About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

lauantai 17. syyskuuta 2016

PAREMPI MIELI


 Kampanjapostaus AtriaPerhetila – kampanjan yhteydessä toteutetulta tila- ja tuotantolaitosvierailulta.

Kuva Atria/paikan päällä valokuvaaja


TAUSTA
 
Hyvin harvoin pääsee viettämään niin mielenkiintoista päivää, kuin minä pääsin muutaman bloggaajakolleegan kanssa viime keskiviikkona täällä Etelä-Pohjanmaalla. Atria haluaa olla toiminnassaan avoin ja vuorovaikutteinen ja tarttui rohkeasti toimeen; pääsimme näkemään tuotantotilan, haastattelemaan tilan väen lisäksi eri asiantuntijoita ja näkemään koko tuotantoprosessin kanojen saapumisesta Atrian tuotantotehtaalle aina sinne viimeiseen suikaloituun ja marinoituun broilerinpalaan asti. Huippu ja silmiä avaava kokemus.


Olen itse tyypillinen sekasyöjä. Minulla ei ole rajoittavia allergioita, syön niin lihaa kuin kasviksia ja olen innokas kokeilemaan uutta. Hintatietoinenkin olen, ja olen ottanut ilolla vastaan nykyään marketeissakin tarjottavat harvinaisemmat ruhonosat ja marinoimattomat tuotteet. Lihassa ja kalassa ostan tai ainakin suosin suomalaista, kaikkeahan ei aina saa kotimaisena (lue sinisimpukoista en luovu). Katson tarkasti leikkeleiden tuoteselostukset, haluan kotimaisten leikkeleiden sisältävän kotimaista lihaa. 

Olen myös realisti perheenäiti. Olen aina ostanut normaalia kotimaista broilerinlihaa, koska se on helppoa valmistaa, maistuvaa ja kohtuuhintaista. Maalla kasvaneena tuotantoeläimet ja niiden hyvä hoito on ollut minulle tuttua. Oikeastaan vasta ruokabloggauksen myötä heräsin pohtimaan eettisiä kysymyksiä esimerkiksi broilerin suhteen. Tutustuin ihmisiin, jotka olivat jättäneen broilerin satunnaisia luomuostoja lukuun ottamatta pois ruokalistastaan vedoten epäeettiseen tehotuotantoon.

Mikä tilaisuus päästä näkemään broilerituotantoa paikan päällä!

Kuva Atria

LATVA-KIVINIEMEN PERHETILA 


Juha ja Satu Kiviniemen tila Jalasjärvellä on yksi Atrian n. 80 broileria kasvattavasta perhetilasta, jotka sijaitsevat tunnin säteellä Nurmon tehtaasta. Saimme isäntäväen lisäksi oppaaksemme vahvan kaartin: Atrian Siipikarjaliiketoiminnanjohtaja Merja Leinon, siipikarjan terveydenhuoltoeläinlääkäri Päivikki Perko-Mäkelän ja broilerrrehujen kehityspäällikön Anne Rauhalan A-rehulta. Jutustelimme pitkään ensin syysaurinkoisella pihamaalla.
Kuva Atria


Latva-Kiviniemen tila oli siisti ja hajuton ja isäntäväki silmin nähden innostuneita ja ylpeitä työstään. Kuten kuuluu ollakin, eipä sitä muuten antaisi laittaa nimeään lihapaketin kanteen. Atrian siipikarjatuotanto nojaa tehokkaaseen kiertoon jonka taas mahdollistaa pitkään kokemukseen perustava ennustaminen. Kysyntään vastaava tarjonta onnistuu pikkutarkalla Perhetilojen tuotannon aikatauluttamisella. Atrian Perhetiloilla toimitaan all in - all out - periaatteella. Tiloille tuodaan kaikki untuvikot kerralla ja n. 5-6 viikon kasvatuksen päätyttyä kaikki kuljetetaan kerralla teurastamolle. Sen jälkeen tuotantotilat järjestelmällisesti puhdistetaan ja desinfioidaan. Uudet pehkut odottavat uutta erää 3-4 viikon tauon jälkeen.


Kuva Atria

Latva-Kiviniemen tilan kolmeen tuotantohalliin mahtuu kuhunkin n. 30 000 broileria. Tila on kokonaan automatisoitu; lämpötilaa (alun 35° viilenee viikkojen kuluessa lopun reiluun 20°), kosteutta, ilmanvaihtoa, ruoan ja vedensaannin toimivuutta, valaistusta, seurataan koko ajan monitorein ja tietokoneiden välityksellä. Tilan isäntä on kuitenkin eläimilleen hyvinkin tuttu. Joka aamu alkaa tarkastuskierroksella, jossa kuolleet kerätään pois (kuolleisuus n. 3-4% koko määrästä, mikä on pieni ottaen huomioon minkä tahansa nuoren eläimen) tai mahdollisesti elinkelvottomat yksilöt harvennetaan nopealla kaulamurrolla. Atria Perhetiloilla linnut asuvat eurosisariaan väljemmin n. 17 lintua per m2 (Euroopassa 21–23 m2). Niille löytyy virikeorsia ja esimerkiksi paperisia leikkipalloja, puhtaissa pehkuissa ne pystyvät toteuttamaan luontaisia viettejään kuopsuttamista ja kylpemistä. Kanoilla on ehjät jalat, ja nokat ja heltat tallella. Yön pituus on n. 6 h, vaikka kanat torkkuvat myös päivällä.

Kuva Atria

Koska Late, Kulta, Elsa II ja Hjördis eli armaat kotikanani, jouduin jäämään hygieniasäädösten takia monitorointi-ikkunan taakse katselemaan kun muu joukkio sinisiin (rauhoittava väri) suojahaalareihin pukeutuneita, ja desifiointirajan ylittäneitä bloggaajia astui isännän johdolla varovasti sisään kasvattamoon.  Tirpat olivat 3 viikon ikäisiä ja suunnilleen kilon painoisia eli puolessa välissä tavoitepainoaan. Tuollainen keskenkasvuinen tirppa on vielä harvan höyhenpeitteensä kanssa vähän rujon näköinen, kaikki linnut olivat kuitenkin puhtaita ja pirteän uteliaita. Hetken rohkaistuttuaan ne taisivat yrittää kiivetä ihan syliin asti. Ross 308 emokanat tulevat Suomeen Ruotsista ja ne tuottavat munia n. vuoden verran ennen teurastusta. Sekä suomalainen että ruotsalainen siipikarja on kokonaan salmonellasta vapaa ja munat ovatkin myös haluttu vientituote. Tällä hetkellä yhä vaan kasvavan broilerinlihan kysynnän vuoksi niitä ei sinne kuitenkaan riitä. Latva-Kiviniemen tila keskittyy kasvattamaan haudotut untuvikot teuraskuntoon.


Ympäröiviltä omilta pelloilta tuleva vilja sekoitetaan A-rehun tuottamaan kokonaan kotimaisista viljoista koostuvaan rehuun. Ainoastaan soija täytyy edelleen tuoda ulkomailta, kehitystyö sen korvaamiseksi on koko ajan käynnissä, mutta esimerkiksi herne ja härkäpapu eivät sovellu kanoille kuin pieninä määrinä.

Kymmentuhatpäiseen siipikarjaparveen ei tietenkään kiinny samalla lailla kuin yksittäiseen kotieläimeen, mutta lintujen hyvinvointi on tilan väen ykkösasia. Teuraaksi vietäessä linnut tutkitaan (esimerkiksi jalanpohjien kunto) ja pisteytetään ja noita tuloksia odotetaan tilalla innokkaasti. Niiden avulla analysoidaan kasvatustoimintaa, lintujen hyvinvointia ja tehdään mahdolliset korjausliikkeet yhteistyössä eläinlääkärin kanssa.  Hyvät tulokset ovat kasvattajalle kunnia-asia.


Lähdin tilavierailulta todella rauhoittunein mielin.  Linnut olivat hyvinvoivia ja stressittömiä, niitä hoidetaan huolella. Suomessa niitä ei myöskään lääkitä antibiootein kaiken varalta, joten voimme syödä lihaa ilman pelkoa mistään jäämistä.

Ja se ulkoilu. Oletteko ajatelleet, että kana voi ulkoilla välillä kesäkuu-lokakuu? Siksi myös useita eriä luomutuotettuja kanoja ei koskaan käy ulkona. Luomubroilerin kasvukausi on vain viikkoa, kahta pidempi, silloin aika monta erää syntyy ja päätyy lihaksi muihin vuodenaikoihin.



NURMOOS


Nurmon tehdas oli pysäyttävä kokemus. Kiersimme tehtaan väärinpäin hygieniasyistä, eli alkuun kohtasimme broilerisuikaleet marinadeissaan ja siitä etenimme pikkuhiljaa navettaan jonne linnut kuljetetaan tiloilta. Keskiviikkona tuotannossa oli 105 000 broileria. Kaikista pysäyttävintä oli itselleni se, että hallit, joissa käsiteltiin jo teurastettua ”kuollutta” lihaa, tuntuivat minusta epämukavimmilta.  Tuhannet päidemme yläpuolella hihnoilla matkaavat linnunrungot, lattialla siellä täällä olevat lihanestelätäköt, saivat olon tuntumaan määrittelemättömän kummalliselta. Linnut jäähdytetään teurastuksen ja höyhennyksen jälkeen nopeasti, eikä viileissä halleissa todellakaan tuntunut edes mitään hajuja. Tunsi itseni todella vieraantuneeksi alkutuotannosta, minä joka kyllä itsekin paloittelen hirvenlihaa tai perkaan kalat.

Osa lihanerottelusta tapahtuu koneellisesti, osa käsin ja laadunvalvonta toimii. Esimerkiksi suolistuksen jälkeen ruhot matkaavat kuljettimesta roikkuen samaan tahtiin juuri kyseisen linnun sisukalut viereisellä linjalla roikkuen. Mikäli jommassakummassa ilmenee mitään häiriötä, poistetaan molemmat linjastosta. Tuotanto toimii kahdessa vuorossa, kolmannen aikana tuotantotilat pestään ja desinfioidaan.





VIIMEISET HETKET


Broilerit saapuvat lämpöeristetyissä ja ilmastoiduissa kuorma-autoissa ensimmäiseksi ”navettaan”. Lastausmoduulit pinotaan päällekkäin, eläimet odottavat tilassa korkeintaan 2-3 h. Tunnelma on rauhallinen. Navetan hämärä sininen valo saa linnut rentoutumaan, eikä tilassa kuulu mitään meteliä edes. Seison siinä sillalla puolen metrin päässä kanoista. Ne ovat siellä kuljetuslaatikoissa aivan väljästi, eikä mitään osia, siipiä tai muita pääse häkin ruudutuksesta roikkumaan ulkopuolella. Kauhutarinat kuljetuksista eivät ainakaan täällä pidä paikkaansa. Broilerit näyttävät edelleen puhtailta ja hyvinvoivilta.


Kuljetuslaatikoista kanat kipataan varovasti hihnakuljettimeen, joka on se viimeinen tunneli. Kurkistamme tunnelin ikkunoista sisään. Kanat istuvat hihnoilla edelleen rauhallisena. Niille annetaan ensin ylimääräistä happea, joka osaltaan rauhoittaa niitä ja saa ne hengittämään syvään ja tasaisesti. Nopea tainnutus tapahtuu seuraavaksi hiilidioksidilla. Linnut nostetaan roikkumaan kuljettimeen, viilletään kaula, lasketaan veri ja ruhon matka kohti hunajamarinoitua pakkausta kohti alkaa.


VAIKUTUIN


Vaikutuin kaiken puhtaudesta, tehokkuudesta ja prosessien suunnitelmallisuudesta. Olin jopa yllättynyt lintujen hyvinvoinnin huomioonottamisen määrästä, siihen kiinnitetään huomiota paljon enemmän kuin osasin odottaa. Osaksi Atria vastaa näin myös kuluttajien vaatimuksiin eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi, ja hyvä niin. Olen vakuuttunut, että suomalainen liha tuotetaan vastuullisesti ja puhtaasti. Tehokkaasti myös, mutta en pysty kokemani jälkeen liittämään Atrian toimintaan sitä kirosananomaista tehotuotanto- sanaa. Vaikutuin myös Atrian kutsusta ja halusta tutustuttaa joukko vallattomia bloggareita hiukan arkaankin asiaan.


Mutta ei tämän pitäisi olla arka asia. Olen iloinen, että tiedän nyt oikeasti paljon enemmän.


Eilen syötiin meidän perheessä hyvällä halulla kanatortilloja. 


Juha ja Satu Kiviniemen perheeltä kysyin tilalta lähtiessä, että maistuuko broileri. Ja hymyssä suin he vastasivat, että kyllä maistuu, useampana päivänä viikossa!


Yhteistyössä Atria Perhetila

Kiinnostavasta aiheesta lisää Atria perhetila-linkkien takaa. Ensi viikon aikana myös muut bloggaajat kirjoittavat aiheesta, kokoan tähän linkit alle sitä mukaa.

Peggyn Pieni Punainen Keittiö: Vierailu Atria Perhetilalla
Meanwhile in Longfield : Kotimainen broilerituotanto
 

43 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista lukea välillä tällaisia juttuja. Onhan se iso juttu, että hyvällä omallatunnolla voi sen ruokansa popsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämä oli kyllä todella mielenkiintoinen vierailu. Asiaa olisi ollut kirjoittaa vaikka miten paljon, mutta yritin pitää lukukelpoisen pituisena. Luulen, että muilta mukana olleilta saamme kuulla lisää kiinnostavaa.

      Poista
    2. Kuka voi tappaa eläviä olentoja hyvällä omalla tunnolla?

      Poista
  2. Mielenkiintoista ja tärkeää. Läpinäkyvyydestä Atrialle ja perhetilalle yläläpsy.

    Miksi kuvat ovat Atrian kuvia, siksikö, koska olet kanaemona riskiryhmää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Atria merkityt kuvat ovat kaikki kyseisestä vierailusta, ei mitään poliittisesti korrekteja arkistokuvia.

      Todella jouduin kattelemaan lasin takaa kun muut kyykkivät siellä broilerien keskellä ja kamerat kävivät. Toki kasvattamon valaistuskaan ei ollut aivan otollinen kuvaukselle, mutta muut pääsivät edes yrittämään.

      Nurmon tehtaalla emme saaneet kuvata työntekijöitä, emmekä mitään tuotesalaisuuksia paljastavia lappuja tm. Itse kanat kaikissa vaiheissaan olivat kyllä vapaasti kuvattavissa. Aika ahtaasti olimme siellä ja aika vauhdilla kiersimme (meille tuli autorikko ja olimme n. tunnin aikataulusta jäljessä, joten jouduimme kiertämään tehtaan tunnissa 2 tunnin sijaan. Sitä kun yrittää kuunneella kiinnostavaa selostusta, ei valokuvaaminen ole enää niin helppoa. Atrian palkkaama kuvaaja ei ollut enää tehtaalla mukana.

      Poista
  3. Kiitti mielenkiintoisesta jutusta. Itselläni tehotuotantojutut on vahvasti alkaneet vaikuttamaan valintoihin ja oli helpottavaa lukea, että Atrialla on eläinten olot aika inhimilliset, teurastusta myöten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ja tässä tapauksessa tieto ei tosiaankaan lisännyt tuskaa, päinvastoin.

      Tietysti jotkut tuomitsevat eläinten syömisen kokonaan, mutta meille syöjille on mun mielestä hyvä tietää, että itse asiassa eläinten hyvinvointiin todella kiinnitetään huomiota meillä Suomessa.

      Poista
    2. Niinä. Luin jutun mutten oikein osaa muuta sanoa. On tietysti totta, että toiset kokevat eläintenpidon kokonaan kielteisenä, mutta ainakin kaikki itse tapaamani eläinten kanssa tekemisissä olevat viranomaiset, tilalliset ja muut aidosti välittävät eläimistä. Mutta mun mielipiteen varmaan arvasitkin. :)

      Poista
  4. Olen todella tyytyväinen, että lähdin matkaan mukaan, vaikka ensin emmin. Kirjoitettavaa tilavierailusta olisi vaikka kuinka paljon, en tiedä edes mistä aloittaisin. Oli mielenkiintoista lukea sinun kirjoitus. Paljon samoja ajatuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä aineiston runsaus oli ongelma. Ootan innolla sun näkökulmaa, Peggy!

      Poista
    2. ...mua ei muuten emmittänyt yhtään. Olin heti, että wau, mikä tilaisuus!

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Juu, ja takataskuun jäi vielä paljon asiaa, kaikkea ei vaan saa mahdutettua yhteen juttuun. Ja ennen kaikkea ne jäi varmaan omaan nuppiin.

      Poista
  6. Mielenkiintoista luettavaa ja huomaan miten sitä onkaan ollut ennakkoluuloinen eläinten hyvinvoinnista perehtymättä sitten kuitenkaan sen paremmin asioihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, LUULOT on varmasti syvällä, niin täälläkin. Kun ennen vierailua tein vähän taustakartoitusta niin huomasin kyllä myös sen, että ns. eläinten puolestapuhujien joukosta löytyy paljon liioittelevia ja kärjistäviä porukoita ja se ei myöskään tee asialla mitään hyvää, ainakaan jos lukija pystyy yhtään suhtautumaan kriittisesti.

      Poista
  7. Todella mielenkiintoinen ja mieltä rauhoittava kurkistus tuotantoon. Atrialle tenpoints.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että tällisiä mahdollisuuksia tuotantoon tutustumisesta tulee muulloinkin ja muualtakin.

      Poista
  8. Jos olisi olemassa joku 'eläinten hyvinvointi' -sertifikaatti luomun tapaan niin maksaisin siitä ekstraa mieluummin kuin luomusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläinten hyvinvointi -sertifikaatti on olemassa. Se on sellainen Vegan-merkki.

      Poista
  9. Mielenkiintoinen kirjoitus! Ja varmasti mielenkiintoinen kokemus.

    VastaaPoista
  10. Itse ostan mieluiten ns. lihalihani aina luomuna (tai pari kertaa vuodessa riistana kun sitä saan hyppysiini), jolloin hinnan vuoksi sitä tulee näin myös automaattisesti osteltua harvemmin. Mietin kuitenkin, että ostaisinkohan luomuakaan, jos saisin kutsun joskus tilalle asti katselemassa sitä meininkiä... vaikea sanoa.

    Sitten toisaalta, näppeihini tarttuu aina välillä myös erinäisiä lihajalosteita kuten makkaraa ja leikkeleitä, joiden alkuperä saattaa olla myös ulkomailla. Tässä kohtaa voisi ainakin tämän jutun perusteella todella skarpata ja valita kotimaista, jos se paketti on kerran kotiin kiikutettava.

    Tämä visiitti oli teille kaikille osallisille varmasti ikimuistoinen, nostan hattua että uskaltauduitte reissuun mukaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Ymmärrän senkin, että kaikki eivät halua syödä lihaa, pidettäisiin sitä eläintä sitten kuinka hyvin tahansa. Se on valinta.

      Poista
  11. Uusintakommenttia pukkaa! olipa mielenkiintoista lukea tästä teidän tutustumiskäynnistä, toivottavasti tällaisia järjestetään jatkossakin ja jos nyt ei itse pääse käymään, niin mielellään lukee näistä. Sitä on kaikenlaisia ajatuksia siitä miten asiat noilla tiloilla on, kiva kuitenkin saada positiivistakin tietoa :)

    Komppaan myös Helinää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihdoin pääsit läpi!

      Joo, toivotaan tälläistä enemmänkin, eri tahoilta. Avoimmuutta ja läpinäkyvyyttä ei voi olla liikaa!

      Poista
  12. Musta tässä koko kampanjassa on vahva viherpesun kalskahdus. Kaikkien näiden lukemieni postausten jälkeen on edessä itsetutkiskelua ja broilerinsyönti meillä menee taas harkintaan. Tykkään broilerista todella paljon ja lapset kans. Mutta näitä kuvia ross 308 -paroista tuotantohalleihin sullottuina ei oikeen tee mieli tarttua koipipakettiin vaikka oli kuinka herkkua. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin Veera. Jokainen katsoo kuvat ja tekstin ja tulkinnat omista lähtökohdistaan ja sama asia voi eri ihmisille tarkoittaa eri asiaa. Sä näet kuvissa sullotut broiskut, mä taas olin huojentunut rauhallisesta, väljästä tunnelmasta paikan päällä.

      Poista
    2. Mistä tiedät että sinulle edes näytettiin koko totuus? Eiku ai niin, Atriahan on maksanut että kirjoitat juuri heidän kannaltaan sopivat mielipiteet.

      Poista
  13. Mielenkiintoista! Varsinkin kun haluaisin ostaa mahdollisimman paljon luomuna, mutta sitä on harmittavan heikosti saatavilla.

    En tiedä mitä muuta 80 000 broilerin kasvattaminen ennätysajassa on kuin tehotuotantoa. Minusta olisi mielenkiintoista tietää miten nämä Atrian perhetilat eroavat tavallisista Atrian tiloista? Vai ovatko kaikki näitä perhetiloja? Tiedätkö monta kiloa broileria kasvatetaan keskimäärin Atrian tiloilla? 17 lintua neliöllä kuulostaa sekin paljolta. Tieto on kuitenkin aina hyvästä, joten kiitos tästä jutusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Atrian kaikki tilat on näitä perhetiloja. Eli kaikki Nurmon tehtaalle tulevat broilerit ovat lähistön perhetiloilta. Broileri on kai parikiloinen eli keskimäärin n. 120 000 (60 000 lintua) kiloa kai yhdessä kasvatuserässä.. n. 80 tilaa ja onko niissä vuodessa sitten 6-5 erää, siitä voi laskea. Nämä luvut oli nyt ihan omia päätelmiäni paikan päällä saadusta informaatiosta.

      Poista
  14. Aika hienosti Atria on saanut teidän kauttanne viestiä läpi, taisi mennä aikas paljon halvemmalla kuin perinteiset mainokset. Ei se, että luettelee paljon faktoja, kun on niitä kuuliaisesti kuunnellut tee tekstistä objektiivista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koskaan en ole kai väittänytkään latelevani objektiivisia totuuksia. Päinvastoin, kirjoittamani jutut ovat yleensä hyvinkin subjektiivisia, tältä MINUSTA tuntuu. Toki yritin kertoa ja selvittää tiukat faktat, etten levittele virheellistä tietoa.

      Tässä jutussa ja vierailussa keskityin kuuntelemaam, näkemään ja kokemaan itselleni uusia asioita, joista muodostin oman mielipiteeni kokemuksiiniin ja omaan ajatusmaailmaani perustuen.

      Toivottavasti tekstistä kävi siis ilmi, että olin positiivisesti yllättynyt kun pääsin näkemään asiat omin silmin, broilerinkasvatuksesta liikkuu myös pöyristyttävää propagandaa, joka ei kokemani perusteella ole ainakaan 2010- luvun suomalaisessa broilerinkasvatuksessa relevanttia.

      N. 5 vuotta sitten minut kutsuttiin myös viettämään Broileripitoista päivää Saarioisten vieraaksi Sahalammelle. Tapasimme kasvattajan ja firman edustajia, mutta silloin, vain 5 vuotta sitten, ei ollut puhettakaan, että olisimme päässeet itse kasvattamoon tai teurastamoon. Ja käsittääkseni tälläisiä vierailuja, kuin millä itse olin, ei todellakaan järjestetä tämän tästä, siksi tunnen olevani etuoikeutettu ja nostan Atrialle hattua. Ehkä meissä ruokabloggaajissa löytyy myös hivenen tarvittavaa neutraaliutta ja ennakkoluulottomuutta, olisit, ehkä ollut Ihan ylpeä kun esitimme aika tiukkoja kysymyksiä.

      Mutta summa summarum, välitän ihan hyvillä mielin tilalla ja tehtaalla näkemääni, koska suomalainen broilerinkasvatus ei kokemani perusteella ole ollenkaan niin kamalaa kuin on annettu ymärtää. Mun mielipide.

      Poista
  15. Atria on tarkasti miettinyt mitä se teille näyttää ja mitä ei. Tämä teksti ei ottanut kantaa mihinkää broilerintuotannon hankaluuksiin kuten broilerien keräämiseen ja kuljettamiseen. Ja Suomessahan kaikki tilat on yksityisiä eli "perhetiloja".

    VastaaPoista
  16. Eikö yhtään sureta kun sairaaksi jalostettuja lintuvauvoja tapetaan täysin turhaan?
    Kai tiedät, että eläintuotanto tuhoaa meidän maapalloa ja meidän ihmistenkin terveyttä?
    Mutta eipä sen väliä. Kunhan Atria antaa rahaa, niin porukka kirjoittaa vaan positiivisista asioista.

    VastaaPoista
  17. Atrialla on (VIELÄ) millä maksaa.

    VastaaPoista
  18. Tässä blogissa on hyvää pohdintaa siitä, miksi aihe herättää näin paljon keskustelua ja miksi tämä teksti on juuri Atrian haluamaa mainosta ja viherpesua.
    Bloggaajat nielivät Atrian broileritilojen viherpesun - blogi sisältöyhteistyöstä


    http://www.syotavaksikasvatetut.fi/bloggaajat-nielivat-atrian-broileritilojen-viherpesun/

    VastaaPoista
  19. Ollaanpa rehellisiä. Siitä on läpinäkyvyys kaukana, kun salaisen sopimuksen allekirjoittaneet ja rahapalkkion saaneet bloggaajat käytetään ohjatulla fanikierroksella, jonka sisällön Atria on suunnitellut valmiiksi (vaikka saisikin valita itse, ottaako kuvan viistosti vasemmalta vai oikealta!). Joku roti.

    VastaaPoista
  20. "On kiinnostavaa nähdä, millaisen liiketoiminnan keulakuviksi bloggaajat vielä päätyvät. Ehkä heidät viedään kehumaan – anteeksi tutkimaan – Olkiluoto kolmosta, Guantanamo Bayn vankileiriä ja kreikkalaisia delfinaarioita."

    http://www.aamulehti.fi/kulttuuri/kolumni-tehotuotanto-on-oikeesti-ihan-cool/

    VastaaPoista
  21. Sanokaa mun sanoneen mutta se yksi blogi joka olisi pitänyt pintansa ja kieltäytynyt olisi netonnut niin ison pr lisän että se olisi kannattanut enemmän kun lähteä Atrian vasalliksi. Nämä kaikki osalliset blogit tullaan jatkossa tuntemaan eniten tästä keissistä missä myivät itsensä välittömästi tilaisuuden tullen.

    VastaaPoista