About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste makkara. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste makkara. Näytä kaikki tekstit

torstai 23. lokakuuta 2014

Monta tietä nakkikeittoon





Nakkikeitto resepti. Onkohan kukaan sellaista vailla? Ihan sitä tavanomaista arkista nakkikeittoa ilman turhia twistejä ja toiselle tasolle nostamisia?

Välillä tulee uskonpuute, että minkälaisia reseptejä blogini seuraajat tai satunnaiset googlaajat kaipaavat? Erikoista, eksotiikkaa, edullista, lihatonta, riistaista, luomua, perinteistä, innovatiivista, gourmeeta, nopeaa, helppoa, vai mitä? Tyylilleni uskollisesti olen varmaan kaikki tyylilajit kokeillut hyvällä tai heikommalla menestyksellä. Kaikista vaikeimpia ovat itse asiassa juuri ne tavalliset suomalaiset arkiruuat, ne jotka kokkaan kotona selkärangasta, ilman muuta reseptiikkaa kuin  äitien ketju suoraan ylenevässä polvessa. Tarvitaanko nakkikeittoon reseptiä?

Ehkä monikaan ei tarvitse, mutta jos löytyy yksikin nakkikeittotaidoton, joka nostalgioissaan ja nyt niin trendikkäässä taviksen kaipuussaan ilahtuu nakkikeittoreseptistä, niin ollos hyvä, täältä pesee. Sen verta olen velkaa suomalaiselle arkiruokakulttuurille.

Tietenkään asia ei ole aivan niin yksinkertainen. Kuka kutenkin keittonsa keittää. Meidän nykyarkipäivienpelastus on kaupan pakastealtaan keittoperuna ja -vihannespussi, josta saa aikaan  kelpo nakkikeiton pelkällä nakin pilkkomisen vaivalla.
Kun sitten lähdetään perunoiden kuorimisen linjalle, aukeaa myös lähes ehtymättömät yhdistelmämahdollisuudet juureksista ja kasviksista. Tai eri yrteillä. Ja varmaan monella on joku salainen aines joka on saatava mukaan. Kaikkea voi soveltaa, lisätä ja jättää pois, ehkä ne nakit nyt kannattaa kuitenkin pitää.

Omasta mielestäni nakkikeittoon kuuluu nimiraaka-aineen lisäksi  peruna, porkkana ja sipuli. Sipulinkin kanssa olen joutunut kompromissitilanteeseen kun IsoHoo on näin myöhäisemmällä iällä huomannut olevansa allerginen KEITETYLLE sipulille. Nyttemmin olen keksinyt sen kuivasipulimaustejauheen, jota lisäämällä saan tuotua keittoon ehdottoman pakollisen sipulin maun ilman veteliä sipulisoiroja. Lanttu ja juuriselleri ovat keitossa tosi hyviä lisiä, mutta niitä ei välttämättä ole ainakaan itselle aina kotona. Tällä kertaa kotona oli pieni pala kaalta, se sopii keittoon mainiosti.

NAKKIKEITTO
4:lle tosinälkäiselle tai sitten 6:lle...

n. 1/2 kg lempinakkejasi
6-8 keskikokoista perunaa
3 porkkanaa
(pala kaalinpäästä)
1 rkl sipulijauhetta
1 lihaliemifondi tai -kuutio
4 maustepippuria
vettä
persiljaa

Kuori ja lohko perunat 4 osaan. Kuori ja paloittele porkkanat lanteiksi. Suikaloi kaali. Kuumenna 1 l  vettä kattilassa ja lisää kattilaan perunat, porkkana, lihaliemifondi, kaali, sipulijauhe ja maustepippurit. Lisää tarvittaessa vettä niin, että keitto näyttää sopivan keittomaiselta. Anna kiehua hiljalleen kypsäksi, n. 15 min. palojen koosta riippuen.

Sillä välin paloittele nakit ja ruskista ne halutessasi paistinpannulla. Lisää keittoon kypsymisen loppuvaiheella. Maista onko keitossa hyvä suola ja lisää tarvittaessa, mausta vielä silputulla persiljalla.

Nakkikeitto maistuu yleensä koko perheelle. Se on myös mainio kökkä- eli talkooruoka vaikka muuttoporukalle. Juuston ja ruisleivän kanssa mahat täyttyvät varmasti.

Eikä se nyt niin tarkkaa ole paljonko mitäkin laittaa. Mutta tässä vähän osviittaa. Eli huono resepti. Mutta hyvää nakkikeittoa!














tiistai 13. toukokuuta 2014

Jaettavan hyvä yhdistelmä



Quesadillat on helppoja herkkuja. Avokado, lime, tomaatti ja punasipuli ja kaiken päälle pilven lailla ripottautuva korianteri sitoo meksikolaistyylisen aamiaislautaseni maut tutuksi herkkukomboksi.

Aivan yhtä hyvin tämä käy lounaaksi, illalliseksi tai iltapalaksi. Hyvä yleensä käy. Kaikille koska vaan.

No se juju ja salaisuus eli jippo piilee tietenkin quesadillan täytteissä. Muistakaa mun ohje edelleen: Vähemmän on enemmän.
Juustoa on tietenkin pakko olla. Kestosuosikkini on myös raakachorizo, joka tällä kertaa löysi aivan valovoimaisen kaverin, ohueksi siivutetun salaattifenkolin. Toimii.


Quesadillat, chorizoa ja fenkolia
tortillojen koosta ja määrästä riippuen 2-4:lle

2 raakachorizoa
4-8 tortillaa, maissi tai vehnä (meksikossa quesadillat aina maissia)
1/2 salaattifenkoli
150g mozzarellajuustoraastetta tai goudaa

Vinkit quesadillojen tekoon voit käydä katsomassa tästä mun videolta.

Siivutat fenkolin ohueksi ja puristat makkarat kuorestaan pannulle ja paistat kypsäksi samalla haarukalla murustellen. Tortilla pannulle, päälle juustoraastetta, chorizoa ja fenkolia, toinen tortilla kanneksi tai käännä yksi puoliympyräksi. Paista molemmin puolin. Leikkaa ympyrä neljäksi, ja puoliympyrä kahdeksi palaksi.

Kerää hyvät lisukkeet ympärille ja nauti aivan parhaasta kotoisesta pikaruuasta.

Aamiaisquesadillan akuuttihimo iski tätä lukiessa, mutta quesadilloja löytyy myös omasta blogista videon lisäksi:

Hurjan herkkuja chorizo-quesadilloja

Yllättävää kyllä, ei enempää?





sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Bratwurstipelti aka ruttumakkaraa


Kaikki itseään kunnioittavat ruokabloggaajat eivät ehkä julkaisisi ohjetta, eivät ainakaan kuvia.

Mutta niinhän se on tosielämässä, että aina sieltä uunista ei tule aivan valiota taikka priimaa ulos. Joskus- varsinkin vihainen kokki- saa bratwurstinkin muuttumaan ruttunaamaksi.

Voidaan olla myös eri mieltä siitä, ovatko nämä oikeasti pilalla, meidän perhe ainakin nälkäisenä ulkoilun päätteeksi söi hyvällä ruokahalulla.

Kiitos Pia, yksi Maitotytön ihanista kummitädeistä, joka kiikutit meille Helsingin Makkaratehtaan juustobratwursteja. Meillä ei ruokalahjoissa voi mennä vinoon!

Koska minulla ei ollut kotona hapankaalia, enkä nyt sellaiseksi pystynyt yhtäkkiä muuttumaan, päätin tehdä uunikasviksia makkaran kanssa. Yhden pellin taktiikalla.

Bratwurstipelti

Jauhoisia perunoita, porkkanaa, punasipulia, juuripersiljaa ja punajuurta luorittuna ja lohkottuna. Tai mitä juureksia nyt sattuu olemaan. Perunat tietysti saavat olla kuorineen. Levitä uuninpellille, räiski päälle hiukan öljyä, sekoittele ja suolaa ja pippuroi.

225 asteen uunissa 20 minuuttia ja sitten bratwurstit pinnalle, Käännä kun saavat väriä. Päälle timjamia tai jotain yrttiä lopuksi mikäli sattuu olemaan.

Siinä se. Oikiasti, en ymmärrä mitä tapahtui. Eivät ne olleet yhtään rutussa kun otin ne uunista, vaan pullean ruskean rasvaisen kiiltäviä. Sillä välin kun hain kameran ne olivat loukkaantuneet ja muuttuneet noin 105-vuotiaan näköisiksi.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Kunnon makkarasalaatti



Kunnon makkaran syvin olemus aukenee kylmänä. Saksalaistyyppinen makkarasalaatti sitoo yhteen yksinkertaiset raaka-aineet selkeästi tavalla, joka ei jätä maussa toivomisen varaa. Lihaisa, laadukas Kunnon lenkkimakkara tempaa mukaansa vahvan mustaleimaemmentalin, suolakurkku ja punasipuli täydentävät aromikkaalla salaattipedillä lepäävää yhdistelmää ja kaiken kruunaa vahvasti kirpeä, etikkainen kastike. Salaatti ei seuraa karsasta: Sen seuraan sopii yhtä mainiosti rapeakuorinen patonki kuin vahvan rukiinen limppu.  Tarjoile lounassalaattina, salaattibuffetissa tai saunaoluen kaverina.  Varoitus: Salaatin makumaailma saattaa aiheuttaa lievää riippuvaisuutta.




Kunnon makkarasalaatti
3-4:lle

250g Snellmannin Kunnon lenkkimakkaraa
175g mustaleimaemmentalia
1 punasipuli
1 suolakurkku

1 rkl rypsiöljyä
3 rkl valkoista balsamicoa tai valkoviinietikkaa
½  punttia persiljaa
1 tl sokeria
Suolaa ja mustapippuria myllystä

Tarjoiluun sekoitus aromaattisia  pikkulehtisiä salaatteja esim. rucolaa, mitsunaa, pinaattia


Aloita valmistamalla kastike. Sen kuuluu maistua kielellä kirpeän etikkaiselta, joten maistele öljyn ja etikan suhdetta sekoitusvaiheessa, suhde saattaa vaihdella käyttämäsi etikan mukaan.  Sekoita  kastike esim. pienessä kannellisessa purkissa ravistellen yhteen öljy, etikka, silputtu persilja, sokeri, suola ja mustapippuri.

Kuori ja puolita punasipuli ja viipaloi puolikkaat mahdollisimman ohuiksi renkaan puolikkaiksi. Lisää sipulit marinoitumaan  salaatinkastikkeen joukkoon.

Kuori makkara ja leikkaa se pitkiksi tulitikkumaisiksi suikaleiksi. Paloittele juusto samaan tyyliin. Kuutioi suolakurkku pieniksi kuutioiksi. Sekoita kaikki ainekset yhteen ja kaada salaatinkastike päälle, sekoita. Salaatti saa mielellään marinoitua jääkaapissa, mutta sen voi syödä hetikin.

Tarjolle tuodessasi kokoa salaatin alle iso keko erilaisia salaatinlehtiä ja nostele makkarasalaatti keon päälle. Salaatista valuva kastike maustaa myös salaatinlehdet.




Vaikeintahan tässä salaatinteossa oli pitää pienet pullukat sormet erossa kuvausvaihessa...

Kun lopulta olin löytänyt viimeisenä osallistumisvuorokautena  mainoskamppanjan siivittämänä ei oota myyvistä kaupoista  tätä helmikuun alussa lanseerattua Snellmannin Kunnon makkaralenkkiä, valikoitui reseptiksi tämä perinteisen keskieurooppalaisen makkarasalaatin tyyppinen annos. Näitähän ei hirveästi Suomessa harrasteta, toivottavasti tämän kilpailun myötä resepti saa  vähän nostetta meilläkin. Salaatti on nimittäin rehellisen hyvää.

Resepti osallistuu yhdessä 24 muun ruokabloggarin kanssa Snellmannin uuden lenkin kunniaksi järkestämään makkarareseptihaasteeseen. Käy nappaamassa kilpailusivustolta uusia tuulia makkararepertuaariisi ja tykkää samalla suosikkisi voittoon. Yhteystietosi jättämällä osallistut äänestäjänä arvontaan, jossa mahdollisuus voittaa illalinen kahdelle huippuravintolassa hotelliyöpymisineen. Äänestykseen pääset klikkaamalla alla olevaa kuvaa.





Snellmannista vielä sen verran, että sehän on 60-vuotias perheyritys Pietarsaaresta. Kunnon lenkkiin kiteytyi heidän makkarafilosofiansa selkeätajuisesti selitettynä näin:

1. Laadukkaat raaka-aineet
Me Snellmanilla haluamme valmistaa kaiken niin hyvin kuin mahdollista ja laadun suhteen emme halua tehdä kompromisseja. Raaka-aineiden on oltava laadukkaita ja puhtaita. Sian- ja naudanlihan tulee ollaeettisesti tuotettua suomalaista lihaa omilta perhetiloiltamme. Kunnon lenkkimakkara sisältää 77 %suomalaista lihaa.

2. Ei kamaraa
Kamaraa eli siannahkaa käytetään yleisesti lihajalosteissa. Siannahka ei sinällään ole epäterveellistä,
kuitenkin makkarasta tulee kuumennettaessa vetisempi, mikä vaikuttaa kielteisesti koostumukseen.
Makkaran maku on myös paljon parempi ilman siannahkaa. Snellmanilla emme käytä
makkaroissamme kamaraa eli siannahkaa, vaan pelkästään kunnon suomalaista sian- ja naudanlihaa.

3. Ei natriumglutamaattia
Natriumglutamaattia käytetään lihajalosteissa ja valmisruuissa vahvistamaan makua. Natriumglutamaatista
ei kuitenkaan ole yksiselitteistä tutkimustietoa. Joillekin ihmisille natriumglutamaatti saattaa
aiheuttaa allergisia oireita. Vaikka se ei olisikaan haitallista, mielestämme oikea maku on parempi kuinmaun vahvistaminen keinotekoisesti. Siksi emme jatkossa käytä natriumglutamaattia missään lihavalmisteissamme.

4 Ei lisättyä fosfaattia
Kunnon lenkkimakkarassa ei ole lisättyä fosfaattia. 
Tuotteet ovat entistäkin terveellisempiä ja lisäaineettomampia, mutta yhtä maukkaita kuin
ruokamakkarat ennen vanhaan. Fosfaatit eivät ole myrkyllisiä, mutta tutkimusten mukaan niiden
lähteellä on merkitystä: elintarvikkeisiin lisätty fosfori on tulosten mukaan haitallisempaa kuin luonnollinen fosfori. Suomalaisen ihmisen fosforinsaanti ylittää ravintosuositukset (600mg/vuorokausi keskimäärin 2-3-kertaisesti.

5. Ei koneellisesti eroteltua lihaa
Snellmanilla emme käytä koneellisesti eroteltua lihaa. Koneellisesti eroteltu liha on leikkuun jälkeen
luista puristamalla irrotettu liha. Emme salli sitä ja uskomme, että kuluttajatkaan eivät pidä siitä.

torstai 13. lokakuuta 2011

Tuhti ja tulinen avokadokeitto



Jouduttuani ruinarilauman hyökkäyksen kohteeksi (vitsi/vitsi) olen pakoitettu mitä pikimmällä aikataululla julkaisemaan sunnuntaina pikkuveliNuutin luona nauttimani herkullisen keiton ohjeen. Ohje on siis Anna-lehdestä alkuperäisin ja Nuutinminna oli juuri laittanut sen mulle facebookkiin, eli nyt pääsemmä julkaisuhommiin.

Keitosta on vielä sanottava, että se oli erikoisen kuohkeaa, äitini kysyikin oliko se laitetuu sifonin (kirjoitetaanko se noin?)läpi . Niinkuin meistä kukaan olisi koskaan semmoista syönyt. Paitsi ehkä tietämättään. Ei meidän perheessä ole kyllä sifoniaakaan (ed. kys.?)  kellään....

Myös kuvani ei jostain syystä toista värejä autenttisesti. Eli jos kuvittelet, että tuo kuppi on sitä oliivinvihreää teemaa, niin voit ehkä nähdä sielusi silmin keiton ihanan keväänvihreän värin.

Ja vielä yksi tunnustus. Jostakin syystä olen skipannut kaikki avokadokeitto-ohjeet, koska muistan jostakin blogista lukeneeni jonkun tehneen keittoa joskus, ja se oli ollut hirveää??? No oli kai huono resepti, sillä tämä on ihan pop!

 Suluissa Nuutinminnan lisäykset, omani kursiivilla.

Tuhti ja tulinen avokadokeitto

(olis voinu olla tulisempikin)

3 avokadoa (laitoin 4)
3-4 limen mehu
5dl kylmää kana- tai kasvislientä
2dl kevyttä ranskankermaa
1tl juustokuminaa
1 punainen chili
3 mausteista raakamakkaraa eli käytin chorizoa
suolaa
mustapippuria

PINNALLE:
avokadoöljyä
silputtua korianteria
ja ne maggarat

- Tee liemi kuutiosta/fondista tai ota omatekemä pakkasesta(tai parantele valmistaja anna jäähtyä.
-Halkaise avokadot, kaavi hedelmäliha ja soseuta limemehun kanssa
-lisää avokadososeeseen ranskanderma ja juustokumina. Mausta suolalla ja pippurilla. (Tässä vaiheessa lisäsin limemehua ja ylimääräisen avokadon, koska maistui liikaa ranskankermalle)
-Paahda chilipalkoa hetki valurautapannulla, halkaise ja poista siemenet ja silppua keittoon. Pyöristä keiton makua tarvittaessa juoksevalla hunajalla (en pyöristäny)
-Puserra makkaramassa ja paista pannulla.
-Lusikoi kuumat maggarat kylmän keiton pinnalle. Lisää lopuksi avokadoöljyä ja silppua pinnalle korianteria.
Seinäjoen kaupoissa ei ollunna taas korianteria, joten meni ilman, hyvää silti, niin korianterifani kuin olenkin.


Eli reilusti limeä. avokadoa ja chiliä, niin hyvää tulee. Kiitos Nuutinminna. (ja Anna!)

perjantai 26. elokuuta 2011

Chorizo-kaalipata


En ole mikään suuri makkarankuluttaja, mutta nyt on ostettu monta pakettia chorizo-raakamakkaraa, kun huomasin, että Saarionen on sellaista alkanut toimittamaan. Meilläpäin kun ei ole aikaisemmin ollut valikoimissa siskonmakkaroita kummempia raakaversioita.

Viime kerralla mukaan tarttui myös muheva kaalinpää ja ajattelin sitten haudutella vähän mausteisempaa ja tomaattisempaa pataa perinteisen sijaan.

Chorizo-kaalipata

 4 chorizo- raakamakkaraa (unohdin katsoa grammamäärän) mutta siis yksi paketti
n. kilo kaalta
1 iso sipuli
3 porkkanaa
1dl puuroriisiä
kasvisliemifondikuutio
140g tomaattipyrettä
mausteeksi suolaa, mustapippuria, paprikaa, cayennepippuria,
lopuksi hiukan tuoreita yrttejä, meillä rosmariini ja lehtipersilja
tilkka öljyä
vettä

Suikaloi kaalia ja sipuli ja laita pataan öljytilkkaan pehmenemään. Lisää vettä niin, että kaalit juuri ja juuri peittyvät. Piko porkkanat mukaan ja puristele kiehuvaan pataan myös chorizo-pallukoita suoraan suolesta (kuulostipa pahalta...). Lisää myös riisi, tomaattipyre, fondi ja kuivat mausteet.

Anna porista pienellä tulella vähintäänkin riisit kypsäksi, mutta kauempikaan ei tee pahaa. Tarkista maku ja lisää yrtit. Tarjoile hyvän leivän kera. Oli kivan tulista ja loput isosta satsista laitoin pakkaseen, ettei yksin tarvitse koko viikkoa syödä samaa.



sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Kesäinen makkaravinkki


Sitä minä vaan, että kun nyt kesällä kumminkin tulee grillattua sitä makkaraa, niin makkaran lähestyessä oikeaa kypsyysastetta, lämmitä tortilla kuumaksi ja kääräise makkaran ympärille. Säästyt turhilta "makkarapapereilta", lisäksi lämmin tortilla suoraan nuotiolta tai grillistä maistuu suorastaan herkulliselta.

Makkaran kaveriksi kääröön sinapit ja ketsupit, tai mikseipä marinoidut uudet perunat kuten kuvassa, salaattia tms.; kaikki pysyy kivasti käärössä.

Äitini 65-vuotisjuhlissa grillasin näitä yöruuaksi. Idean sain pääsiäisenä leirinuotion äärellä, koiraleirillä tietennii.

Sen verran suomalaista tortillan käyttöä kuitenkin, että meksikon edustajamme kieltäytyi syömästä makkaraansa tortillakäärössä. Söi siis paljaltaan.

Minusta tortilla kuitenkin nosti evään yleistä tasoa.

maanantai 16. toukokuuta 2011

Äidin salainen ase

Stressaantuneen kotiäidin pelastaja. Kiireisen työssäkäyvän armahtaja. Uusavuttoman bravuuri. Kaikkien nälkäisten sankari. Lapsen eka "kokkaus". Jopa sille epätrendikkäälle -siis sellaiselle, joka ei tunne oloaan kotoisaksi keittiössä- iskälle. Opiskelijabudjettiin. Painonvartijalle. Perinteisen suomalaisen ystävälle. Ja tietenkin kaikille superkokeille, sillä kaikki kuitenkin olettaa, että teitte tämän alusta asti itse.

Niin että onko mulla teidän huomio nyt?


Puhun nimittäin  peruna- ja keittokasvispussista. Pakaste, jossa ei lisäaineita, vain peruna, porkkana ja purjo. Isoina paloina ja oikein maukkaina sitäpaitsi. Tarjouksessa 2 pussia 3 euroa tai yksi on kai jotain 1,80 normaalisti. Näitä mulla on aina pakastimessa. Ei lisäaineita. Soppaa kuudelle, voit tehdä myös puolikkaan annoksen. Lisäät vain vettä, lihaliemikuutiot ja pääraaka-aineen. Valmista vartissa.

Joku voi tietysti sanoa, että taitaa tosiaan olla stressaantunu kotiäiti kun ei kerkiä perunoita kuoria...Mutta aina ei kyllä tosiaan kerkiä. Kun tuloo nälkäisen, kiukuttelevan lapsen kanssa kotiin. Tai kun pitäis äkkiä keksiä jotain pöytään. Tai ollaan ystäväperheen kanssa ulkoilemassa ja pitäisi äkkiä saada suurelle joukolle ruokaa. Talkooporukalle. Kaikenmaailman koirien luonnetestien toimitsijoiden muonitukseen huonoissa keittämisolosuhteissa.

On tehty kalasta ja kanasta, jauhelihasta, nakista ja makkarasta. Kypsästä kokolihasta, kinkusta ja lihapullista. Liemeäkin vois vaihdella, kookosmaito, sulatejuusto, tomaattimurska, makukermat,maito,  aina on uus keitto. Lisää varhaiskaalta, tai kukka-ja parsakaalta. Mausta eri yrteillä. Tai erilaisilla maustetahnoilla. Aina maistuu. Myös Urholle 6v.



Mielikuvitushan tässä vain on rajana. Mutta osoittaakseni "luovuuteni" määrää, tässä muutama otos meidän arjen pelastuksista. Aikaslailla perinteistä tehdään siis. Vois joku yrttisilppu ehkä edes piristää. Mutta leivän kanssa tosi hyvää kuiteskin!

Kot kot kot chickkeeeen....

jauheliha yksi takuuvarmimmista


Makkara on tietysti voittamaton


Ja lohikeittokin tulee niin näppärästi


Tätä hirvenlihasäilykekeittoa täällä on jo hehkutettukin
Sumeilematta kehun tätä tuotetta aina ystävilleni ja sukulaisilleni. Moni sen on ottanutkin omakseen. Ystäväni Karjamekko esimerkiksi on sitä mieltä, että tämä on paras"lahja" mitä oon koskaan hälle antanut ja hänen bravuurinsa on tehdä kanakeitto mandariinimarinoiduista kanasuikaleista.

Mikäs on sun salainen arkea helpottava ase? Vai oletko sitä mieltä, että siemenperunatkin pitää itte idättää? Vai oot yksinkertaisesti niin täydellinen, että sulla ei kaivata paniikkitilanteiden pelastajaa, koska sellaasia tilanteita ei vaan oo. Eikä tuu.

Mutta elämä ja tilanteet muuttuu, muista se!

Laittaskohan linkin appetitille? Onkai se mukava tietää, että joku on näin haltioitunut pakastetusta perune/porkkana/purjopussista.

torstai 6. tammikuuta 2011

Saunaruoka-peesailua ja yhden tölkin oluttesti


Eipä ollut juolahtanut pieneen mieleenikään, tunkea kiukaan päälle makkarapussiin muuta kuin sitä itseään -makkaraa siis-, ennen kuin luin Pastanjauhajien saunaruuasta. Ajatus saunaruuasta oli jotenkin niin hillittömän hauska joten oli pakko päästä heti hyvin samalla tyylillä peesailemaan jauhajien reseptiä kaapin antimiin perustuen.

Saunamakkaraperunat kiukaalla
 2:lle pikkuannos

1 kiuasmakkarapussi
250g lenkkiä, eli sellainen puolikas kahden pötkön paketista
4-5 keitettyä perunaa
vajaa puoli pakettia koskenlaskijaa
kourallinen sinihomejuustoa
ruohosipulia silppuna
mustapippuria

Kuori perunat ja makkara, leikkaa kolikoikoisi ja asettele kerroksittain pussiin, murentele päälle juustot ja mausteet. Sulje pussi tiiviisti ja anna löhötellä puolisen tuntia kuumalla kiukaalla.

Jos tämä on sitä äijämättöä, niin maistui kyllä rouvallekin! En ole mikään suuri makkaran ystävä, joten perunat tekivät tästä annoksesta mielestäni paljon paremman. Pussiin emme jauhajien tapaan laittaneet sinappia, koska mieluummin molemmat laitamme kylmän sinapin/ketsupin/kurkkusalaatin valmiin annoksen päälle. (Huomasimme muuten saunassa keskustellessamme, että tämä taisi olla ensimmäinen asia vuonna 2011, josta olimme samaa mieltä. High Five!)




Illan saunomista ja ruokailua odotellessa iski myös hillitön oluenhimo ja niinpä passitin Iso-Hoon lähikauppaan noutamaan vaimolleen tölkin alkoholitonta. Osti myös toisen itselleen, mikä oli IV oluen juojalta jokseenkin kummallinen teko. Mutta hyvä, hyvä sinänsä.

Olut oli outo tuttavuus, en tiedä johtuiko tuosta yllä mainitusta oluenhimosta, vai ruuan ja oluen saumattomasta liitosta :D, mutta tuskin koskaan on pakkaskylmä olut maistunut niin hunajaisen täyteläisen maltaisen hyvältä.

Jos olisin parempi röyhtäilemään (tahdonalaisesti siis), niin nyt olisi ollut aterioinnin päälle ehkä sen paikka!

Loppuun vielä tunnelmakuva  saunasta kesäiseltä Maaningan mökkireissulta. Saunaan tuntuu mahtuvan monenmoista, mitä sinne ei ensiajatukselta pistäisi...