About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

tiistai 6. tammikuuta 2015

Ruualla rakastaja


En kai minä ittelleni sitä ruokaa tee. Minä laitan sitä niille, joista välitän. Niille, joita rakastan. Niille, joita haluan ilahduttaa, hemmotella, hämmästyttää; joille haluan avata ovia uusiin maailmoihin tai jotka haluan tuudittaa takaisin maistuviin muistoihin. Niille, joita haluan kiittää, ravita, lohduttaa. 


UUDENVUODENPÄIVÄN MENU

Kampasimpukat Kalifornia, avokadokreemi ja soija-mirin kastile
Aasialainen naudanpotkapata, villiriisi
Kaakaovanukas (lapsille)
Frittiviikunat, mascarponen, hunajan ja granaattiomenan kera

Olen  valmistanut muutamaan otteeseen naudanpotkakiekkoja, eli niitä  osso bucco -lihoja. Ehkä kerran on menty perinteisellä italialaisella osso bucco -reseptillä, mutta sittemmin on kokeiltu naudan potkia sekä meksikolaisittain että kookosmaidossa haudutettuna. (Molempia reseptejä voin suositella täysin rinnoin) Liha vaatii pitkän haudutusajan, mutta sen jälkeen suussa sulava onkin lievä ilmaus. Tuo aasialainen maustaminen viehätti minua erityisesti ja halusinkin tehdä jotain samantyyppistä sisaruksilleni ja vanhemmilleni. Kaikki ovat tulisenkin ruuan ystäviä, joten päräytin pataan szechuanin pippureita, jotka antavat aivan mielettömän pakkosaadalisää-poltteen. Lapsia varten pyysin äitiäni tekemään ja tuomaan mukanaan hirvenlihapullia saman riisin kera syötäväksi. Ei tarvinnut sitten murehtia tulista ruokaa. 

Ja parasta kaikessa: pata syntyi lähes itsestään.



Aasialainen naudanpotkapata
6-8:lle

6 isoa naudanpotkakiekkoa (ehkä n. 2kg, nyt Jalasjärveltä Laidun Hereford)
suolaa, pippuri
öljyä paistamiseen
6 valkosipulinkynttä kuorineen pilkottuna
2 keltasipulia lohkottuna
1/2 dl raastettua inkivääriä
5 tähtianista
2 rkl szechuanin pippureita
1 rkl chilihiutaleita
2 rkl sokeria
1/2 dl soijaa
1/2 dl punaviinietikkaa
1l  kiehuvaa vettä

Tarjoiluun

4-5 kevätsipulia varsineen silputtuna
1-2 ruukkua korianteria
1-2 punaista chilipaprikaa
1 suippopaprika (ei pakollinen, mutta jos haluaa jotain mietoakin...)

Pyyhi potkakiekot talouspaperilla kuivaksi ja suolaa ja pippuroi molemmin puolin. Ruskista kiekot öljyssä molemmin puolin, kuumalla pannulla, pari kerrallaan. Laita sitten pataan.

Ja sitten kuule laitat pataan kaiken muunkin. Uuni saa olla 170 astetta ja pata kansi päällä siellä 3 tuntia.

Ota pata uunista, ja lihat padasta. Siivilöi liemi kattilaan ja keittele sitä kokoon jotta saat hiukan sakeampaa kastiketta.

Sillä välin perkaa lihat luista ja kalvoista ja asettele tarjoiluvadille. Pidä lämpimänä folion alla (jos kauan niin miedossa uunissa) Kostuta lihat lopuksi vielä kastikkeella (tarkista suola) ja ripottele päälle kevätsipulit, korianteria ja chili. Tarjoile riisin kanssa, meillä epä-aasialaisesti paistoin pöytään vielä tuoretta ciapattaa, me kun ollaan kaikki sellaisia leipähiiriä. Ja saa lautaselta kaikki kastikkeen rippeet.


Kyllolihyvää!

Ja totta puhuen - jos skipataan nuo alun runollisuudet, niin teen ruokaa myös siksi, että saan (onnistuessani) siitä NIIIIIIN paljon itselleni; mahan täydeltä hyvää ruokaa ja mielettömän määrän kehuja elämäni tärkeiltä ihmisiltä!

21 kommenttia:

  1. Nyt alkoi kuola valua, kun kuvista tulvii chilin ja korianterin tuoksu suoraan nenään!

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos. Haittaako jos kokki itsekin on samaa mieltä? (että tulipa tehtyä kiva menu)

      Poista
  3. Minä olin jotenkin aina ajatellut tekeväni hyvää ruokaa juuri itseäni ja siinä sivussa tietysti myös muita ruokailijoita varten, mutta yksin kotona ollessa tahtoo sitten kuitenkin iskeä laiskuus. Kun tuleehan se maha täyteen vaikka lämpimillä voileivilläkin, kuka sitä nyt jaksaa alkaa vain itselleen jotakin lasagnea tai muuta monivaiheista vääntää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SITÄPAITSI: voileivät on vietävän hyviä. Joskus Urhoa odottaessani olin hieman huolestunut ja kysyin neuvolastakin, että onkohan mun syönti yksipuolista kun syön aivan vaan voikkareita ylkän ollessa merillä. Mutta ei kai sitten kun hempglobiinikin oli kok ajan yli 140. Kiitän siitä ruisleipää!

      Poista
  4. Ihan vastustamaton ohje! Mutta missä luuraavat meidän szechuanpippurit??? ... Kesken tämän kirjoittamisen piti mennä kaivelemaan maustekaappia. Siellähän ne olivat, piilossa. Niistä tulee mahtava aromi ruokaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mikä huojennus, siellä ne olivat... ;) Tämän reseptin sivutuotteena tuli muuten maustekaapin järjestely kun etsin kans omia pippureitani...

      Poista
  5. Kyllä, seuraavan kerran potkakiekot aasialaisittain! Ja olen ihan samanlainen ruualla rakastaja kuin sinäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin mä voisin heleposti kuvitella :)

      Poista
  6. Ai herrajestas, kun kuulostaa hyvältä!

    VastaaPoista
  7. Ihanasti kiteytetty, juuri siksi minäkin laitan ruokaa! Kiitos inspiraatiosta nyt on itsekkin pakko kokeilla potkast jotain muutakin kuin osso buccoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mä olen aivan hurahtanut näihin muihin osso bucco versioihin! Suosittelen.

      Poista
  8. Niin minäkin. Ja myös nuo lopun vähän vähemmän altruistiset syyt pätevät :-)
    Kukapa sitä vain ittelleen, parasta on, kun saa mukavia ja tärkeitä ihmisiä pöytään. Heti maistui lounas tänäänkin paremmalta, kun sisko ja kummipoika piipahtivat.

    VastaaPoista
  9. Tää on ehkä paras kirjoitus ruoan laiton ilosta ja merkityksestä, jota olen lukenut. Ihan oikeasti! Lyhyesti, ytimekkäästi ja juuri noin!

    VastaaPoista
  10. Kiitos, Sofia! Tämä oli yksi kauneimmista kommenteista evö!

    Käykääpä lukemassa myös Sofian omaa blogia http://halftenspydderestendog.blogspot.fi/ Blogin hiliitön nimi on osa suomenruotsalaisten "ruokarukousta", jossa yksi värssy siis menee "Puolet oksensi ja loput kuoli! Sofian blogin tunnelmissa ja reseptien parissa viihdyn itsekin. Päivitin hiljattain tuota suosikkiblogilistaani vuosien tauon jälkeen ja näköjään Sofian blogi on unohtunut pois. Täytyypä korjata asia.

    VastaaPoista
  11. No se menee ihan justiinsa noin, parhaat ruoat saa tehtyä niille rakkaimmille. Mahtavan kuuloinen osso bucco -resepti, tätä testaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelenpa rouvankin mieltyneen szechuaninpippureihin :) http://masutoaitemu.wordpress.com/tag/szechuan-crab/

      Poista