PARASTA KEITTOBANAANISTA

Kelläpä meistä ei olisi keittiön laatikoihin hautautuneena  kuvassa olevaa työkalua. Vai? Ai ette tiedä mikä se on? Vaikka keittobanaanin siivukin siinä vähän vinkkinä?

No arvasinhan minä, että kyllä tietoa löytyy. Kuvassa on tosiaan tostonera, jonka avulla valmistetaan tietenkin (oi, kuinka kepeästi huudahdan tuon tietenkin) tostones. Tostonit ovat taas Latinalaisessa Amerikassa todella suosittuja keittobanaanista valmistettuja kahteen kertaan paistettuja banaanisipsejä, jos nyt vaikka noin aloittaisin niiden kuvailun.  Tostoneilla voi olla muitakin rakkaita nimiä eri maissa, mutta tämä lienee se yleisin. Ne ovat esimerkiksi Dominikaanisessa Tasavallassa ja Kuubassa ihan jokapäiväistä kauraa banaania lautasella. Maistuvat myös Karibialla ja vaikka Meksikossakin, kaikkialla Väli-Amerikasta Etelä-Amerikkaan. Joskus niitä tarjotaan snack tyylisesti, sellaisenaan tai ketsuppiin tai johonkin dippiin dippaillen, tai jopa juustolla, mutta kaikista yleisimmin ihan vaan suolalla maistettuna pääruuan lisukkeena. Voit ihan verrata lihaa ja perunaa - lihaa/papuja ja banaania.  

Kohta osaat tehdä myös toisen keittobanaaniruuan: Plátano Maduro Frito.

Mutta annas kun kerron:

Keittobanaani eli ruokabanaani eli plantaani on se kaupasta löytyvä suuri eksoottisen näköinen banaani. Sitä ei ole tarkoitettu raakana syötäväksi lainkaan ja riippuen sen kypsyysasteesta, siitä valmistetaan erilaisia ruokia. Kivikova ja vihreä banaani (oikealla) on juuri se, mistä valmistetaan tostonit. Ja kaikkea muutakin vähän perunan tapaan. Keskimmäistä banaania kutsutaan nimellä pinto, se on selvästi jo keltainen ja alkaa saada ruskeita pilkkuja ja ööö...siitä valmistetaan kai jotain välimallin ruokia; paistetaan ja grillataan lisukkeeksi..., mutta yleisesti ottaen ruoka valmistetaan siis joko raa'asta, jonka voi myös kuorittuna keittää paloina perunan tapaan tai kypsästä.

Kypsä plantaani on sitten jo melko ruskea tai ainakin paljon mustia pilkkuja keltaisella pohjalla, sellaisen ylikypsän kotibanaanin näköinen. Kuvan vasemmanpuoleisin banaani saisi olla vielä tummempi ollakseen kypsä. Kypsässä keittobanskussa tärkkelys on muuttunut jo makeaksi ja se on myös tavallisen banaanin kaltaisesti pehmeää. Mutta edelleen se kypsytetään. Älä laita jääkaappiin, siellä se kyllä mustuu vaan ei kypsy. Tässä siitä tehtiin paistettuja kypsiä banaaneja nimeltä Plátano Maduro Frito, joka siis suomeksi on kypsä paistettu keittobanaani (kai te nyt pysytte perässä, tämä on hiukan monimutkaista?).

No mitä ikinä sitten teetkin, niin kuoret on saatava pois ensin. Se ei mene ihan kuin tavallisen banaanin kanssa, mutta kerron kuinka se onnistuu.

Leikkaa molemmista päädyistä pienet palat pois. Plantaaneissa on tuollaiset kovat ja korkeat pitkittäiset harjut, joita myöten tavallinenkin banaani kuoriutuu suikaleiksi. Ota pikkuveitsi ja vedä viillot banaanin asti koko banaanin ympäri joka harjun pituudelta. Sen jälkeen ujuta sormi sinne väliin, tai auta alkuun ehkä veitsenkärjellä,  ja irrota aika kiinteästi banaanissa kiinni oleva jäykkä kuori pois. 

Oikein kuvasarja. Jo-oo, sä osaat!

Ja sitten vaan viipaloimaan asianmukaisesti banaanit asianomaiseen ruokaan.

Vasemmalla raakaa keittobanaania tostoneja varten, oikealla sitten kypsempää versiota.

Lopputulos väärinpäin näyttää siis tältä:

Meillä näitä syötiin Kuubalaisella aterialla ja molemmat aivan pääruualla. Nämä ovat myös helppotekoisia, vähän ehkä öljyn kanssa lotraamista.

TOSTONES
raakoja keittobanaaneja
neutraalia paistoöljyä
suolaa

Kuori keittobanaanit. Leikkaa banaanit n. 2,5 cm paksuisiksi paloiksia. Kuumenna pannulla tai kattilassa tarpeeksi öljyä friteerausta varten (2cm) ja paista banaaneja molemmin puolilta 2-3 min (per puoli). Nosta reikäkauhalle talouspaperin päälle, jotta ylimääräiset rasvat valuvat pois.

Nyt on aika ottaa esille tostonera. Painele banaaninpalat sillä yksitellen litteiksi kiekoiksi. Ja jos nyt sattuu, että naapurin kuubalainen salsaopettaja on hakenut koti-ikävissään juuri tostonerasi lainaan, niin voit käyttää myös vaikka pullon tai juomalasin tasaista pohjaa littanoimisoperaatiossa.

Paista lopuksi littanat öljyssä molemmin puolin kullanruskeiksi, nosta valumaan ja ripottele suolaa päälle. Tarjoile heti.

PLÀTANO MADURO FRITO
Kypsiä keittobanaaneja
öljyä paistamiseen
suolaa

Kuori plantaanit, puolita ja viipaloi puolikkaat pituussuunnassan. 1/2 cm paksuisiksi viipaleiksi.

Paista niihin kaunis väri runsaassa öljyssä. Valuta talouspaperin päällä, suolaa ja tarjoile.

Jotta mikset kokeilisi?

lähde&disclaimer:
Suuren plantaaniviisauteni olen ammentanut Natasiskoni yli 20v keittobanaanikokemuksista Dominikaanisesta Tasavallasta Meksikon kautta Kuubaan. Jos huomaat tekstissä asiavirheitä tai harjaanjohtavaa informaatiota, on syy yksinomaan siskossa. Siis minussa. Koska olen ymmärtänyt jotakin väärin.

VOILÁ! RUOKAA RANSKAKSI

En osaa sitten pätkääkään ranskaa. Paitsi yhden järjettömän törkeän lauseen, jota en onneksi osaa kirjoittaa, koska muuten pöljäpää saattaisin sen esimerkinomaisesti tähän raapustaa ja luulen, ettei eteläpohjalainen luontoni aivan täsmälleen edes ymmärrä kuinka törkeä se on on tuolla sivistyneellä kielellä. No, interreilatessa sitä kaikenlaista oppii, vaikka silloin ajoimme kyllä junalla Ranskan läpi suoraa kyytiä. Luultavasti juuri siksi, ettemme osanneet sanakaan ranskaa. Tai oikeasti siksi, että pysähdyimme kyllä toivorikkaasti St. Raphaeliin ja yritimme löytää pyyhkeenkokoisen pläntin sen täyteen ahdetulta rannalta, mutta koska tehtävä osoittautui mission impossible otimme yöjunan Roomaan, jossa istuskelimme kokonaista 5 päivää Espanjalaisilla portailla. Kuinka kansainvälistä!

Seuraa autenttista kuvamateriaalia aikauden albumista. Huomatkaa kuvatekstin konditionaali!

Takaisin Ranskaan!

Seinäjoen Suomi-Ranska yhdistys innostui kutsumaan minut alustamaan ranskalaisesta ruuasta jokavuotiseen kokkaus- ja illallissessioonsa. Olin kutsusta mielissäni ja laadin ranskalaisen keittiön runsaudenpulasta 5 ruokalajin menun, jonka toteuttaisimme:

Esgarcots au fromage bleu 

Bouillabaisse et rouille

Salade Verte

Fromage

Oeufs à la neige

Nyttemmin osaan myös lausua jälkiruuaksi valmistamamme Munat lumessa. Ei tiedä jos joskus saamme talvisaikaan ranskalaisia miespuolisia saunavieraita, saattaa tulla nuokin sanat tarpeeseen.

Meitä kokoontui yhteensä 18 syöjää illallispöydän ääreen. Ruokien tekoa varten jaoin porukan kolmeen ryhmään ja muutama tunti kokkaillen kului kun siivillä hyvässä seurassa. 

Etanat valmistimme tietenkin Sir Lintsin ohjeella. Ohjehan on ihan paras, kun fenkoli leikkaa annoksen rasvaisuutta. Kaikki eivät olleet etanoita syöneet, mutta nyt söivät ja tykkäsivät. Etanapannujakin saimme kasaan tarvittavan määrän ja vissiin 6 pannua ylikin!

Ajattelin, ettei kannata tehdä etanoiden jälkeen kovin raskasta pääruokaa. Bouillabaisse oli kyllä oiva valinta. Teimme sen oikein kolmella kalalla ja päälle lusikoitava rouille oli huikeaa.

ROUILLE
7,5 cm pala patonkia kuutioituna 1x1 paloihin
½ punainen paprika paahdettuna ja kuoret poistettuna
3 rkl vettä
3 valkosipulinkynttä
1 keltuainen
1/2 tl cayennea
1/2 tl suolaa
3 rkl oliiviöljyä

Liota leivänpalat veteen. Lisää paprika, mausteet ja keltuainen, aja sauvasekoittimella karkeaksi tahnaksi. Lisää öljyä ja jatka surauttelua kunnes rouille on sileää. Laita jääkaappiin tekeytymään.
BOUILLABAISSE

resepti 8:lle

3 rkl oliiviöljyä
2 purjoa viipaloituna ohuelti (vaaleat osat)
1 sipuli hienonnettuna
1 fenkoli kuutioituna, säästä tupsut
4 valkosipulinkynttä joista 3 hienonnettuna
1 tlk tomaattimurskaa
2 laakerinlehteä
½ tl sahramin luoteja
2 rkl pastista tai pernod’ta
1,25 dl kalalientä
8 patonkiviipaletta
3 kuutioitua perunaa
1/4 tl cayennea
200g sinisimpukoita
8 tiikerirapua
1 kg paloiteltuja valkoisia kaloja ( esim hauki, kuha, siika?

Kuumenna 3 rkl öljyä isossa padassa. Lisää purjo, sipuli, fenkoli ja valkosipuli ja freesaa miedolla lämmöllä pehmeiksi, n. 5 minuuttia. Lisää tomaattimurska ja keitä 5 min. Lisää laakerinlehdet, sahrami ja pastis ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää kalaliemi ja anna kiehua hiljalleen n. 20 minuuttia. Poista laakerinlehdet.

Soseuta liemi sauvasekoittimella ja siivilöi pienisilmäisen lävikön läpi.

Paahda patonkiviipaleet uunissa grillivastuksen alla n. 1 min molemmin puolin. Hiero leipien pintaan jäljelle jäänyt valkosipulinkynsi ja pirskota päälle oliiviöljyä.

Lisää perunat ja cayennepippuri liemeen ja keitä miedolla lämmöllä n.10 min. kunnes perunat ovat kypsiä. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää kalat, peitä kannelle ja hauduta 2 min. Lisää simpukat ja tiikeriravut, peitä kannella ja hauduta kunnes simpukat aukeavat ja kaikki on kypsää, n. 4 min.

Laita patongit valmiiksi jokaiselle lautaselle, Kauho sattumia ja lientä annoksen päälle ja lisää jokaiseen annokseen rkl rouillea. Koristele fenkolinversoilla.

Jännittävimmät hetket koimme jälkiruuan kanssa, joka myös nimellä Kelluvat saaret tunnetaan. Mutta ei siitä jännityksestä sen enempää, sillä onnistuimme pelastusoperaatiossa. Jälkiruokamaljat jäivät meidän lumimunillemme hiukan pieniksi, mutta kyllä oli hyvää. Taisi olla aivan muutama, joka oli näitä syönyt aikaisemmin, eikä tekijöitä ainuttakaan. Minä mukaan lukien. Jännitystä pitää aina olla.

Oeufs à la neige (Maku-lehden resepti)

6 annosta

8 dl täysmaitoa
1 vaniljatanko
5 munaa
2 rkl sokeria
1/4 tl suolaa
1 1/2 dl sokeria

MANTELINOUGAT

1 1/2 dl sokeria
1 1/2 rkl vettä
1 dl mantelirouhetta

Tee ensin mantelinougat. Mittaa sokeri paistinpannulle ja ravista se tasaiseksi kerrokseksi. Lisää vesi. Kuumenna sekoittamatta, kunnes sokeri ruskistuu ja sulaa. Siirrä pannu sivuun. Kääntele mantelirouhe joukkoon nopeasti ja kaada seos jäähtymään esim. leivinpaperin päälle pellille. Rouhi nougat jäähtyneenä.
Kuumenna laakeassa pinnoitetussa kattilassa maito ja halkaistu vaniljatanko.

Erottele keltuaiset ja valkuaiset.
Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää 2 ruokalusikallista sokeria ja ripaus suolaa. Jatka vatkaamista, kunnes seos on kiiltävää ja pysyy nurinpäin käännetyssä kulhossa.

Nosta valkuaisseoksesta kahden lusikan avulla kuusi suurta ”lumipalloa” kuumaan maitoon parissa erässä. Kypsennä palloja 3 minuuttia, käännä ne ja kypsennä vielä 3 minuuttia.
Nosta marenkipallot reikäkauhan avulla tarjoiluastioihin.
Poista vaniljatanko maidon joukosta. Siivilöi maito tarvittaessa.
Vaahdota keltuaiset ja sokeri teräskattilassa. Kaada kiehuva maito keltuaisvaahdon joukkoon koko ajan sekoittaen. Siirrä kattila liedelle ja kuumenna sekoittaen, kunnes seos saostuu. Älä keitä.
Jäähdytä valmis vaniljakastike vesihauteessa. Jaa jäähtynyt kastike jälkiruokamaljoihin, nosta marenkipallo kastikkeeseen ja ripottele päälle nougatrouhetta.

Kaikki äitini reseptit Nanna kiittää ja kuittaa. Olen menuni kehunut, mutta itseasiassa loistavat osallistujat vastasivat herkullisten annosten  onnistumisesta. Erinomaisesti.

Ehkä joskus vielä opettelen ranskaakin!

"Parler français comme une vache espagnole"... Tai jotain...

VIIKKOMENU 8

Tällä viikolla, antakaa sitrusten piristää! Kannan niitä säkkikaupalla kotiin ja puristan aamulla mehuksi. Sähkökäyttöinen puristin on halpa ja kätevä hankinta siihen. Pari minuuttia ja sulla on toista litraa mehua.

 MAANANTAI: PENNEÄ HYVÄSSÄ SEURASSA

Koska maanantai, tehdään supernopeaa pastaa, johon ainekset saa nostella purkista tai pakkasesta. Jättiscampit tuo vähän luxia menoon. On muuten hyvää!

TIISTAI: LAAP GAI, THAIMAALAINEN KANASALAATTI

Tämä on mun suosikkitaikkuruokiani! Siihen on syynsä.

KESKIVIIKKO: SUPPILOVAHVERORISOTTO

Mä tiedän, että sulla on niitä pakkasessa! Nyt suppilovahverorisoton tekoon, onhan se yksi parhaista!

TORSTAI: HERNEKEITTO

Hernekeittopäivä, on, on! Sulla on nyt muutama vaihtoehto. Laitat herneet eilen likoamaan ja teet vetelän jauhelihahernarin, jonka linkki yllä. Jos sulla on vielä kinkkua pakastimessa, niin keitä "kunnollinen" (tai kaupassa myivät savupotkaa). Jätä liha kokonaan ja tee kasvishernekeitto, lisää juureksia. Tai avaa hernekeitto säilyketölkki, se on nimittäin yksi parhaimman makuisista eineksistä.

PERJANTAI: MAKKARASALAATTI

Saksalais-itävaltaltalaistyylinen makkarasalaatti se vain on sellainen juttu, että sitä on aivan pakko välillä saada. Tässä on kuulkaa emmental paikallaan! Ja etikkainen kastike. Tarjoillaan perinteisesti puiselta lautaselta!

LAUANTAI: VOITTOISA BOLOGNESE

Tämä ruoka on minulle erityisen rakas, se kun  lennätti minut ja IsoHoon Bolognaan ihanalle ruokamatkalla, kun Pohjoismaiden parhaaksi äänestettiin. Kastike sitä paitsi oikeasti on hyvääkin parempi. Jos ei nyt satu olemaan hirven jauhelihaa, kyllä onnistuu naudastakin.

SUNNUNTAI: NYHTÖHIRVIBURGER

Koska on sunnuntai, haudutetaan cokiksessa hirvi nyhtökuntoon, marinoidaan sipulit, leivotaan sämpylät ja tehdään itse ranskalaiset. Tuloksena onkin sitten parhautta.

VIIKON XTRA: BOMBAY ORANGE

Ehkä iloisin jälkiruoka ikinä. Tai aamiainen.

VIIKON LEIVONTA: PISTAASI-ROSMARIINIBISCOTTI

Tämän helpompaa ei voi leivonta olla. Lopputulos on kuitenkin herkullinen ja persoonallinen, näitä ei kaupan hyllylltä nappaa. Ainakaan näin herkullisena. Todellista päiväkahviseuraa.

Hyviä hiihtolomia, aurinkoisia päiviä! Ja maistuvaa ruokaa. Muista, että ruoka ei ole stressin asia.

PITSIKAKKUPA KURIKASTA

Tunnetteko pitsikakun? Pitsikakku on perinteinen Kurikkalainen täytekakku, jota tarjoiltiin pidoissa. Tai siis tarjoillaan edelleen. Se on yksinkertaisen kaunis, hyvänmakuinen, sen takaa kakun mantelikrokantti päällyslevy, pehmeä, tasaisesti kostuva perunajauhoinen kakunpohja ja väliin keitettävä  sitruunakiisseli. Pikkuisen värkkäämistä, mutta oikeastaan kakku ei ole mitenkään työläs. Ainakin jos vertaa kaiken maailman sokerikuorrutekoristeunelmiin. 

Ja maistuu oikealta täytekakulta.

Minä kun olen kotoisin Kauhavalta, josta on Kurikkaan matkaa ehkä 70km, en tätä kakkua muuista syöneeni ja äitinikin on siihen tutustunut vasta Seinäjoella.  Äiti kertoi versiosta, jossa myös reunoille oli taivutettu reunoiksi mantelikrokanttibanneri, se voisi olla aikamoisen näyttävä.

Muista täyttää kakku kostumaan jo edellisenä päivänä niin siitä tulee täydellinen. Reunakermat, pursotus ja kansi sitten tarjoilupäivänä.

 PITSIKAKKU

Pohja

6            kananmunaa
2 dl         sokeria
2,5 dl      perunajauhoja
1,5 tl       leivinjauhetta
 

Kostutus

2 dl        maitoa    
1 tl         vaniljasokeria
 

Täyte

1           luomusitruuna
2            munaa
1,25 dl    sokeria
75 g        voita
 

Kuorrutus

4 dl        kuohukermaa
1 tl         vaniljasokeria
2 rkl       sokeria
 

Pitsi

0,5 dl      voisulaa
0,5 dl      mantelirouhetta
1 rkl        maitoa
1 rkl        siirappia
3 rkl        vehnäjauhoja
0,5 dl      sokeria
0,5 tl       vaniljasokeria
0,5 tl       leivinjauhetta
 

• Vatkaa pohjan munat ja sokeri vaahdoksi, lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet. Paista tasapohjaisessa kakkuvuoassa 175 C noin 35 minuuttia. 

• Valmista täytteeksi sitruunakiisseli. Raasta sitruunan kuori ja purista mehu, laita kaikki kiisselin aineet kattilaan. Vatkaa hyvin sekaisin ja kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli sakenee ja pulpahtaa. Älä keitä. Anna kiisselin jäähtyä. 

• Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan, kostuta vaniljasokeri-maidolla. Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta se sokereilla. Ota puolet kermavaahdosta ja sekoita jäähtyneen kiisselin joukkoon. Täytä kakku seoksella. Levitä loppu kermavaahto kakun pinnalle ja reunoille. Laita kakku jääkaappiin odottamaan.

• Sekoita koristekannen aineet keskenään ja levitä seos leivinpaperin päälle pyöreäksi, kakkuvuoan kokoiseksi levyksi. Paista kantta 200 C n. 8-10 min., kunnes se saa kauniin värin. Kun levy on vielä lämmin, leikkaa kakkuvuokaa apuna käyttäen ympyrä. Irrota liiat reunat erilleen. Nosta pyöreä levy täysin jäähtyneenä kakun päälle, paina hiukan, jolloin kerma pursuaa "pitsin" raoista. 

• Ylimääräiset pitsinpalat voi laittaa kakun reunoille

(ohje on  editoitu Koskenkorvan maa- ja kotitalousnaisten kirjasta Korvan parhaat, 1995 ja se löytyy netistä ainakin Pieni Kakkupuoti ja Soul Kitchen-blogeista. Koskenkorva ei ole kylläkään Kurikkaa, vann ittellinen kylä ittellises pitäjäs, elikkä Ilmajoella. Ehkäpä tämä on sitten myös Ilmajokinen pitsikakku. Naapureita kun ovat.)

Pitsikakun valmistin Maitotytön 6v sukulaissynttäreille. Vähän jännitti suhtautuminen, kun oli aika kauan mietitty jo kakkua ja teemaa. Meillä on ollut ruusukakku, Barbababa-kakku, Tuhkimokakku, kaksikerroksinen Lumikkikakku, Frozen kakku jäälohkareineen ja Elsan jäisine viittoineen ja nyt mentiin kaverisynttäreillä maailman helpoimmalla kakulla eli karkkikakulla (osta irtareita ja kaada niitä röykkiöittäin kakun päälle) ja lopuksi päätin tehdä tälläisen perinnekakun. Pelkäsin pettymystä.

Mutta ihan hyvin Likka sen otti vastaan!

Ja niin ottivat vieraatkin!

BATAATTIJÄÄTELÖ

Joskus sitä melkein pyllähtää istualleen. ”Äimän Käkenä” ei varsinaisesti kuulu joka päiväiseen sanavarastooni, mutta kun katson tuota kuvaa, niin tulee juuri se tunne. Miten se on noin jalokiven kaunis tuo annos?

Ja kun muistan miltä se maistui, ihmettelen vielä enemmän. Miten voi tehdä noin herkullisen makoisan hyvän, parista raaka-aineesta? Ilman sokeria. Banaani nana nice cream (niin ne sanoo, ai että tykkään tuosta nimestä) taitaa olla monelle jo tuttu. Siinä pakastettu banaani survotaan hedelmien tai marjojen kanssa ja tuloksena on kylmän viileä, jäätelöinen herkku. Mutta tiesittekö, että siihen kannattaa lisätä bataattia?

Bataatti on hauskan makea juures, joka on ottanut paikkansa suomalaisissa ruokapöydissä. Sitä taitaa saada ympäri vuoden, mutta parhaimmillaan se on juuri nyt. Mites se bataatin ura oikein alkoi? Ensin sitä tietysti kuutioitiin varovasti uunijuuresten joukkoon tai siitä valmistettiin rosamundan kanssa kauniin väristä ja ihanan makuista muusia. Rohkeimmat surauttivat siitä chilisen ja kookoksisen keiton. Jostain syystä bataatti tuntui ujuttautuvan ruokapöytiin vauvojen kautta, kokeilunhaluiset äidit löysivät bataatista mainion soseen jälkikasvulleen, bataatti kun tuntuu aiheuttavan hyvin vähän minkäänlaisia oireita kenellekään. Jossain välissä räjähti, kun hampurilaisetkin alettiin tarjoilla bataattiranejen kera. Kuluneen vuoden hitti ovat olleet täytetyt uunibataatit ja bataattipasta…

Bataatti tosiaan taipuu moneksi. Myös makeisiin leivonnaisiin. Sen kaunis intensiivinen väri ja pehmeän kermainen koostumus asettaa tiettyjä haasteita bataattiranskalaisten valmistamiselle on ihan omanlaisensa. Raakana se on kovin kova pilkkoa, mutta kypsyy perunaa nopeammin ja paljon pehmoisemmaksi.

Muutamia viikkoja sitten löysin koticittaristani kaksi uutta versiota, purppuraisen ja valkoisen bataatin. Purppurabataatin vaatimattoman tumman ulkomuodon alta löytyi uskomattoman kaunis ja kirkas violetti värisävy. Katselin sitä ja ajattelin: jäätelö.

Purppurainen bataatti nice cream valmistuu siis purppurabataatista, mutta aivan hyvin voit valmistaa oranssin version tavallisesta. Banaani ja bataatti yhdessä muodostavat koostumuksen, joka on tosi gelatomainen; sileä, pehmeä, kermainen ja kylmä. Bataatti tasapainottaa makumaailmaa sen verran, että nice cream ei maistu banaanilta, eikä kyllä bataatiltakaan. Molempien makeus takaa sen, ettei muuta makeutusta tarvita. Rouhi annoksen päälle lempipähkinöitäsi ja viimeistele annos halutessasi valuttamalla päälle vaahterasiirappia, hunajaa, kinuski- tai suklaakastiketta. Kuvissa käytin vaahterasiirappia, mutta kun aloin syödä annosta, päätin kokeilla tummaa suklaakastiketta ja se valinta oli kyllä täydellinen!

Kävin varmaan taivaassa joka kerran lusikan upotessa suuhuni. Bataattia ja banaania! Nice cream!

Bataatti nice cream

2-4 annosta, herkuttelun määrästä riippuen

1 bataatti (purppura tai tavallinen)
2 kypsää banaania
(3-5 rkl mantelimaitoa tai maitoa)
pinnalle rouhittua pähkinää (esim. pistaasi tai pekaani) 

suosikkijäätelökastikettasi

Paista bataatti kypsäksi 220 uunissa n. 45 min. Halkaise bataatti, kaiva sisus ulos ja soseuta sileäksi. Anna jäähtyä ja pakasta minigrippussissa ohuena levynä. Kuori ja viipaloi kypsät makeat banaanit ja pakasta. Minimiaika on 3-4 h, mutta yön yli on parempi.

Ota tuotteet pakasteesta ja aja ne tasaiseksi massaksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Anna sulaa hiukan tai lisää mantelimaitoa/maitoa, niin koneet pyörittävät paremmin.

Jaa nice cream annoksiksi, koristele pähkinöillä ja anna (suklaa)kastikkeen valua ympäriinsä.

Niin vegaani, gluteeniton, munaton, maidoton. Niin herkku!

Lisää herkkuja bataatista löydät K-Ruoka sivuilta.

Ja jälki-idea: granaattiomenan siemenet tuossa pinnalla vielä olisivat kyllä ihan timantteja. Ei kun rubiineja!

Toteutettu Kaupallisessa yhteistyössä K-Ruoan kanssa.

VIIKKOMENU 7

Teemansa kullakin. Eilen julkaisemani jauhelihakastikepostaus tuntui olevan niin (positiivisia) tunteita herättävä monelle ja keräsi nopeasti ison kasan lukijoita (tälläisestä palautteesta ihminen aivan herkistyy), että päätin ottaa sen jo tämän viikon viikkomenuuseen ja sen myötä päädyin rakentamaan koko menun aika tuoreista postauksista eli viimeisen puolen vuoden ajalta. Vasso guu!

MAANANTAI: RUSKEA JAUHELIHAKASTIKE

Siinä se nyt on se murusoosi, suomalaisten arkirakkaus, lapsuuden toiveruoka ja keittotaidon mittari. Tavoistani poiketen kerroin lapsille jo eilen, että tänään meillä syödään jauhelihakastiketta, perunamuusia ja porkkanaraastetta. Sain kai hiljaisen hyväksynnän. Urho12v tuumasi vain, että siitä onkin pitkä kun meillä on ollut viimeksi porkkanaraastetta!

TIISTAI: KERMAINEN KANANUUDELIKEITTO

Kastike, keitto, laatikko. Nehän ne on 70-90 lukujen kotiruuan peruselementit. Vaihtelua keittorepertuaariin nuudeleista ja inkiväärillä maustusta kermaisesta kanakeitosta.

KESKIVIIKKO: KASVISJAUHIS NAAN

Kasviskeskiviikon kohtaamme nopealla reseptillä, jossa herkullisuus on silti potenssiin kolme. Kaupan pakasteesta kasvisjauhispyörykät, leipähyllystä esipaistetut mini naanit, valmishummus, fetapurkki, pari porkkanaa ja nippu tuoreita yrttejä.

On hyvää. Oikeesti laitoin tämän siksi, että kävisitte äänestämässä mua vegehaasteessa, vaikka ei silläkään niin väliä kun pitäisi kuroa 500 ääntä umpeen. Mutta silti, kiva saada kannustusta!

TORSTAI: SAVULOHIPÄIVÄ

Tämän voit hoitaa kahdella tavalla, ostat valmiin savulohen, mikä sopii minuuttiaikatauluun tai jos sinulla on sähkösavustin saat kohtuu nopeasti lohifileestä herkkua ruokapöytään. Perunat ja uunijuurekset sopivat kylkeen, sopii salaattikin. Näköjään resepti on puolta vuotta vanhempi, mutta kuva ei.

PERJANTAI: LUUTTOMAT  KANANSIIVET

Oliko se perjantain diili, että sai heittäytyä herkutteluun? Mä niin tykkäsin näistä siivittömistä siivistä, jotka ei oo siipiä nähneetkään, mutta olivat ikäänkuin. Siipiä.

LAUANTAI: KUUBALAINEN ATERIA

Jos lauantaina huvittaa kokeilla uutta ateriakokonaisuutta, niin tee tätä valkosipulista ja limeistä possua, resepti on helppo ja nopea. Mutta jos sen lisäksi teet myös Yuca con mojo ja Arroz congri ja vielä päälle Sillä Sipulilan kokkaamat jälkiruokabanskut, niin saa tähän aikaakin tuhrautumaan.

SUNNUNTAI: HERNEFALAFELIT JA MANIOKKIRANET

Tulee nyt vähän pyörykkää pyörykän päälle tälle viikolle, mutta oikeestaan reseptit on täysin erilaisia. Ja tässä saa taas uppoutua kokkausterapiaan ja näpertelyyn. Kun oikein innostut, teet pitaleivätkin itte.

VIIKON XTRA: MOLLETES

Viikonlopun aamiaiselle meksikolaista meininkiä. Ehdottomasti. Eikä ne meksikolaiset suutu vaikka tekis näitä jonain iltana iltapalaksi. 

VIIKON LEIVONTA: PUNAJUURI-SUKLAAMUFFINIT

Tiistain ystävänpäivän kunniaksi pitäis tietenkin olla jotakin niin henuusta leivottavaa, mutta antaa mennä nyt punajuurimuffinit, ne on ainakin punaaset, tai no, punertavat.

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ JA RUOKAVIIKKOA!

ARJEN KUNKKU: JAUHELIHAKASTIKE

Perinteinen jauhelihakastike ja murukastike. Tai soosi. Keitetyt perunat tai muusi viereen. Seinäjoki-Nurmon alueella jopa pinaattilätyt. Maistuu aina ja kaikille. Tai jauhelihakastikkeen uudempi, nopeampi ja terveempi versio. Kumpi tahansa, jauhelihakastike on vaan paras.

Tämä jauhelihapostaus on tuotettu kaupallisessa yhteistyössä Atrian kanssa.

Jauheliha on kätevistä kätevin tuote, sen alle voi lisätä loputtoman listan siitä valmistettavia reseptejä, se taipuu Aasiasta peräpohjolaan, toimii kaikilla mausteilla, päällä, sisällä, kastikkeessa. Valttikorteiksi muodostuu sen nopeus ja helppous.

Ainakin oman sukupolveni aivoihin on iskostunut, että jauheliha tulee valmistaa saman tien ruuaksi kun se on ostettu. Väittämä juontaa juurensa kaupoissa (tai kotona) jauhettuun lihaan, joka oli altis pilaantumaan, eikä tokikaan ole pitänyt paikkaansa enää aikoihin. Vuonna -92 saatiin ensimmäiset teollisesti valmistetut jauhelihat kauppoihin ja säilyvyysajat alkoivat pidentyä.

Mutta oikeasti on aivan käsittämätöntä, että vasta nyt, 2017 saatiin pakkausasiat kohdilleen. Nyt meillä on Atrian kehittelemä jauhelihan kokoinen pehmeä pakkaus jonka avaamismekanismikin on vielä älyttömän toimiva.

Täten julistan, että en enää koskaan sahaa veitsellä jauhelihapakkauksen muovilaitoja sen aukaisemiseksi. Eikä (näin kertoo legenda) appiukkoni tarvitse enää koskaan paista pakkauksessa lihan alla olevaa "imusientä" silavanpalana. Miten jumaliste tätä ei ennen keksitty? Sitä vain kysyn!

Mulla on jääkaappi vielä aika usein täynnä, eihän sinne saa edes survottua niitä isoja suojakaasupakkauksia. Ja jos aikaisemmin meinasi pakastaa, niin piti alkaa vaihtaa jauhelihaa pakastepusseihin, että pakkaseen mahtuisi muutakin kuin suojakaasua.

Anteeksi paasaukseni, mutta näköjään pyörää ei oltu vielä keksitty. Uusi pakkaus on oikeasti aaltojen arvoinen, yhtäaikaa pehmeä ja kestävä. Ja miettikää 150 tonnia vähemmän jätettä ja pienemmät kuljetuskustannukset ja ja ja....

Ja sitten siihen jauhelihakastikkeeseen. Sitä voi tehdä kahdella lailla (tai varmasti yhtä monella kuin on kokkaajiakin, come to think of it!) ja meillä tehdäänkin. Jauhelihakastikkeen teko ei ole ihan niin millilleen, se on niitä ruokia, jotka ryykäistään sormituntumalla, maistellen ja lisäten sitä sun tätä, mutta yritän suuntaviivat laittaa.

Ja ne kaksi tapaa tehdä jauhelihakastiketta ovat tietenkin oikea ja väärä perinteinen, suomalaisen maalaisperinteen mukaan voista ja vehnäjauhoista ruskistamalla tehty kastike ja sitten se pikaisempi versio, josta puuttuu voi ja karsinogeeninen ruskistus, eli vähän kuin terveempi versio vanhasta. Ja nopeampi. 

Kaikki alkaa pannun valinnasta. Vanha soosi huutaa valurautaa, uusi onnistuu vain teflonissa.Jauhelihakastikkeen saa toki vietyä lähes mihin sfääreihin tahansa maustamalla ja tuunaamalla, mutta jos puhutaan ruskeasta jauhelihakastikkeesta, siihen ei kuulu porkkana pienittynä eikä raasteena, eikä muutkaan vihannekset sipulia lukuunottamatta (mutta kokeilkaa, sillä hyvää on niinkin). Omaan jauhelihakastikkeeseeni ei lorautella kermaa, koska tämä ei ole kermakastike (mutta silläkin saa ihanan täyteläisen version). Moderniin versioon olen minimoinut kaikki mahdolliset valituksen aiheet joita ajoittain sipulille allergiset (se on se tuulen suunta nääs) perheenjäsenet saattavat esittää. Mutta eihän sitä nyt jauhelihakastiketta ilman sipulia.

Näitä minä pakotan perheeni syömään:

Perinteinen eli vanhaallaija ruskia jauhelihakastike
4-6 :lle

400 g Atria Perhetilan Naudan Jauhelihaa 15% 
1 iso keltasipuli
suolaa
25g voita 
2 rkl vehnäjauhoja
kuumaa vettä
1 lihaliemifondi/kuutio
5 maustepippuria
suolan tarkistus
(ja joskus vielä loraus sinappia)

Ota valurautapannu ja ruskista jauheliha, kuori ja hienonna sipuli ja laita se loppuvaiheessa jauhelihan joukkoon pehmenemään.

Siirrä jauheliha pannusta pois odottamaan.

Sulata voi pannulla ja kun se on sulanut sekoita vehnäjauhot tarkasti voihin ja ruskista puulastalla tilannetta kontrolloiden jauhot niin tummiksi kuin uskallat. Älä polta, mutta tummassa paahdossa on maun salaisuus. Tapaan pitää vieressä vedenkeitintä, koska seuraavaksi sekoitan mukaan desi pari kerrallaan niin paljon vettä kuin pannuun kivasti sopii (arvioi mukaan lisättävä jauheliha). Kuuma vesi ei ole shokki pannulle ja se sulautuu jauhoon hyvin, sekoittele kuitenkin kunnolla, sillä paakkuja me ei haluta. Sitten vaan liemikuutio ja jauhelihat joukkoon ja anna porista hiljalleen minimissään sen 3 min, että jauhot kypsyvät ja kastike sakenee.

Tarkista suola ja lorauta sinappia jos siltä tuntuu. Lempeä kastike saa hautua mielellään pitempäänkin, maku vain paranee. Jos sakenee liikaa, laita vettä.

Kälyni on neuvonut vinkin, joka tekee kuulemma jauheliha(ja nakki- ja makkara- ja liha)kastikkeesta vertaansa vailla, eli nämä hellallakin tehtävät kastikkeet kannattaisi laittaa padassa tunniksi uuniin hautumaan). Vinkki on edesmenneen anoppinsa peruja. Jauhelihakastike on meillä arjen pikaruokaa, enkä ole ehtinyt viimeiseen parinkymmeneen vuoteen vinkkiä testata. Ehkä mummona sitten keittelen maailman parasta vanhaallaija ruskiaa jauhelihakastiketta tuntikausia uunissa hauduttaen (leivinuunissa vielä!)

Moderni jauhelihakastike
4-6:lle

400 g Atria Perhetilan Naudan Jauhelihaa 15%
1 tl paprikajauhetta
1/2 tl  jauhettua maustepippuria
kuumaa vettä
1 rkl jauhettua sipulia
1 lihaliemifondi/kuutio
3 rkl tummaa kastikesuurusta
1 rkl sinappia
1 rkl ketsuppia
maistele ja lisää halutessasi mausteeksi  varovaisesti soijakastiketta tai worchesterin kastiketta

Ota teflonpannu ja ruskista jauheliha, älä mausta suolalla (no ehkä vähän, mutta muista tulevan liemikuution suola), paprikalla ja maustepippurilla. Jauheliha kannattaa aina maustaa jo paistaessa tai heti jälkeen, mausteet pääsevät oikeuksiinsa lihassa.

Lisää kuumaa vettä 4-5 dl, miten nyt pannuun sopii ja sekoita. Lisää liemikuutio ja sipulijauhe, kuumenna kastike kiehumaan ja ripottele mukaan tumma kastikesuuruus samalla sekoittaen. Anna porista kunnes kastike sakenee, lisää vettä tai kastikesuurusta, että saat sopivan oloisen kastikkeen.

Mausta sinapilla ja ketsupilla, pinnalle sopii ihanasti silputtu persilja.

Terveisiä vielä Salomaan Perhetilalle Loviisaan! Aina yhtä kiva tuo lihan jäljitettävyystieto.

Avauduppa sitten millaista jauhelihakastiketta teillä tehdään? Ja mitä luulet, kumpi näistä kastikkeista oli parempaa? Minäpä tiedän, kun kerrankin tein niitä rinta rinnan.

Makuasiota, niinhän ne sanoo!

(...ja ne pinaattilätyt ei ollu tsoukki!)

Kaupallisessa yhteistyössä Atria