About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

torstai 17. joulukuuta 2015

Retrorakkautta: Lipeäkala


Lipeäkala on kuulunut vuosia jouluruokieni kokeiltava on – osastolle. Se ei kuulu perheeni jouluperinteisiin, vaikka minulle on kerrottu, että mummolassa sitä joulunaikaan syötiinkin, mutta en sitä lainkaan muista. Hiukan syyllisenä olen vuosi toisensa jälkeen ohittanut kaupassa tarjolla olevat lipeäkalat, siirtäen valmistusta aina seuraavaan jouluun.

Nyt on lipeäkala selätetty. Tiedän miltä se maistuu: Pehmeällä, hennon kalaiselle ja täyteläiselle, hyvin hienovaraiselle. Juuri sellaisella lapsuuden lohturuualle, jonka makujen tasapaino on täydellisen lempeä. Tiedän miltä se tuoksuu: Voimakkaalta. Vähän niin kuin kaalinkeitto, haju valtaa koko talon ja kertoo selkeästi ovesta sisään astuvalle, mitä on tulossa. Tiedän nyt myös kuinka lipeäkala valmistetaan: Äärimmäisellä hellyydellä ja rakkaudella. Ja tämän totisesti tiedän.




Lipeäkalan valmistus meni nimittäin ensimmäisen kerran jälkeen uusiksi. Suhtauduin asiaan liian keveästi ja suurpiirteisesti ja sain aikaan uunivuoallisen vaalea velliä. Livautin livekalan uuniin 200° asteeseen ja säädin ajastimen soimaan. Valkokastikkeen keitto oli kellon pärähtäessä hiukan kesken ja ajattelin kalan kyllä pärjäävän uunissa vielä hetken. Kun sitten otin vuoan pois, kaataakseni ylimääräiset nesteet, oli kaikki sulautunut yhteen lipeäkalapainajaiseksi. Makua maistoin valkokastikkeen kera saadakseni osviittaa mahdollisesta onnistuneesta laitosta. Pakotin itseni syömään lautasellisen lipeäkalakeittoa, muistellen kaikkia koskaan kuulemiani syömäänpakotustarinoita. Niitä riittää. Lautasellisia, jotka vuosikymmenten jälkeenkin saavat aikaan negatiivisia reaktiota aikuisissa ihmisissä. Lipeäkalaa en sille listalle halunnut, joten otin uusinnan.




Lipeäkalan valmistus on oikeasti hyvin yksinkertaista ja helppoa. Tuotetta löytyy kaupasta paistovalmiina, joten kuivan kalan liottelua ei tarvitse tehdä alusta asti. Lipeäkalaa löytyy myös kolmen yksittäisen palan mikrovalmiissa pusseissa, tämä onkin varmasti kalalle soveltuva nopea valmistustapa. Aikaisemmin lipeäkala useimmiten keitettiin varovasti, mutta voin kuvitella kuinka hajoamisherkkää se on. Niinpä valitsin valmistusmetodiksi uunissa paistamisen ja varmuudeksi käytin lämpömittaria, jonka asetin hälyttämään 70°. Halusin ehdottomasti valmistaa ateriaksi perinteisen kokonaisuuden, keitin siis perunat, kuumensin herneet voinokareen kera ja valmistin valkokastikkeen, jonka maustoin valkopippurille. Itse kala maustettiin lopuksi reilusti maustepippurilla ja koska pekoni ei koskaan mitään ruokaa ole pahentanut, paistoin muutaman siivun, jotka murustelin annoksen pinnalle.




Saanko esitellä siis tämän loppuvuoden ruokasaavutukseni: Onnistuneesti (rakkaudella ja hellyydellä) valmistettu lipeäkala. Hienovarainen, lempeä makuelämys. Ja lipeäkalansa syönyt nainen. Tyytyväinen. Kuulun nyt lipeäkalansyöjien heimoon.

Hyvä resepti perinteisen lipeäkalan valmistukseen löytyy. Itse lisäisin tuon lämpömittarin käytön, ihan sattuneesta syystä. Palat ovat nimittäin hyvin erikokoisia, ja ylikypsennys on tässä tapauksessa todella myrkkyä, enkä näe livevelliä ihan tulevana ruokatrendinä. Jos omistat siis digimittarin, käytä sitä, kala on valmis 70° asteessa. Ja kun oikein innostut, seuraavaksi lipeäkala muuntuu pizzaan ja espanjalaistyylisiin kalakroketteihin.


Enkä pakottanut lapsiani syömään lipeäkalaa. Ensi jouluna taas kokeillaan!

Kaupallisessa yhteistyössä K-ruoka

14 kommenttia:

  1. Rohkea nainen! Ehkä olisi aika purkaa oma lipeäkala-trauma. Toinen jouluruoka-trauma on maksalaatikko, sellainen itsetehty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan ihan samiksia. Sanon edelleen ei maksalaatikolle. Mutta on sitä meidän joulupöydässä.

      Poista
  2. Mielenkiinto heräsi. Minäkään en ole koskaan tehnyt lipeäkalaa, vaan kävellyt ohi ja miettinyt joskos. Niin joskos tästä innostuisi itsekkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin joskos. Välipäivinäkin ehtii.

      Poista
  3. Anoppivainaa keitti joka joulu lipeäkalaa, ihan oli hyvän makuista. Itse en tosin ole sitä koskaan tehnyt. Meillä kun ei kalasta niin hirveästi välitetä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä joku toinen muoto innostaa, vaikka tuo pizzaresepti...

      Poista
  4. Tämä tuli juuri sopivaan aikaan, just mietin, jos viikonloppuna vihdoin kokeilisi lipeäkalaa! Mulla on ollut vähän sama tilanne ryhtymisen kanssa, vuosia olen ajatellut, että täytyyhän sitä joskus kokeilla kun kukaan muu ei ole onnistunut traumatisoimaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin kyllä lähellä traumatisoida itteni oikein perusteellisesti. Onneksi otin toisen otonnon.

      Poista
  5. Lipeäkala on hyvää, haju, no, khöm, ei niin mahtava. Meilläkin laitetaan kala aina uunissa. Tänä vuonna saimme myös aikaiseksi vellin vaikka paistoaika on sama kuin ennenkin. Otamme lämpötilavinkkisi käyttöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa alempana tätini muistelee, että lipeäkala, oikein se liotettu oli paljon kiinteämpää kuin nykyversiot.

      Poista
  6. Niin ihana kirjoitus! Minusta muutama vuosi sitten oli paljon hehkutusta lipeäkalasta, mutta jotenkin se on laantunut, mikä on harmi. Lipeäkala on hyvää, kun sen valmistaa oikein, ja nimenomaan uunissa. Ja kiva kun pizzakin pääsi listoille, soisin sen leviävän enemmänkin, kun kerran oli niin hyvää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta, tuo pizzahan oli neronleimaus!

      Poista
  7. Kyllä, meillä syötiin lipeäkalaa aina jouluisin. Ei se meidän lasten herkkua ollut, mutta sitä sai syödä jos halusi. Minä sitä otin aina vähän. Äiti ja isä sitä pääasiassa söi. Äidin eli mummasi tekemä valkokastike maustepippurilla antoi hyvän maun. Kun kyläkauppaan saapuivat nämä kuivatut pitkät kalat eli kapakalat, niitä ostettiin hyvissä ajoin. Myös Oravan mumma itse liotti nämä kuivat kalat lipeäkalaksi. Muistaakseni siihen liotusveteen laitettiin koivuntuhkaa eli lipeää ja apteekista ostettua potaskaa? Liotus oli monen viikon juttu. Lipeäkala oli kypsennettynä todella paljon tiiviimpää ja myös maistuvampaa, jos vertaa nykyaikana muovipussissa myytäviin lipeäkaloihin. Muutaman kerra olen tehnyt lipeäkalaa jouluna, mutta koska siitä puuttuu lapsuusajan maku, minun puolestani lipeäkala saa jäädä muovipussiin. Terkuin Mimma-täti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kyllä nähny kaupassa välissä noita kuiviakin versioita. Jospa ensi jouluna...Ei kaiken pidäkään olla niin helppoa!Kiitos muisteloosta!

      Poista