About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

maanantai 2. huhtikuuta 2018

PIKKU MERENNEITOKAKKU


Maitotyttö on innostunut merenneitoilusta. On kuulkaa merenneitokurssilta diplomi ja kaikki. Melko suloinen harrastus.

Koska merimiesiskä ja lähes joka viikonloppuiset pikaluistelukisat, löydettiin vasta reilut 2 kuukautta 7-vuotissyntymäpäivän jälkeen yhteinen aika 1. pääsiäispäivänä sukulais- ja kummisynttäreille. Onneksi edes kaverisynttärit ehdittiin pitää lähes aikataulussa ystävänpäivän aikoihin. Niille sain aika tarkat ohjeet väreistä lähtien toteutettavasta LPS- kakusta. Huokaisin helpotuksesta kun keskellä arkiviikkoa vietettävien synttäreiden kunniaksi sain luvan vetää edes valmiit, muoviset hahmot kermavaahdon päälle.


Kun oli kaikkea muutakin pääsiästekemistä, pääsin  eilisten synttäreiden osalta välttiin kakkugooglailuista synttärisankarin kera ja pääsin totaalisesti yllättämään merenneitokakulla. 


Kakusta tuli iloa ja toimintaa pursuava, värikäs, leikkisä ja räiskyvän kaunis kuin Maitotyttö konsanaan itse. Sellainen suorastaan hengästyttävä. Ja vaikka olenkin itse sitä mieltä, noin yleisesti ottaen, että kaksi ruohosipulia vinoittain voileipäkakun päällä on kauniimpi koristelu kuin paketillinen kinkun- ja meetwurstinsiivuja vieri viereen taiteltuna ja vihanneksilla höystettynä, niin silti omaan silmään tässä kakussa oli jotenkin suloinen runsaus.


Eihän kaikki mennyt silti kuin strömsössä, mutta koska itte olin tyytyväinen ulkonäköön ja äitini kehui makua, niin tuloshan oli mitä mainioin.

Maanantaina googlailin merenneitomuotteja ja löysin 2 sinpukkamuottia ja sen tärkeimmän eli pyrstön juhlakauppa.com:ista, joka oli itselle uusi tuttavuus. Ja paketti oli kotona jo seuraavana päivänä, en ollut varma ehtiikö tulla edes pääsiäiseksi. Olisin kyllä halunnut astetta isomman pyrstön, mutta laitoin sitten enemmän noita pieniä. Tuo olisi sopiva koko myös muffinsseihin.


MERENNEITOKAKKU -suuntaviivat

Pohja 5 munan taktiikalla, eli mittaa lasiin viisi kananmunaa, ja toiseen yhtä paljon sokeria ja vaahdota ne valkoiseksi vaahdoksi. Lisäsin sitten yhtä paljon jauhoja, joista noin 1/2 dl korvasin tummalla kaakaojauheella ja 1 tl leivinjauhetta (ei pakollinen).
175 asteessa kypsäksi.

No, en tiedä mitä tapahtui, Mitä tapahtui? mutta tällä kertaa pitkästä aikaa pohja lässähti. Siis oikein kunnon montulle meni, ihan soppalautaseksi. Ei ollut aikaa eikä varsinkaan energiaa toisintoon, joten leikkasin kakun kolmen osan sijasta vain kahteen ja hiukan leikkasin korkeita reunoja pois sivuilta.

Kostutin kakun laktoosittomalla maitokaakaolla ja kokosin saman rengasvuoan sisälle, jossa sen olin paistanut, ilman pohjaa tietenkin.

Täyte kaakaopohjan kaveriksi tehdään herkullisemmillaan mustaherukasta. Mulla oli ehkä 5 dl pakastettuja herukoita ja kiehautin ne äkkiä n. 1,5 dl kanssa sokeria ja soseutin bamixilla. Sitten vaahdotin n. 5 dl vispikermaa, laitoin 5 liivatetta kylmään veteen pehmeämään.  Sekoitin mustaherukkasoseen ja kermavaahdon, tarkistin maistamalla, että makeutta on tarpeeksi, taisin vähän lisätä sokeria. 5 min kuluttua puristin liivatteet kuivaksi  ja sekoitin huolella tilkkaan kuumennetua herukkamehua. Sulanut liivateliemi ohuena nauhana herukkatäytteeseen ja hyvin sekoitus. Levitin oikein paksun täytteen pohjalevyn päälle ja sitten toisen kakkulevyn päälle, kostutus ja ulos pakkaseen peiteltynä.


Marenki ja koristeet

Kakun  pintaan tein marenki-voikreemin Kakkumonsterin ohjeella. Se onnistui tällä kertaa erinomaisesti, tein italialaisen marengin joka vaatii lämpömittarin ja 121 asteen mittaamiseen, mutta muuta vaikeaa siinä ei olekaan(eikä tuokaan ole vaikeaa). Jaoin kreemin  kolmeen osaan ja värjäsin sinisen ja vihreän sävyihin. 

Kylmän kakun pintaan levitetään ensin tiukka "murustopperi", eli kauttaltaan marenki lastalla siloittaen ja sitten hetkeksi taas kylmään. Pursotuksia varten minulla oli isot tähtityllat ja niillä kiersin reunoihin tuollaiseen aaltoefektiin.


Edellisenä iltana olin tuunaillut sitten simpukoita ja pyrstöjä, muoteilla ja ilman. Simpukoiden tekoon ilman muotteja löytyy You Tube -videoita, joista tsekkasin pari. Sekoittelin erivärisiä sokerimassoja ja marsipaaneja, jotta sain esim. pyrstöistä elävän näköisiä. Asettelin pyrstöjä kuivumaan eri asentoihin. Aamulla sitten tupsuttelin niihin elintarvikeglitterivärejä ja ruskealla elintarvikekynällä maalailin simpukoihin varjostuksia. Pyrstöt eivät vielä olleet täysin kuivia. laitoin niiden sisään hammastikun, että sain ne tökättyä kakkuun seisomaan (tämä kannattaa siis tehdä ennen niiden kuivumista, mutta jouduin vielä tukemaan nuo kolme pyrstöä kakun päällä hammastikuin, jossain kuvakulmassa ne saattavat näkyä.


Ihanin vaihe oli tietysti koristeiden levittely. Mulla oli sinivihreää nonparellia, joka natsas hyvin marenkiin ja pikkusen laitoin sinne tänne myös pinkkisävyä elävöitykseksi. Tuo kultarae, sopii merenpohjaan hyvin ja heittelin sitten vielä kultahelmiäkin. Kakku olis ihan hieno ollut vain pursotukset reunoillaan, mutta koska meritähtiä ja simpukoita oli jonkin verran, niin päällystin niillä reunatkin. Eikä sekään hömpömpältä näyttänyt!


Meitä oli 11 aikuista ja 8 lasta ja kakku riitti hyvin tuolle määrälle, jälkkäripöydässä tarjosin vain kakkua, kaupan keksejä ja poppareita. Ensin söimme parsaa, munia ja pekonia sekä mozzarellasalaattia paistetuilla herkkusienillä ja uunitomaateilla ja oliiveilla. Pääruoaksi yksinkertaiset hirvilihapullat tomaattikastikkeessa pastan kanssa.


Oli mukava nähdä kummiperhe, (terveisiä Pia- ja Riina- kummit, jotka eivät päässeet tällä kertaa) ja perhettä molemmin puolin sukua. Sukusynttärit on parhaita.

Eniten, eniten oli ihana nähdä Maityttö 7 v:een jo ihan liian vanha, yhyy ilo ja ylpeys kakusta. 
Mun merenneitoni, rakas.






19 kommenttia:

  1. Olen sanaton. Tuohan on ihan järjettömän hieno. Minun hermoni olisi pettänyt, jossain ensimmäisen simpukan puolivälissä. Kahden viikon päässä juhlitaan meillä, yksi kakku postiin, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. : Ihania juhlia Jonna ja Pikkuneiti S!
      Riittääkö kakun kuva?

      Poista
  2. Hieno merenneitokakku! Onnea päivänsankarille. :)

    VastaaPoista
  3. Ooh hieno, täydellinen kakku merenneidolle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä parasta on visio ja suunnittelu. Toteutus on hiukan vaivalloista aina, mutta toisinaan lopputulos todella palkitsee.

      Poista
  4. Upea kakku & tarina taas! Itse en edes unelmoi tuollaisen tekemisestä, mutta tuohon likilaskuisuuteen saattaisin ehdottaa kunnon täräytystä heti kun ottaa kuuman kakun pois uunista. Sen siihen liittyvää todistelua ja tarinointia löytyy täältä http://molekyyligastronomia.fi/tarayta-kakku-kuohkeaksi/.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu. Tuo on hyvä ja tuttu juttu, jonkun vuoden oon jo käyttäny. Mutta tällä kertaa ei auttanu. Poikkeus vahvistaa säännön!Mutta kaikille muillekin tiedoksi, että kun otat kalka uunista, täräytä johonjohonkin pöydän kulmaan! Toimii!

      Poista
  5. Nanna, RISTUS MITEN HIANO! Sä oot niin pro. Huh!

    -Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika vahvasti sanottu mun taidoista...mutta välillä vaan sujuu!

      Poista
  6. Vau. Sanattomaksi vetää, NIIN UPEA KAAKKU! Sekä taideopettaja-minä että ruokablogaaja-minä antavat tälle täydet pisteet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvostan molempien persoonienne mielipidettä, varsinkin tuota ristiriidatonta yksimielisyyttä! :)

      Poista
  7. Kyllä on kaunis kakku! Vaikka on siinä kyllä näpertämistäkin, mutta mitäpä sitä ei lapsensa etten olisi tehnyt ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa missä kunnossa MUN keittiö oli jälkeenpäin? :D

      Poista
  8. Siis jos miun lapsuudessa olis ollut merenneitokursseja, olisin asunut siellä. Ihme ettei miulle kasvanut pyrstöä.
    Mutta kakku! Yleensä en innostu kakuista joissa on käytetty paljon elintarvikeväriä, esim. sinistä, mutta tämä on ehdottomasti poikkeus. Aivan mielettömän upea, runsas ja tyylikäs kakku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en liioin ole niin runsaan ystävä, mutta joskus se runsaus vaan on se juttu. Niinkuin tässä! Kiitosta!

      Poista
  9. Suloinen kakku! Merenneidot on niin pop!

    VastaaPoista