About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

2015 kauneimmat ruokakuvani


Valokuvaaminen on kiehtovaa. Se on myös ihan pirun vaikeaa. Siinä ei aina välttämättä auta edes kalliit välineet (tai ehkä auttaa, en ole vielä päässyt kokeilemaan), kuvan sielu syntyy kuitenkin etsimen takana, näin ajattelen.


Selasin vuonna 2015 ottamiani kuvia ja olin jotenkin vähän pettynytkin. Tässäkö ne nyt ovat, kauneimmat otokseni? Jos mietitään aloitusta vuonna 2010 (sama kamera kuin nytkin) ja käyt selaamassa arkistosta kuviani ja reseptejä, on hyppäys  eteenpäin kyllä merkittävä. Silti  vain pieni prosentti tänäkin vuonna ottamistani valokuvista on mielestäni hyviä, erinomaisia niistä tuskin löytyy lainkaan.



Syitä löytyy. Taidot ja kiire ehkä ensimmäisinä. Kumpaakin tarvitaan hyvään valokuvaan. Ei tokikaan kiirettä, vaan päinvastoin aikaa, aikaa ja aikaa. Asetelman löytymiseen, sopivaan valaistukseen. Ruoka ei ole usein kiitollisin kuvattava, vaikka se kyllä pysyy paikoillaan kärsivällisesti, kas kummaa kuinka nopeasti valuva juusto jähmettyy, kastike kuorruttuu, annos leviää, kuivuu, yrtit uppoavat. Been there, seen that.



Kolmas syy, joka on toisaalta armollinen, toisaalta este kehitykselle on varmasti hälläväliä luonteeni. Jos ei tule hyvää ruokakuvaa, mennään sitten rumemmalla. Huonompikin riittää. 



Alusta asti olen kuvannut samalla rungolla Canon EOS 1000D. Ehkä markkinoiden halvin järkkäri. Ei mikään täyskenno, jos tiedät mitä tarkoitan (öö, itse en ole ihan varma...). Linssinä on  pari vuotta myöhemmin ostettu edullinen, mutta ruokakuvauksessa perus hyvä 50mm 1:1.8. Sitten minulla on ikuisuuslainassa isäni vanha  (yli 40v) vanha jalusta Sveitsin opiskeluajoilta, jonka onnistuin juuri rikkomaan ja jonka hätäkäytössä minua on ystävällisesti avustanut Jeesus. teippi.

Kaikki kuvani on otettu luonnon valossa. Tai joskus kyllä liesituulettimen. Joulupukki toi kuin toikin ulkoisen salaman, en ole vielä uskaltanut koittaa sitä.


Kursseja ei ole paljon käyty. Kiitän luojaani, että älysin joskus mennä itseoppineen valokuvaajan ja bloggarin, Liemessä Jenni Häyrisen pitämälle ekalle valokuvauskurssille. Se auttoi suuren harppauksen eteenpäin. Muutaman tunnin olen päässyt seuraamaan myös valokuvaaja Niko Bäckströmin  ruokakuvausta eräässä sponssitilaisuudessa, jossa Teresa Välimäki stailasi kuvattavat.



Voisinpa sanoa, että sen sijaan olen itse opiskellut kaiken mahdollisen netistä, kirjoista ja alan lehdistä. Ei valitettavasti (No, kerran googlasin "moody photography"). Luuhaan täällä netissä muutenkin liikaa, aika ei vain riitä valokuvausjuttuihin, köyhien vuosien kirjaostot ovat olleet minimissä, ja lehtirahatkin sijoitan mieluummin ruoka-aiheisiin. Tai ylipäätään välillä pitää siivota (no hyvin harvoin), laittaa ruokaa ja rakastaa lapsia. Ei kun koko ajan.


Hyvä kuva ilahduttaa ja hämmästyttää itseäkin. Uskon, etten ole vielä hyödyntänyt koko potentiaaliani tällä taiteen saralla. Makron ja sen täyskennokameran (kai?) lisäksi haaveilen vielä jostakin kuvankäsittelyohjelmasta, vaikka lightroomista ja siitä, että osaisin myös käyttää sitä ohjelmaa.


Haaveilen siitä, että kuvillani olisi joskus tunnistettava tyyli ja että niistä huokuisi kuvan sielu, ruuan tarina. Että ne herättäisivät katsojassa himon ja halun, laittaisivat sylkirauhaset ylikierroksille.


Haaveilen siitä, ettei keittolusikasta aina heijastuisi kuvaajan siluetti.



Elämässä, pyhässä ja arjessa, parasta on kuitenkin uuden oppiminen ja päämäärien tavoitteleminen. Onnistumisen hetken euforiaa kannattaa hakea. Ja uskoa itseensä. Vuoden päästä haluan olla taas vähän parempi. Parempi ruokavalokuvaaja (myös parempi äiti, ystävä, vaimo -no se on ehkä vaikeaa- ratsastaja, olla luovempi, tarmokkaampi, osaavampi, lähempänä omia unelmiani).


Viimeiset viisi vuotta ovat opettaneet minut katsomaan valokuvia uudella silmällä, oppia janoen, ihaillen ja välillä hyvinkin kriittisesti. Valokuvaussilmäkin on kehitettävissä, uskon. Nykyään lehtien jutuissakin katson tarkkaan kuka on kuvat kuvannut.



Suomalaisten ruokablogien kuvien taso on  todella hyvä. Joidenkin kuvat ovat ihan ok, blogit voivat olla suosittuja myös persoonallisen sisällön kautta, eikä jokainen lukija katsele kuvia kriittisesti. Ja se on ihan ok. 

Sitten on ihan superhelmiä ruokabloggaajavalokuvaajia. Upeita kuvia löytyy vaikka Jotain Maukasta, Liemessä, Suolaa ja Hunajaa, Kokit ja Potit, Vatsasekaisin Kilinkolin ja Truly Kira - blogeista. Respect (and envy)!

Ja sitten on meitä hyviä. Mekin välillä onnistutaan ja toisinaan tosi hyvinkin! Osa melkein aina. Hieno ruokakuva sykähdyttää.



38 kommenttia:

  1. Ihania kuvia. Kyllä sä olet hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en mä tätä kirjoittanut kyllä kehuja kerjätekseni. Toisaalta, ne todellakin LÄMMITTÄÄ!
      Me ollaan varmaan hiukan samanlaisia kuvaajia sun kanssa. Löytyy niitä hyviä kuvia ja sitten niitä, ok, tuo kelpaa... Lisäksi sun kuvat on usein hyvin tarinallisia ja sun lapset supervalokuvauksellisia. Tyyppejä <3.

      Mutta kiitos, Aniko. Säkin oot!

      Poista
  2. Loistaviahan nämä!!! Mutta nyt kuule tsekkaat Nancyn kurssin. Jos osaat jo manuaalilla kuvata, niin odota seuraavaa Lightroom-kurssia (sen voi tehdä 30 päivän ilmaisen LR koeajan kanssa). Molemmat kurssit muistaakseni kestävät 8 viikkoa, ja omalla ajalla voi edetä, mutta kiitollisesti ope Nancy kuin muutkin oppilaat kannustavat tekemään kotitehtävät (vapaaehtoiset, mutta kannattaa!!) viikottain. Nancyltä saa todella hyvää palautetta jokaisesta kuvasta, jonka laittaa.

    http://www.ordinarymiraclesphotography.com/manual/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Senni, ja ihana nähdä, että seuraat vielä mun blogia. Teit vuosia sitten lättyjä mun ohjeella ja silloin jo piti kommentoiman, että mehän ollaan oikeasti melkein tuttuja, vaikken sinua tunnekaan, mutta pikkusiskosi Saina oli koko ala-asteen tytärpuoleni Janeten paras kaveri... Sainallekin terveisiä!

      Hei ja kiitos kehuista, sullahan on loistokuvia myös, hienoja ihmiskuvia. Ja kiitos kurssivinkistä. Kannattais varmaan toteuttaa... Tälle kurssille en taida keritä, olen sen verran paljon poissa kotoa alkuvuodesta.

      Poista
    2. Pieni on maailma, toki Janeten muistan:) Ja kylla, seuraan edelleen blogiasi, vaikka nain surkeasti kommentoin... Oikein hyvaa uutta vuotta sinulle ja perheellesi, ja laheta vaikka kauttarantain Janetelle terkkuja:) Saina asuu Kaliforniassa talla hetkella perheensa kanssa, ja pikkutyttojen kanssa suuntaan sinne ensi kuussa.

      Poista
  3. Onpa täällä nyt tiukkaa itsekritiikkiä. Ihan syyttä. Tuo maitotyttökuva on huikea. Siinä on jotenkin kaikki kohdillaan, tunnelma, värit. Hieno otos kertakaikkiaan.

    Mitä enemmän ehtisi kuvata, sitä enemmän oppisi, mutta aika paljon tulee kuvattua kiireessä - näin talvella valo on aina loppumassa - ja sitä jymähtää samoihin kuvakulmiin ja fiiliksiin. Mutta väitän kyllä, että aika paljon oppii myös katsomalla kuvia - muiden ottamia. Samaa harrastan itsekin. Ja tunnustan saman kuin sinä, ihan liian vähän tulee opiskelua. Noiden samojen kurssien lisäksi olen käynyt vain Tim Clinchin kurssin, joka muutti kuvaamistani aika tavalla. Pari kirjaa lukenut ja siihen se melkein jää. Kehitys olisi nopeampaa kuin ehtisi enemmän, mutta maailmassa on rajallisesti aikaa.

    Ja niinkuin sanoit kuvat ovat vain yksi tekijä blogissa, minulla on monta suosikkiblogia, kaikki ihan eri syistä. Sinun äänesi kuuluu blogissasi aitona ja siksi tykkään siitä ihan hirveästi. Syksy on ollut niin kiireinen, ettei aikaa ole ollut oikein omalle eikä muiden blogeille. Toivottavasti kevät on vähän rauhallisempi ja pääsen taas kunnolla lukemaan, mitä blogistaniassa tapahtuu.

    Vielä iso kiitos, olipas mukavaa olla tuolla listalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei sen tarkoitus ollut olla erikoisen itsekriittistä. Yritin ihan pidätellä itseäni! Mutta kun tieto ja ymmärrys ja näkemys kasvavat kasvaa myös itsekritiikki.

      Olen buukannut itseni nyt kanssa tuonne Timin kurssille.

      Mä tiedän tuon tunteen, kun ei kerkiä ees kommentoida kenenkään blogeihin! Rasittavaa. Itsekin ikävöin teidän "tuttujen" kommentteja.

      Eikä tämä myös ole mikään kiitoksen asia. Omassa mielessäni te listalla olevat nousitte hyvin selkeästi esille.

      Ja vielä; ollaan kisoissa la 9.2 Ogelissa klo 17.00

      Poista
    2. eikun siis viikon päästä tammikuun 9!

      Poista
    3. Haa, no mehän nähdään sitten silloin. Asutaan ihan hollilla. Voisin tulla vaikka oikein paikan päälle katsomaan, edellisestä kerrasta on jo aikaa.

      Poista
    4. Minä ajattelin, että kiikaroisit sinne jäälle kotisoffalta käsin...

      Poista
  4. Ihania kuvia, Nanna! En saa silmiäni irti maitotytöstä maitokiisselin kanssa. Huippukuva! Ihan turhaan kritisoit kuviasi, vaikka toisaalta sehän on kehittyvän kuvaajan (ja minkävaan) merkki - kehitys päättyy tyytyväisyyteen, on joku joskus sanonut.

    On aivan todella iso kunnia olla listallasi. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kaikki nuo Jonnan vastaukset Hannele sullekin <3. Paitsi että Oulussa ollaan kisaamassa 13.2, mutten ole varma pääsenkö itse silloin mukaan.

      Poista
  5. Upeita kuvia ja herkkuja ruokia ja aivan parasta tekstiä! Mä Nanna odottelen edelleen sitä sun kirjaasi. Ihanaa uutta vuotta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. No mäkin sitä kirjaa odottelen. Ei vaan näemmä tuu sillä tapaa ;D
      Ihanaa Uutta Vuotta teidänkin koko perheelle!

      Poista
  6. Ihania kuvia :-) Minä olen vaan opetellut pistämään silmät puoliksi kiinni ja todennut opettelevani sitten eläkeaikana tai sitten, kun lapset eivät enää nälkäisinä odota ruokapöydässä, että äiti viimeinkin saisi sen kuvansa näpsäistyä... voi tietysti olla, että sitten on ikänäkö jo sillä tasolla, ettei onnistu enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mäkin huomaan, että hyvät kuvat on niitä joiden eteen oon nähny vaivaa. Ei ne mitään ihan kohta syödään räpsyjä oo. Mulla on karmia hajataitto. Se kuulemma korjaa jotenkin ikänäköä, laseja en tartte. ..:)

      Poista
  7. Nanna, jotenkin tykkäsin tämän tekstin surumielisestä klangista, vaikka turhaan itseäsi ja kuviasi ruoskit. Tim aina sanoo, että jos kuvassa on hyvä runko, hyvät luut, siitä saa erinomaisen ja omannäköisen jälkikäsittelyllä ja rajaamisella. Ja sun kuvissa on hyvät luut. Kädestä pitäen käymme sun kanssa kesäkuussa mm. tätä jälkikäsittelyn tärkeyttä läpi ja lupaan, että ensi vuoden lopussa kirjoitat aika erilaisen tekstin. Pieni, pehmeä tönäisy siihen etsimääsi suuntaan ja Nanna, olet perillä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä yritän olla jo valmiiksi kallellaan sinne pukkaussuuntaan!

      Ootan innolla!

      Poista
  8. Kauniita ja persoonallisia kuvia Nanna! itse vähän hälläväliä-naisena poden samoja tunteita ajoittain (viimeksi tänään löysin oman kuvani lusikasta :D ) mutta tärkeintä että on kivaa ja nauttii mitä tekee. Ne onnistumiset tuntuu ihanilta ja ei kai epäonnistumisia olekaan tässä? kauneus on katsojan (ja kuvaajan) silmässä. Me nähdään omat ja toistemme kuvat ja tekemiset niin erilailla kuin ehkä kuvaaja itse :)

    Oot huippu!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sä sen sanoit. Kivaa ei saa unohtaa!

      Sä oot kans Anne yks huima kehitystarina koko nainen sekä kuvaajana että ruuanlaittajana.

      Ja ihana!

      Poista
  9. Sullahan on mahtavia kuvia siihen nähden jos et jälkikäsittele niitä laisinkaan! Mä olen harrastanut valokuvausta ennen kuin rupesin edes ajattelemaan koko ruokakuvausta. Kuvaan paljon henkilökuvia (hieno ilmaisu sille, että kuvaan omia lapsiani) ja ruokakuvaus on siihen nähden ihan oma alansa. Ei riitä, että on valaistusta, pitää olla oikeat lautaset ja ruuankin pitää vielä olla hyvän näköistä. Tosi vaikeaa sanon mä, mutta siksi kyllä myös hirveän inspiroivaa ja hauskaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis ei voi sanoa, että en jälkikäsittele LAINKAAN. Mulla on picasa ilmaisohjelan jossa vähä sellaiset automaattiparannuspainikkeet, niillä mä pelaan. Mutta ei se oo oikeen oikeeta kuvankäsittelyä...

      On tää valokuvaus sellaista...joskus oon yrittänyt ottaa kuvia noista pikaluistelijoista...ei onnistu ollenkaan,

      Poista
  10. Nää on kuule kaikki ihania kuvia, sulla on kuvissa aina vahvat värit, syvyyttä ja sielua, eli juuri niitä mitä pitääkin olla. Kovasti vaan sotket ;) Minä nautin näistä kuvista, mutta eniten nautin silti blogistasi sen takia kun sisältö on niin kiinnostavaa, hauskaa, elämänmyönteistä ja runsasta. Kauniit kuvat ovat kivoja, mutta eivät yksinään riitä tekemään kiinnostavaa blogia. Tuntuu vaan nykyään monilla olevan kuvat ainoa "sisältö", ja se on harmi, siis minun mielestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista! Ja se sotku...uskotko jos sanon, että se tulee osaksi ihan luonnostaan ! :D

      Poista
  11. Minustakin kuvasi ovat kauniita. Olen itse asiassa käynyt klikkaamassa blogiisi ihan pelkän kuvan perusteella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua! Miten erityisen hieno kuulla tuo vipa lause. Kiitos Outi!

      Poista
  12. Minä pidän todella paljon kuviesi tyylistä, niin aitoja ja kauniita. Sä oisit mun listala!

    Itselläni on paljon kuvien kanssa opettelemistä, mutta ensin pitäisi tajuta miten oma kamerani toimii...ehkä vielä joskus ehdin perehtymään siihenkkin. Nauratti, kun puhuit soppalusikasta ja silhuetista. Itselläni tuntuu soppalusikka olevan aina blondin varjossa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä te nyt kaikki ihanasti mua kannustatte. Se merkitsee paljon.Valokuvauksessa kiehtookin just se, kun ei oo koskaan valmis, aina oppii lisää!

      Poista
  13. Nyt kun osa entisestä nettiajasta kuluu karvakersan kanssa (ei varsin paha vaihtokauppa) ja toisaalta koirablogien parissa, niin lukemieni ruokablogien määrä on vähentynyt aika lailla. Sun persoonallisia tarinoita ei siltikään voi jättää väliin! Jaksa kirjoittaa ja kuvata. Iloista alkanutta vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SWamoin sulle. Ja koira-aika on aina laatu-aikaa. Täällä seurataan edesottamuksia!

      Poista
  14. Kauniita kuvia, ei kyllä tarvitse hävetä! :) Kiva blogi muutenkin sinulla!
    T: Serkusten suklaaunelma blogi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Roosa, teilläkin on. Uusi tuttavuus, vaan ei enää.

      Poista
  15. Ihania kuvia - kaikki! Liesituuletin naurattaa... ja toimii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos Terttu. Arvostan, koska sulla on kyllä sekä sana että kuvat hallussa ittellä!

      Poista
  16. Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen, omiin kuviin kyllästyy/sokaistuu, vaikka olisivat hyviäkin. Toisaalta asetteluun kehittyy silmä, lisää oppia ja niksejä tarvitseisin. Itse kuvaan rajaten ja tarkentaen kameran näytön avulla, laiskana naisena.. Kyllä sulla herkut kuvat on! Itsellä samat ongelmat. Yksin ollessa käytin paljon enemmän aikaa kuvaamiseen ja ruuanlaittoonkin, nyt tuntuu ettei aika riitä. Eikä valo. Adsl tökkii, kone tökkii (en saa aikaiseksi viedä huoltoon). Jää tälläkin kertaa tuo kurssi väliin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu, että kohta ahmin enemmän toisten kuvia kuin ruokaa! No jospas laihtuis :)

      Poista
  17. Tykkään tosi paljon siun kuvista! Tässä on (tietysti vaan mulla henkkoht) sellanen ristiriita... Rakastan tehdä ruokaa ja teen sitä oikein hyvin. En osaa kuvata muuten kun ne tavan räpsyt, ja jos osaisinkin niin en kovin pienestä hinnasta antais ruoan jäähtyä odottaessa tarjoilua sillä aikaa ku etin sopivaa kuvakulmaa. Arvostan toisia joita tää ei haittaa. Mut kuten sanottu, upeita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä se lapsiperheessäkin useimmiten pitää saada kuumana lautaselle. Omasta annoksesta joutuu välillä tinkiä!

      Kiitos, kauniista sanoista!

      Poista