About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste riisi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste riisi. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 3. helmikuuta 2021

VERIAPPELSIINIRIISI



Miten herkullisen retroa! Siitä on kuulkaa kulunut pitkä aika kun olen viimeksi syönyt appelsiiniriisiä. Muistot yltävät jonnekin yläasteen köksäntunnille, joilla appelsiiniriisi esitti ylevän hienostunutta, arkipäivän yläpuolelle nousevaa jälkiruokaa, jotenkin monimutkaistakin.Ehkä se oli vastaisku iänikuisille kiisseleille.

Totuuden nimissä, appelsiiniriisiä helpompaa jälkiruokaa tuskin löytyy. Kun pallottelin kädessäni veriappelsiinia, appelsiiniriisi nousi mieleen. Ja eikös veriappelsiiniriisi nyt olisi jotakin ylevän hienostunutta ja arkipäivän yläpuolelle nousevaa jälkiruokaa?




Ylevää tai ei, keittelin edellisiltana jo riisipuuron valmiiksi ja ilahdutin tällä toimella ainakin perheen riisipuurofriikkiä, kun sai riisipuuroa myös syödäkseen. Ihan arkipäivänä tätä  jälkkäriä syötiin, pääruuaksi oli säilykehirvikeittoa (tai hirvisäilykekeittoa...).

Ja niin oli hyvää.

Lapset ei edes suostuneet maistamaan. Että oikein kiva. Mikä piru niitä vaivaa?

Muu kuin äiti, joka tekee niin "erikoista" ruokaa?


Veriappelsiiniriisi

ainakin 6:lle tai vaikka kymmenelle jos ne ei suostu maistamaan

6 dl riisipuuroa

2 dl kuohukermaa

5 veriappelsiinia (tai enemmänkin voi laittaa)

2 rkl sokeria (tai enemmänkin voi laittaa)

Vatkaa kuohukerma vaahdoksi ja mausta sokerilla. Sekoita hyvin kylmään riisipuuroon.

Leikkaa veriappelsiinit kuorittomaksi ja sitten kalvottomiksi

paloiksi, joita voit vielä paloitella. Sekoita riisikerman joukkoon.

Kun kuorenpaloihin väkisinkin jää hedelmälihaa, purista niistä mehut jälkiruokaan. 

Ja mainio hävikistä herkkua - niksi on, että jos sulla on sähköinen sitruspuserrin, jolla olet tehnyt aamulla mehua, niin säästä se jäljelle jäävä appelsiinikuitu ja sekoita tähän jälkkäriin.

...omituinen äiti...

tiistai 14. huhtikuuta 2020

PAISTETTU PELTIRIISI KAIKILLA KASVIKSILLA


Paistettu riisi onnistuu muutenkin kuin wokissa tai pannussa hellalla. Se on nimittäin nerokas ehdokas vuoden peltiruuaksi eli uunissa uunipellillä paistettavalle aterialle. Just sellaiselle missä tulee koko ateria yhtä aikaa  samalla pellillä. Mikä taas on kätevää, nopeaa ja vaivatonta kaikin puolin.

Tämä mun versio on kasvis, mutta mielikuvitushan tässä on rajana, tänne uppoaa kyllä kana ja vaikka pääsiäisen nyhtölammas. Varioi rohkeasti myös kasviksia. Tässä ruuassa tykkään pilkkoa kaikki melko pieniksi ja samankokoisiksi, näin mikään ei jyrää ja esimerkiksi raaka porkkana ehtii sopivan kypsyiseksi. 

Mieluusti olisin laittanut sipuliakin, sekin sopisi pohjaan, mutta yritin välttää sipuli-gate'iä perheen syödessä ekaa kertaa uutta ruokaa. Onneksi nuo pintasipulit korvaa puutetta.

Tähän sopii oikein hyvin tähteeksi jäänyt eilinen riisi. Tiesitkö muuten, että keitetty riisi on kohtuullisen nopeasti pilaantuva elintarvike koska siinä on niin paljon pinta-alaa? Siksi kannattaakin ylijäänyt riisi laittaa pakastepussiin ja pakkaseen heti sen jäähdyttyä, ellei ole heti huomenissa sitä syömässä. Mulla oli juuri tälläistä riisiä 1/2 l pussillinen ja jääkaapista löytyi vaikka jos mitä vihanneksia.

Niistä valmistui tämä iloinen ja värikäs ja hyvänmakuinen paistettu riisi. 

Oikea ruokalöytö tämä! Googlaillessani löysin nämä paistettu riisi uunipellillä- reseptit, niitä löytyy runsaasti erimoisia versioita tuolta Atlantin takaa, tässä nyt omani.



PAISTETTU PELTIRIISI
4-:lle
4-5 dl keitettyä riisiä
100 g pakasteherneitä
2 porkkanaa pieninä kuutioina
1/2 paprika pieninä kuutioina
nyrkinkokoinen pala parsakaalia pieninä paloina
3 rkl seesamiöljyä
4 rkl soijakastiketta
(2 rkl seesaminsiemeniä)
4 munaa

Pinnalle silputtua ruohosipulia tai kevätsipulia ja tuoreita yrttejä
Pöytään kannattaa kattaa myös soijapullo ja srirachaa tai jotain mieluista sweet and sour-kastiketta.

Levitä riisi ja pieneksi kuutioidut vihannekset uunipellille leivinpaperin päälle. Ripsauttele päälle seesamiöljy ja soija ja seesaminsiemenet. Paista 15-20 min 175 asteessa.

Nosta uunipelti pois uunista ja kääntele lastalla aineksia. Tee riisipetiin neljä kuoppaa ja riko kuhunkin kananmuna (voit ripauttaa hiukan suolaa ja pippuria pintaan) ka paista vielä 5-7 minuuttia, kunnes valkuaiset on hyytyneet (itsellä oli ehkä minuutin kaks liian kauan).

Ripottele lopuksi pinnalle ruohosipulia tai kevätsipulia, tuore korianterikin on poikaa.



Meillä oli muuten Rekosta todella isoja luomukananmunia, ja jos katsotte kuvia tarkkaan niin 3/4 munassa oli kaksi keltuaista!

Innostukaa kokeilemaan tätä koko perheen peltiruokaa! Isot peukut!

torstai 12. joulukuuta 2019

PERINTEINEN JOULU: RIISIPUURO & LUUMUKIISSELI


KAIKKI ÄITINI RESEPTIT JOULUKALENTERI
PERINTEINEN JOULU
12.LUUKKU: RIISIPUURO & LUUMUKIISSELI

Riisipuuro ja luumukiisseli ovat ehdottomasti jouluuni kuuluvia ruokia, erikseen tai yhdessä.

RIISIPUUROSTA
Riisipuuro onkin niitä ainoita hassuja jouluruokia, jota voin pistellä poskeeni pitkin joulunalusviikkoja. Yhtään ei harmita vaikka työpaikalla rai muissa yhteisöissä on kaikenmoisia riisipuuronsyöntikokoontumisajoja, se maistuu nimittäin aina.
Virallinen status sillä on jouluaatonaamupalana. Vähän vaihdellen syödään, ennen saunaa tai saunan jälkeen, fiksuinta tietysti ehkä ennen niin ei ala huipata saunassa. Aattoaamun hämyssä kynttilänvalossa (saunapuhtaana) nautittu riisipuuro on yksi joulun ihanista hetkistä.  Aattopuuro meilla nautitaan sokerin, kanelin ja voisilmän kanssa. Unohtamatta kylmää maitoa,

Justiin luin jostain, että riisipuuro on vasta n. 100 v. jouluperinne Suomessa, eli ihan oikeastaan uusi! Sitä ennen syötiin kaurapuuroa tai ohrapuuroa.

Riisipuuro on myös suosittu joulunajan jälkiruoka, se kun maistuu niin kylmänä kuin kuumanakin. Omaan makuuni se on jälkiruuaksi liian tuhti, eli meidän perheessä pysyy varmaankin aattoaamussa.

Riisipuuron keitossa olisi muutamia huomioonotettavia seikkoja. Sitä joutuu kypsyttelemään tunnin verran ja se palaa pohjaan. Paras tämän estoon on ehdottomasti vesihautaaseen perustuva puurokattila. Onko joku tehnyt slowcookerissa tai haudutuspadassa? Uunissakin onnistuu yön yli, mutta se ei ole ehkä aivan niin puhtaan valkoista puuroa kuin kattilassa keitetty. Oman ongelmansa tuo myös laktoosittomana keitettävä, siitä pakkaa tulla vaaleanpunaista. Itse käytän isoa teflon kattilaa ja Kiehu-maitoa. Ja ahkeraa puukauhalla sekoittamista.

LUUMUKIISSELI

Kiisselit ovat oikeinkin perinteisiä ja mainiosti jouluun sopivia jälkiruokia. Kanelinen luumukiisseli saa yksin ollessaan pintaan tietenkin kermavaahtoruusukkeet. Ja kyllä on hyvää. Juuri äsken söimme, sattuneesta syystä, iltapalaksi riisipuuroa ja luumukiisseliä ja se on mainio yhdistelmä. Toki puuron kanssa menee hyvin myös sekametelisoppa ta rusinakiisseli.

Ihanan ylellinen joulukiisseli on karpalokiisseli. Vahva maku ja upea joulun väri. Ja jos ne on myöhäissyksyllä kohmeisin sormin (äitini) keräämiä, niin mikäs sen arvokkaampaa.


Riisipuuro
2 dl vettä
2 dl puuroriisiä
1 l Kiehu-maitoa
1 kanelitanko.
1 tl suolaa
1 kuorittu manteli

Kiehauta vesi ja lisää puuroriisi, anna kiehua hetken, jotta vesi turvottaa riisit. Lisää sitten maito ja jatka mietoa maltillista keittelemistä/ hauduttamista 40-50 min. Sekoita usein ja pohjia myöten.
Lisää valmiiseen puuroon suola ja kuorittu manteli.

Luumukiisseli
2 pussia (400g)luumuja
1 l + 1dl  vettä
1dl sokeria
1 kanelitanko
 2 1/2 rkl perunajauhoja
tiraus sitruunamehua

Keitä luumuja vettä, kanelitankoa ja sokeria n. 15 min, kunnes luumut alkavat hajota. Voit pyöräyttää niitä halki vähän vispilän kanssa. Poista kaneli.
Sekoita suurus 1 dl vettä ja perunajauhosta. 
Ota kattila liedeltä ja sekoita hyvin sekoittaen suurus kiisseliin koko ajan sekoittaen. Nosta takaisin ja anna kuplahtaa kerran. Nyt kiisseli on valmis.  Eikun muista vielä maustaa sitruunamehulla. Kaada kiisseli vatiin jäähtymään. Sirota pinnalle hienoasokeria, se estää kuoren muodostumisen kiisselin pinnalle. Näin opetettiin jo kotitaloustunnilla.

torstai 13. heinäkuuta 2017

PAELLA, PAELLA, PAELLA!


Kaupallinen yhteistyö Apetina.com

Paella on mun kesäruokasuosikki! Tai no yksi niistä. Kesäruokasuosikiksi se on valikoitunut ehkä siksikin, että kodin liedellä on hitsin vaikeaa tehdä paellaa isolla paellapannulla, mutta grilliin (tai muurikalle) se sopii kuin luotuna.

Paella on mun ykkös-salainen-ase-grillattava. Siinä tulee kerralla isollekin porukalle syötävät ja kun ensin on pilkkonu aineet, niin tekemisen vaiva alkaa olla minimissään. Ja pirskatti kun se on vielä niin herkkua. 

Blogissa on aiemmin ollu kolme hyvin varteenotettavaa paella-reseptiä. Eka on klassinen, superhyvä Paella. Ohrasta valmistui taas suomalaisella twistillä sydänystävällinen ja oikein syvän makuinen versio. Se taisi napata 3. sijan sydänmerkki-kilpailussakin. Kesän jyvin paella rakentui jyväbroilertuotteiden varaan ja ai hitsi kun tuli hyvää siitäkin.

Aika kiva kun kun on on tälläsiä kampanjoita, jotka saa kokeilemaan jotain erilaista, muuten varmaan olisin kaiket kesät vedellyt tuota ensimmäistä versiota.


Tällä kertaa inspiraatio annettiin Apetina-sivuston kautta. Niinkuin tiedätte, olen jo pari vuotta tehnyt kansainväliselle sivustolle reseptejä säännöllisesti ja vaikka itse niitä ideoinkin ja ehdottelen useimmiten, tällä kertaa oikein toivottiin kesäreseptiksi paellaa.



Ja paellahan siitä tuli. Kasviksia, herkkusieniä ja merellistä elämää. Ja tietenkin Apetina-juustoa.


Eikä tosiankaan pöllömpi tullut! 

Ennen mulla oli motto, että kerran kesässä paellaa, mutta nythän sitä täytyy tehdä jo  ainakin 4 kertaa kesässä, että saan reseptit kiertoon.

Ellen innostu johonkin aivan uuteen. Mutta napatkaa te tämä paella-resepti Apetina-sivuilta. Ihan teitä varten sen sinne väsäsin.
Älkää unohtako kannullista sangriaa ja rapeakuorista patonkia!


Kaupallinen yhteistyö Apetina.com

lauantai 14. tammikuuta 2017

KUUBALAINEN ARROZ CONGRI


- Mitä siellä Kuubassa oikein syödään? oon udellut Natasiskoltani, joka on pikkutarkkuudessaan mitä mahtavin kokkauskaveri. Me niin täydennetään toisiamme.
- No, papua ja riisiä ja riisiä ja papuja, aina ja pelkästään ja kaiken kanssa.

Yleisimmin tuota mustien papujen ja papujen keitinliemestä tummanpuhuviksi värjäytyneiden riisien sekoitusta sanotaan Congriksi tai arroz congri (arroz on riisi) joskus myös pelkäksi moroksi. Olisin oikeasti halunnut nimetä tämän postauksen Moros y Cristianos eli Maurit ja kristityt, koska se on toinen nimi kuubalaiselle riisi-papu aterialle. Ja miten jännittävä? Nimi juontaa Reconquistasta, n 700 vuoden (710-1492) mittaisesta ajanjaksosta jonka aikana kristityt ajoivat islaminuskoiset maurit Iberian niemimaalta. Mustat pavut ovat vertauskuvallisesti maureja ja valkoinen riisi kuvastaa kristittyjä (kaikenlaisen vertauskuvaksi se ruokakin taipuu...). 

Ruuat ovat siis samantyyppisiä, joskus samojakin, toisaalla taas kerrotaan että congri keitetään yhdessä kun taas moros y cristianos erikseen ja sekoitetaan vasta tarjoiluvaiheessa. Ota ja tiedä sitten.
Congria voi syödä sellaisenaan, salaatin kera ja siitä saa vegaanin annoksen jättämällä pekonin pois, joka ei ole millään lailla pakollinen. Se maistuu oivana lisäkkeenä myös kanan tai possunlihan kanssa. Tärkeitä juttuja on ruuan pohja, tuoksuva kuubalainen sofrito paprikasta (tai miedoista minipaprikan näköisitä värikkäistä pikku chileistä, kuubalainen ruoka ei kuitenkaan ole koskaan tulista), sipulista ja valkosipulista, halutessasi myös pekonista, ja mausteet; oregano, laakerinlehti, kumina ja viinietikka. Tai vino seco, joka on jotain kotipolttoista ilmeisesti, sen voi korvata kuulemma viinietikalla tai jopa punaviinillä. 

Oikeaoppisinta on tietysti liottaa kuivat pavut. Keittää ne ja tätä keitinlientä käytetään sitten myös riisien keitossa. Minä kun olen kova oikomaan, käytin tietysti valmiita papuja. Niitä ei pidä huuhtoman ja valuttaman vaan kaada ne liemineen riisin joukkoon, tuo liemi kun juuri antaa riisille ominaista likaista väriä.


ARROZ CONGRI

2 rkl öljyä
1/2 vihreä paprika pieneksi pilkottuna
1 hopeasipuli pilkottuna
3- 4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
5 siivua pekonia pienistettynä (jätä pois kasvisversiosta, usein tehdään ilman)
1 tl jeeraa
2 tl oreganoa
1 laakerinlehti
2,5 dl valkoista irtonaista riisiä
5 dl vettä
1 pahvitetra mustia papuja
2 rkl punaviinietikkaa
suolaa tarvittava määrä

Kuumenna öljy ja miedolla lämmöllä kuullottele paprikoita ja sipuleita 5 min., lisää sitten silputtu pekoni ja paistele kunnes pekonin rasva sulaa pois. Lisää pannulle riisit, kuullota ja sitten jeera, oregano, laakerinlehti ja vesi. Keittele kannen alla riisejä hiljalleen kypsäksi ja kun ne ovat mekein valmiita lisää pavut purkinliemineen ja viinietikkaa. Jatka hauduttamalla riisi kypsäksi. Tarkista suola ja lisää tarvittaessa.

Jo sofriton teossa hyvät tuoksut valtaavat keittiön ja tämä yksinkertainen riisi-papuruoka onkin varsinaista kuubalaisten comfort foodia. Yksinkertaisella tavalla kompleksin makuista. Tämä on niitä ruokia, josta perunansyöjäkansa saattaa maistaessaan miettiä, että no höh, oo kummosta, mutta jos vertaa perunakansan riisinsyöntitapoihin , joka on usein ihan sitä riisiä vaan vedessä keitettynä, niin ollaanhan tässä nyt täysin eri levelillä.

Toivottavasti osasin kirjoittaa reseptin oikein (Natasiskonikin mielestä). Me kun innostuimme  kokkaamaan kokonaisen kuubalaisen illallisen, Natasisko vastasi maniokista ja keittobanaaneista, minä congrista ja lihasta. Natasisko tietysti luotti keittotaitooni ja antoi aika vapaat kädet, mutta sitten aina tein jotain VÄÄRIN...lopulta puuskahdin, että enhän mä voi tietää kun en ole ikinä koko ruokaa nähnyt. Siinä kohtaa tuli esille myös tuo nimiconfusion. Mutta kyllä tämä congri lopulta läpäisi sensuurin, vaikka ensin mulla oli liikaa kuulemma tavaraa sofritossa ja sitten riisit jäi liian vaaleiksi kun ei ollut sitä varsinaista papujen keitinlientä. Congrin voi myöstehdä punaisista (kidney?) tai mustasilmäpavuista. Sen minä nyt ainakin tiedän.

Kai. 


lauantai 31. joulukuuta 2016

HORCHATA


Kuvitelkaa  täydellisen onnistunut, kanelilla maustettu riisipuuro. Ottakaa se maku, muuttakaa nesteeksi ja tarjoilkaa jääkylmänä. Paljon muuten en osaa kuvailla horchataa (orTZAta). Ajatuksena juoma on kenties meille hiukan vieras, mutta hitsi vie, hyvää se on, kun pystyy irrottamaan ajatuksensa nestemäisestä joulupuurosta.

Espanjalainen, tai valencialainen horchata on aivan eri juoma kuin latinalaiset kaverinsa. Myös niissä ainekset vaihtelevat, yhteistä on, että juoma on uutettu pähkinöistä, maakastanjoista, riisistä, manteleista jne. Tämä saattaa nyt yllättää teidät, mutta tämä minun versioni on nimenomaan meksikolainen horchata, joka liotetaan siis riisistä ja kanelista ja johon toisinaan lisätään myös tavallista maitoa (tai kondensoitua).

Vaikka omaan suuhuni horchata maistuukin melko jouluiselta, Meksikossa se on juurikin kuuman päivän virkistäjä. Samoin se komppaa vettä tai limsoja paremmin ruuissa olevaa chiliä (juuri kun sain iskostettua päähänne, että meksikolainen ruoka ei ole välttämättä lainkaan tulista), ihan samoin kuin vaikka lassi intialaisessa keittiössä. Tasaa poltteen nautinnollisemmaksi. Horchataa myidään kaduilla aqua frescojen tapaan, isosta lasisäiliöstä ammennetaan kauhalla lasiin jäiden päälle.

Meksikolaisen horchatan valmistukseen tarvitaan hiukan aikaa, vettä, riisiä ja kanelia. Reseptejä on tietysti useita, mutta perusperiaate on, että riisit  ja kanelitangot jauhetaan ja liotetaan vedessä (vai oliko se toisinpäin, vai sekä että...) ja sitten riisikanelisakka siivilöidään nesteestä ja juoma on viilentämistä vailla valmis. Jotkut lisäävät vaniljaa, mantelia, maitoa, mutta mikään näistä ei ole välttämätön. Ja ilmeisesti kuumalla kadulla nimenomaan riisimaito säilyy erilailla kuin lehmästä valutetut nesteet.


Pikkiriikkisen vaivalloiseltahan tämä kuulosti omaan makuuni, varsinkin kun horchataan teko juolahti mieleen vasta samana päivänä  kun sitä oli tarkoitus nauttia. Ja mulla ei kyllä ole oikein sopivaa cutteria millä hurauttaisin riisit jauhoksi. Koska olen laiska näppärä, ajattelin, että no kai tämän nyt voi valmistaa valmiista riisimaidosta, jota kaupat ovat pullollaan. Tähän liittyi kaksi mielenkiintoista asiaa: a) googlettaessani horchataa löytyy miljoona reseptiä , mutta valmiista riisimaidosta valmistettuja suhteellisen vähän b) Natasisko, tuo oman elämäni meksikolaisruokien ehdoton auktoriteetti, oli sitä mieltä, että tätä kotitekoista meksikolaisjuomaa ei voi mitenkään valmistaa muulla tavoin kuin perinteisellä jauha-liota-siivilöi-menetelmällä.
Mutta koska olen laiska kovapäinen minäkin, ryhdyin puuhaan.

Reseptiesikuvakseni löysin Horchata-ohjeen Other side of tortilla- blogista. Ohjeessa oli vielä sopivasti muutakin vääntöä kuin sekoita sokeria ja kanelia riisimaitoon, ja tekijä kertoi testanneensa useita versioita ja koko suvun makutesti oli viimein hyväksynyt tämän pikaversion. Minut oli vakuutettu (enää tarvitsi vakuuttaa Natasisko).


Horchata, meksikolainen makea riisi-kanelijuoma
Nopea versio, n. 2 litraa

2 l riisimaitoa (valmista kaupasta)
5 kanelitankoa
2 dl kondensoitua maitoa
0,5-1 l vettä
kanelia koristeluun

Kaada riisimaito kattilaan, laita sinne myös kanelitangot. Kuumenna kiehuvaksi ja vispaa mukaan kondensoitu maito. Anna sitten pikkuhiljaa poreilla n. 1 tunti. Käännä levy nollille ja sekoita mukaan kiehuvaksi kuumennettu vesi (aloita 0,5 litralla voit lisätä sitä myöhemminkin, myös kylmää vettä.)
Kaada juoma isoihin kannuihin ja laita viilenemään.
Tarjoillessa kaada juoma laseihin parin jääkuution kera ja ripottele päälle hiukan kanelia.

Huomio: Omassani on nyt siis ihan laktoosia kondensoidun maidon myötä, mutta juoman voit helposti valmistaa myös täysin vegaanina, keitä vain sokeriliemi jolla makeutat juoman. Älä ala pelleillä millään hunajalla, koska maku. Meksikolaisten horchata on tosi makeaa, täällä pohjoisessa kelpaa hiukan hillitympikin versio, mutta makeaa tämän kuuluu olla.

Ja sitten ehkä tärkein: Natasisko: " Tämä maistuu kyllä aiban siltä miltä pitääkin!"

Jip jip jippii. ja niin me vedettiin pillillä pakkaskylmässä jäähtynyttä horchataa tortilloiden kyytipoikana pillillä kaikki tyynni, kuuskymppisestä kaksivuotiaaseen.

Ja on muuten hyväilevän hyvää!

Superhienoa vuotta 2017 teille jokaiselle!



sunnuntai 14. elokuuta 2016

ENSIMMÄINEN KYYHKYNEN


Miltä kuulostaa timjami-valkosipulivoissa paistettu kyyhkysenrinta vuohenjuustorisoton ja balsamico-punajuurten kanssa? No kyllä! Se myös maistui juuri yhtä herkulliselta. Sanoisin napakymppi vaikka itse sanomassa olenkin.

99% varma olen siitä, että en ole tainnut koskaan kyyhkyä aikaisemmin syödä saati sitten valmistaa. Isäni, my partner in culinarism, kävi hakemassa metsästyskavereiltaan, jotka heti ensimmäisenä jahtipäivänä pamauttivat alas 50 kyyhkyä, muutaman meillekin. Kyyhkyset tulivat meille DeLuxe mallina eli sain 4 kpl kyyhkyn rintafileitä, ilman nahkaa ja 4 miniatyyristä sisäfilettä. Niistä oli helppo ruoka valmistaa, mutta koska olen niin paljon lukenut blogiystäväni Sauvajyväsen kyyhkysreseptejä (taatusti Suomen kattavin kokoelma), en olis toki pannut pahakseni sydämiä, kivipiiraita ja rankaa ylipäätään. Isäni lähetti myös melkoisen reseptikokoelman sähköpostilla. Itse hän onnistui erinomaisesti kääriessään rintafileet  pekoniin salvianlehden kera.

Kyyhkysen liha on hyvin tummaa ja rintafileet vetäytyvät paistamisen aikana vähän pulleammiksi. On aika hauskaa, että ohjeita löytyy minuuttien paistosta tuntikausien haudutukseen. Päätin mennä rohkeasti eteenpäin nopealla paistolla ja punertavalla lihalla, joka sitten kirjaimellisesti sulikin suuhun.

Nuo sisäfileet ovat hiukan sellainen kuriositeetti. Ensiksikin kuulun siihen joukkoon jonka mielestä linnuilla ei nyt varsinaisesti ole sisäfilettä, vaikka ovathan ne iät ajat myineet jo kanankin sisäfilettä kaupoissa. Ja mitä tuolla mitättömällä lirpakkeella sitten tekee?
Korkeintaan keittiön tervehdyksen.



Taas kerran aika oli vähän kortilla ja vaikka kyyhkyset olisivat ansainneet rauhallisen, erityisen illallishetken tarkkaan mietittyine viineineen, päädyin lopulta valmistamaan tämän superihanan aterian lauantai-iltapäivällä ennen katujuhlien aloitusta sen jälkeen kun olimme juuri syöneet lounaaksi makaroonilaatikkoa.

Muistan sen huippu-onnistuneen fasaaninrinnan valmistukseni Henkka Alénin opastuksessa Murun keittiössä ja päätin ohittaa kaikki reseptit. Kokkien salainen pyhä kolminaisuus minkä tahansa lihan paistossa lienee timjami, valkosipuli ja voi ja sille saivat antautua omatkin kyyhkyseni.



KYYHKYNRINTAA TIMJAMI-VALKOSIPULIVOISSA
2:lle

4 kyyhkysen rintafilettä
hiukan rypsiöljyä
50 g voita
2 valkosipulinkynttä
reilu oksa timjamia
suolaa ja pippuria

Laita öljyä kuumenemaan pannulle loraus ja lisää voi. Heitä sekaan reilu tukko timjamia ja pari isoa valkosipulinkynttä, joita ei tarvitse kuoria, mutta voit vähän painaa niitä rikki veitsen lappeella, jotta maut pääsevät irtoamaan.

Kun voi on saanut hetken vaahdota laita kuumalle pannulle myös rintafileet. Paista 2 minuuttia kummaltakin puolelta. Paiston aikana kallista pannua ja ota lusikka käteen, jolla voit lusikoida paiston aikana ihanalla voilla fileitä. Kyyhkysen rinnan kypsyyden tuntee parhaiten sormella painamalla, jätä se aavistuksen pehmeän löysäksi, niin kypsyys on hyvä. Nosta fileet sitten folion päälle, suolaa ja pippuroi ja kääri vetäytymään hetkeksi. Puolita fileet nostaessasi ne tarjolle.


Balsamico-punajuuret jatkoivat yksinkertaista linjaa.

BALSAMICO-PUNAJUURI

pieniä punajuuria lohkottuina, ei kuorittuna
voita
loraus balsamico-etikkaa
suola, pippuri ja hiukan tuoretta timjamia

Kuumenna voi ja freesaile siinä punajuuren lohkoja n. 10 min. Lorauta sekaan balsamicoa ja mausteet ja jätä punajuurilohkot herkun napsakoiksi.


Olen sitä mieltä, että mulla on jonkinmoinen tyyli-  ja kauneudentaju (kukapa ei olisi?) ja ronskin rohkealla ja runsaalla tyylilläni saan vatiannoksistani ja leivonnaisista yleensä lopulta kutsuvan kauniita. Mutta taito, johon en tunne, en sitten millään, taipuvani on lautasannoksen asettelu. Koska tästä postauksesta on nyt tulossa pienimuotoinen namedropping, niin laitetaanko tähän nyt sekin kauhun tunne kun sain kunnian kokata 18:lle Sinne- ravintolan taitavan Kai Kallion kanssa 5 ruokalajin menuun. Se tunne kun hän tuumas pleittausta aloittaessamme, että laita nyt niinkuin SÄ parhaaksi näet. Mutta kun mä en näe mitään! Osaan ihailla ja arvostella, mutten tehdä itse.

Minkä todistaa nyt myös tämä lautaselle aseteltu 2 hengen kyyhkysannos. Ei mitään linjaa. Ei ...tana kuten yksi bloggaajakollegani varmaan asian ilmaisisi habaneromaiseen tyyliinsä.


Mutta älkää antako sen häiritä, koska ruoka oli yksinkertaisuudessaan varmasti parasta mitä olen tänä vuonna aikaan saanut. Ja sen kruunas ihan huippuonnistunut puhtaan valkoinen risotto, jonka aineksia en mittaillut, eli en ala tähän reseptiä sen kummemmin kirjaamaan. Siihen tuli kuitenkin salottisipulia, arborioriisiä, valkoviintä ja kasvislientä, lopuksi mukaan sekoitin pehmeää vuohenjuustoa, parmesaania ja puristus sitruunaa. Voilla piti viimeistelemän kiilto, mutta sen kyllä onnistuin unohtaa.

Risotossa noudatan Top Chef- Naughty Burger Akseli Herlevin opastuksia: mahdollisimman laakeassa astiassa valmistus, eli paistinpannussa, sekoitus pehmeästi silikonispatulalla ja tietenkin liemi porisee kuumana vieressä. Kiitos nyt näistäkin opeista.


Ne fileet lykkäsin minitikkuihin ja sananmukaisesti näytin niille pannua fileiden jälkeen.

Kyllä on hienoa työskennellä upeiden raaka-aineiden kanssa! Ja se kun onnistuu kypsyydessä ja makujen yhdistelemisessä, olen mä kuulkaa eräänkin hevosen pihvin kuivattanu pannulle ja jäyhäny lampaan paahtopaistista valmistamaani purkkaa, että täytyy hehkuttaa kun joskus onnistuu täydellisesti.

Lihan ylistyksen lisäksi naapurin Samikin sanoi, että jumalaisin risotto ikinä. Miksi naapurin Sami tämän tiesi oli se, että pikakuvattuani annoksen kannoin sen ulos kadulle missä miehet pystyttivät katujuhliin telttaa ja sanoin, että täältä tulis ihan pikku alkupalaa.

Siinä sitten miesten kanssa söimme annoksen viimeiseen suupalaan (tai lähinnä minä, IsoHoo ja Sami).

Tässä vielä kuva viimeisestä suupalasta...

tiistai 12. heinäkuuta 2016

RETROISTA RETROIN TONNIKALASALAATTI


Vanhanaikainen retro tonnikalasalaatti on yksi mun himo-jääkaappiruuista. Himo-jäkaappiruoka on sellainen, jota syödään aterialla, mutta myös aterioiden välillä, yleensä jääkaapin ja sen oven välissä seisten ihan vaan muutama kymmen haarukallinen. Tai siis niin paljon kuin kehtaa siellä jääkaapin oven välissä vedellä. Jos kotona on muita salaatinsyöjiä, on pakko laittaa tietty omaan astiaan annos, mutta parhaimmalta se kyllä maistuu suoraan kiposta haarukoituna. Ainoastaan vietnamilainen kanasalaatti saa mut käyttäytymään samoin.

Tässä salaatissa ei ole sinänsä mitään erikoista, ehkä se on sulle suorastaan tylsä, itse kyllä olen aistivinani tässä varhaisesi-isän trendikkäillä kulhoruuille. Oravan mummolassa tämä kuului koko lapsuuteni ajan joulupöytään, ja saan edelleen vieroitusoireita jouluisin kun se omastamme puuttuu. Muiden mielestä kun tämä ei ole varsinainen jouluruoka.

Ja tämä on nyt se resepti mitä varten ostat kaupasta HeMaPapusseja. Termi oli mulle aivan outo kun yksi Iso-Hoon sukulainen kerran kertoi että otti hemapapussin pakkasesta kun oli nyrjäyttänyt jonkun raajansa...Mulle tuli mieleen sanasta lähinnä verensiirto, vaikka selvisihän se sana lopulta. Kesän kunniaksi tuunailin tämän kuitenkin tuoreella paprikalla ja herneillä, maissi kyllä tuli purkista. Aina nauran sille IsoHoon ostosreissulle kun se osti niitä Bamboo shoots sieltä lasten video-osastolta (linkki juttuun tässä ja kaupan päälle superresepti), mutta muistan kyllä itsekin (no tästä on kyllä TODELLA kauan) hämmennykseni kun myyjä kehotti mua cittarissa kysymään HeVi- osastolta...metallimusiikki ei oo koskaan ollu mun juttu.

Ai niin, se vielä, että tonnikalasalaatissa täytyy olla kirpeän etikkainen kastike ja paljon sipulia. Nykypäivän versiossani on myös korianteria. Tietysti.



 RETRO TONNIKALASALAATTI

2 dl Pitkäjyväistä, irtonaista riisiä
1-2 tölkkiä laadukasta, öljyyn säilöttyä MSC-merkittyä tonnikalaa paloina
1 punainen paprika
2-3 dl tuoreita herneitä palottuna
2-3 dl makoisia maissinjyviä ja öljyä.
1 iso punasipuli
reilusti tuoretta persiljaa tai korianteria
1 dl oliiviöljyä tai neutraalia öljyä
1/2 dl valkoviinietikkaa
 suolaa ja mustapippuria

Keitä riisi pakkausohjeen mukaan ja anna jäähtyä. Pilko paprika ja punasipuli, valuta tonnikala. Sekoita kaikki ainekset kulhossa sekaisin. Maista ja lisää tarvittessa etikkaa. 

Oi, että on tavallisen hyvää!






maanantai 8. helmikuuta 2016

Hashweh


Onneksi Ruokatorstai matkustaa silloin kun mä en itse voi voi.

Hesarin Ruokatorstait on taattua laatua. Ahmin ne aina saadessani Hesarin käteeni, pelkän ruokatorstain takia kun en sitä viitsi tilata. Pakko seurata paikalliset lehdet kuitenkin ensin. Eivät vielä Hesarissa kirjoittele meidän Urho11v:stä...

Onneksi Ruokatorstai julkaisee reseptikokoelmiaan myös kirjoina. Taitaapa olla  minulla ne kaikki, ennen joulua sain tämän Ruokatorstai matkustaa, jossa keskitytään Eurooppaan ja Lähi-itään. Hyviä perusreseptejä, yleensä ihanin pikku twistein. Ja aina löytyy jotakin, josta en ole kuullutkaan. To do- listalla on näin aluksi pääsyt pekoni-punasikuripasta ja talvinen tomaatti-mozzarellasalaatti sekä hashweh.

Joo en ollut kuullut minäkään...


Hashweh on perinteinen libanonilainen ruoka, vähä kuin riisi-jauhelihapyttäri. Helppo ja edullinen valmistaa, mutta kaneli, kardemumma ja neilikka tuovat ihanan intensiivisesti Lähi-idän läsnä. Tuli mieleen meidän sisarusten suosikkiarkiruoka, äitini resepti Saudi-kana. Lapsetkin söivät kun ei ollut tulisia makuja ja Maitotyttö varsinkin innostui toivomaan joka mantelinpalan löytäessään.


Hashweh
Ruokatorstai matkustaa-kirjasta
4annosta

Riisi: 
2dl riisiä
2rkl oliiviöljyä
4 dl vettä
1 tl suolaa

Lihaseos:
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
4 tomaattia
400g naudan jauhelihaa
2 rkl oliiviöljyä
1 dl kuorittuja manteleita
1 dl pinjansiemeniä
1 1/2 dl sultanarusinoita
2 tl kanelia
3/4 tl jauhettua kardemummaa
1/4 tl jauhettua neilikkaa
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria

Pinnalle: Ruukku tuoretta lehtipersiljaa.

Skippasin ohjeen mukaisen riisin huuhtelemisen kylmässä vedessä ja kuullotin riisit oliiviöljyssä pari minuuttia, lisäsin veden ja suolan, kuumennin kiehuvaksi ja annoin kypsyä hiljaa kannen alla n. 10 min. Lämpä pois ja anna riisin höyrystyä vielä pari minuuttia. Sekoita haarukalla ilmavaksi.

Riisin kypsyessä, paista jauheliha kahdessa erässä mahdollisimman tummahipiäiseksi. Siirrä odottamaan.

Kuumenna pannussa oliiviöljyä. Kuullota viisi minuuttia hiennettua sipulia. Lisää pieneksi kuutioiksi leikatut porkkanat ja jatka kuullottamista vielä 5 min. Lisää hienonnettu valkosipuli ja tomaatit, joista olet poistanut kannat, siemenet ja jotka olet pikkonut pieniksi.

Rouhi manteleita hiukan pienemmäksi. Lisää seoseen mantelipalat, pinjansiemenet, rusinat, mausteet ja paistettu jauheliha. Sekoita, ota lämpö pois mutta jätä seos pannulle hautumaan.

Sekoita lopuksi riisi ja lihaseos. Hienonna päälle runsaasti tuoretta lehtipersiljaa.

Äiti, Natasisko, PikkuveliNuutti, Niko: Tää on teidän ruoka! Vai mitä?



Ruokatorstai matkustaa saatu arvostelukappaleena. Alkuvuodesta ilmestyi toinenkin opus, jossa Ruokatorstai matkustaa kaukomailla. Siitä varmaan lisää...

maanantai 28. joulukuuta 2015

Uuden Vuoden parempi risotto




Hummeririsotto. Se sen täytyy olla. Epäilemättä.

Silloin kun kuluneen vuoden viimeisen aterian, tai alkavan vuoden ensimmäisen, haluaa olevan jotakin yksinkertaisen spesiaalia, valitse hummeririsotto.


Koska kukin meistä ansaitsee pientä luksusta, ja hummeri jos mikä on sitä. Vaikka se nyt sitten ainakin omalla leveyspiirilläni onkin Cittarin pakaste-altaasta noudettu valmiiksi keitetty hummerinpuolikas (mikä tietenkin säästää herkkämielisempää tainnutusmetodin pohtimiseltaa ja toteuttamiselta) ja hummerin paloittelussa ja lihojen esiin kaivamisessa joutuu nähdä hiukan vaivaa ja käyttää väkivaltaa, on noista pienistä lihanpaloista ja kuorenpalasista (ehdottomasti paahda kuoret ja keitä niistä liemi) lähtevä maku vartaansa vailla.



Yhdestä hummerista riittää hyvin ainekset kahden hengen risottoon ja ruuanlaiton ihmeelliset kertoimet huomioiden, kahdesta saattaa riittää jopa kuudelle; mehevän täyteläistä, rakkaudella hämmennettyä risottoa.


Ja vaikka joulupöydän herkkujen kanssa maistuikin parhaalta kotikalja, tämä risotto nautitaan kirpaisevan kylmän, rapeana raksahtelevan mineraalisen samppanjan kera. Siitä voit olla aivan varma!


Resepti herkkuun löytyy  Apetinan Makutiimin sivustolta. Tarkasti sanottuna oman naamankuvani alta. Suositukset täältä (risotolle, ei naamalle).



Mikäs on teidän perinteinen Uuden Vuoden menu? Meillä syödään illalla perinteisesti itse asiassa juustofondueta (ihan oma perinne, ei mikään juusto-etiketti juttu), mutta koska nykyään ei Uuden Vuoden päivänä tarvitse enää krapularuokaa, sopii alkavaan vuoteen mainiosti hummeri. Risotto. Nam.

Yhteistyössä Apetina

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Radicchio risotto




Taitaa olla jo vuosi siitä kun rakas ystäväni, Au Pair-lapseni ja Maitotytön kummitäti Pia selaili meillä risottokirjaa ja nosti esiin reseptin, joka muuten olisi ollut varmaankin viimeisenä to cook -listallani (no aika kauan siinä nytkin meni...). Pia aivan riemastui löydöksestään ja kertoi sen olleen ehkä paras koskaan syömänsä risotto (Italiassa). Niinkun oikeestikko? Radicchio Risotto? Eli punasalaattirisotto?

Waaaaad?

Pienen viivästyksen reseptin toteutukseen on aiheuttanut se seikka, ettei punasalaattia ole juurikaan tarjolla Seinäjoen Cittarissa. Punasalaatti muistuttaa ulkonäöltään hyvinkin punakaalta, mutta on siis aivan eri kasvuke. Siinä missä punakaali on rouskuvan mehevä ja tyypillisesti tietysti kaalinmakuinen, on punasalaatti eli radicchio vähän endiivin elikkä sikurisalaatin tyyppinen, siinä on aistittavissa hienoinen kitkeryys, joka oikeiden makujen kanssa yhdistettynä tuottaa ihania ruokaelämyksiä. Punasalaatti toimii  myös lämpimissä ruuissa, sitä voi vaikka grillata ja silloin sen maku mietonee ihanasti. Tiedän mitä grillaan ensi kesänä. 

Jos Cittari suo.


Radicchio risotto eli Punasalaatti risotto
6:lle

1 punasalaatinkerä
1,5 l kanalientä 
2 rkl rypsiöljyä
2 rkl voita
5-6 siivua pekonia (+pari tippaa liquid smokea)/pancettaa
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
5 dl risottoriisiä
2 dl kuivaa valkoviiniä
0, 5 dl kermaa
1 dl parmesania
 tuoretta lehtipersiljaa
 suolaa ja pippuria

Poista punasalaatin päällimmäiset nuhjuiset lehdet ja suikaloi salaatti aika pieniksi.

Kuumenna kanaliemi (vesi + kanafondi ellet ole sattunut keittelemään itse kanalientä, niinkuin minä aina unelmissani teen). ja anna sen poreilla pienellä lämmöllä viereisellä levyllä kun valmistat risoton.

Kuumenna isossa kasarissa/kattilassa öljy ja voi ja paista pieniksi paloitellut pekonit siinä. Italialaiset käyttävät tietysti pancettaa ja mikäli onnistut saamaan sitä tai jotakin muuta savupekonia, käytä ihmeessä. Minä lisäsin pekonin joukkoon 3-4 tippaa liquid smokea. Ei mennyt ainakaan pilalle!

Hienonna  kuoritut sipulit ja lisää ne pekonin joukkoon, pehmittele muutama minuutti miedolla lämmöllä. Lisää riisi ja kääntele niin, että kaikki riisinjyvät muuttuvat läpikuultaviksi.Lisää sitten punasalaatti ja anna sen hiukan pehmittyä/vilttiintyä. Nosta lämpöä ja kaada joukkoon viini. Alkuperäisessä ohjeesta se puuttui, mutta en uskaltanut tehdä risottoa ilman valkoviiniä... Anna viinin imeytyä samalla sekoitellen ja sitten lisää kauha pari kerrallaan kanalientä, anna poreilla, sekoita ja lisää aina nestettä kunnes riisi kypsää (muista hammastuntuma) ja olet käyttänyt kaiken nesteen. Tähän kuluu parikymmentä minuuttia. Risoton tulisi olla hyvin löysää puuroa. Lisää sitten mukaan kerma ja raastettu parmesan. Tarkista suola ja pippuri ja ripottele risottoon hienonnettu lehtipersilja.

Tarjoile heti.



Kuinkas tätä nyt kuvailisin? Todella hyvää. Pehmeää. Hienostuneen aromikasta. Umamia! Juuri sellaista ruokaa, jonka jujua ei voi sormella osoittaa. Häivähdys savupekonia passaa punasalaatin tingitängille juurikin erinomaisesti.

Paras neuvoni sinulle pitkiin aikoihin: Nyt punasalaatin metsästykseen!

...ja varoituksen sana, jos käy niinkuin mulle, syöt mahan pullolleen siltä keittoseisomalta hellan vieressä seisten suoraan kasarista. Classic!



keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Umamin lähteillä: Sienipiirakkaa ja puljonkia


Eilen jutustelin liemenkeitosta. Vaikka tuo liemi onkin oiva pohja vaikka aasialaisille nuudelileitoille, päädyin lopultakin tekemään jotakin todella perinteistä. Ajattelin antaa intensiiviselle lihaliemelle estradin, mutta en sitten malttanutkaan ihan kokonaan. Lihaliemihän on ihana alkuruoka sinälläänkin fiineissä menuissä, ehkä turhaankin unohdettu. No, koska menuni nyt ei ollut niin fiini, eikä hopeita katettu, vaan pääruokana oli tulossa Pekingin ankkaa, ajattelin tarjota liemen kanssa suppilovahveropiirakoita. Ja niin sitten tein.

Sopivan tuntuisen ohjeen löysin netistä googlaamalla sienipiiraat ja lihaliemi. Alkuperäinen resepti siis Glorian Ruoka & Viini.



Sienipiiraat ja lihaliemi

Sienipiiraita
Lihalientä
Lehtipersiljaa

Lihaliemeksi voimakasta kotitekoista lihalientä, vaikkapa häränhännistä keitettyä, tähän tapaan. Tarjoile piirakat syvistä kulhoista, kaadaa kuumaa lientä ympärille ja silppua päälle lehtipersiljaa.

Sienipiiraat
24 kpl

taikina
250 g huoneenlämpöistä voita
2 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1 tlk (250 g) maitorahkaa

Täyte
4dl pakastettuja suppilovahveroita silputtuna
1 sipuli silputtuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
2 tl voita
3 rkl ranskankermaa
1/2 tl paprikajauhetta
1/4 tl valkopippuria
(1/2 tl suolaa)
1 1/2 dl keitettyä riisiä tai ohrasuurimoita

Lisäksi
1 munankeltuainen
1 rkl unikonsiemeniä
Nypi huoneenlämpöinen voi, jauhot, leivinjauhe ja suola keskenään. Lisää rahka ja pyöräytä tasaiseksi taikinaksi. Nosta jääkaappiin jähmettymään vähintään 1/2 tunniksi.

Valmista täyte. Itse käytin pakastettuja suppilovahveroita, 
alkuperäisessä reseptissä  oli yön yli liotettuja suolasieniä. Tähän käy mainiosti tuoreet sienet tai Sauvon sekasienitölkki, ihan mitä sinulla on käsillä. 

Kuumenna voi pannussa ja paista siinä sienet ja sipulit. Lisää ranskankerma ja mausteet (ei suolaa jos käytyä suolasieniä).Anna kiehahtaa. Sammuta levy ja lisää seokseen kypsä riisi tai ohrasuurimot.

Kauli taikina jauhotetuulla alustalla n. 4mm paksuksi. Ota pyöreällä muotilla piirakanpohjaksi paloja ja nosta kullekin  2 tl täytettä. Kostuta reunat vedellä ja painele piirakat kiinni puoliympyröiksi. Painele vielä lusikanvarrella tiukasti, ettei aukea.
Voitele piiraat kananmunankeltuaisella, ripottele päälle unikonsiemeniä ja paista 225 asteisen uunin keskitasolla 15-20 min kauniin värisiksi. 

Onpas herraskaista!


maanantai 14. heinäkuuta 2014

Paella (superherkullinen)


Kuinka sitä aina unohtaakaan miten herkkua paella on? Ja sitä paitsi, sehän on yhden kipon ateria, eli keittiössä ei saa aikaan edes suurta sotkua, mitä nyt pari leikkuulautaa ja veistä voi sotkea.

Osaksi ehkä paellan herkullisuus perustuukin siihen, ettei sitä tule tehtyä liian usein. Parasta paellaa olen syönyt, yllätys, yllätys, Michiganissa vaihto-oppilasvuotenani, jossa Bilbaosta vaihtariksi saapunut pikkuruinen Ivan Gonzales Péon (voi missähän sinäkin olet?), sitä valmisti. Saattoi olla, että olimme siinä vaiheessa niin kurkkuamme myöten täynnä hampurilaisia ja tacoja, että lähes tulkoon mikään ei koskaan ole maistunut niin hyvältä.

Alkuperäisen paellan lähteille pääsin taannoin kuin vietin kesä kuumalla 6 viikkoa Valenciassa. Asuin ystävieni, sisarusten Felin ja Rosan luona ja välillä sunnuntaisin sitten heidän muukin perheensä saapui syömään sisarusten talolle ja silloin syötiin tietenkin paellaa. Ja tehtiin muutama kannullinen raikkaan kylmää sangriaa. Yllättäen paella olikin noutoruokaa, eli paellapannullinen haettiin pannuineen päivineen jostakin paella(?)-ravintolasta. Etukäteen ilmoitettiin henkilömäärä ja minkä tyyppistä paellaa haluttiin, paellapannun sai sitten palauttaa seuraavalla kerralla paellaa haettaessa. Yllättäen niitä unohtuneita paellapannuja sitten lojui keittiön nurkassa välillä useampikin kappale.


Oma pannuni on ihan vaan jostain halpatavaratalosta ostettu, varmaan soppeli noin 6-8 hengelle. Koska pannu on iso, käytän sitä kaasugrillissäni. Poistan parila osan, laitan ritilän keskelle , sen päälle pannun ja käytän sitten kahta keskimmäistä poltinta (yht. 4 poltinta. Maustekaapissani oli sisareni Turusta Lähi-idän kaupasta tuomaa paella maustetta, joskus olen sitä ostanut jostain
Etelä-Suomen cittaristakin. Pieni pahvirasia, jossa maustepusseja.

Voit korvata sen seoksella 1 tl savupaprika, 1/2 tl sahramia ja1/2 tl cayenneä.

Tästä tuli aivan jumalattoman herkullista, vaikka teinkin vähän niin kuin helpotetun version, ilman luullisia kanapaloja tai mitenkään erikoisia mereneläviä tai muutenkaan autenttisia reseptejä. Ja marketista löytyvistä aineksista.


Paella Nannan tyyliin
5-6:lle
3 rkl oliiviöljyä(tai tarpeen mukaan enemmän)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 chorizo- raakamakkaraa (esim saarioisten)
400g  kananrintafileitä
hiukan vehnäjauhoja (ei pakollinen)
1 pussi (180g) paprika-chili katkarapuja (Pirkka-pakaste)
1  paprika
500g (arborio)riisiä
2,5 dl kuorittuja tuoreita herneitä (tai pakasteesta)
4 dl kuivaa valkoviiniä
1,5 -2 l kuumaa kanalientä
1pussi paellamaustetta (lue teksti) tai korvaavat mausteet
suolaa, mustapippuria
Tarjoiluun sitruunanlohkoja ja hienonnettua silopersiljaa.

Leikkaa kanat reiluiksi lohkoiksi, ripottele suolaa päälle ja kierittele vehnäjauhoissa. Kuumenna öljy paellapannulla ja ruskista hiukan kananpaloja. Puserra myös chorizomakkara pikkupulliksi pannulle. Siirrä ainekset niiden ruskistuttua pois pannulta sivuun ja lisää miedommalle lämmölle hienonnettu sipuli ja valkosipuli pariksi minuutiksi pehmenemään, sitten paloiteltu paprika. Seuraavaksi kaada mukaan maustepussi tai mausteet (savupaprika, sahrami ja cayenne) ja riisit heti perään. Sekoittele. Riisien muututtua läpikuultaviksi, possauta mukaan valkoviini ja palauta kanat ja chorizo pannuun.


Kaada pannu täyteen  kuumaa kanalientä ja anna muhia sekoittamatta 20 minuuttia. Lisää aina lientä jos alkaa näyttää kuivalta.

20 minuutin päästä  sekoita mukaan herneet ja sulatetut katkaravut, anna muhia vielä hetki, jotta riisit ovat sopivan kypsät. Päälle sitten persiljasilppua, sivuille sitruunalohkot ja pannu pöytään.

Hyvän vaalean leivän ja espanjalaisen valkoviinin kera terassilla hellesäässä parhaassa seurassa nautittuna syömistä ei tahtonut pystyä lopettamaan.