About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Hyvän mielen leipä


Joulun alla on kiva muistaa ystävää ja tuttua joululeivällä. Saaristolaistyyppiset leivät on näkkileivän ohella ehdoton ykkösvalinta, sillä ne säilyvät ja parantuvat viileässä säilytettynä parikin viikkoa. Lahjaleivän voi halutessaan pukata myös pakkaseen aattoa odottamaan muutaman päivän "kypsyttelyn" jälkeen.

Saaristolaisleivät ovat villejä leivottavia myös jauhopeukalottomille. Taikinaa ei vaivata, sekoitetaan vaan ja löysä taikina kypsennetään uunivuuassa. Joka ikinen leipomani leipä on saanut kehuja maustaan aaton kalapöydässä, ulkonäköongelmien kanssa kamppailen edelleen. Leipäni nimittäin ruukaavat sillä lailla keveästi mennä kuopalle tuosta keskikohtaa. Mutta jos on tälläinen ei niin nipontarkka ja uskoo lahjansaajan arvostavan makua ja rakkaurella leipomista, antaa mennä vaan. Ehkä mun signature saaristolaisleipä on keskeltä matalammalla. Tehkää perässä jos osaatte.




Tällä kertaa olen liikkeellä pikkuisen muokatulla lainareseptillä. Blogini alkuaikoina, silloin kun sitä luki vain sukulaiset ja kommentit olivat harvinaista herkkua, sain silloin tällöin kommentteja Kari.K nimiseltä henkilöltä. Että olin otettu, ihan joku tuntematon jaksoi vaivautua.... sittemmin Kari.Koon kommentointi on lähes tauonnut ja minulle on paljastettu, että Kari.K on itse asiassa IsoHoon työkaverin T. Rehnmannin alter ego ja siinä oli sitten vissiin kaksikseen hihitelty postauksiani kommentoidessa. Ei se mitään, minulle ne tulivat oikeaan aikaan. Rehnman asuu Bergön saarella joka on lossinvarainen puolentuhannen asukkaan saari tuossa Vaasan rannikolla. Tässä reseptissä on erikoista siinä käytetty tyrnimehu, ja vaikka sitä onkin vain puoli desiä, sen kyllä maistaa lopputuloksessa (ellen sitten ole makuharhainen). Saamani resepti oli ruotsinkielellä (tai, noh...) ja piti pistää pystyyn oikein some-etsintä kun ihmettelin mitä on surbärssaft (Kari.K ei ollut juuri silloin tavoitettavissa).  Tuo aluehan taitaa olla melkoista Tyrnivaltiota, joten sielä mehua saa hyvillä suhteilla (tai omista puskista) edullisemmin isoompaankin satsiin. Mutta tämä on just hyvä meille.


Bergön tyrnileipä
4 leipää

7,5 dl piimää
3dl appelsiinimehua
0,5 dl tyrnimehu(tiivistettä)
1 rkl voita
50g tuorehiivaa
3dl siirappia
4dl Myllärin luomu ruisjauho
2 dl vehnärouhetta
2 dl ruisrouhetta
4 dl olut- ja leipämallasta
6 dl Myllärin vehnäjauhoja
3tl suolaa!!!! (oli jäänyt pois reseptistä, taikinassa oli, kiitos tarkat lukijat (meemu))



Kuumenna kaikki nesteet  siirappia lukuunottamatta ja voi  37 asteiseksi ja liuota hiiva mukaan. Lisää myös siirappi ja sitten sekoita mukaan kaikki kuiva-aineet. Kaada  löysä taikina neljään n. litran vetoiseen suorakaiteen muotoiseen vuokaan ja anna seistä liinalla peitettynä puoli tuntia.

Paista  180 asteessa kiertoilmauunissa 45-60 minuuttia. Anna jäähtyä ja tasaantua viileässä ainakin 2-3 päivää.



Paketoinnissa tykkään  useimmiten yksinkertaisesta glitterin ja säihkeen sijaan, vaikka niilläkin on paikkansa. Yksinkertainen vyöte on kaunis leivän päällä, mutta jos leipä on matkassa mukana, niin se on kiva peittää kauttaaltaan. Voipaperi tai pergamiinipaperi sulkee sisäänsä siirapit ja rasvat (ja kauneusvirheet). Tulostin yksinkertaisen tervehdyksen kauniilla fontilla ihan ruskean paketointipaperin päälle ja leikkasin sen vyötteeksi. Kaunista narua ja se on siinä. Paketointitarvikkeet löytyivät ainakin meiltä kotoa, minä kun kohdalle sattuessa ja kukkaron ollessa lyönnissä helposti sorrun ostamaan kaikenmoista askarrustarviketta. Onhan se hyvä, että on hyvät varastot vaikkei niin askartelisikaan...



Ja sitten vaan suukkuun. Maistiaisleipä reilulla voilla, jouluna sitten kalaa.

Kiitos Kari.K. Kiitos Rehnman. Kiitos Bergö! 

Postaus osallistuu Myllärin joululeipähaasteeseen. Kiitos jauhoista!

18 kommenttia:

  1. Kauniisti paketoitu.:) Saaristolaisleivät ovat parhaasta päästä. Mukava leipoa, kun ei tarvitse hankalaa taikinaa käsin väännellä, ja maku on ihan mahdottoman hyvä. Kalapäällysteiden kanssa herkkua.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, aikoina ennen ensimmäistäkään saaristolaisleipää aina kuvittelin, että ne vasta täytyykin olla vaikeeta leivottavia!

      Poista
  2. No niin on komea paketti! Joskus, ihan vaan joskus less is more. Tumma leipä on sitten ihanaa, ja justiinsa kalojen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No emmäkään ehkä Vuittonia käärääsis säkkikankaasehen....:)

      Poista
    2. Onko varma :-)
      Tunnustan saman hamstrauksen. Erityisesti napit ovat heikko kohtani.
      Aion muuten tänä vuonna leipoa elämäni ensimmäisen saaristolaisleivän - ehkä.

      Poista
    3. ..no itseasiassa asiasta ei voi olla kyllä aivan satavarma...

      Onnea saaristolaisleipäprojektille! Sitä siinä ei kyllä tarvita.

      Poista
    4. No, en kyllä tajua, miten olen kirjoittanut tuohon napit, piti kirjoittamani nauhat. Flunssa vie älyn ja voimat.

      Poista
    5. En yhtään ihmetellyt nappeja. Se sinun adventtipostaus nappikorteista oli nimittäin aivan superkaunis. Lainaan.

      Poista
  3. Mausteisempia ja makeita leipiä ei ole tullutkaan hetkeen tehtyä.....tilanne täytyykin korjata. Sun postauksista täytyy mainita kyllä toinenkin juttu - tarinat saa aina hymyilyttämään, päivän piristyksiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parempi hymy kuin että aamukaffi menöö väärään kurkkuun ;D

      Poista
  4. voi miten onkin kaunis paketti! kyllä rakkauren näköö <3

    VastaaPoista
  5. Hurjan nätti kääre. Mäkin aina mietin niitä ja lopputulos on jotain ihan muuta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että salaisuus on se ettei mieti liikaa. Ja sitäpaitsi, mun on tosi vaikea uskoa tätä sun kommenttia.

      Poista
  6. Ihana saaristolaisleipä ja kauniisti pakattu:)Ja mukava tarina reseptin takana:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas Jael! Sä olet ihana ihminen kun jaksat kommentoida!

      Poista
  7. Kokeileppa mun äidin antamaa vinkkiä tuon kuopan välttämiseksi leivässä: paistetaan ensin 200 asteessa puoli tuntia ja sitten lasketaan uunin lämpö 140-150 asteeseen ja paistetaan vielä 2 tuntia, paiston loppu puolella päälle folio tai leivinpaperi, jotta pinnasta ei tule liian tumma. Äidin reseptissä on omppu mehua ja vähän eri mittasuhteet, lisäksi vehnäjauhot ovat karkeita (ei siis tavallisia puolikarkeita)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ptäisköhän mun nyt paljastaa, mitä mä luulen syyksi koko tähän härdelliin. Se valelu. Näppäränä neitona siirappipullon pohjalla oli hiukan siirappia ja lisäsin sinne kuumaa vettä niin sain näppärän annosteluruiskun samalla. Tais kuitenkin olla turhan väkivaltaista tuollainen ruiskuttelu leivän keskelle kesken paiston... Ja sitäpaitsi, viitaten kommenttiini...kyllä ÄIDIT aina osaa paremmin...<3 kiitos kun jaoit äitis vinkit!

      Poista