About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

tiistai 5. toukokuuta 2020

ÄITIENPÄIVÄKSI OMA PORO


Minulla on ollut ilo toteuttaa tämä postaus vaikuttaja auttaa pro bono - yhteistyössä Reindeer Journey'n ja Indieplacen kanssa.

Tässä on Pumba. Lapin Hakuna Matata. Nuori vuorsa, eli kolmevuotias poikaporo. Seurallinen velikulta, koirien kanssa keväthippaa leikkivä. Ensimmäisenä talvenaan pieni ja heikkokuntoinen vasa, joka pääsi erikoistarkkailuun ja - hoitoon, reipastui ja pääsi kuin pääsikin aloittamaan rekiporokoulun.

Pumba on kooltaan pieni, mutta luonteeltaan oikein ihmisrakas, utelias ja ystävällinen. Se on aina ensimmäisenä ihmistä vastassa ja söpönä poikana ottanut itselleen porokoulun maskotin roolin.

Supersöpis Pumba on meidän perheen uusin tulokas. Me nimittäin adoptoimme sen. 

Antakaas kun kerron:



Kuukausi sitten meidän perheen piti olla odotetulla Levin reissulla. Reissaamme niin paljon pikaluistelun merkeissä talvella kotimaassa ja ulkomaillakin, että aikaa Lapin matkailuun ei tahdo löytyä, vaikka ollaankin innokkaita laskettelemaan koko perhe.

Tuli korona ja lopun tiedättekin. Loman peruuntuminen otti tietysti jokaista perheenjäsentä pattiin kovasti, mutta isossa kuvassa se on olematon juttu. On terveyttä, on työtä (no, itseasiassa Iso-Hoo on lomautettuna) ja kalenterissa paljon tilaa, mahdollisuus ikään kuin vaivihkaan vähän hidastaa elämää ja keskittyä oleelliseen.

Ravintolat ja matkailuyrittäjät. Yllättäen heilahtanut korona-korvapuusti on lennättänyt useimmat päin seinää. Vahvimmat ja energisimmät jaksavat ideoida selviytymiskeinoja, neuvotella vuokrista, järjestellä henkilökunnan asioita. Selviytyä edes osasta juoksevista kuluista poikkeustilan aikana. Jokainen tarina on erilainen ja inhimillinen, selviytymissabluunoita ei ole. Osa ei jaksa, vaikka välttämättä jaksamisella tai halulla ei ole asian kanssa kauheasti tekemistä. Pystysuoraa muuria on vaikea nousta ylöspäin paljain käsin tai edes apuvälineiden kanssa.



Reindeer Journey on lappilainen perheyritys n. tunnin matkan päässä Rovaniemeltä pohjoiseen. Se on aito porotila, jossa porot laiduntavat vapaana ympäri vuoden. Porotila järjestää räätälöityjä retkiä ja kursseja, joiden kivijalkana on aidon porotilan konstailematon arki ja juhla. Puhdas villi luonto, ympäröivä hiljaisuus ja vuodenaikojen kierron mukaan vaihtuvat porotilan askareet luovat puitteet joiden tarjoamia elämyksiä myös suomalainen kaipaa (sen täytyy olla geeniperimässä).

Reindeer Journey on lanseerannut  vuoden vaihteessa hienon aineettoman lahjan, poron adoption. Voit yksin tai yhdessä adoptoida vuodeksi valitsemasi poroveijarin (sillä veijareilta ne hulvattoman hauskojen esittelytekstiensä perusteella todellakin vaikuttavat). Aineettomien lahjojen listoilla, jos verrataan nyt vaikka kuun kraaterin ostamista tai puun adoptoimista (no sekin on kyllä aika bueno metsänsuojelun tukeminen), niin tässä on monella tapaa hieno lahjaidea, monessa perheessä kaivataan omaa lemmikkiä, ja oma poro, vaikka vähän etäadoptionakin, on kiva idea. Saat adoptiotodistuksen ja pääset oman porosi yksityisille sivuille seuraamaan sen elämää kuvin ja tarinoin. Pari kertaa vuodessa adoptoijille järjestetään tapaaminen tilalla ja toki voit sopia vierailuretkestä myös silloin kun olet tuolla suunnalla käymässä.

Minä ja Maitotyttö ollaan adoptioporosta tosi innoissamme, Maitotyttö omista söpöysnäkökulmistaan  ja minä eritoten myös siksi, että näin saan mahdollisuuden tukea suomalaista yrittäjää, jonka toimintaan koronapoikkeustila on  radikaalisti vaikuttanut tänä keväänä. Pieni pala lappia ja oma poro, parasta matkatonta matkailua, hitaamman ja ympäristöystävällisemmän matkailun edistämistä. Lahjan voi lähettää minne tahansa päin maailmaa, yrityksellä on hienot sivut myös englanniksi.


Pumballa oli jo näin komeat sarvet ennenkuin kevättalvella ne pudotti.

En malta olla mainitsematta parista muustakin persoonasta, joita adoptioporojen listalta löytyy:



Herra Näkkälä

"Isäporo. Ei tee töitä. Vetää talvet lonkkaa ruokapisteen tuntumassa. 

Herra Näkkälä osaa ottaa elämän juuri sopivan rennosti, turhia hötkyilemättä. Talvisin se vetää lonkkaa ruokapisteen tuntumassa, näkemättä tarpeetonta vaivaa arkensa suhteen. Kesäisinkin se majailee useimmiten lähellä kotia, hyvän räkkäsuojan äärellä.

Rykimäaikana syksyisin Herra Näkkälä ryhdistäytyy ja hoitelee kunnialla asiaan kuuluvat rykimähommansa. Reilun kuukauden ajan se elvistelee komeana ja vahvana metsän kuninkaana omaa parttiotaan tiukasti varjellen. Rykimän loputtua se palaa kipin kapin kotiin lepäämään.

Pari kuukautta vuodesta Herra Näkkälä on komea ja sarvekas hirvas, metsien uljas kuningas. Muun ajan se on ilmiselvä porojen Homer Simpson."


Juro

"Sympaattinen jääräpää, jonka opinpolku rekiporoksi oli työntäyteinen.

Juro on jääräpäinen, mutta sympaattinen nuori rekiporo. Luonteeseen viittaavan nimensä Juro sai jo ensimmäisenä talvenaan. Se on perusluonteeltaan aika kesy ja tuttavallinen, mutta erityisesti talutettuna kulkeminen vaati siltä huomattavasti tavanomaista enemmän opiskelua. Vasana pienikin narusta vetäminen sai Juron välittömästi joko pötkähtämään makuulle tai haraamaan kaikin voimin vastaan.


Juron koulutus kysyi pitkämielisyyttä, aikaa ja erityisesti tämän poropojan persoonaan perehtymistä. Lopputuloksena Jurosta kuoriutui kuitenkin kelpo rekiporo ja sen kouluttajista aimo annoksen osaavampia tekijöitä. Kun kouluttaja oppi ymmärtämään Juroa, oppi Juro rekitöihin. Se valmistautuu parhaillaan elämänsä ensimmäiseen työsesonkiin."


Aika velikultia!

Ja tässä ihan tuore kuva nuppopäisestä Pumbasta. Sanotaanko poroista nuppopää?

Porotilan juttuja on kiva käydä lukemassa ja avartamassa samalla tietoutta perinteisestä pohjoisen elinkeinosta. Mitä tarinoita ja mikä sanasto! 

Oma adoptioporo on ihana lahja vaikka äitienpäiväksi. Me äidithän usein toivotaan lahjaksi maailmanrauhaa tai vähintään kilttejä lapsia. Niihin verrattuna adoptioporo on kyllä paljon konkreettisempi vaihtoehto. Tai hanki poro ilahduttamaan kummipoikaa tai siskontyttöä tai pohjoisesta etelään muuttanutta tai ystävää maailmalla.  Hyvän mielen saa kaupan päälle, tuethan lappilaista elinkeinoa ja matkailua tänä vaikeana aikana.

Sitten kun päästään, mennään tervehtimään Pumbaa ihan paikan päälle!




Postauksen kuvat ja osa teksteistä on lainattu Reindeer Journey'n sivuilta. Postaus on toteutettu pro bono yhteistyönä, tila lahjoitti meille kuitenkin valitsemamme adoptioporon vuodeksi. Voit seurata näitä symppiksiä otuksia myös  instagramissa @reindeerjourney tai @reindeerjourneysuomi.



6 kommenttia:

  1. Eih miten ihana idea! <3 Pumba on hurmaava, mutta Juro sulatti sydämeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja siellä on kuule monta muutakin. Mielettömiä persoonia! Käy tutustumassa...saatat huomata, että elämässäsi on poron kokoinen aukko❤️

      Poista
  2. Siis miten ihana postaus. Täällä nyt plärään poroja sivustolla ja olen ihan ihastuksista iloinen. Marraskuussa oltiin Rovaniemellä ja porot on meidän perheessä tosi pop.

    VastaaPoista
  3. No nyt vaan koko perheelle adoptioporo äitienpäivälahjaksi! Rovaniemen keskustasta on vaan tunnin matka pohjoisen suuntaan tuonne tilalle...

    VastaaPoista
  4. IIk, miten ihanaa. Ihan mahtava lahjaidea. Pumba on tosi söötti <3 Onnea adoptiosta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Noin söpöön naamaan voi kun ihastua!

      Poista