About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste makeat piiraat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste makeat piiraat. Näytä kaikki tekstit

maanantai 5. helmikuuta 2024

MINI-RUNEBERGINTORTUT

 

Oi että, pieni on kaunista!

Sen sijaan, että tukehdut kuivaan ja raskaaseen ranteenpaksuiseen  runebergintorttuun, tee näitä sööttejä miniversioita. Niitä napsii kerralla useamman ja joka haukulla saat ihanasti mukaan hilloa.

Ostin kyllä joitain vuosia sitten runebergintorttuvuoan, kun halusin tehdä juurikin niitä perinteisiä, mutta ihan totta, että niiden syöminen käy melkein työstä! Ennen vuokaa tein jos minkälaisia virityksiä tortuista!

Toista on näiden kaunotarten kanssa. Sekä leipominen, että syöminen on kivaa ja helppoa. Tarvitaan siis minmuffinipelti ja siihen sopivat paperiset vuoat. Voi tehdä ilman vuokiakin, mutta ei varmasti tartu kiinni vuokien kanssa.
Ohjeen nappasin Annin Uunissa- blogista. Anni on minileivonnaisten  (ja monen muunkin herkun) kuningatar!

Ihan pikkuisen enemmän olisin voinut laittaa taikinaa kuhunkin vuokaan. 



MINI-RUUNEBERGINTORTUT
24 kpl (Annin Uunissa ohjeella, aika tarkalleen)

100 g voita
1 dl sokeria
1 iso kananmuna
1,5 dl vehnäjauhoja
4 murskattua piparia
0,5 dl korppujauhoja
0,5 dl mantelijauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl kardemummaa
0,5 dl kermaa

Kostutukseen omenamehua (tai punssi vedellä lantrattuna).

Pinnalle sokerikuorrute ja vadelmahilloa.

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri.
Lisää muna hyvin vatkaten.
Sekoita kuivat aineet ja lisää ne sekoittaen voi-sokerivaahtoon kerman kanssa. 
Laita paperivuoat minimuffinipellin koloihintai voitele kolot.
Kaada taikina koloihin ja paista 200- asteisessa uunissa 10 minuuttia.

Kostuta lurauttamalla hiukan omenamehua tai muuta kostuketta joka tortulle. (Tämä toimenpide kyllä irrottaa ilmeisesti tortun paperisista vuoasta).

Pursota rinkula valkoista ja lusikoi keskelle vadelmahillo.
Hoitui siististi kun mulla oli valmiskuorrute ja niitä puristettavia vadelmahilloja.

Oi että. 6/5!

torstai 7. heinäkuuta 2022

IHANAA, MANSIKKAA!

 


Nyt sitä saa, mielin määrin kotimaista mansikkaa, eli kesä on täydellinen!
Meillä on kaikilla varmasti omat luottoreseptit ja herkuttelutyylit mansikan kanssa ja yksi parhaista on syödä sitä vaan sellaisenaan.

Tänään tekemässsäni ruoka-aukeamassa (Turun SanomatKaleva ja Lapin KansaIlkka-PohjalainenHämeen Sanomat ja Forssan Lehti, KeskipohjanmaaKainuun Sanomat ja Länsi-Suomi painetut ja verkkojulkaisut) vei pääosan mansikka, kukapas muukaan. Tässä teille vähän inspiraatiota ja vinkkiä mun tämän kesän mansikkajutuista. Koska aina pitää kokeilla jotakin vähän itselleen uutta!



Esimerkiksi jäätävän hyvää 5 minuutin mansikka-frozen-yoghurt välipala-jälkkäri-herkkua. Ja jos puhutaan viidestä minuutista, sen on oltava myös jäätävän helppoa.


Yksinkertaisen elegantti kesäaamiainen rakennetaan myös mansikan ympärille. Mä olen tässä paahtanut paahtosämpylöitä eli bageleita ja kruunannut ne ricottalla ja mansikalla. Oiva makupari, ja jos haluaa lisätä vaikeuskerrointa, ricottan voi valmistaa myös itse. Eikä itseasiassa ole sekään vaikeaa.

Varsinainen monitoimiresepti on sitten mansikkavoi. Kysyn vaan, minne tätä ei voi laittaa? Meillä se on löytänyt tiensä niin paahtoleivälle kun pannukakkupinon huipulle ja itseasiassa, maistuu pihvinkin päällä.


Sitten sitä etsii aina sellaisia hyviä piirakkareseptejä. Tämän reseptin etu on se, että siitä tulee kerralla pellillinen, joka riittää isommallekin porukalle. Tuoreet mansikat maistuvat ihanan raikkailta vaniljavanukkaan pinnalla.



Fetan friteeraaminen ei ole ollenkaan niin vaivalloista, kuin saattaa erehtyä luulemaan. Senkin tiedät, ettei pikkelöiminen ole vaivalloista, mutta et ehkä ole pikkelöinyt vielä mansikoita?

Kannattaa kokeilla. Tässä on jotain vähän jänskää tässä reseptissä.


Kuten aina, on ruoka-aukeamalla myös pienempi ajankohtainen ruokajuttu. Ja mikäs sen ajankohtaisempaa kuin BBQ- kastikkeet.


Jos valkoinen Alabama-soosi ei ole sinulle tuttu, niin nyt viimeistään kokeilet. Tämä valkoinen majoneesipohjainen ja etikkaisen kirpsakka soosi on enemmän valmiiden grillattavien kaveri kuin itse grillauksessa käytettävä. Dippailua ei voi vain lopettaa.


Perinteinen BBQ kastikkeen värimaailma on jokseenkin ruskeanpunainen ja niin näissäkin kahdessa soosissa, joiden makumaailma on kyllä kaukana toisistaan. Ensimmäinen rakentuu punaviinin ja mansikoiden varaan, lähes kaikki puutarhamarjat ovat muuten oivaa kastikekamaa. Pienemmässä astiassa on Sweet&Spicy ja se oli kyllä niin ärhäkkää, että sitä tehdessäkin yskitti ja nenä vuoti. Mutta joskus pitää olla.

Ai niin ja nyt mulla on loma. Otetaanpa sille, mansikat!

sunnuntai 19. kesäkuuta 2022

HJÓNABANDSSÆLA ELI ISLANTILAINEN AVIO-ONNIKAKKU


Englanniksi tämän raparperikakun, vai olisiko tämä pikemminkin piirakka, nimi on  Happy Marriage Cake tai Wedded Bliss Cake. Käännös saattaapi olla hyvin suuntaa antava aidolle islantilaisnimelle Hjónabandssæla, mutta jonkinlaiseen avioliiton autuuteen nimellä viitataan.

Kakku ei ole mikään häissä tarjoiltu leivonnainen vaan tätä on saatavilla vähän koko ajan ja vähän kaikkialla, kun islantilaiset tarjoavat kahvia ja jotain makoista rinnalle. Taisi olla tarjolla myös ratsastusvaelluspäivän päätteeksi.

Kyseessä on siis hyvin tavallinen ja perinteinen leivonnainen. Nimen sanotaan johtuvan siitä, että ainekset piirakkaan löytyvät jokaisen kaapista ja piirakka on niin helppo tehdä, että kömpelömmänkään vaimon on siinä mahdoton epäonnistua. Että tällaista piirakkaa vaan pöytään heti häiden jälkeisenä päivänä niin pysyy avio-onni. Olisinpa tämä tiennyt 24 vuotta sitten.



Tuo islanti on kyllä kiehtovan kuuloinen kieli. Kaikki islantilaiset tuntuvat puhuvan erittäin laadukasta englantia ja vielä mielellään, mutta kun heidän omat sanansa ja paikannimensä ovat niin älyttömän pitkiä, kuulosti vähän koomiselta kun joku neuvoi johonkin, joo hyvällä englannilla, mutta sitten puheeseen tuli aina mukaan joku ylipitkä paikannimi kuten Reyðarfjörður, Laugavegur, Hafnarfjörður tai Breidamerkursandur, jossa vaan ärrät sorahtelivat voimakkaasti mutta näin islantiin tottumattomana sanan unohti saman tien, itse asiassa ennen kuin sitä ehti edes mielessään toistamaan. Intonaatio eli tuo kielen sävelkulku on itse asiassa hyvinkin monotoninen, vähän suomen kielen kaltainen.


Mutta mikäs sen parempi matkatuliainen teille kaikille ruokaihmiseltä kun paikallisen leivonnaisen resepti. Ja kun tässä on vielä pääraaka-aineena raparperi, jota kasvaa kuulemma jokaisessa islantilaisessa puutarhassa ja ihan tässä omassanikin niin valinta oli helppo.


Hjónabandssæla

Raparperihillo
1 l raparperia paloiteltuna
1 dl sokeria

Murutaikina
5 dl vehnäjauhoja
5 dl kaurahiutaleita
1/2 tl ruokasoodaa 
1, 5 dl fariinisokeria
0,5 dl sokeria
1tl vaniljaa
225 g sulatettua voita
1 muna

Valmista raparperi hillo mittamalla kattilaan litran verran raparperinpaloja (noin 5 vartta) ja sokeri. Kuumenna välillä sekoittaen ja keittele miedolla lämmöllä 15-30 minuuttia, kunnes raparperi sulaa hilloksi. Raparperia ei tarvitse kuoria. Jäähdytä.

Valmista murutaikina sekoittamalla kaikki ainekset. Ensin kuivat keskenään, sitten lisäät voin ja munan.

Voitele käyttämäsi vuoka tai vuoraa leivinpaperilla. Käytin tuollaista 22 cm irtopohjavuokaa, pohjalle paperi, laidat voitelin. Taikina riittäisi vähän suurempaankin vuokaan. Tähän sopisi hyvin myös joku puolenpellinkokoinen suorakaiteen mallinen vuoka, useimmiten tämä piirakka tarjoillaan nimittäin pieniksi ruuduiksi paloiteltuna.

Taputtele 2/3 taikinasta vuoan pohjalle. Levitä sen päälle raparperihillo. Lopusta taikinasta voit ottaa pieniä palloja, litistää ne kämmenelläsi ja asettaa hillon päälle vieri viereen kunnes koko pinta on peitetty. Itse asiassa siihen saisi jäädä vähän rakoja, josta hillo pilkistää, itse jätin liian pienet raot ja uunissa taikina levittäytyi pinnalta tasaiseksi.

Sitten vaan uuniin 200/ 180 astetta ja noin 20-30 minuuttia, kunnes näyttää kauniin väriseltä.


Jos haluat leikata hyviä paloja, anna jäähtyä rauhassa. Hjónabandssæla on hyvää kuumana ja kylmänä.

Kermavaahto tai vaniljajäätelöpallo kruunaa kokemuksen.



Hjónabandssælaa voi tehdä muistakin hilloista, lisätä mansikkaa raparperin kanssa tai islannissa suositusta mustikkahillosta, raparperi on kuitenkin se alkuperäinen, näin ymmärsin.

Löysin muuten vielä yhden selityksen tai pikemminkin vertauskuvan kakun nimelle.Vaimon kelpoisuutta ja sitä myöten avio-onnea (koska vaimostahan sekin on aina kiinni, prkl!) mitattiin myös sillä, kuinka hyvin sai tämän kakun (lue avio-onnen) säilymään.


Lykkäsin omani pakastimeen!








torstai 11. marraskuuta 2021

DOMINOKEKSIKAKKU



Keskisen Kyläkaupan näytöskeittiössä kokkailemani pizzakakku pääsi jo Iltalehden uutisiin , mutta tulihan siellä kokkailtua myös toinen kakku, joka yhtä lailla passaa isänpäivän tunnelmaan, nimittäin jättimäistä keksiä muistuttava Dominokeksikakku! 

Dominokeksikakussa on monta hyvää puolta.  Se on vähän kuin kakun ja keksin hybridi. Maku on ihanan täyteläisen suklainen, vaikkei siihen suklaata tarvitse sulattaakkaan vaan maku tulee suuresta määrästä tummaa kaakaojauhetta. Tavallaan tämäkin kakku on aika vitsikäs, onhan se jättimäinen keksi. Taikinakin on ihanasti sitkas sieltä keskeltä.

Itse tein tämän kahteen Heirolin 20 cm vuokaan, jotka sopivat uuniin yhtäaikaa. Se on aika kiva koko jättikeksille. Kahteen siksi, että tämä keksimäinen kakku ei ole oikein täytekakkumaisesti halkaistavissa, enkä tiedä kuinka se kypsyisikään paksuna versiona. Jos sulla on vain yksi vuoka, niin laita puolet taikinasta jääkaappiin odottamaan ja paista ensin toinen, se ei siitä odottelusta ota nokkiinsa.

Koristelussa vähän kipuilin, kuten kuvatkin kertovat. Dominokeksissähän on domino kirjoitus ja kaikkia ihania kiekuroita. Tämä kakkutaikina ottaa vastaan muotoilua, eli voit laittaa taikinan vuokaan ja sitten muotoilla siihen esim haarukalla tai lusikavarrella reunakuviota  ja pyöristyvää reunaa,  ja antaa mielikuvituksen loihtia loput kiemurat.

Voit ottaa myös pienen määrän taikinasta sivuun ja rullata siitä pötköä jota leikkaamalla saat aseteltua kirjaimet ja kuviot pintaan ennen paistoa. Jos jaksat olla pikkutarkka tässä saat upeaa jälkeä aikaan. 
Minen jaksanut.

Klmas mitä koitin oli kuvioiden ja kiemuroiden pursotus sulatetulla suklaalla jo paistetun kakun pintaan, ok tämäkin.

Paitsi jos aattelet laittaa pinnalle vielä vähän tummaa kaakaojauhetta ja sitä humahtaa jotenkin toispuoleisesti liikaa.

Voit sitten sanoa, että joo tämä on meidän lasten leipoma...


DOMINOKEKSIKAKKU halkaisija 20 cm

taikina
110 g huoneenlämpöistä voita

5 dl sokeria

2 munaa

1 tl vaniljauutetta

3, 5 dl vehnäjauhoa

3,5 dl tummaa kaakaojauhetta

½ tl suolaa

täyte

2 dl vispikermaa

200 g vaniljatuorejuusto

1 dl tomusokeria

1 tl vaniljauutetta

(koristelu 100 g tummaa suklaata)

Tarvikkeet:

2 x 20 cm irtopohjavuoka

Kuumenna uuni 180 C.

Vaahdota voi ja sokeri yleiskoneella tai vatkaimella. Lisää munat yksi kerrallaan, välillä hyvin vatkaten. Lisää vanilja. sekoita kuivat aineet ja siivilöi ja sekoita taikinaan.

Vuoraa irtopohjavuokien pohjat leivinpaperilla ja voitele reunat. Jaa taikina vuokiin ja paista 15-20 min. Anna jäähtyä kunnolla ennen irrotusta.

Vaahdota vispikerma jämäkäksi ja lisää mukaan tuorejuusto, tomusokeri ja maun vaatiessa vanilja. 

Laita toinen pohja tarjoilulautaselle ja levitä täyte sen päälle. Nosta toinen pohja kanneksi.

(Kuumenna suklaa vesihauteessa ja pursota pyöreäaukkoisella tyllalla pintakuviota dominokeksin mallin mukaan.Tai koristele teksti mukaan taikinalla ennen paistoa, tai anna olla luonnontilassa)

Ai niin, kakussa on yksi vähän huono puoli. Koska se on puoliksi keksi, voi leikkuu tuottaa ongelmia. Paras apuväline on pieni sahalaitainen tomaattiveitsi, jolla ikään kuin sahaa palan kakusta ilman, että painaa niin lujaa, että täyte pursuaa välistä. Pohja puoli leikkauttuukin jos sitten paremmin, kun se ottaa täytteestä vähän kosteutta.

Että ei täydellinen tämäkään. Maku kuitenkin huippu!


kertakaikkisen mahtavia nämä kännykkäräpsyt, anteeksi...







sunnuntai 7. marraskuuta 2021

MAKEA PIZZAKAKKU VITSIKKÄÄLLE ISÄLLE

 



Sehän on isänpäivä viikon päästä ja sillä livulla kävin kuumentamassa vähän uuneja tuolla Kyläkaupan näytöskeittiössä.

Pizzakakku on hauskan näköinen ja pizzalaatikosta tarjottuna hyvinkin vitsikäs vaihtoehto isänpäivän kakuksi. Juuri sellainen, jonka leipomisesta voivat lapset ottaa kopin, enemmän tai vähemmän avusteisesti. Tämän kakun kohdalla voit vaikka skipata pohjan teon kokonaan ja osta valmiin matalan torttupohjan, makuelämys ei siitä ota nokkiinsa.

Pizza kyllä viehättää lapsia ja lapsenmielisiä, joten ei oo pöliä vaihtoehto lasten synttäreillekään.

Tässä mun pizzassa on täytteenä pepperoni, oliivi ja vihreä paprika.



PIZZAKAKKU

Pohja
3 kananmunaa
1 dl sokeria
½ dl vehnäjauhoja
½ dl perunajauhoja
½ tl leivinjauhetta

Koristelu
250 g mansikkamarmeladia
100 g valkosuklaata
vihreitä marmeladikarkkeja
4 mansikkaremmiä
mustia karkkeja oliiveiksi

Kreemikuorrutus
125 g huoneenlämpöistä voita
3,5 dl tomusokeria
½ tl vaniljauutetta
Geeliväri, keltainen ja ruskea
 
Laita kuuni kuumenemaan 175 C. Ota 28cm irtopohjavuoka. Vuoraa pohja leivinpaperilla ja voitele reunat.

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää varovasti taikinaan. Kaada vuokaan ja paista uunissa 175 asteessa n. 15 min tai kunnes kakkupohja on kypsä. 
Irrota vuuasta hiukan jäähtyneenä.

Valmista voikreemi. Vaahdota voi, vatkaamalla (koneella) n. 8-10 min. Lisää sokeri erissä välillä hyvin vatkaten ja lopuksi vaniljauute. Värjää pizzapohjan väriseksi käyttämällä keltaista ja ruskeaa elintarvikeväriä(muutama tippa!).

Anna pohjan jäähtyä ja nosta se sitten pizzalautaselle/tarjoilualustalle/ pizzalaatikkoon. Levitä kuorrute pintaan ja reunoille.

Pizzakastike: Levitä mansikkamarmelaadi/hillo pizzan päälle, jätä 1 cm vara reunoille.

Juusto: Ota vihanneskuorijalla runsaasti valkosuklaasta lastuja marmeladin päälle.

Täytteet: Leikkaa mansikkaremmistä ympyröitä pepperoniksi, leikkaa vihreästä marmeladikarkista vihreän paprikan paloja ja ripottele oliiveita mallaavat karkit pinnalle.

torstai 12. elokuuta 2021

KANAA USEIN PÖYDÄSSÄ


Kana löytää tiensä aika useasti meidän ruokapöytään. Se maistuu kaikille, on helppoa ja nopeaa valmistaa ja myös edullista. 

Päivän hittisana lienee tällä hetkellä tutkijoiden kehittämä planetaarinen ruokavalio, jolla taataan kestävällä tavalla tuotettu ruokatuotanto ruokkimaan kohta maapallolla olevat 10 miljardia ihmistä. Se on hyvin kasvispainoitteinen ja varsinkin punaisen lihan syöntisuosituksia rajoitetaan.  Kala ja kana istuvat paremmin planetaariseen ruokavalioon. Kyllä tätä taas täytyy pureskella ja yrittää ymmärtää ja miettiä valintojaan.

Mutta jos nyt mennään oman keittiökunnan tason problematiikkaan, jossa ei aina jaksa miettiä kovin viisaita, kun tarkoitus on ehkäistä erinäiset nälkäkiukut ja tuoda hyvä arkiruoka pöytään. Vaalia välillä sitä ruokailuhetken kulttuuria, kun voi syyllistymättä nauttia hyvästä ruuasta ja vaihtaa päivän kuulumiset ruokapöydän äärellä.

Tämä mun introni on sekava kuin pääkoppani konsanaan lomien loputtua, joten parasta nyt vain sen kummempia aasinsiltoja todeta, että seuraavaksi vähän teaseriä  tämän torstain ruoka-aukeaman resepteistä.
Jotka ovat siis kanareseptejä.


 

Ja jos mikä, niin  uunissa valmistuva Jerk-kana tuo  ilon ja värin ruokapöytään. Pannulta löytyy ananasta , paprikaa ja kesäkurpitsaa. Helpon herkullista ja erilaista, jos se nyt olisi se avainkokemus mitä tässä haen.


Tahmakana taas on herkku, joka valmistuu ihan muutamasta raaka-aineesta. Siinä on ihanasti maapähkinävoita, joka täytelöittää makua ja korostaa tahmaisuutta.



Välillä mulla käy niin, että kun oikein innostun wokkailemaan, soveltamaan ja yhdistelemään saan lopputulokseksi pannullisen sheibaa ruokaa, joka on, no yleensä ihan syötävää, mutta ei mitään mieltä ylentävää. Sen takia taputan itseäni erityisesti olkapäille kun onnistun muutamasta raaka-aineesta wokkaamaan selkeä ja kiinnostavan aterian. Tämä inkivääri-valkosipulikana on siitä hyvä esimerkki. Sairaan nopea myös, 15 min. Toki itse tujauttaisin mukaan myös chiliä, tämä on vähän sellainen peruslapsiystävällinen versio. Koska ainakin urbaanilegendat kertovat, että chilinsyöjälapsiakin on.



Kana Hienohelma on näistä resepteistä hauskin. Se on pikaversio kasari-ysäri vaihteen reseptistä, joka on taidettu julkaista Annan Iltapalakirja- nimisessä läpykkeessä, joka minulla tietysti on tallella, koska en pysty erkanemaan resepteistäni. Siinä on jotain tuttua Ruotsin saman ajan arkihitistä Flygande Jakobista, jossa on kana, pähkinää ja banaania. Tässä ei ole pähkinää, vaan aurajuustoa. Nykyään teen harvoin, mutta aikoinaan tätä tehtiin oikein vieraillekkin ja aina oli niin hyvää!



Kakkosjuttuun ymppäsin puutarhani marjoja, vähän taas uudenlaisilla kakku/piirakkaresepteillä.
Aivan superhyvä on tämä mehevä ja maultaan kirpsakan pehmeä karviaispiirakka. Resepti on hullun helppo ja on erityisen ihanaa kun löytää nimenomaan karviaisille hyvin soveltuvan reseptiikan. Pinnalla mantelimassa antaa ihanan säväyksen.

Koirani muuten söi koko kakun ensimmäistä palaa lukuunottamatta. Ilman lupaa siis. Kerrankin kun olisin halunnut herkutella itse.



Valkosuklaa-mutakakku punaherukoilla on varattu sitten tosi makean ystäville. Koska makea se on. Mutta punaherukat ovat juuri se marja mnkä tähän voi laittaa tasapainoittamaan makua. Ja jos valkoinen mutakakku tekee mieleesi tepposet ja muistuttaa liikaa "raakaa taikinaa", voit aina lisätä 10 min. paistoaikaa ja paistaa normikypsäksi, jolloin voit poistaa muta-sanan kakun nimestä. Toimii näinkin.

Sitten vaan kohtia arkea, uusin kanareseptein  ja päälle piirakkaa! Ihan luxus-arki, vai mitä?







torstai 21. tammikuuta 2021

KEVYESTI LEIPOEN


No nyt on Hasselbackan omenat! Niihin päädyin kun sain tehtäväkseni miettiä keveämpiä leivonnaisia Lännen Median torstaisiin ruokasivuihin, joka on tänään julkaistu sanomalehdissä (johon se tuottaa sisältöä, paitsi tietenkään ei omassa rakkaassa ILPO:ssa taaskaan). Tämä postaus ei siis sisällä noita lehtijutun reseptejä, mutta ihan omaksi ilokseni olen taltioinut tänne blogiini myös suurimman osan käsittelemistäni aiheista, joten teen se nytkin.

Se on vähän niin ja näin, voiko Hasselbackan omenoita kutsua leivonnaisiksi, mutta kyllä niistä saa aikamoisen omenapiirakkafiiliksen. Se on vähän niin ja näin, onko ne keveitäkään, oli ihan pakko laittaa vähän voita ja sokeriakin, mutta en laittanut paljon, sulanut voikin vain siveltiin ohuelti pinnalle.

Että hyvä avaus!
 


Tumman kaakaon avulla valmistetut suklaaruudut ovatkin sitten ihan toinen juttu. Olen näissä leivonnaisissa kiinnittänyt huomiota rasvan ja sokerin määrään. Ikävä kyllä ne ovat aika olennaisia maun lisäksi myös leivonnaisen rakenteen osalta, eli ei niille täysin goodbye´takään voi sanoa.
Suklaaruuduista tuli samalla lailla voimakkaan suklaista kuin tummasta suklaastakin, ilman makeuden häivää. Rakenne on hyvin fudgemainen. Vähän niinkuin supermakeiden överikakkujenkin kanssa, pieni pala tätä riittää.

Nuo vaaleanruskeat pilkut ovat maitosuklaachipsejä, joita en malttanut olla lisäämättä pari ruokalusikallista taikinaan.

Kaurakekseissäni on valkoinen sokeri korvattu tällä kertaa vaahterasiirapilla. Olipa sokeri missä muodossa tahansa, sen kalorimäärä on sama, jos nyt katsotaan vain sitä puolta leivonnaisessa, niinpä näissä repteissä sitä käytetään myös mahdollisimman vähän. Myös valkoiset jauhot olen vaihtanut spelttiin ja tottakai kauraan, kuten nimikin sanoo.


Leivonnaisten meheyttäjänä ja makeuttajana voidaan käyttää myös hedelmäsoseita. Banaani on suosikki niin kuivakakuissa kuin täytekakun täytteenäkin, niinpä näiden minimuffinien muheva olemus ja maku perustuvat kypsiin survottuihin banaaneihin.

Lopuksi pitää tehdä suolaista piirakkaakin vähän kevyemmin. Nyt on rasvaiseen piirakkapohjaan löytynyt muuten ässä, ja se on (täysjyvä)tortilla. Aivan ihana pohja tulee!  Ja katsokaa kuvasta, miten siisti se on. 

Täytteessä ei mässäillä niinkään juustoilla, vaan Järki Särki - säilykkeen parhaalla  ja uusimmalla maulla. Se on chili.



Keventääkkin voi niin monella lailla. Näissä ohjeissa keskityin aidosti pienentämään leivonnaisten kalorimäärää.

Joku toinen käyttää keittiössään surutta voita ja kermaa ja sokeria, mutta rajoittaakin herkuttelun määrää.

Itse taidan olla toivoton tapaus niin herkkujen rajoittamisessa kun niiden vähäkaloristen versioiden leivonnassa.

Mutta millä tiellä sitten oletkaan, tsemppiä!

maanantai 30. maaliskuuta 2020

HELPPO HERKKU: RIISISUKLAAPALAT KEKSIPOHJALLA


Riisisuklaapalat on taas yksi kiva leivottava lasten kanssa. Ei tartte uunia ja valmistus käy vikkelästi. Vaikeinta on odottaa tunnin verran riisisuklaan jähmettymistä. 

Meillä pääsi molemmat lapsoset osalliseksi tästä leipomuksesta. Maitotyttö9v. valmisti tämän mun kanssa ja Urho 15v. söi lähes kokonaan yksin. Jostain syystä Maitotyttö oli nimittäin sitä mieltä, että liian makeaa, mihin en nyt kyllä voi yhtyä, vaikka usein leivonnaisia liian makeiksi moitinkin. Mä olen riisisuklaan suuri ystävä ja Urho15v. kehui erityisesti oreo-pohjan herkullisuutta. Oreo-keksien sijaan voit käyttää myös normaaleja dominoja tai muita kaakaotäytekeksejä.


Raaka-aineita ei tarvita montaa. Mulle sattui samanaikaisesti intagramissa silmiin tämä Sweetest Menun resepti kun pähkäilin kuiva-ainekaapin puolittaisten pakkausten määrää. Siellä oli nimittäin sopivasti riisimuroja jäljellä, ne kun eivät tunnu enää puhuttelevan/puhuvan kulhosta omille lapsilleni. Mä aina yritän ostaa jotain ei sokerihuurrutettuja corn flakesejä (ne on mun oma lemppari murorintamalla) tai edes riisimuroja, mutta jälkikasvu haluaisi vain ostettavan tupla-suklaa-juusto-karamelli-nougatmuroja ja sellainen paketti haviääkin n. puolessatoista vuorokaudessa, koska niitä syödään sitten aamuisin, iltapalaksi ja snäckiksi vähän kuin kilpaa... Sama kun lapioisivat suuhunsa sokeria!

Mutta niitä ostetaan harvoin juuri siitä syystä. Paljon kivempia ne sokerittomat runsaskuituiset murot siellä kaapissa, jotka eivät kellekään kelpaa. Huokaus.

Tässä on myös maapähkinävoita! Siitäkin jää usein purkin pohjat kaappiin.



No, tämä resepti on sinänsä kyllä ihan puhdasta herkkua. Mutta välillä on syytä herkutellakin, eikös?


Riisisuklaapalat keksipohjalla

300g Oreo-keksejä
100 g voita
200 g maitosuklaata
200 g tummaa suklaata
1,5 dl maapähkinävoita
n. 7 dl riisimuroja

Tämä annos on täydellinen 20 x 20 cm kokoiseen kantikkaaseen vuokaan. Jos ei sellaista ole, voit tehdä pinta-alaltaan vastaavaan, vaikka keraamiseen tai lasiseen suorakulmaiseen vuokaan. Rypistä yksi leivinpaperiarkki (se helpottaa asettelua) ja laita se suojaamaan vuoan pohjaa ja reunoja. Saat valmiin riisisuklaalevyn nostettua helposti pois sen avulla.

Murskaa keksit muruksi. Sulata voi ja sekoita se keksimuruihin. Painele pohjaseos tasaisesti vuoan pohjalle.

Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa (mikrossa miedolla lämmöllä aina parikymmentä sekuntia kerrallaan, sekoita ja repeat).  Mulla oli kaapissa just 2x 200g 52% tummaa leivontasuklaata, joten käytin nämä levyt kahden erilaisen suklaan sijaan. 52%  suklaa on ihan helppoa syötävää vielä. Lisää sulaneeseen suklaaseen maapähkinävoi ja sekoita tasaiseksi. Sekoita mukaan varovasti riisimurot. Levitä riisisuklaaseos keksipohjan pinnalle.

Anna jähmettyä jääkaapissa n. 1h.

Nosta riisisuklaalevy vuoasta ja paloittele.

Herkuttele!






maanantai 9. maaliskuuta 2020

PELLILLINEN SUKLAAPIIRAKKAA




Voikos tämän helpommalla enää päästä? No ei voi! Tämä suklaapiirakka tai suklaapalat tai suklaaruudut, mikä niiden kutsumanimi nyt ikinä onkaan, on käsittämättömän helppotekoinen  ja mielettömän mehevä. Se näyttää hyvältä, maistuu hyvältä ja on tekotavaltaan yksinkertainen, helppo ja nopea, eli pitää sisällään kaikki mun ruuanlaiton ykkösadjektiivit.

Ihan tuttu juttu on, että mokkapalat maistuvat kaikenikäisille. Ne ovat menekkitavaraa niin juhlissa kuin myyjäisissä. Mokkapaloja olen syönyt monenlaisia, aivan mielettömän herkullisia ja sitten sellaisia ei niin priimojakin, jotka nekin kyllä yleensä ylittävät aina herkkutarjottavan kynnyksen. Olen itse vähän kriittinen aina omien leipomuksieni suhteen, enkä ollenkaan mene väittämään, että mokkapalat olisivat bravuurini (toisinaan arkipäiväisimmät reseptit osoittautuvat haasteellisimmiksi, itse kompastun mokkapalojen lisäksi usein perunamuusiin tai ressun/kropsuun). Saan mokkapaloistani helposti a)kuivia b)tosi lättyjä.



Olen nyt tässä kuukauden sisällä ollut talkoilemassa kaksi kertaa ratsastusseurani, Etelä-Pohjanmaan urheiluratsastajien kisoissa, ensimmäiset olivat alueen koulukisat ja viime sunnuntaina oli sitten esteratsastuksen alue-hallimestaruudet. Silloin kun pääsen mukaan kisatalkoisiin (nämä kisat ovat nykyään useimmiten harmillisesti päällekkäin pikaluistelukisojen kanssa), osakseni lankeaa Kiikun paarin, eli kuuluisan kisakanttiinimme organisointi. Paari toimii niin, että myymme kahvia, suolaista ja makeaa, sämpylöitä ja reissareita ja keittoa,  ulkona grillaamme ainoita oikeita  Itikan Atrian käristeitä ja yritämme pitää myös talkooväen hengissä pitkän kisapäivän aikana. Seuran jäsenet leipovat kanttiiniin myytäviä, ja näistä herkuista Kiikun paari on erityisesti tunnettu.



Ahkera talkoolainen, heppaäiti ja ystäväni Suski leipoi molempiin kisoihin pellillisen suklaapiirakkaa, oikein mehevää, joka meni kuin kuumille kiville. Viime kisoissakin pari asiakasta kävi erikseen kertomassa, että olivat kyllä elämänsä parhaat mokkapalat, niin pakkohan se oli uskoa. Käytännössä nämä eivät kyllä ole mokkapalat ollenkaan, kahvia ei käytetä kuorrutuksessa ja tekotapa on mokkapalojakin yksinkertaisempi.  Suski on saanut reseptin aikoinaan ystävältään Annikalta ja tämä lieneekin olevan  just sellainen suosittu leipojalta toiselle kiertävä ketjuresepti. Mutta koska uusi minulle, niin ehkä myös sinulle!



Suklaaruudut
iso pellillinen

I
200 g voita
2,5 dl vettä 
1/2  tl suolaa
4 rkl tummaa kaakaojauhetta

II
5 dl vehnäjauhoja
4 dl sokeria
1,5 tl soodaa

III
2 kananmunaa 
1 dl piimää tai luonnonjugurttia

kuorrute
100 g voita
1 rkl  tummaa kaakaota
4 dl tomusokeria
2 rkl maitoa

Sulata kaikki I osion ainekset kattilassa ja anna jäähtyä.

Sekoita II osion aineet toisiinsa kulhossa ja kaada mukaan  jäähtynyt kaakao-voiseos. Sekoita.

Lisää kananmunat ja jugurtti/piimä. Sekoita tasaiseksi. Kaada tainina leivinpaperin päälle uunipellille ja paista  200 asteessa n. 20 min.

Valmista kuorrute sulattamalla voi, lisää kaakaojauhe ja maito sekä tomusokeri. Sekoita sileäksi ja kaada hetken hengähtäneen piirakan päälle.

Päälle vielä strösselit, jos siltä tuntuu!



Sain leipojakaveriksi leipojista ihanimman, eli Maitotytön joka aamulla kysyi voitaisko me leipoa jotakin tänään ja mulla oli heti tämä resepti takataskussa. 

Tämä liittyy nyt kyllä tuoreeseen huono äiti traumaan: Viime viikolla syötiin iltapalaksi tekemääni pizzaa, minä, lapset ja siskoni ja juteltiin siskon kanssa riittämättömyyden tunteesta. Siskoni ihmetteli, että kuinka hän pystyisi ylipäätään suoriutua opettajan työstään, jos hänellä olisi perhe ja lapsia. Minä lohdutin, että sitä vaan selviytyy, ja lisäsin, että ikävintä on kun kaiken mahdollisen "ikävän" syyksi tulee ulkopuolelta paineet, että koska et ole ollut tarpeeksi läsnä lapsillesi.

Onneksi pystyin tähän vetäisemään sitten kuitenkin väittämän väärin todistamiseksi valttikortikseni luulemani  suoran kysymyksen päydän ääressä istuville lapsilleni: 
- Eikös äiti oo ollut tarpeeksi teidän kanssanne?

Yhtäaikainen - EI! vastaus molempien suusta oli kyllä vähä kuin sangollinen jäistä vettä niskaan ja aloin tietysti heti selittäämään, että miten niin...

Urhoriparinkäynyt15v alkoi muistella esimerkkinä jotakin reilusti yli kymmenen vuoden takaista tapahtumaa, kun samanikäinen naapurin Minttu-oli meillä yökylässä vanhempiensa yhtäaikaisen yötyövuoron takia ja alkoi itkeä illalla ikävän tullessa, jolloin minä otin Mintun syliin ja lohdutin. Urho olisi myös halunnut syliini, mutta olin kuulemma vaan lohduttanut Minttua, vaikka olin opettanut Urholle, että äidin syliin saa AINA tulla. 

Maitotytöltä kysyin vielä erikseen, että mitä sä olisit halunnut äidin kans tehdä enemmän (tuskallisen tietoisena siitä, että en koskaan ommellut hänen kanssaan niitä barbien vaatteita), niin Maitotytön vastaus kuului
- No, vaikka leipoa!

Siis kaikista maailman asioista: leipoa! 

Olen traumatisoitunut. 


Maitotytön kanssa leipoessa tuli ilta ja pimeä, paloista tuli tosi muhevia, vaikka reunat vähän paloivat. Ilta ja pimeä mainitaan siksi, että kuvaaminen jäi. Koristelut olivat myös vertaansa vailla kun Maitotyttö pääsi vapaavalintaisesti strösselivarastoihini ja naapurin Linnean kanssa koristelemaan. Kuului vaan  - hups! ja 
- oho ! kun purkista aina humahti kunnon kasa, jota sitten yritettiin sormilla levitellä. Että onneksi ilta ja pimeä.



Tein vielä itselleni harvinaisen uusinnan seuraavana päivänä, koska halusin kokeilla pienempää sokerimäärää. Laitoin taikinaan 3 dl sokeria 4 sijaan. Tulos? Piirakka edelleen aivan yhtä makea, mutta ihan kuin himpun verran likilaskuisempi, edelleen kyllä mehevä ja kuohkea.

Ja sitten jäin kaipaamaan sitä kuorrutteen pientä kahvinvivahdusta. Alkuperäinen kuorrutus on tosi maitosuklaamainen mutta lisäsin 1/2 lusikallista pikakahvijauhetta mukaan. Toki maitoruokalusikalliset voi varmaan korvata kylmällä kahvillakin.

Lopputulos: Teen mokkapalojen pohjan tästä lähin aina tällä ohjeella ja 4 desillä sokeria. Kuorrutteeseen hipaus mokkaa.

Minusta tulee vielä paras mokkapala/suklaapiirakka äiti ikinä!



keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

YKSINKERTAINEN MANSIKKATORTTU


Ihana heinäkuun mansikka!

Meidän perheen miehet on molemmat heinäkuun poikia ja eipäs sitä kehtaa paljon muuta kakuksi tehdä kuin jotain mansikkaista versiota. Nyt on kyllä meneillään helevetinmoinen siivoussessio, koska rippijuhlat ja koska meillä ei ole kuulemma koskaan siivottu, niin jos nyt sitten juhlan kunniaksi. IsoHoo juhli päiväänsä eilen, terassin öljyämisen välillä.

En minäkään sitten jaksanut oikein täytekakkua alkaa vääntää, kun ei ollut vieraitakaan kutsuttu. Ja sitten tajusin, että mikä on helpompaa kuin itse leivottu mansikkatorttu? No, ehkä valmispohjaan tekaistu, mutta pidin jonkun linjan edes.

Ja voi mikä onnistuminen se olikaan! Koko torttu syötiin samana päivänä, Maitotyttö viimeisen palan iltapalaksi. Olen niin onnellinen, koska vihaan jääkaapissa asuvia täytekakun puolikkaita. Itse asiassa vedimme kolmestaan 3/4 tortusta kun Urho14v ei suostunut taas ottamaan palaakaan.

Tässä tortussa vain maistui tuoreus ja mansikka, salaisena aseena raastettu suklaa, joka oli Maitotytön vaatimus. Hän myös vatkasi kerman sähkövatkaimella. Ja kortinkin teki. Siinä luki

  
Että siinä näette, melkoinen puuma olen!


MANSIKKATORTTU

2 munaa
mittaa munat juomalasiin ja mittaa toiseen samanlaiseen yhtä paljon
sokeria
vehnäjauhoja ja mantelijauhoa (tai perunajauhoa)
1/2 tl leivinjauhetta
kostutukseen n. 1/2 dl mehua
2 dl kuohukermaa
1 l mansikoita
raastettua suklaata

Voitele piirakkavuoka.

Vaahdota munat ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi. 

Sekoita kuivat aineet, jauhoja tulee siis yhtä paljon kuin sokeriakin, ja voit käyttää pelkkiä vehnäjauhoja tai sekoittaa mukaan puolet mantelijauhoa tai perunajauhoa. Itse käyttämäni mantelijauho (sattui olla pussi auki) antoi kyllä hienon maun.

Paista 175 asteessa 20 min. Kostuta jäähtynyt torttupohja ja levitä pinnalle vatkattu kermavaahto (mausta sitä hiukan sokerilla ja vaniljasokerilla jos haluat).

Sitten pinnalle peratut, puolitetut mansikat. Koko litra. 

Ja niinkuin sanoin; osu ja uppos!


keskiviikko 29. toukokuuta 2019

PAKOLLINEN RAPARPERIPIIRAKKA


Erittäin herkullinenkin tästä tuli. Saattaapi olla, etten hyvästä tiedä mitään, en nimittäin koskaan ole tehnyt sitä  Maisemakahvilan raparperipiirakkaa, josta kaikki vouhkaavat, en edes tietääkseni maistanut. Asia on tietenkin pienellä korjattavissa ja aion sen tehdäkin, mutta sitä ennen otin lähteeksi tämän  amerikkalaisen  "vanhanaikaisen raparperipiirakan" vähän muunnellen.

Piirakassa viehätti erityisesti ainesluettelo, kauppaan ei tarvinnut todellakaan lähteä, sokeria, voita, jauhoja, maitoa ja munia kun meillä on aina.  

Takapihalla odottivat missä-välissä-metrin-mittaisiksi kasvaneet raparperin varret, joista kolme jo kukki, ne pääsivät maljakkoon, muiden osalta täytyy nyt keskittyä raparperikokkailuun. Ajattelin tehdä ainakin murupaistosta ja kiisseliä,  eli ihan perusjuttuja. Nekin vähän niinkuin pakollisia. Ja mitä en ehdi käyttää, laitan pakkaseen, Urho14v. rippijuhlissa haluan tarjota  raikasta raparperisimaa tai -mehua.



Piirakka on todella mehevä. Täytteen ainekset, maito, munat ja jauhot kypsyvät vähän niinkuin kiisseliksi, se pehmentää ihanasta raparperin hapokkuutta. Mulle tämä oli vähän uutta, jotenkin oon aina ajatellut, että pitää olla jotan paksua, kermaviiliä, ranskankermaa, tai edes kunnon kermaa, mutta nuan vaan kevytmaidosta muuntui hieno piirakantäyte.


Tähän piirakkaan vois helposti ostaa kaupan valmista murotakinaa, tai piirakkataikinaa, minä kun en sinne kauppaan lähtenyt niin tein itse murotaikinan. Käyttämäni vuoka on aika pieni, sanoisin 20 cm halkaisijaltaan ja murotaikinasta taisi jäädä puolet käyttämättä (paista siitä pikkuleipiä!). Täytemäärät ovat kuitenkin sopivat tähän pienempään vuokaan. Jos käytät murotaikinaa, niin oma kokemukseni on, että se kannattaa painella melko ohueksi  ja kiinnittää homiota tähän varsinkin pohjan ja reunan yhtymäkohdassa, ettei piirakkaan tule sellasia kovia paksuja reunoja taitekohtiin.


Kuvasta huomaa kuinka todella epätasisesti mun uuni paistaa
Raparperipiirakka
n 20 cm vuokaan

muropohja (tai käytä valmista pakastepohjaa)
1dl sokeria
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
200 g voita
1 kananmuna

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää jääkaappikylmä, pieniksi kuutioksi leikattu, juustohöylällä siivutettu tai raastettu voi ja nypi se jauhoseoksen sekaan, niin, että saat murumaisen seoksen. Sekoita mukaan lopuksi kananmuna ja muotoile taikinasta pallo. Kietaise se muovikelmuun ja laita kylmään odottamaan 1/2 tunniksi.

Painele pohja sitten voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille tasaisesti ja ehkä 5 mm paksuudelle. (Tämä taikina on vähän iso määrä tuohon vuokaan. Paista ylijääämä taikinasta muropikkuleipiä tai tee  tartaletteja).

täyte
1 l pilkottuja raparperin varsia
2 dl sokeria
2 munaa
2 dl maitoa
3/4 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa

Sekoita sokeri ja raparperinvarret. Levitä piirakkapohjan päälle.
Vispaa käsin muna, maito ja jauhot ja suola, kaada raprperien päälle.

Paista 175 asteessa uunin alatasossa n. 50-55 min eli kunnes täyte ei enää hylly.

Anna jäähtyä huoneenlämpöön ja tarjoile vaniljakastikkeen tai jätskin kanssa.



Blogin arkistoista löytyy myös aivan ihastuttava gluteeniton raparperigalette.