ostettiin vaan sitten kylmäsavulohta.

Mutta mainio porolisuke siis tässä:

Kylmäsavuporomousse
100 g kylmäsavuporoa

1 dl kuohu- tai vispikermaa
1 prk (200 g) ranskankermaa
2 tl piparjuuritahnaa
puolikas punasipuli
puolikas maustekurkku
3 rkl tuoretta ruohosipulia
hienonnettuna
ripaus suolaa
ripaus rouhittua mustapippuria

1. Vaahdota kerma. Lisää ranskankerma ja piparjuuritahna.

2. Hienonna punasipuli. Kuutioi maustekurkku ja poro. Sekoita sipulit, maustekurkut, poro, ruohosipulisilppu ja mausteet ranskankermaseokseen.

3. Anna maustua jääkaapissa vähintään puoli tuntia

Ja kyllä oli ihana arki-illan juhlistus Turussa asuvan siskon vierailun kunniaksi. Äiti ja Nata myös osallistuivat tekoon, nata silppusi sipulit ja itsensä, äiti valmisti poromoussen, pöytä kattaantui kun itsestään ja muutkin lisukkeet ilmestyivät vateihin. Nata-sisko auttoi myös fyysisesti paistamisessa valuttaen pannuille kirkastettua voita, seka sanallisesti arvostelemalla paistotaitojani ja blinien saamaa liian kovakouraista kohtelua (?) Muutenkin ruokapöytäkeskustelu kulki entisten blinikokemusten vertailujen parissa.
Poromousse sykähdytti kaikkia!Äiti muisteli ja ihmetteli kuinka oli taannoin paistanut sisaruksilleen puolisoineen blinejä. Ja niitä sisaria ja veljiähän on yhteensä 10...(no kaikki kauimmaiset eivät taineet olla paikalla...)

Lapset, Urhoni ja Porvoosta hiihtoloman kunniaksi tulleet serkut Ilona ja Kasperi (5,6,4v) saivat lautaselleen pannulla kuumennettuja tavallisia Atrian einespikkulättyjä, sillä ei tämäkään äityli ihan kaikkeen repiä!

Perinteistä pastaa pikaisesti

Ihanata kun puolisoni Iso-Hoon lempiruoka on nopea ja helppotekoinen. Kyseessähä on siis Spaghetti alla Carbonara eli Miilunpolttajan spagetti. Kyseisen nimen alla kulkee suomalaisillakin lounaslistoilla ties mitä variaatiota herkkusienineen, mutta tykkään ajatella,että oma versioni on melko lähellä autenttista versiota.
Ensimmäisen kerran Carbonaraan tutustuin -87 kesällä Roomassa, kun olin lukioaikaisen ystäväni Sirpan kanssa interreilaamassa. Saimme kahdelta hillittömän hauskalta mutta ei italialaisittain komealta opiskelijapojalta kutsun toisen vanhempien kotiin nauttimaan poikien valmistamasta ateriasta, joka siis oli Spaghetti alla Carbonara. Saimme seurata ruuan valmistusta ja muistan ikuisesti, että kun saimme annokset lautasilla eteemme, ystäväni kysyi "Eikö tähän tuu kastiketta ollenkaan?". Tuolloin ruokalaji oli vielä melko tuntematon Suomessa. Ainakin Etelä-Pohjanmaalla. Muistan tuon kommentin hymyssä suin joka kerta kun sitä valmistan.
Syvempää tuttavuutta tein sitten reseptiin loppuvuodesta, kun lähdin Etelä-Saksaan Au Pairiksi ja tämä oli yksi ruokalajeista jota minun toivottiin tekevän usein. Sieltä on jäänyt mieleen, että munia, kermaa ja parmesaania pitää olla paljon.
Aito italian versio on siis melko kuiva ja vähäkinkkuinen, omani ehkä vähän runsaampi. Mutta näin minä sen teen:

Spaghetti alla Carbonara ainakin 4:lle

1rkl oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä
140g pekonikuutioita
140g Portin Savupekonilastu
3dl ruuanvalmistuskermaa
4 munaa
1 dl raastettua Parmesaania
runsaasti mustapippuria
persilja tai ruohosipulisilppua tarjoiluun
330g spaghettia

Jotenkin näin. Yleensä aineet laitan summissa, koostumus on jokakerta siten vähän erilainen. Lihana paras olisi ehkä joku savukylkipala, jonka viipaloisi aika pieneksi. Käytän usein pekonia ja nyt löysin tuollaisia savupekoni vai olikose savukinkkulastuja, joissa oli tarpeeksi makua. Suomalaisen pekonin ongelma on juuri tuo savunmaun puute.

Ruoka valmistui siis taimattuna 20 minuutissa.
Laita runsas pastavesi kiehumaan (nopeutan hommaa yleensä 2:lla satsilla vedenkeittimessä) ja veden kiehuessa lisää pastat, keitä ne al dente eli n. 7-8 min.
Sillä välin kuumenna pannulla oliiviöljy, lisää sekaan pekonit ja/tai kinkut sekä hienonnetut valkosipulikynnet. Näiden muhiessa pannulla raasta parmesan ja yhdistä se vatkaten munien ja kerman kanssa. Lisää reilusti mustapippuria. Pastan valmistuttua siivilöi se ja lisää öljypekoni seoksen joukkoon. Kääntele hyvin ja kaada takaisin kattilaan. Kattila voi olla kevyellä lämmöllä liedellä, kun seuraavaksi lisäät kerma-munaseoksen pastan ja kinkkujen joukkoon. Kääntele läpikotaisin, tsekkaaa pippuri ja ripottele halutessasi pinnalle ruohosipulia tai persiljaa.
Tarjoile välittömästi, ruoka jäähtyy älyttömän nopeaa, kiitos kylmän kerma-munaseoksen. Lämmitetyt lautaset olisi poikaa.
Mutta aina ei jaksa.
Tämä kastikemäärä olisi riittänyt ehkä vähän suuremmallakin spaghettimäärälle, eli jos teet esim 8:lle, ei kannata tuplata reseptiä.
Oli taas oikein hyvää. Yritin tsempata 5-vuotiasta Urho-poikaani joka on enemmän kuin valikoiva ruokansa suhteen, että nam, nyt iskän lempparia. Urhon kommentti oli:"No, kyllä mä nyt tästä enemmän tykkään kuin en tykkää... ". Mutta Urhon lemppari onkin Lidlin säilykeravioli!

Toast Panike

Kolmen juuston porokeitto sai alkuruuakseen siis Toast Paniken. Mistä lie nimi tulee mutta resepti on aikanaa löytynyt Maalahden Limpun kyljestä. Maku on ihana!

300g graavattua siikaa
Kaksi keitettyä kananmunaa
Yksi sipuli
1dl creme freichéa
Tilliä
Valkopippuria
Maalahden Limppua

Leikkaa peratut graavatut fileet pieniksi paloiksi. Hienonna sipuli ja kananmunat. Lisää muut ainekset creme fraichen sekaan. Pane runsaasti seosta Maalahden Limpun päälle.

Tässä siis ensimmäinen ateriakokonaisuus. Kuukausi meni ennen kuin sain julkaistua, toivotaan että tahti vähän tästä reipastuu. Innolla kommenttejanne odotellen.

Kolmen juuston porokeitto

Kolmen juuston porokeitto saa kunnian aloittaa matkani Blogistanissa. Yli vuoden on haaveiltu omasta ruokablogista, ja nyt kun vihdoin sain myös omistukseeni digikameran, jännittää niin, että julkaisukynnys nousee ja nousee. Osaanko, kerkiänkö, viitsinkö... Saanko summittaisilla ohjeillani ikinä reseptejä aikaan tänne?
Kolmen juuston porokeitto on peruja rakkaalta ruokaa rakastavalta ystävältäni Virpiltä, joka käsittääkseni on saanut sen ystävätään, joka on saanut sen ystävältään...


Keitto on ihanan tuhti, helppotekoinen ja maukas, mainiota talviruokaa vaikka on tätä kesälläkin syöty.Ei kukkoile pöydässä arkena, mutta kyllä tämä on useammin ollut vierasruokana, kaukaisimmat syöjät ovat tainneet olla Mexicosta.

Kolmen juuston porokeitto

Apua, tosiaan, mitenkäs ne ainemäärät oli? Tämä on nyt summittainen ja riittänee 4-6:lle

• 1 paketti poronkäristyslihaa, tai vaikka 2 (Olisko ne 400)
• vettä
• lihaliemikuutio
• n. 8 kiinteää perunaa
• Olympia maustamaton tuorejuusto (iso)
• Leipäjuustoa
• nippu persiljaa
• parmesanlastuja
• mustapippuria

Anteeksi kaikille tunnontarkoille, jotka saavat näppylöitä summittaisista resepteistä.

Eli käristä kattilan pohjalla jäiset lihat. Lisää keittoon sopiva määrä vettä ja lihaliemikuutio. Sitten on sulatejuuston vuoro, sulata se nesteeseen. Tähän valkoiseen keittoon lisäät sitten kuoritut ja kuutioidut reilunkokoiset perunakuutiot. Olen aina ihmetellyt tässä reseptissä tätä järjestystä, että ensin juusto ja siinä keitetään perunat, ehkä siinä sen hyvän maun salaisuus.

Keitä perunat kypsiksi. Tähän asti voit tavallaan esivalmistella keiton. Ennen tarjoamista tarkista suola, lisää runsaasti mustapippuria hyllystä sekä reilu määrä kuutioitua leipäjuustoa, jota ei siis sen kummemmin keitellä enää, vain kuumennenetaan. keiton kruunaa runsas persiljasilppu.

Tarjotaan ruisleivän ja voin kanssa. Jokainen syöjä voi lisätä sitten ihan itse vielä mustapippuria - ai niin, sekä ripotella lautasellaan olevan keiton pinnalle sen kolmannen juuston eli Parmesanlastut.

Nauttikaa!
Tätä keittoa syötiin tammikuun ensimmäinen kun sain vieraakseni Loimaan tytön Mirkan ja 2 rottweileriaan. Mutta että mahdollisimman moni nauttisi keitosta kutsuin sitten paikkakunnalla vierailevan siskoni sekö 2 kälyäni syömään myös.
Pitihän sitä alkuruokaakin sitten tarjoilla. Perinteisesti tämän ruuan suomalaisiin makuihin (nooh, parmesan, poikkeus vahvistaa säännön...) olen yhdistänyt Toast Paniken. jonka resepti tulee uutena postaiksena, koska en vaan osaa liittää kuvaa tähän keskelle tekstiä!