About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste ravintola-arvostelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ravintola-arvostelu. Näytä kaikki tekstit

tiistai 19. lokakuuta 2021

AURORA BOTNIA, MINILOMALLA

Kuva Wasaline mediapankki

Tiedättekö, että Merenkurkussa, Vaasa - Uumaja välillä, seilaa nyt ensimmäistä kertaa sitten 40- luvulla alkaneen liikennöinnin upouusi, varta vasten tälle välille suunniteltu alus. Aurora Botnia on julistautunut maailman ympäristäystävällisimmäksi alukseksi ja erityisen ylpeä olen siitä että se on valmistettu kotimaassa, Rauma Marine Yards telakalla. Se on mielestäni hieno valinta, aluksen 120 miljoonan kustannukset ovat hyödyttäneet ihan konkreettisesti suomalaista telakkatyöllisyyttä.

Me päätimme perheen kanssa lähteä lahdenylitysmatkalle syysloman kunniaksi. Perjantaina ehdittiin 16:30 laivan lähtöön ja sunnuntaina olimme takaisin satamassa 17:30. Uumajassa oli meneillään ainakin isot nuorisopainikisat, liekö siinä syy, että keskustan hotellit olivat melkoisen täynnä. Otettiin auto mukaan, niin ei haitannut vaikka Scandic Syd oli pari kilsaa Uumajan keskustasta.

Piti lähteä kaivelemaan Wasalinen mediapankkia, että sain postaukseen vähän vetovoimaisemman kuvan tuohon alkuun kuin tämän laivaan pikkusateessa ajaessa.


Uuden laivan myötä matka-aika on tiivistynyt 3,5 h ja aikataulussa on parhaimpina päivinä 4 lahdenylitystä, mutta yleensä ainakin kolme, mikä suunnattomasti helpottaa esim. Västerbotteniin suuntautuvaa työmatkailua.
 
Matkustajia  mahtuu mukaan 800 ja heille löytyy 68 hyttiä ja reilunkokoisten ravintoloiden lisäksi paikan voi lunastaa lepo loungesta, business loungesta tai kokousosastolta. Lemmikeillekin löytyy oma osastonsa. Tietenkin myös leikkihuone pienimmille.

lepo lounge kuva Wasaline mediapankki

Käsittääkseni laiva runnaa kuitenkin rahdilla ja henkilöautoille sekä rekoille löytyykin huikeat 1,5 kaistakilometriä. Uuden laivan myötä rahtimäärä on kasvanut syyskuussa 40% vuoden takaisesta.


Me tulimme kuitenkin lomanviettoon ja mitäs sitä nyt risteilyllä muuta kuin syömistä, juomista ja musiikkia. 

Mulle tämä Vaasa -Umeå väli on sillä lailla erityinen, että olen ollut nuorena flikkana itse  tällä välillä Silja Linellä töissä tarjoilijana -96 pääsiäisestä heinäkuulle -99 (sitten sain siirron Finnjetille Saksan välille) ja ajalta on ihanat muistot huikean kovasta työnteosta, hienosta yhteishenkestä ja kertakaikkiaan hauskasta työpaikasta. Hauskaa oli nytkin törmätä muutamaan vanhaan työkaveriin, Benkkuun baarin takana ja Sannaan myymälässä. Eka ja viimeinen kesä sekä talvet oltiin Fennialla. Muistan vieläkin sen järkytyksen kun eka kerran laskeuduin jyrkkiä portaita (sanoisin, että tikkaita) pitkin miehistön hyttikerrokseen jossa oli yhteissuihkut ja wc:eet, pienet ja pimeät 2 h hytit kerrossängyillä ja varsinkin talvella jäiden aikaan niin kova rytinä ja ryske, ettei hyttikaverille voinut puhua, koska mitään ei kuullut kuin huutamalla. Kesäkausiksi -97 ja -98 välille vuokrattiin toisetkin alukset Vaasa Express ja Vaasa Jubileum, jotka olivat hiukan vanhaa kunnon Fenniaa modernimpia. Palvelin molemmilla aluksilla, aika mahtava kokemus on myös "varustaa" tyhjä laiva valmiiksi, sekin on nyt tultu tehtyä kahteen otteeseen. Aurora Botnian henksulla tämä on varmaan hyvinkin muistissa, neitsytmatka kun oli elokuussa.

Tuolloin ennen tax freen loppumista tällä välillä elettiin todellisia kulta-aikoja ja väli olikin Siljan tuottoisin reitti. Jäi sympit ja seret toiseksi isolla kapasiteetillään kun paljon pienemmät matkustaja-autolautat vetivät 4 ylitystä päivässä ja koko ajan lähes täysillä laivoilla. Muistan sen hyvin kun kesälaivoilla kääntymisaikaa oli tunti, niin ehdimme juuri ja juuri siivota ja kattaa À la carten, lyödä pöytään viimeisen servetin kun taas aukaistiin ovet ja saatiin sali täyteen. 

laivan myymälä, Wasaline mediapankki. Tällä välilä ei siis ole tax freetä, mutta ostettavaa löytyy kyllä.

Aurora Botnialla löytyy iso, viihtyisä kahvila, jossa kuvassa näkyy  pieni osa. Kahvilassa on noutopöydästä kotiruokalounas, mm. ne kuuluisat lihapullat ja muusi. 


Itse tykkään herkutella myös perinteisellä katkarapuleivällä, koska laivalla ne vaan on parhaita.


Tai sitten ruispohjaisella lohileivällä. Sympaattista  ja niin paljon muistoja herättävää näissä kuvissa, jotka napsaisin vitriinässä olevista leivistä ovat nuo (kumiruutu) myrskyliinat, jotka pitävät tarjottimen paikallaan laivan keinuessakin. Se on sellainen flashback moment usein muuten jo pitkään maissa olleellekin merimiehelle kun nostelee jotain tavaraa hyllylle (ihan kotona maissa siis) ja sekunnin murto-osan mietit, pitäisikö kiinnitys varmistaa jotenkin, ettei se tule alas jos keinahtaa kunnolla. 


Sitten laivalla on toisiinsa kytkeytyvä pubnurkkaus ja iso ravintolasali tanssilattian ja orkesterikorokkeen kanssa, ihanasti keulanäkymin kannella 8 kuten muutkin ravintolat.
 




Jälkikasvu 17 ja 10 v. panostivat ravintolassa mennen tullen drinkkeihin. Mun mielestä siinä on jotain hellyttävää kun 17v.kin nappaa itselleen komean mocktailin sen sijaan, että tilaisi vaan kokiksen. Oon yrittänyt kyllä, että silloin harvoin kun käydään jossain paremmassa paikassa syömässä, asiaa juhlistetaan alkudrinksuin. Oppi meni vissiin jo nuoresta perille, Urho oli joskus alta kouluikäisenä naapurinMintun perheen kanssa Kalajoella, olivat illalla ravintolassa syömässä ja kun oli kysytty ruokajuomia, Urho oli tokaissu (ja siis ei ollut millään listalla), että tropical coktail, kiitos!

Laivalla oli muuten tosi kivasti ihmisiä, ei tarvinnut tungeksia, mutta mukava pörinä kävi. Menomatkalla soitti suomenruottalainen bändi musiikkia ruotsalaisesta tanssimusiikista aina Lady Gagaan, ja hyvin soittikin. Oli mukava vaan istuskella ja kuunnella elävää musiikkia, pari tuntia ruokailun ja laivaan tutustumisen jälkeen vierähti rattoisasti.


Ja sitten mun tärkein, ruoka.

Mä en ole missään nimessä seisova pöytä ihminen (paitsi 7v. kun menin Korpelan Helinän (äiti) ja Anin(ikäiseni tytär) kanssa Finnjetillä Saksaan, jossa isä ja äiti oli mua vastassa, niin muistan kuinka voitin jostain yksikätisestä hirveän määrän kolikoita, niitä vaan tuli ja tuli ja tuli  ja kun Helinä sitten kysyi, että mitäs meinaat voitolla tehdä olin kuulemma tuumannut, että mennään seisovaan pöytään). 

No lähinnä inhoan sitä jonottamista ja ihmisten parveilua ja meteliä.

Kävin kurkkaamassa saaristolaispöytää ja se houkutteli. Vaikka siellä oli väkeä hyvin oli meininki sivistyneen rauhallista. Siis sinne pitkästä aikaa. Ja niin vain kävi tytöllä vanhanaikaisesti kalapöydän ääressä.


Lautanen täyttyi kukkuroilleen, silakoista, silleistä, lohesta ja röristä, katkaravuista ja oih, varsinkin savustetut katkaravut oli ensiluokkaisia. Kylmästä lihapöydästä oli maistettava ihanaa savustettua lammasta, kasleria, villisikaa ja hirveä, pikkelöityjä kantarelleja... Eihän siinä sitten mitään enää lämpimästä mahdu (tarjolla oli kyllä jopa peuraa), mutta yleensä olen sitä mieltä, että painotus on juuri oikea.

Olisi pitänyt hakea lisää niitä savustettuja katkarapuja!


Paluumatkalla sain pojastani herraseuraa ja mentiin kaksistaan À la carteen, josta tuli pitkän ja kapean muotonsa vuoksi ihan vanhan Fennian vanha carte mieleen. (Asiakkaat saapuivat sinne  kapeita portaita pitkin ja ravintolan ovella olimme sitten ohjaamassa heitä pöytään. Vilkkailla lähdöillä ravintolan asiakaspaikat täyttyivät nopeasti. Minä sitten olin onneksi ovella vastassa ja kertomassa, että Tyvär, vi är fulla just ny... lieneekö tuo suomeksi, että valitettavasti ollaan ihan kännissä nyt...).

Urho 17v. sai himoitsemansa hampurilaisen (16€) ja oli kuulemma TODELLA hyvä ja mehevä.


Minä olin tietenkin himoinnut hirvitartaria siianmädillä (7€) ja kyllä, maut menivät hyvin yhteen. Kauneutensa lisäksi annos oli myös sopivan kokoinen. Ja hintainen, vai mitä?


Pääruuaksi valitsin siikatournedoksen juuriselleripyreellä (21€).
Enkä nyt yhtään valehtele, mutta se oli täydellinen myös. Todella pitkä yhtä hyvästä kala-annoksesta, tuo  ruskistettu limevoi oli ihan super. Ja kasvikset, vaikkei niitä tässä näykkään, käsin kuorittuja ja paloiteltuja ja ihanan napakoita.(Nyt alkoi epäilyttää puhunko ihan omiani, jospa ne sittenkin tulevat pussissa kuorittuna ja paloiteltuna? No enpä nyt ole laivan keittiössä ollut seuraamassa miesmuistiin (Fennialla carten keittiö oli aikoinaan niin pieni, että me tarjoilijatkin oltiin melkein liedellä ja päästiin/jouduttiin seuraamaan kokkihommia hyvin läheltä), mutta ainakin vielä ysärillä nämä touhut hoidettiin itse. No ainakin oli niin hyvää, että en epäillyt hetkeäkään.))


Palvelu ylipäätään pelasi hyvin kaikkialla. Tullessa oli vähän vaahtopäitä niin kävin kysymässä Infon nuorelta pojalta, että saako 10v:lle antaa matkapahoinvointitabletin ja hän tuumas hämmentyneenä, että riippuu ihan mitä siinä sun pakkauksessa lukee. Että selvis sitten sekin, ettei matkapahoinvointitabletteja enää jaeta infossa.


Vähän siitä ympäristöystävällisyydestä vielä. Aurora Botnia kulkee siis kaksoispolttoaineratkaisulla  eli vähemmän rikki-, typpi- ja hiilidioksia synnyttävällä nesteytetyllä maakaasulla tai biokaasulla. Sähköohjaus on käytössä satamaan saapuessa ja lähtiessä. Oliko siis mikään ihme, että laivan lähtöä ei huomannut lainkaan, kun se vaan pehmeästi alkoi liukua eteenpäin. Laivassa on erityisen hyvät vakaajat, joten meno oli muutenkin smoothia. Lahden ylitys syysmyrskyssä, varsinkin suojaamattomassa Uumajan päässä saattoi olla ennen aika raffia.

Uusi on aina uusi ja Aurora (vai Botnia, mikä tämän kutsumanimi nyt on? on ihanan avara, valoisa ja lämpimän kutsuva. Unohda siis se edellinen, aika kolkko ja kulahtanut (ja kylmä) alus (jossa et hitto vie löytänyt pistoketta tietokoneelle tai puhelimen lataukseen)ja käy testaamassa Aurora. Sisustuksessa on käytetty tosi paljon kierrätysmateriaalia, mm. ravintolapöydät ovat kierrätysmuovia ja kokolattiamattojen kudonnassa on hyödynnetty vanhoja kalastusverkkoja.

Siinä teille vasta merimiesromantiikkaa!

Tärkeintä on ottaa mukaan hyvä seura, niin aika kuluu kuin siivillä. Tai sitten meet yksin ja uppoudut työntekoon. Perinteistä risteilyryyppäämistä ei varmaan kehtaa ehdottaa enää kenellekään. Sanotaan vaikka näin, että juo vähemmän ja tanssi enemmän!


Wasaline on muuten maailman pohjoisin ympärivuotisesti liikennöivä varustamo!

Ainut asia mitä  vähän nikottelimme (lähinnä IsoHoo, joka kyllä laskunkin maksoi)oli 4 hengen auto perhepaketti edestakaisin, joka maksoi 270€. Ollaan vissiin totuttu liian halpoihin risteilyhintoihin.

Eikä ikkunan läpi saa heijastuksettomia kuvia, mutta meritunnelma välittynee kyllä.





keskiviikko 23. marraskuuta 2016

MEX-MEX, TURKU


Tiedät jo varmaan, että rakastan meksikolaista ruokaa. Meksikolaiset ovat suuria aamiaisihmisiä ja niin olen minäkin. Chilit, lime, korianteri, siinä on mun pyhä meksikolainen kolminaisuus. Mustapavut, pehmeäksi kypsytetty ja nyhdetty liha ja avokado, kaikki myös tärkeitä. Niin ja maissi, tietenkin, maissijauhoista valmistettu tortilla, sen tuoksu ja maku on kuin tiivistetty suupala Meksikoa.



Autenttisuuden lähteille ovat minut opastaneet Meksikossa asunut Natasisko ja tekopoikamme Ulises ja aina Suomi-vierailullaan Ulin äiti Mirna. Vaikka en ole Meksikon maaperälle jalkaani pistänyt milloinkaan, tunnen itseni aika etuoikeutetuksi, kun olen saanut niin paljon ensimmäisen käden tietoa ja kokemusta. Koska olen ollut pohjattoman kiinnostunut ja utelias ja nämä rakkaat ihmiset ovat kaikki ruuan supertietäjiä, jo parikymmentä vuotta olen imenyt itseeni mausteista Meksikoa. Lucky me siis!



Ihan siinä määrin, että meillä vieläkin, kaikkien näiden vuosien jälkeen, lensi vaahto suupielistä, kun innostuimme Turun vierailulla Ulin kanssa sättimään Hans Välimäen käsittämättömän ignoranttia tuomarointia Top Chefissä, oliko se nyt 2012, kun ohjelmassa kilpaili meksikolainen Eder Rodriguez (Taisi silloin olla töissä Smörissä). En muista tehtävänantoa, olisiko joku ollut lapsuusmuisto tai autenttisuus, joka tapauksessa Eder kokkasi jotakin meksikolaista, jonka tuomaristo dissasi epäaitona ja väärän makuisena. Niinkuin Uli sanoi (suu vaahdossa!) : "Eikö ne ymmärrä aitoja meksikolaisia makuja? Toinen kokkaa isoäitinsä perinnereseptiä ja suomalainen tuomari sanoo, että sorry, väärän makuista!"

Eder on perustanut siskonsa Gabyn kanssa sittemmin meksikolaisen ravintolan Suomen sydämeen, Turkuun. Pääsin Mex-Mexiin lounaalla kun piipahdin Turussa yhdistetyllä työ- ja siskomatkalla (siskomatkalla vietetään ilta, yö ja lounas Turussa asuvan Natasiskon kanssa), ja siskoni tietenkin  vei mut lounaalla sinne (mun palkkani juoksee nyttemmin nimittäin Turun Yliopistosta ja olin kokouksessa sopivasti samalla kadulla Pharmacityssä).

Että lucky you vaan, turkulaiset!

Teillä on siellä, ehkä vähän syrjässä ydinkeskustasta, aivan ihana meksikolainen ravintola. Sisustus on raikas ja kliseetön ja ruoka tehdään pyyteettömällä hartaudella tuoreista aineksista. Joka päivä valmistetaan ruoka vain sen päivän tarpeisiin.  Ravintola on auki arkisin lounasaikaan 11-15 ja silloin tarjoillaan 10€ maksava 3 ruokalajin päivittäin vaihtuva menu.



Kun astuu ravintolaan sisään, siellä tuoksuu juuri oikealta, sanoo Natasiskoni, ja minä voin vain uskoa sanaansa. Avokeittiö on heti ravintolan ulko-oven vieressä, joten kokkailua on kiva seurata. Löytyy sieltä sitten vähän intiimimpikin nurkkaus, jollei välitä seurata ravintolan pöhinää.

Meidän lounaallamme oli  alkuun maistuva porkkanakeitto.




Siitä jatkettiin possuquesadilloilla. Selvääkin selvempää, että annoksen guacamole ja frijoles on paikan päällä tehtyjä. Niin lempeän maistuvaa. Niin oikeaa. Mää asusisis Turus, mää kävisisis tääl joga päivä. Miälevvigast!


Jälkkäriksi oli marjaista panna cottaa. Meksikolainen ruokakulttuurihan ei ole mikään jälkiruokien ehtymätön tavara-aitta, mutta tämän verran sopiikin keittiötä fuusioida. Tärkeintä on ihanat maut.



Pakko oli juoda vielä meksikolaiset kaakaot.  Siis pakko. 


Ja olin vähän utelias innostuttiin  juttelemaan ravintolanpidosta Gabyn ja Ederin kanssa. He siis käsittääkseni hoitavat kaksistaan koko ravintolan koko ajan. 

Hyvä niin, ruoka on erinomaista ja palvelu lämmintä ja ystävällistä. Olen melkein alkanut vihata noutopöydissä jonottamista, varsinkin näin syysflunssakaudella. Kuinka ihana on kun joku kantaa ruuan pöytään ja astiat pois. Suuri plussa.


Iltaisin voit herkutella myös listalta. Turussahan on myös mainio pikaruokapaikka Taco Nito, mutta Mex-Mex on tunnelmaltaan ja menultaan hyvin erilainen.  Alkuviikon ravintola on auki 11-15 , to-pe  11-15 ja 17-22.00 ja lauantaisin 16-22. Haluan testaamaan tuon Trip to Mexicon seuraavalla kertaa kun pääsen siskon luo kylään.


Joten huonosta Turunmurteestani huolimatta (mutta turkulainen itsetunto kestänee tämän... no, ANTEEX!) sanon, että olette kyllä onnekkaita Turkulaiset. Teillä on Meksikolainen ravintola.

Käykää siis siellä nauttimassa, kiirettömästä, pöytään kannetusta lounaasta. Käykää töitten jälkeen. Käykää lauantaina. Pitäkää kiinni tästä ravintolasta.

Ulko-Turkulaiset: Monta on Turussa ihanaa ruokapaikkaa, mutta Meksikon ystävät löytävät pöytänsä kyllä täältä. Suosittelen.



Tuliko se nyt selväksi? Että olen meksikolaiseen ruokaan kallellaan ihan häpeilemättömän puolueellisesti ja  siksi Turussa  menen MEX-MEXiin!
Mä vaan nyt mainostan häikäilemättömästi, koska Mex Mex on hyvä juttu. Käy tutustumassa Facebookissa, sieltä löytyy myös päivittäiset lounaslistat.





keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

GOTTHARDS KROG, UUMAJA

Kuva GK nettisivuilta
Gotthards Krog'issa on aivan oma, unenomainen tunnelmansa. Sisustus on runsas, messinkiä ja samettia, menneen ajan fiilistä joka siirtää sinut suoraan jonnekin englantilaisesta laivanvarustamosta kertovaan sarjaan purjelaivojen aikakaudelta(mikä sen nimi oli, jossa oli se partainen laivanvarustaja ja oliko se hänen siskonsa, joka oli businessnainen, Elisabeth?). Kaikki on  toteutettu niin uskomattoman taitavalla silmällä ja loistavalla maulla, sillä jonka ruotsalaiset tuntuvat imeneen jo äidinmaidossaan. Eipä ihme, että Krouvi palkittiin parhaasta ravintolasisustuksesta vuoden 2015 ravintolagaalassa Ruotsissa.

Gotthars Krog toimii aivan upean, sanoisinko suolanmakuisen ylellisen Stora Hotellet'in yhteydessä. Ravintola on saanut nimensä Gotthard Zetterbergiltä, joka kuulluu olleen melkoinen karäktääri ja Storahotellin ensimäinen ravintoloitsija. Nuoruudessaan myös merenkulkija, joka seilasi itse Nordenskjöldin kanssa Grönlantiin 1883.

Pääsin yöpymään hotellissa paluumatkalla Hemavanista ja pongasin ihanan ravintolan alakerrasta, mutta vilkaisu ruokalistaan ja sitten 4 tuntia autossa istuneihin lapsiin sai minut kaitsemaan pesueeni (ihanaan) huoneeseemme ja hain iltaeväät viereiseltä mäkkäriltä. Luulen, että se ei ollut loppupeleissä huono valinta kokonaisuuden huomioon ottaen. Kuukausi reissun jälkeen minulle tuli työmatka Uumajaan ja varasin heti 3 hengen seurueellemme illallispöydän Gotthardista.

Ihan rankan ja pitkän kokouspäivän jälkeen, jonka lounas koostui kokouspöydän hedelmistä, pretzeleistä, juustosta ja kinkusta, oli ihana istua nauttimaan ruuasta. Hämyisässä ravintolassa kamerani ei kyennyt miljöökuviin, jospa vaan uskotte minua, että sisustus on upea. 




Historiallinen rakennus oli aikoinaan yhdistelmä merimieskirkkoa ja hotellia. "Rakennus huokuu historiaa, joten annamme historian tuoda oman mausteensa myös menuumme. Useimmilla listamme annoksilla on tarina kerrottavana ja jokainen tarina  voi muuntua reseptiksi. Luomme oman twistimme klassikkoannoksiin yhdistämällä paikalliset raaka-aineet inspiroituen meristä, satamista ja vieraista kulttuureista." Suunnilleen noin kertovat ravintolan nettisivut. Ja annokset olivat, niinkuin sisustuskin, monikerroksisia ja runsaita, täynnä ihmeteltävää.



MONTPELLIER savustettua juuriselleriä, hapankermaa, mantelia taimenen mätiä, katsuobushia (kuivattua tonnikalaa)

VENETSIA suippokaalta ja karhunlaukkaa, purjoa, mätiä, osterikreemiä, levää



OSAKA pomeloa, inkivääriä, retikkaa, muskottipähkinää, kurkkua mantelelia, friteerattua purjoa, tuoretta tofua...


Alkupala numero II.  RABAT Tartar, couscous, harissa, paahdettuja pistaasipähkinöitä, chermoula, jugurtti, granaattiomenaa....



ROSTOCK Punajuurta ja pitkääpippuria, savustettua kastanjaa, mustakaata, murskattua perunaa, punasipulilientä, paistettua helmikananrintaa ja "slarvsylta", ihan emme tiedä mitä sylttyä se oli, lähinnä muistutti prässättyä (Villisian?)lihaa, mutta pahaa se oli.

SAN DIEGO jalapeñoa, savua, grillattua avokadoa, bartaattipyreetä, frittimaissia, lihalientä ja prässättyä häränposkea



MONACO maa-artisokkaa, kirveliä, kuivattua perunaa, papuja, rakuunaemulsiota, hillottujapikkusipuleita, kermaista meiramilientä ja turskaa


Nää annokset on kuulkaa niin vaikeita, että vaikka mulla on ruokalista tässä, en voi vannoa mikä tämä molempien seuralaisteni jälkkärivalinta oli. Se oli ehkä NAGOYA misojäätelöä, inkivääriä, mikrokakkua, shisoa ja hillottua puolukkaa tai SIMRISHAMN jossa ruusunmarjasorbetti tai ehkä lista oli muuttunut syömisen ja sen tallentamiseni välillä. Joka tapauksessa komponentteja riitti tässäkin annoksessa, eikä ollut kuulemma mitenkään sykähdyttävä.


ALMERIA Crème Brûlée , vaniljaa ja sitrusta

Muutamaa notkahdusta (larvsylta ja tuntematon jälkiruoka) nautimme ruoasta, annoksista riitti syömisen lisäksi myös keskustelua.

Paikan miljöö, palvelu, astiat, ruokalista, ruoat ylipäätään saavat monta plussaa ja tähteä.

Miinukset lähtevät sille, että paikka ei ollut täynnä maanantaina kello 19 eikä se ollut sitä myöskään klo 22 poistuessamme ja olimme varanneet pöydän, silti meidät leidit ohjattiin sohvannurkkaan pikkiriikkiseen pyöreään pöytään (just kokoa wienerkahvila), johon hädin tuskin saimme lautasemme mahdutettua. Ja jossa hankala istua, kaksi sohvalla ja yksi tuolilla. Miksi ihmeessä ei voitu antaa yhtä lukuisista vapaana olevista 4 hengen pöydistä? Tuli vähän sellainen tunne, että luokiteltiinko meidät kastiin öö, tämä tunne voi tietysti olla vain omaa epävarmuutta. Muuten meitä palveltiin miellyttävästi. Pöydästämme näki kylläkin ihanasti suoraan luukulle ja sen takana olevaan upeaan keittiöön, jossa mm, ihania koristekaakeleita. Valitettavasti keittiön yleisilme oli kuitenkin sottainen tai sekava, kaiken maailman jauhopusseja oli tungettu sinne ja tänne. Ja hei, oon mä nähnyt ravintolankeittiöitä, tiedän koska ne näyttää sekaisilta ja koska siltä, että tehdään töitä. Lisäksi luukulla kylmät annokset viimeistellyt ja jälkiruoat rakentanut nuori kokkinainen pisteli aivan häpeämättömästi sormilla suuhunsa varmaan joka kolmannella kerralla kun otti näppeihinsä jotakin. 

Mutta reilusti reilusti siis kuitenkin plussalla. Että suosittelen ehdottomasti jos ja kun löydätte itsenne Uumajasta, joka muuten on aika ihana paikka.


torstai 21. huhtikuuta 2016

ZEYTUUN


Kenelle ja koska viimeksi on (ilmainen) vesi tarjoiltu näin kauniisti? Zeytuun nappasi pisteet kotiin jo ensimmäisen vesikannun kohdalla.


Zeytuun on yksi Tampereen ehdoton helmi. Tuomiokirkonkadulla, kivenheiton päässä rautatieasemalta sijaitseva pikkiriikkinen Lähi-idän ravintola ja kahvila on auki 10.30-21. Voit myös tilata annokset kotiin. Kutsuvan tuoreet annokset valmistettiin silmiesi edessä ja 8 h seurueellemme järjestettiin hymyssä suin tuolit, jotta pääsimme ahtautumaan kaikki samaan 6 hengen pöytään. Muutenkin palvelu oli iloista ja ystävällistä. Palvelua.



Paikan sisustuksessa on unohdettu Lähi-idän kliseet ja ruokahalua ja odotuksia nostaakin entisestään paikan raikas, valoisa ja siisti sisustus.

Ja ne annokset! Meze- lautaset olivat ihanan tuhteja ja maut kohdillaan. Taboulleh oli juuri kuten pitääkin, persiljasalaattia aavistuksella bulguria, baba ganoush oli vielä parempaa kuin itse tekemäni ja hummus aivan täydellistä. Falafelit upean mehukkaita. Paikan arabilätyt tulevat kuulemma Turusta; oli ihana kun leivän päälle oli aitoon tyyliin ripoteltu Za'ataria ja sumakkia. 



Enemmän tälläisiä huippu kasvisravintoloita!


Ja ettei kenellekään tulisi mitään väärinkäsityksiä, lisäisin, että Zeytuun, joka on muuten oliivi arabiaksi olisi helmi ihan missä tahansa kaupungissa. Missä tahansa.