About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

GOTTHARDS KROG, UUMAJA

Kuva GK nettisivuilta
Gotthards Krog'issa on aivan oma, unenomainen tunnelmansa. Sisustus on runsas, messinkiä ja samettia, menneen ajan fiilistä joka siirtää sinut suoraan jonnekin englantilaisesta laivanvarustamosta kertovaan sarjaan purjelaivojen aikakaudelta(mikä sen nimi oli, jossa oli se partainen laivanvarustaja ja oliko se hänen siskonsa, joka oli businessnainen, Elisabeth?). Kaikki on  toteutettu niin uskomattoman taitavalla silmällä ja loistavalla maulla, sillä jonka ruotsalaiset tuntuvat imeneen jo äidinmaidossaan. Eipä ihme, että Krouvi palkittiin parhaasta ravintolasisustuksesta vuoden 2015 ravintolagaalassa Ruotsissa.

Gotthars Krog toimii aivan upean, sanoisinko suolanmakuisen ylellisen Stora Hotellet'in yhteydessä. Ravintola on saanut nimensä Gotthard Zetterbergiltä, joka kuulluu olleen melkoinen karäktääri ja Storahotellin ensimäinen ravintoloitsija. Nuoruudessaan myös merenkulkija, joka seilasi itse Nordenskjöldin kanssa Grönlantiin 1883.

Pääsin yöpymään hotellissa paluumatkalla Hemavanista ja pongasin ihanan ravintolan alakerrasta, mutta vilkaisu ruokalistaan ja sitten 4 tuntia autossa istuneihin lapsiin sai minut kaitsemaan pesueeni (ihanaan) huoneeseemme ja hain iltaeväät viereiseltä mäkkäriltä. Luulen, että se ei ollut loppupeleissä huono valinta kokonaisuuden huomioon ottaen. Kuukausi reissun jälkeen minulle tuli työmatka Uumajaan ja varasin heti 3 hengen seurueellemme illallispöydän Gotthardista.

Ihan rankan ja pitkän kokouspäivän jälkeen, jonka lounas koostui kokouspöydän hedelmistä, pretzeleistä, juustosta ja kinkusta, oli ihana istua nauttimaan ruuasta. Hämyisässä ravintolassa kamerani ei kyennyt miljöökuviin, jospa vaan uskotte minua, että sisustus on upea. 




Historiallinen rakennus oli aikoinaan yhdistelmä merimieskirkkoa ja hotellia. "Rakennus huokuu historiaa, joten annamme historian tuoda oman mausteensa myös menuumme. Useimmilla listamme annoksilla on tarina kerrottavana ja jokainen tarina  voi muuntua reseptiksi. Luomme oman twistimme klassikkoannoksiin yhdistämällä paikalliset raaka-aineet inspiroituen meristä, satamista ja vieraista kulttuureista." Suunnilleen noin kertovat ravintolan nettisivut. Ja annokset olivat, niinkuin sisustuskin, monikerroksisia ja runsaita, täynnä ihmeteltävää.



MONTPELLIER savustettua juuriselleriä, hapankermaa, mantelia taimenen mätiä, katsuobushia (kuivattua tonnikalaa)

VENETSIA suippokaalta ja karhunlaukkaa, purjoa, mätiä, osterikreemiä, levää



OSAKA pomeloa, inkivääriä, retikkaa, muskottipähkinää, kurkkua mantelelia, friteerattua purjoa, tuoretta tofua...


Alkupala numero II.  RABAT Tartar, couscous, harissa, paahdettuja pistaasipähkinöitä, chermoula, jugurtti, granaattiomenaa....



ROSTOCK Punajuurta ja pitkääpippuria, savustettua kastanjaa, mustakaata, murskattua perunaa, punasipulilientä, paistettua helmikananrintaa ja "slarvsylta", ihan emme tiedä mitä sylttyä se oli, lähinnä muistutti prässättyä (Villisian?)lihaa, mutta pahaa se oli.

SAN DIEGO jalapeñoa, savua, grillattua avokadoa, bartaattipyreetä, frittimaissia, lihalientä ja prässättyä häränposkea



MONACO maa-artisokkaa, kirveliä, kuivattua perunaa, papuja, rakuunaemulsiota, hillottujapikkusipuleita, kermaista meiramilientä ja turskaa


Nää annokset on kuulkaa niin vaikeita, että vaikka mulla on ruokalista tässä, en voi vannoa mikä tämä molempien seuralaisteni jälkkärivalinta oli. Se oli ehkä NAGOYA misojäätelöä, inkivääriä, mikrokakkua, shisoa ja hillottua puolukkaa tai SIMRISHAMN jossa ruusunmarjasorbetti tai ehkä lista oli muuttunut syömisen ja sen tallentamiseni välillä. Joka tapauksessa komponentteja riitti tässäkin annoksessa, eikä ollut kuulemma mitenkään sykähdyttävä.


ALMERIA Crème Brûlée , vaniljaa ja sitrusta

Muutamaa notkahdusta (larvsylta ja tuntematon jälkiruoka) nautimme ruoasta, annoksista riitti syömisen lisäksi myös keskustelua.

Paikan miljöö, palvelu, astiat, ruokalista, ruoat ylipäätään saavat monta plussaa ja tähteä.

Miinukset lähtevät sille, että paikka ei ollut täynnä maanantaina kello 19 eikä se ollut sitä myöskään klo 22 poistuessamme ja olimme varanneet pöydän, silti meidät leidit ohjattiin sohvannurkkaan pikkiriikkiseen pyöreään pöytään (just kokoa wienerkahvila), johon hädin tuskin saimme lautasemme mahdutettua. Ja jossa hankala istua, kaksi sohvalla ja yksi tuolilla. Miksi ihmeessä ei voitu antaa yhtä lukuisista vapaana olevista 4 hengen pöydistä? Tuli vähän sellainen tunne, että luokiteltiinko meidät kastiin öö, tämä tunne voi tietysti olla vain omaa epävarmuutta. Muuten meitä palveltiin miellyttävästi. Pöydästämme näki kylläkin ihanasti suoraan luukulle ja sen takana olevaan upeaan keittiöön, jossa mm, ihania koristekaakeleita. Valitettavasti keittiön yleisilme oli kuitenkin sottainen tai sekava, kaiken maailman jauhopusseja oli tungettu sinne ja tänne. Ja hei, oon mä nähnyt ravintolankeittiöitä, tiedän koska ne näyttää sekaisilta ja koska siltä, että tehdään töitä. Lisäksi luukulla kylmät annokset viimeistellyt ja jälkiruoat rakentanut nuori kokkinainen pisteli aivan häpeämättömästi sormilla suuhunsa varmaan joka kolmannella kerralla kun otti näppeihinsä jotakin. 

Mutta reilusti reilusti siis kuitenkin plussalla. Että suosittelen ehdottomasti jos ja kun löydätte itsenne Uumajasta, joka muuten on aika ihana paikka.


4 kommenttia:

  1. Just niin. The Onedin line.KAIKEN sä muistat... kts!

    VastaaPoista
  2. Slarvsylta taitaa olla lähinnä hakkeluksesta tehtyä prässättyä sylttyä. Eli ruhon paloittelussa lihan jäännöskappaleista (sikaa ja nautaa myös kamaraa ja jossain mahalaukkuakin)tehtyä lähes jauhelihan tapaista hakkelusta, joka maustetaan voimakkasti.
    Maku maistamassasi syltyssä oli kohdallaan eli ensi kertaa maistaessa sylkäisee sen kyllä pois. Myöhemmin suurta herkkua joillekin vrt. hapansilakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos tietoiskusta! Otan sanani siis takaisin. Slarvsylta oli erinomaista, meidän makumme vaan ei ollut vielä tarpeeksi kehittynyt vastaanottamaan tätä elämystä!😃
      Onko slarvsylta siis nimenomaan Ruotsin lahja maailmalle?

      Poista