About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste sormiruoka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sormiruoka. Näytä kaikki tekstit

maanantai 22. kesäkuuta 2020

MAHTAVAT KANA-CRUNCHWRAPIT


Näitä crunchwrappejä on pitänyt tehdä jo pitkään. Reseptikopiointia esikuvastaan Taco Bellistä, paitsi että nämä kotona tehtävät maistuvat kyllä niin paljon paremmilta.On toi nimi vähän kömpelö, se kertoo siitä, että nämä kääräistään suurimpaan kaupasta löytyvään tortillalättyyn ja sisälle laitetaan vielä tortillasipsejä rouskuksi. Täytteessä paljon juustoa, mutta myös salaattia, tomaattia ja punasipulia.

Ja mä niin tiesin, että tämä on juuri sellaista teinimättöä, joka menee meidän perheessä alas. Mun teinivuosista on aikaa kulunut jo runsaasti, mutta mähän rakastan kaikkea amerikkalaista texmexiä, eli uppoaa todellakin. Helppo tehdä, silti spesiaali tunnelma kun näitä tekee.

Vapise nachopelti, täältä tulee crunchwrap!



Crunchwrappien teossa pitää vaan yksinkertaisesti pitää pää kylmänä. Ei liikaa täytteitä, vaikka näiden kuuluukin olla muhkuja. Vaimomatskuu oli tehnyt vegecrunchwrappejä grillissä ja sieltä sain monta hyvää vinkkiä.
  • Osta kaupasta suurimmat vehnätortillat mitä löytyy. 30 cm halkaisija olis mahtava, mutta 26 cm käy myös.
  • Älä levitä täytettä kuin halkaisijaltaan 12- 13 cm alueelle
  • Kannattaa ostaa ehkä pyöreitä nachoja kolmiomallisten tortillasipsien sijaan, koska niiden kulmat tulee lätystä helposti läpi.
  • Mulla oli hunajamarinoituja kanasuikaleita (koska niitä nyt oli) jotka maistoin tacomausteella. Voit käyttää kanan sijasta myös tacomaustettua jauhelihaa. Grillikanan jämät käy oikein hyvin tai keitä rintapaloja ja nyhdä lihaksi, se olis ehkä paras vaihtoehto.
  • Sujauta syöjän mukaan väliin pikkelöityjä jalapenoviipaleita tai jotakin tuoretta chiliä


Mä kuulkaa oikein aattelin ottaa vaihekuvia. Niissä on vain se ongelma, että mä unohdan ottaa niitä joka vaiheessa! Mutta mä aloitin ihanasti ja peitin  (mikrossa lämmitetyn) tortillan keskustan juustokastikkeella.


Seuraavaksi tulee kana (tai jauheliha) ja tähän väliin käy ne jalapenot ja chilitkin.


Sitten ne peitellään maustamattomiin tortillasipseihin, tai ne pyöreät nachot on parempia.


Tässä vaiheessa kokkaus tempaisi mukanaan ja kuvien otto unohtui.  Sipsien päälle tuli siis kermaviiliä/ranskankermaa, suikaloitua jäävuorisalaattia/romainea, kevätsipulia/punasipulia, tuoretta korianteria, pilkottua tomaattia ja lopuksi juustoraastetta.


Päällimmäiseksi voit leikata toisesta tortillasta apukannen, voit käyttää myös niitä minikokoisia tortilloja, meidän kaupassa ei niitä nyt vain ollut.
Ja sitten homma pakettiin: nostele reunat laskostaen keskellä, siitä tulee vähän kuin mutterin mallinen. Ei se ole kovin vaikeaa, mutta tietysti koko ajan pitää pitää pakettia kasassa. 

Siksi en kyennyt ottamaan vaihekuvia.

Nosta pannulle, jossa tilkka öljyä, saumapuoli alaspäin, paista keskilämmöllä kaunis väri ja käännä. Siinä vaiheessa pysyy jo kiinni. Toiselle puolelle kans kaunis väri.

Seuraavasta kuvasta näkee aika hyvin tuon taittelun.

Lopuksi leikkaat crunchwrapit puoliksi ja  huudat kaikki herkuttelemaan. Jos teet isomman satsin niin  ennen puolittamista voit pitää lämpinä uunissa, ehkä n. 100 asteessa. 

Nämä onnistuvat myös siis grillissä ja erityisen hyvin tietysti parilagrillissä, ei tarvi ees käännellä.





KANA- CRUNCHWRAP

4 kpl
4 isoa vehnätortillaa + 4 miniä tai pari isoa, joista voi leikata kannet
2 keitettyä kananrintaa nyhdettynä (tai suikaleita n. 500g) kypsennettynä
1 rkl tacomaustetta
valmista juustodippiä
maun mukaan pikkelöityjä, hienonnettuja jalapenoja
nachojasipsejä, natural
1 tlk kermaviiliä
suikaloitua jäävuorisalaattia tai romainea
1 punasipuli tai 4  kevätsipulinvartta hienonnettuna
runsaasti hienonnettua korianteria
2 kuutioitua tomaattia
150 g juustoraastetta

Lämmitä tortilla notkeiksi, mikrossa se käy helposti, jos ei ole, niin sitten pannulla.

Levitä aina yhdelle tortillalle, n 12-13 cm halkaisijalle keskustaan reilu ruokalusikka juustokastiketta, sopivan reilusti kanalihaa, jalapenoslaisseja. Välikerrokseksi peitä keskusta tortillalastuilla. Lusikoi niiden pinnalle kermaviiliä, ja sitten kasvikset: jäävuorisalaatti, sipuli, korianteri, tomaatti, ja lopuksi reilusti juustoraastetta.

Aseta keon päälle kanneksi pikkutortilla tai leikkaa isosta pala.

Taittele reunat apukannen päälle siististi laskostaen. Nosta saumapuoli alaspäin pannulle keskilämmölle ja paista kaunis paistopinta. Käännä ja paista kaunis väri toisellekin puolelle.

Puolita valmiit crunchwrapit.

AAAAWESOME!  (Kyllä meidän teini nyt häpeäis mua...)


torstai 19. maaliskuuta 2020

HERKKURANSKIKSET MUKULASELLERISTÄ JA DUKKAHSTA



Käsittämättömän hyviä! Dukkah- seoksessa kieriskelleet ranskikset nimittäin. Eikä mitkä tahansa ranskikset vaan mukula- eli juuriselleristä valmistetut, joissa itsessäänkin on jo ihanan pähkinäinen maku.

Meillähän tuo äkkiruma juuresmötkäle tunnetaan useimmiten valmiina lohkopalana, visusti muoviin käärittynä, vähän rumasti leikkauspinnoiltaan tummentuneena, pakkopalana jota ostamme äidin tai jonkun muun viisaan oppien mukaan sulostuttamaan keittojamme ja sinnekin kätkemme sen hyvin pieneksi pilkottuna. Onneksi olen saanut tutustua kokonaiseen juuriselleriin sittemmin. Se on aivan uskomattoman ihanaa, maanläheistä ja aromaattista esmes kokonaisena uunissa paistettuna ja voilla silattuna. Sopii paistoksiin ja pyreeksi ja raakanakin raasteeksi ja salaatteihin, keittoihin (however, tuo tummumisdilemma on olemassa, siispä palat heti pilkkomisen jälkeen kylmään, sitruunalla maustettuun veteen).



Olin vähän, että tehdäkkö vai eikö tehdä ranskiksia, sillä perunasta poikkeava tärkkelyspitoisuus saa selleriranskikset käyttäytymään eri lailla kuin peruna. Ne kyllä kypsyvät kuten peruna sisältä, täyteläisen kuohkeaksi ja pehmeäksi, mutta vähän kuin bataattikin, ei niistä ulkokuoreltaan rapeita saa. Mutta se maku, se maku, se vaan on niin herkku, että näitä ahmii aivan himona, vaikka ovatkin sellaista puolivetelää sorttia.

Ehdottomasti suosittelen. Niinkun E-H-D-O-T-T-O-M-A-S-T-I!

Reseptiin törmäsin Victoria's Table -blogissa.

Ja aika simppelihän tämä on. Selleriranskiksen pehmeää ulkokuorta on keksitty rapeuttaa dukkahilla. Jouduin korvaamaan siinä alkuperäisen hasselpähkinän saksanpähkinällä, koska en yllätyksekseni löytänytkään komerostani hasselpähkinää. 

Mä en oikein osaa muuta tässä toistella, kuin voi mikä maku! Kai te pikku hiljaa uskotte. Ja jos teillä on sama ongelma kun minulla, että normikaupastani ei pyynnöstä huolimatta saa kokonaista mukulaselleriä, niin tsekatkaa Lidl. Siellä ruukaa olla! 


Dippailuun kannattaa panostaa tällä valkosipulisella majoneesin ja jugurtin yhdistelmällä. Mahtava makuyhdistelmä kaiken kaikkiaan, tämä dippi, dukkah ja mukulaselleri (Tulihan maku mainittua?).


MUKULASELLERIRANSKALAISET  JA DUKKAH
n. 2:lle

dukkah
1 dl saksanpähkinöitä (tai hassel)
2 rkl seesaminsiemeniä
2 rkl korianterinsiemeniä
2 rkl kuminansiemeniä

ranet
1 mukulaselleri
2 rkl öljyä
4 rkl dukkah'a
suolaa

dippikastike
2 rkl majoneesia
1 dl maustamatonta jugurttia
1 valkosipulinkynsi
(halutessasi silppua mukaan tuoreita yrttejä)

Valmista ensin  dukkah, tuo ihana itämainen kuivadipattava seos. Paahda pähkinät ja rouhi ne morttelissa. Yhdistä muut mausteet ja rouhi nekin morttelissa ja sekoita pähkinöiden kanssa.

Kuori selleri ja leikkaa se ensin kiekoiksi ja siitä noin sormen levyisiksi soiroiksi, eli ranskiksiksi. Sekoita niihin kulhossa öljy,  ripottele suolaa ja lopuksi pyörittele ne dukkahissa (eli liää 4 rkl dukkahia kulhoon).

Levitä toisistaan irrallaan uunipellille  leivinpaperin päälle. Paista 200 asteisessa uunissa 20 minuuttia. En alkanut käännellä välissä.

Valmista dippi sekoittamalla majoneesi jugurttiin ja puristamalla mukaan valkosipulinkynsi. Sekaan sopivat yrtitkin, mikäli sinulla sattuu olemaan. Tästähän saa ihan mahtavan vegaanisen annoksen kun korvaa vain dipin osaset lemppari-vegaanisilla tuotteilla.

Tarjoile mukulaselleriranskikset vastapaistetun kuumina dipin kera.
On ne hyviä( *maku)!


Tiesitkö muuten, että mukulasellerissä on vähemmän hiilihydraatteja ja kaloreita kuin perunassa? Siinä on runsaasti myös C- ja K-vitamiineja, tärkeitä mineraaleja, antioksidantteja ja tietenkin paljon kuitua!

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

PERINTEINEN JOULU: MÄTI & CO


KAIKKI ÄITINI RESEPTIT JOULUKALENTERI
PERINTEINEN JOULU
22.LUUKKU: MÄTI

Jos puhutaan joulupöydän extra-luxuksesta, se on minulle ehdottomasti mäti. Olen halunnut sitä tarjottavan joulukalojen joukossa aina laivaurani alkuajoilta, eli sellaiset 25 vuotta. On sekin perinne jo siis. Muistan, että äitini alussa vastusti, mutta pidinpäs pääni. 

Mäti meillä tarjotaan ihan "raakana" eli mäti ja sen tykötarpeet, smetana ja hienoksi silputtu sipuli, kukin omasta kulhostaan. Se on suurinta herkkua omasta mielestäni juuri näin ja niin vaivatonta, ei tarvitse vaahdottaa smetanaa ja tehdä mitään mätimousseja, vinkiksi kuitenkin, että sillä lailla saa mädin riittämääm isommallekin porukalle. Jouluna mädin kanssa nautitaan joko perunaa ja/tai itsetehtyä saaristolaisleipää. Rakastan mätiä kyllä kaikkina vuodenaikona ja sen kanssa on ihanaa myös paahdettu vaalea paahtoleipä ja tietenkin kuumat ja rasvaiset blinit.

Suosi kotimaista mätiä, jos vain mahdollista. Siian mäti on keltaista, muikun vähän oranssimpaa, molemmat ovat pieni"munaisia" kuten on mateenkin mäti. Kirjolohen mäti on kauniin oranssia ja paljon suurempaa (ja myös edullisempaa, itse tykkään noista pienirakeisimmista enemmän). 


Välillä on turvauduttava ulkolaiseen (usein kanadalaiseen) kun muuta ei saa käsiinsä. Joulun aikoihin minulla on onneksi salainen toimituskanava ja saan ostaa pari purkkia aivan upeaa lähimätiä, eli muikunmätiä Lappajärvestä, tuosta Pohjanmaan kummajaisesta, kirkkaasta ja syvästä meteoriittijärvestä. Se on aivan upean makuista ja ekologisesti kestävää, kuten kaikki kotimaisten vesistöjemme mädit.

Mäti on herkkä pilaantumaan, sulata se jääkaapissa ja käytä mieluummin vuorokauden kahden sisällä.


MÄTI & CO

200 g mätiä 
200 g smetanaa
1 punasipuli hienonnettuna
nmustapippuria myllystä

tarjoiluun: maalahden limppua tai muuta saaristolaisleipää

Asettele kaikki ainekset omiin kulhoihinsa. Sulata mäti jääkaapissa. jos se on pakastettua. Hienonna sipuli terävällä veitsellä.

Kokoa leivän päälle ainekset kerroksittain ja nauti!

perjantai 4. lokakuuta 2019

TOSKANALAISET RANSKALAISET


Tällä otsikolla voittaa varmaan vuoden otsikkokilpailun! Se on kyllä aika järjetön, mutta kuulostaa paljon paremmalta enkuksi: Tuscan Fries (On mulla ennenkin ollu näitä reseptinnimeämispieruja. Mitä sanotte esimerkiksi Välimeren lohesta?). Se on nimittäin häpeilemättä pöllitty brittien ihanimmalta keittiönaiselta Nigellalta, jota saan kiittää myös jokapääsiäisestä nyhtölammasreseptistäni. Ja kai se Nigellakin oli tämän napannut joltakin toskanalaiselta ravintolanpitäjältä.

Resepti on todella simppeli, simppelimmin ei kunnon frittiranskalaisia saa aikaan. Ja just tämä tekotapa pakottikin kokeilemaan. Kuulkaa: Raa'at perunapalat upotetaan kylmään öljyyn ja sitten kypsennetään kunnes valmiit. Mitä ihmettä?


Toskanalaiset ranskalaiset
1 kg jauhoisia perunoita
1 plo eli 900 ml rypsiöljyä
5-6 valkosipulinkynttä
pari salvian, timjamin ja rosmariinin oksaa
suolaa

Pese perunat, älä kuori. Leikkaa noin sormenpaksuisiksi ranskalaisiksi. Kuivaa pyyhkeellä.

Kaada pullollinen öljyä isoon kasariin ja upota perunat perään. Perunoiden tulisi peittyä öljyyn. 

Laita hella päälle ja kuumenna öljy kiehuvaksi. Kun öljy kiehuu voit laittaa hiukan pienemmälle, mutta toive olisi, että öljyn lämpötila olisi noin 160 astetta, eli aika hyvin saa kiehua.
Anna kiehua 20 min.

Koko aikana älä koske perunoihin.

Lisää 20 min. kuluttua öljyyn yrttien oksat ja kuoritut, kevyesti veitsen lappeella murskatut valkosipulit.
Anna kiehua vielä 10 min. tai niin kauan, että perunoissa on kiva kullanruskea (toskanalaisen) ranskalaisen väri.
Nosta reikäkauhalla  kaksinkertaisen talouspaperikerroksen päälle valumaan. 
Suolaa.


Ja kyllä niistä ranskiksia tuli. Aika pehmeitä (mutta se taas voi johtua jauhoisista perunoista, teen kyllä aina ranskikset ja kaikki uunilohkot niistä kiinteiden sijaan, jostakin olen tuon oppinut), mutta ei rasvaisia. Rasvan lämpötila on varmasti aika tärkeä, en kyllä käyttäny lämpömittaria. 

Ihanaa oli sekin, että kasvimaalla vielä pikku yöpakkasista huolimatta kukoistavat salvia, timjami ja rosmariini. Ihan kuin tätä varten.

Sitä paitsi salvia frittaantui ihanasti.


sunnuntai 19. marraskuuta 2017

SAVUISET KUKKAKAALIWINGSIT, MÄ ANTAUDUN


Kaupallisessa yhteistyössä Apetina

Toisinaan mä vähän yritän pyristellä vastaan. Joku uusi trendiruoka alkaa ilmestyä vatsaan  vastaan blogeissa ja lehdissä ja kaikkialla ja musta alkaa tuntua, että kaikki tätä on jo tehneet, en taida edes viitsiä. Tai päätän, ettei tuo nyt voi kummosta olla kun en minäkään ole sitä viitsinyt koittaa valmistaa. Tai en halua tehdä samaa kun muut. Tai joku muu mahdollinen tyhmä syy (huomatkaa, yhtään en epäillyt ettenkö OSAISI, vaikka se kyllä kannattaisi ehkä ottaa huomioon kuitenkin jo listan alkupäässä).

Lopputulos yleensä on se kuuluisa "miksi en tehny tätä aikaisemmin?"

Niin kävi vähän kukkakaaliwingseillekkin. Kun tein niitä ensimmäistä kertaa syksyllä kun naapuruston golffaajat (minä en golffaa, minä laitan ruokaa) tuli meille syömään ja vaikka niiden rakenne  hiukan kärsi pikkuisesta odottelusta ja dipitkään ei tainneet olla kovin erikoisia, niin kaksi pellillistä kukkakaaliwingsejä loppuivat pöydästä ensimmäisenä (toki tämä saattaa vain kertoa muun tarjottavan tasosta...).


Ja jos nyt sattuu vielä olla joku, joka on laittanut silmät aina kiinni kun on nähnyt tämän somehittiruuan (nyt voit jo avata pelkäämättä olevasi trendipelli, tällä hetkellä aikaansa seuraavat ovat jo ohittaneet kukkakaaliwingsit ja tunkevat parhaillaan joulutorttuihin vihreitä kuulia ja SITÄ en aio kokeilla ainakaan pariin jouluun vielä), niin pienenä kertauksena, että kukkakaaliwingsit ovat vähän niinkuin kasvisversio, tai helposti vegaanikin, tulisista kanansiivistä. Se on aika hassua, että ne melkein näyttävätkin wingseiltä ja onnistuessaan ovat juurikin yhtä rapean mehukkaita ja himoittavia. Ihania!


Ensimmäisellä kerralla pyörittelen loppuvaiheessa kukkkaalit Siipiveikkojen tulisessa soosissa, onhan se ainoa oikea, etikkainen hot wings -kastike. Apetina pyysi mua kokkaamaan oman versioni kukkakaaliwingseistä ja niihin kokeilin savunmakuista BBQ- kastiketta. Toimii myös erittäin hyvin. Dippipuolella noustiin tällä kertaa voittoon, mitäpä ei erinomainen juusto ja sitruunaiset yrtit pelastaisi!


Kannattaa kokeille tätä mun reseptiä, koska tein aika radikaalin muutoksen myös paisto-aikoihin. Miksi ihmeessä kaikki reseptit järjestään paistavat kukkakaaliwingsejä 20+20 min? Siinä on kuulkaa puolet liikaa eikä riitäkkään! SAVUISET KUKKAKAALIWINGSIT - resepti löytyy siis  Apetinan- sivuilta.
Sivuilla, ihan niinkuin Apetinan juustoillakin, on uusi syvänsininen ilme. 


torstai 2. marraskuuta 2017

PAREMPAA MÄTTÖÄ


On torstai ja Lännen median ruokaliite koostuu tänään resepteistäni. Hyvä päivä!

Varsinkin kun tarjolla on ruokaa, jota ei syödä pöydässä haarukalla ja veitsellä, vaan mieluusti tellun edessä, korttipelipöydässä, soffalla tai seisten saunabileissä. Ja sormin. 

Pitää siis olla ranet eli ranskalaiset. Ja koska ubertrendikäs on toinen nimeni, teen ne ranskalaiset kurpitsasta.  En usko enää kaiken kokeilemani jälkeen uuniin mitä tulee bataatti- ja kurpitsraneihin.  Uskon liotukseen, tärkkelyksen lisäykseen pinnalle ja ennenkaikkea ÖLJYYN!

Oikein rapsakat sipulirenkaat sentään onnistuvat uunissakin.



Mättömarkkinoilla täytyy aina lainata rapakon takaa. Lihapullasliderit on niinkuin miniminihampurilaisia mutta valmistuvat kerralla vuuassa ja minimini on muuten toisinpäin iniminim naminami!





Luuttomat wingsit on nykyään niin mun juttu. Paras tahmakatike vaan päälle.




Ja sipsit. Nekin pitää itte vääntää, vaikka sitten vanhasta ruisleivästä.



Ihan vaan sen takia, että ne on ittetehtynä niin hyviä, sekä siinä saa myös kultaisena hohtavan Hävikistä herkuksi - mitalin kimaltamaan rintapieleensä, siihen rinnuksille valuneen dippisoosin viereen. 

Mitäs söit sohvalla!

Reseptini 2.11.2017 luettavissa seuraavista lehdistä: Aamulehti,Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Kainuun Sanomat ja Pohjolan Sanomat, Ilkka ja Pohjalainen sekä Turun Sanomat, Kaleva, Keskipohjanmaa, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti

maanantai 30. lokakuuta 2017

TACOS DE LENGUA - HIRVENKIELITACOT


Hirvenkielitacot. Itseasiassa hirvenvasankielitacot, mikä lienee mahdollisesti vielä herkullisempaa kuin tuo ensin mainittu. Joka tapauksessa, aikalailla parasta  mihin kielen voi laittaa, jos multa kysytään (rautakaide pakkasasella - ei mitään jakoa...).

Pakko nyt tunnustaa, että edelleen olen vähän niin ja näin tuon kielen kanssa, koska ajatuksen tasolla se pikkuriikkisen mua aina vaan ällöttää. Maun tasolla olen sitä jo niin monesti maistanut, että tiedän sen olevan herkullisen maukasta ja suussasulavaa, silti  mulla on aina vähän joku esto päällä kun syön sitä. Mutta ihan senkin nimissä, että kun lihaa kerran syödään, niin kaikki ruhonosat tulisi hyödyntää, jatkan itseni koulimista. Ja ihan itse tämän keitin ja laittelin, eikä se nyt niin ällöä ollut. Ja kun vielä paistoin palaset rapeapintaisiksi, se ällötys loppui aikalailla siihen. Mulla on toivoa.

Mexicossa eläimestä osataan edelleen hyödyntää kaikki. Silmät (en pysty!) ja kaikki mitä muuta herkkua päästä löytyykään; kieli tietenkin yksi. Hirvenkieltä, saati hirvenvasankieltä siellä tuskin on saatavilla, mutta tämä resepti Mexicossa on alunperin toteutettu  tietenkin naudankielestä. Joten jonsei sulla nyt  satu olemaan hirvenkieltä, niin käytä sitten naudankieltä. 

Ruoka on nopea ja helppo, kunhan ensi käsittelet kielen, eikä siinäkään ole mitään vaikeaa. Paljon käytetyn ruumiinosan liha tarvitsee vain pitkän keittoajan muuttuakseen houkuttelevan pehmeäksi.


TACOS DE LENGUA - KIELITACOT HIRVENVASANKIELESTÄ
4:lle
1 hirvenkieli tai vasankieli
1 iso sipuli
4-5 valkosipulinkynttä
2 rkl suolaa
1 rkl kokonaisia mustapippureita
2 laakerinlehteä
1 rkl kuivattua oreganoa

12 maissitortillaa
salsa verde-kastiketta
hienonnettua sipulia
avokadoa
retiisiä
fetajuustoa
limeä
tuoretta korianteria

Kielen käsittely

Huuhtele kieli kylmällä vedellä puhtaaksi. Laita se kattilaan ja kaada kylmää vettä niin, että se reilusti peittyy. Kuumenna kiehuvaksi. Kuori pintaan nouseva vaahto ja lisää mausteet; suola, lohkottu sipuli, veitsenlappeella  litistetyt kuoritut valkosipulinkynnet, suola, mustapippuri, laakerinlehdet ja oregano. Anna porista hiljalleen 3 tuntia. Meksikossa tätä nopeutetaan yleensä valmistamalla kieli painekattilassa.

Nosta kieli liemestä ja anna hiukan kuivahtaa. Irrota kielestä nahka ja leikkaa pois alapinnalla juuressa oleva kohta jossa kieli kiinnittyy suuhun, ihan vaan siisteyden vuoksi. Nahka irtoaa parhaiten lämpimänä, joten aloita irrottaminen heti kun pystyt sitä käsittelemään.

Kelmuun kääritty, keitetty kieli säilyy jääkaapissa viikon verran. 

Pataan valmis kieli

Vastakeitetty kieli

Ja näin irtoaa nahka

Tacoja varten viipaloi kieli.

Paista kielen siivuihin voissa kaunis paistopinta.


Kuutio viipaleet. 

Aloita tacojen kokoaminen lämmittämällä maissitortilloja 4 tortillan pinoissa kääntelemällä hiukan öljytyllä pannulla aika miedolla lämmöllä etteivät rapsakoidu. Löysin just muuten uuden tulokkaan maissitortilla- markkinoilla. Old El Pasolla on nyt 100% maissitortilla, joka ei ollut kovin kuiva edes, mikä välillä vaivaa maissitortilloja. Meillä se ainakin löytyy gluteenittomien hyllystä. Saahan se sielläkin olla, mutta miksei sitä laiteta texmex hyllyyn myös, menekki olisi varmaan moninkertainen! 

Kokoa tacot laittamalla lämpimälle tortillalle kieltä ja salsa verde- kastiketta. Hyvä salsa verde löytyy esim. Pirkka tuotemerkin alta, meksikossa valmistettu. Itse valmistettaessa kun tarvitaan tomatilloja, joita en ole näillä seuduin tavannut.



Sitten lisäät vaan omia suosikkitäytteitäsi. Tässä avokado tuo kermaisuutta, ohuet retiisinsiivut ja silputtu sipuli kirpakkuutta, murusteltu feta suolaisuutta ja pehmeyttä. Viimeistelyyn rutosti korianteria ja puristus limestä.

Aika täydellistä!



Sormen heristysosiossa muistuttaisin vielä, että taco on parhaimmillaan silloin kuin täytteittä ei ole liikaa, eikä liian montaa lajia. Maut pääsevät oikeuksiinsa. Meksikossa hyvin usein riittää salsa, sipuli, korianteri ja lime.  Kokeile kuule itte, niin tiedät mistä puhun.

Ja tämä oppi on ihan äitin peruja. Meksikolaisen äitin (kiitos Mirna!).

Nauttikaa! 
Tacot on ihan paras paikka kielelle!



Vaikka teinkin tämän hirven kielestä!

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

PARASTA KEITTOBANAANISTA


Kelläpä meistä ei olisi keittiön laatikoihin hautautuneena  kuvassa olevaa työkalua. Vai? Ai ette tiedä mikä se on? Vaikka keittobanaanin siivukin siinä vähän vinkkinä?

No arvasinhan minä, että kyllä tietoa löytyy. Kuvassa on tosiaan tostonera, jonka avulla valmistetaan tietenkin (oi, kuinka kepeästi huudahdan tuon tietenkin) tostones. Tostonit ovat taas Latinalaisessa Amerikassa todella suosittuja keittobanaanista valmistettuja kahteen kertaan paistettuja banaanisipsejä, jos nyt vaikka noin aloittaisin niiden kuvailun.  Tostoneilla voi olla muitakin rakkaita nimiä eri maissa, mutta tämä lienee se yleisin. Ne ovat esimerkiksi Dominikaanisessa Tasavallassa ja Kuubassa ihan jokapäiväistä kauraa banaania lautasella. Maistuvat myös Karibialla ja vaikka Meksikossakin, kaikkialla Väli-Amerikasta Etelä-Amerikkaan. Joskus niitä tarjotaan snack tyylisesti, sellaisenaan tai ketsuppiin tai johonkin dippiin dippaillen, tai jopa juustolla, mutta kaikista yleisimmin ihan vaan suolalla maistettuna pääruuan lisukkeena. Voit ihan verrata lihaa ja perunaa - lihaa/papuja ja banaania.  

Kohta osaat tehdä myös toisen keittobanaaniruuan: Plátano Maduro Frito.

Mutta annas kun kerron:



Keittobanaani eli ruokabanaani eli plantaani on se kaupasta löytyvä suuri eksoottisen näköinen banaani. Sitä ei ole tarkoitettu raakana syötäväksi lainkaan ja riippuen sen kypsyysasteesta, siitä valmistetaan erilaisia ruokia. Kivikova ja vihreä banaani (oikealla) on juuri se, mistä valmistetaan tostonit. Ja kaikkea muutakin vähän perunan tapaan. Keskimmäistä banaania kutsutaan nimellä pinto, se on selvästi jo keltainen ja alkaa saada ruskeita pilkkuja ja ööö...siitä valmistetaan kai jotain välimallin ruokia; paistetaan ja grillataan lisukkeeksi..., mutta yleisesti ottaen ruoka valmistetaan siis joko raa'asta, jonka voi myös kuorittuna keittää paloina perunan tapaan tai kypsästä.

Kypsä plantaani on sitten jo melko ruskea tai ainakin paljon mustia pilkkuja keltaisella pohjalla, sellaisen ylikypsän kotibanaanin näköinen. Kuvan vasemmanpuoleisin banaani saisi olla vielä tummempi ollakseen kypsä. Kypsässä keittobanskussa tärkkelys on muuttunut jo makeaksi ja se on myös tavallisen banaanin kaltaisesti pehmeää. Mutta edelleen se kypsytetään. Älä laita jääkaappiin, siellä se kyllä mustuu vaan ei kypsy. Tässä siitä tehtiin paistettuja kypsiä banaaneja nimeltä Plátano Maduro Frito, joka siis suomeksi on kypsä paistettu keittobanaani (kai te nyt pysytte perässä, tämä on hiukan monimutkaista?).

No mitä ikinä sitten teetkin, niin kuoret on saatava pois ensin. Se ei mene ihan kuin tavallisen banaanin kanssa, mutta kerron kuinka se onnistuu.

Leikkaa molemmista päädyistä pienet palat pois. Plantaaneissa on tuollaiset kovat ja korkeat pitkittäiset harjut, joita myöten tavallinenkin banaani kuoriutuu suikaleiksi. Ota pikkuveitsi ja vedä viillot banaanin asti koko banaanin ympäri joka harjun pituudelta. Sen jälkeen ujuta sormi sinne väliin, tai auta alkuun ehkä veitsenkärjellä,  ja irrota aika kiinteästi banaanissa kiinni oleva jäykkä kuori pois. 

Oikein kuvasarja. Jo-oo, sä osaat!








Ja sitten vaan viipaloimaan asianmukaisesti banaanit asianomaiseen ruokaan.



Vasemmalla raakaa keittobanaania tostoneja varten, oikealla sitten kypsempää versiota.

Lopputulos väärinpäin näyttää siis tältä:



Meillä näitä syötiin Kuubalaisella aterialla ja molemmat aivan pääruualla. Nämä ovat myös helppotekoisia, vähän ehkä öljyn kanssa lotraamista.


TOSTONES
raakoja keittobanaaneja
neutraalia paistoöljyä
suolaa

Kuori keittobanaanit. Leikkaa banaanit n. 2,5 cm paksuisiksi paloiksia. Kuumenna pannulla tai kattilassa tarpeeksi öljyä friteerausta varten (2cm) ja paista banaaneja molemmin puolilta 2-3 min (per puoli). Nosta reikäkauhalle talouspaperin päälle, jotta ylimääräiset rasvat valuvat pois.

Nyt on aika ottaa esille tostonera. Painele banaaninpalat sillä yksitellen litteiksi kiekoiksi. Ja jos nyt sattuu, että naapurin kuubalainen salsaopettaja on hakenut koti-ikävissään juuri tostonerasi lainaan, niin voit käyttää myös vaikka pullon tai juomalasin tasaista pohjaa littanoimisoperaatiossa.

Paista lopuksi littanat öljyssä molemmin puolin kullanruskeiksi, nosta valumaan ja ripottele suolaa päälle. Tarjoile heti.



PLÀTANO MADURO FRITO
Kypsiä keittobanaaneja
öljyä paistamiseen
suolaa

Kuori plantaanit, puolita ja viipaloi puolikkaat pituussuunnassan. 1/2 cm paksuisiksi viipaleiksi.

Paista niihin kaunis väri runsaassa öljyssä. Valuta talouspaperin päällä, suolaa ja tarjoile.

Jotta mikset kokeilisi?

lähde&disclaimer:
Suuren plantaaniviisauteni olen ammentanut Natasiskoni yli 20v keittobanaanikokemuksista Dominikaanisesta Tasavallasta Meksikon kautta Kuubaan. Jos huomaat tekstissä asiavirheitä tai harjaanjohtavaa informaatiota, on syy yksinomaan siskossa. Siis minussa. Koska olen ymmärtänyt jotakin väärin.